Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mikolla oli kaunis perhe, upea ura, iso talo ja paha olo. Ovatko kulissiliitot yleisempiä kuin ihmiset uskovat?
24.01.2018 |
https://www.hs.fi/elama/art-2000005535736.html
Ainakin monilla elämä rakentuu vahvasti noiden suoritteiden ympärille. Oman kuvitellun onnellisuuden ilmentäminen vaatii upeat kulissit. Ei ehditä välttämättä pysähtyä ajattelemaan, mitä elämältä oikeasti halutaan. Halutaanko olla onnellisia ja tehdä sellaisia asioita joita itse haluaa vai elämää samanlaista keskiluokkaista elämää, mitä ihmiset lammasmaisesti ympärillä ihannoivat.
Uskon, että varsinkin 80-luvun lopulla ja 90-luvulla solmituissa avioliitoissa oli paljon noita kulisseja. Nämä ihmiset erosivat rytinällä, kun lapset saavuttivat aikuisiän. 2000-luvulla avioliiton solmivat ovat uudessa tilanteessa. Individualismista on tullut yhä tärkeämpää, ja korttitaloja sortuu tuon tuosta. Surullista vain, että tuohon soppaan tehdään useampi lapsi siinä kuvitelmassa, että itse muka tiedetään, mitä halutaan elämältä.
Kommentit (230)
Vierailija kirjoitti:
Olen tässä vuosien aikana tutustunut useamapaankin pariskuntaan, joiden suhteen olen tajunnut olevan kulissi. Puitteet on kunnossa ja yleensä miehellä on "pinkka kunnossa", mutta vaimoa pidetään samalla löysässä hihnassa eikä vaimo halua/uskalla lähteä. Ei ehkä halua luopua elintasosta ja asemasta tms.
Sitten valitetaan aina kun ehditään.
Mikä saa heidät ns "myymään" itsensä?
En tajua, olisin itsekin saanut helposti helpomman elämän, jos olisin aikoinaan valinnut eri lailla, mutta minä valitsin rakkauden, enkä ole katunut. Eihän aina ole pelkkää juhlaa, mutta kovalla työllä pikku hiljaa meilläkin varallisuus kasvanut, niin että pärjäämme ihan hyvin.
Toisaalta nykyinen mieheni on hyvin levoton sielu ja hänkin vaihtaa työtä noin 4 vuoden välein, mutta ei se minua haittaa. Hän kuitenkin aina pärjää ja luotan siihen että hän ei ole lähtemässä perheensä luota.
Toki tämä vaatii myös minulta avarakatseisuutta, koska monen turvallisuuden tunne ei antaisi periksi, että mies lähtisi ns. tyhjän päälle turvallisista työpaikoista.
Meillä on kohta 20 vuotta yhteistä elämää takana ja olen onnellinen että valitsin aikoinaan tämän elämän.
Kuka sanoo, ettei nuokin naiset alunalkaen valinneet rakkautta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä ehtimisestä ole kysymys, vaan kasvatuksesta. Lapsia opetetaan välittämään kaikesta muusta paitsi itsestään.
t.kristallikissa
Pöh, asiahan on juuri päinvastoin. Kaikki opetetaan välittämään vain itsestään. Minä, minä, minä. Kaikki muut ihmiset ovat turhia, varsinkin ne joita ei tunne. Sitten haalitaan itselle sitä materiaa ja pidetään huolta vain itsestä ja korkeintaan kaikkein lähimmistä jos niistäkään. Vaan kun onni ei tule siitä. Se tulisi siitä kun huomioisi enemmän muita. Jopa naapureita ja vastaantulevia ihmisiä jollain pienellä tavalla. Auttaisi edes pulassa. Tässä maassa olisi kaikilla parempi olla, eikä tarvitsisi masentua ja tehdä itsareita.
Eikä tätä usko kukaan, ennen kuin kokeilee.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin. Ja kaiketi puolisonkin mielipidettä olisi hyvä kysyä, jos kerran on "velvollisuus" jatkaa. Ehkä puoliso ei haluakaan elää parisuhteessa, jossa häntä ei rakasteta.
