Lue keskustelun säännöt.
Mikolla oli kaunis perhe, upea ura, iso talo ja paha olo. Ovatko kulissiliitot yleisempiä kuin ihmiset uskovat?
24.01.2018 |
https://www.hs.fi/elama/art-2000005535736.html
Ainakin monilla elämä rakentuu vahvasti noiden suoritteiden ympärille. Oman kuvitellun onnellisuuden ilmentäminen vaatii upeat kulissit. Ei ehditä välttämättä pysähtyä ajattelemaan, mitä elämältä oikeasti halutaan. Halutaanko olla onnellisia ja tehdä sellaisia asioita joita itse haluaa vai elämää samanlaista keskiluokkaista elämää, mitä ihmiset lammasmaisesti ympärillä ihannoivat.
Uskon, että varsinkin 80-luvun lopulla ja 90-luvulla solmituissa avioliitoissa oli paljon noita kulisseja. Nämä ihmiset erosivat rytinällä, kun lapset saavuttivat aikuisiän. 2000-luvulla avioliiton solmivat ovat uudessa tilanteessa. Individualismista on tullut yhä tärkeämpää, ja korttitaloja sortuu tuon tuosta. Surullista vain, että tuohon soppaan tehdään useampi lapsi siinä kuvitelmassa, että itse muka tiedetään, mitä halutaan elämältä.
Kommentit (230)
Vierailija kirjoitti:
Luin jutun. Suurinta ihmetystä aiheutti Mikon oma vastuun ulkoistaminen ja tietynlainen vastuunpakoilu. Hän ei "kulissielämän" aikana tehnyt ainoatakaan aloitteellista itsenäistä päätöstä. Tyttöystävä halusi naimisiin, Mikolle oli ihan sama, joten naimisiin mentiin. Tuore vaimo halusi lapsen, Mikko tuumi, no ihan sama se sitten on, lapsi tehtiin, toinen ja kolmaskin. Sivusuhdekin vain tapahtui, kun tuttu nainen lähetti sähköpostia.
Ihminen, joka ei ota minkäänlaista vastuuta elämästään ja joka ei tiedä yhtään, mitä haluaa ja miten tahtoo elää, ei usein pysty tulemaan onnelliseksi, koska aitoon onnellisuuteen vaaditaan itsetuntemusta ja kykyä tehdä itsenäisiä päätöksiä oman elämänsä suhteen. Nyt Mikko syytää kaikesta "kulisseja". Mielestäni tuollainen on pelkurimainen tapa elää ja siinä tulee satuttaneeksi muita todella syvästi. Miltäköhän vaimosta ja lapsista on tuntunut saada tietää, että Mikon mielestä kaikki, heidän koko elämänsä, oli pelkkää tyhjää valhetta?
tämä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läksin kulissiliitosta ( kuvattu tuossa jutussa) otin ihan rahattoman rakkauden. Hitto, kun rakkautta riitti, mutta rahasta jatkuva riita. Mitään ei voi ostaa tai tehdä, äijä tienaa 1500 e / kk. Kyllä on kulisseja ikävä ja sitä, että saatto ostaa itselleen vaikka marimekkoa. Nyt kierrän kirppareita ja äijä katsoo urheilukanavia,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikko vaikuttaa itsetunnoltaan heikolta, ihmiseltä joka ei ole koskaan pysähtynyt muettimään mitä itse haluaa tai ei ainakaan ole pitänyt omia toiveitaan minkään arvoisina. Avioliittoon ja perheeseen on ajautunut puolison ohjaamana, talot ja autot hankittu ulkopuolisia varten. Sivusuhteesta kerrotaan jutussa melko vähän, mutta tunne tuli että siinäkin toinen osapuoli oli aloitteellinen.
anteeksi en näe tuota maksullista juttua, mutta oliko siis tällä miehellä myös sivusuhde toiseen naiseen?
