Mikolla oli kaunis perhe, upea ura, iso talo ja paha olo. Ovatko kulissiliitot yleisempiä kuin ihmiset uskovat?

Semmost se on. Kyllä se vitutus voi kasvaa ihan vaa sen tavaranpaljouden ja sen aiheuttaman pelleilyn vuoksi. Kun tiedät, että ystäväsi ja tuttavasi arvostavat sinua vain ja ainoastaan sen tavaranpaljouden vuoksi. Että ilman niitä häviäisi nuo selkääntaputtelijatkin, jotka on niin mukava uskotella itselleen oikeiksi ystäviksi. 

Tokihan monesti on myös niin, että ihmisen omat sisäiset asiat on niin vinoutuneet, että sitä vituttaa, vaikka olis minkälaista pytinkiä ja muuta ympärillä. Mut et ei se niin ole, että jos tavaranpaljouden ja omaisuuden keskellä vituttaa, syy ei voisi olla just se mitä se elämäntyyli kaikkineen edustaa. Vaikka oliskin ihan hauska kuopsutella multaa sormiensa välissä kesäpäivänä omalla tontilla oman vuosikymmen sitten järkisyistä  valittunsa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Millaisesta suhteesta sitten saa erota? Se, että ei rakasta, ei siis ole oikea syy eroon?

Samaa mietin. Ja kaiketi puolisonkin mielipidettä olisi hyvä kysyä, jos kerran on "velvollisuus" jatkaa. Ehkä puoliso ei haluakaan elää parisuhteessa, jossa häntä ei rakasteta. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen varmaan just tollanen kun jutun Mikko. Ei kyllä ole isoa taloa eikä isoa perhettä mutta tunnistan tuon tyytymättömyyden. Olen vuosien varrella vaihtanut asuntoa, työpaikkaa, parisuhdetta..millon mitäkin kun ei vaan mikään ole hyvä. Max. 3 vuotta jaksan aina työtäni ja sitten on pakko vaihtaa. Parisuhteet kariutuneet "erilleen kasvamiseen". Kerran olen ollut jopa naimisissakin ja ero siitäkin tuli.

Nyt olen taas vaihtamassa työpaikkaa, kun ahdistaa.

Tiedostan itsekin että omien korvien välissä tämä on että en kestä missään, mikään ei riitä eikä mikään tee onnelliseksi. Tunnen jatkuvasti myös itseni täysin epäonnistuneeki kun en osaa olla niinkuin muut, vaan aina pitää olla jotain vaihtelua tiedossa.

Masennusdiagnoosin joskus olen saanut mutta ei tätä jatkuvaa tyhjyyden tunnetta silläkään selitetä.

Minulla vähän samaa vikaa. Nyt ollut yhdessä työpaikassa jo kohta kaksi vuotta, mutta tuntuu kauhealta ajatella miten nopeasti se aika on mennyt ja mitä jos kohta herään ja olen ollut samassa paikassa jo 20 vuotta. Olen vaihtanut miestä, maata... koen että haluaisin taas lähteä. Mutta en myöskään allekirjoita sitä että jotkut sanoo ettei työpaikkaa, puolisoa tai asuinpaikkaa vaihtamalla onnellisuus voi lisääntyä. Todellinen onnellisuus löytyy muiden palvelemisesta, miten voi auttaa omaanyhteisöä? Itse asun nyt suurkaupungissa mutta koen että haluaisin muuttaa lähemmäksi maaseutua. En tiedä. Olen valitettavasti aika perustyytymätön.

Vierailija kirjoitti:

Millaisesta suhteesta sitten saa erota? Se, että ei rakasta, ei siis ole oikea syy eroon?

Saahan sitä erota millaisesta liitosta vaan. Mutta pakko ei ole. Ei vaikka yhdessä pitäisi ainoastaan asuntolaina, jos molemmat on tyytyväisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana nuo em. asiat oli tärkeämpiä. Nyt kun iso talokin on jo velaton ja lapset aikuisia, on vaan tyytyväinen että saa kuopsutella pihalla ja puutarhassa, tehdä puolison kanssa yhteisiä matkoja ja elää ihan tavallista elämää. Sen verran hyvä puheyhteys meillä miehen kanssa on, että tiedän ettemme elä kulissiliitossa.

