Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Syökö moderni nainen miehuuden?
i´ve created a monster
18.01.2018 |
Tällaista olen miettinyt. On hienoa että naiset ovat nykyään lähempänä miehiä. Mutta ollaanko me jo muuttumassa liian samanlaisiksi? Haluaako naiset olla naisia ja miehiä yhtäaikaa ja samalla muuttaa miehet sellaisiksi kuin naiset aikoinaan olivat?
Modernilla naisella tarkoitan tässä itsenäistä aikuista naista joka pärjää elämän kaikilla osa-alueilla niin hyvin ettei ihan varsinaisesti tarvitse miestä mihinkään. Eikä ainakaan halua myöntää tarvitsevansa, korkeintaan sallii itsensä haluta silloin kuin se itselle pahaiten sopii.
Ei en ole mies. Olen nelikymppinen nainen, äiti, tytär ja vaimo. Eräs ystäväni kertoi tuttavaperheensä luona vierailusta Brasiliassa. Siellä perheen mies ei antanut tämän naisen kantaa kauppakasseja, vaikka suomalaisnainen tiukasti yrittikin. Mies on brasilialainen ja naimisissa suomalaisen naisen kanssa. Mies naurahti ja sanoi että juuri tuollaisia suomalaiset naiset ovat! Kaikki pitäisi tehdä itse eikä apua tarvita. Brasiliassa miehet kantavat naistensa kantamukset koska arvostavat naisia. Ei siksi etteivätkö he tietäisi naisen kyllä jaksavan, vaan siksi että se on heille luontaisesti helpompaa. Miehet jaksavat vähän paremmin ja näin säästetään naisten arvokasta elinvoimaa tärkeämpiin tehtäviin.
Kuuntelin tätä ja leikani loksahti. Niinhän sen pitäisi olla! Mutta miksei se ole? Koska me naiset ei enää anneta miesten olla miehiä! Me halutaan olla superihmisiä jotka pystyy siihen kaikkeen mihin miehetkin ja siihen päälle ollaan vielä naisia. Repikää siitä!
Mutta mihin se mies tässä kuviossa sitten mahtuu? Ei oikein mihinkään. Siksi mies pitääkin kutistaa kuten miehet ovat kautta aikojen naisille tehneet. Siitäpä saavat, niih!
Jotakuinkin koen että näin me nykyään elämme. Ja jos miestä ei sentään tarvitse kutistaa, niin sitten sen on oltava kuin modernit naiset. Lopputulema on että ollaan kaikki jo niin samanlaisia ettei mikään vedä enää puoleensa.
Minä olen synnyttänyt hirviön. Luonut miehestäni kaikkien yhdessäolo vuosieni aikana sellaisen kuin haluan. Tai luulin halunneeni. Ja hän on kaikessa kiltteydessään pyrkinyt olemaan täydellinen mies minulle. Kun lapset olivat pieniä en jaksanut seksiä. Toivoin että voi kun toikin lopettaisi jatkuvan haluamisensa. Nyt kun lapset ovat isompia näin on käynytkin. Nyt en muuta toivokaan kuin että haluaisi taas. Ja on monta monituista muutakin asiaa jotka matkan varrella ovat muuttuneet suuntaan jota silloin toivoin. Ei heti eikä ihan parhaaseen mahdolliseen aikaan, vaan sitten hetken päästä.
Miehen haluttomuus on saanut minut pohtimaan naiseutta ja mieheyttä sekä omia toimiani tämän kaiken keskellä. Ja sitten vähän laajemmin koko yhteiskunnan tasolla. Me halutaan että miehet jää enemmän kotiin hoitamaan lapsia että naiset voivat luoda uraa. Me halutaan että mies tekee yhtä paljon kotitöitä, ymmärtää meidän ajatuksia ja antaa läheisyyttä oikealla sopivalla tavalla. Samaan aikaan meillä on kova tarve näyttää että me kyllä pystytään kaikkeen samaan kuin mieskin. Että eihän me oikeastaan sitä miestä edes tarvita. Paitsi luomaan perheidylliä meidän ehdoilla.
Kyllä, tämä on karrikoitua teksitä. Mutta en tahtoisi olla suomalainen mies. Ja jotenkin koen hankalaksi olla suomalainen pärjääjä nainenkaan. Haluaisin antautua. Mieheni, sinä olet täydellinen vaikket aina tekisikään niin kuin toivon. Sano joskus ei. tarvitsen sitä, naisena.
