Keskivertoa älykkäämpi: mikä älykkyydessä on raskainta?

Vierailija kirjoitti:

En itse ole älykäs, ihan tavis vain, mutta olen aina luullut, että älykkäät eivät lokeroi ihmisiä ja muiden ajatuksia tyhmiksi jne, mitä tässäkin ketjussa tehdään. Vaan ymmärtävät ihmisluonteen monimuotoisuuden ja sen, miksi useimmat katsovat maailmaa hyvin vahvasti omasta näkökulmastaan. Mutta ehkä olen väärässä sitten, ehkä heillä onkin tarvetta nostaa itseään muiden yläpuolelle.

Muiden määrittely tyhmäksi onkin yleensä tyhmän ihmisen piirre.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on Mensan jäsen ja hän sanoo monesti, että häntä tuskastuttaa asioiden vatvominen. Vaikka asioilla on monta puolta (jos kyseessä ei ole eksakti tiede), useimmille asioille kuitenkin on yksi tai muutama optimaalinen ratkaisu. Ehkä se johtuu siitä, että kykenee nopeasti yhdistelemään tiedossa olevat faktat ja muodostamaan johtopäätöksiä, kun muut eivät samaan pysty ja siksi vatvovat loputtomiin tätä toisaalta-toisaalta.

Miksei miehesi voi vaan sanoa, että tehdään, näin tämä on hyvä juttu? Itse olen opetellut vahvistamaan muita uskomaan siihen parhaaseen ratkaisuun. Kun joudun usein sen kuitenkin päättämään, vaikken mikään pomo ole.

Jaa, tähän en osaa sanoa enkä oikeastaan tiedä millainen hän on töissä. Kotioloissa hän yleensä kyllä napakan ystävällisesti osaa kertoa ja perustella, miksi asiat kannattaa tehdä tietyllä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että en pysty järkisyistä uskomaan feminismiin tai kunnioittamaan naisia jotka julkistavat oman metoo-tarinansa. 

Feminismi nimenomaan on järkiperäistä sillä se kyseenalaistaa yhteiskunnan normeja mikä on älykkyyden kanssa korreloiva piirre. Naiset ovat alistuvia ja siksi eivät kovin älykkäitä. Älyyn liittyy auktoriteettivastaisuus jota naiset eivät juuri tajua alistuvina.

Mä ja mun tytär ollaan aina tapeltu auktoriteetteja vastaan, älykkäänä ei vaan pysty olemaan lammas. Vaikeuksiahan siitä on tullut, mulla miessuhteissa ja tyttärellä koulussa. Tytön reksi jopa sanoi, että tyttöä on hankala käsitellä kun hän on niin älykäs, mutta vaikea. Tyttö mm. vastusti opettajia, jotka opettivat väärin joitain asioita, tai kohtelivat oppilaita epätasa-arvoisesti.

ÄÖ136 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkäänä naisena eläminen on melkoinen tuska. Samaistut miehiin ja analyyttisyyteen, mutta olet silti naisen kehossa ja näin velvoitettu naiselliseen, alistavaan ja matala-arvoiseen ihmisyyteen sekä siihen että nielet kaiken mukisematta. Kovin moni mies ei suostuisi pukemaan ylleen kokovartalon peittävää säkkiä tai nimeämään itseään toisten mukaan orjatapojen siivittämänä. Älykäs ihminen kyseenalaistaa. Mielestäni äly ei naisella aiheuta juuri mitään, sillä älykäs nainen tekee lopulta kaikki samat elämänvalinnat kuin se alistettu tai vähemmän älykäs nainen. Älykkäimmät naiset avioituvat, ottavat miehen nimen ja elävät miehensä statuksen takana vailla omia meriittejä, aivan kuten ne 70-100 äö naisetkin. Älykkyys ei vain realisoidu oikeastaan naisilla, sinänsä siis turha piirre. Älykkyyden lisäksi tarvitaan luovuutta ja kykyä kyseenalaistaa. Naisilla ei evolutiivisista syistä ole näitä piirteitä.