No hyvänen aika, mitä teinejä täällä on? Jos sinulla on ongelma, ettet rakasta puolisoasi enää, niin tämä on ihan sinun ratkaistavissasi. Sen kun rupeat rakastamaan! Se on ihan sinun päätettävissäsi. Turha pakoilla vastuuta omista valinnoista ja rakastaminen on nimenomaan valinta. Sinä valitset rakastatko vai etkö.
Onko se vähemmän kulissia että asuu kerrostalossa mutta on onneton avioliitossaan?
Tuo kulissien ylläpitäminen on jokin vanha vitsi jota hoetaan joka paikassa. Kellään ei ole täydellinen liitto, muttei se siitä sen kulissimmaksi muutu vaikka ulkoisesti olisi enemmän rahaa käytössä. Meillä on ok-talo koska itse halusimme rakentaa emmekä muuttaa valmiiseen, autot pitää olla ja lapsia on sekä koiria koska molempia rakastamme. Tällä hetkellä menee aika huonosti mutta kyllä me toivottavasti tästä selvitään. Ystäväpiirissä suurin osa on eronnut osa hyvissä töissä, ok-taloissa, matkoja jne.. ja sitten on myös työttömyyttä, kerrostaloja, köytyyttä ja kaikkea siltä väliltä. Ihan yhtä suuri yllätys on ero, oli ne tasuata mitkä vaan. Harvempi puhuu parisuhteensa tilasta kuin ihan läheisimmälle ystävälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisesta suhteesta sitten saa erota? Se, että ei rakasta, ei siis ole oikea syy eroon?
Saahan sitä erota millaisesta liitosta vaan. Mutta pakko ei ole. Ei vaikka yhdessä pitäisi ainoastaan asuntolaina, jos molemmat on tyytyväisiä.
Mä luulen, että aika moni ei ole tyytyväinen parisuhteessa, jossa hän ei rakasta eikä häntä rakasteta. Muutenhan pariutuminen olisi ihan äärettömän helppoa, voitaisiin hoitaa jollain tietokoneohjelmalla.
No jaa. Rakkaus ei ole aina sellaista kuin jossain elokuvissa. Joillekkin, varsinkin ehkä vanhemmille ihmisille, riittää jo ylipäätään se että siinä vierellä on joku ihminen. Joku jonka kanssa voi jutella aamupalalla ja käydä syöttämässä sorsia. Ettei tarvitse olla yksin.
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä lähemmäs 20 vuotta. Sinä aikana on tunteet heilahdellu puolelta toiselle. Välillä on tuntunut että rakastaa toista niin että halkeaa, välillä voi olla mennyt puoli vuottakin niin että toisen naama lähinnä kyllästyttää ja kenen tahansa seura kiinnostaa enemmän. Ei rakkaus ole mikään stabiili tila ja eri ihmisille se voi tarkoittaa eri asioita.
Mä taas heteronaisena ajattelen niin, että seksi ja vähintäänkin rakkaus ovat juuri ne syyt, miksi olen parisuhteessa miehen kanssa. Jos en parisuhteessa tarvitsisi edes rakkautta, mieluummin olisin perustanut yhteistalouden jonkun naispuolisen hyvän ystäväni kanssa.
Tällä hetkellä sinusta tuntuu tuolta. Voitko sanoa että asia tuntuu täysin samalta 60-, 70- tai 80-vuotiaana. Mitä jos se mies jota syvästi rakastat, menettää kyvyn tai mielenkiinnon seksiin? Kyllä itsekkin seksistä tykkään, mutta tykkään myös ajatella että meitä mieheni kanssa pitää yhdessä jokin muukin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin. Ja kaiketi puolisonkin mielipidettä olisi hyvä kysyä, jos kerran on "velvollisuus" jatkaa. Ehkä puoliso ei haluakaan elää parisuhteessa, jossa häntä ei rakasteta.
No hyvänen aika, mitä teinejä täällä on? Jos sinulla on ongelma, ettet rakasta puolisoasi enää, niin tämä on ihan sinun ratkaistavissasi. Sen kun rupeat rakastamaan! Se on ihan sinun päätettävissäsi. Turha pakoilla vastuuta omista valinnoista ja rakastaminen on nimenomaan valinta. Sinä valitset rakastatko vai etkö.
Sun kannattaisi perustaa jokin puolisonvälitysfirma, koska mielestäsi rakastaminen on ainoastaan päätös. Ei olisi ketään tahtomattaan sinkkua, kun päättäisivät vaan rakastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisesta suhteesta sitten saa erota? Se, että ei rakasta, ei siis ole oikea syy eroon?