💕 Kuulostaa ihanalta!

Vierailija kirjoitti:

Varmaan tosi usein tilanne on se, että toinen ei tiedä mitään siitä että ollaan muka kulissiliitossa vaan on ihan täydestä sydämestä yhdessä, mutta toinen on tyytymätön kaikkeen ja kokee elävänsä kulissia. Ei se ole kulissiliitto, jos itseltä tunteet on loppuneet tai niitä ei ole koskaan ollutkaan, se on ihan vain yksipuolista teeskentelyä.

tämä

Olen tässä vuosien aikana tutustunut useamapaankin pariskuntaan, joiden suhteen olen tajunnut olevan kulissi. Puitteet on kunnossa ja yleensä miehellä on "pinkka kunnossa", mutta vaimoa pidetään samalla löysässä hihnassa eikä vaimo halua/uskalla lähteä. Ei ehkä halua luopua elintasosta ja asemasta tms.

Sitten valitetaan aina kun ehditään.

Mikä saa heidät ns "myymään" itsensä?

En tajua, olisin itsekin saanut helposti helpomman elämän, jos olisin aikoinaan valinnut eri lailla, mutta minä valitsin rakkauden, enkä ole katunut. Eihän aina ole pelkkää juhlaa, mutta kovalla työllä pikku hiljaa meilläkin varallisuus kasvanut,  niin että pärjäämme ihan hyvin.

Toisaalta nykyinen mieheni on hyvin levoton sielu ja hänkin vaihtaa työtä noin 4  vuoden välein, mutta ei se minua haittaa. Hän kuitenkin aina pärjää ja luotan siihen että hän ei ole lähtemässä perheensä luota.

Toki tämä vaatii myös minulta avarakatseisuutta, koska monen turvallisuuden tunne ei antaisi periksi, että mies lähtisi ns. tyhjän päälle turvallisista työpaikoista. 

Meillä on kohta 20 vuotta yhteistä elämää takana ja olen onnellinen että valitsin aikoinaan tämän elämän.

Vierailija kirjoitti:

Semmost se on. Kyllä se vitutus voi kasvaa ihan vaa sen tavaranpaljouden ja sen aiheuttaman pelleilyn vuoksi. Kun tiedät, että ystäväsi ja tuttavasi arvostavat sinua vain ja ainoastaan sen tavaranpaljouden vuoksi. Että ilman niitä häviäisi nuo selkääntaputtelijatkin, jotka on niin mukava uskotella itselleen oikeiksi ystäviksi. 

Tokihan monesti on myös niin, että ihmisen omat sisäiset asiat on niin vinoutuneet, että sitä vituttaa, vaikka olis minkälaista pytinkiä ja muuta ympärillä. Mut et ei se niin ole, että jos tavaranpaljouden ja omaisuuden keskellä vituttaa, syy ei voisi olla just se mitä se elämäntyyli kaikkineen edustaa. Vaikka oliskin ihan hauska kuopsutella multaa sormiensa välissä kesäpäivänä omalla tontilla oman vuosikymmen sitten järkisyistä  valittunsa kanssa.

En päässyt lukemaan juttua, mutta johdanto viittasi siihen, että nuoruuden materialismilla saattoi olla iso osa Mikon tyhjyyden kokemisessa.

Huoah.

Aloittaja on vain kateellinen eikä itse tiedä mihin suuntaan lähtisi.

Kulissiliittoja on ollut aina.

Ps. Olen elänyt köyhää elämää ja nyt jopa rikasta elämää. Voin sanoa, että raha tuo turvaa ja osaltaan myös onnea, koska on niin monia eri keinoja toteuttaa itseään ja haaveitaan. Ikävä kyllä, tässä elämässä ja yhteiskunnassa ei köyhät ja työttömät pärjää, tiedän sen itse kaiken kokeneena.