Joo. Suunnilleen siinä vaiheessa kun vaimo sairastui masennukseen ja perheeseen syntyi kolmas lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen varmaan just tollanen kun jutun Mikko. Ei kyllä ole isoa taloa eikä isoa perhettä mutta tunnistan tuon tyytymättömyyden. Olen vuosien varrella vaihtanut asuntoa, työpaikkaa, parisuhdetta..millon mitäkin kun ei vaan mikään ole hyvä. Max. 3 vuotta jaksan aina työtäni ja sitten on pakko vaihtaa. Parisuhteet kariutuneet "erilleen kasvamiseen". Kerran olen ollut jopa naimisissakin ja ero siitäkin tuli.
Nyt olen taas vaihtamassa työpaikkaa, kun ahdistaa.
Tiedostan itsekin että omien korvien välissä tämä on että en kestä missään, mikään ei riitä eikä mikään tee onnelliseksi. Tunnen jatkuvasti myös itseni täysin epäonnistuneeki kun en osaa olla niinkuin muut, vaan aina pitää olla jotain vaihtelua tiedossa.
Masennusdiagnoosin joskus olen saanut mutta ei tätä jatkuvaa tyhjyyden tunnetta silläkään selitetä.
Olen itse vähän samanlainen. En kestä arkea esimerkiksi kovin hyvin. Elämä tuntuu usein todella tyhjältä ja laimealta. Jos saisin päättää, muuttaisimme perheen kanssa aina parin vuoden välein uuteen asuntoon, mielellään vielä maakin vaihtuisi siinä samalla. Muut ovat perheessä eri mieltä, joten tässä nyt sitten asustellaan ja yritän sietää sitä tympääntyneisyyttä ja minkään muuttumattomuudesta johtuvaa ahdistusta.
Ajattelen niin, että tämä on minun taakkani. Joskus aina ihmettelen, että miten ihmiset kestävät tätä elämää ja ovat vieläpä onnellisia ja tyytyväisiä. Itse en oikein tunne mitään, jos siihen ei liity esimerkiksi voimakasta adrenaliiniryöppyä. En pysty ymmärtämään sitäkään, miksi ihmiset tuntuvat iloitsevan lapsistaan niin kovasti. En vain oikein sisäistä, mikä siinä on niin hienoa ja siistiä, että siitä tulee onnelliseksi (ja minulla on kaksi lasta). Sinänsä en elä kulissiavioliitossa, sillä jotenkin olen onnistunut löytämään miehen, johon pystyn näin vuosien jälkeen aina silloin tällöin rakastumaan palavasti uudelleen.
Minullakin on masennustaustaa. Ehkä olen jotenkin neurokemiallisesti poikkeava, koska tavallinen elämä ei tunnu yhtään miltään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kulissi on tuon Mikon päässä. Ei hän olisi onnellinen missään, mikään ei riitä. Toiseksi kukaan toinen ei voi tehdä onnelliseksi, sekin on omassa päässä.
Just samaa mietin. Varmaan tosi usein tilanne on se, että toinen ei tiedä mitään siitä että ollaan muka kulissiliitossa vaan on ihan täydestä sydämestä yhdessä, mutta toinen on tyytymätön kaikkeen ja kokee elävänsä kulissia. Ei se ole kulissiliitto, jos itseltä tunteet on loppuneet tai niitä ei ole koskaan ollutkaan, se on ihan vain yksipuolista teeskentelyä.
Teeskentely = kulissit. Kulissithan tarkoittaa että asia ei ole sitä miltä näyttää.
Kulissi on tilanne jossa kaksi ihmistä teeskentelee. Jos toinen ei tiedä elävänsä kulissia, niin ei se ole kulissi.
Eipä ole. Kulissit voivat olla ihan yksipuolisia.
Ihmisen näyttämät tunteet voivat olla kulissia kyllä. Mutta jos toinen rakastaa ja toinen ei, ei se silti ole kulissiliitto. Sellainen nimittäin vaatii, että molemmat tietävät, mikä homman nimi on: muualla pusutellaan mutta kotona vietetään aikaa eri huoneissa eikä puhuta sanaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kulissi on tuon Mikon päässä. Ei hän olisi onnellinen missään, mikään ei riitä. Toiseksi kukaan toinen ei voi tehdä onnelliseksi, sekin on omassa päässä.
