Keskivertoa älykkäämpi: mikä älykkyydessä on raskainta?
Minulle henkilökohtaisesti se, että osaan hahmottaa asiat suurina kokonaisuuksina, joissa monet tekijät vaikuttavat toisiinsa ja jotka harvoin ovat kovin mustavalkoisia tai joko-tai. Näin on usein esim. poliittisten tai eettisten kysymysten kanssa. On jotenkin tuskastuttavaa huomata kerta toisensa jälkeen, että populistiset one-linerit purevat keskivertoihmisiin paljon tehokkaammin, eivätkä he edes halua ajatella asioita monelta kantilta. Muita?
Kommentit (1229)
Vierailija kirjoitti:
Joutua lukemaan mediasta persujen ulostuloja.
Haasteet kehittävät. Ota parempi asenne ja olet taas älykkäämpi.
Huvittava ketju, kaikki te jotka vietätte aikaa tällä sivulla olette päinvastoin keskimääräistä typerämpiä, ja varsinkin tuo ketjun aloittaja.
Vierailija kirjoitti:
Ja älykäs ihminen tietää, ettei tiedä. Vaan on utelias.
Tilannetajua. Jos ei tiedä mitään niin ei voi olla kovinkaan älykäs ihminen. Saa tietää asioita ja olla itsevarma.
Vastaanottavaisuutta tällä tarkoitetaan, ymmärrystä siitä että aina voi oppia ja oivaltaa enemmän. Kehittyä voi koko elämän ajan. Ole avoin, utelias ja vastaanottavainen, uskalla kritisoida ja analysoida itseäsi rehellisesti.
Palstalla huomaa hyvin että kukaan ei ota vastaan mitään vaikka itse kysyisi kysymyksiä, se on typeryyttä, ajahukkaa kaikille.
En tiedä vaikeimmasta, mutta ihmiset ovat silmissäni kamalan läpinäkyviä. Näen heti takaa-ajatukset ja se taas aiheuttaa sitä että tulee heiteltyä vähän kaikenlaista kommenttia ja siitä taas seuraa nyrpeää nokkaa. Toisaalta taidosta on paljon hyötyä työelämässä. Ihmissuhteiden luominen on vaikeaa. Yksikertaisia ihmisiä ei vaan jaksa ja ihmisiä jotka uskovat olevansa älykkäitä vielä vähemmän.
On melkoisen tuskallista kuulla/lukea muilta kuulemiaan typeryyksiä toistelevien kanssa"ihmisten" kommentteja.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaas älykkäät mitä tekisitte maailman hyväksi jos saisitte valtaa. Kynttilät pois vakan alta.
Jos saisi valtaa?
Ihminen ei tarvitse valtaa voidakseen vaikuttaa maailmaan. Minä ryhdyin ensin tukiperheeksi sitten sijaisvanhemmaksi, koska kaipasin sisältöä elämääni, ja haluan auttaa. Jonkun verran teen vapaaehtoistyötä. Ymmärrän kyllä että se on varsin vähän maailman mittakaavassa, mutta jos jokainen tekisi edes sen...
Mutta millaista valtaa? Pohjattomasti rahaa? Aloittaisin niistä joilla ei ole mitään. Jokaiselle asunto, ruoka, turva.
Rahalla saa ja hevosella pääsee.
Toisaalta kaikkia ei voi pelastaa. Mutta kaikkein vähäosaisimmista aloittaisin. Ihminen voi kiinnostua eläinten tai ympäristön hyvinvoinnista vasta kun hänellä itsellään on perustarpeet täytetty, joten siksikin aloittaisin ihmisistä.
Mä koen raskaimpina semmoset kummalliset käsitykset, joita mikään faktatiedon antaminen ei muuta. Tai epäloogisen käytöksen. Esimerkkinä, eräs tuttavani uskoo, että influenssarokote suojaa kaikilta flunssilta ja joka talvi huutaa suureen ääneen, kuinka on taas kipeä vaikka otti flunssapiikin. Ei ymmärretä, että flunssaa aiheuttaa kymmenet eri virukset, influenssaa kaksi. Ja silti ottaa sen rokotteen joka vuosi, "vaikka siitä ei olekaan mitään hyötyä".
Toinen uskoo, että flunssa tai vatsatauti ei voi tarttua omalta lapselta, vaan se tulee jostain mystisestä muusta paikasta koko perheelle. Esimerkiksi rappukäytävästä tai kaveriperheestä. Jotka toki on mahdollisia nekin, mutta eihän tuossakaan ole mitään järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykäs ihminen ei tiedosta olevansa muita älykkäämpi, vaan pitää sitä itsessään normaalina. Älykkyys ei tarkoita että tietää paljon, vaan että osaa käyttää ja hyödyntää saamansa tietoa.