Ja muuten, mikään ei ole parempaa kun on luonut puolison kanssa kahdestaan kaiken mitä meillä ei aiemmin ollut, tuhkasta luotu, kaikki!

On se hirveää, jos kulissiliiton on itselleen saanut hommattua, mutta kestään ei voi katsomalla tietää onko joku liitto kulissi vai ei. Ihmisillä on aina epäilyksiä.

Joku varmaan ajattelee, että tätini joka on elänyt saman miehen kanssa 15 - vuotiaasta lähtien, eikä ole koskaan matkustanut muulla kuin laivalla, asuu kohtalaisessa omakotitalossa pienessä kylässä eikä ole Facebookissa, niin hänellä ei voi olla kulissiliittoa :D Mutta kyllä vaan voi olla, vaikkei niitä omia saavutuksiaan ja matkusteluitaan olisi tai niitä esittelisi Facebookissa tai muualla.

Tästähän on kyse. Odotuksista ja tyytyväisyydestä.

Ei kukaan estä eroamasta, jos koet ettet rakasta ja olet onneton.

Jos kuitenkin joskus rakastit, kannattaa pysähtyä miettimään hetkeksi ennen eroa, että onko toinen muuttunut, vai onko itsessä korjattavaa. Eli tuleeko eteen sama tyytymättömyys ja onnettomuus, vaikka vaihtaisi puolisoa kuinka monta kertaa. Tällöinhän asia ei edes parane sillä erolla, eikä viidelläkään erolla. Jos se tyhjyys asuu itsessä.

Tästä syystä terapia ja pariterapia olisi hyvät ennen eroa. jos erotaan, ainakin tiedetään miksi erotaan. Ja joskus asioita korjataankin ihan muulla kuin erolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisesta suhteesta sitten saa erota? Se, että ei rakasta, ei siis ole oikea syy eroon?

Saahan sitä erota millaisesta liitosta vaan. Mutta pakko ei ole. Ei vaikka yhdessä pitäisi ainoastaan asuntolaina, jos molemmat on tyytyväisiä. 

Mä luulen, että aika moni ei ole tyytyväinen parisuhteessa, jossa hän ei rakasta eikä häntä rakasteta. Muutenhan pariutuminen olisi ihan äärettömän helppoa, voitaisiin hoitaa jollain tietokoneohjelmalla. 

Vierailija kirjoitti:

Onnellisuus ja onnettomuus on monesti omassa päässä. Siinä, mistä kulmasta ja missä valossa näkee itsensä ja elämänsä.

Joku ihminen on naimisissa tavallisen tyypin kanssa, on pari lasta:ja tavallinen asunto, työpaikkakin on ihan tavallinen.

Jos tällä ihmisellä on ollut vaikka levoton kotitausta ja juoppo isä, hän voi kokea, että hän on ylittänyt elämässä kaikki odotuksensa, ja saavuttanut sellaisen turvallisuuden ja normaaliuden asteen mitä ei olisi ikinä uskonut. Hän elää tyytyväisenä tavallisen luotettavan puolisonsa kanssa.

Mutta jos tämä ihminen onkin ollut nuorena tavattoman suosittu tai vaikka vauraammasta perheestä, hän voi kokea että hän ansaitsisi komeamman miehen ja arvostetumman työpaikan ja isomman talon, ja kaikki on hänelle pettymystä ja alempitasoista kuin mitä hän ansaitsisi. Maailma olisi hänen mielestä hänelle vielä velkaa jotain. Hänelle kuuluisi enemmän, eikä hän ole tyytyväinen mihinkään. Sama hyväntahtoinen puoliso parka vierellä on ehkä ihan tyytyväinen.

Monesti ymmärretään eri lailla se mitä tarkoittaa, että pitäisi valita puoliso jolla on samanlainen tausta. Tätähän se tarkoittaa. Että molemmilla on samanlainen käsitys siitä, mikä on hyvä ja riittävä elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisesta suhteesta sitten saa erota? Se, että ei rakasta, ei siis ole oikea syy eroon?

Saahan sitä erota millaisesta liitosta vaan. Mutta pakko ei ole. Ei vaikka yhdessä pitäisi ainoastaan asuntolaina, jos molemmat on tyytyväisiä. 