Kommentit (372)
No heh heh... kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Wot? Siis kun nykyään joka viides nuori mies (!!!) jää tällä hetkellä koulun jälkeen kotiin pelaamaan pleikalla, niin millä tavalla nämä miehet toteuttavat sinnikkyyden, pitkäjänteisyyden ja itsekurin ideaa?
Olipa outo väittämä.
Millä lailla outo väittämä?
https://yle.fi/uutiset/3-9169450
Missä tuossa kuviossa on itsekuri, pitkäjänteisyys ja sinnikkyys?
No koulutusjärjestelmämme ainakin taitaa syrjiä poikia aika sinnikkäästi, pitkäjänteisesti ja kurinalaisestikin, ala-asteilta aina sinne - suorastaan nerokkaan telaketjumaisen napakasti ilmaisemaasi - "pleikan" ääreen saakka. Olisiko tässä vastaus aprikointiisi?
Miehiä vihaavia feministejähän koulutussysteemin räikeä epätasa-arvo ei kiinnosta paskaakaan, koska siitä eivät kärsi koulutetut naiset, vaan koulussa huonosti sopeutuvat pojat. ;)
Pojat sopeutuvat koulussa huonosti, koska heiltä puuttuu sinnikkyys, pitkäjänteisyys ja kurinalaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No heh heh... kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Wot? Siis kun nykyään joka viides nuori mies (!!!) jää tällä hetkellä koulun jälkeen kotiin pelaamaan pleikalla, niin millä tavalla nämä miehet toteuttavat sinnikkyyden, pitkäjänteisyyden ja itsekurin ideaa?
Olipa outo väittämä.
Millä lailla outo väittämä?
https://yle.fi/uutiset/3-9169450
Missä tuossa kuviossa on itsekuri, pitkäjänteisyys ja sinnikkyys?
No koulutusjärjestelmämme ainakin taitaa syrjiä poikia aika sinnikkäästi, pitkäjänteisesti ja kurinalaisestikin, ala-asteilta aina sinne - suorastaan nerokkaan telaketjumaisen napakasti ilmaisemaasi - "pleikan" ääreen saakka. Olisiko tässä vastaus aprikointiisi?
Miehiä vihaavia feministejähän koulutussysteemin räikeä epätasa-arvo ei kiinnosta paskaakaan, koska siitä eivät kärsi koulutetut naiset, vaan koulussa huonosti sopeutuvat pojat. ;)
Millä lailla koulu syrii poikia ja miten sitä pitäisi muuttaa että poikien tuloksen paranisivat? Olen siis samaa mieltä kanssasi että poikien huono pärjääminen koulussa on ongelma jolle ehdottomasti pitäisi tehdä jotain, mutta usein näissä keskusteluissa kukaan ei koskaan osaa ehdottaa käytännötoimia (enkä siis minäkään).
Vierailija kirjoitti:
Jaha sillä tavalla taas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika hauskaa että kirjoittaja yrittää omia sinnikyyden, itsekurin ja pitkäjänteisyyden maskuliinisiksi strategioiksi, vaikka käytännön elämässä nuo on juuri naisten ominaisuuksia. Tai ehkä niistä pitää miehillä tehdä projekti juuri siksi, ettei niitä ole.
Aika hauskaa, että tuollaisia (muiden) ihmisten persoonallisuuden piirteitäkin täytyy yrittää omia omien sukupuolikaunojen aseiksi...
No kenekäs idea se omiminen alun perin olikaan? Maskuliinisine strategioineen.
Omaa tulkintaasi ja sukupuolisotaasi? Säälittävää minusta - ei hirveästi kiinnosta.
Eikö tuo "strategia"-luonnehdinta ollut jonkun esittämä lainaus filosofilta alkujaan? Sitten siitä tulikin äkkiä Vauva-palstan sukupuolikaunakassara. Pfff...
^ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaha sillä tavalla taas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika hauskaa että kirjoittaja yrittää omia sinnikyyden, itsekurin ja pitkäjänteisyyden maskuliinisiksi strategioiksi, vaikka käytännön elämässä nuo on juuri naisten ominaisuuksia. Tai ehkä niistä pitää miehillä tehdä projekti juuri siksi, ettei niitä ole.
