Keskivertoa älykkäämpi: mikä älykkyydessä on raskainta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että jos haluaa ilmaista ajatuksiaan, joutuu vääntämään kaiken vähintään rautalangasta, eikä usein siltikään tule oikein ymmärretyksi. Se on hirveän raskasta ja kuormittavaa, kun harvojen kanssa voi vapaasti puhua niin kuin itse ajattelee. Vähän kuin jos haluaisit keskustella jonkin kirjan tulkinnasta, mutta joutuisit ensin opettamaan sen keskustelukumppanin lukemaan. 

Toinen, tai ehkä osin sama, on logiikan puute. Tarkoitan tämmöistä filosofian osa-alueeksi luettavaa:

Annin kissa on musta. Noitien kissat ovat mustia. Anni on siis noita. Onko viimeinen väite loogisesti totta?

Tätä pitäisi opettaa jo peruskoulussa omana oppiaineenaan, koska logiikan puute yhteiskunnassa, jopa merkittävissä asemissa, on aivan huimaa. Taannoin oli jossain lehdessä joku "älykkyystesti", jossa oli pari logiikkatehtävää ja sitten niistäkin toisessa oli tehtävänannossa logiikkavirhe.

Olet tuossa väärässä. Suomalaiset rankattiin aikoinaan älykkäimmiksi valkoisten kansakuntien joukossa.

Valitettavasti sekä tämäasiaintila että muinoin ihailtu koululaitoksemme päätettiin sittemmin tuhota ideologisista syistä tahallisesti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emmeköhän kaikki täällä vauvapalstalla kirjoittelevat kuuluta heikoimpaan puoliskoon. Ei tänne kukaan älykäs tule vapaaehtoisesti kiukuttelemaan.

Typeryksillä ja keskinkertaisilla on kavereita myös oikeassa elämässä. Älykkäilläkin voi olla, mutta kuten todettua, ihmisiin väsyminen aiheuttaa eristäytymistä ja kuitenkin sitä kaipaa keskusteluseuraa. Siten on ihan loogista päätyä toisinaan tänne, kun tämä on niitä harvoja paikkoja, joissa voi anonyymisti tuoda ajatuksiaan esille eikä tarvitse koko ajan suodattaa kaikkea. Sitä paitsi kyllä täällä on selvästi erittäin älykkäitäkin kirjoittajia typerysten ja tavisten seassa. Jossain vaiheessa kun koko maailma tuntui seonneen, täältä löysi sen saman hulluuden seasta melkein ainoat järjen äänet. 

Tässä esimerkki kuplaantumisen vaaroista. Samanmielisyys ei ole älykkyyttä.

Ja tuossahan ei puhuttu samanmielisyydestä. Siinä puhuttiin mielekkäästä keskustelusta ja kirjoittelusta, eikä silloin tarvitse olla samanmielinen. Muuta kuin sen suhteen, että pitää käytöstavat mukana myös nettikeskustelussa. 

Voin aivan hyvin keskustella jonkun kanssa, joka ei ole samaa mieltä kanssani, mutta joka osaa perustella ja esittää mielenkiintoisia, huom, mielenkiintoisia näkökulmia. Ne näkökulmat voi olla ihan erilaisia kuin omani, kunhan ovat mielenkiintoisia. Ja keskustelu on mukavaa, kun pysytään asioissa eikä aleta haukkumaan toista osapuolta. Se on näiden anonyymikeskusteluiden huono puoli, moni kun turhautuu niin alkaa haukkuminen ja vähättely. Ja harvemmin keskustelut jatkuvat kovin kauaa, ei täällä kukaan kovin pitkään roiku yhden aiheen kimpussa. Tai siltä ainakin vaikuttaa. 

- eri 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa todella moni sekoittaa älykkyyden oppineisuuteen.

Keskivertoa korkeampi äo ei kerro mitään henkilön tietotaidoista.

Voit olla älykkyydeltäsi ihan keskivertoa ja silti pidemmälle koulutettu kuin joku jolla on isompi äo.

