Lue keskustelun säännöt.
Mikä siinä on, että ihmisten päähän ei mahdu ettei kaikilla ole tukiverkostoa?
Minkäänlaista.
Sinällään ei ole pakko saati velvollisuus auttaa ketään ja kieltäytyminen on ihan ok. Mutta;
"Etkö voisi kysyä apua vanhemmiltasi/sukulaisiltasi tai ystäviltäsi?" No shit, sherlock! Enpä itse tullut ajatelleeksi! Aivan varmasti kysyn ensimmäisenä apua joltakin puolitutulta kun kerta muitakin vaihtoehtoja on! Ja jottei "kysymys" kuulostaisi jo itsessään tarpeeksi leimiltä voi perään vielä varmuudeksi tokaista " Etköhän sä jotain keksi".
Ärsyttää niin vietävästi.
Kommentit (472)
Mitä käy jos raskausaikana neuvolassa paljastaa totuuden siitä, että ei ole ollenkaan tukiverkkoa? Olemme akateeminen päihteetön hyvin toimeen tuleva ns. normaali pariskunta, mutta ketään läheistä ei ole enää elossa ja ystävät kiireisiä omissa jutuissaan. Joudummeko johonkin mustalle listalle tai lastensuojelutoimenpiteiden kohteeksi jos sanon, että ei ole yhtään ketään joka auttaisi jos jotain sattuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä jotenkin vaikeaa kuvitella, että olisi perheitä, joilla ei ole minkäänlaisia tukiverkkoa tms. Mutta aika paljon näitä kait on. Mulla on äiti :)
Niin. Minun vanhemmat ei enää ole elossa eikä miehen isä, miehen äiti on vanhainkodissa. Miehellä ei ole sisaruksia, minulla on veli mutta hän asuu ulkomailla ja hänellä on kaksi pientä lasta siellä, joissa on kiinni. Eipä ole tukiverkkoja meillä.
Asutte siis korvessa ilman naapureita, eikä teillä ole sukulaisia, ei ystäviä, ei työkavereita, eikä näillä perheitä, eikä aikomustakaan hankkia niitä
Miksi naapurit auttaisi, harvassa on ne naapurit.
Naapurit ei tarkoita sitä että ne auttaa.
En itsekkään hoitaisi kenenkään lapsia tai ottaisi mitään vastuuta niistä.
Jossain voi löytyä naapurista apua, ehkä maaseudulla.Suomen toiseksi suurimmasta kaupungista esimerkiksi.
Naapurit ovat kavereita ja jeesaavat toisiaan. Hienoa että pärjäät ihan itse, jos taas et pärjää ja valitat ettei ole verkostoja, niin ihan oma häpeäsi.
En kyllä ole koskaan valittanut ja 4 vuoden päästä kuopus on jo aikuinen.
Että silleen!!!
Vierailija kirjoitti:
Mitä käy jos raskausaikana neuvolassa paljastaa totuuden siitä, että ei ole ollenkaan tukiverkkoa? Olemme akateeminen päihteetön hyvin toimeen tuleva ns. normaali pariskunta, mutta ketään läheistä ei ole enää elossa ja ystävät kiireisiä omissa jutuissaan. Joudummeko johonkin mustalle listalle tai lastensuojelutoimenpiteiden kohteeksi jos sanon, että ei ole yhtään ketään joka auttaisi jos jotain sattuu?
Nyt ette jää enää tarkkailuun koska se kysely on muuttunut. Vielä joku vuosi sitten se pisteytettiin ja jäi seurantaan jos tuosta tuki/apu/läheiset -osiosta sai nolla pistettä.
Ps. Olemme täysin tukiverkottomia, lapsia jo kolme, mistään ei olla kertaakaan saatu apua, ja hyvin ollaan pärjätty jo 10 vuotta. Tsemppiä, hyvin se menee!
