Keskivertoa älykkäämpi: mikä älykkyydessä on raskainta?
Minulle henkilökohtaisesti se, että osaan hahmottaa asiat suurina kokonaisuuksina, joissa monet tekijät vaikuttavat toisiinsa ja jotka harvoin ovat kovin mustavalkoisia tai joko-tai. Näin on usein esim. poliittisten tai eettisten kysymysten kanssa. On jotenkin tuskastuttavaa huomata kerta toisensa jälkeen, että populistiset one-linerit purevat keskivertoihmisiin paljon tehokkaammin, eivätkä he edes halua ajatella asioita monelta kantilta. Muita?
Kommentit (1281)
Kun kaikki muut on väärässä. T. Päivystäjä@ilmiantaja
Viimeaikoina somessa susien metsästystä kannattavien "puheenvuorojen" typeryys on niin mahdotonta sietää että jouduin lopettamaan koko aihealueen seuraamisen. Eli kyllä erittäin typerät ihmiset ovat ainakin itselleni vaikeinta ja jopa mahdotonta sietää. Mahdottomuuden huippu on se kun täydellinen idiootti luulee olevansa oikeassa ja on ylpeä itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Viimeaikoina somessa susien metsästystä kannattavien "puheenvuorojen" typeryys on niin mahdotonta sietää että jouduin lopettamaan koko aihealueen seuraamisen. Eli kyllä erittäin typerät ihmiset ovat ainakin itselleni vaikeinta ja jopa mahdotonta sietää. Mahdottomuuden huippu on se kun täydellinen idiootti luulee olevansa oikeassa ja on ylpeä itsestään.
Jos olisit vähänkään älykäs, ymmärtäisit mikä riski on alakoululaisilla mennä kouluun maaseudulla. Silloin kun susilaumaa nähdään toistuvasti kotipihalla ja koulumatkan varrella . Mutta joo, ole sä vain turvassa siellä Helsingin keskustassa Kelan vuokraluukussa.
Kaikkein raskainta ovat ihmiset, jotka syystä tai toisesta pitävät minua tyhmänä. He holhoavat, kyselevät yksityisasioitani ja käyttäytyvät muutenkin rajattomasti. Jotkut eivät ymmärrä sarkasmia, minun suustani, vaan alkavat herkästi lohduttamaan jos sanon jotakin sarkastista. Eivät tarkoita pahaa, mutta etenkin rajattomuus ärsyttää toisinaan.
Kaikista raskainta on joutua elämään tyhmien ihmisten päätöksien alaisuudessa tässä yhteiskunnassa.
Pelkkään puhtaaseen tietoon ei perustu mikään poliittinenpäätös missään eikä ainakaan virkamiesten tekemät päätökset.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein raskainta ovat ihmiset, jotka syystä tai toisesta pitävät minua tyhmänä. He holhoavat, kyselevät yksityisasioitani ja käyttäytyvät muutenkin rajattomasti. Jotkut eivät ymmärrä sarkasmia, minun suustani, vaan alkavat herkästi lohduttamaan jos sanon jotakin sarkastista. Eivät tarkoita pahaa, mutta etenkin rajattomuus ärsyttää toisinaan.
Kuulostaa vähän läheiseltäni, josta olen vähän huolissani taustan ja hänen äärimmäisen sulkeutuneisuutensa vuoksi. Hän on minulle myös tärkeä ja toivoisin että voisimme lähentää suhdettamme, mutta yksinhän siihen ei pysty jos toinen ei yhtään mistään henkilökohtaisesta tai juuri muistakaan ajatuksistaan avaa suutaan (ikinä oma-aloitteisesti). Jos päästelee suustaan enimmäkseen sarkastisia kommentteja, en tosiaan tiedä mistä ne tulevat - katkeruudesta vai muusta pahasta olosta, vaiko muusta älykkyydestä - en tiedä kun ajatuksiaan ei muille avaa. Tällöin on vaikea tietää onko sarkasmi vain sarkasmia vai kuvaako sarkasmi oikeasti hänen arvojaan. Sarkasmin kanssa kannattaa olla vähän varovainen.
