Mikolla oli kaunis perhe, upea ura, iso talo ja paha olo. Ovatko kulissiliitot yleisempiä kuin ihmiset uskovat?

Ei siinä ehtimisestä ole kysymys, vaan kasvatuksesta. Lapsia opetetaan välittämään kaikesta muusta paitsi itsestään.

t.kristallikissa

Noita asioita hyvin monet keskiverto ihmiset haluavat, siksi niitä niin paljon näkee! Kulisseja lienee vähemmän kun eroaminen on helppoa eikä sitä paheksuta?

On kulisseja esim vaikka homoseksuaaleilla.

Eikä se pahoinvointi siitä miksikään muutu vaikkei olisi niitä kulisseja.

t.kristallikissa

En ole tilaaja, joten en voinut lukea... Voisko joku tiivistää pääkohdat?

Lukematta kuulostaa siltä, että "kulissien" syyttäminen on hyvä tapa ulkoistaa kaikki vastuu omasta onnesta taas ulos...

Vierailija kirjoitti:

Eikä se pahoinvointi siitä miksikään muutu vaikkei olisi niitä kulisseja.

t.kristallikissa

Tätä veikkaan itsekin hyvin vahvasti.

Hohhoijaa.

Suuri osa ihmisistä lähtee aikuiseen elämään hatarin tiedoin ja mielikuvien varassa, valitsemaan omaa ammattia, asettamaan tavoitteita elämälle. Elämänkokemus ja itsetuntemus ei ole vielä kehittynyt.

Kun aikaa kuluu, kasvaa ymmärrys siitä kuka on, ja mitkä asiat on itselle tärkeitä. Siinä kohtaa on tehtävä korjausliikkeitä. Jotkut voivat tehdä vähän pienempiä, lisätä liikuntaa tai vähentää töitä tai vaihtaa työpaikkaa. Joillakin sitten on ollut se elämän suurin valinta, puoliso, väärältä pohjalta ja ehkä vähän naiivisti. Se on vähän isompi korjausliike, mutta ei sen väistäminen myöskään ole kenellekään asianosaiselle hyväksi. Yleensä valheessa eläminen ei ole.

Nuorempana nuo em. asiat oli tärkeämpiä. Nyt kun iso talokin on jo velaton ja lapset aikuisia, on vaan tyytyväinen että saa kuopsutella pihalla ja puutarhassa, tehdä puolison kanssa yhteisiä matkoja ja elää ihan tavallista elämää. Sen verran hyvä puheyhteys meillä miehen kanssa on, että tiedän ettemme elä kulissiliitossa.

Voisiko jutun kopioida tänne?

Juttua ei voi lukea kuin Hesarin tilaajat.  

Aika harvalla on varaa kalliisiin kulisseihin. Tuon alun sävy on kuitenkin sellainen, että tyhjyys ja onnettomuus johtuu varallisuudesta ja sen tavoittelusta. Minä luulen, että tuo kaveri olisi tyytymätön, vaikka se olisi luottotiedoton, työtön ja asuisi vuokralla.

Vai halutaanko tässä nyt uskoa, ettei työ, hyvä palkka, kiva koti tai perhe edes lisää ihmisen onnellisuutta? Että se aktivointimallin kohteena oleva olisi lähtökohtaisesti onnellisempi? Tuskin kuitenkaan, vaikkei taloudellinen turvallisuus pelkästään onnelliseksi tee.

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana nuo em. asiat oli tärkeämpiä. Nyt kun iso talokin on jo velaton ja lapset aikuisia, on vaan tyytyväinen että saa kuopsutella pihalla ja puutarhassa, tehdä puolison kanssa yhteisiä matkoja ja elää ihan tavallista elämää. Sen verran hyvä puheyhteys meillä miehen kanssa on, että tiedän ettemme elä kulissiliitossa.

💕 Kuulostaa ihanalta!

Tädilläni oli kulissi avioliitto. Hän oli ainoana lapsista käynyt yliopiston ja löytänyt arkkitehti miehen. Mummu nosti hänen jalustalle. Sekkuni kävivät ranskalaista koulua. Rakennettiin hieno talo. Mummu teki meille muille hyvin selväksi että täti perheineen ovat a-luokkaa ja me muut ö-luokkaa. Lopulta selvisi että tädillä ja hänen miehellään oli ollut ulkopuoliset suhteet jo monta vuotta. Yhdessä olivat enää vain lasten takia. Erosivatkin kun serkkuni olivat täysi-ikäisiä.

Ei ole mummu tämän jälkeen hehkuttanut.

Onhan noita muitakin kulissi avioliittoja tullut seurattua. Vain lapset eivät ole tienneet siitä.

Mietin, olisiko minun eksäni aajatellut noin. Erosimme 20 vuoden jälkeen miehen sivusuhteen vuoksi. Hän poti elämää pari vuotta sitä ennen. Oli tosi tympääntynyt.