Saahan sitä erota millaisesta liitosta vaan. Mutta pakko ei ole. Ei vaikka yhdessä pitäisi ainoastaan asuntolaina, jos molemmat on tyytyväisiä.
Mä luulen, että aika moni ei ole tyytyväinen parisuhteessa, jossa hän ei rakasta eikä häntä rakasteta. Muutenhan pariutuminen olisi ihan äärettömän helppoa, voitaisiin hoitaa jollain tietokoneohjelmalla.
Niinpä. Ja jos tällaisessa tilanteessa vastaan tuleekin joku joka vie jalat alta, niin aika vaikeaksi menee jatkaa avioliittoa.
No joillekkin on ja joillekkin ei. Itse törmään mielenkiintoisiin miehiin vähän väliä ja omassa liitossa on tosiaan ollut pitkiäkin kausia niin ettei mitään suuria tunteita ole pinnalla. Täytyy vaan ymmärtää että maailma on täynnä mielenkiintoisia ihmisiä. Ei sitä tule sokeaksi ja kuuroksi eikä menetä huumorintajuaan, vaikka on parisuhteessa jonkun kanssa. Kyllä sitä kelailee että onpas hauska tyyppi ja vielä hyvän näköinenkin. Ja kun on parisuhteessa niin aina välillä se oma suhde tökkii. Aika lyhyeksi jäisi suhteet jos aina tuollaisessa vaiheessa nostaisi kytkintä ja lähtisi seuraavan mielenkiintoisen matkaan. Ne kun ei tästä maailmasta lopu.
Pidän ihmisiä jotka eivät tätä ymmärrä, vähän yksinkertaisina. Monet menee kuin tuuliviiri tunteidensa perässä aina seuraavan perään ja seuraavan. Surullista katsoa kun näillä ihmisillä on lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisesta suhteesta sitten saa erota? Se, että ei rakasta, ei siis ole oikea syy eroon?
Saahan sitä erota millaisesta liitosta vaan. Mutta pakko ei ole. Ei vaikka yhdessä pitäisi ainoastaan asuntolaina, jos molemmat on tyytyväisiä.
Mä luulen, että aika moni ei ole tyytyväinen parisuhteessa, jossa hän ei rakasta eikä häntä rakasteta. Muutenhan pariutuminen olisi ihan äärettömän helppoa, voitaisiin hoitaa jollain tietokoneohjelmalla.
No jaa. Rakkaus ei ole aina sellaista kuin jossain elokuvissa. Joillekkin, varsinkin ehkä vanhemmille ihmisille, riittää jo ylipäätään se että siinä vierellä on joku ihminen. Joku jonka kanssa voi jutella aamupalalla ja käydä syöttämässä sorsia. Ettei tarvitse olla yksin.
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä lähemmäs 20 vuotta. Sinä aikana on tunteet heilahdellu puolelta toiselle. Välillä on tuntunut että rakastaa toista niin että halkeaa, välillä voi olla mennyt puoli vuottakin niin että toisen naama lähinnä kyllästyttää ja kenen tahansa seura kiinnostaa enemmän. Ei rakkaus ole mikään stabiili tila ja eri ihmisille se voi tarkoittaa eri asioita.
Mä taas heteronaisena ajattelen niin, että seksi ja vähintäänkin rakkaus ovat juuri ne syyt, miksi olen parisuhteessa miehen kanssa. Jos en parisuhteessa tarvitsisi edes rakkautta, mieluummin olisin perustanut yhteistalouden jonkun naispuolisen hyvän ystäväni kanssa.
Tällä hetkellä sinusta tuntuu tuolta. Voitko sanoa että asia tuntuu täysin samalta 60-, 70- tai 80-vuotiaana. Mitä jos se mies jota syvästi rakastat, menettää kyvyn tai mielenkiinnon seksiin? Kyllä itsekkin seksistä tykkään, mutta tykkään myös ajatella että meitä mieheni kanssa pitää yhdessä jokin muukin.