Mutta ei siis kyse ole todennäköisesti siitä että sinua jotenkin pidettäisiin tyhmänä, voi olla joku muu motivaatio siinä viestinnässä taustalla.
Vierailija kirjoitti:
Maailman tuskan ja vääryyden kokeminen. Jollekin helvetin jääkiekkoilijalle lyödään kymmeniä miljoonia käteen pelkästä viihteestä. Samaan aikaan miljardeja ihmisiä miettii onko seuraavaksi päiväksi ruokaa. Loputon määrä huolenaiheita muutenkin. Ja en tiedä olenko keskivertoa älykkäämpi, mutta oletettavasti ehkä hieman kun tekniikan akateeminen tutkinto löytyy hyvillä arvosanoilla.
(Taitaa taas päätyä samaan harmaaseen laatikkoon...)
Otetaampa vertailukohdaksi vaikkapa hiukkasfyysikko, jonka suurin intohimo on kaivella aineen perimmäisiä rakenteita hyvin tietäen että ne lopulta päätyvät, mikäli suinkin mahdollista, uusien yhä tuhoisampien maailman lopun aseiden raaka-aineeksi. Tuo rinnalla jääkiekkoilija on äärimmäisen harmiton. 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailman tuskan ja vääryyden kokeminen. Jollekin helvetin jääkiekkoilijalle lyödään kymmeniä miljoonia käteen pelkästä viihteestä. Samaan aikaan miljardeja ihmisiä miettii onko seuraavaksi päiväksi ruokaa. Loputon määrä huolenaiheita muutenkin. Ja en tiedä olenko keskivertoa älykkäämpi, mutta oletettavasti ehkä hieman kun tekniikan akateeminen tutkinto löytyy hyvillä arvosanoilla.
(Taitaa taas päätyä samaan harmaaseen laatikkoon...)
Otetaampa vertailukohdaksi vaikkapa hiukkasfyysikko, jonka suurin intohimo on kaivella aineen perimmäisiä rakenteita hyvin tietäen että ne lopulta päätyvät, mikäli suinkin mahdollista, uusien yhä tuhoisampien maailman lopun aseiden raaka-aineeksi. Tuo rinnalla jääkiekkoilija on äärimmäisen harmiton. 😂
Se jääkiekkoilija saa kuitenkin itselleen ja törpöille mielipiteilleen valtaisaa kannatusta ja kuulijakuntaa. Näin jääkiekkoilija valjastaa suuren lauman kaltaisiaan typeryksiä omien ahdasmielisten ja vahingollisten ajatustensa sanansaattajiksi. Jääkiekkoilijan puheiden kerrannaisvaikutukset ovat näin ollen suuret ja laajalle leviävät. Mielestäni jääkiekkoilija ei näin ole ollenkaan harmiton vaan erittäin vaarallinen demokraattisen yhteiskunnan ja tasa-arvon vihollinen. Mikään ei ole niin vaarallinen kuin ihminen...paitsi toinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko olla keskivertoa älykkäämpi, mutta verbaalisesti ei niin lahjakas?
Voi tietenkin. Ainoa oikea älykkyyden laji on matemaattinen, eli tämä perinteinen älykkyys. Verbaaliset ja sosiaaliset älykkyydet on sitten kehitetty ettei ihmisille tulisi paha mieli.
Höpö höpö! Ihminen on laumaeläin. Laumassa pärjää parhaiten sosiaalisesti älykäs, joka ymmärtää ihmisten motiiveja. Sosiaalinen äly on lähes kaikissa töissä ja ylipäätään elämässä tärkeintä. Matematiikkaa tarvii tavallinen ihminen varsin vähän ja sekin vähä yksinkertaisellla tasolla, vaikka olisi varsin matemaattisella alalla töissä kuten itse olen. Vernaalista lahjakkuuttakin tarvii yleensä paljon enemmän elämässä kuin matikkaa. Se liittyy kaikkeen vuorovaikutukseen, suulliseen ja kirjalliseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailman tuskan ja vääryyden kokeminen. Jollekin helvetin jääkiekkoilijalle lyödään kymmeniä miljoonia käteen pelkästä viihteestä. Samaan aikaan miljardeja ihmisiä miettii onko seuraavaksi päiväksi ruokaa. Loputon määrä huolenaiheita muutenkin. Ja en tiedä olenko keskivertoa älykkäämpi, mutta oletettavasti ehkä hieman kun tekniikan akateeminen tutkinto löytyy hyvillä arvosanoilla.
