Voisitko seurustella vegaanin kanssa?

Periaatteessa voisin seurustella, jos tämä vegaani ei ala tyrkyttämään omaa tapaansa minulle. 

Vierailija kirjoitti:

Hitler oli vegaani ja hänellä olikin sitten runsaasti ilmavaivoja, siksi ruskeat housut.

'

aina vähän naurattaa tää hitler esimerkki vegaanista kun kuinka moni paha ihminen on ollut sekasyöjä :D

Itse elän valoravinnolla, kuten hyvä ystäväni Kauno. En voisi ajatella seurustelevani sellaisen ihmisen kanssa, joka vielä vuonna 2018 syö viattomia kasviolentoja.

Valoravintoon perustuvasta ruokavaliosta voi lukea: https://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/kaunon-hurja-kokemus-elin-5…

Olen vegaani ja asun sekasyöjän kanssa. Minä olen meillä se joka hoitaa kauppa-asiat ja ruoanlaiton, joten meillä syödään pääosin vegaanisesti. Ostan miehelle jopa ihan omilla rahoillani maito- ja lihatuotteita mutta vain jos hän erikseen pyytää tuomaan jotain, mitä tapahtuu melko harvoin. Jos mies haluaa lihaa/kalaa, niin joutuu kokkaamaan sen itse. Ihan hyvin on toiminut näin. Ehkä en voisi seurustella sellaisen sekasyöjän kanssa, jonka olisi joka aterialla saatava lihaa.

Seurustelen vegaanin kanssa. Olen itse sekasyöjä. Ei vielä asuta yhdessä mutta seurusteltu ollaan nyt parisen vuotta. Aluksi ajattelin, että ei tästä mitään tule koska toinen on niin tietoinen maailman menosta, lukee hirveästi, ottaa osaa yhteiskunnallisiin juttuihin ja tykkää vaikuttaa. Mutta hyvin on mennyt, olen itsekkin tässä kiinnostunut asioista enemmän ja oppinut kriittisemmäksi. Ei yhtään hullumpaa että parisuhde voi tällä tavalla kehittää ihmisenä. En usko että yhteenmuuton myötä asiat hirveästi muuttuisi, kun käydään ulkona syömässä tai ollaan toisen luona yötä niin kumpaakaan ei haittaa toisen ruokailut.

Ja pakko muuten sanoa, että tämä tyttövegaani ainakin maistuu taivaalliselta ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytän juustoja maitotuotteena joskus, kananmunia syön viikottain ja kalaa/merenelävä kuuluu myös ruokavalioon. Olen syönyt myös täysin vegaanisesti. Sellaista punaista lihaa päivittäin syövän kanssa voisin toki asua, mutta meillä olisi varmasti useampia arvoeroja, jotka estäisivät suhteen kehittymisen. Normaalin sekasyöjän, joka voi syödä myös kasvisruokaa ja ei koe ihmisyytensä olevan uhattuna ilman joka aterialle ilmestyvää liha-annosta kanssa voisin seurustella.

Herää kysymys, kuinka kevyesti oikein muutat ihmisten kanssa yhteen? Onko järkeä muuttaa avoliittoon, jos on useampia arvoeroja eri sanojesi mukaan voi estää suhteen kehittymisen? Eikös ensin kannata keskustella arvoasioista ja miettiä, voiko suhteesta tulla mitään, ja sitten vasta avoliittoon?

Öh. Olen vegaani, ja seurustelen sekasyöjän kanssa, joka kuitenkin syö paljon kasvisruokaa, ei siis mitään jäätävää määrää lihaa. Ehkä 2-3 päivää viikossa, jos edes sitä. Jos on lihansyöjä, ei se tarkoita että arvot olisi jotenkin ihan hirveästi erilaiset. Tehotuotantoa hänkin vastustaa ja ostamme luomua yms. 

Vierailija kirjoitti:

Olen vegaani ja asun sekasyöjän kanssa. Minä olen meillä se joka hoitaa kauppa-asiat ja ruoanlaiton, joten meillä syödään pääosin vegaanisesti. Ostan miehelle jopa ihan omilla rahoillani maito- ja lihatuotteita mutta vain jos hän erikseen pyytää tuomaan jotain, mitä tapahtuu melko harvoin. Jos mies haluaa lihaa/kalaa, niin joutuu kokkaamaan sen itse. Ihan hyvin on toiminut näin. Ehkä en voisi seurustella sellaisen sekasyöjän kanssa, jonka olisi joka aterialla saatava lihaa.

