Syökö moderni nainen miehuuden?
Tällaista olen miettinyt. On hienoa että naiset ovat nykyään lähempänä miehiä. Mutta ollaanko me jo muuttumassa liian samanlaisiksi? Haluaako naiset olla naisia ja miehiä yhtäaikaa ja samalla muuttaa miehet sellaisiksi kuin naiset aikoinaan olivat?
Modernilla naisella tarkoitan tässä itsenäistä aikuista naista joka pärjää elämän kaikilla osa-alueilla niin hyvin ettei ihan varsinaisesti tarvitse miestä mihinkään. Eikä ainakaan halua myöntää tarvitsevansa, korkeintaan sallii itsensä haluta silloin kuin se itselle pahaiten sopii.
Ei en ole mies. Olen nelikymppinen nainen, äiti, tytär ja vaimo. Eräs ystäväni kertoi tuttavaperheensä luona vierailusta Brasiliassa. Siellä perheen mies ei antanut tämän naisen kantaa kauppakasseja, vaikka suomalaisnainen tiukasti yrittikin. Mies on brasilialainen ja naimisissa suomalaisen naisen kanssa. Mies naurahti ja sanoi että juuri tuollaisia suomalaiset naiset ovat! Kaikki pitäisi tehdä itse eikä apua tarvita. Brasiliassa miehet kantavat naistensa kantamukset koska arvostavat naisia. Ei siksi etteivätkö he tietäisi naisen kyllä jaksavan, vaan siksi että se on heille luontaisesti helpompaa. Miehet jaksavat vähän paremmin ja näin säästetään naisten arvokasta elinvoimaa tärkeämpiin tehtäviin.
Kuuntelin tätä ja leikani loksahti. Niinhän sen pitäisi olla! Mutta miksei se ole? Koska me naiset ei enää anneta miesten olla miehiä! Me halutaan olla superihmisiä jotka pystyy siihen kaikkeen mihin miehetkin ja siihen päälle ollaan vielä naisia. Repikää siitä!
Mutta mihin se mies tässä kuviossa sitten mahtuu? Ei oikein mihinkään. Siksi mies pitääkin kutistaa kuten miehet ovat kautta aikojen naisille tehneet. Siitäpä saavat, niih!
Jotakuinkin koen että näin me nykyään elämme. Ja jos miestä ei sentään tarvitse kutistaa, niin sitten sen on oltava kuin modernit naiset. Lopputulema on että ollaan kaikki jo niin samanlaisia ettei mikään vedä enää puoleensa.
Minä olen synnyttänyt hirviön. Luonut miehestäni kaikkien yhdessäolo vuosieni aikana sellaisen kuin haluan. Tai luulin halunneeni. Ja hän on kaikessa kiltteydessään pyrkinyt olemaan täydellinen mies minulle. Kun lapset olivat pieniä en jaksanut seksiä. Toivoin että voi kun toikin lopettaisi jatkuvan haluamisensa. Nyt kun lapset ovat isompia näin on käynytkin. Nyt en muuta toivokaan kuin että haluaisi taas. Ja on monta monituista muutakin asiaa jotka matkan varrella ovat muuttuneet suuntaan jota silloin toivoin. Ei heti eikä ihan parhaaseen mahdolliseen aikaan, vaan sitten hetken päästä.
Miehen haluttomuus on saanut minut pohtimaan naiseutta ja mieheyttä sekä omia toimiani tämän kaiken keskellä. Ja sitten vähän laajemmin koko yhteiskunnan tasolla. Me halutaan että miehet jää enemmän kotiin hoitamaan lapsia että naiset voivat luoda uraa. Me halutaan että mies tekee yhtä paljon kotitöitä, ymmärtää meidän ajatuksia ja antaa läheisyyttä oikealla sopivalla tavalla. Samaan aikaan meillä on kova tarve näyttää että me kyllä pystytään kaikkeen samaan kuin mieskin. Että eihän me oikeastaan sitä miestä edes tarvita. Paitsi luomaan perheidylliä meidän ehdoilla.
Kyllä, tämä on karrikoitua teksitä. Mutta en tahtoisi olla suomalainen mies. Ja jotenkin koen hankalaksi olla suomalainen pärjääjä nainenkaan. Haluaisin antautua. Mieheni, sinä olet täydellinen vaikket aina tekisikään niin kuin toivon. Sano joskus ei. tarvitsen sitä, naisena.