Aika hauskaa, että tuollaisia (muiden) ihmisten persoonallisuuden piirteitäkin täytyy yrittää omia omien sukupuolikaunojen aseiksi...
No kenekäs idea se omiminen alun perin olikaan? Maskuliinisine strategioineen.
Omaa tulkintaasi ja sukupuolisotaasi? Säälittävää minusta - ei hirveästi kiinnosta.
Eikö tuo "strategia"-luonnehdinta ollut jonkun esittämä lainaus filosofilta alkujaan? Sitten siitä tulikin äkkiä Vauva-palstan sukupuolikaunakassara. Pfff...
Totta se silti on, ettei pojat tosiaankaan loista noissa mainituissa hyveissä.
Vierailija kirjoitti:
^ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaha sillä tavalla taas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika hauskaa että kirjoittaja yrittää omia sinnikyyden, itsekurin ja pitkäjänteisyyden maskuliinisiksi strategioiksi, vaikka käytännön elämässä nuo on juuri naisten ominaisuuksia. Tai ehkä niistä pitää miehillä tehdä projekti juuri siksi, ettei niitä ole.
Aika hauskaa, että tuollaisia (muiden) ihmisten persoonallisuuden piirteitäkin täytyy yrittää omia omien sukupuolikaunojen aseiksi...
No kenekäs idea se omiminen alun perin olikaan? Maskuliinisine strategioineen.
Omaa tulkintaasi ja sukupuolisotaasi? Säälittävää minusta - ei hirveästi kiinnosta.
Eikö tuo "strategia"-luonnehdinta ollut jonkun esittämä lainaus filosofilta alkujaan? Sitten siitä tulikin äkkiä Vauva-palstan sukupuolikaunakassara. Pfff...
Totta se silti on, ettei pojat tosiaankaan loista noissa mainituissa hyveissä.
Ja aika vaikeaa on kuvitella koululaitosta, jossa oppilaat loistavat, ilman että toteutetaan pitkäjänteisyyttä, itsekuria ja sinnikkyyttä. No ehkä jos kaikista kouluaineista pystytään kehittelemään taitelupeli. The World of Adessiivi, Ablatiivi ja Allatiivi Wars.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja vastaus kysymykseen: ei nainen miehuutta syö, minkäänlainen rekkalesbo ei pätkääkään hetkauta oikeaa miestä. Miesvauva taas on nimenomaan lapsen asemassa naiseen nähden, riippuvainen naisesta ja heikko.
Uhovaiheiset ovat niitä heikkoja lapsia; eivät tunne itseään, eivätkä muita, osaavat lähinnä vain potkia sinne tänne, ja sekin on lopulta lähinnä säälittävää, henkisesti keskenkasvuista rimpuilua - ellei puhkea pahemmaksi oirehdinnaksi.
No heh heh... kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Wot? Siis kun nykyään joka viides nuori mies (!!!) jää tällä hetkellä koulun jälkeen kotiin pelaamaan pleikalla, niin millä tavalla nämä miehet toteuttavat sinnikkyyden, pitkäjänteisyyden ja itsekurin ideaa?
Olipa outo väittämä.
Millä lailla outo väittämä?
https://yle.fi/uutiset/3-9169450
Missä tuossa kuviossa on itsekuri, pitkäjänteisyys ja sinnikkyys?
No koulutusjärjestelmämme ainakin taitaa syrjiä poikia aika sinnikkäästi, pitkäjänteisesti ja kurinalaisestikin, ala-asteilta aina sinne - suorastaan nerokkaan telaketjumaisen napakasti ilmaisemaasi - "pleikan" ääreen saakka. Olisiko tässä vastaus aprikointiisi?
Miehiä vihaavia feministejähän koulutussysteemin räikeä epätasa-arvo ei kiinnosta paskaakaan, koska siitä eivät kärsi koulutetut naiset, vaan koulussa huonosti sopeutuvat pojat. ;)
Omat pojat ovat pärjänneet hyvin koulussa eivätkä he ole mitenkään poikkeuksia. Poikien isä on ollut hyvin kannustava opiskelun suhteen ja pojille on ollut alusta asti selvää, miksi koulu kannattaa hoitaa kunnolla.