Kirjoitin aiempaan, että vähintäänkin rakkaus. Olen kohta kuuskymppinen, joten seksin katoaminen on ihan hyvin mahdollista jo lähitulevaisuudessa eikä se olisi mulle eron syy. Mutta rakkaudettomuus olisi. Jos mieheni lakkaisi rakastamasta mua, ei mulla olisi mitään tarvetta olla enää hänen kanssaan. Ysätäviä voitaisiin olla edelleenkin, mutta ystävyys ei edellytä yhdessä asumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisesta suhteesta sitten saa erota? Se, että ei rakasta, ei siis ole oikea syy eroon?
Saahan sitä erota millaisesta liitosta vaan. Mutta pakko ei ole. Ei vaikka yhdessä pitäisi ainoastaan asuntolaina, jos molemmat on tyytyväisiä.
Mä luulen, että aika moni ei ole tyytyväinen parisuhteessa, jossa hän ei rakasta eikä häntä rakasteta. Muutenhan pariutuminen olisi ihan äärettömän helppoa, voitaisiin hoitaa jollain tietokoneohjelmalla.
Niinpä. Ja jos tällaisessa tilanteessa vastaan tuleekin joku joka vie jalat alta, niin aika vaikeaksi menee jatkaa avioliittoa.
No joillekkin on ja joillekkin ei. Itse törmään mielenkiintoisiin miehiin vähän väliä ja omassa liitossa on tosiaan ollut pitkiäkin kausia niin ettei mitään suuria tunteita ole pinnalla. Täytyy vaan ymmärtää että maailma on täynnä mielenkiintoisia ihmisiä. Ei sitä tule sokeaksi ja kuuroksi eikä menetä huumorintajuaan, vaikka on parisuhteessa jonkun kanssa. Kyllä sitä kelailee että onpas hauska tyyppi ja vielä hyvän näköinenkin. Ja kun on parisuhteessa niin aina välillä se oma suhde tökkii. Aika lyhyeksi jäisi suhteet jos aina tuollaisessa vaiheessa nostaisi kytkintä ja lähtisi seuraavan mielenkiintoisen matkaan. Ne kun ei tästä maailmasta lopu.
Tuossa puhuttiinkin tyypistä joka kertakaikkiaan vie jalat alta. Kyllähän ihastumisen tunteita voi tulla kenelle tahansa pitkässäkin liitossa olevalle, ei ne vielä itsessään välttämättä johda mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Se vaan on niin, että vasta iän myötä meistä useimmat tietävät mitä haluavat ja keitä ja millaisia oikeastaan itsekään ovat. Nuorena luulee tietävänsä ja tekee monenlaisia vääriä valintoja. Kuitenkin sitten näin viisikymppisenä tuskat tuskailtuaan ymmärtää, että ei se vika oman elämän tyhjyyteen ole kumppanissa, ei vääränlaisessa työssä, ei yhteiskunnassa eikä missään oman itsen ulkopuolisessa. Vika löytyy lähinnä omasta itsestään, ei kukaan eikä mikään voi tehdä ihmistä onnelliseksi, vain itse voi siihen vaikuttaa. Moni eroaa varmasti ihan turhaan, kun ei jaksa käydä kaikkea ikävää läpi ja myöntää, että minä olen syyllinen omaan pahaan olooni ja vain minä voin sen pahan olon muuttaa paremmaksi. Kuvittelee, että puolisoa vaihtamalla elämä muuttuu onnelliseksi, mutta eihän niin useimmiten käy, vaan kohta on samat ongelmat edessä ja taas erotaan.
Lisäksi ihmisen pitää vaan oppia hyväksymään se, että elämä ei ole täydellistä, se ei ole läheskään aina ihanaa ja onnellista ja kaikki tekevät isompia ja pienempiä vääriä valintoja. Vai ovatko ne sittenkään vääriä valintoja? Ehkäpä meidän piti tehdä juuri ne valinnat, että opimme niistä ja voimme tulla omaksi itseksemme. Ellemme olisi elämäämme juuri sellaisena kuin olemme eläneet, emme olisi sellaisia kuin nyt olemme.
Kiitos tästä viestistä! Tästä välittyy viisaus ja ymmärrys.
T. Omassa elämantuskassaan kamppaileva kolmekymppinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisesta suhteesta sitten saa erota? Se, että ei rakasta, ei siis ole oikea syy eroon?
Saahan sitä erota millaisesta liitosta vaan. Mutta pakko ei ole. Ei vaikka yhdessä pitäisi ainoastaan asuntolaina, jos molemmat on tyytyväisiä.