Kommentit (372)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, mä oon nähnyt kyllä karmeita esimerkkejä tästä... pahimpina ne joissa vaimo käskyttää miestään kuin lasta ja mies tekee kiltisti niin kuin sanotaan. Työkaverini on tällainen mies. Olen monesti kysynyt mitä luulet vaimosi vastaavan jos sanot EI. Kuulemma varmaan eroaa ja muuttaa pois maasta lapsen kanssa. Voiko olla niin että jotkut miehet jollain kummallisella tavalla nauttii lapsen/alistetun roolissa elämisestä? Vai onko se vaan henkistä väkivaltaa josta ei uskalla irrottautua?
Työkaverisi vaimo ei siis ole suomalainen tai sitten te asutte jossain muualla kuin Suomessa. Ei kukaan muuta ykskaks ulkomaille vain siksi, että mies kieltäytyy tekemästä mitään. Mistä muuten tiedät työkaverin perhe-elämästä noinkin paljon?
Ei ole suomalainen vaimo ei. Ja tiedän kun ollaan vuosia tehty töitä yhdessä ja tulee joskus kuunneltua perhehuolia. Ja ei tietenkään kukaan noin vaan muuta (toivottavasti ainakaan), kunhan ihmettelen miksi joku suostuu elämään sellaisessa suhteessa missä on jatkuvasti käskytettävänä eikä saa tehdä mitään omia päätöksiä. Tarkoitan todella mitään. Jos olet lähdössä viemään roskia ja vaimoo sanoo että nyt et niitä vie, niin sitten niitä ei viedä. Piste. Minusta sairaalloista enkä voi ymmärtää miksi ei edes vastusta. Tietysti pääsee ehkä tavallaan helpommalla, mutta jotenkin jäänyt miettimään että tykkääkö se sitten kuitenkin jollain tavalla siitä roolistaan?
Sorry, nyt en usko. Ulkomaalaiset naiset on niin ihania, lempeitä, ymmärtäväisiä, miestä palvovia ja seksikkäitä, joten tuollainen käytös on ihan mahdotonta. Yksikään palstamies ei ole koskaan sanonut mitään negatiivista ulkomaalaisista naisista.
Hehheh, varmaan johtuu siitä etten oo mies :D Ja tässä tilanteessa mies on suomalainen ja vaimo venäläinen. Eli ei ne kaikki venäläiset naiset niin ihanan arvostavia ole.
suomentaja kirjoitti:
Harmi ettei kukaan saa tästä ajatuksesta kiinni. Kauppakassien kantaminen on vain vertaus. Ajatus onkin että minä teen sen mikä on minulle luontaisesti helpompaa ja sallin sinun tekevän samoin. Sitä että minä arvostan sitä mitä minä teen ja arvostan myös sitä mitä sinä teet. Meillä molemmilla on tärkeä rooli, naisena ja miehenä tässä parisuhteessa. Me emme ole kilpailijoita vaan toimimme samalla puolella itsemme ja toistemme hyväksi. Minä saan olla välillä heikko ja tarvitseva ja sallin sen myös sinulle.
Meillä on juuri näin mieheni kanssa parisuhteessamme. Minä vaihdan autonrenkaat, koska osaan sen hyvin, ja mies tuo minulle säännöllisesti aamukahvin sänkyyn, koska haluaa ja kokee aamuheräämiset hänelle luontaisesti helpommaksi.
Miksi tämä "luontaisuudet" pitää sitoa sukupuoleen?
Vierailija kirjoitti:
suomentaja kirjoitti:
Harmi ettei kukaan saa tästä ajatuksesta kiinni. Kauppakassien kantaminen on vain vertaus. Ajatus onkin että minä teen sen mikä on minulle luontaisesti helpompaa ja sallin sinun tekevän samoin. Sitä että minä arvostan sitä mitä minä teen ja arvostan myös sitä mitä sinä teet. Meillä molemmilla on tärkeä rooli, naisena ja miehenä tässä parisuhteessa. Me emme ole kilpailijoita vaan toimimme samalla puolella itsemme ja toistemme hyväksi. Minä saan olla välillä heikko ja tarvitseva ja sallin sen myös sinulle.
Meillä on juuri näin mieheni kanssa parisuhteessamme. Minä vaihdan autonrenkaat, koska osaan sen hyvin, ja mies tuo minulle säännöllisesti aamukahvin sänkyyn, koska haluaa ja kokee aamuheräämiset hänelle luontaisesti helpommaksi.
Miksi tämä "luontaisuudet" pitää sitoa sukupuoleen?
