Kävin viisi vuotta psykoterapiassa, eikä terapeutti hoksannut, että minulla on ADHD
Menin terapiaan OCD-diagnoosilla, mutta terapian jatkuessa aloin itse miettimään, että ihan kuin taustalla olisi jotain muuta. Kysyin jopa terapeutilta, että voisiko minulla olla autismia. Ei uskonut olevan. En tuollloin vielä itse tajunnut ADHD:ta.
Terapeutti halusi jauhaa viisi vuotta lähinnä siitä OCD:sta. Nyt, kun sain ADHD-diagnoosin ja lääkkeet siihen, on OCD:kin vähentynyt.
Kommentit (61)
Minulla on ollut lähes koko elämän jatkunut masennus. Nyt syön masennuslääkettä, jota käytetään myös ADHD:n hoidossa. Kognitiiviset kyvyt ovat parantuneet huomattavasti.
Toisaalta lääkäri kyllä sanoi, että masennus on nyt hoidossa, johtuu siitä.
Olen ollut koko elämäni sählä. Tosi vaikea keskittyä ja istua paikoillaan. Mutta olen myös kiltti ja arka. Siksi olin koulussa hyvä. Ahdistustakin kammottavampaa olisi ollut herättää ylimääräistä huomiota koulussa.
Kotona saatan tehdä viittä asiaa yhtäaikaa. Laittaa pyykit koneeseen, mennä keittiöön, alkaa tiskaamaan osan astioita, lähteä silittämään. Kulkea ympäriinsä järjestelemässä asioita. Palata pesuhuoneeseen ja laittaa pesukoneen päälle. Tämän jälkeen mennä makuuhuoneeseen ja etsiä uutta silitettävää, palata silittämään.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut lähes koko elämän jatkunut masennus. Nyt syön masennuslääkettä, jota käytetään myös ADHD:n hoidossa. Kognitiiviset kyvyt ovat parantuneet huomattavasti.
Toisaalta lääkäri kyllä sanoi, että masennus on nyt hoidossa, johtuu siitä.
Olen ollut koko elämäni sählä. Tosi vaikea keskittyä ja istua paikoillaan. Mutta olen myös kiltti ja arka. Siksi olin koulussa hyvä. Ahdistustakin kammottavampaa olisi ollut herättää ylimääräistä huomiota koulussa.
Kotona saatan tehdä viittä asiaa yhtäaikaa. Laittaa pyykit koneeseen, mennä keittiöön, alkaa tiskaamaan osan astioita, lähteä silittämään. Kulkea ympäriinsä järjestelemässä asioita. Palata pesuhuoneeseen ja laittaa pesukoneen päälle. Tämän jälkeen mennä makuuhuoneeseen ja etsiä uutta silitettävää, palata silittämään.
Minkä nimistä masennuslääkettä syöt?
Teini yläkoulussa yhden lukukauden psyk. puolen sairaanhoitajan kanssa viikottaiset keskustelut, kaikenlaisia kyselylomakkeita, ahdistusta. Lukiossa vihdoin psykologille, lääkärille sekä psykiatrille. ADHD diagnoosi.
terapeutin tehtävä ei ole tehdä diagnooseja. Heillä on harvoin lääketieteellistä diagnosointikoulutusta.
Monilla tytöillä on ADHD -diagnoosi aliedustettuna, koska ovat kilttejä ja istuvat paikoillaan. Eivät aiheuta häiriötä. Ovat sitten omissa maailmoissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut lähes koko elämän jatkunut masennus. Nyt syön masennuslääkettä, jota käytetään myös ADHD:n hoidossa. Kognitiiviset kyvyt ovat parantuneet huomattavasti.
Toisaalta lääkäri kyllä sanoi, että masennus on nyt hoidossa, johtuu siitä.
Olen ollut koko elämäni sählä. Tosi vaikea keskittyä ja istua paikoillaan. Mutta olen myös kiltti ja arka. Siksi olin koulussa hyvä. Ahdistustakin kammottavampaa olisi ollut herättää ylimääräistä huomiota koulussa.
Kotona saatan tehdä viittä asiaa yhtäaikaa. Laittaa pyykit koneeseen, mennä keittiöön, alkaa tiskaamaan osan astioita, lähteä silittämään. Kulkea ympäriinsä järjestelemässä asioita. Palata pesuhuoneeseen ja laittaa pesukoneen päälle. Tämän jälkeen mennä makuuhuoneeseen ja etsiä uutta silitettävää, palata silittämään.Minkä nimistä masennuslääkettä
Brintellix ja Voxra. Tuo Britellix tuntuu tehokkaalta. Mutta oli hiukan huono olo aamuisin, niin en nostanut annosta. Jotenkin tosi skarppi olo nyt. Muisti on parantanut.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut lähes koko elämän jatkunut masennus. Nyt syön masennuslääkettä, jota käytetään myös ADHD:n hoidossa. Kognitiiviset kyvyt ovat parantuneet huomattavasti.
Toisaalta lääkäri kyllä sanoi, että masennus on nyt hoidossa, johtuu siitä.
Olen ollut koko elämäni sählä. Tosi vaikea keskittyä ja istua paikoillaan. Mutta olen myös kiltti ja arka. Siksi olin koulussa hyvä. Ahdistustakin kammottavampaa olisi ollut herättää ylimääräistä huomiota koulussa.