Niin. Normaaliälyllä varustettu voi kouluttautua ja saada "oppineen" arvon. Jopa keskijakauman alaosan edustajat sinnikkyydellä ja ahkeruudella. Kyse on kuitenkin vain siitä, että omaksutaan muiden valmiiksi ajattelemia asioita ja oppeja. Tämä ei tietenkään koske kaikkia kouluttautuneita, mutta suurinta osaa. Ja se on ongelman osa nykymaailmassa, jossa älykkyydelle olisi isompaa tilausta. Keskinkertaisuudet "asiantuntijoina" asiassa kuin asiassa. Liikaa mielipiteiden, trendien ja median vietävissä. Pätee asiassa kuin asiassa pelkäl

"Siis alle 100 äo? Siitä alaspäin keskijakauman verran, niinkö? Se ei pidä paikkansa. Kyse on silloin heikkolahjaisista, tai lievästi kehitysvammaisista."

Keskitasolla on vielä äo 94, heikkoa keskitasoa 86 saakka. Että ihan varmasti näitä vartin eroja eivät toisissaan normaalit erota ja monessa koulutuksessa plus työssä pärjää. Vielä vartin ylöspäinkin, eli joku 115 pärjää yleensä hyvin muiden seurassa, eli ei koe mitään suurempaa ristiriitaa ympäristöstään. Taitaa 120 olla optimi, eli alkaa hieman erottua positiivisesti kyvyt ilman erilaisuuden taakkaa. Eikä vielä olla mitään neroja. Kohtuullisen fiksuja käyrän mukaan on oikeasti tosi vähän, vaikka tätä on jotenkin vaikempi hyväksyä kuin sitä, ettei vaikeasti älyllisesti rajoittuneitakaan ole valtavasti, vaan aika vähän.

Se että olen mitatusti erittäin älykäs mutta liian tyhmä pettymään, kun muut ei vaan älyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt sitä että onko "korkeampi ÄO" välttämättä aina yhtä kuin "korkeampi älykkyys".

Itse näen älyn ja älykkyyden ensisijaisesti prgamaattisena ominaisuutena: älykkyyttä on pärjätä hyvin mahdollisimman monessa erilaisessa ja vaihtuvassa ympäristössä. Määritelmällisesti jokainen meistä elää suurimman osan elämästään ns. "arjessa", joten kyse on pohjimmiltaan arjessa pärjäämisestä ja menestymisestä.

Toisaalta, monet meistä tuntevat tapauksia joissa henkilön ÄO on huomattavan korkea, mutta kapasiteettinsa suoriutua arjesta on rajoittunut. Onko silloin kyse aidosti älykkäämmästä ihmisestä, vai ainoastaan korkeamman ÄO:n omaavasta ihmisestä?

Hieman ontuvana vertauksena, koen että ÄO on kuin moottorin kyky tuottaa kierroksia - se voi olla korkeampi tai matalampi - mutta korkeampi kierroskapasiteetti ei ole yhtä kuin parempi auto. "Paras" auto on se jo

Niin, älykkyys on yksi ominaisuus, se ei ole ainoa hyödyllinen ominaisuus joka auttaa elämässä. Sinnikkyyttä,  keskittymiskykyä ja mielenterveyttä tarvitaan myös, vaikka ne eivät olekaan älykkyyttä. Älykkyydellä voi toki hieman myös kompensoida puutteita edellämainituissa.

Älykkyyttä ei ole se että kokee olevansa älykäs. Ennemminkin vaarana on että on tyhmä kuin saapas.

Niin. Normaaliälyllä varustettu voi kouluttautua ja saada "oppineen" arvon. Jopa keskijakauman alaosan edustajat sinnikkyydellä ja ahkeruudella. Kyse on kuitenkin vain siitä, että omaksutaan muiden valmiiksi ajattelemia asioita ja oppeja. Tämä ei tietenkään koske kaikkia kouluttautuneita, mutta suurinta osaa. Ja se on ongelman osa nykymaailmassa, jossa älykkyydelle olisi isompaa tilausta. Keskinkertaisuudet "asiantuntijoina" asiassa kuin asiassa.