Hän aina sanoi, että tympääntyminen ei johdu minusta, vaan työstä, ja siitä, ettei tiedä, mitä elämältä haluaa. Sitten eron jälkeen syy yhtäkkiä olikin minun. Olimme kuulemma vain kulississa. Syys on siinä, että minä olen liian teoreettinen enkä tykkää samasta musiikista. Syy on se, että me emme vain sovi toisillemme.

Erosta on jo vuosia, mutta en vieläkään tiedä, mikä oli lopullinen syy. Ehkä hänellä olisi Mikon tarina. Mikollakin vain oli tyhjyys. Olen tosin sitä mieltä, että tyhjyys johtuu aina sisäisistä tekijöistäm ei ulkoisista. Ensin pitäisi laittaa oma pääkoppa kondikseen, ja sitten vasta miettiä, pitääkö avioliittoa muuttaa ja mhin suuntaan.

Mäkin elin tietämättäni kulississa. Yhtäkkiä mies pamautti 15 vuoden jälkeen, että tämähän on kulissia ja hän haluaa erota.

Kun menee naimisiin vaan siksi että pitää niin ei siitä seuraa kuin tyhjyyttä. Ahdistavaa ajatella että joutuisi elämään ihmisen kanssa jota kohtaan ei oikein tunne mitään. Ja lapsiakin monesti kuvioissa koska niitäkin piti hankkia koska pitää. Ja asuntolaina...

Se vaan on niin, että vasta iän myötä meistä useimmat tietävät mitä haluavat ja keitä ja millaisia oikeastaan itsekään ovat. Nuorena luulee tietävänsä ja tekee monenlaisia vääriä valintoja. Kuitenkin sitten näin viisikymppisenä tuskat tuskailtuaan ymmärtää, että ei se vika oman elämän tyhjyyteen ole kumppanissa, ei vääränlaisessa työssä, ei yhteiskunnassa eikä missään oman itsen ulkopuolisessa. Vika löytyy lähinnä omasta itsestään, ei kukaan eikä mikään voi tehdä ihmistä onnelliseksi, vain itse voi siihen vaikuttaa. Moni eroaa varmasti ihan turhaan, kun ei jaksa käydä kaikkea ikävää läpi ja myöntää, että minä olen syyllinen omaan pahaan olooni ja vain minä voin sen pahan olon muuttaa paremmaksi. Kuvittelee, että puolisoa vaihtamalla elämä muuttuu onnelliseksi, mutta eihän niin useimmiten käy, vaan kohta on samat ongelmat edessä ja taas erotaan. 

Lisäksi ihmisen pitää vaan oppia hyväksymään se, että elämä ei ole täydellistä, se ei ole läheskään aina ihanaa ja onnellista ja kaikki tekevät isompia ja pienempiä vääriä valintoja. Vai ovatko ne sittenkään vääriä valintoja? Ehkäpä meidän piti tehdä juuri ne valinnat, että opimme niistä ja voimme tulla omaksi itseksemme. Ellemme olisi elämäämme juuri sellaisena kuin olemme eläneet, emme olisi sellaisia kuin nyt olemme. 

Vierailija kirjoitti:

Kun menee naimisiin vaan siksi että pitää niin ei siitä seuraa kuin tyhjyyttä. Ahdistavaa ajatella että joutuisi elämään ihmisen kanssa jota kohtaan ei oikein tunne mitään. Ja lapsiakin monesti kuvioissa koska niitäkin piti hankkia koska pitää. Ja asuntolaina...

Kyllä me rakkaudesta naimisiin mentiin, ei yksinäisyydestä. Meillä oli tunnetta kaikki 20 vuotta, myös miehellä. välillä vähemmän, välillä enemmän, kuten pitkissä suhteissa. Mies sanoi erotessa, että hän oli tosissaan rakstanut minua.

Mies halusi ison perheen. Mutta ei lapsiakaan hankittu ensimmäiseen kymmeneen vuoteen.

Joo, asuntolainakin oli. Mutta sekin maksettiin pois ennen eroa.

13

Munkin miehellä oli tyhjyys, mutta ei meillä ollut kulissia, oli tavallista ok elämää, mutta mikään ei hänelle riittänyt.

Luulen, että hänelle oli kotoa annettu joku riittämättömyyden ja huonouden tunne, eikä mikään mitä tehtiin voinut täyttää sitä.

Minä menin naimisiin rakkaudesta, mieheni ei. Miehelle kaikki oli kulissia, mulle ei.

Eli onnellisuus = parisuhde ja mikään muu ei merkitse. Esim lapset, ura, harrastukset jne. Jos tuossa kuviossa yksi osa-alue on romuna, eihän se nyt mikään kulissi ole. Siinä vaiheessa voitaisiin mielestäni puhua kulissista, jos kaikki on osteltu velaksi tai seinien sisällä tapahtuisi jotain todella kuvottavaa.