Keskivertoa älykkäämpi: mikä älykkyydessä on raskainta?

Raskainta on iso pää. Noloo.

En usko olevani varsinaisesti mitenkään älykäs, mutta ajattelen asioita monesta eri näkökulmasta ja tykkään harmaan eri sävyistä enemmän kuin mustavalkoisesta. En ole myöskään tunteella elävä ihminen ja pohdin asioita välillä hyvin analyyttisesti.

Tämä aiheuttaa (tai on aiheuttanut, koska nykyään osaan pitää suuni kiinni) sen, että kun porukassa pohtii jotain arkaa ja monisyistä asiaa, kuten esimerkiksi tyttöjen ympärileikkaus, niin haluaisin aidosti nostaa keskusteluun sen puolen miksi niin tapahtuu. Pohtia sitä, miksi joku vanhempi haluaa näin tehdä, mitkä ovat hänen vaikuttimensa asiaan, kulttuuri, koulutuksen merkitys, miesten mielipide, sosiaalinen paine. Yleensä tämä keskustelu menee siihen, että joku aina hermostuu, että oletko sinä hullu, onko sinusta tämä oikein ja miksi puolustat tyttöjen ympärileikkausta ja hyysäät silpojia jne. kun yrittää kaivaa keskustelua vähän syvempään. Kaikki vain huutavat päälle, miten väärin se on ja silpojat pitää tap/paa (näin karrikoidusti), mutta kenelläkään ei ole kykyä/halua/intoa pohtia miten se lopetettaisiin. Minusta taas pitäisi ymmärtää syyt, jotta löydetään keinot lopettamiseen, mutta se tekee minut asian puolustajaksi ja keskustelu on mahdotonta. Olen oppinut vain toteamaan, että ai kamalaa on ja silpojat pitäisi tap/paa niin säilyy sopu keskusteluissa. Ehkä en ole edes mitenkään älykäs vaan ainoastaan sosiaalisesti awkward. 

 

Vierailija kirjoitti:

Se että ihmiset keskimäärin ovat kapeakatseisia ja ennen kaikkea hitaita. Olen itse melko nopea ja väsyn kun huomaan että muut eivät pysy vauhdissa mukana (esimerkiksi jos pitäisi oppia uutta).

Mun mielestä taas tempperamentiltaan nopeat ihmiset tekee usein hätiköityjä johtopäätöksiä ja ärsyttävästi hyppii asiasta toiseen keskittymättä kunnolla mihinkään.

Iso pää painaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että ihmiset keskimäärin ovat kapeakatseisia ja ennen kaikkea hitaita. Olen itse melko nopea ja väsyn kun huomaan että muut eivät pysy vauhdissa mukana (esimerkiksi jos pitäisi oppia uutta).

Mun mielestä taas tempperamentiltaan nopeat ihmiset tekee usein hätiköityjä johtopäätöksiä ja ärsyttävästi hyppii asiasta toiseen keskittymättä kunnolla mihinkään.

Temperamenttipiirteet kuten impulsiivisuus ovat eri asioita nopean älyn kanssa. Voi toki olla samassakin ihmisessä molemmat. Kyllä, hätiköivät ihmiset ärsyttävät, nopeasti hoksaavat eivät. Saattavat ärsyyntyä muiden hitaudesta tietenkin. Eivät yleensä sano sitä suoraan. Ja älykkäällä nopeus ei tarkoita sekundaa, laatu on tasaisen loistavaa, johon voi luottaa melko hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että ihmiset keskimäärin ovat kapeakatseisia ja ennen kaikkea hitaita. Olen itse melko nopea ja väsyn kun huomaan että muut eivät pysy vauhdissa mukana (esimerkiksi jos pitäisi oppia uutta).

Mun mielestä taas tempperamentiltaan nopeat ihmiset tekee usein hätiköityjä johtopäätöksiä ja ärsyttävästi hyppii asiasta toiseen keskittymättä kunnolla mihinkään.