 

No eikö se ole juuri koulutuksen tarkoitus, että sinulle opetetaan jonkun toisen jo ennestään osaamat asiat? Mitä paremmin ne opetetut asiat olet oppinut, sen oppineempi olet. Tutkijat sitten tutkivat uusia asioita, mutta ei kaikkia se tutkiminen välttämättä kiinnosta tai ei ainakaan siitä aiheesta mitä ovat opiskelleet. 

Älykkyys ihmisessä saattaa tuollaisessa tilanteessa tulla esille kuinka nopeasti ne asiat oppii ja kuinka oikein. Ei se ole mikään merkki älykkyydestä, että käy koulutuksen ja valmistuu sieltä ihan omilla tiedoilla ja keksinnöillä , joilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä opetettiin. Herää kysymys, että miksi käyttää aikaansa siellä, jos haluaa vain tehdä omia juttujaan. Ei niitä omia oivalluksia nyt aina kaikissa koulutuksissa todellakaan tarvita.

Jos valmistut veroasiantuntijaksi niin ei sinun kuulu improvisoida yhtään mitään. Ei keksiä omia ajattelemia ja oppeja parasta olisi, että pystyt hyödyntämään maksimissaan kaiken oppimasi niistä veroista. 



Se on julma tosiasia ettei maailma ole täynnä huippuja, vaan niitä työpaikkoja on täytettävä myös niillä keskinkertaisuuksilla. Varsinkin aloilla, joissa on huonot palkat ja tylsä ala ja onneksi sentään suostuvat  siihen.

Moni luulee olevansa toista älykkäämpi, liene kyse siitä miten sen älykkyyden mittaa. Mensan testillä vai psykologisilla testeillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että joku muka vakavissaan 1700-luvun jälkeen höpöttelee astrologiasta, on epäilemättä jonkinlainen sosiologinen testiasetelma.

Ilman muuta, koska minun ajatteluni ei ole jähmettynyttä, enkä kuvittele, että meidän ymmärryksemme kaikesta mitä maailmankaikkeudessa tapahtuu on edes lähimainkaan tämänhetkisen ihmisen ymmärryksen sisällä. Jos sinä et osaisi ajatella, et todennäköisesti uskoisi, että on edes ajattelua. Vai luuletko, että joku kukkanen ymmärtää, että ajattelua on olemassa? 

Astrologia ja moni muu vastaava asia on niin kaukana monen todellisuudesta ja tiedot siitä ovat niin surkeat, että se on helppo kuitata sillä ettei sitä ole tutkittu,kun itse ei ole sitä kyennyt hyödyntämään sitä ei ole, eikä mikään todiste ole tarpeeksi vahva itselle. Ymmärrän täysin, että ihmiset joiden ainoa kontakti astrologian on joku iltapäivälehden muutama rivi

Nämä, jotka arvostavat toisen puheenparsien perusteella... Eikö juolahda mieleen että miksi juuri heille tehdään tällainen keskustelunavaus? Että se toinen varuilta välttää "älyllistä kilvastelua" ja heittää jotain kevyttä, niitä näitä heinän päitä? Ja nuiva vastaus tarjottuun oliivinoksaan osoittaakin sen tason mitä epäiltiinkin, rajoittuneen. Säästyy sitten hedelmättömiltä väittelyiltä joihin itseään erityisen fiksuina pitävät ja mielestään kerrankin tasoisensa kohdanneet muita haastavat. Ja sitten taas jos astrologia tmv. resonoi kuulijassa, on jotain kevyttä jutunjuurta josta jatkaa.

Määrittele "keskivertoa älykkäämpi". Joka tapauksessa uskoisin että todella älykkäät, eivät pelkästään epämääräisesti keskivertoa älykkäämmät, eivät koe älykkyyttään kovin raskaaksi, koska ovat tarpeeksi älykkäitä ymmärtämään, että suurin osa ihmiskunnasta on tuhoon tuomittuja idioo tteja, ja on hyväksynyt tämän luonnollisen asianlaidan, eikä asiaa liikaa enää murehdi. Toki tämä on ehkä enemmän viisautta kuin älykkyyttä, joka yleensä kehittyy vasta ajan myötä älykkyyden sivutuotteena, jos on kehittyäkseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minus ta on hankalaa om laittaa keskustelu niin matalalle tasolle, että keskustelukumppani ymmärtää, mitä sanon. Sen lisa kis voin ymmärtää keskustelukumppanini vädring näkemällä Asiata heidän sanomisissaan joita he iste eivät ole edes ajatelleet. Vaikeinta on kuitenkin, ja turhauttavinta, ihmisten älsklingen hitaus.