Just näin. Joku tuolla kirjoittikin että pitäisi kunkin miettiä miten olisi paras mahdollinen ihminen eikä paras mahdollinen mies tai nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, mä oon nähnyt kyllä karmeita esimerkkejä tästä... pahimpina ne joissa vaimo käskyttää miestään kuin lasta ja mies tekee kiltisti niin kuin sanotaan. Työkaverini on tällainen mies. Olen monesti kysynyt mitä luulet vaimosi vastaavan jos sanot EI. Kuulemma varmaan eroaa ja muuttaa pois maasta lapsen kanssa. Voiko olla niin että jotkut miehet jollain kummallisella tavalla nauttii lapsen/alistetun roolissa elämisestä? Vai onko se vaan henkistä väkivaltaa josta ei uskalla irrottautua?
Työkaverisi vaimo ei siis ole suomalainen tai sitten te asutte jossain muualla kuin Suomessa. Ei kukaan muuta ykskaks ulkomaille vain siksi, että mies kieltäytyy tekemästä mitään. Mistä muuten tiedät työkaverin perhe-elämästä noinkin paljon?
Ei ole suomalainen vaimo ei. Ja tiedän kun ollaan vuosia tehty töitä yhdessä ja tulee joskus kuunneltua perhehuolia. Ja ei tietenkään kukaan noin vaan muuta (toivottavasti ainakaan), kunhan ihmettelen miksi joku suostuu elämään sellaisessa suhteessa missä on jatkuvasti käskytettävänä eikä saa tehdä mitään omia päätöksiä. Tarkoitan todella mitään. Jos olet lähdössä viemään roskia ja vaimoo sanoo että nyt et niitä vie, niin sitten niitä ei viedä. Piste. Minusta sairaalloista enkä voi ymmärtää miksi ei edes vastusta. Tietysti pääsee ehkä tavallaan helpommalla, mutta jotenkin jäänyt miettimään että tykkääkö se sitten kuitenkin jollain tavalla siitä roolistaan?
Sorry, nyt en usko. Ulkomaalaiset naiset on niin ihania, lempeitä, ymmärtäväisiä, miestä palvovia ja seksikkäitä, joten tuollainen käytös on ihan mahdotonta. Yksikään palstamies ei ole koskaan sanonut mitään negatiivista ulkomaalaisista naisista.
Hehheh, varmaan johtuu siitä etten oo mies :D Ja tässä tilanteessa mies on suomalainen ja vaimo venäläinen. Eli ei ne kaikki venäläiset naiset niin ihanan arvostavia ole.
Sivusta, tänne linkitti kerran mies esimerkin kauhesta Suomi-emännästä joka oli pullea pötkylä ja huusi kuin hinaaja kimeällä äänellä solvauksia poliisille joka oli viemässä hänen mieshelmeään juoppoputkaan (joku poliisi-tv-pätkä tms.). Kun nauhaa kuunneltiin vähän pitemmälle, kävi ilmi että alun suomenkielisestä puheesta huolimatta nainen oli venäläinen ja puhui nauhan lopussa paikalta häipyessään venäjää :D.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehisyys on kauppakassien kantamisesta kiinni, ei sitä ole ollutkaan.
Tämä. Mies teettää naisella kotityöt ja hoidattaa lapset, mutta ihmisten ilmoilla muututaan ritareiksi kantamalla kymmenen metriä kauppakassia. Juuri tuo että mieheys on hienoa silloin kun on joku leikkimässä osaamatonta ja heikkoa johon verrataan. Mitä jos miehet päivittäisitte mieheyden joksikin jota voi oikeasti arvostaa ja jonka takia kenenkään muun ei tarvi esittää kyvyttömämpää kuin oikeasti on.
Mitäs sitten voisit oikeasti arvostaa? Jos mies käy töissä ja hoitaa kaikki kulut ja laskut ja asumisen ja sillä välin vaimo hoitaa kodin ja lapset , niin se on väärin. Miehen pitäisi myös hoitaa lapset ja kotityöt niin nainen voi keskittyä täysillä olemaan nainen. Jos mies on kotona hoitamassa lapsia ja nainen käy töissä on mies saamaton vässykkä jota tuskin mieheksi voi sanoa. Jos avaat ovet ja kannat kauppakassit olet sankaria leikkivä kasa paskaa mikä kotona alistaa vaimoansa. Jos et avaa ovia etkä kanna kauppakasseja olet sovinisti. Meidän miesten pitäisi ymmärtää että naiset ovat kaikessa täysin tasa-arvoisia miesten kanssa. Se toki voidaan heti tosi tilanteen koittaessa unohtaa. Esim sodan syttyessä. Rintamalla tuskin on kovin montaa naista näyttämässä kyvykkyyttään. Minkähänlainen eunukki pitäisi kotona olla orjana että alkaa saada arvostusta "mieheydestä"?