(Taitaa taas päätyä samaan harmaaseen laatikkoon...)
Otetaampa vertailukohdaksi vaikkapa hiukkasfyysikko, jonka suurin intohimo on kaivella aineen perimmäisiä rakenteita hyvin tietäen että ne lopulta päätyvät, mikäli suinkin mahdollista, uusien yhä tuhoisampien maailman lopun aseiden raaka-aineeksi. Tuo rinnalla jääkiekkoilija on äärimmäisen harmiton. 😂
&nbs
Lapsellinen ja tyhmän ihmisen kirjoitus. Vain tyhmä ajattelee noin mustavalkoisesti. Ikäänkuin jääkiekkoilijat olisivat kaikki tyhmiä. Jääkiekkoilijoissa on ihan samaan tapaan tyhmiä, keskinkertaisia älyltään ja älykkäitä kuin muussakin populaatiossa. He ovat kiinnostuneet jääkiekosta, joka on erittäin nopea ja vaativa urheilulaji myös. Nykyisin, kun jääkiekko on kallis harrastus, siellä todennäköisesti on enemmän älykkäiden lapsia ja siten älykkäitä kuin ennen. On ihan tutkittu tosiasia, että huippu-urheilijat ovat keskimäärin älykkäämpiä kuin muut. Tämähän pätee yleensä toki mihin tahansa alan huippuihin,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa haaste on hyväksyä, että maailma pyörii sinua vähemmän älykkäämpien ehdoilla ja suurin osa päätöksistä tehdään 100 % tunnepohjalla. Ainoa sia mitä punnitaan on, miten tunteisiin ja vaistoihin perustuva ratkaisu kuulostaisi muista järkiperäiseltä. Mitä vähemmän otat asiasta stressiä, sen paremmin voit.
Tämä on kiinnostanut itseäni viime aikoina. Totesin jo pari vuotta sitten, että kaikista kehityssuunnista päätellen ollaan siirtymässä aikaan, jossa älykkyys pitää jakaa radikaalisti kahtia: ominaisuuteen ja toimintaan.
On turhauttava, raastavaa, joskus vaarallistakin tällä hetkellä edes sanoa ääneen nähtävissä olevia kehityskulkuja, kritisoida ihmisiä, jotka uskovat valtaakäyttäviin tahoihin, pyrkiä osoittamaan, miten älykkäästi tulisi toimia yksilö- ja yhteiskunnallisella tasolla.
Tähän kun
Mielenkiintoinen kirjoitus. Oleko kuitenkin varma, ettet ole itse antanut jonkin tunnepitoisen ajatuksen viedä ajatteluasi liian negatiiviseen suuntaan tulevaisuuden suhteen?
Se, että muut kokee uhkana. Ohittaa ja jopa pyrkii osoittamaan, että olet tyhmä. Yksin jääminen ja ulkopuolisuuden tunne. Yksinäisyys seurassa ja se ettei viihdy muiden kanssa.