Mä luulen, että aika moni ei ole tyytyväinen parisuhteessa, jossa hän ei rakasta eikä häntä rakasteta. Muutenhan pariutuminen olisi ihan äärettömän helppoa, voitaisiin hoitaa jollain tietokoneohjelmalla.
Niinpä. Ja jos tällaisessa tilanteessa vastaan tuleekin joku joka vie jalat alta, niin aika vaikeaksi menee jatkaa avioliittoa.
No joillekkin on ja joillekkin ei. Itse törmään mielenkiintoisiin miehiin vähän väliä ja omassa liitossa on tosiaan ollut pitkiäkin kausia niin ettei mitään suuria tunteita ole pinnalla. Täytyy vaan ymmärtää että maailma on täynnä mielenkiintoisia ihmisiä. Ei sitä tule sokeaksi ja kuuroksi eikä menetä huumorintajuaan, vaikka on parisuhteessa jonkun kanssa. Kyllä sitä kelailee että onpas hauska tyyppi ja vielä hyvän näköinenkin. Ja kun on parisuhteessa niin aina välillä se oma suhde tökkii. Aika lyhyeksi jäisi suhteet jos aina tuollaisessa vaiheessa nostaisi kytkintä ja lähtisi seuraavan mielenkiintoisen matkaan. Ne kun ei tästä maailmasta lopu.
Pidän ihmisiä jotka eivät tätä ymmärrä, vähän yksinkertaisina. Monet menee kuin tuuliviiri tunteidensa perässä aina seuraavan perään ja seuraavan. Surullista katsoa kun näillä ihmisillä on lapsia.
Huvittavaa on että esimerkiksi Minkkinen yrittää neuvoa toisia parisuhteissa, kun itseltä on oivaltamatta tämä aivan perustavanlaatuinen juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kulissi on tuon Mikon päässä. Ei hän olisi onnellinen missään, mikään ei riitä. Toiseksi kukaan toinen ei voi tehdä onnelliseksi, sekin on omassa päässä.
Just samaa mietin. Varmaan tosi usein tilanne on se, että toinen ei tiedä mitään siitä että ollaan muka kulissiliitossa vaan on ihan täydestä sydämestä yhdessä, mutta toinen on tyytymätön kaikkeen ja kokee elävänsä kulissia. Ei se ole kulissiliitto, jos itseltä tunteet on loppuneet tai niitä ei ole koskaan ollutkaan, se on ihan vain yksipuolista teeskentelyä.
Teeskentely = kulissit. Kulissithan tarkoittaa että asia ei ole sitä miltä näyttää.
Kulissi on tilanne jossa kaksi ihmistä teeskentelee. Jos toinen ei tiedä elävänsä kulissia, niin ei se ole kulissi.
Eipä ole. Kulissit voivat olla ihan yksipuolisia.
Yleensä kun kulissista puhutaan, sitä käytetään tekosyynä sivusuhteelle ja sillä puolustetaan oikeutta salasuhteeseen. Että kulissiliitto on joku molemmin puolinen sopimus, jossa nyt on vaan päätetty pysyä. Kuulostaa ehkä vähän huonolle perustelulle selittää sille salasuhteelle että "Elän kulississa, teeskentelen vain välittäväni vaimostani/miehestäni, hän kyllä oikeastikkin rakastaa minua". Ei tuolla saa yhtä paljon sympatiaa. Kulissin käsite puhekielessä nimenomaan tarkoittaa, että kumpikin tietää missä mennään.
Ketkä ne molemmat ovat pettäjä ja sivusuhde? Aika harvoin kai se petetty pitää kulissia, suurin osa varmasti elää "koko kaupunki tietää mua ennen"- elämää tai ainakin uskoo, että kyseessä oli kerran hairahdus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen varmaan just tollanen kun jutun Mikko. Ei kyllä ole isoa taloa eikä isoa perhettä mutta tunnistan tuon tyytymättömyyden. Olen vuosien varrella vaihtanut asuntoa, työpaikkaa, parisuhdetta..millon mitäkin kun ei vaan mikään ole hyvä. Max. 3 vuotta jaksan aina työtäni ja sitten on pakko vaihtaa. Parisuhteet kariutuneet "erilleen kasvamiseen". Kerran olen ollut jopa naimisissakin ja ero siitäkin tuli.
