Lue keskustelun säännöt.
Voisitko seurustella vegaanin kanssa?
Kommentit (84)
Ei tuo varmaan mikään ehdoton ei olisi, jos olisi siis ainoa miinus. Välillä pitäisi tehdä eri ruuat, mutta pääsääntöisesti syötäis samaa. Aika vähäinen ongelma, jos tyyppi muuten ihan normaali. Jos olisi sellainen epälooginen ja ärsyttävä maailmantuskaa poteva, niin ehdottomasti en jaksaisi niin raskasta ihmistä. En kestä sellaista tyhmyyttä ja tästä tulisi tosi mittavia riitoja, jotka lopulta johtaisi eroon. Eli vaikkapa kaikkia lihansyöjiä kamalasti paheksuva matkustelija-hippi teekuppi kädessä, jatkuvasti paasaamassa ja korostamassa omaa erinomaisuuttaan. Ei kiitos. :D Nämä on siis niiiin rasittavia ja ärsyttää eniten tyhmät, jotka ei tajua olevansa tyhmiä. Yrittäisin varmaan koko ajan todistella hänen idioottimaisuuttaan ja selittäisin joka lauseen jälkeen, mitä kaikkea epäloogista siinäkin lauseessa taas oli. Siitä ei tulisi yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin lihansyöjä kun aloin seurustella nykyisen aviomieheni kanssa. Mies ollut vegaani lähes koko ikänsä. Itsekkin ollut nyt lähes viisi vuotta. Mies ei missään vaiheessa yrittänyt käännyttää mutta tottakai asioista puhuttiin. Silmäni avautuivat pikkuhiljaa.
Hyi olkoon, kuulostaa ahdistavalta ja pelottavalta. Tuollaista hiljaista väsytystaistelua ja aivopesua ne harrastavat.
Pelottavalta kuulostaa siksi, koska tytär seurustelee mormonin kanssa ja "en minä häntä ole käännyttämässä".
Tämä oman elämäntavan tuputtaminen menee omalla kohdallani yleensä ainakin näin.
"Ei kiitos, en syö mitään eläiperäistä"
"Ai, oletko vegaani. Miksi?"
"Eettiset syyt, ympäristö, oma hyvinvointi."
"Voi kuule, mulla olisi sulle niin paljon sanottavaa/kerrottavaa. Taidat olla sellainen cityhippi. Kyllä minäkin eläimistä tietysti välitän mutta blaa blaa blaa, dhhDLKhdhioQÖYREOÖIAHDKLÖAhdköhqoiöDOÖIahdöi"
....
Monesti ihmiset kokevat ihan tavallisen keskustelun uhkaavana koska he tietävät jo itse lähtökohtaisesti olevansa tilanteessa ns. heikoilla. Nykyään on niin paljon faktapohjaista tietoa kasvissyönnin hyödyistä (itselle, maapallolle) ja liha/maitotuotteiden haitoista (itselle, maapallolle) että kaikki tätä tukeva otetaan automaattisesti kritiikkinä suoraan itseä kohtaan. Mitä se ei tietenkään suurimmaksi osaksi ole.
En minä kritisoi sinua valinnoistasi, aivan kuten toivoisin sinun olevan kritisoimatta minun valintojani jotka perustuvat pelkkään rakkauteen itseäni, maapalloamme ja sen eläimiä kohtaan. Ei kai se nyt niin väärin voi olla?
Toinen mikä yleensä tulee vastaan on se, että minun pitää olla täydellinen. Jos olen vegaani niin kai minä teen kaikki valintani täydellisesti maapalloa kunnioittaen? Jos en tee niin olen naurettava ja kaksinaismoralistinen. Minä yritän. Yritän tehdä mahdollisimman hyviä valintoja, mutta olen silti vain ihminen aivan kuten kaikki muutkin. Teen virheitä, sorrun helppoihin ja nopeisiin ratkaisuihin, hankin jotain vain koska se houkuttelee minua. Mutta sekään ei tee minusta huonoa ihmistä, aivan kuten se ei tee sinusta huonoa minun silmissäni jos syöt lihaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin lihansyöjä kun aloin seurustella nykyisen aviomieheni kanssa. Mies ollut vegaani lähes koko ikänsä. Itsekkin ollut nyt lähes viisi vuotta. Mies ei missään vaiheessa yrittänyt käännyttää mutta tottakai asioista puhuttiin. Silmäni avautuivat pikkuhiljaa.