 

En ole ikinä ymmärtänyt tätä, miten älykkään ihmisen voisi olla vaikeaa kommunikoida vähemmän älykkään kanssa. Minusta kyse on enemmän tahdosta. Ei pitäisi olla älykkäälle mitenkään vaikeaa havaita, että toisella on nyt vaikeuksia ymmärtää mitä sanon, ja selittää eri tavalla, tai taustoittaa sanomisiaan niin että toinen pääsee kärryille. Itse olen kahden lapsen äiti, ja täytyyhän meidän äiti-ihmisten lastenkin kanssa kommunikoida asettuen heidän tasolleen. Ei se ole mitenkään vaikeampaa aikuisten kanssa.

Osa ihmisi

Se vaikeus tuleekin siitä, että turhauttaa joutua selittämään aivan selviä asioita aikuiselle ihmiselle, jolta pitäisi voida odottaa enemmän kuin lapselta. Monet ihmiset ovat yksinkertaisesti niin hirveän typeriä ja lisäksi tietämättömiä, että älykkään ihmisen on yksinkertaisesti mahdotonta asettua heidän tasolleen. Tai vaikka se onnistuisikin, keskustelu typeryksen kanssa on työlästyttävää ajanhukkaa. Siitä ei yksinkertaisesti ole mitään iloa. Lapsen kanssa keskustellessa sentään monesti näkee oivaltamisen iloa ja tietää, että lapsella on mahdollisuus kasvaa fiksummaksi. Aikuisen kohdalla taas peli on menetetty, jos hänen ÄO:nsa ei vain riitä.

Kovin paksun rautalangan vääntämisellä lisäksi riskeeraa sen, että vastapuoli suuttuu tajutessaan että älykäs pitää häntä (olkoonkin ihan oikein) tyhmänä. Tai sitten saa kuulla huvittavia defenssejä. Muistanpa erään keskustelun, jossa vastapuoli ei selittämälläkään tajunnut aivan simppeliä asiaa eikä tiennyt edes yksinkertaisia perusjuttuja. Kyse ei ollut mistään monimutkaisesta edes vaan ihan normaalista peruskoulutasoisesta tiedosta. Naama punaisena tämä toinen sitten vaihtoi äkkiä aihetta ja alkoi vähän hätäisen oloisesti höpöttää siitä, miten lukemalla ei opi oikeaa elämää ja miten hänelläkin on paljon arvokasta hiljaista tietoa. En viitsinyt sanoa, että kykenisin todennäköisesti ymmärtämään päivässä kaiken sen "hiljaisen tiedon" mitä hän koko ikänään, sikäli kuin en jo valmiiksi tiennyt sitä. En myöskään sanonut, että ihan oikeaa elämää minäkin olen viettänyt. Olisi ehkä pitänyt ihan nähdäkseni hänen ilmeensä, mutta miksi ruveta nolaamaan toista turhan vuoksi. Tällaisia kohtaamisia kun tulee tarpeeksi, niin onko ihme että voi alkaa rasittaa?

Pitää muistaa, että se hitaampi miettiessaan minuutin kyseessä olavaa ongelmaa, älyää sen saman kuin älykäskin. Eli älykäs ei tässä maailmassa välttämättä voita mitään, dou. Tuliko mieleen hitaat? Eipä tainnut välähtää.  nimim. Nero (ei musta) hah.

Muiden ihmisten ääretön typeryys

Vierailija kirjoitti:

Olen oikeasri huomattavasti keskivertoa älykkäämpi. Silti sen ongelmat ei mulla ollenkan liity muden verrattaiseen tyhmyyteen, vaan siihen, että toistuvasti saatan itseni tilanteisiin, joissa joudun pelkäämään, että omakaan älyni ei riitä.

niinku millasiin tilainteisiin  ? 