Minä olen vegaani ja seurustelen sekasyöjän kanssa. Yhteiset ruuat ostamme puoliksi, emme ole katsoneet tarpeelliseksi lähteä erittelemään sitä onko viikonlopun ruokakassissa esimerkiksi maitoa, mitä hän juo vielä viikonlopun jälkeenkin, tai maksavatko minun papuni varmasti yhtä paljon kuin hänen lihansa.

Minä kokkaan molemmille. Joka aterialla ei ole lihaa mutta se on ihan sekasyöjän oma valinta. Samaa grilliä kesällä käytetään, minä laitan vain omat grillattavani erilliselle alustalle.

Olen vegaani. Mies oli sekasyöjä minut tavatessaan ja on nyt ollut vegaanina itsekkin pian kolme vuotta. Kuulemma parhaita päätöksiä mitä on tehnyt. Terveys parani ja vatsavaivat hävisi. 

Alkuun tehtiin aina eri ruuat mutta sitten mies alkoi maistella minun safkoja ja kun huomasi miten hyviä ne on niin ei ollut enää oikein mitään järkeä tehdä liharuokia. Maitotuotteet mies jätti koska halusi testata miten hänen vatsansa asiaan reagoi (herkkävatsainen) ja tulokset oli pelkästää positiivisia. Sille tielle jäi :)

Olen kasvissyöjä ja tietysti voisin seurustella vegaanin kanssa, kunhan hän ei yrittäisi käännyttää minuakin veganiuteen asti.

En kyllä tajua miten jengi on niin epäluuloisia vegaaneja kohtaan. En oo koskaan tavannut ketään vegaania, joka yrittäisi käännyttää omaan ruokavalioonsa. Ainut on, että on tullut keskusteltua asioista ja ovat kertoneet miksi ovat vegaaneja jne. Mutta eivät ole saarnanneet millään tavoin.

Voisin. Olen sekasyöjä, mutta lihaa/kalaa söin viimeksi jouluna kylässä. Maitotuotteita ja munia käytän kyllä viikottain, mutta pidemmän ajan projektina on myös niiden käytön vähentäminen ja vegaanikumppani olisi tässä varmasti avuksi. Ja ennen kuin joku tulee vinkumaan jostain Oikean Ruuan korvaamisesta Feikkiruualla, niin olen vaihtanut esim. leivänpäälisrasvan, juuston ja leikkeleet kasviksiin ja itse tehtyyn hummukseen, lihan monissa resepteissä linsseihin ja papuihin jne. Soijasta mariseville muistuttaisin, että yli 90 % Suomeen tuodusta soijasta menee eläinten, lähinnä sikojen ja siipikarjan rehuksi.

Tää on jotenkin surullista miten ärsyttävästi ihmiset kuvailee "vegaanikulttuuria". Itselläni on siitä vaan hirveän positiivinen kuva, ihmisiä ei tuomita ja kaikenlaiset ihmiset hyväksytään. 

En itse ole vege mutta harrastan aktiivisesti joogaa paikassa jossa tarjotaan myös vegaanista ruokaa ja suurinosa siellä työskentelevistä ja siellä käyvistä ihmisistä on vegaaneja. En oo koskaan kokenut että olisin jotenkin huonompi tai siellä paasattaisiin omasta paremmuudesta. Ennemminkin tulee aina tosi hyväksytty ja hyvä fiilis.

Eli joo. Ihan hyvin voisin seurustella vegaanin kanssa. Mieluummin sellaisen kuin jonkun valintojaan tulisesti puolustavan raivolihansyöjän :DD

Vaimoni oli vegaani kun aloimme seurustelemaan. Ei ole enää.