Vierailija kirjoitti:
Mitä käy jos raskausaikana neuvolassa paljastaa totuuden siitä, että ei ole ollenkaan tukiverkkoa? Olemme akateeminen päihteetön hyvin toimeen tuleva ns. normaali pariskunta, mutta ketään läheistä ei ole enää elossa ja ystävät kiireisiä omissa jutuissaan. Joudummeko johonkin mustalle listalle tai lastensuojelutoimenpiteiden kohteeksi jos sanon, että ei ole yhtään ketään joka auttaisi jos jotain sattuu?
No valehtelette että on.
Teillä varmasti tuloja sen verran että saatte rahallakin apua.
Yleensä toinen vanhemmista pystyy hoitamaan ja jos onnettomuus niin silloin lapset saa vähäksi aikaan lastenkotiin.
16 vuotta pärjätty ihan hyvin kun perheessä on isä ja äiti.
Jos toinen sairas niin toinen hoitaa.
Tilanne ihan eri jos on totaali yh-äiti.
Tosin kaveri pärjää ihan yksinkin, kun ei ole joutunut koskaan sairaalaan.
Sen lapset jo isoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä jotenkin vaikeaa kuvitella, että olisi perheitä, joilla ei ole minkäänlaisia tukiverkkoa tms. Mutta aika paljon näitä kait on. Mulla on äiti :)
Niin. Minun vanhemmat ei enää ole elossa eikä miehen isä, miehen äiti on vanhainkodissa. Miehellä ei ole sisaruksia, minulla on veli mutta hän asuu ulkomailla ja hänellä on kaksi pientä lasta siellä, joissa on kiinni. Eipä ole tukiverkkoja meillä.
Asutte siis korvessa ilman naapureita, eikä teillä ole sukulaisia, ei ystäviä, ei työkavereita, eikä näillä perheitä, eikä aikomustakaan hankkia niitä
Miksi naapurit auttaisi, harvassa on ne naapurit.
Naapurit ei tarkoita sitä että ne auttaa.
En itsekkään hoitaisi kenenkään lapsia tai ottaisi mitään vastuuta niistä.
Jossain voi löytyä naapurista apua, ehkä maaseudulla.Suomen toiseksi suurimmasta kaupungista esimerkiksi.
Naapurit ovat kavereita ja jeesaavat toisiaan. Hienoa että pärjäät ihan itse, jos taas et pärjää ja valitat ettei ole verkostoja, niin ihan oma häpeäsi.
Ollaan varmaan oltu jaksavampia ja ahkerampia kuin sinä joka näytät apua niin kovasti tarvitsevan.
Meillä kun on ihan näyttöä että kaksi vanhempaa kyllä hoitaa kaksi lasta.
Pojat nyt 14 ja 16v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten ärsyttää ihmiset, jotka valittavat turvaverkkojen puutetta ja sitten lyhyen keskustelun jälkeen käy ilmi, että heillä on sellainen. Meillä ei ole ketään. Ei edes monien satojen kilometrien päässä! Eikä meidän rahat riitä lastenhoito- tai siivouspalveluiden ostamiseen - niitä rahoja tarvitaan kipeästi muuhunkin.
Kuten moni muukin on kertonut niin sitä luuli tukiverkon olevan kunnossa. Oikeassa hädässä onkin ja ja ihan lyhyeksi ajaksi saan hoitoon (tunneista puhutaan), mutta ei mitään isompaa tai jotain konkreettista apua esim pieni valvottava vauva ja siivous. Itselleni ihan normaali arkea että itse tehdään siivoukset ja ruuat vaikka mikä olisi, joten joka kerta yllättää kun joku ilmoittaa vaikka mummin tulevan kylään siksi aikaa että saa siivottua tai laitettua ruokaa. Onni heille, mitään ei minulta pois.