Hyi olkoon, kuulostaa ahdistavalta ja pelottavalta. Tuollaista hiljaista väsytystaistelua ja aivopesua ne harrastavat.
Pelottavalta kuulostaa siksi, koska tytär seurustelee mormonin kanssa ja "en minä häntä ole käännyttämässä".
Kyllä uskonnon vertaaminen ruokavalioon on aivan sama asia.
Asioista keskusteltiin siis ihan faktapohjalta. Mitä maidontuotanto on, mitä lihantuotanto on. Mitä se voi pahimmillaan olla? Katsottiin dokkareita. Viimeinen niitti omalla kohdallani oli se kun kävin ystäväni miehen maitotilalla. Talvella. Lehmät parressa kiinni. Paskaa. Vasikat huusi emäänsä lukkojen takana. Lehmät seisoi apaattisina eteensä tuijottaen. Kiitos minulle riitti.
Ei muuttuminen ja oman arvomaailmansa uudelleen rakentaminen ole aina huono asia. Itse olen nyt myös paljon terveempi (mm. suvun rasitteena olevat kolesteroliarvot pamahti alas) joten en ymmärrä miksi tästä täytyy vääntää jotain negatiivista ja pelottavaa :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytän juustoja maitotuotteena joskus, kananmunia syön viikottain ja kalaa/merenelävä kuuluu myös ruokavalioon. Olen syönyt myös täysin vegaanisesti. Sellaista punaista lihaa päivittäin syövän kanssa voisin toki asua, mutta meillä olisi varmasti useampia arvoeroja, jotka estäisivät suhteen kehittymisen. Normaalin sekasyöjän, joka voi syödä myös kasvisruokaa ja ei koe ihmisyytensä olevan uhattuna ilman joka aterialle ilmestyvää liha-annosta kanssa voisin seurustella.
Herää kysymys, kuinka kevyesti oikein muutat ihmisten kanssa yhteen? Onko järkeä muuttaa avoliittoon, jos on useampia arvoeroja eri sanojesi mukaan voi estää suhteen kehittymisen? Eikös ensin kannata keskustella arvoasioista ja miettiä, voiko suhteesta tulla mitään, ja sitten vasta avoliittoon?
Öh. Olen vegaani, ja seurustelen sekasyöjän kanssa, joka kuitenkin syö paljon kasvisruokaa, ei siis mitään jäätävää määrää lihaa. Ehkä 2-3 päivää viikossa, jos edes sitä. Jos on lihansyöjä, ei se tarkoita että arvot olisi jotenkin ihan hirveästi erilaiset. Tehotuotantoa hänkin vastustaa ja ostamme luomua yms.
Niin, et tainnut lukea tuota alkuperäistä kommenttia johon minä kommentoin. Edellinen sanoi, että voisi asua, mutta tod.näk. olisi muissakin asioissa liikaa arvoeroja, eli suhde ei pääsisi syventymään. Ja minä kysyin, miksi muuttaa avoliittoon jos "kuitenkin" tulee pian ero.
Tämä keskustelu avasi silmäni.
Raivosekaanit on olemassa. Ja he ovat täällä meidän keskuudessamme. Pelottavaa.
Olen sekaani. Seurustelen sekaanin kanssa. Kasvisruokavalio houkuttelee molempia mutta ollaan ihan liian laiskoja että jaksettaisiin perehtyä asiaan.
Oon yliopistossa tutustunut yhteen hippi-vegaani-tyttöön ja se on kuin lämpöinen kuppi chaiteetä <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies oli kasvissyöjä kun aloimme seurustella. Maitotuotteita ja kananmunia söi silti. Minä sekaruokavaliolla. Nyt ollaan oltu molemmat ns. kotivegaaneja viimeiset puolitoista vuotta, kylässä voidaan syödä leipomuksia joihin on käytetty eläinperäisiä tuotteita ja töissä saatan joskus kahviin lorauttaa maitoa jos kasvimaito on lopussa. Mitään lihaa ei varmaan kyettäisi kumpikaan enää syömään missään tapauksessa, koko ajatus ahdistaa.