Mihin sinulla unohtui tästä yhtälöstä kohta "nainen käy töissä ja hoitaa yhtälailla kaikki kulut, laskut ja asumisen"? Miten pystyt perustelemaan itsellesi tämän suomalaisen yhteiskunnan ihan keskeisen piirteen pois jättämisen horinoistasi?
Jos lukisit tekstin toiseen kertaan? Hyvin hitaasti ja ajatuksella? Saatat löytää kirjoituksesta lauseen joka alkaa: "Jos nainen käy töissä..."
Joo, jos nainen käy töissä ja mies on kotona, toinen skenaario jota tuskin koskaan tapahtuu ja jos tapahtuu, muutamaan vuotta pidempään. Koska tadaa, Suomessa molemmat käyvät töissä ihan ylivoimaisessa enemmistössä perheistä pitkällä tähtäimellä. Koeta sinä luekea tuo edellinen lause ja ymmärtää a) mitä siinä sanotaan ja b) mitä siitä seuraa perhe-elämän näkökulmasta.
Öööh...siis täh... Ensin tiedustelet miten voin jättää tekstistäni pois "suomalaisen yhteiskunnan keskeisen piirteen.." Eli nainen töissä mies kotona.
Sitten kun se löytyikin sieltä niin se on "skenaario jota tuskin koskaan tapahtuu..."
Eiköhän tää jo kerro aika paljon?
i´ve created a monster kirjoitti:
Tällaista olen miettinyt. On hienoa että naiset ovat nykyään lähempänä miehiä. Mutta ollaanko me jo muuttumassa liian samanlaisiksi? Haluaako naiset olla naisia ja miehiä yhtäaikaa ja samalla muuttaa miehet sellaisiksi kuin naiset aikoinaan olivat?
Modernilla naisella tarkoitan tässä itsenäistä aikuista naista joka pärjää elämän kaikilla osa-alueilla niin hyvin ettei ihan varsinaisesti tarvitse miestä mihinkään. Eikä ainakaan halua myöntää tarvitsevansa, korkeintaan sallii itsensä haluta silloin kuin se itselle pahaiten sopii.
Ei en ole mies. Olen nelikymppinen nainen, äiti, tytär ja vaimo. Eräs ystäväni kertoi tuttavaperheensä luona vierailusta Brasiliassa. Siellä perheen mies ei antanut tämän naisen kantaa kauppakasseja, vaikka suomalaisnainen tiukasti yrittikin. Mies on brasilialainen ja naimisissa suomalaisen naisen kanssa. Mies naurahti ja sanoi että juuri tuollaisia suomalaiset naiset ovat! Kaikki pitäisi tehdä itse eikä apua tarvita. Brasiliassa miehet kantavat naistensa kantamukset koska arvostavat naisia. Ei siksi etteivätkö he tietäisi naisen kyllä jaksavan, vaan siksi että se on heille luontaisesti helpompaa. Miehet jaksavat vähän paremmin ja näin säästetään naisten arvokasta elinvoimaa tärkeämpiin tehtäviin.
Kuuntelin tätä ja leikani loksahti. Niinhän sen pitäisi olla! Mutta miksei se ole? Koska me naiset ei enää anneta miesten olla miehiä! Me halutaan olla superihmisiä jotka pystyy siihen kaikkeen mihin miehetkin ja siihen päälle ollaan vielä naisia. Repikää siitä!
Mutta mihin se mies tässä kuviossa sitten mahtuu? Ei oikein mihinkään. Siksi mies pitääkin kutistaa kuten miehet ovat kautta aikojen naisille tehneet. Siitäpä saavat, niih!
Jotakuinkin koen että näin me nykyään elämme. Ja jos miestä ei sentään tarvitse kutistaa, niin sitten sen on oltava kuin modernit naiset. Lopputulema on että ollaan kaikki jo niin samanlaisia ettei mikään vedä enää puoleensa.
Minä olen synnyttänyt hirviön. Luonut miehestäni kaikkien yhdessäolo vuosieni aikana sellaisen kuin haluan. Tai luulin halunneeni. Ja hän on kaikessa kiltteydessään pyrkinyt olemaan täydellinen mies minulle. Kun lapset olivat pieniä en jaksanut seksiä. Toivoin että voi kun toikin lopettaisi jatkuvan haluamisensa. Nyt kun lapset ovat isompia näin on käynytkin. Nyt en muuta toivokaan kuin että haluaisi taas. Ja on monta monituista muutakin asiaa jotka matkan varrella ovat muuttuneet suuntaan jota silloin toivoin. Ei heti eikä ihan parhaaseen mahdolliseen aikaan, vaan sitten hetken päästä.