Kotona saatan tehdä viittä asiaa yhtäaikaa. Laittaa pyykit koneeseen, mennä keittiöön, alkaa tiskaamaan osan astioita, lähteä silittämään. Kulkea ympäriinsä järjestelemässä asioita. Palata pesuhuoneeseen ja laittaa pesukoneen päälle. Tämän jälkeen mennä makuuhuoneeseen ja etsiä uutta silitettävää, palata silittämään.
Oliko se lääke Brintellix? Itselläni sen aloitus auttoi myös vähän ADHD-oireisiin, mutta ei kuitenkaan läheskään niin paljon kuin oikeat ADHD-lääkkeet.
ap
Minun terapeuttini piti olla asiantuntija OCD:ssä. Ei tuntunut ymmärtävän koko asiaa. Luuli että OCD on pelkkää tarkastelua, eikä oikein tajunnut että OCD:n pahimmat oireet on nimenomaan erittäin epämiellyttävät ja visuaalisesti ahdistavat pakkoajatukset.
Varmaan hyvin monella. Ajat muuttuu. Diagnoosit ja niiden perusteet muuttuu. Lääkäri ei saa sooloilla tällaisissa asioissa.
Jos olette pärjänneet ikänne nepsynä ilman lääkitystä siihen, niin älkää ihmeessä hakeko tällaista "apua".
Ei sitä ADHD:ta ole koskaan tutkittu, koska olen ollut myös masentunut. Olen ajatellut, että rakennan arjen sellaiseksi, että pystyn olemaan. Niin olen tehnytkin.
Mutta myös kun puhun ihmisten kanssa, hypin asioista toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan hyvin monella. Ajat muuttuu. Diagnoosit ja niiden perusteet muuttuu. Lääkäri ei saa sooloilla tällaisissa asioissa.
Jos olette pärjänneet ikänne nepsynä ilman lääkitystä siihen, niin älkää ihmeessä hakeko tällaista "apua".
Monesti esivaihdevuodet saavat ADHD:n pahenemaan, eikä silloin enää yksinkertaisesti pärjää ilman tällaista apua. Ja miten nyt sitten kukin on pärjännyt.
ap
Vierailija kirjoitti:
terapeutin tehtävä ei ole tehdä diagnooseja. Heillä on harvoin lääketieteellistä diagnosointikoulutusta.
Olisi sitten kehottanut menemään psykiatrille uudemman kerran, jos olisi jotain huomannut.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kellään vastaavia kokemuksia?
ap
Minulla on adhd ja kävin myös psykoterapiassa 3 vuotta. Lapsellani on aitismidiagnoosi, joten epäilen sitä myös itselläni sillä omaan vahvoja autistisia piirteitä, vaikka osaankin hyvin peitellä oireitani sosiaalisissa tilanteissa. Terapeutti ei uskonut minullakaan olevan autismia koska olen kuulemma hyvää juttuseuraa ja osaan analysoida itseäni ja tilanteitani. Hän näki ongelmaksi henkilökohtaisten rajojeni tunnistamisen ja puolustamisen ja halusi tsempata minua siinä.
Näin jälkikäteen ajateltuna ei hän oikein kohdannut minua, vaan ehkä jonkun vaikutelmansa minusta. Mutta yhtä kaikki, hyödyin toki terapiasta, nimittäin en välitä mitä hän minusta on tai oli mieltä, tärkein on se mitä itse ajattelen itsestäni.
Voin hyvin kuvitella että ap n kokemus on harmillisen yleinen, että terapeutit keskittyvät ns mielen sairauksiin ja joku autismi tai adhd jää täysin tunnistamatta ja käsittelemättä, vaikka se olisikin juurisyy. Esimerkiksi uusien tutkimusten mukaan anoreksiaa esiintyy merkittävän usein autistisilla potilailla. Jos ei tunnisteta sitä autismia taustalla, on turha jauhaa terapiassa että miltä susta tuntui kun 13 vuotiaana isä sanoi että on tyttö pulskistunut.
Minulla on kyllä ollut aina tämä. Mutta mistä tietää, mikä on normaalia ja mikä ei, kun ei ole koskaan tuntunut normaalilta? Tavallaan tälläinen monen asian yhtäaikainen tekeminen on myös tehokasta. Ja luovaakin. Muuten olisi tosi tylsää tehdä yhtä asiaa kerrallaan. Nyt kun teen enemmän kuin viisi asiaa yhtäaikaa, niin tämä on järjestelmällinen kaaos. Nypin sieltä täältä, kierrän ympäriinsä, jatkan asioita. Saan kyllä kuitenkin ihan hyvin tehtyä. Lähes kaiken sitten lopulta.
Vierailija kirjoitti:
Monilla tytöillä on ADHD -diagnoosi aliedustettuna, koska ovat kilttejä ja istuvat paikoillaan. Eivät aiheuta häiriötä. Ovat sitten omissa maailmoissaan.
Kyllä ja pahimmillaan koulunterveydenhoitaja kuittaa tilanteen, ettei tällaisella ka:lla voi olla ADHD, kun ka. oli 9,5 ja käytös 9.
Kouluosykologille ei päässyt, yksityiseltä puolelta sai ajan psykologilta.
Itse kävin terapiassa kolme vuotta eikä terapeutti tajunnut että minulla on lievästi epävakaa persoonallisuushäiriö. Se oli harmi, koska olisi selittänyt monta juttua.
Olen myös käynyt yksityisellä psykiatrilla silloin tällöin, pääasiassa uusimassa pkv-reseptini. Hänelle en ole viitsinyt sanoa että diagnoosini joka on annettu, on ollut väärä ja se on epävakaa. Muuten en saisi nappeja ja sitten sekoaisin lopullisesti.
Upp