Olin lihansyöjä kun aloin seurustella nykyisen aviomieheni kanssa. Mies ollut vegaani lähes koko ikänsä. Itsekkin ollut nyt lähes viisi vuotta. Mies ei missään vaiheessa yrittänyt käännyttää mutta tottakai asioista puhuttiin. Silmäni avautuivat pikkuhiljaa. Olen eläinrakas ihminen ja nyt harmittaa miksi en "ryhtynyt" tähän aiemmin. Miehen lähipiiri ja suku on myös lähes kokonaan vegaaninen ja en sen hienompaa sakkia tiedä.  Ja siinä on ihmisiä jotka ei tosiaankaan paasaa mistään, lähtevät kyllä tottakai keskusteluun aina mukaan mutta jokainen tekee itse omat valinnat elämässään.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä tajua miten jengi on niin epäluuloisia vegaaneja kohtaan. En oo koskaan tavannut ketään vegaania, joka yrittäisi käännyttää omaan ruokavalioonsa. Ainut on, että on tullut keskusteltua asioista ja ovat kertoneet miksi ovat vegaaneja jne. Mutta eivät ole saarnanneet millään tavoin.

Ihmisten ymmärrys siitä mitä käännyttäminen tarkoittaa taitaa olla vähän hämärä. Itseltäni on usein kysytty miksi olen vegaani, enkä aina edes viitsisi vastata kun ihmiset pahastuvat vastauksesta. Jos vastaan, sanon että olen vegaani eläimien, ympäristön ja terveyden takia. Tästä sitten jotkut päättävät että tavoitteenani on käännyttää koko maailma vegaaniksi. Minua ei voisi pätkääkään kiinnostaa selasyäjien käännyttäminen, kaikki tekevät kuin parhaaksi näkee. Monesti huomaa että toinen osapuoli ottaa itseensä (varsinkin terveyden kojdalla) vaikkei olisi syytä sille.

Sitten on niitä, jotka kuvittelevat että kaikki vegaani ovat niitä aktivisteja joiden työnä on kertoa veganismista. Eli kuvitellaan että vegaani kulkevat mielenosoituksissa ja tuomitsevat toisten ruokavalioa

Miten se nyt sitten on vegaanin kohdalla, ottaako hän lihaa ollenkaan suuhunsa? You know...

Oltiin molemmat ihan tavan sekaaneja kun alettiin seurustelemaan. Minä kokeilin Vegaanihaastetta viime tammikuussa ja sille tielle jäin. Mies kokeilee sitä nyt ja veikkaan, että meillä on kohta kaksi täyspäiväistä vegaania talossa :D Mieskin on tässä mun vegevuoden aikana syönyt tosi paljon kasvisruokaa ja vähentänyt maitotuotteet ihan minimiin.

Vierailija kirjoitti:

En. En yksinkertaisesti jaksaisi ruoka-aineiden valikointia ja kaikesta kieltäytymistä syystä n. Kaikki ääriajattelu myös turn off.

En ole ihan vegaani, mutta kyllä minusta se eläinten tappaminen ja ajatusmaailma, että se olisi ok, on äärimmäisempää kuin ko. toiminnan välttäminen. =) Muutenkin aina huvittaa kun väkivaltaa välttävien ihmisten ajatusmailmaa sanotaan äärimmäiseksi. Kuolemaan johtava väkivalta (eläintuotanto, teurastaminen, lihan syöminen) on minusta aika äärimmäistä.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä tajua miten jengi on niin epäluuloisia vegaaneja kohtaan. En oo koskaan tavannut ketään vegaania, joka yrittäisi käännyttää omaan ruokavalioonsa. Ainut on, että on tullut keskusteltua asioista ja ovat kertoneet miksi ovat vegaaneja jne. Mutta eivät ole saarnanneet millään tavoin.

Aivan, mutta jotkut ihmiset kokevat heti sen saarnaamisena, jos heille kerrotaan veganismin syistä. Usein on käynyt niin, että lihansyjä kysyy, miksi olet vegaani, ja sitten kun vastaan, hän mystisesti loukkaantuu. Eli kokee sen vastauksen saarnaamisena. Ainut sallittu syy olisi että vatsa ei kestä lihaa tms. terveyssyyt, mutta jos tuot esille yhdenkään eläinoikeussyyn, on herne nenässä.

Voisin, jos laittaa itse pöperönsä eikä saarnaa minulle.

Eikä myöskään tee isoa numeroa omasta ideologiastaan.

Jutella siitä voidaan toki.

Jos itse saisin syödä ilman vegaanin aiheuttamaa huonoa omaatuntoa sitä mitä itse haluan.

Jos maltillinen vegaani, mutta mitään intoilijaa ja nirsoilijaa en varmaan kestäisi.