Lue keskustelun säännöt.
Millä lailla parisuhteesi todennäköisesti eroaa suurimmasta osasta muita?
Otsikossapa tuo kysymys tuli. Keksitkö omasta parisuhteestasi jotain pientä tai isoa asiaa, joka erottaa teidät suurimmasta osasta muita? Olisi hauskaa lukea näitä. Mitäs av:laiset keksii??
Kommentit (260)
Vierailija kirjoitti:
En lapsena tai teininä uskonut täydelliseen perhe-elämään. Sitten tapasin nykyiseni.
En keksi mitään mitä voisin perheessämme parantaa. Kotityöt jaetaan lasten ja miehen kesken - kaikki tekevät tyytyväisenä osansa. Käymme molemmat suunnilleen yhtä hyväpalkkaisessa työssä, omistamme yhteisen tilin, ei ikinä riitaa siitä. Seksielämä on aktiivista. Lapset ovat fiksuja, kilttejä, tottelevaisia, liikunnallisia, sosiaalisia ja omistavat paljon kavereita. Kauniitakin mielestäni ovat, mutta siitä voi tietysti olla montaa mieltä. Olemme mieheni kanssa tasavertaisia ja hyväksymme toisemme virheinemme, edellinen kina n. 10 vuotta sitten. Ja sekin oli todella vain pieni kina, joka sovittiin lähes heti. Mieheni ja minun luonteeni sopivat täydellisesti yhteen, ja olen yhtä rakastunut kuin 15 vuotta sitten, kun aloimme seurustella. Asumme suuressa omakotitalossa taajamassa, koti on siisti ja koira viisas ja kiltti. Olen onnellisempi kuin koskaan!
Kukaan ei omista toista ihmistä (lapsesi eivät omista kavereitaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on seksiä kolmesti vuodessa, vain me tiedämme suhteestamme, vihkisormuksia käytämme vain kotona, yhdessä 8 vuotta, joista 2 naimisissa. Matkustaessa järjestämme matkan silleen, että minä olen aina ensin perillä kohteessa ja mies tulee paikalle vasta seuraavana päivänä. Edes vanhemmat tai ystävät eivät tiedä, että olemme naimisissa. Kaikki tämä miehen työn takia.
Mikä se sellainen työ on?
En saa puhua siitä, mutta korkeassa ja arvostetussa virassa on mieheni. Ei ole poliisi, kun joku täällä arvuutteli ammattia.
Oletko Jenni Haukio kymmenen vuoden takaa?
Vierailija kirjoitti:
Meillä on seksi-illat sovittu ennakkoon. Seksiä on aina maanataina, keskiviikkona ja lauantaina. Näin on ollut jo lähes 25 vuotta. Sovittiin menettely ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen, kun seksi meinasi hiipua vauva-arjen alle. Sen jälkeen on syntynyt kolme lasta lisää. Hyvin on toiminut ja molemmat olemme tyytyväisiä. Ikää meillä jo yli 50v molemmilla.
Entä, jos seksiä sattuisi tekemään mieli vaikkapa torstaina? Tai jos toinen on vaikkapa kuumeessa lauantaina?
Emme asu yhdessä ja olemme molemmat hyvin itsenäisiä niin henkisesti kuin taloudellisesti.
Vaimo on työssä minä en. Ajetaan mersulla, asutaan isossa vuokrahuoneistossa kaupunkimme keskustassa ja omistetaan mökki meren rannalla ja toinen lapissa. Rahaa on pankissa ja hyvin menee. Lapsia ei ole. Siinäpä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miestä ei kiinnosta seksi koska olen normaali tukeva nainen. Yhdessä ollaan kuitenkin ja hyvin toisiamme ymmärretään.
Ollaan poliittisilta ajatuksiltamme aivan ääripäistä: mies on jotain hyvätuloisen oikeistolaisen ja persun välimaastossa ja minä akateeminen mutta pienituloinen vihervassarihippi. Siitä huolimatta ei riitellä oikein mistään, mutta on sovittu että politiikasta ei puhuta. Mulla aina vähän lipsuu vaalien yhteydessä tosin, mutta ei siitä nyt sen enempää vääntöä saa aikaan.