En ihan tosiaan tiedä voisinko enää seurustella lihansyöjän kanssa. Olen itse ollut vegaani lähes 30vuotta ja tapasin mieheni "samoissa piireissä" vaikka hän ei ole vegaani aivan yhtä kauan ollutkaan. Jaamme saman arvomaailman ja tuntuisi köyhältä jos kumppanini ei ajattelisi näistä asioista samalla tavalla. Ja jotenkin kurjalta jos nämä asiat olisivat sellaisia mistä ei saisi keskustella tai sitten riideltäisiin. Ruualla ja sen alkuperällä on kuitenkin niin valtavan suuri merkitys meille itsellemme ja meidän elinympäristöllemme, että asian hyssyttely olisi itselleni lähes mahdotonta. Onneksi ympärilläni on ihmisiä joiden kanssa voin tämän asian jakaa.
Tosin työpaikallani eräs työntekijä jonka kanssa ollaan oltu päivittäin tekemisissä yli vuoden ajan hoksasi vasta muutama viikko sitten että en syö lihaa. Vaikka näytän siltä, että minun kuvani voisi laittaa sanakirjassa vegaanin kohdalle. Harva meistä näistä asioista paasaa vaikka ne meille tärkeitä onkin. Eri asia sitten jos asia tulee esille ja siitä kysytään. Mutta silloin kysyjällä on vastuu, älä loukkaannu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä oman elämäntavan tuputtaminen menee omalla kohdallani yleensä ainakin näin.
"Ei kiitos, en syö mitään eläiperäistä"
"Ai, oletko vegaani. Miksi?"
"Eettiset syyt, ympäristö, oma hyvinvointi."
"Voi kuule, mulla olisi sulle niin paljon sanottavaa/kerrottavaa. Taidat olla sellainen cityhippi. Kyllä minäkin eläimistä tietysti välitän mutta blaa blaa blaa, dhhDLKhdhioQÖYREOÖIAHDKLÖAhdköhqoiöDOÖIahdöi"
....
Monesti ihmiset kokevat ihan tavallisen keskustelun uhkaavana koska he tietävät jo itse lähtökohtaisesti olevansa tilanteessa ns. heikoilla. Nykyään on niin paljon faktapohjaista tietoa kasvissyönnin hyödyistä (itselle, maapallolle) ja liha/maitotuotteiden haitoista (itselle, maapallolle) että kaikki tätä tukeva otetaan automaattisesti kritiikkinä suoraan itseä kohtaan. Mitä se ei tietenkään suurimmaksi osaksi ole.
En minä kritisoi sinua valinnoistasi, aivan kuten toivoisin sinun olevan kritisoimatta minun valintojani jotka perustuvat pelkkään rakkauteen itseäni, maapalloamme ja sen eläimiä kohtaan. Ei kai se nyt niin väärin voi olla?
Toinen mikä yleensä tulee vastaan on se, että minun pitää olla täydellinen. Jos olen vegaani niin kai minä teen kaikki valintani täydellisesti maapalloa kunnioittaen? Jos en tee niin olen naurettava ja kaksinaismoralistinen. Minä yritän. Yritän tehdä mahdollisimman hyviä valintoja, mutta olen silti vain ihminen aivan kuten kaikki muutkin. Teen virheitä, sorrun helppoihin ja nopeisiin ratkaisuihin, hankin jotain vain koska se houkuttelee minua. Mutta sekään ei tee minusta huonoa ihmistä, aivan kuten se ei tee sinusta huonoa minun silmissäni jos syöt lihaa.
Tämä. Yritäpä tehdä mitä vain kulutusvalintoja eettisyyden perusteella niin johan olet jeesustelija jos et ole täydellinen. Ai olet vegaani mutta autoilet? Tekopyhä paska. Ai et autoile etkä lennä mutta olet sekasyöjä? Tekopyhä paska. Et edes yritä kuluttaa eettisesti missään asiassa? Mutta sehän on ihan fine, onhan se toki parempi ettet edes yritä kuin että et olisi täydellinen pyhimys...
Joku sanoi tuolla, että haluaa olla täydellinen.