Voisiko joillain syynä olla juuri isän asenne? Jos isä jatkuvasti mollaa koulua ja opettajia sekä kertoo pojille, miten tyttöjä suositaan joka paikassa, se latistaa jo pojan innon alkuunsa. Miten sinä tuet poikiasi? Tsemppaatko, kyseletkö läksyt ja koealueet, oletko keksinyt sopivan tavan kannustaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiaa kyllä! Veikkaanpa, että osa parisuhteiden ongelmista (muistakin kuin seksi-) johtuu juurikin rooliristiriidoista. Miehen pitäisi olla yhtä aikaa kiltti mutta kuitenkin särmikäs. Myötäillä naista mutta kuitenkin olla miehinen omia polkujaan kulkeva mies. Me naiset emme osaa päättää, minkälainen miehen pitäisi olla, eikä mieskään oikein tiedä, minkälaisia heidän tulisi olla.
Raamatussa on paljon viisasta, ja sekin, että mies tulisi olla perheen pää, on suurta viisautta. Päänä olo ei tietenkään tarkoita diktaattorina oloa, vaan sitä että loppupeleissä mies on se joka "vastaa" perheensä hyvinvoinnista, eikä ole naisen tossun alla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaha sillä tavalla taas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika hauskaa että kirjoittaja yrittää omia sinnikyyden, itsekurin ja pitkäjänteisyyden maskuliinisiksi strategioiksi, vaikka käytännön elämässä nuo on juuri naisten ominaisuuksia. Tai ehkä niistä pitää miehillä tehdä projekti juuri siksi, ettei niitä ole.
Aika hauskaa, että tuollaisia (muiden) ihmisten persoonallisuuden piirteitäkin täytyy yrittää omia omien sukupuolikaunojen aseiksi...
No kenekäs idea se omiminen alun perin olikaan? Maskuliinisine strategioineen.
Omaa tulkintaasi ja sukupuolisotaasi? Säälittävää minusta - ei hirveästi kiinnosta.
Eikö tuo "strategia"-luonnehdinta ollut jonkun esittämä lainaus filosofilta alkujaan? Sitten siitä tulikin äkkiä Vauva-palstan sukupuolikaunakassara. Pfff...
Totta se silti on, ettei pojat tosiaankaan loista noissa mainituissa hyveissä.
Ja aika vaikeaa on kuvitella koululaitosta, jossa oppilaat loistavat, ilman että toteutetaan pitkäjänteisyyttä, itsekuria ja sinnikkyyttä. No ehkä jos kaikista kouluaineista pystytään kehittelemään taitelupeli. The World of Adessiivi, Ablatiivi ja Allatiivi Wars.
Ja sitten kuitenkin on vastassa työelämä, jossa kaikki ei tosiaankaan ole vain kivaa pelailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asiaa kyllä! Veikkaanpa, että osa parisuhteiden ongelmista (muistakin kuin seksi-) johtuu juurikin rooliristiriidoista. Miehen pitäisi olla yhtä aikaa kiltti mutta kuitenkin särmikäs. Myötäillä naista mutta kuitenkin olla miehinen omia polkujaan kulkeva mies. Me naiset emme osaa päättää, minkälainen miehen pitäisi olla, eikä mieskään oikein tiedä, minkälaisia heidän tulisi olla.
Raamatussa on paljon viisasta, ja sekin, että mies tulisi olla perheen pää, on suurta viisautta. Päänä olo ei tietenkään tarkoita diktaattorina oloa, vaan sitä että loppupeleissä mies on se joka "vastaa" perheensä hyvinvoinnista, eikä ole naisen tossun alla.
Onko jonkun aina pakko olla tossun alla? Sitä tässä ihmettelen. Mielestäni minun parisuhteessa ei ole kumpikaan tossun alla. Onko kaikki miehet tyytyväisiä siihen ajatukseen, ette he ovat vastuussa perheensä hyvinvoinnista? Karmeaa. Rupeaa ahdistamaan jo ihan vaan lukiessa :D.
Perinteinen johtaja/perheenpäämies on saanut jotenkin pahan stigman julkisuudessa. Vaikka johtajamies voi olla hyvinkin moraalinen ja viisas, ja monet miehet ovat olleet ja ovat hienoja isiä ja puolisoita ihan tältä perinteiseltä pohjalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi mielenkiintoista tietää, mikä saa miehen kasvamaan vinoon lassukaksi. Onko taustalla hyvin dominoiva äiti, joka ei anna poikansa itsenäistyä? Ja poika sitten kasvaa näkemään kaikissa naisissa äitinsä, jota hän sekä vihaa että kaipaa?