Eri asia. Itse olen nopea oppimaan ja sisäistämään asiat mutta en missään nimessä hätiköivä enkä asiasta toiseen hyppivä. On erittäin raskasta jankata itselle itsestään selvää asiaa tai kokonaisuutta hitaampien kanssa - työurani on keskittynyt lähinnä tähän. Pilkkomaan isoja asioita yksinkertaisimmiksi helpommin ymmärrettäväksi palasiksi jotta muut pysyvät perässä. Voi sitä iloa kun välillä kohtaa työkaverin jolla pää toimii ja ei tarvitse rautalankaa vääntää.

Keskivertoa tyhmempi. Kaikki on raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Iso pää painaa. 

ihmiset usein tivaavat minulta kyllä tai ei kantaa vaikka johonkin ilmiöön ja kun en sellaista anna, niin aletaan tivaamaan, että miksen uskalla sanoa omaa mielipidettäni. Kun sitten alan selittämään miten ja miksi tässä ilmiössä ei oikein voi olla selkeää kyllä tai ei kantaa, niin minua aletaan valistamaan siitä, että kyllähän sellainen on, että luin netistä joltain epämääräiseltä sivulta, että on näin ja näin. Koita siinä sitten olla. Kun sitten sanon ettei sen sivun lähteet ole luotettavia, niin siitä päätellään, että olen siis ehdottomasti vastakkaisessa leirissä ja minulle kerrotaan, että ihan hyvin olisit voinut sanoa sen sen heti.

Jotenkin jo lapsena tajusin hyvin helposti miten monessakaan asiassa ei yksinkertaisesti voi olla mitään selkeää vastausta ja silloin jo törmäsin tähän outoon ihmiskulttuuriin piirteeseen, että hirveän monen ihmisen mielestä kaikesta pitäisi olla selkeä kyllä tai ei -kanta. Koin sen jo lapsena hyvin rasittavana.

Tai joskus, jos käsitellään emotionaalisesti haastavaa aihetta, niin saatan ihan tietoisesti ottaa siihen jonkun vastakkaisen kannan ja lähteä tarkastelemaan asia sieltä käsin. Vaikka sanoisin keskustleukumppanille, että otan nyt tämän vastapuolen kannan käsittelyyn ja tarkastelen ilmiötä sitä kautta ja etukäteen sanon, että tämä ei ole minun kantani, niin silti älyltään keskiverto ihminen alkaa helpsoti kuvitella, että sittenkin on, koska eihän ihmiset muuten...

Jotenkin syvä kuilu joidenkin ihmisten kanssa, mutta olen nyt vanhemmalla iällä oppinut keskustelemaan näiden kanssa vain tyyliin "mmmm...." "mielenkiintoista....." "kerro lisää...." ovat siihen tyytyväisiä sitten.

Viimeaikoina oikeassa oleminen ja älykkyys on niputettu yhteen. Joko olet oikeaa mieltä ja siten älykäs tai väärää mieltä ja tyhmä. Se on joko tai ei, eikä puolet oikeaa ja loput väärää mielipidettä hyväksytä.

 

Sen lisäksi älykkyyteen on sotkettu kuinka sisään tai ulospäin suuntautunut on. Kuinka hyvin viihtyy yksin ja millaisen työpaikan on onnistunut saamaan ja paljonko maksaa veroja. Myös lasten määrä näyttää määrittelevän älykkyyden ja tietysti millaisen asumismuodon on valinnut. Jotkut ovat sitä mieltä, että jopa ruokavaliosta voi päätellä älykkyyden ja tietysti opiskelualasta ja harrastuksista. Niin ja klassisen aaveelle kirjoittaminen, joka tietysti vie kymmeniä pisteitä jokaisen älykkyysosamäärästä.

Tietysti määrätyistä mielenongelmista voi aina vetää johtopäätöksen älystä. Masentuneet ovat älykkäitä ja tyhmät onnellisia ja viihdeohjelmia katsovat ovat tyhmiä. 

Niin ja älykkäillä on tietysti aina vaikeuksia muiden kanssa. Muut ovat heille liian hitaita, puheenaiheet tyhmiä ja älykkäillä ei ole kärsivällisyyttä sitten yhtään. Eikä varsinkaan pinnallisiin tai merkityksettömien juttuihin. 