Ehkä kolaukset joidenkin ihmisten itsetunnolle. Yleensä en ota osaa asioihin, mutta vähän ennen joulua tein virheen. Ryhmä työkavereita oli yrittänyt ratkaista jotain pulmapeliä työpaikan kahvihuoneessa jo vartin. Istuin omissa oloissani toisella puolella kahvihuonetta lukemassa asiaa sen kummemmin seuraamatta. Toivat se kahvitauon lopuksi minulle kysyen vähän leikillisesti, että osaat varmaan ratkaista tämänkin hetkessä kun pomo on joskus maininnut, että sulla kuulemma leikkaa kuin partaveitsellä. Osasin noin 30 sekunnissa, kuten yleensäkin osaan vaikken ollut nähnyt peliä aiemmin. Sitten yksi niistä toi kotoa jotain pelejä mulle ratkaistavaksi, vaikkei kyllä kiinnostunut yhtään. Sanoin siihen, että se edellinen meni vaan tuurilla, mutta äijä alkoi jankkaamaan että "näytä nyt kun oot niin fiksu". En suostunut, joten nyt se äijä hokee, että "oot varmaan niin fiksu, ettei meidän muiden seura kiinnosta". Hohhoijaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä ole oikeastaan mitään erityisen raskasta. Peruskoulu ja lukio olivat todella helppoja ja yliopisto-opinnot (kaksi tutkintoa matemaattis-luonnontieteellisiltä aloilta) tuli suoritettua erinomaisilla arvosanoilla huomattavan nopeasti ilman erityistä stressiä tai rehkimistä. Töissä ura etenee nopeasti ja saan arvostusta osaamisestani ja ammattitaidostani. Ihmissuhteiden peruslainalaisuudet ovat melko yksinkertaisia, eli on aika helppoa tulla ihmisten kanssa toimeen ja olla pidetty. Oma arkielämän valintatilanteet ja tavalliset pulmat pystyy ratkaisemaan ilman suuria vaikeuksia.
Uuden edessä ei tarvitse stressata tai tuskailla, koska asian hoitamiseen tai käsittelyyn tarvittavan tiedon pystyy omaksumaan ja ymmärtämään nopeasti. Asiat tulevat tehdyksi ympäristön odotuksia nopeammin, koska on helppo nähdä epäolennaiset tekijät ja keskittyä vain niihin olennaisiin. Oma talous on hyvässä kuosissa, vaikkei asia erityisemmin kiinnostakaan,
Sun kirjoituksesta kokonaisuudessaan huomaa, et oot älykäs.
"Osaan hahmottaa asiat suurina kokonaisuuksina, joissa monet tekijät vaikuttavat toisiinsa ja jotka harvoin ovat kovin mustavalkoisia tai joko-tai. Näin on usein esim. poliittisten tai eettisten kysymysten kanssa."
Ite en edes kunnolla hahmota, miten tällainen ajatuksenjuoksu edes tapahtuu. Sen verran vähän asioita on mahdollista pitää aktiivisessa mielessä kerralla.
T. keskivertopulliaista ehkä hiukan tollompi
Mun mielestä ei ole mitään kovin raskasta.
Miesystävä on professori, ystäväpiirissä on fiksuja ihmisiä, olen haastavassa työssä ja vapaa-ajan olen rakentanut niin, että elämä on kivaa ja vaihtelevaa.
En koskaan puhu pahaa kenestäkään ja tiedän, että voin myös oppia ihmisiltä, jotka ei esim ole tosi kouluttautuneita.
Kansanedustajana raskainta on ajaa tiettyjä asioita eteenpäin, kun kaikki 199 muuta tietävät, että olen oikeassa mutta puolueensa agendan mukaisesti äänestävät sitä vastaan. Kyse on ollut tekoälyn ja sen sovellusten kontrollista.
ps. laita alapeukku jos et ymmärtänyt mitään.
"Mielenkiintoinen kirjoitus. Oleko kuitenkin varma, ettet ole itse antanut jonkin tunnepitoisen ajatuksen viedä ajatteluasi liian negatiiviseen suuntaan tulevaisuuden suhteen? "
Näköjään joku oli poistanut kirjoitukseni. Pidän ehdottomasti varalla tiettyjä kehityskulkujen mahdollisuuksia, mutta tässä on sellainen laajalle vaikuttavan aktiivisuuden intensifioituminen ja aiempien valintojen kumulatiivinen seurausten kasa tapahtunut ja tapahtumassa, että pahaltahan tämä näyttää. Seuraan useita ympäristötieteiden, teknologian, sosiologian ja kansainvälisen politiikan julkaisuja ja niistä tämä yhteenveto tulee. Jos sinulla on vinkki, mikä se tunnepitoinen ajatus on, niin kerro ihmeessä, koska mielelläni korjaisin tätä skenaariota, jos painotus näyttää väärältä jonkin alan suhteen.
Sinä.