Mä luulen, että aika moni ei ole tyytyväinen parisuhteessa, jossa hän ei rakasta eikä häntä rakasteta. Muutenhan pariutuminen olisi ihan äärettömän helppoa, voitaisiin hoitaa jollain tietokoneohjelmalla. 

Niinpä. Ja jos tällaisessa tilanteessa vastaan tuleekin joku joka vie jalat alta, niin aika vaikeaksi menee jatkaa avioliittoa.

Ihmisillä on karmeita kulisseja. Eräskin perhe: mies hyvätuloinen johtaja, viikot poissa kotoa työpaikkakunnalla, vieraita naisia jo pari vuosikymmentä. Nainen roikkuu suhteessa vaikka tietää totuuden. Säälittävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisesta suhteesta sitten saa erota? Se, että ei rakasta, ei siis ole oikea syy eroon?

Saahan sitä erota millaisesta liitosta vaan. Mutta pakko ei ole. Ei vaikka yhdessä pitäisi ainoastaan asuntolaina, jos molemmat on tyytyväisiä. 

Mä luulen, että aika moni ei ole tyytyväinen parisuhteessa, jossa hän ei rakasta eikä häntä rakasteta. Muutenhan pariutuminen olisi ihan äärettömän helppoa, voitaisiin hoitaa jollain tietokoneohjelmalla. 

No jaa. Rakkaus ei ole aina sellaista kuin jossain elokuvissa. Joillekkin, varsinkin ehkä vanhemmille ihmisille, riittää jo ylipäätään se että siinä vierellä on joku ihminen. Joku jonka kanssa voi jutella aamupalalla ja käydä syöttämässä sorsia. Ettei tarvitse olla yksin. 

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä lähemmäs 20 vuotta. Sinä aikana on tunteet heilahdellu puolelta toiselle. Välillä on tuntunut että rakastaa toista niin että halkeaa, välillä voi olla mennyt puoli vuottakin niin että toisen naama lähinnä kyllästyttää ja kenen tahansa seura kiinnostaa enemmän. Ei rakkaus ole mikään stabiili tila ja eri ihmisille se voi tarkoittaa eri asioita.

Vierailija kirjoitti:

Mietin, olisiko minun eksäni aajatellut noin. Erosimme 20 vuoden jälkeen miehen sivusuhteen vuoksi. Hän poti elämää pari vuotta sitä ennen. Oli tosi tympääntynyt.

Hän aina sanoi, että tympääntyminen ei johdu minusta, vaan työstä, ja siitä, ettei tiedä, mitä elämältä haluaa. Sitten eron jälkeen syy yhtäkkiä olikin minun. Olimme kuulemma vain kulississa. Syys on siinä, että minä olen liian teoreettinen enkä tykkää samasta musiikista. Syy on se, että me emme vain sovi toisillemme.

Erosta on jo vuosia, mutta en vieläkään tiedä, mikä oli lopullinen syy. Ehkä hänellä olisi Mikon tarina. Mikollakin vain oli tyhjyys. Olen tosin sitä mieltä, että tyhjyys johtuu aina sisäisistä tekijöistäm ei ulkoisista. Ensin pitäisi laittaa oma pääkoppa kondikseen, ja sitten vasta miettiä, pitääkö avioliittoa muuttaa ja mhin suuntaan.

Hui, tämä on kuin minun tarinani, minäkin kuulemma pidin yllä kulisseja. En pitänyt, en vieläkään kulisseina, että ei mökötä jonkun turhan päiväisen kinan takia ystävien edessä tai kyselle kumpi oli oikeassa saaden toiset vaikeaan asemaan, pohtimaan pitääkö muistaa, ettei toinen pidä punaisesta emmental-juustosta.

Muita syitä, joita kertoi, minä en rakasta häntä, okey luulin kyllä rakastavani, mutta hän tiesi paremmin. En muuttunut sellaiseksi kuin hän halusi, millaiseksi, ei kertonut. Nukahdin hääyönä, 16v aiemmin, kesken rakastelun valvottuani sitä ennen 25h, kumma kyllä ei ollut asiasta valittanut 16vuoteen, oli kyllä ilmeisesti mieltä painanut kun muisti.