Minut on testattu joskus ihan virallisesti terveydenhuollon toimesta ja todettu älykkääksi. Ehkä älykkyydessä on raskasta se että kun itse katsoo asioita kuin lintuperspektiivistä niin muut on siellä vähän alempana. Siis näkee isompia kokonaisuuksia eikä pääse muiden kanssa samalle aaltopituudelle. Olen pohtinut paljon esimerkiksi hierarkian rakentumista ja merkitystä, jopa sitä voisiko hierarkiasta luopua kokonaan. En halua osallistua sosiaalisiin peleihin kuten juoruiluun tms. Olen aika kiltti ihminen ja minua harmittaa että kiltteyttä pidetään joskus yksinkertaisuutena. Ihmiset eivät ymmärrä että kiltteys ja moraalisuus ylipäätään luovat kollektiivista hyvinvointia. Maailma olisi parempi paikka jos me kaikki oltaisiin vähän kiltimpiä toisillemme.

Vierailija kirjoitti:

Albert Einstein oli tyhmä mies. Sanoi jotakuinkin "älykkyystesteissä käyvät vähä-älyisimmät".

Älykkyyttä on mahdotonta mitata, varsinkaan millään mensan testeillä, jotka rajoittuvat hyvin kapealle osa-alueelle eri älykkyyden tai paremminkin lahjakkuuden osa-alueista.

Erikoista muuten on, ettei Mensan jäseninä ole kovin paljon ihmisiä, jotka olisivat menestyneet muuten kuin niissä testeissä.

Vierailija kirjoitti:

En kategorisoi itseäni älykkääksi ollenkaan. Huomaan kuitenkin yksinäisyyteni vuoksi etsiväni eri vaihtoehtoja ja lukevani sille syitä ihmisten ajatuksista, oli se tämä palsta tai vaikka kirjallisuus. Kun ihmisten kanssa huomaan, että eri vaihtoehtojen syvälle menevä punnintani tulkitaan hyökkäyksenä monia heitä vastaan, jään usein ymmälleni ja yksin, vaikka minua kiinnostaa pohdinta itseisarvona ja eksyn aiheisiin syvälle. Huomaan kyllä miten kannattaa olla ja käyttäytyä, että moni tykkää ja olisi kepeämpää, mutta tuntuu raskaalta näin tehdä, en ole vailla murhetta halki, poikki ja pinoon ajattelija, vaikka asian päätepiste ja ns. loppukaneetti on se missä pärjäisi paremmin. En tiedä onko monella ongelmana minun laillani puolitiehen jäävä ulosanti. 

Ymmärrän täydellisesti tuon tarpeen pohtia asioita neutraalisti, syvällisesti ja eri puolilta. Ja sen, että minutkin usein koetaan loukkaavana tai jotenkin vääränä.

Onneksi perhepiirissä on yksi (älykkö!) jonka kanssa asioista voi puhua loputtomasti ja pohdiskellen. Sekä yksi ystävä, jonka kanssa kaikki pohdinta on tervetullutta. Muiden seurassa sensuroin itseäni enemmän ja vähemmän. Ja siten myös pitkästyn tai vaivun omiin ajatuksiin.

Olen ollut viimeiset 10 vuotta Mensan jäsen, pärjännyt aina koulussa hyvin siitäkin huolimatta että varsinkaan lukiossa en juuri panostanut opiskeluun, sisäistän uusia asioita nopeasti ja teen nykyään maisterin tutkinnolla töitä vanhempana asiantuntijana data-analytiikan parissa. Tällä taustalla kuulen usein olevani keskimääräistä älykkäämpi yksilö, mutta kestän kyllä myös ne mielipiteet ettei tämä taustani kerro älykkyydestäni mitään.