Eniten harmittaa ystävät jotka kummeiksi pyydettiin eikä juurikaan kiinnostuneita lapsesta olla. Eihän lapsettomat jaksa. Ja mummi joka hoitaa muita lapsenlapsia muttei meidän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se tukiverkko muka rakennetaan? Olen ystävällinen ja sosiaalisesti taitava, ja ystäviä saan helposti. Siis kuuntelevia korvia, murheiden kuuntelijoita, baariin lähtijöitä, matkaseuraa, leffaseuraa jne. Mutta mistä muka saisin jonkun, joka tulisi vaikka ruokkimaan lapseni ja leikkimään hänen kanssaan, kun makaan kuumeessa sängyssä?
Laita kaupan ilmoitustaululle, Facebook tai mihin vain ilmoitus, jossa haet opiskelijaa, pirteää eläkeläistå, kotiäitiä jne. jotka voisivat antaa lastenhoitoapua.
Ei sitä ihan ketä tahansa tuolta kadulta oteta omaan kotiin ainakaan lapsia hoitamaan. Vieläpä jätetä kahden kesken. Ties mitä tapahtuu. Eikä kaikki lapsetkaan ihan tuosta noin vaan jää jonkun Hilman hoidettaviksi; vierastavat, pelkäävät jne.
Myös 4H auttavat lastenhoidossa tai koiran ulkoiluttamassa. Samoin MLL
Vierailija kirjoitti:
On kyllä jotenkin vaikeaa kuvitella, että olisi perheitä, joilla ei ole minkäänlaisia tukiverkkoa tms. Mutta aika paljon näitä kait on. Mulla on äiti :)
mun äiti asuu 3500 kilometrin päässä Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
turha haaveilla kirjoitti:
Kuten moni muukin on kertonut niin sitä luuli tukiverkon olevan kunnossa. Oikeassa hädässä onkin ja ja ihan lyhyeksi ajaksi saan hoitoon (tunneista puhutaan), mutta ei mitään isompaa tai jotain konkreettista apua esim pieni valvottava vauva ja siivous. Itselleni ihan normaali arkea että itse tehdään siivoukset ja ruuat vaikka mikä olisi, joten joka kerta yllättää kun joku ilmoittaa vaikka mummin tulevan kylään siksi aikaa että saa siivottua tai laitettua ruokaa. Onni heille, mitään ei minulta pois.
Eniten harmittaa ystävät jotka kummeiksi pyydettiin eikä juurikaan kiinnostuneita lapsesta olla. Eihän lapsettomat jaksa. Ja mummi joka hoitaa muita lapsenlapsia muttei meidän.
Mä luulen, että moni ei tule edes ajatelleeksi, että pieni vauva estäisi siivoamisen. Rehellisesti sanottuna asia oli mullekin ihan uusi ja tuli esille vasta tästä kirjoituksestasi. Ymmärrän sen, jos äiti on niin väsynyt, että ei jaksa siivota, ja sen vuoksi tarvitsisi jonkun siivoamaan, mutta jos kuitenkin jaksaa siivota, niin miten pieni vauva estää sen? Kun lapsi lähtee liikkumaan, sitten siivoaminen muuttuu hankalammaksi, kun lasta pitää vahtia samalla kun siivoaa. Pieni vauva on ja pysyy kuitenkin juuri siinä, mihin sen on jättänyt. Sulla on ilmeisesti vauva, jota pitää kanniskella koko ajan tai ainakin pitää sylissä? Voisitko siivota iltaisin, kun miehesi on kotona ja hän voi olla vauvan kanssa sillä aikaa, kun sinä siivoat? Tai mies siivoaisi? Siis mikäli et ole yksinhuoltaja.