En muuten oikein ymmärrä tätä matikkahysteriaa. Kielen opiskelussa on pohjimmiltaan tismalleen sama mekanismi kuin matematiikassakin. Erotuksena se että kielessä kuulolla on enemmän roolia ja matematiikassa taas visuaalisella hahmotuksella. Sekä kieli että matemaattinen ajattelu syntyvät samassa aivopuoliskossa. Myös tunneäly on ihan oikea älykkyyden laji, siihen sisältyy johtajuustaitoja, kyky tunnistaa tunteita ja sosiaalinen hahmottaminen esimerkiksi ryhmätilanteissa. Melko uusi tutkimusala, kannattaa tutustua. Tätä toki on vaikeaa mitata joten se tuskin tulee älykkyystesteihin missään vaiheessa.

Mitä helvettiä sä höpiset? Ai naisilla ei ole evolutiivisista syistä luovuutta ja kykyä kyseenalaistaa? Ok. No taidan sitten tosiaan olla mies. Niinhän te kaikki ainakin luulette, kun tänne tehtailen trolliviestejäni. 

Terv.: Hieman päälle kolmekymppinen nainen, joka EI mene koskaan naimisiin tai tule ottamaan miehensä sukunimeä ja jolta löytyy myös kohta tohtorin paperit.

Mäkin ihmettelin tuota naisten luovuuden puutetta. Kuitenkin työskennellyt 25 vuotta luovalla alalla.

Minun on myös ollut vaikeaa löytää mieluisaa työtä, kaikki työ alkaa tuntua tylsältä, kun oppii rutiinit. Olen tällä hetkellä luovassa työssä, jossa saan kehittää uutta ja ratkoa ongelmia, mutta silti tuntuu, ettei ole riittävää haastetta.

Tämä on ihan oikea ongelma, jonka vuoksi panostan suurimman osan älyllisestä energiastani taloudellisen riippumattomuuden tavoitteluun. Tavoite onkin noin 5-6 vuoden päässä.

Vierailija kirjoitti:

Minun ÄO:ni on siinä 146: hujavilla. En oikein voi samaistua noihin edellä esitettyihin ajatuksiin. Erittäin oudolta kuulostaa se, mitä joku sanoi ns harmaasta alueesta. Minusta päin vastoin asiat ovat paljon mustavalkoisempia kuin ihmiset yleensä ajattelevat; minun on helppo ymmärtää se oikea tai paras ratkaisu esim jossain poliittisessa kysymyksessä.

Minusta taas poliittiset kysymykset ovat monesti niin moniulotteisia, ettei niihin ole yhtä oikeaa tai parasta ratkaisua. Ymmärtämisen lisäksi niihin vaikuttavat arvot ja saatavilla oleva tieto (jota ei monesti ole yhteiskunnallisissa asioissa tarpeeksi - tai ainakaan moni ei ole siihen perehtynyt). Jo pelkästään arvojen roolin takia on selvää, ettei poliittisiin kysymyksiin ole yhtä oikeaa ratkaisua. Lisäksi on mahdotonta sanoa, miten jokin poliittinen ratkaisu vaikuttaa olosuhteiden muuttuessa, koska tulevaisuutta ei voi ennustaa.

Ketjun vastauksista näkee, että ihmisten on vaikea erottaa älykkyyttä muista ominaisuuksista, kuten tietämyksestä, persoonallisuudesta, arvoista, asenteista ja ympäristön vaikutuksesta. Eihän se älykkyys ole muuta kuin jonkinlaista prosessointitehoa, ja nämä muut tekijät vaikuttavat hirveästi siihen, miten älykkyys yksilössä ilmenee.