Omassa elämässäni haastavinta on aina ollut taipumus yliajatteluun. Yksinkertaisesta tulee sen myötä hyvin monimutkaista, ja välttelen ehdottomia mielipiteitä - ja toisinaan totean Sokratesta siteeraten, että ainoa asia, jonka tiedän, on se etten tiedä mitään. Data-analyysi sopii kaltaiselleni ihmiselle hyvin, koska siinäkään ei tarvitse koskaan väittää tietävänsä mitään, vaan aina voi muotoilla ulosantinsa niin, että kertoo, mikä on datan perusteella todennäköistä ja mikä taas vähemmän todennäköistä.

Rationaalisen ajatteluni taustalta paljastuu myös laaja tunnemaailma. Olen tehnyt elämässäni paljon irrationaalisia valintoja tunnepohjalta. Olin lapsena hyvinkin avoin ja rehellinen omista asioistani, ja erittäin sinisilmäinen luullessani muidenkin ihmisten puhuvan aina totta. Tätä käytettiinkin paljon hyväksi, ja vasta aikuisiällä aloin oikeasti ymmärtää, etteivät ihmiset puhu aina totta. Loputtoman empatian oheen alkoi kasvaa kyynisyys, mutta vieläkään en silti ole halunnut täysin kyynistyä. Pääosin elän elämääni nykyään niin, että luotan ihmisiin täysin vasta sitten kun olen tutustunut heihin kunnolla, ja vasta silloin päästän empatian valloilleen ja olen valmis auttamaan tarvittaessa isostikin, kun pystyn luottamaan siihen että ihmisen minulle kertoma tarina on totta. Olen käynyt tämän tunnepuoleni kanssa todella syvissä vesissä, ja kasvu tällaiseksi ihmiseksi, joka ei usko kaikkia kuulemiaan nyyhkytarinoita, on ollut kivulias. Kivuliainta on ollut tajuta kuinka paljon ihmiset keksivät tarinoita ja ottavat mielellään palveluksia vastaan, ja toiseksi kivuliainta on ollut pelko siitä, jos joskus kyynistyn niin pahasti etten usko enää ketään ja lakkaan sen myötä kokonaan tuntemasta empatiaa ketään kohtaan. Kuvailisin itseäni siis hieman autistiseksi taiteilijasieluksi, jonka tunnemaailma kuitenkin usein peittyy sen rationaalisen kuoreni alle, joka keskittyy numeroihin.

Lyhyesti sanottuna elämäni on ollut täynnä ratkaisemattomia ongelmia ja henkistä kipua. Mutta katkera en ole, koska älykkyys on tuonut paljon enemmän hyvää mm. työuralla ja ihmissuhteissa, ja elän parhaillaan erittäin onnellista elämää kaikkien opettavaisten kipuilujeni jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Albert Einstein oli tyhmä mies. Sanoi jotakuinkin "älykkyystesteissä käyvät vähä-älyisimmät".

Älykkyyttä on mahdotonta mitata, varsinkaan millään mensan testeillä, jotka rajoittuvat hyvin kapealle osa-alueelle eri älykkyyden tai paremminkin lahjakkuuden osa-alueista.

MEnsan testi mittaa loogista päättelykykyä, jonka on yhteisesti sovittu tarkoittavan älykkyyttä. Toisenlaisilla testeillä voidaan mitata mm luovuutta, verbaalista lahjakkuutta, hahmotuskykyä, silmän ja käden yhteistyötä, matemaattista lahjakkuutta. Ja ne taas eivät mittaa älykkyyttä, vaan niitä asioita joihin ne on tehty

Ihan jos on itse koskaan ollut vaikkapa työhaastattelussa jossa tehdään nämä kaikki testit, tietää tämän nippelitiedon. Kaikki lahjakkuuden lajit on jaoteltu ja voidaan mitata. Älykkyys on yksi lahjakkuuden laji. Turha sitä on ämpyröidä vastaan, että sitäkin mitataan. Mitä sitten jos ei kaikki siinä pärjää. Onhan se selvä ettei pärjää. 