Nykyisin taitaa olla myös aika tavallista, ettei anoppeja eikä edes omia äitejä haluta omaan kotiin. Jos on vähän aikaa seurannut tätä palstaa, asia on päivänselvä. Älä tuppaudu, on sääntö, jota isovanhempien halutaan noudattavan. Äläkä missään tapauksessa itse ehdota, että tulisit käymään, vaan odota kutsua. Varsinkin miniään pitää olla erittäin läheiset ja lämpimät välit, jotta voisi edes ehdottaa mitään tuollaista. Toisaalta jos on erittäin läheiset ja lämpimät miniään, miniä itsekin voi pyytää tarvitsemaansa apua. Jos menee ehdottamaan, että tulisi vauvaa hoitamaan siksi aikaa, että lapsen äiti saa siivottua, joku miniä/tytär satavarmasti pahoittaa tästä mielensä, koska ajattelee anopin/äidin pitävän heidän kotiaan sotkuisena. Nykyisin pitää kaikessa olla hyvin varovainen, jotta kukaan ei vaan loukkaannu.
Turvaverkoston saamista helpottaa kovasti, jos tutustuu ihmisiin ja avaa kotinsa ovet.
Olen muuttanut useasti paikkakuntaa ja aina on ollut jonkinlainen tukiverkostoja, johon voin hädän hetkellä turvautua - naapurit, ystävät, työkaverit. Omat vanhempani eivät ole lapsuuden jälkeen voineet auttaa, kun molemmat kuolivat onnettomuudessa kun olin lapsi eli on pitänyt pienestä pitäen selvyytyå yksin ja rakennettava turvaverkostot.
Nyt olen asunut viimeiset 4 vuotta, melko pienellä paikkakunnalla ja täälläkin on vähintään viisi perhettä, jotka auttavat jos tarvitsen apua ja olen sitä myös saanut.
Vai tarkoitetaanko täällä turvaverkostolla sitä, että joku tarjoaa rajattomasti aikaansa, toisen käytettäväksi, silloin kun sitä tarvitsee tai mieleen juolahtaa, kun oma aika on rajallinen 24h/vrk ja haluaisi elää 30h/vrk edestä ja kuvittelee toisen ajan olevan rajattomasti hänen käytössään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
turha haaveilla kirjoitti:
Kuten moni muukin on kertonut niin sitä luuli tukiverkon olevan kunnossa. Oikeassa hädässä onkin ja ja ihan lyhyeksi ajaksi saan hoitoon (tunneista puhutaan), mutta ei mitään isompaa tai jotain konkreettista apua esim pieni valvottava vauva ja siivous. Itselleni ihan normaali arkea että itse tehdään siivoukset ja ruuat vaikka mikä olisi, joten joka kerta yllättää kun joku ilmoittaa vaikka mummin tulevan kylään siksi aikaa että saa siivottua tai laitettua ruokaa. Onni heille, mitään ei minulta pois.
Eniten harmittaa ystävät jotka kummeiksi pyydettiin eikä juurikaan kiinnostuneita lapsesta olla. Eihän lapsettomat jaksa. Ja mummi joka hoitaa muita lapsenlapsia muttei meidän.
Mä luulen, että moni ei tule edes ajatelleeksi, että pieni vauva estäisi siivoamisen. Rehellisesti sanottuna asia oli mullekin ihan uusi ja tuli esille vasta tästä kirjoituksestasi. Ymmärrän sen, jos äiti on niin väsynyt, että ei jaksa siivota, ja sen vuoksi tarvitsisi jonkun siivoamaan, mutta jos kuitenkin jaksaa siivota, niin miten pieni vauva estää sen? Kun lapsi lähtee liikkumaan, sitten siivoaminen muuttuu hankalammaksi, kun lasta pitää vahtia samalla kun siivoaa. Pieni vauva on ja pysyy kuitenkin juuri siinä, mihin sen on jättänyt. Sulla on ilmeisesti vauva, jota pitää kanniskella koko ajan tai ainakin pitää sylissä? Voisitko siivota iltaisin, kun miehesi on kotona ja hän voi olla vauvan kanssa sillä aikaa, kun sinä siivoat? Tai mies siivoaisi? Siis mikäli et ole yksinhuoltaja.