"Älykäs ihminen ei tiedosta olevansa muita älykkäämpi, vaan pitää sitä itsessään normaalina."
Miten ihmeessä toi voisi pitää paikkansa. Tottakai toisen kanssa keskustellessa huomaa piankin, onko se toinen yhtään kartalla vai ei. Vai joutuuko koko ajan selittämään asioita auki. Kyllä älykäs tiedostaa olevansa älykkäämpi. Eihän se muuten olisi kovinkaan älykäs jos ei sitä edes huomaisi.
Kartalla oloon voi vaikuttaa älykkyyden lisäksi myös kiinnostus, vireystila, kontekstin tulkinta ja moni muu. Älykäs ymmärtää omaan tulkintaan vaikuttavia vaihtoe
Joo no jos on monen vuoden tuttavuudesta kysymys, niin kyllä se ajoittainen vaihtelu vaikka väsymyksen tai huonon tuulen piikkiin, sen vaikutus ei enää hetkauta suuntaan tai toiseen, jos on oikeasti paljon tekemisissä. Jos ihmisen jo oikeasti tuntee, kyllä sitä oppii huomaamaan, kuka on terävä, kuka tuntuu tipahtavan tuon tuosta, kuka ymmärtää toistuvasti vähän väärin jne. Oikein ilahduttaa sellaiset fiksut tuttavuudet, kuten muutama vuosi sitten uusi tuttavuus, huomasin ilahtuvani, kun hän tajuaa kaiken mitä sanon, vaikka olisin kertonut vasta osittain. Ymmärtää muutamasta sanasta mihin tämä juttu / tarina viittaa, mikä seuraus on tällä syyllä, ja mitä se tarkoittaa tässä kontekstissa. Näkee asian samantien monelta eri kantilta. Ilahduttaa, kun ei tarvi selittää auki, tai varoa, kertooko liian mutkikkaasti. Myöskään hän ei selosta minulle asioita juurtajaksain. Molemmat tajuaa, että toinen tajuaa.
Ehkä siinä on osittain myös keskustelutaidoista kyse, voi olla. Mutta kun aloin miettimään, ei tämmöisiä monia tuttavia ole.
Kun joidenkin kanssa on ihan päinvastainen fiilis, ennen tapaamista kiristää, kun tietää, että keskustelu tulee kompastelemaan koko ajan. Väärinkäsityksiä tulee, vaikka miten yrittäisi luovia. Joidenkin kohdalla on oppinut siihen päinvastaiseen, että vastavuoroinen ymmärtäminen on ajoittain haasteellista. Tällaiset tapaamiset on raskaita. Joidenkin ihmisten kanssa tulee oltua paljon hiljaa.
Älykäs ihminen tuntee empatiaa. Ilman empatiaa ihminen olisi jo kuollut sukupuuttoon.
Ps. Nykyinen maailman tilanne saa aikaan sen että tyttöjä syntyy enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Mä koen raskaimpina semmoset kummalliset käsitykset, joita mikään faktatiedon antaminen ei muuta. Tai epäloogisen käytöksen. Esimerkkinä, eräs tuttavani uskoo, että influenssarokote suojaa kaikilta flunssilta ja joka talvi huutaa suureen ääneen, kuinka on taas kipeä vaikka otti flunssapiikin. Ei ymmärretä, että flunssaa aiheuttaa kymmenet eri virukset, influenssaa kaksi. Ja silti ottaa sen rokotteen joka vuosi, "vaikka siitä ei olekaan mitään hyötyä".
Toinen uskoo, että flunssa tai vatsatauti ei voi tarttua omalta lapselta, vaan se tulee jostain mystisestä muusta paikasta koko perheelle. Esimerkiksi rappukäytävästä tai kaveriperheestä. Jotka toki on mahdollisia nekin, mutta eihän tuossakaan ole mitään järkeä.
Ei noiden epäloogisten uskomusten logiikan päättelyyn mene hirveästi energiaa. Täysin varmaksi ei voi tietää, mutta lieneekö nämä ovat niitä arkipäiväisiä psyykkisiä apukeinoja, mini-defenssejä jotka avustavat tunteiden kanssa toimeen tulemista. A: haluaa huomiota ja samalla oikeuttaa sitä kertomalla että on itse tehnyt voitavansa. Sosiaalisen neuvottelun perusteita, näkyy monissa konteksteissa. B: sairastelut voivat aiheuttaa ahdistusta ja kuormitusta, psyyken helpompi käsitellä ulkoista uhkaa kuin uhkaa johon ei koe voivansa vaikuttaa (=vältän tapaamisia, pintoja, jotain vs. lapsen mukana voi tulla tartunta vaikka yrittäisi huolehtia käsien pesun). Ei mennyt kauaa ja tuossa mittakaavassa ehkä "tyhmiä", mutta sitten isommissa jutuissa ihan auttavat ihmisiä. Helpompi kestää näitä psyykkisesti kun sitoo ilmiöt logiikkaan. Kaikelle on jokin syy, vaikkei sitä itse hoksaisi tai haluaisi nähdä.