Nyt olen taas vaihtamassa työpaikkaa, kun ahdistaa.
Tiedostan itsekin että omien korvien välissä tämä on että en kestä missään, mikään ei riitä eikä mikään tee onnelliseksi. Tunnen jatkuvasti myös itseni täysin epäonnistuneeki kun en osaa olla niinkuin muut, vaan aina pitää olla jotain vaihtelua tiedossa.
Masennusdiagnoosin joskus olen saanut mutta ei tätä jatkuvaa tyhjyyden tunnetta silläkään selitetä.Lue Arto Pietikäisen kirja Kohti Arvoistasi.
Kohti arvoistasi on kirja niille, jotka kaipaavat elämäänsä uutta suuntaa sekä lisää mielekästä sisältöä ja merkitystä. Se on suunnattu myös niille, jotka haluavat toteuttaa muutoksia elämässään, ja niille, jotka ovat epäonnistuneet aiemmissa muutospyrkimyksissään.Kirja sopii erilaisten muutosten toteuttamisen tueksi esimerkiksi painon, kipuongelmien, masennuksen, ahdistuksen, sosiaalisen jännittämisen, tupakoinnin tai uuvuttavan suorittamisen kanssa kamppaileville. Lisäksi se sopii myös terveydenhuollon ammattilaisille käsikirjaksi vastaanottotyöhön.
Kiitos vinkistä. Täytyykin lukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisesta suhteesta sitten saa erota? Se, että ei rakasta, ei siis ole oikea syy eroon?
Saahan sitä erota millaisesta liitosta vaan. Mutta pakko ei ole. Ei vaikka yhdessä pitäisi ainoastaan asuntolaina, jos molemmat on tyytyväisiä.
Mä luulen, että aika moni ei ole tyytyväinen parisuhteessa, jossa hän ei rakasta eikä häntä rakasteta. Muutenhan pariutuminen olisi ihan äärettömän helppoa, voitaisiin hoitaa jollain tietokoneohjelmalla.
Niinpä. Ja jos tällaisessa tilanteessa vastaan tuleekin joku joka vie jalat alta, niin aika vaikeaksi menee jatkaa avioliittoa.
No joillekkin on ja joillekkin ei. Itse törmään mielenkiintoisiin miehiin vähän väliä ja omassa liitossa on tosiaan ollut pitkiäkin kausia niin ettei mitään suuria tunteita ole pinnalla. Täytyy vaan ymmärtää että maailma on täynnä mielenkiintoisia ihmisiä. Ei sitä tule sokeaksi ja kuuroksi eikä menetä huumorintajuaan, vaikka on parisuhteessa jonkun kanssa. Kyllä sitä kelailee että onpas hauska tyyppi ja vielä hyvän näköinenkin. Ja kun on parisuhteessa niin aina välillä se oma suhde tökkii. Aika lyhyeksi jäisi suhteet jos aina tuollaisessa vaiheessa nostaisi kytkintä ja lähtisi seuraavan mielenkiintoisen matkaan. Ne kun ei tästä maailmasta lopu.
Tuossa puhuttiinkin tyypistä joka kertakaikkiaan vie jalat alta. Kyllähän ihastumisen tunteita voi tulla kenelle tahansa pitkässäkin liitossa olevalle, ei ne vielä itsessään välttämättä johda mihinkään.
Vie jalat alta = ihastuminen. Se millaisiin mittasuhteisiin sen ihastumisensa omassa pääkopassaan luokittelee on ihan itsestä kiinni. Jos haluaa erota ja etsii hyvää tekosyytä, niin sitä voi sitten sanoa vaikka ihan jalat alta vieväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisesta suhteesta sitten saa erota? Se, että ei rakasta, ei siis ole oikea syy eroon?
Saahan sitä erota millaisesta liitosta vaan. Mutta pakko ei ole. Ei vaikka yhdessä pitäisi ainoastaan asuntolaina, jos molemmat on tyytyväisiä.
Mä luulen, että aika moni ei ole tyytyväinen parisuhteessa, jossa hän ei rakasta eikä häntä rakasteta. Muutenhan pariutuminen olisi ihan äärettömän helppoa, voitaisiin hoitaa jollain tietokoneohjelmalla.
