Millä lailla parisuhteesi todennäköisesti eroaa suurimmasta osasta muita?

Meillä on uusperhe, eikä meillä ole mitään uusperheen ongelmia, mistä av:lla aina valitetaan.

- eksät eivät määräile meitä (eivät yritä, mutta emme antaisikaan)

- ajankäytön vatvomisia joka suuntaan (vaihtopäivät sovitaan vuoden alussa ja niillä mennään, sen jälkeen ei tarvitse keskustella)

- ”sä et oo meidän äiti, sä et meitä määrää” (kumpikin kasvattaa omat lapsensa ja sanomiset kierrätetään vanhemman kautta, niin ei tule pahaa äitipuolta)

- äitipuolen uupumista (isä hoitaa ja viihdyttää omat lapsensa, eli kantaa vastuun omista lapsistaan, niin ei ole mitään, miksi uupuisin)

- lasten valitusta uusperheilystä (lapsilla omat huoneet ja oma tila. Esim. minun vuoroviikkolapseni halusivat purkaa vuoroviikkosysteemin sen jälkeen, kun perustimme uusperheen, haluavat siis asua meillä)

- lasten välistä epätasa-arvoa (mies tienaa enemmän, mutta siksi hän myös ylläpitää minun lasteni elintasoa tasa-arvon nimissä)

En keksi mitään sellaista ongelmaa, joka johtuisi uusperheilystä. Minun teinini osaavat olla rasittavia, mutta ei se perhemuodosta johdu.

Me työskennellään samassa työpaikassa ja vietämme kaiken vapaa-ajan yhdessä. Eli yhdessä 24/7 ja se on aivan ihanaa. Vielä parinkymmenen yhteisen vuoden jälkeen rakastan miestäni yli kaiken ja viihdyn hänen seurassaan.

Olen miestä 14 vuotta vanhempi. Toisin päin ikäeroa ei aikanaan ihmetelty, kun minä olin 14 vuotta nuorempi silloisessa suhteessa...

Olemme asuneet puolisoni kanssa suurimman osan melkein 10 vuotta kestäneestä suhteestamme töiden takia eri maissa. Tällä hetkellä minä asun Suomessa ja hän Itävallassa, aikaisemmin hän asui Suomessa ja minä Tanskassa. Olemme asuneet myös yhdessä Itävallassa ja lyhyen aikaa USA:ssa.

Ollaan oltu naimisissa kymmenisen vuotta, sitten erottu ja eletty erillään uusien kumppaneiden kanssa muutama vuosi. Palattu kuitenkin takaisin yhteen. Ja hyvin menee, paremmin kuin ikinä ennen. Arvostus toista kohtaan lienee molemmilla noussut 100%, eikä mikään ole enää itsestäänselvää.

4v yhdessä, riidellään joka päivä ja harrastetaan seksiä max 3 kertaa päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on seksiä kolmesti vuodessa, vain me tiedämme suhteestamme, vihkisormuksia käytämme vain kotona, yhdessä 8 vuotta, joista 2 naimisissa. Matkustaessa järjestämme matkan silleen, että minä olen aina ensin perillä kohteessa ja mies tulee paikalle vasta seuraavana päivänä. Edes vanhemmat tai ystävät eivät tiedä, että olemme naimisissa. Kaikki tämä miehen työn takia.

Mikä se sellainen työ on?

Ei se ole työ vaan miehellä on perhe jossain ja tästä syyttä on kehittänyt tarinan “työstä”, jonka vuoksi pitää salata suhde aloittajaan.

Voihan se mies olla joku salainen akentti tai semmoinen, joka pyöriskelee ympäri, maailmaa tseimsbondina tai jonakin muuna sellaisena...

Mä aattelin että mies on joku julkkis, jonka uralle on elintärkeää että fanit pitää sinkkuna. Mutta ei sellaisia kai Suomessa ole.

On! Cheek alias jare tiihonen

Vierailija kirjoitti:

Huomaa, että aika tavallisia juttuja sitä ihmiset pitää erikoisina :D ikäeroa ja harrastuksia... ja vai ette riitele koskaan? sen kun uskois

Olin itsekin usein skeptinen sen suhteen, etteivätkö pariskunnat koskaan riitelisi keskenään, mutta sitten ajattelin asiaa toiselta kantilta. En ole ikinä riidellyt parhaan ystäväni kanssa, vaikka vietämme keskenämme lähes yhtä paljon aikaa kuin pariskunnat. Joten jos parisuhde on samanlainen kuin hyvien ystävysten välinen ystävyys, ymmärrän hyvin, ettei riitoja tule. Avainjuttuna siinä on avoimuus, sanotaan jos jokin ärsyttää eikä toiselta salailla juttuja, joista voisi syntyä riitaa. Toisen huonojakin puolia siedetään, koska niitä löytyy itseltäkin eivätkä ne kaada maailmaa. Nauretaan paljon eikä takerrutta turhiin pikkujuttuihi eikä loukkaannuta, jos toinen kritisoi omaa tekemistä.