Tai ainakin korostetusti kaipaa naisen/äitinsä hyväksyntää, ei aikuisenakaan osaa nähdä itseään itsenäisenä ja riippumattomana. Miehenä ihan riippumatta siitä minkälaisia naiset ovat, hyviä tai pahoja, vaan katsoo naisia sieltä lapsen näkökulmasta, lapsena joka on riippuvainen äidistä/naisista, ja samalla vihaa tätä riippuvuutta ja ymmärtää ettei se ole tervettä.
Vierailija kirjoitti:
Perinteinen johtaja/perheenpäämies on saanut jotenkin pahan stigman julkisuudessa. Vaikka johtajamies voi olla hyvinkin moraalinen ja viisas, ja monet miehet ovat olleet ja ovat hienoja isiä ja puolisoita ihan tältä perinteiseltä pohjalta.
Ja monet ovat olleet painanajaismaisia. Jos rehellisesti katsotaan historiaa, niin mies on ollut tuhansia vuosia automaattisesti perheen pää ja voidaanko sanoa, että tämä nykyinen systeemi esim. Suomessa olisi muka tuottanut huonompia tuloksia? Miehet vallan kahvassa eivät pysty tuottamaan yhteiskuntaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Näin on edelleen tänä päivänä siellä missä naiset eivät saa päättää mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perinteinen johtaja/perheenpäämies on saanut jotenkin pahan stigman julkisuudessa. Vaikka johtajamies voi olla hyvinkin moraalinen ja viisas, ja monet miehet ovat olleet ja ovat hienoja isiä ja puolisoita ihan tältä perinteiseltä pohjalta.
Ei vaan koko ajatus siitä että kaksi aikuista ihmistä ei voi olla yhdessä ilman että toinen on pomo ja toinen alainen on vanhentunutta jaskaa. Parisuhteessa ei tarvita pomoa, ei hyvää eikä huonoa.
Vierailija kirjoitti:
Millä lailla koulu syrii poikia ja miten sitä pitäisi muuttaa että poikien tuloksen paranisivat? Olen siis samaa mieltä kanssasi että poikien huono pärjääminen koulussa on ongelma jolle ehdottomasti pitäisi tehdä jotain, mutta usein näissä keskusteluissa kukaan ei koskaan osaa ehdottaa käytännötoimia (enkä siis minäkään).
Niin, se on iso ja tärkeä kysymys. Tutkitaanko sitä edes? Ilmeistä on, että suuri osa pojista alisuoriutuu rajusti; luonnolliset erot sukupuolisissa lahjakkuuksissa (oppimisessa ja eri aineissa) eivät koulumenestyseroja mitenkään selitä. Luulisi että tämä olisi myös tasa-arvoihmisten suurimpia huolenaiheita ja selvitysten / toimien kohteita, koska yhteiskunnalliset vaikutukset heijastelevat kaikkialle... Mutta onko se sitä? Ollaanko asiasta huolissaan, ja tehdäänkö sille jotain?
Ehkä nykyisessä koulujärjestelmässä on liian vähän mieshenkilökuntaa (opettajia ym.), se on läpikotaisin liiaksi "naisten maailma"? Tämä on yksi verrattain usein esitetty huomio. Miesopettajia tarvittaisiin enemmän?
Varmaan yksilöllisyyden aikana myös erilaisten persoonallisuuksien yhä parempi huomiointi opetus- ja oppimistavoissa voisi auttaa niitä poikia, joilla on hankalaa koulussa? Kouluympäristöjä ja toimintatapoja pitäisi pyrkiä kehittämään tätä ajatusta tutkien ja seuraten?
Siinä nyt muutama nopea, ei ehkä kovin ennenkuulumatonkaan ajatus. Kaikkiaan itselleni tulee siis kuitenkin se vaikutelma, että ongelma tiedostetaan ja mainitaan, mutta sille ei kovinkaan uutterasti yritetä tehdä mitään. Ikään kuin siitä ei oltaisi edes niin kovin huolissaan... Asiaan paneutuminen ja panostaminen varmaan toisi lisää niitä hyviä ratkaisuideoita. Jos aihe vain yleisesti riittävästi kiinnostaisi vastuullisia.