No jaa. Rakkaus ei ole aina sellaista kuin jossain elokuvissa. Joillekkin, varsinkin ehkä vanhemmille ihmisille, riittää jo ylipäätään se että siinä vierellä on joku ihminen. Joku jonka kanssa voi jutella aamupalalla ja käydä syöttämässä sorsia. Ettei tarvitse olla yksin.
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä lähemmäs 20 vuotta. Sinä aikana on tunteet heilahdellu puolelta toiselle. Välillä on tuntunut että rakastaa toista niin että halkeaa, välillä voi olla mennyt puoli vuottakin niin että toisen naama lähinnä kyllästyttää ja kenen tahansa seura kiinnostaa enemmän. Ei rakkaus ole mikään stabiili tila ja eri ihmisille se voi tarkoittaa eri asioita.
Mä taas heteronaisena ajattelen niin, että seksi ja vähintäänkin rakkaus ovat juuri ne syyt, miksi olen parisuhteessa miehen kanssa. Jos en parisuhteessa tarvitsisi edes rakkautta, mieluummin olisin perustanut yhteistalouden jonkun naispuolisen hyvän ystäväni kanssa.
Tällä hetkellä sinusta tuntuu tuolta. Voitko sanoa että asia tuntuu täysin samalta 60-, 70- tai 80-vuotiaana. Mitä jos se mies jota syvästi rakastat, menettää kyvyn tai mielenkiinnon seksiin? Kyllä itsekkin seksistä tykkään, mutta tykkään myös ajatella että meitä mieheni kanssa pitää yhdessä jokin muukin.
Kirjoitin aiempaan, että vähintäänkin rakkaus. Olen kohta kuuskymppinen, joten seksin katoaminen on ihan hyvin mahdollista jo lähitulevaisuudessa eikä se olisi mulle eron syy. Mutta rakkaudettomuus olisi. Jos mieheni lakkaisi rakastamasta mua, ei mulla olisi mitään tarvetta olla enää hänen kanssaan. Ysätäviä voitaisiin olla edelleenkin, mutta ystävyys ei edellytä yhdessä asumista.
No minäkin sanoin siinä ensimmäisessä viestissä että toisille se rakkaus voi merkitä eri asioita. Joillekkin se on sitä että tuntuu hyvältä vaan olla toisen kanssa, ilman mitään sen kummempaa. Jos se toinen on ihan yhdentekevä, niin ei kai siinä sitten mitään väliä ole eroaako.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisesta suhteesta sitten saa erota? Se, että ei rakasta, ei siis ole oikea syy eroon?
Saahan sitä erota millaisesta liitosta vaan. Mutta pakko ei ole. Ei vaikka yhdessä pitäisi ainoastaan asuntolaina, jos molemmat on tyytyväisiä.
Mä luulen, että aika moni ei ole tyytyväinen parisuhteessa, jossa hän ei rakasta eikä häntä rakasteta. Muutenhan pariutuminen olisi ihan äärettömän helppoa, voitaisiin hoitaa jollain tietokoneohjelmalla.
No jaa. Rakkaus ei ole aina sellaista kuin jossain elokuvissa. Joillekkin, varsinkin ehkä vanhemmille ihmisille, riittää jo ylipäätään se että siinä vierellä on joku ihminen. Joku jonka kanssa voi jutella aamupalalla ja käydä syöttämässä sorsia. Ettei tarvitse olla yksin.
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä lähemmäs 20 vuotta. Sinä aikana on tunteet heilahdellu puolelta toiselle. Välillä on tuntunut että rakastaa toista niin että halkeaa, välillä voi olla mennyt puoli vuottakin niin että toisen naama lähinnä kyllästyttää ja kenen tahansa seura kiinnostaa enemmän. Ei rakkaus ole mikään stabiili tila ja eri ihmisille se voi tarkoittaa eri asioita.
Mä taas heteronaisena ajattelen niin, että seksi ja vähintäänkin rakkaus ovat juuri ne syyt, miksi olen parisuhteessa miehen kanssa. Jos en parisuhteessa tarvitsisi edes rakkautta, mieluummin olisin perustanut yhteistalouden jonkun naispuolisen hyvän ystäväni kanssa.