Ei asuta yhdessä, ei haaveilla kihloista , häistä tai lapsista. Eikä aiota muuttaa yhteen.

Huvin menee. Ja seksiä on. Tuntuu olevan poikkeuksellista täällä

Olen mieheni omaishoitaja.. käyn töissä ja avustan miestäni vapaa-ajallani 24/7..

Muutettiin yhteen vasta melkein 4 vuoden seurustelun jälkeen, ja siitä muutaman kuukauden päästä mentiin kihloihin. Tutustuimme aikanaan opiskelupaikkakunnalla, ja parin vuoden seurustelun jälkeen muutin töiden ja jatko-opintojen perässä 200 km päähän. Mies tuli perässäni sitten valmistuttuaan. Tämä herätti suurta ihmetystä lähipiirissämme, sillä suurin osa kavereistamme ovat muuttaneet melkein heti kimppaan ja tehneet mukulan siihen. Varsinkin naiskavereitamme ihmetytti se, miten nainen voi mukamas tehdä uraa, sillä hänen kuuluu olla miestänsä varten. Eihän naisella saisi olla omia päätöksiä. Myös se, ettemme käytä alkoholia humalahakuisesti, kummastutti, Nämä mielipiteet tulivat sellaisilta parikymppisiltä lapsilta, tuntui että menetin uskoni nuorisoon tuolloin. 

Emme myöskään halua lapsia, ja meillä on kondomiehkäisy ja mieheni aikoo laittaa piuhat poikki 30 täytettyään. Yleensä miehet ei suostu tämmöiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että ei riitele koskaan, ei ole mikään hyvä juttu.

Kuinka? Mistä ja miksi pitäisi väkisin riidellä? Kumpikin saa olla juuri sellainen kuin on, ja näillä vuosilla hyvin harva asia enää saa kiihtymään. Me tunnetaan jo toisemme, vikoineen päivineen.

Eihän kukaan mistään hiiltymisestä ole puhunutkaan. Juuri sen vuoksi ainakin meillä riidellään joskus, että saamme olla juuri sellaisia kuin olemme ja siksi emme olekaan ihan jokaisesta mailman asiasta samaa mieltä.

Riitelyä on niin monenlaista, meillä ainakin riidellään silloin tällöin pikku asioista, mutta meillä ei tapella eikä hiillytä. Nekin pitää osata erottaa toisistaan :)

Epänormaalia jos kaksi erillistä ihmistä on aina kaikesta samaa mieltä ja pikku riitaa ei parisuhde kestä!

Hensku85 kirjoitti:

Yhdessä reilu 13 vuotta, seksiä ei ole ollut noin 10 vuoteen, mutta tyydytämme toisemme joka päivä käsin. Seksin loppuminen johtui kivuista.

Olemme toivottaneet toisillemme joka ilta hyvät yöt, lähtösuukot aina, vaikka menisi vain roskista viemään.

Emme ole riidelleet juuri ikinä.

Voisin väittää, että olemme yksi onnellisimmista pareista, jonka tiedän.

Lähtösuukko kun äijä käy roskiksen viemässä :)

Ei ihan normaalilta kuulosta, ehkä hieman riippuvuutta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etenimme nopeampaan tahtiin kuin yleensä. Lähes ensitreffeiltä muutimme yhteen, kahden kuukauden yhdessäolon jälkeen menimme kihloihin, kuukausi tästä ja olin jo raskaana. Naimisiin yhdeksän kuukauden yhdessäolon jälkeen.

Niinpä niin ja ero ennen lapsen syntymää. Unohdit kertoa.

Onhan näitä nyt nähty iät ajat - tuuliviirejä.

Ikävä tuottaa sinulle pettymys, mutta yhdessä olemme edelleen. Toinenkin lapsi tuloillaan.

Minä elätän meidän perheen. Ollaan oltu yhdessä 15 vuotta, minä olen 5 vuotta vanhempi. 10 vuotta näistä yhteisistä vuosista minä olen tienannut 10 kertaa enemmän kuin mies, viitenä vuotena olemme tienanneen saman verran (minä opiskelin tai olin lasten kanssa kotona, mies töissä). Mies on hoitanut lapsia kotona minua kauemmin, opiskellut, ollut työttömänä jne. Yhteinen tili ja mies saa ostaa mitä tahtoo.