Kaikin puolin muuten hyvin toimiva suhde, vaikken tajuakaan miten noin fiksu ihminen voi olla tyhmä kuin vasemman jalan saapas, mitä politiikkaan tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on aseksuaali ja minulla on rakastaja.
Nainen miestä 12 v vanhempi
Jutellaan hankalistakin asioista säännöllisesti
Seksielämä on antoisaa ja rakastelemme pari kolme kertaa viikossa.
Järjestämme säännöllisesti kahdenkeskisiä pikku lomia ja nautimme niistä molemmat ihan suunnattomasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei soitella, eikä tekstailla toisillemme jatkuvasti. Esim. jos mies on viikon reissusta, niin emme ole välttämättä koko aikana lainkaan yhteydessä toisiimme. Normiarjessa viestittelemme vain akuuteista lapsia koskevista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lapsena tai teininä uskonut täydelliseen perhe-elämään. Sitten tapasin nykyiseni.
En keksi mitään mitä voisin perheessämme parantaa. Kotityöt jaetaan lasten ja miehen kesken - kaikki tekevät tyytyväisenä osansa. Käymme molemmat suunnilleen yhtä hyväpalkkaisessa työssä, omistamme yhteisen tilin, ei ikinä riitaa siitä. Seksielämä on aktiivista. Lapset ovat fiksuja, kilttejä, tottelevaisia, liikunnallisia, sosiaalisia ja omistavat paljon kavereita. Kauniitakin mielestäni ovat, mutta siitä voi tietysti olla montaa mieltä. Olemme mieheni kanssa tasavertaisia ja hyväksymme toisemme virheinemme, edellinen kina n. 10 vuotta sitten. Ja sekin oli todella vain pieni kina, joka sovittiin lähes heti. Mieheni ja minun luonteeni sopivat täydellisesti yhteen, ja olen yhtä rakastunut kuin 15 vuotta sitten, kun aloimme seurustella. Asumme suuressa omakotitalossa taajamassa, koti on siisti ja koira viisas ja kiltti. Olen onnellisempi kuin koskaan!
Kukaan ei omista toista ihmistä (lapsesi eivät omista kavereitaan).
Olen pahoillani, jos muotoilin lauseen hassusti. Tarkoitan, että lapsillani on paljon kavereita. Käytän paljon englantia ja ruotsia työssäni, voipi johtua siitä. Minusta tuntuu kuitenkin, ettei kukaan saanut käsitystä, että lapseni omistaisivat kaverinsa. :) Mutta, mukavaa jos sinulle pilkunviilaaminen on hauskaa ajanvietettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asutaan ei-kummankaan-kotimaassa. Kotona puhutaan kolmea kieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lapsena tai teininä uskonut täydelliseen perhe-elämään. Sitten tapasin nykyiseni.
En keksi mitään mitä voisin perheessämme parantaa. Kotityöt jaetaan lasten ja miehen kesken - kaikki tekevät tyytyväisenä osansa. Käymme molemmat suunnilleen yhtä hyväpalkkaisessa työssä, omistamme yhteisen tilin, ei ikinä riitaa siitä. Seksielämä on aktiivista. Lapset ovat fiksuja, kilttejä, tottelevaisia, liikunnallisia, sosiaalisia ja omistavat paljon kavereita. Kauniitakin mielestäni ovat, mutta siitä voi tietysti olla montaa mieltä. Olemme mieheni kanssa tasavertaisia ja hyväksymme toisemme virheinemme, edellinen kina n. 10 vuotta sitten. Ja sekin oli todella vain pieni kina, joka sovittiin lähes heti. Mieheni ja minun luonteeni sopivat täydellisesti yhteen, ja olen yhtä rakastunut kuin 15 vuotta sitten, kun aloimme seurustella. Asumme suuressa omakotitalossa taajamassa, koti on siisti ja koira viisas ja kiltti. Olen onnellisempi kuin koskaan!