Vierailija kirjoitti:

Määrittele "keskivertoa älykkäämpi". Joka tapauksessa uskoisin että todella älykkäät, eivät pelkästään epämääräisesti keskivertoa älykkäämmät, eivät koe älykkyyttään kovin raskaaksi, koska ovat tarpeeksi älykkäitä ymmärtämään, että suurin osa ihmiskunnasta on tuhoon tuomittuja idioo tteja, ja on hyväksynyt tämän luonnollisen asianlaidan, eikä asiaa liikaa enää murehdi. Toki tämä on ehkä enemmän viisautta kuin älykkyyttä, joka yleensä kehittyy vasta ajan myötä älykkyyden sivutuotteena, jos on kehittyäkseen. 

Periaatteessa voisi toivoa, että huippuälykäs olisi sosiaalisen liittymisentarpeen, itsensä merkitykselliseksi kokemisen tarpeen tai omien ajatusten peilaamisen hyötyjen yläpuolella, muttei ole. Älykäs ihminen on kuitenkin ihminen näiden lähes koodattujen tarpeiden kanssa ja poikkeavuudella on usein heihin vaikuttavia seurauksia. Jos sopeutuvat, erilaisuuden ja vertaisten puuttumisen tuoma yksinäisyys muiden keskelläkin. Muut eivät ymmärrä kokemusta, luvuista viis. Koska logiikka poikkeaa, ei myöskään niihin luontevasti liittyvät tunteet tule ymmärretyksi.Jos eristäytyvät, ei pettymys unohdu ja johtaa jonkin tason turhautumisen, ehkä jopa hyvin negatiivisiin tunteisiin. Joillekin tulee persoonallisuushäiriöitä, jotka ovat defenssinomainen tapa käsitellä toteutumattomia tarpeita. Mutta täysin luonnollinen tapa, ihmiselle.

Moni älykäs ottaa vaistomaisesti käyttöön psyykeen tehokkaita suojanismeja, koska arvioivat kokonaisuuden ja lopputuleman nopeammin. Esimerkiksi vaikka ymmärtää, etteivät muut tule tajuamaan, voi se silti satuttaa tunnepuolella tiedostamattomasti - hyväksyminenkin sisältää luopumista. Jota muut eivät ymmärrä edes tapahtuvan, ei vertaistukea siihenkään siis. Lisäksi turhautumista on vaikea oppia käsittelemään ilman muita, ellei ole syntymästään tosi hyvä. Ja harva ihminen on.

Veikkauksia ja päätelmiä edelliset, koska en pääse muiden pään sisään.

Sain Mensan virallisesta testistä keskivertotuloksen 104. Oon "kärsinyt älykkyydestäni" nuorena, kun koulu oli tylsää ja sopivia kavereita oli vaikea löytää. Yliopistolla sitten oli fiksuja ihmisiä joka puolella ja paljon mielenkiintoista opiskeltavaa.

Väittelin tohtoriksi mutta enemmän se vaati perslihaksia kuin älyä. Teen koulutusta vastaavaa työtä ja se on mulle helppoa, vaikka samassa työssä moni muu kuormittuu (mun mielestä  turhaan). Tosin siihen varmaan vaikuttaa luonteenpiirteetkin. 

Elämä "älykkäänä" helpottui noin 28v:nä kun tajusin että kaikki ei ole yhtä nopeita ajattelussaan kuin minä, eikä osaa yhdistellä asioita, eikä osaa soveltaa tietoa samoin kuin minä osaan. Opin ymmärtämään ja hyväksymään ihmisten erilaisuutta. Ehkä iälläkin on merkitystä, olen nyt 49v. 

Mä seurustelin nuorempana yhen reippaasti itteäni tyhmemmän kanssa. En tietenkään tajunnut sitä silloin. Mutta oli todella raskasta selittää joka asiaa, siis ihan joka asiaa, toiselle moneen kertaan. 

Mutta olin nuori, elämässä oli vaikea vaihe monesta syystä ja oli "pakko olla joku".  Ja rehellisesti sanottuna luulin että kaikki mun saavutettavissa olevat miehet on sellaisia, ettei vaihtamalla parane. Onneksi sitten uudessa työpaikassa työpaikkaromanssi avas mun silmät. Oli ihanaa ja ihmeellistä kun toinen tajuaa asiat yhdellä sanomisella. Vasta sitten tajusin erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttävintä taitaa olla se, ettei siitä ole mitään hyötyä. Omaksi iloksi ehkä.