Just samaa mietin. Varmaan tosi usein tilanne on se, että toinen ei tiedä mitään siitä että ollaan muka kulissiliitossa vaan on ihan täydestä sydämestä yhdessä, mutta toinen on tyytymätön kaikkeen ja kokee elävänsä kulissia. Ei se ole kulissiliitto, jos itseltä tunteet on loppuneet tai niitä ei ole koskaan ollutkaan, se on ihan vain yksipuolista teeskentelyä.
Teeskentely = kulissit. Kulissithan tarkoittaa että asia ei ole sitä miltä näyttää.
Kulissi on tilanne jossa kaksi ihmistä teeskentelee. Jos toinen ei tiedä elävänsä kulissia, niin ei se ole kulissi.
Eipä ole. Kulissit voivat olla ihan yksipuolisia.
Ihmisen näyttämät tunteet voivat olla kulissia kyllä. Mutta jos toinen rakastaa ja toinen ei, ei se silti ole kulissiliitto. Sellainen nimittäin vaatii, että molemmat tietävät, mikä homman nimi on: muualla pusutellaan mutta kotona vietetään aikaa eri huoneissa eikä puhuta sanaakaan.
Tämä on minunkin käsitykseni kulissiliiton käsitteestä. Kumppanin huijaaminen on täysin eri asia. Kulissiliittoon liittyy ainakin jonkinasteinen yhteisymmärrys liiton tilasta.
Vierailija kirjoitti:
Mikko on tavallinen suomalainen mies. Suostuu elämään naisen vaatimusten mukaan vuosikausia ja sitten kerralla rysäyttää kaiken päin naamaa. Ihan tavallinen suomalainen avioliitto.
Tätä en ymmärrä. Miten se voi olla niin vaikeaa jo alunalkaen sanoa, jos ei pidä jostain asiasta tai haluaa jotain muuta tms. Mielestäni silloin ei voi syyttää ketään, tai mitään muuta kuin omaa itseään, jos ei sen verran suuta saa auki, että rehellisesti ilmaisee mitä haluaa. Tuossa haaskaa vuosia ja jopa vuosikymmeniä toisen elämää ja sitten romahduttaa kaiken kerralla, siitä ei se toinen ihan hetkessä toivu eikä menetettyä aikaa saa ikinä takaisin.
Muutenkin mikään ei ole niin rasittavaa kuin "en mä tiedä, ihan sama" ihminen kaverina, tai kumppanina. Silloin joutuu itse päättämään ihan kaiken ja toinen on kumminkin tyytymätön ja pettynyt myöhemmin kun ei saanut mitä halusi. Ei enää ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun viestinikin jälkeen on tullut pari kirjoitusta, joissa kerrotaan, kuinka tiedetään että jotkut ovat näissä kulissiliitoissa tai kulissielämissä. Kenelläkään se ei kuitenkaan ole läheinen ystävä, vaan "serkku, johon ei pidetä yhteyttä" tai "naapuri". Eli oikeasti ette tiedä heidän elämästä, ajatuksista, motivaatioista, murheista, haaveista, epävarmuuksista ja elämistä yhtään mitään.
T. 95
Huomasin saman. Ainoa, josta voisi puolituttujen kohdalla jotain arvella olisi ehkä ahdistava kiireen tuntu: arki levotonta, eikä ehditä nauttia mistään.
Exälleni oli hyvin tärkeää huolehtia, miltä mm. ulkonäköni, asuntomme, tai tapani keskustella näytti ulkopuolisille. Huomautteli näistä usein. Oli tärkeää hakeutua oikeiden ihmisten tutuiksi, katsoa ettei harrasta noloja juttuja, tai matkusta vääriin paikkoihin. Uudella kumppanilla oli sitten kuulemma täydellinen kroppa ja ulkonäkö; erikseen oikein mainitsi kuulumisia kysyttäessä. Exän silloin tuntien, sekä mitä olen sittemmin kuullut ja nähnyt, en olisi yllättynyt jos materian ja statuksen näyttäminen olisi heille tärkeää.