Ajatuskokeena voisi miettiä sitäkin, millaisia tilanne ja reaktiot vastaavasti olisivat, jos poikien sijasta koulumaailman syrjäytyjiä olisivatkin tytöt ja/tai naiset.
Miesvallan perintö sisältää sekä hyvää että huonoa, mutta vaaka taitaa kallistua enemmän hyvään. Hyviä johtajia ja viisautta ylen määrin. Joka joukkoon mahtuu tietenkin myös heikkolaatuisia tapauksia, mutta nämä jäisivät pois pelistä, jos naiset valitsevat aina sen hienon miehen muiden seasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä lailla koulu syrii poikia ja miten sitä pitäisi muuttaa että poikien tuloksen paranisivat? Olen siis samaa mieltä kanssasi että poikien huono pärjääminen koulussa on ongelma jolle ehdottomasti pitäisi tehdä jotain, mutta usein näissä keskusteluissa kukaan ei koskaan osaa ehdottaa käytännötoimia (enkä siis minäkään).
Niin, se on iso ja tärkeä kysymys. Tutkitaanko sitä edes? Ilmeistä on, että suuri osa pojista alisuoriutuu rajusti; luonnolliset erot sukupuolisissa lahjakkuuksissa (oppimisessa ja eri aineissa) eivät koulumenestyseroja mitenkään selitä. Luulisi että tämä olisi myös tasa-arvoihmisten suurimpia huolenaiheita ja selvitysten / toimien kohteita, koska yhteiskunnalliset vaikutukset heijastelevat kaikkialle... Mutta onko se sitä? Ollaanko asiasta huolissaan, ja tehdäänkö sille jotain?
Ehkä nykyisessä koulujärjestelmässä on liian vähän mieshenkilökuntaa (opettajia ym.), se on läpikotaisin liiaksi "naisten maailma"? Tämä on yksi verrattain usein esitetty huomio. Miesopettajia tarvittaisiin enemmän?
Varmaan yksilöllisyyden aikana myös erilaisten persoonallisuuksien yhä parempi huomiointi opetus- ja oppimistavoissa voisi auttaa niitä poikia, joilla on hankalaa koulussa? Kouluympäristöjä ja toimintatapoja pitäisi pyrkiä kehittämään tätä ajatusta tutkien ja seuraten?
Siinä nyt muutama nopea, ei ehkä kovin ennenkuulumatonkaan ajatus. Kaikkiaan itselleni tulee siis kuitenkin se vaikutelma, että ongelma tiedostetaan ja mainitaan, mutta sille ei kovinkaan uutterasti yritetä tehdä mitään. Ikään kuin siitä ei oltaisi edes niin kovin huolissaan... Asiaan paneutuminen ja panostaminen varmaan toisi lisää niitä hyviä ratkaisuideoita. Jos aihe vain yleisesti riittävästi kiinnostaisi vastuullisia.
Ajatuskokeena voisi miettiä sitäkin, millaisia tilanne ja reaktiot vastaavasti olisivat, jos poikien sijasta koulumaailman syrjäytyjiä olisivatkin tytöt ja/tai naiset.
Luin täältä joskus viestin, jossa kerrottiin että Suomessa oli tehty joku kokeilu jossa yritettiin löytää pojille sopivampia opetusmenetelmiä, ja sen seurauksena tytöt pärjäsivät paremmin. En muista enää pärjäsivätkö pojatkin, mutta jäi se vaikutelma että eivät tai ainakin tuo kokeilu satoi lopulta tyttöjen laariin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinteinen johtaja/perheenpäämies on saanut jotenkin pahan stigman julkisuudessa. Vaikka johtajamies voi olla hyvinkin moraalinen ja viisas, ja monet miehet ovat olleet ja ovat hienoja isiä ja puolisoita ihan tältä perinteiseltä pohjalta.
Ei vaan koko ajatus siitä että kaksi aikuista ihmistä ei voi olla yhdessä ilman että toinen on pomo ja toinen alainen on vanhentunutta jaskaa. Parisuhteessa ei tarvita pomoa, ei hyvää eikä huonoa.
Valtatyhjä parisuhde on fantasia.
Alue: Aihe vapaa
Ja vastaus kysymykseen: ei nainen miehuutta syö, minkäänlainen rekkalesbo ei pätkääkään hetkauta oikeaa miestä. Miesvauva taas on nimenomaan lapsen asemassa naiseen nähden, riippuvainen naisesta ja heikko.