Täällä tosi paljon älykkäitä ihmisiä. Miten tämä voi olla mahdollista, kertakaikkijjaaan teidän kanssa. Melekosta on. On hienoa ollla uljaan rotukansan jäsen, puhdasverinen suomalainen.  Super geenit, aivot niin isot että meinaa poksahtaa iha, kauniita, komeita. Siis listaa voi jatkaa loputtomiin. Minun älykkyys nyt ei päätä huimaa...ehkä 90 tai jotain, hitto kun olis älykäs. Jumankauta te kaikki, 5/5, ookko miten se mennee oikee. Miten onkin sattuna et tänne pohjoseen on syntynä näin paljon teitä. En tajua tätä kysymystä mutta liekkö tarviikkaa. Huostan shakki otteluun teidät kaikki ni katotaa onko teistä mihin.

Vierailija kirjoitti:

Täällä tosi paljon älykkäitä ihmisiä. Miten tämä voi olla mahdollista, kertakaikkijjaaan teidän kanssa. Melekosta on. On hienoa ollla uljaan rotukansan jäsen, puhdasverinen suomalainen.  Super geenit, aivot niin isot että meinaa poksahtaa iha, kauniita, komeita. Siis listaa voi jatkaa loputtomiin. Minun älykkyys nyt ei päätä huimaa...ehkä 90 tai jotain, hitto kun olis älykäs. Jumankauta te kaikki, 5/5, ookko miten se mennee oikee. Miten onkin sattuna et tänne pohjoseen on syntynä näin paljon teitä. En tajua tätä kysymystä mutta liekkö tarviikkaa. Huostan shakki otteluun teidät kaikki ni katotaa onko teistä mihin.

Mikä ihme se sinua nyt risoo? Otahan toinen kuppi kahvia vielä.

Vierailija kirjoitti:

Tässä nyt ei tarvita edes keskimääräistä suurempaa älykkyyttä kun menettää hermonsa ja turhautuu. Ei ajatella ensimmäistä lausetta pitemmälle. Esimerkkinä.

Tavoite: työttömien aseman parantaminen

Karja: "nostetaan korvauksia niin työttömillä menee paremmin!"

Keskimääräisen tai sitä suuremman älykkyyden omaava: "Humm miten saisimme suuremman osan ihmisiä töihin, miten kannustamme yrityksiä kasvamaan, niin työttömien asema parantuu samantien, ja jos tämä ei ole mahdollista niin mistä otamme rahat korvauksien nostamiseen."

Niin. No miten keskimääräistä älykkäämpänä ratkaiset nuo viimeisessä kappaleessa listaamasi pohdinnat?

Konkreettiset ratkaisut seuraamusvaikutuksineen, kiitos. Ei riitä, että asiat jäävät pelkille pohdinnoille, ja toistaiseksi näiden epämääräisten parannussuunnitelmien seuraukset ovat olleet monilla yhteiskunnan alueilla pelkästään negatiivisia. 

Vierailija kirjoitti:

Iso pää painaa. 

Luupäät voivat aloittaa oman ketjun.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut viimeiset 10 vuotta Mensan jäsen, pärjännyt aina koulussa hyvin siitäkin huolimatta että varsinkaan lukiossa en juuri panostanut opiskeluun, sisäistän uusia asioita nopeasti ja teen nykyään maisterin tutkinnolla töitä vanhempana asiantuntijana data-analytiikan parissa. Tällä taustalla kuulen usein olevani keskimääräistä älykkäämpi yksilö, mutta kestän kyllä myös ne mielipiteet ettei tämä taustani kerro älykkyydestäni mitään.

Omassa elämässäni haastavinta on aina ollut taipumus yliajatteluun. Yksinkertaisesta tulee sen myötä hyvin monimutkaista, ja välttelen ehdottomia mielipiteitä - ja toisinaan totean Sokratesta siteeraten, että ainoa asia, jonka tiedän, on se etten tiedä mitään. Data-analyysi sopii kaltaiselleni ihmiselle hyvin, koska siinäkään ei tarvitse koskaan väittää tietävänsä mitään, vaan aina voi muotoilla ulosantinsa niin, että kertoo, mikä on datan perusteella todennäköistä ja mikä taas vähe

Tämä oli mielenkiintoinen teksti, ja tuli mieleen, että lukisin mielelläni tarinasi kirjana!