Miehen haluttomuus on saanut minut pohtimaan naiseutta ja mieheyttä sekä omia toimiani tämän kaiken keskellä. Ja sitten vähän laajemmin koko yhteiskunnan tasolla. Me halutaan että miehet jää enemmän kotiin hoitamaan lapsia että naiset voivat luoda uraa. Me halutaan että mies tekee yhtä paljon kotitöitä, ymmärtää meidän ajatuksia ja antaa läheisyyttä oikealla sopivalla tavalla. Samaan aikaan meillä on kova tarve näyttää että me kyllä pystytään kaikkeen samaan kuin mieskin. Että eihän me oikeastaan sitä miestä edes tarvita. Paitsi luomaan perheidylliä meidän ehdoilla.
Kyllä, tämä on karrikoitua teksitä. Mutta en tahtoisi olla suomalainen mies. Ja jotenkin koen hankalaksi olla suomalainen pärjääjä nainenkaan. Haluaisin antautua. Mieheni, sinä olet täydellinen vaikket aina tekisikään niin kuin toivon. Sano joskus ei. tarvitsen sitä, naisena.
Luin vähän matkaa saamiasi vastauksia, niistä voi päätellä että 99 % naisista ei ymmärrä tuota. Eikä se edes ole kuin pieni lohkaisu, siitä mistä se pahaolo naisille tulee. Ei sellaisten hirviöiden kanssa mies voi elää, yksin on paljon paljon parempi elämä.
Omalla kohdalla kävi niin, että odotin vaimolta kumppanuutta ja yhteen hiileen puhaltamista. Itselleni oli yhdentekevää, vaikka hänen panoksensa talouden pyörittämiseen oli melko vaatimaton (lapset kyllä hoiti huolella, vaikka siinäkin perheen ruokahuolto jäi pääasiassa minun vastuulleni), mutta jatkuva arvostelu ja riidanhaastaminen vei halun osoittaa hellyyttä. Niskavuoren Heta ei ole millään tavalla seksikäs.
Kiusallista, että näin vuosia eron jälkeen nousee häntä kohtaan tunteita - ihan vaan siitä syystä että käyttäytyy asiallisesti ja joskus jopa ystävällisesti minua kohtaan.
Otat vastuun teoistasi. Otat asian puheeksi/yritätte korjata asian tai vaihtoehtoisesti olet luuserinainen ja petät miestäsi kertomatta hänelle mitään.
T: en ole feministi.
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin keskustelussa voi huomata miten miehet kommentoivat ja naiset sitten tekevät vasta argumentteja missä auotaan päätä miehelle. Tätä se on netissä ja tätä se on oikeassa elämässä suomalaisen naisen kanssa olemista. En suosittele mielenterveyden kannalta.
Silti täällä palstailet vaikka ottaa mielenterveydelle. Joku nainen olisi sinulle hyvä joka osaisi komentaa pois netistä kun et itse osaa lopettaa.
Meillä ei ole ns. miesten ja naisten töitä. Meillä on vaan töitä, joita toinen tekee mielummin tai paremmin kuin toinen ja sopii meille. Mutta kyllä meillä mies kantaa raskaat kauppakassit ja nostelee muutkin raskaammat tavarat aina. Ei edes halua minun koskevan niihin ja se sopii minulle.
Tota, mun mielestä on normaalia että minä terveenä aikuisena ihmisenä osaan kantaa ite kauppakassini, vaihtaa lampun, lämmittää saunan ja maksaa laskuni. Voin avata oven toiselle ihmiselle, avustaa takin riisumisessa tai muuta vastaavaa. En tarvitse siihen miestä.
Mun mielestä ihan naurettavaa vinkua vanhojen aikojen perään, kun ”miehet saivat olla miehiä ja naiset naisia”. Miks ylipäätänsä pitäs olla rooleja parisuhteissa tai yhteiskunnassa ylipäätänsä? Oikeastiko jotkut haluavat Intian meiningin, jossa nainen ei saa edes yksin kulkea tai joutuu pelkäämään raiskausta niin tehdessään.
On hienoa, että nykyään ihmiset voivat olla keskenään yhdessä puhtaasti siitä syystä, että rakastavat toisiaan eivätkä siksi, että toista tarvitaan hoitamaan tehtäviä, jotka kuuluisivat kyseisen sukupuolen ”rooliin”. Mutta jos jotkut tykkäävät vanhanaikaisesta parisuhdemallista, niin sekin on ihan fine - etsi vain samaa ajatusmallia kannattava kumppani.