Nimittäin jos puhutaan kulisseista liittyen statukseen, yhdistän sen just ihmisiin, jotka joutuvat juoksemaan kuin päättömät kanat ympäriinsä todistaakseen muille. Ei ehditä olla lapsille läsnä, tai nauttia siitä hienosta talosta (veneestä, huvilasta...).
En minä ainakaan väitä että kaikilla olisi näin - oikeasti rikkailla vanhan rahan suvuilla varsinkaan - mutta kuten joku jo ihmetteli, eikö näitä juppi-pintaliito-ihmisiä muka ole olemassa.
Ja tarvitseeko verrata äärimmäiseen esimerkkiin eli työttömään alkoholistiin kaupungin vuokratalossa, voiko verrata ihan tavanomaiseen keskiluokkaiseen elämään. Ihmisiin, joille on tärkeintä ehtiä viettämään levollista aikaa lasten kanssa. On ehkä tingitty materiasta ja ainakin toisen urasta, jotta lapset on voitu esim. hoitaa kotona vaikka vuorotellen, ja/tai tehty osa-aikatyötä jossain vaiheessa.
Jos puhutaan kulisseista liittyen parisuhteeseen (kuten Mikon tapauksessa), siihen ei tietenkään varallisuus ei liity millään lailla.
Sinä liitossa on taas ollut yksi itsekäs narttu, joka on painostanut miehen lisääntymään, koska MINÄ HALUAN! MINÄ HALUAN PILLLUSTANI PULLAUTTAA KAKARAN, VAIKKA OPINNOT ON KESKEN!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi näkökulmaa kirjoitti:
Vai halutaanko tässä nyt uskoa, ettei työ, hyvä palkka, kiva koti tai perhe edes lisää ihmisen onnellisuutta?
Mainitsemasi tavalliset asiat varmasti suurimmalla osalla lisäävät onnellisuutta. Mutta saavuttaakseen nuo tavallinen elämä yleensä riittää. Tuosta eteenpäin riippuu siitä, missä menee raja, mitä uhrauksia on jouduttu tekemään, ja kenen onnellisuuden kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kulissi on tuon Mikon päässä. Ei hän olisi onnellinen missään, mikään ei riitä. Toiseksi kukaan toinen ei voi tehdä onnelliseksi, sekin on omassa päässä.
Just samaa mietin. Varmaan tosi usein tilanne on se, että toinen ei tiedä mitään siitä että ollaan muka kulissiliitossa vaan on ihan täydestä sydämestä yhdessä, mutta toinen on tyytymätön kaikkeen ja kokee elävänsä kulissia. Ei se ole kulissiliitto, jos itseltä tunteet on loppuneet tai niitä ei ole koskaan ollutkaan, se on ihan vain yksipuolista teeskentelyä.
Teeskentely = kulissit. Kulissithan tarkoittaa että asia ei ole sitä miltä näyttää.
No ainakin minä ymmärrän kulissiliiton sellaiseksi, missä molemmat tietävät että ollaan yhdessä jonkun ulkoisen asian takia esim.yhteisen omaisuuden tms.
Ulospäin ei näytetä sitä tai sitten molemmat menevät omissa menoissaan ja elävät omaa elämää eikä yhdessä tehdä juuri mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se vaan on niin, että vasta iän myötä meistä useimmat tietävät mitä haluavat ja keitä ja millaisia oikeastaan itsekään ovat. Nuorena luulee tietävänsä ja tekee monenlaisia vääriä valintoja. Kuitenkin sitten näin viisikymppisenä tuskat tuskailtuaan ymmärtää, että ei se vika oman elämän tyhjyyteen ole kumppanissa, ei vääränlaisessa työssä, ei yhteiskunnassa eikä missään oman itsen ulkopuolisessa. Vika löytyy lähinnä omasta itsestään, ei kukaan eikä mikään voi tehdä ihmistä onnelliseksi, vain itse voi siihen vaikuttaa. Moni eroaa varmasti ihan turhaan, kun ei jaksa käydä kaikkea ikävää läpi ja myöntää, että minä olen syyllinen omaan pahaan olooni ja vain minä voin sen pahan olon muuttaa paremmaksi. Kuvittelee, että puolisoa vaihtamalla elämä muuttuu onnelliseksi, mutta eihän niin useimmiten käy, vaan kohta on samat ongelmat edessä ja taas erotaan.