Mitenkähän yhteiskunta muuttuisi tai miten se olisi erilainen tapauksessa joissa gaussin käyrän keskikohta ei olisikaan satasessa vaan vaikkapa nykyisen mensan sisäänpääsyrajan kohdalla ?

Mahdollisesti Neanderthalin ihminen oli nykyihmistä älykkäämpi mutta vähemmän sosiaalinen. Me pärjäsimme koska apinoimme kritiikittä muita eli riitti että yksi (se poikkeuksellisen älykäs) keksii jotain ja muut apinoi. Voi olla että paradoksaalisesti ihmiskunta olisi huomattavasti kehittymättömämpi jos korkeampi älykkyys (oma ajattelu) tarkottaisi myös kriittisyyttä muiden matkimisessa.  Kehitys olisi ollut hitaampaa mutta myös ongelmia olisi vähemmän? Tällaista ajatusleikkiä

Vierailija kirjoitti:

Pitää muistaa, että se hitaampi miettiessaan minuutin kyseessä olavaa ongelmaa, älyää sen saman kuin älykäskin. Eli älykäs ei tässä maailmassa välttämättä voita mitään, dou. Tuliko mieleen hitaat? Eipä tainnut välähtää.  nimim. Nero (ei musta) hah.

Ei ole totta. Laajoissa kokonaisuuksissa nopeus vaikuttaa tarkasteltavien vaihtoehtojen ja niiden yhteyksien laajuuteen ihan jo työmuistin ja muiden reunaehtojen suhteen. Ajattelusysteemit eivät siis voi toteutua samanlaisina (ainakaan ilman mittavaa suunnittelua ja apukeinoja) riippumatta käytetystä ajasta, koska motivaatio, muisti jne. eivät mahdollista samaa lopputulosta. Sitten täytyy vielä huomioida taipumusten ja taitojen kumuloituva vaikutus, joka vastaavasti vaikuttaa taas käytettyyn aikaan, joka mahdollistaa taas laajemman näkymän, ja näin edelleen. Ja nopea usein pystyy tekemään monta prosessia rinnakkain (osa automaattisia), vaihtoehtojen päättelystä riskinhallintaan ja oman ajattelun rajoituksiin. Tähän ei hitaampi pääse ehkä koskaan, koska jokainen vaihe veisi niin paljon aikaa, ettei niiden tarvetta/mahdollisuutta ehditä todeta. Ja sitten onkin jo seuraava asia lautasella ja vaatisi saman.

Vierailija kirjoitti:

Minun ÄO:ni on siinä 146: hujavilla. En oikein voi samaistua noihin edellä esitettyihin ajatuksiin. Erittäin oudolta kuulostaa se, mitä joku sanoi ns harmaasta alueesta. Minusta päin vastoin asiat ovat paljon mustavalkoisempia kuin ihmiset yleensä ajattelevat; minun on helppo ymmärtää se oikea tai paras ratkaisu esim jossain poliittisessa kysymyksessä.

Noi ÄO-lukemat eivät sinänsä yksinään kerro yhtään mitään muuta kuin sen, että on keskiarvoa parempi (keskiarvo yleensä skaalataan sataan).  Pitäisi tietää myös käytetty keskihajonta.  Millä keskihajonnalla tuo tuloksesi on laskettu?  Jos esim. Mensan tänä päivänä käyttämällä keskihajonnalla, niin tolla pääsis jo promillen parhaimmistoon.



Nimenomaan poliittiset kysymykset ovat hyvin harvoin mustavalkoisia.  Tai olisivat jos yhtälössä ei olisi mukana sellaista tekijää kuin "ihmiset".  Hyvin harvoin ne käyttäytyvät optimaalisesti, joka sitten puolestaan lisää lähes kaikkiin päätöksiin huomattavan paljon harmausasteita, ja hyvin harvoin teoriassa paras päätös kuitenkaan toimii käytännössä.