Alku kirjoitti:
Syö. Tai ainakin yrittää syödä. Miehen rooli on mennyt melko lyhyessä ajassa täysin uusiksi tai oikeastaan se ei ole vielä edes selkiytynyt. Eikä välttämättä koskaan tulekaan samalla tavalla selkiytymään kuin joskus ennen. Se on nykyaikaa. Kieltämättä olisi jollain tasolla helpompaa jos roolit olisivat yhä selkeät ja olemassa. Mutta nyt täytyy opetella uusia rooleja. Hyvänä puolena tässä on että molemmat saavat muodostaa oman roolinsa. Huonona se että kaikki on vähän hukassa itsensä kanssa. Enää ei voi kysyä olenko hyvä mies tai nainen. Mutta voi kysyä olenko hyvä ihminen? Olenko sellainen jonka kanssa itse haluan olla?
rooli, roolit, roolin,roolissa, roolista, rooliin, roolitta, roolilla...
mitä jos heittäisi roolit ja tittelit poooois...no nykyihminen olisi tietysti ihan hukassa - mitä vttua mun nyt pitää tehä?
Anastasia kirjoitti:
Tota, mun mielestä on normaalia että minä terveenä aikuisena ihmisenä osaan kantaa ite kauppakassini, vaihtaa lampun, lämmittää saunan ja maksaa laskuni. Voin avata oven toiselle ihmiselle, avustaa takin riisumisessa tai muuta vastaavaa. En tarvitse siihen miestä.
Mun mielestä ihan naurettavaa vinkua vanhojen aikojen perään, kun ”miehet saivat olla miehiä ja naiset naisia”. Miks ylipäätänsä pitäs olla rooleja parisuhteissa tai yhteiskunnassa ylipäätänsä? Oikeastiko jotkut haluavat Intian meiningin, jossa nainen ei saa edes yksin kulkea tai joutuu pelkäämään raiskausta niin tehdessään.
On hienoa, että nykyään ihmiset voivat olla keskenään yhdessä puhtaasti siitä syystä, että rakastavat toisiaan eivätkä siksi, että toista tarvitaan hoitamaan tehtäviä, jotka kuuluisivat kyseisen sukupuolen ”rooliin”. Mutta jos jotkut tykkäävät vanhanaikaisesta parisuhdemallista, niin sekin on ihan fine - etsi vain samaa ajatusmallia kannattava kumppani.
Täysin samaa mieltä! Varmaan suurin osa meistä miehistä muutenkin. Ongelmahan tässä on silti se että kun kirjoitit että " voin avata oven toiselle ihmiselle, ja avustaa takin riisumisessa ym..."
Hienoa!
Me miehet ei tätä voida enää nykyään tehdä. Se olisi vanhojen aikojen perään vinkumista ja väärää roolittamista.
En oikein ymmärrä jos haluan olla perinteinen mies ja elättää perheeni ja kantaa vaimoni kauppakassit, että miten se liittyy intian meininkiin ja raiskauksiin? Ne kun ei kuulu meidän perinteisiin.
Ennen sain rauhassa olla ystävällinen perhettä ja vaimoa kohtaan. Nykyään sitä syyllistetään alistamiseksi ja sukupuolirooliin pakottamiseksi. Vaimoa se ei tunnu haittaavan ja hän pitää itsekin työnjaosta. Olen aina antanut vapaasti valita onko kotona, töissä vai jotain siitä väliltä. Itseäni on vähitellen alkanut vaivata.
Nykyään kaupasta tullessa on vaivautunut olo kun kannan tavarat autoon. Sitten vasta vaivautunut olo onkin kun vaimo kantaa ne kassit ja minä tulen ylväästi perässä tyhjin käsin.
Vierailija kirjoitti:
Ykköselle ohis: opettelisit jo vihdoinkin jättämään sen kaksoisgeminaattasi.
Ap nosti esille mielenkiintoisen aiheen, johon myös sisältyi monien mammmain tällä palstalla todistama ongelma: miehen haluttomuus. Vuosikymmenien mieselämän kokemuksella voin kertoa teille, ettei miehen haluttomuus ole miehen yleistä haluttomuutta. Vaan (!) se haluttomuus on aina objektikohtaista, miehen läheisnaiseen kohdistuvaa haluttomuutta. Taustalla voi olla jo tuhansia siltä samaiselta jäähtyneeltä kaurapuurolta maistuvia seksuaalitoimituksia, kemioiden loitontumista vuosikausien ajan ja ikävän ilmapiirin muodostamista toisen tai molempien taholta. Eli korjattavaa saattaa löytyä puolin ja toisin. Helpointa on kuitenkin aloittaa haluttomuuden torjuminen ja suhteen parantaminen - arvatkaapa mistä - itsestä, vai mitä.