Lisäksi ihmisen pitää vaan oppia hyväksymään se, että elämä ei ole täydellistä, se ei ole läheskään aina ihanaa ja onnellista ja kaikki tekevät isompia ja pienempiä vääriä valintoja. Vai ovatko ne sittenkään vääriä valintoja? Ehkäpä meidän piti tehdä juuri ne valinnat, että opimme niistä ja voimme tulla omaksi itseksemme. Ellemme olisi elämäämme juuri sellaisena kuin olemme eläneet, emme olisi sellaisia kuin nyt olemme.
Tää on siinä mielessä aika soopaa, et havahduin kolmikymppisen, naimisissa olevan perheenäidin fiiliksiin 23-vuotiaana väärän kumppanivalinnan takia. Siinä vaiheessa kun elämä oli pelkkää arkea ja työtä, minua halveksittiin ja mitätöitiin ja maksettiin yhdessä vain lainaa, niin tajusin lähteä. Ainoa vain että äijä teki eron todella vaikeaksi, vaikkei oltu edes naimisissa. Kun kaikkia valintoja ohjaa määräilevä puoliso niin kyllä se tuntuu pahalta. Oikean puolison kanssa on paljon hauskempaa valita väärin kuin väärän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun viestinikin jälkeen on tullut pari kirjoitusta, joissa kerrotaan, kuinka tiedetään että jotkut ovat näissä kulissiliitoissa tai kulissielämissä. Kenelläkään se ei kuitenkaan ole läheinen ystävä, vaan "serkku, johon ei pidetä yhteyttä" tai "naapuri". Eli oikeasti ette tiedä heidän elämästä, ajatuksista, motivaatioista, murheista, haaveista, epävarmuuksista ja elämistä yhtään mitään.
T. 95Huomasin saman. Ainoa, josta voisi puolituttujen kohdalla jotain arvella olisi ehkä ahdistava kiireen tuntu: arki levotonta, eikä ehditä nauttia mistään.
Exälleni oli hyvin tärkeää huolehtia, miltä mm. ulkonäköni, asuntomme, tai tapani keskustella näytti ulkopuolisille. Huomautteli näistä usein. Oli tärkeää hakeutua oikeiden ihmisten tutuiksi, katsoa ettei harrasta noloja juttuja, tai matkusta vääriin paikkoihin. Uudella kumppanilla oli sitten kuulemma täydellinen kroppa ja ulkonäkö; erikseen oikein mainitsi kuulumisia kysyttäessä. Exän silloin tuntien, sekä mitä olen sittemmin kuullut ja nähnyt, en olisi yllättynyt jos materian ja statuksen näyttäminen olisi heille tärkeää.
Nimittäin jos puhutaan kulisseista liittyen statukseen, yhdistän sen just ihmisiin, jotka joutuvat juoksemaan kuin päättömät kanat ympäriinsä todistaakseen muille. Ei ehditä olla lapsille läsnä, tai nauttia siitä hienosta talosta (veneestä, huvilasta...).
En minä ainakaan väitä että kaikilla olisi näin - oikeasti rikkailla vanhan rahan suvuilla varsinkaan - mutta kuten joku jo ihmetteli, eikö näitä juppi-pintaliito-ihmisiä muka ole olemassa.