Nykyisin taitaa olla myös aika tavallista, ettei anoppeja eikä edes omia äitejä haluta omaan kotiin. Jos on vähän aikaa seurannut tätä palstaa, asia on päivänselvä. Älä tuppaudu, on sääntö, jota isovanhempien halutaan noudattavan. Äläkä missään tapauksessa itse ehdota, että tulisit käymään, vaan odota kutsua. Varsinkin miniään pitää olla erittäin läheiset ja lämpimät välit, jotta voisi edes ehdottaa mitään tuollaista. Toisaalta jos on erittäin läheiset ja lämpimät miniään, miniä itsekin voi pyytää tarvitsemaansa apua. Jos menee ehdottamaan, että tulisi vauvaa hoitamaan siksi aikaa, että lapsen äiti saa siivottua, joku miniä/tytär satavarmasti pahoittaa tästä mielensä, koska ajattelee anopin/äidin pitävän heidän kotiaan sotkuisena. Nykyisin pitää kaikessa olla hyvin varovainen, jotta kukaan ei vaan loukkaannu.
Kyllä nykyisin on tavallista ettei äitejä ja anoppeja kiinnosta! Meillä molemmat mummot ja ukit terveitä 64-67v eläkeläisiä ja on terveyttä/aikaa/rahaa, mutta kiinnostus vaan puuttuu. Ovat täydellisen piittaamattomia omista lapsistaan ja lapsenlapsistaan. He eivät koskaan soita tai halua tavata, ei vaan kiinnosta omien lasten elämä tai ei vaan viitsi tavata lapsenlapsia.
Minä ekat 8v yritin, pidin yhteyttä, kutsuin kylään, lähetin valokuvia, askartelin lasten kanssa.
Viimein luovutin kun en jaksanut sitä että isovanhemmat ei tehneet pienintäkään aloitetta. Lopputulos: appilan väestä ei ole kuulunut mitään kahteen vuoteen ja omat vanemmst ovat soittaneet kerran. Nähty ei olla kahteen vuoteen ja tänä aikana sain nuorimman lapsen. Isovanhemmat eivät tulleet nuorimman ristiäisiin (”on niin vaikeeta kun pitäisi ajaa autolla 100km”) eivätkä ole tätä lapsenlastaan koskaan nähneet.
Tämä on sitä nykypäivän mummoilua ja isovahempimenoa. Kiinnostaa vaan eläkeläisten humpat, jumpat, retket ja mökkeily. Omille lapsille soitetaan max kerta vuoteen 5min puhelu, siinä kerrassaan ihmissuhteen hoitamista tarpeeksi.
Ei mua vauva koskaan ole estänyt siivousta.
Siivoan aina vähän kerralla, olen sen verran laiska.
Siivoan nytkin vähän kerralla vaikka lapset on teinejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meillä oli ihana mummo ja 2 läheistä sukulaista.
Mummo sanoi ettei jaksa hoitaa enää ka sukulaiset vaan nauroi ja sanoi etteivät hoida.
Ei se mua haitannut kun mulle oli itsestään selvää että haluamme hoitaa lapset itse.
Eihän mitään ongelmaa ole jos on kaksi vanhempaa. Silloin tukiverkko on vain kiva lisä. Itse olen täysorpo totaaliyh ja sain tukihenkilön kiireellisenä kun oli peräjälkeen kuolemaa ja ero. En tiedä kuinka kohonnut riski oli lapsillani mutta arvasin että nousen avuntarvitsijoiden kärkeen.
Normaalit/kauniit saa tukiverkoston mistä vaan. Mutta kun olet hiljaisempi ja ei niin kaunis niin ihmiset vaan vaivaantuu kun pyydät yhdenkin kerran esim. autokyytiä. Alkaa se katseen välttely ja mutina. Ei ihmiset oikeasti halua auttaa.