Kukaan ei omista toista ihmistä (lapsesi eivät omista kavereitaan).
Olen pahoillani, jos muotoilin lauseen hassusti. Tarkoitan, että lapsillani on paljon kavereita. Käytän paljon englantia ja ruotsia työssäni, voipi johtua siitä. Minusta tuntuu kuitenkin, ettei kukaan saanut käsitystä, että lapseni omistaisivat kaverinsa. :) Mutta, mukavaa jos sinulle pilkunviilaaminen on hauskaa ajanvietettä.
Btw, minäkin kiinnitin tuohon sanavalintaan huomiota. Särähtää korvaan. En tosin kommentoinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
21 vuoden ikäero. Ei hyvä asia, enää.
Vierailija kirjoitti:
En lapsena tai teininä uskonut täydelliseen perhe-elämään. Sitten tapasin nykyiseni.
En keksi mitään mitä voisin perheessämme parantaa. Kotityöt jaetaan lasten ja miehen kesken - kaikki tekevät tyytyväisenä osansa. Käymme molemmat suunnilleen yhtä hyväpalkkaisessa työssä, omistamme yhteisen tilin, ei ikinä riitaa siitä. Seksielämä on aktiivista. Lapset ovat fiksuja, kilttejä, tottelevaisia, liikunnallisia, sosiaalisia ja omistavat paljon kavereita. Kauniitakin mielestäni ovat, mutta siitä voi tietysti olla montaa mieltä. Olemme mieheni kanssa tasavertaisia ja hyväksymme toisemme virheinemme, edellinen kina n. 10 vuotta sitten. Ja sekin oli todella vain pieni kina, joka sovittiin lähes heti. Mieheni ja minun luonteeni sopivat täydellisesti yhteen, ja olen yhtä rakastunut kuin 15 vuotta sitten, kun aloimme seurustella. Asumme suuressa omakotitalossa taajamassa, koti on siisti ja koira viisas ja kiltti. Olen onnellisempi kuin koskaan!
Tää on niin katkeraa, miksi nää jotka ei usko hyvään sitä saa? Ja ne, joista tuollainen pitäisi olla itsestään selvästi heille kuuluvaa, koska eivät ole sua huonompia ihmisiä, eivät sitä tosiaankaan saa. 😢
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on seksiä kolmesti vuodessa, vain me tiedämme suhteestamme, vihkisormuksia käytämme vain kotona, yhdessä 8 vuotta, joista 2 naimisissa. Matkustaessa järjestämme matkan silleen, että minä olen aina ensin perillä kohteessa ja mies tulee paikalle vasta seuraavana päivänä. Edes vanhemmat tai ystävät eivät tiedä, että olemme naimisissa. Kaikki tämä miehen työn takia.
Mikä se sellainen työ on?
Ei se ole työ vaan miehellä on perhe jossain ja tästä syyttä on kehittänyt tarinan “työstä”, jonka vuoksi pitää salata suhde aloittajaan.
Voihan se mies olla joku salainen akentti tai semmoinen, joka pyöriskelee ympäri, maailmaa tseimsbondina tai jonakin muuna sellaisena...
Mä aattelin että mies on joku julkkis, jonka uralle on elintärkeää että fanit pitää sinkkuna. Mutta ei sellaisia kai Suomessa ole.
Vierailija kirjoitti:
21 vuoden ikäero. Ei hyvä asia, enää.
Minkä ikäisiä olette nyt ja minkä ikäisiä olitte aloittaessanne seurustelun?
Vierailija kirjoitti:
Olemme olleet yhdessä 16 vuotta, mutta emme koskaan asuneet yhdessä.
Sama täällä. :)
Olen puolisoni esimies työssä. Emme ole yrittäjiä.
Se on tod.näk. erilaista muihin verrattuna, että heti aloittaessamme seurustelun ostimme asunnon yhdessä, eikä kumpikaan ole sanonut toiselleen edes tykkäävän saatikka sitten rakastavan toista.