Tällä hetkellä sinusta tuntuu tuolta. Voitko sanoa että asia tuntuu täysin samalta 60-, 70- tai 80-vuotiaana. Mitä jos se mies jota syvästi rakastat, menettää kyvyn tai mielenkiinnon seksiin? Kyllä itsekkin seksistä tykkään, mutta tykkään myös ajatella että meitä mieheni kanssa pitää yhdessä jokin muukin.
Kirjoitin aiempaan, että vähintäänkin rakkaus. Olen kohta kuuskymppinen, joten seksin katoaminen on ihan hyvin mahdollista jo lähitulevaisuudessa eikä se olisi mulle eron syy. Mutta rakkaudettomuus olisi. Jos mieheni lakkaisi rakastamasta mua, ei mulla olisi mitään tarvetta olla enää hänen kanssaan. Ysätäviä voitaisiin olla edelleenkin, mutta ystävyys ei edellytä yhdessä asumista.
No minäkin sanoin siinä ensimmäisessä viestissä että toisille se rakkaus voi merkitä eri asioita. Joillekkin se on sitä että tuntuu hyvältä vaan olla toisen kanssa, ilman mitään sen kummempaa. Jos se toinen on ihan yhdentekevä, niin ei kai siinä sitten mitään väliä ole eroaako.
No nyt mä ymmärrän. Joo, en tosiaan itse haluaisi olla parisuhteessa miehen kanssa, jolle olen yhdentekevä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen varmaan just tollanen kun jutun Mikko. Ei kyllä ole isoa taloa eikä isoa perhettä mutta tunnistan tuon tyytymättömyyden. Olen vuosien varrella vaihtanut asuntoa, työpaikkaa, parisuhdetta..millon mitäkin kun ei vaan mikään ole hyvä. Max. 3 vuotta jaksan aina työtäni ja sitten on pakko vaihtaa. Parisuhteet kariutuneet "erilleen kasvamiseen". Kerran olen ollut jopa naimisissakin ja ero siitäkin tuli.
Nyt olen taas vaihtamassa työpaikkaa, kun ahdistaa.
Tiedostan itsekin että omien korvien välissä tämä on että en kestä missään, mikään ei riitä eikä mikään tee onnelliseksi. Tunnen jatkuvasti myös itseni täysin epäonnistuneeki kun en osaa olla niinkuin muut, vaan aina pitää olla jotain vaihtelua tiedossa.
Masennusdiagnoosin joskus olen saanut mutta ei tätä jatkuvaa tyhjyyden tunnetta silläkään selitetä.Lue Arto Pietikäisen kirja Kohti Arvoistasi.
Kohti arvoistasi on kirja niille, jotka kaipaavat elämäänsä uutta suuntaa sekä lisää mielekästä sisältöä ja merkitystä. Se on suunnattu myös niille, jotka haluavat toteuttaa muutoksia elämässään, ja niille, jotka ovat epäonnistuneet aiemmissa muutospyrkimyksissään.Kirja sopii erilaisten muutosten toteuttamisen tueksi esimerkiksi painon, kipuongelmien, masennuksen, ahdistuksen, sosiaalisen jännittämisen, tupakoinnin tai uuvuttavan suorittamisen kanssa kamppaileville. Lisäksi se sopii myös terveydenhuollon ammattilaisille käsikirjaksi vastaanottotyöhön.
Minäkään en ole tyytyväinen nykyiseen elämään, koska olen elänyt myös sitä ihanaa elämää. Ongelma on mies joka haluaa meidän nykyistä elämää eikä sitä mikä teki minut onnelliseksi. Vaihtoehdot ovat tyytyä tähän elämään tai rikkoa perhe ja tehdä sitä mikä tekee minut onnelliseksi.
Onneksi tajusin tulla uskoon. Jeesus täytti tyhjän elämän, enkä vaihtaisi ikinä takaisin aikaisempaan. Mikään ei tuntunut miltään, mutta nyt jokainen päivä on iloa ja juhlaa. Sairastuminen sinetöi uskoontulon. Oli pakko, koska pelotti ihan hirveästi.
Alue: Aihe vapaa
Mä taas heteronaisena ajattelen niin, että seksi ja vähintäänkin rakkaus ovat juuri ne syyt, miksi olen parisuhteessa miehen kanssa. Jos en parisuhteessa tarvitsisi edes rakkautta, mieluummin olisin perustanut yhteistalouden jonkun naispuolisen hyvän ystäväni kanssa.