Kukaan ei voi olla täydellinen, ei tarvitsekaan olla.
Ollaan vain ihmisiä omine vikoinemme ja heikkouksinemme.
Ei veganius tee ihmistä täydelliseksi eikä lihansyönti vialliseksi.
Ollaan vaan suvaitsevaisia toisiamme kohtaan niin elämä ja maailma on ainakin siltä osin parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku muu: olen sekasyöjä, enkä voisi seurustella kenenkään kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu avasi silmäni.
Raivosekaanit on olemassa. Ja he ovat täällä meidän keskuudessamme. Pelottavaa.
Olen sekaani. Seurustelen sekaanin kanssa. Kasvisruokavalio houkuttelee molempia mutta ollaan ihan liian laiskoja että jaksettaisiin perehtyä asiaan.
Oon yliopistossa tutustunut yhteen hippi-vegaani-tyttöön ja se on kuin lämpöinen kuppi chaiteetä <3
Mä en todellakaan halua siis aivopestä =D mutta oletteko tutustuneet Vegaanihaasteeseen? Se ei luonnollisesti velvoita mihinkään, mutta helpottaa asiaan tutustumista, jos mielenkiintoa aiheen pariin on. Päivittäin tulee sähköpostiin kompakti uutiskirje, jossa käsitellään eri asioita, ja sen jaksaa ihan hyvin lukea. Lisäksi tulee reseptit päivittäisiin ruokaehdotuksiin (ja linkki reseptipankkiin) ja kauppalistat päivän ehdotuksia varten. Saa halutessaan tutorin, yhdyshenkilön jolta voi kysellä mieltä askarruttavista asioista, muta mitään tilivelvollisuutta ei ole. Haastelaisille on fb:ssa aktiivinen keskusteluryhmä jossa myös voi kysellä asioita. Jotkut ovat koko kuukauden vegaanina, osa haluaa vaan kasvisruokareseptejä, osa haluaa vähentää jotain eläintuotteiden kulutusta jne. Suosittelen, tosi hyvä kamppis!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tajua miten jengi on niin epäluuloisia vegaaneja kohtaan. En oo koskaan tavannut ketään vegaania, joka yrittäisi käännyttää omaan ruokavalioonsa. Ainut on, että on tullut keskusteltua asioista ja ovat kertoneet miksi ovat vegaaneja jne. Mutta eivät ole saarnanneet millään tavoin.
Tästä muistui mieleen. Mun vegaanisesti syövä ystäväni sanoi, ettei halua että häntä enää kutsutaan vegaaniksi, koska jossain vegepiireissä hän ei kuulemma ole tarpeeksi hyvä vegaani, kun kän on sitä mieltä, että on ok, että muut syö eettisesti hankittua lihaa.
En, sillä vegaanit ovat tekopyhiä paskoja, jotka eivät voi syödä kananmunia, koska kanoja kohdellaan huonosti, mutta silti samoille janareille ei tuota mitään tunnontuskia järsiä rehuja jotka ovat tuotettu kolmannen maailman maissa orjaaplantaaseilla täysin epäinhimillisissä olosuhteissa ihmisorjilla.
Olemme vaimoni kanssa molemmat sekasyöjiä mutta olemme vähentäneet lihan syöntiä. En ottaisi eroa vaikka vaimo ryhtyisi vegaaniksi.
Ei mitään ongelmaa, jos ei nalkuttaisi siitä että minä syön lihaa.
Vierailija kirjoitti:
Voisin, mutta hän joutuisi sopeutumaan siihen, että minä syön välillä liha, veri- ja maksaruokia, että rauta-arvoni pysyisivät hyvinä.
Täytyy myöntää, että vaikka odotin alapeukkuja niin en ihan näin paljon niitä odottanut. Olisi ehkä pitänyt avata asiaa vähän lisäämällä, että minulla tosiaan rauta ei imeydy kovin hyvin niin täytyy pitää huolta, että tulee syötyä sellaista ruokaa mistä sitä imeytyy parhaiten...
Kyllä vaginan kanssa voisi seurustella.
Otan. Ja voi sanoa että vegaanin oma maistuu paremmalta. Spermakin on makeaa ja miellyttävän makuista miehelläni :)
T vegaani