Ja tarvitseeko verrata äärimmäiseen esimerkkiin eli työttömään alkoholistiin kaupungin vuokratalossa, voiko verrata ihan tavanomaiseen keskiluokkaiseen elämään. Ihmisiin, joille on tärkeintä ehtiä viettämään levollista aikaa lasten kanssa. On ehkä tingitty materiasta ja ainakin toisen urasta, jotta lapset on voitu esim. hoitaa kotona vaikka vuorotellen, ja/tai tehty osa-aikatyötä jossain vaiheessa.
Jos puhutaan kulisseista liittyen parisuhteeseen (kuten Mikon tapauksessa), siihen ei tietenkään varallisuus ei liity millään lailla.
Korostin tuon kohdan, minkä olen kokenut myös itse. Oli jokseenkin kisaista, kun eksä ohjaili ja moralisoi koko ajan jokaisen tapaamisen jälkeen mitä olin sanonut tai tehnyt. Todella raskasta ja söi sisältä. Kun kritisointi ei lakannut vaikka olisin tehnyt mitä, niin jätin kyseisen hyypiön. Siinä kohtaa sekin oli tosi tekopyhää, että muutaman kerran tuli tilanne kun eksä loukkasi tai nöyryytti mua julkisesti, niin ainoastaan mun suhtautuminen eli takaisin sanominen tai näkyvä loukkaantuminen oli väärin. Ei kristus noita ulkokultaisia miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kulissi on tuon Mikon päässä. Ei hän olisi onnellinen missään, mikään ei riitä. Toiseksi kukaan toinen ei voi tehdä onnelliseksi, sekin on omassa päässä.
Just samaa mietin. Varmaan tosi usein tilanne on se, että toinen ei tiedä mitään siitä että ollaan muka kulissiliitossa vaan on ihan täydestä sydämestä yhdessä, mutta toinen on tyytymätön kaikkeen ja kokee elävänsä kulissia. Ei se ole kulissiliitto, jos itseltä tunteet on loppuneet tai niitä ei ole koskaan ollutkaan, se on ihan vain yksipuolista teeskentelyä.
Teeskentely = kulissit. Kulissithan tarkoittaa että asia ei ole sitä miltä näyttää.
No ainakin minä ymmärrän kulissiliiton sellaiseksi, missä molemmat tietävät että ollaan yhdessä jonkun ulkoisen asian takia esim.yhteisen omaisuuden tms.
Ulospäin ei näytetä sitä tai sitten molemmat menevät omissa menoissaan ja elävät omaa elämää eikä yhdessä tehdä juuri mitään.
Ei aina se toinen osapuoli tiedä :(
Vierailija kirjoitti:
Sinä liitossa on taas ollut yksi itsekäs narttu, joka on painostanut miehen lisääntymään, koska MINÄ HALUAN! MINÄ HALUAN PILLLUSTANI PULLAUTTAA KAKARAN, VAIKKA OPINNOT ON KESKEN!
Ja mies on suostunut, koska? Ja nyt sitten itkee kun suostui. Kumpi noista nyt sitten on se fiksu tossa suhteessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun viestinikin jälkeen on tullut pari kirjoitusta, joissa kerrotaan, kuinka tiedetään että jotkut ovat näissä kulissiliitoissa tai kulissielämissä. Kenelläkään se ei kuitenkaan ole läheinen ystävä, vaan "serkku, johon ei pidetä yhteyttä" tai "naapuri". Eli oikeasti ette tiedä heidän elämästä, ajatuksista, motivaatioista, murheista, haaveista, epävarmuuksista ja elämistä yhtään mitään.
T. 95Huomasin saman. Ainoa, josta voisi puolituttujen kohdalla jotain arvella olisi ehkä ahdistava kiireen tuntu: arki levotonta, eikä ehditä nauttia mistään.