Minusta älykkäänä olemisessa ei ole mitään erityisen raskasta. Pikemminkin se on helpottanut elämääni kaikin tavoin henkisestä tasapainosta toimeentuloon ja parisuhdeonneen. Ihmiset vaikuttavat minusta keskimäärin vähän yksinkertaisilta ja tylsiltä, näen ikään kuin heidän lävitseen. Todennäköisesti tämäkään kokemus ei johdu sinänsä älykkyydestäni vaan pikemminkin persoonallisuudestani ja siitä, millaiseksi olen sattunut ihmisenä muovautumaan.

on olemassa monta eri älykkyyden lajia joten melkein kaikki ihmiset omaavat jonkun niistä, suurin osa ihmisistä useita niistä

mutta itselleni raskainta on se kun näkee ja ymmärtää kaiken maailman tuskan, tietää miten ihmisten elintavat tuhoavat kaiken ja yksinään sille ei voi mitään tehdä. Olemme tuhoontuomittuja. Olen erittäin ahdistunut tämän takia, vaikea elää omaa elämää kun tietää kuuluvansa näin itsekkääseen ja tuhoavaan kokonaisuuteen, ihmisrodun tulisi kuolla ennen kuin tuhoamme kaiken... tai sitten muuttaa tapamme järjestelmällisesti ja pysyvästi.

Jotkut ihmiset pystyvät tiedosta huolimatta olemaan välittämättä asiasta mutta minä en pysty. Ikävä kyllä.

Äitiys tyhmentää, joten silloin tilanne helpottaa jonkin verran.

Tällä palstalla myös keskivertoajattelijaa varmasti ärsyttää, koska täällä on niin tyhmää ainesta.

Kun on älykäs, tyhmyyttä on erityisen vaikea sietää. Tuntuu epäreilulta, että jotkut elävät tyhminä ja muiden on pitänyt mennä normaali elämänpolku.

Pahimpia ovat teinistä asti seurustelleet, jotka ovat hankkineet lapsetkin todella varhaisessa vaiheessa ja kaikki koulutus on jäänyt hankkimatta. Sitten elävät vain lasten kautta.

En ole niin paljon keskivertoa älykkäämpi, että tässä olisi mitään erityisen raskasta.

Se ehkä, että joskus työelämässä keksin fiksumman tavan hoitaa jokin asia, mutta en ole koskaan ollut sosiaalisesti niin älykäs, että osaisin viestiä keksintöni muille varpaille astumatta.

Luin tätä ketjua vähän alusta. Siellä ilmeisesti fiksuina itseään pitävät ihmiset kirjoittavat kelvotonta suomea.

Minun kuulemma pitäisi olla keskivertoa älykkäämpi (testattu neurologisten tutkimusten yhteydessä ja tuo oli lääkärin mielipide), mutta itse koen itseni jatkuvasti aivan sietämättömän typeräksi. Kai sitä tiedostaa paremmin kaiken sen, mitä ei vielä tiedä? 

Pidin jo lapsena joitakin aikuisia tyhminä, jos satuin törmäämään epäakateemisiin ihmisiin. Samoin en voinut ymmärtää, miten joku voi olla aikuinen, mutta kielitaidoton. Älykkyys ei tosin ole suorassa suhteessa koulutukseen, kuten kaikki ymmärtävät. Hajontaa on sekä koulutetuissa että kouluttamattomissa. Mutta aikuisen tulee olla koulutettu, etenkin nykypäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Hassu kysymys, varmaan 80% ihmisistä luulee olevansa keskivertoa älykkäämpiä, ihan kuten useimmat luulevat olevansa keskivertoa parempia kuskeja..

Oikeasti älykkäällä on harvemmin tarvetta korostaa älykkyyttään sen kummemmin. Teot ja tulokset puhuvat puolestaan.

Näin on, ja tämä on todistettu. Tyhmemmillä ylsilöillä suuremmat harhaluulot älykkyydestään. Tähän ketjuun voisi siis vastata lähes jokainen.

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Dunning–Kruger_effect

Miksi ihminen saa sanoa olevansa fyysisesti keskimääräistä vahvempi, tai juoksevansa nopeammin, tai laulavansa paremmin, tai olevansa vaikka ihan vaan keskimääräistä pidempi.. Mutta heti kun joku sanoo olevansa keskimääräistä älykkäämpi, on hän monien mielestä tyhmä tai narsisti, tai jopa toteamuksen olevan todiste siitä ettei hän todellakaan ole älykäs. Mitä ihmettä? Miksi juuri älykkyys kaikista ihmisen ominaisuuksista olisi sellainen jota ei ensinnäkään saa huomata (jo siksi täysin absurdi väite, että älykkyys nimenomaan auttaa huomaamaan asioita), ja toisekseen sitä ei ainakaan saisi koskaan ääneen sanoa.