Tjaa. Mieheni kävi jo paljon ennen tapaamistamme lääkärissä, kun hän epäili, että hänessä on jotain vikaa, koska himot hyrrää paljon muita miehiä laimeammin. Eli toisin sanoen, ei tee mitä tahansa pillun eteen eikä halua seksiä joka päivä (tämähän on se yleinen käsitys normaalista miehestä). Testot ja kaikki ok. Mitään vikaa ei löytynyt. Mieheni on aina ollut nirso naisten suhteen ja varmaan tämä matalampi himokkuus on aiheuttanut sen, ettei parisuhteita ja yhden illan juttuja ole hänellä takana useita. Olen viehättävä nainen ja pidän huolta itsestäni, urheilen säännöllisesti (oman hyvinvointini takia mutta toki tämä näkyy myös kropassa ja muussa ulkonäössä) ja laittautuneena saan paljon katseita ja ehdotuksia. Seksi on meillä aina ollut rentoa ja avointa, kokeilevaa.
Silti tuo mies kärsii edelleen haluttomuudesta. Tai siitä, että haluaa huomattavasti harvemmin mitä ns. normimiehet. Ja tiedän että syy ei ole minussa. En minä tästä oikeastaan kärsi, sillä silloin kun seksiä on, se on hyvää :).
Kun nainen avustaa takin riisumisessa siihen on jokin syy. Esim minä olen avustanut pyörätuolissa istuvaa ihmistä. Varmasti ei ole mitään ongelmaa siinä että mies avustaa tarpeen vaatiessa takin kanssa. Vanhusta, lasta, muuten sen tarpeessa olevaa ihmistä. Mutta minua naisena ottaa pattiin se kun mies rupeaa pukemaan minua tervettä ihmistä kuin lasta. Minulta tuo vie seksihalut. En tietenkään vaadi etteikö joku muu nainen saisi siitä pitää, mutta en ymmärrä miksi kukaan toivoisi tuollaista holhouksenalaiseksi asettamista vapaaehtoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Tota, mun mielestä on normaalia että minä terveenä aikuisena ihmisenä osaan kantaa ite kauppakassini, vaihtaa lampun, lämmittää saunan ja maksaa laskuni. Voin avata oven toiselle ihmiselle, avustaa takin riisumisessa tai muuta vastaavaa. En tarvitse siihen miestä.
Mun mielestä ihan naurettavaa vinkua vanhojen aikojen perään, kun ”miehet saivat olla miehiä ja naiset naisia”. Miks ylipäätänsä pitäs olla rooleja parisuhteissa tai yhteiskunnassa ylipäätänsä? Oikeastiko jotkut haluavat Intian meiningin, jossa nainen ei saa edes yksin kulkea tai joutuu pelkäämään raiskausta niin tehdessään.
On hienoa, että nykyään ihmiset voivat olla keskenään yhdessä puhtaasti siitä syystä, että rakastavat toisiaan eivätkä siksi, että toista tarvitaan hoitamaan tehtäviä, jotka kuuluisivat kyseisen sukupuolen ”rooliin”. Mutta jos jotkut tykkäävät vanhanaikaisesta parisuhdemallista, niin sekin on ihan fine - etsi vain samaa ajatusmallia kannattava kumppani.
Täysin samaa mieltä! Varmaan suurin osa meistä miehistä muutenkin. Ongelmahan tässä on silti se että kun kirjoitit että " voin avata oven toiselle ihmiselle, ja avustaa takin riisumisessa ym..."
Hienoa!
Me miehet ei tätä voida enää nykyään tehdä. Se olisi vanhojen aikojen perään vinkumista ja väärää roolittamista.
En oikein ymmärrä jos haluan olla perinteinen mies ja elättää perheeni ja kantaa vaimoni kauppakassit, että miten se liittyy intian meininkiin ja raiskauksiin? Ne kun ei kuulu meidän perinteisiin.
Ennen sain rauhassa olla ystävällinen perhettä ja vaimoa kohtaan. Nykyään sitä syyllistetään alistamiseksi ja sukupuolirooliin pakottamiseksi. Vaimoa se ei tunnu haittaavan ja hän pitää itsekin työnjaosta. Olen aina antanut vapaasti valita onko kotona, töissä vai jotain siitä väliltä. Itseäni on vähitellen alkanut vaivata.
Nykyään kaupasta tullessa on vaivautunut olo kun kannan tavarat autoon. Sitten vasta vaivautunut olo onkin kun vaimo kantaa ne kassit ja minä tulen ylväästi perässä tyhjin käsin.