Kyllä minusta on raskainta keskivertoa tyhmimmät ihmiset silloin, kun ovat ylimielisiä ja käyttäytyvät kuin roolit olisi toisinpäin. En jaksa alentuvaa kohtelua itseäni roimasti tyhmemmiltä ihmisiltä, kun en itsekään heitä kohtele niin, vaikka aihetta olisi.
On raskasta kun tietää toisen olevan täysin kyvytön ymmärtämään jotain asiaa, ja että ikinä ei pystyisi sitä hänelle opettamaan, kun toinen on vaan liian kyvytön alkuunkaan pysymään kärryillä. Yleensä tyhmät ihmiset ovat vielä äärimmäisen itsepäisiä, eivätkä edes halua muuttaa ajatteluaan tai kehittyä.
On ihan täyttä pazgaa, kun jotkut lässyttää, ettet voi ymmärtää asiaa ennen kuin pystyt sen tyhmällekin selittämään. Tai että älykäs kyllä pystyy tyhmälle opettamaan mitä vaan. No ei pysty, hitto soikoon, koska silloinhan koko maailmassa ei yhtään tyhmää olisikaan.
No itse olen tutkitusti erittäin älykäs, mutta itselleni ongelmia aiheuttaa autisminkirjon häiriö. 😖
Ainoa haaste on hyväksyä, että maailma pyörii sinua vähemmän älykkäämpien ehdoilla ja suurin osa päätöksistä tehdään 100 % tunnepohjalla. Ainoa sia mitä punnitaan on, miten tunteisiin ja vaistoihin perustuva ratkaisu kuulostaisi muista järkiperäiseltä. Mitä vähemmän otat asiasta stressiä, sen paremmin voit.
Vierailija kirjoitti:
Maailman älykkäin ihminen (IQ mitattu) Just puhui Jumalasta ja Jeesuksesta, että turhaan kuvittelet liikoja. Et ole Jumala, etkä itseäsi luonut.
En luonut itseäni (minua, eikä ketään muutakaan "luonut" kukaan tai mikään) - mutta ihminen loi jumalan omaksi kuvakseen.
Vierailija kirjoitti:
Älykäs ihminen tuntee empatiaa. Ilman empatiaa ihminen olisi jo kuollut sukupuuttoon.
Ps. Nykyinen maailman tilanne saa aikaan sen että tyttöjä syntyy enemmän.
Empatia on opittu taito. Se opitaan vauvana ja varhaislapsuudessa, tai ei opita, jos on huono kasvuympäristö. Se on ympäristöstä kiinni, oppiiko vauva empatiaa.
Poikkeuksena psykopaatti, joka ei pysty aitoa empatiaa oppimaan, vaikka ympäristö olisi otollinen.
Psykopaatti voi kuitenkin olla huippuälykäs.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä vaikeimmasta, mutta ihmiset ovat silmissäni kamalan läpinäkyviä. Näen heti takaa-ajatukset ja se taas aiheuttaa sitä että tulee heiteltyä vähän kaikenlaista kommenttia ja siitä taas seuraa nyrpeää nokkaa. Toisaalta taidosta on paljon hyötyä työelämässä. Ihmissuhteiden luominen on vaikeaa. Yksikertaisia ihmisiä ei vaan jaksa ja ihmisiä jotka uskovat olevansa älykkäitä vielä vähemmän.
Ethän sinä voi tietää mitä muut ajattelee, hirmu ylimielistä.
Älykkäät ihmiset juuri pyrkivät ratkomaan ongelmia kapasiteetilla, joihin ei aina gaussin käyrän alkupäässä olevat oikein kykene. Esim. hiilijalanjälki, liikenteen aiheuttamat ongelmat, väestönkasvu ja teknologinen kehitys.
Itse sain mensan testistä 82 pojoa. Testin pitäjä kertoi että pojot kannataisi kerrata kahdella, sillä kärsin aspergerin oireyhtymää ja triple adhd:ta.
Olen siis superälykäs, mutta testeissä se ei näy. Eikä muutenkaan näy, koska haidaan älykkyyteni taitavasti muilta.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa on jotain pienesti häiritsevää, kun ihminen toteaa olevansa keskivertoa älykkäämpi.
En todellakaan tajua kaikkea, mutta huomaan tietäväni monia asioita huomattavasti paremmin kuin muut.
Joutua lukemaan mediasta persujen ulostuloja.