Vierailija kirjoitti:

Se, kuinka iso ikäero meillä on suhteutettuna siihen kuinka nuori olin kun ensimmäisen kerran tutustuttiin, olin siis 16-vuotta ja mies kymmenen vuotta vanhempi minua eli 26.

Alettiin seurustelemaan siinä minun täysi-

ikäistyttyä ja nyt kimpassa oloa on jo nelisen

vuotta takana ja täytyy sanoa että en voisi

olla onnellisempi. ❤

Meillä lähes sama paitsi olin 13 ja mies 23. Nyt oltu jo puolet elämästäni yhdessä eikä ikäero tässä 40-50 tunnu missään.

Ollaan oltu naimisissa reilu puoli vuotta. Ainoastaan minun mummoni tietää asiasta. Olen myös vaihtanut sukunimeni, mutta siitäkään ei tiedä kukaan. Työpaikalla käytän edelleen vanhaa sukunimeäni, esimiehelle asiasta kerroin ja pyysin mahdollisuutta käyttää vanhaa nimeäni töissä. Lisäksi olemme olleet yhdessä yhteensä kuusi vuotta, mutta läheisemme eivät edes tiedä muusta kuin ensimmäisestä neljästä vuodesta. Syy tälle on se, että kummankaan suvussa ei anneta ihmisten hoitaa omia asioitaan vaan pistetään nokkansa joka soppaan. Erosimme siis neljän vuoden jälkeen, mutta selvitimme asiat parisuhdeterapiassa ja palasimme yhteen. Terapiassa käyvät vain hullut eikä mikään koskaan muutu, on sukujemme kanta, joten emme ole nähneet tarpeelliseksi ruotia asioitamme heidän kanssaan.

Olemme olleet erittäin onnellisina jo vuosia yhdessä, vaikka kummatkin tiedostaa minun seksuaalisen suuntautumisen naisiin.

Meillä on yhteensä 5 yliopistotutkintoa, mulla (nainen) niistä kolme. Meillä on yhteensä kuusi lasta. Olemme asuneet pitkään erillään, nyt kuitenkin yhdessä, ainakin tällä hetkellä. Menneisyys on rankkana mukana elämässämme, molemmilla rankka tausta, vaikka kuin ollaan akateemisia ja ns. "hyvissä töissä". Olen elättänyt koko porukkaa pitkään, mutta nyt tilanne on toisinpäin, hetken. Meillä on kaikenlaista erikoisuutta, mutta en niitä tässä ala tarkemmin avaamaan, muuten on liian helppo tunnistaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että ei riitele koskaan, ei ole mikään hyvä juttu.

 

Kuinka? Mistä ja miksi pitäisi väkisin riidellä? Kumpikin saa olla juuri sellainen kuin on, ja näillä vuosilla hyvin harva asia enää saa kiihtymään. Me tunnetaan jo toisemme, vikoineen päivineen.

 

Eihän kukaan mistään hiiltymisestä ole puhunutkaan. Juuri sen vuoksi ainakin meillä riidellään joskus, että saamme olla juuri sellaisia kuin olemme ja siksi emme olekaan ihan jokaisesta mailman asiasta samaa mieltä.

Riitelyä on niin monenlaista, meillä ainakin riidellään silloin tällöin pikku asioista, mutta meillä ei tapella eikä hiillytä. Nekin pitää osata erottaa toisistaan :)

Epänormaalia jos kaksi erillistä ihmistä on aina kaikesta samaa mieltä ja pikku riitaa ei parisuhde kestä!

Se on just näin! Jos mikään asia ei ikinä nosta kahden tosi läheisen ihmisen välillä ikinä ärtymystä, niin kyllä totuus on monesti se, että jompi kumpi patoaa tunteensa ja tarpeensa tai pelkää tunteiden tai ajatustensa osoittamista ja esiintuomista. Minulle yksi pitkään yhdessä ollut aviopari loistavin silmin kertoi kerran, että he eivät riitele koskaan, heidän ei tarvitse. Ajattelin mielessäni, että epätodellista ja aika kamalaa, kaikki ei ole kunnossa. N. 1,5 vuotta myöhemmin nainen jätti miehen täysin yllättäin. Ja nimenomaan tämä nainen selitti niin levollisesti, miten heidän ei tarvitse riidellä ja riitoja ei vaan synny.

Hyvässä pitkässä parisuhteessa, jossa kommunikaatio pelaa, riitely usein kyllä vähenee kun oppii ymmärtämään ja hyväksymään puolison. Ja riitely voi tavallaan myös "lakata", jos sillä tarkoitetaan tunteiden räiskymistä!  Mutta riitelyä on myös se, että selvitellään eriäviä mielipiteitä, toiveita jne., osoitetaan oma pettymys jossain tilanteessa. Ainakin minulla hälytyskellot soi, jos mitään tällaista ei avioparin välillä ole.