Kuten itsekin toteat, että pidätte ilmeisesti molemmat roolittamisesta, niin en nää syytä, miks stressaantua siitä, mitä muut aattelee asiasta. Miks sulla on vaivaantunu olo siitä, jos sun vaimos kantaa ne kauppakassit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensikosketukseni suomalaiseen naiseen oli kun olin 15v teiniboi ja menin samanikäisen tytön kanssa treffeille. Avasin hänelle kahvilan oven mihin hän tiuskaisi vihaisella äänellä ''kyllä minä itse avaan oveni''.
Näitä on jokusen verran lisää. Suomalainen nainen soveltuu hyvin yhdenillan huvitteluun, mutta suosittelen ulkomaalaisia naisia romanttisempaan suhteeseen mielenterveyden kannalta.
Sinä et ollut 15-vuotiaan naisen kanssa treffeillä vaan 15-vuotiaan tytön, joka sattui olemaan huonotapainen. Kuinka monta kertaa tämä pitää sinulle sanoa?
Tämä olikin ''ensikosketus''. Mulla on näitä tarinoita melkein ohuenkirjan verran. Pahimmissa tapauksissa mennään siihen kun nainen alkaa lyömään ja potkimaan munille.
Sanon samaa, mitä sanon vastaavasti jokaiselle naiselle, joka löytää vain huonoja alkoholisoituneita, alistavia ja pettäviä sekä kenties väkivaltaisia miehiä suhteeseen kerta toisensa jälkeen. Syy on sinussa. Miksi viehätyt epätasapainoisista ihmisistä, jotka eivät osaa kunnioittaa kumppania? Miksi kerta toisensa jälkeen ihastut samanlaisiin ihmisiin, kun muunlaisiakin on tarjolla? Muistuttaako tämä tietty ihmistyyppi jotain tuttua henkilöä, hakeudutko alitajuisesti suhteisiin, jossa dynamiikka on tietynlainen, koska et osaa olla tasapainoisissa suhteissa?
Sillä kaikki miehet ja kaikki naiset eivät millään voi olla kusipäitä, joten pohjimmainen syy on sinussa. Kun selvität tämän arvoituksen, miksi hakeudut tietyn tyyppisten ihmisten keskuuteen, pystyt tietoisesti muuttamaan hakukriteereitäsi niin, että hakeudut tasapainoisempien ihmisten pariin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehisyys on kauppakassien kantamisesta kiinni, ei sitä ole ollutkaan.
Tämä. Mies teettää naisella kotityöt ja hoidattaa lapset, mutta ihmisten ilmoilla muututaan ritareiksi kantamalla kymmenen metriä kauppakassia. Juuri tuo että mieheys on hienoa silloin kun on joku leikkimässä osaamatonta ja heikkoa johon verrataan. Mitä jos miehet päivittäisitte mieheyden joksikin jota voi oikeasti arvostaa ja jonka takia kenenkään muun ei tarvi esittää kyvyttömämpää kuin oikeasti on.
Pohjimiltaan kauppakassiritarius, joka edellyttää heikkoa naista, kertoo juuri siitä, ettei miehisessä miehisyydessä ole hirveästi kehuttavia asioita. Mies näyttää kunnioitettavalta vain silloin kun nainen leikkii avutonta ja tyhmää kanaa.
Eipä naiseudessa ole hirvettävästi kehuttavia asioita jos miehen heikkous on ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Suomeen on jostain pesiytynyt epämiehekäs "ulistaan ja uhriudutaan"-kulttuuri. Muutamat miehet ulisevat esimerkiksi että valkoista heteromiestä sorretaan tai jotain muuta mikkihiirimäistä sontaa homoista, feministeistä tai ulkomaalaisista. Todennäköisesti tuollaiset "miehet" ovat menettäneet miehisyytensä ja seksuaalisen kyvykkyytensä.
Suurimalla osalla meistä miehistä ei ole tuollaisia ongelmia.
Miten tämä on ylipäätään ongelma? Onko vain naisilla oikeus ulista ja uhriutua? Miksi toinen sukupuoli ei vahvemman sukupuolensa puolesta saisi uhriutua? Onko tämä sitä millä ilmaistaan nykypäivän miehuutta kun kokonaan kielletään ja painetaan alas toisen sukupuolen ongelmat?
Joo, jos nainen käy töissä ja mies on kotona, toinen skenaario jota tuskin koskaan tapahtuu ja jos tapahtuu, muutamaan vuotta pidempään. Koska tadaa, Suomessa molemmat käyvät töissä ihan ylivoimaisessa enemmistössä perheistä pitkällä tähtäimellä. Koeta sinä luekea tuo edellinen lause ja ymmärtää a) mitä siinä sanotaan ja b) mitä siitä seuraa perhe-elämän näkökulmasta.