Minun mielestäni oikeat syyt oli juuri ne hänen kulissinsa, joiden eteen teki paljon töitä, lomat oli suorittamista, lapset näyttelyesineitä jne. Oikeastaan ei varmaankaan halunnut elää niin, kun isänsä kuoli, varmaan tajusi suuri syy täydellisyyden näyttelemiseen oli pois.

Ennenkuin voi vastata otsikon kysymykseen olisi selvitettävä miten yleisiä ihmiset uskovat kulissiliittojen olevan. Huoh. 

Vierailija kirjoitti:

Millaisesta suhteesta sitten saa erota? Se, että ei rakasta, ei siis ole oikea syy eroon?

Avioliittolupauksessa luvataan TAHTOA rakastaa. Jos olet naimisissa ja sinulla on lapsia, etkä rakasta miestäsi, niin sitten otat tuon tahdon käyttöön ja tahdot rakastaa. Samalla tavalla kuin pidät lapsistasi huolta silloinkin kun ei huvita, alat tehdä niitä rakkauden tekoja jotka tuntuivat helpoilta silloin kun olit umpirakastunut suhteen alkuvaiheessa. Se tunne tulee sieltä kyllä perässä, jos vastapuoli ei tee rakastamista ihan mahdottomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisesta suhteesta sitten saa erota? Se, että ei rakasta, ei siis ole oikea syy eroon?

Saahan sitä erota millaisesta liitosta vaan. Mutta pakko ei ole. Ei vaikka yhdessä pitäisi ainoastaan asuntolaina, jos molemmat on tyytyväisiä. 

Mä luulen, että aika moni ei ole tyytyväinen parisuhteessa, jossa hän ei rakasta eikä häntä rakasteta. Muutenhan pariutuminen olisi ihan äärettömän helppoa, voitaisiin hoitaa jollain tietokoneohjelmalla. 

Niinpä. Ja jos tällaisessa tilanteessa vastaan tuleekin joku joka vie jalat alta, niin aika vaikeaksi menee jatkaa avioliittoa.

No joillekkin on ja joillekkin ei. Itse törmään mielenkiintoisiin miehiin vähän väliä ja omassa liitossa on tosiaan ollut pitkiäkin kausia niin ettei mitään suuria tunteita ole pinnalla. Täytyy vaan ymmärtää että maailma on täynnä mielenkiintoisia ihmisiä. Ei sitä tule sokeaksi ja kuuroksi eikä menetä huumorintajuaan, vaikka on parisuhteessa jonkun kanssa. Kyllä sitä kelailee että onpas hauska tyyppi ja vielä hyvän näköinenkin. Ja kun on parisuhteessa niin aina välillä  se oma suhde tökkii. Aika lyhyeksi jäisi suhteet jos aina tuollaisessa vaiheessa nostaisi kytkintä ja lähtisi seuraavan mielenkiintoisen matkaan. Ne kun ei tästä maailmasta lopu.

Minäkin vielä muutama vuosi sitten ajattelin, että tässä sitä onnellisena loppuelämä vietetään ihanan aviomiehen kanssa.

Meillä on päällisin puolin kaikki oikein mukavasti, on kiva talo, ihanat lapset, mukavat työpaikat ja riittävästi rahaa.

Se tärkein kuitenkin on puuttunut nyt jo jonkin aikaa, miehellä oli sivusuhde ainakin vuoden ajan ja aika hyvin tässä on tunteet miestä kohtaan kuolleet.

Päätin kuitenkin suhteesta kuullessani, että eihän nyt parinkymmenen vuoden yhteiseloa heitetä noin vain menemään ja olen yrittänyt asiasta päästä yli.

Yli olen päässytkin, asia ei tunnu minusta enää miltään, mutta myös kaikki luottamus ja rakkaus miestä kohtaan on kadonnut.

Että kulissiliitossa kai tässä nyt elellään, mutta ei enää pitkään..