Mot - juuri tällaiset älyttömyydet ovat älykkäälle vaikeaa kestää... Tiivistettynä vaikeinta on elää koko elämänsä niin, että suurin osa on itseään tyhmempiä. Oma mitattu äoni on korkeampi kuin 96%lla ihmisistä. Tilanne on sama kuin se keskimääräisen älykkyyden omaava viettäisi ikänsä down-ihmisten parissa. Alkaisiko jossain vaiheessa turhauttamaan?

Vierailija kirjoitti:

Tuossa on jotain pienesti häiritsevää, kun ihminen toteaa olevansa keskivertoa älykkäämpi. 

Ai vähän samoin, kuten siinä, että on keskivertoa pidempi tai parempi urheilussa, kielissä, piirtämisessä tai matematiikassa? Tai että on kaunis/komea?

Totta, kaikki hyvät ominaisuudet täytyy aina piilottaa ja niillä ei saa kerskua, koska kaikki ihmisethän ovat yhtä hyviä kaikessa. Ihanan suomalaista.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihminen saa sanoa olevansa fyysisesti keskimääräistä vahvempi, tai juoksevansa nopeammin, tai laulavansa paremmin, tai olevansa vaikka ihan vaan keskimääräistä pidempi.. Mutta heti kun joku sanoo olevansa keskimääräistä älykkäämpi, on hän monien mielestä tyhmä tai narsisti, tai jopa toteamuksen olevan todiste siitä ettei hän todellakaan ole älykäs. Mitä ihmettä? Miksi juuri älykkyys kaikista ihmisen ominaisuuksista olisi sellainen jota ei ensinnäkään saa huomata (jo siksi täysin absurdi väite, että älykkyys nimenomaan auttaa huomaamaan asioita), ja toisekseen sitä ei ainakaan saisi koskaan ääneen sanoa.

Mot - juuri tällaiset älyttömyydet ovat älykkäälle vaikeaa kestää... Tiivistettynä vaikeinta on elää koko elämänsä niin, että suurin osa on itseään tyhmempiä. Oma mitattu äoni on korkeampi kuin 96%lla ihmisistä. Tilanne on sama kuin se keskimääräisen älykkyyden omaava viettäisi ikänsä down-ihmisten parissa. Alkaisiko jossain vaiheessa turhauttamaan?

Hassua, kirjoitin juuri samasta! Niin totta!

T. Toinen samanlainen

No, yksi on ihmissuhteet. Nuorempana tapailin vain itseäni reilusti vanhempia miehiä, sillä heidän elämänkokemuksensa antoi heille vähän tasoitusta. Ei ne suhteet ihan kauheitakaan olleet, mutta olin aika varma että päädyn viettämään ison osan elämästäni jonkun omaishoitajana, minkä jälkeen koittaa jälleen yksinäisyys. Siitä syntyi sellainen tunnekokemus, etten tavallaan voi koskaan kohdata ketään kokonaisvaltaisesti, todennäköisesti tiemme vain risteävät hetken.

Moniin keskusteluihin en jaksa enää osallistua. Tuntuu että kaikki kiertää vaan pientä populistista alkuasetelmakehäänsä, eikä minun elinaikanani näissä keskusteluissa ole juurikaan päästy sata kertaa kuultuja nokkeluuksia pidemmälle. Usein tuntuu kuin joutuisi lähteä opettamaan aakkosia vaikka itse haluaisi puhua jo suurteoksista.

Tästä on seurannut tietynlainen jatkuva ymmärrys omasta kuolevaisuudesta ja siitä että ihmiskunnalla ei tässä muodossa ole enää pitkää tulevaisuutta.