Exälleni oli hyvin tärkeää huolehtia, miltä mm. ulkonäköni, asuntomme, tai tapani keskustella näytti ulkopuolisille. Huomautteli näistä usein. Oli tärkeää hakeutua oikeiden ihmisten tutuiksi, katsoa ettei harrasta noloja juttuja, tai matkusta vääriin paikkoihin. Uudella kumppanilla oli sitten kuulemma täydellinen kroppa ja ulkonäkö; erikseen oikein mainitsi kuulumisia kysyttäessä. Exän silloin tuntien, sekä mitä olen sittemmin kuullut ja nähnyt, en olisi yllättynyt jos materian ja statuksen näyttäminen olisi heille tärkeää.
Nimittäin jos puhutaan kulisseista liittyen statukseen, yhdistän sen just ihmisiin, jotka joutuvat juoksemaan kuin päättömät kanat ympäriinsä todistaakseen muille. Ei ehditä olla lapsille läsnä, tai nauttia siitä hienosta talosta (veneestä, huvilasta...).
En minä ainakaan väitä että kaikilla olisi näin - oikeasti rikkailla vanhan rahan suvuilla varsinkaan - mutta kuten joku jo ihmetteli, eikö näitä juppi-pintaliito-ihmisiä muka ole olemassa.
Ja tarvitseeko verrata äärimmäiseen esimerkkiin eli työttömään alkoholistiin kaupungin vuokratalossa, voiko verrata ihan tavanomaiseen keskiluokkaiseen elämään. Ihmisiin, joille on tärkeintä ehtiä viettämään levollista aikaa lasten kanssa. On ehkä tingitty materiasta ja ainakin toisen urasta, jotta lapset on voitu esim. hoitaa kotona vaikka vuorotellen, ja/tai tehty osa-aikatyötä jossain vaiheessa.
Jos puhutaan kulisseista liittyen parisuhteeseen (kuten Mikon tapauksessa), siihen ei tietenkään varallisuus ei liity millään lailla.
Korostin tuon kohdan, minkä olen kokenut myös itse. Oli jokseenkin kisaista, kun eksä ohjaili ja moralisoi koko ajan jokaisen tapaamisen jälkeen mitä olin sanonut tai tehnyt. Todella raskasta ja söi sisältä. Kun kritisointi ei lakannut vaikka olisin tehnyt mitä, niin jätin kyseisen hyypiön. Siinä kohtaa sekin oli tosi tekopyhää, että muutaman kerran tuli tilanne kun eksä loukkasi tai nöyryytti mua julkisesti, niin ainoastaan mun suhtautuminen eli takaisin sanominen tai näkyvä loukkaantuminen oli väärin. Ei kristus noita ulkokultaisia miehiä.
Minä kirjoitin mm ekalla sivulla olleeni 20 v naimisissa, mies sanoi erotessa liittoa kulissiksi, vaikka minä en sitä tiennyt. Tosin, kun tässä ketjussa on keskusteltu boldauksen määritelmistä - kotona ollaan erilaisia kuin julkisesti - niin meillä ei noin ollut.
Tuo boldaus kolahti. Minunkin eksäni korjasi ja ojensi minua, miten kuuluu elää... onko tässä jokin juju?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut tykkää olla "järkiavioliittossa" ja ulospäin annetaan kuva tosi rakkaudesta. Lapset ja muut avioliittoon kuuluvat tehdään ja näytetään muille että homma pelaa.
Ei sitä tiedä voisiko itse olla tällaisessa, mutta joillekin se sopii.
En pysty uskomaan, että tällaista tapahtuisi molempien toimesta. Yleensä se on jompi kumpi puolisoista, joka vedättää, eikä oikeasti rakasta. Sitä toista kusetetaan, vedätetään ja hyväksikäytetään, koska se toinen rakastaa.
Kovasti ketjussa on kuitenkin ollut puolusteluja juuri tällaiselle. Riittää, kun itse päättää rakastaa ja arki sujuu. Ilmeisesti monelle naiselle riittää miehen puolelta "rakkaudeksi", että mies ei lyö eikä juo. Tämän pitäisi olla hyvä uutinen sinkkumiehille.