Sitten on kaverit. Aika usein päädyn kavereiksi täysien tollojen kanssa, koska kohteliaisuuttani nyökyttelen ja koitan pitäytyä kohteliaina small talk -tilanteissa, ja tämä luetaan kiintymykseksi. En tieten tahtoen halua loukata ketään, mutta koska oman kohteliaisuuteni takia ympärilläni pyörii jatkuvasti ainakin muutama ihminen joiden kanssa olemme täysin eri planeetoilta, konflikteja syntyy. (Tästä voin tietysti syyttää yhtä paljon itseäni kuin vastapuolta. Sosiaaliset taidot eivät ole erityisosaamisalaani, ja siksi olenkin välillä mielummin ylitsevuotavaisen mukava, kuin oma itseni, jolloin usein tulen tulkituksi agressiiviseksi.) Hyvien ystävienikin kanssa joudun miettimään mistä asioista ja missä paketissa voin kenellekin puhua, mutta tämä lienee tavalla tai toisella kaikille tuttua.

Ärsyttää myös pseudointellektuellit, jotka liittävät älykkyyden synonyymeiksi kovia arvoja kuten kapitalismia tai änkyräateismia. Ihmisen pyhyyden kaipuukin on kuitenkin paljon monimutkaisempia ja kiinnostavampi asia kuin satukirja-läppien hokeminen, ja liittyy mm kykyymme tarkkailla itseämme usealla eri tasolla. Mutta tämmöistä keskustelua ei voi suurimman osan kanssa edes aloittaa ilman että se sinkoutuu johonkin väittelyyn siitä onko (länsimaista) Jumalaa olemassa vai eikö ole. Tunnekylmyys ja empatian puute taas ovat tunnekylmyyttä ja empatian puutetta, ei älykkyyttä, eikä raha tule vain älyn, vaan usein myös ahneuden, hyvän tuurin, verkostojen, ja häikäilemättömyyden äärelle.

Töissä joskus rassaa se, että pitää jatkuvasti muistuttaa kollegoja suurista kokonaisuuksista, ja pitää silmällä heidän tekemiään virheitä. Tähän menee hirveästi energiaa, koska kuten sanottu, joudun todella miettimään ulosantiani ettei sitä tulkittaisi tylyksi.

Älyni tunnustetaan kyllä usein miestenkin toimesta, mutta koska olen nainen, sitä yleensä pidetään jonkinlaisena party trickinä, vähän kuin olisin jonkinlainen Smart Barbie, ja ystävättäreni vieressä vaikka Nurse Barbie. Mitä tyhmempi mies itse on, sitä enemmän hän kuvittelee ettei minun älylläni kuitenkaan ole mitään käytännön arvoa oikeassa, -eli miesten-, maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

jos näyttää mensakortin kaiken kinumisen jälkee niin seuraava asia minkä kuulee on se kuinka "se ei ees tosin tarkota mitään".

ykkönen kuitenki on se että jos tykkää yhtään meikistä tai muodista tai slangista (!) niin se tarkottaa heti että sua ei ikinä tulla ottamaan tosissaan; PTFU:n blogin pitäjän haastattelu hesarissa joskus pari vuotta sitten oli kyllä niin osuva: ihmisillä on tietty kuva "älykkäästä ihmisestä" ja jos eroat siitä millään niin se vaan tarkottaa ettet oikeesti oo fiksu

Saisko tähän linkkiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa on jotain pienesti häiritsevää, kun ihminen toteaa olevansa keskivertoa älykkäämpi. 

Ai vähän samoin, kuten siinä, että on keskivertoa pidempi tai parempi urheilussa, kielissä, piirtämisessä tai matematiikassa? Tai että on kaunis/komea?

Totta, kaikki hyvät ominaisuudet täytyy aina piilottaa ja niillä ei saa kerskua, koska kaikki ihmisethän ovat yhtä hyviä kaikessa. Ihanan suomalaista.

Yleensähän hyvät ominaisuudet kerääntyvät aina samaan ihmiseen. Siis hyvä ulkonäkö, älykkyys, pituus, lahjakkuus ja niin edelleen. Jotain luonnonvalintaa.