Höpsistä, itse en ainakaan ole tämmöistä tilannetta tarkoittanut. Ja miksi se on aina nainen joka päättää rakastaa ja mies on tunteeton. Mutta hyvässä, pohjimmiltaan terveellisessä ja tasapainoisessa suhteessa, jossa molemmat osapuolet tuntevat itsensä kohtuullisesti, tulee aikoja, jolloin ei tunnu siltä että rakkautta on. Tällöin voi joko ottaa eron tai odottaa että tilanne paranee kunhan sen hetkinen kriisi on ohi.
Ja niille, jotka kertoivat (varallisuus ja status) kulisseja yllä pitävistä miehistä. Jotka siis haluavat kontrolloida, ettei tehdä mitään noloa ja että näytetään hyvältä. Tuommoinen on niin lapsellista, hyvä että olette eronneet, kun se ei omalta tuntunut. Noiden ihmisten on varmaan hyvin vaikea päästä eroon tuommoisesta ajatusmaailmasta ja toimintatavasta, se on jo lapsena opittua kotoa. Siitäkin olen samaa mieltä, että nuo ”varallisuuskulissit” ovat eri juttu kuin ”parisuhdekulissit”.
Ja vielä sen haluan sanoa, että oikeasti esim se paljon ihannoitu ”vanhan rahan suvusta oleminen” ei kerro ihmisestä mitään, eikä estä näyttämisenhalua tai parisuhdekulissia tai sisäistä tyyttmättömyyttä -ei myöskään lisää näitä. Ihmiset ovat omia persooniaan ja suvusta ja varallisuudesta riippumatta yksilöitä, jotka tekevät päätöksiä ja valintoja, joilla on oma elämänhistoria. Minua harmittaa, kun joitain ihmisiä aletaan ihannoimaan pelkkien ulkoisten asioiden takia (vaikka aiheesta kirjoittanut ei tätä kai tarkoittanutkaan) ja aletaan erottamaan joitain eri ryhmäksi tämmöisten asioiden perusteella. Joka suvusta, köyhästä, rikkaasta (”vanhan rahan” ihaillusta ja ”uusrikkaan” halveksitusta) löytyy tasapainoisia ja tasapainottomia ihmisiä ja tyytyväisiä ja tyytymättömiä.
Vierailija kirjoitti:
Tätä en ymmärrä. Miten se voi olla niin vaikeaa jo alunalkaen sanoa, jos ei pidä jostain asiasta tai haluaa jotain muuta tms. Mielestäni silloin ei voi syyttää ketään, tai mitään muuta kuin omaa itseään, jos ei sen verran suuta saa auki, että rehellisesti ilmaisee mitä haluaa. Tuossa haaskaa vuosia ja jopa vuosikymmeniä toisen elämää ja sitten romahduttaa kaiken kerralla, siitä ei se toinen ihan hetkessä toivu eikä menetettyä aikaa saa ikinä takaisin.
Näin just. Mikko katsoo sinne peiliin nyt vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikko vaikuttaa itsetunnoltaan heikolta, ihmiseltä joka ei ole koskaan pysähtynyt muettimään mitä itse haluaa tai ei ainakaan ole pitänyt omia toiveitaan minkään arvoisina. Avioliittoon ja perheeseen on ajautunut puolison ohjaamana, talot ja autot hankittu ulkopuolisia varten. Sivusuhteesta kerrotaan jutussa melko vähän, mutta tunne tuli että siinäkin toinen osapuoli oli aloitteellinen.
anteeksi en näe tuota maksullista juttua, mutta oliko siis tällä miehellä myös sivusuhde toiseen naiseen?
Joo. Suunnilleen siinä vaiheessa kun vaimo sairastui masennukseen ja perheeseen syntyi kolmas lapsi.
Varmaan sairastui masennukseen sen takia, kun vaistosi, ettei mies ole koskaan ollu tässä tosissaan mukana.
Mikko on tavallinen suomalainen mies. Suostuu elämään naisen vaatimusten mukaan vuosikausia ja sitten kerralla rysäyttää kaiken päin naamaa. Ihan tavallinen suomalainen avioliitto.