Ja sekös vasta kivaa on, kun isovanhempien tuki annetaan vain osalle lapsista. Lopuille sitten kerskutaan, miten muiden lastenlasten kanssa mökkeillään, käydään teatterissa, haetaan hoidosta ja hoidetaan sairaina. Tätä on niin kiva kuunnella. Ehkä vähän ohis, mutta perheen sisällä voi tosiaan olla näin, että tukea annetaan vain suosikeille, vaikka asuttaisiin kaikki ihan lähekkäin. Eikä se mitään, tukekoot ketä haluavat, mutta osattomiksi jääneille ei tarttis aina mainostaa sitä, mitä muut saavat. Tyyliin: mulla on synttärit, mutta sua ei oo kutsuttu...
Vierailija kirjoitti:
Normaalit/kauniit saa tukiverkoston mistä vaan. Mutta kun olet hiljaisempi ja ei niin kaunis niin ihmiset vaan vaivaantuu kun pyydät yhdenkin kerran esim. autokyytiä. Alkaa se katseen välttely ja mutina. Ei ihmiset oikeasti halua auttaa.
Autokyydit kyllä on ongelmallisia, koska siihen autoilija joutuu laittamaan omaa rahaa, jos on kaupunkiajoa, sillä 10€ ei vielä kauan pysäköidä kaupungissa ja bensat päälle.
Suomessa taksit ovat edullisia ja jos on vähän ajoa, auton kulujen hinnalla saa jos toisenkin kerran taksilla, samaan hintaan.
Varsinaista tukiverkostoa ei ole, mutta olen saanut pari kertaa lapsen hoitoapua parilta tuttavalta silloin kun lapsi oli pieni.
Molemmat tuttavat olivat sellaisia, joilla.ei itselläänkään ollut tukiverkostoa ja olisivat tarvinneet aina ajoittain itsekkin apua.
Syrjässä asuvana autottomana yksinhuoltajana vastavuoroisen avun tarjoaminen oli kuitenkin mhdotonta. Ei toivoakaan, että olisin päässyt hoitamaan tuttavien lapsia tai auttamaan auttamaan muutossa pitkälläkään varoajalla, kun kulkeminen heidän luokseen oli käytännössä mahdotonta julkisen liikkenteen olemattomuuden vuoksi, puhumattakaan muutenkin olemattomista voimavaroista. Kaikki energia valui omasta arjesta selviämiseen. Tunsin niinä parina kertana kun apua jouduin pyytämään huonoa omatuntoa.
Muuten tukiverkottomalla yksinhuoltajalla arki meni niin, että lapsi oli mukana lääkärillä ja jopa koulussa sillon kun sattui olemaan iltaopintoja. Onneksi lapsi on rauhallinen, eikä aiheuttanut ongelmia itselle tai muille opiskelijoille, joten sen suhteen pääsin helpolla.
Vaikeinta siinä tukiverkottomuudessa on yksinäisyys, se kun ei ole ketään läheisiä joille jakaa asioitaan, kysyä neuvoa, saati luottaa siihen että jos jotain sattuisi saisi tukea ja apua.
Paikkakunnat eivät ole tasa-arvoisia sen suhteen millaista apua on mahdollista saada vanhemmuuden tueksi. Kerhot yms. Mahdolliset tutustumispaikat olivat kaikki kaukana ja toimivat usein päiväaikaan, jolloin itselläni oli koulua. Nuorena opiskelijana myös raha oli niin tiukilla, ettei jonkun itseni ikäisen nuoren palkkaaminen hätätilanteessa olisi onnistunut. Ja lapsen päiväkodin kavereiden vanhemmat olivat sen verran itseäni vanhempia, etteivät oikein osanneet suhtautua minuun tasavertaisena aikuisena, saati halunneet tutustua. Tämä kävi hyvin selväksi.
Tuosta ajasta on nyt jo aikaa ja jotenkin sitä aina pärjäsi. Myöhemmin ajateltuna ainoa asia, josta olen pahoillani on se, että lapseni lapsuus olisi voinut olla hieman toisenlainen, jos itselläni olisi riittänyt voimavaroja parempaan vanhemmuuteen, esimerkiksi läheisten tai yhteiskunnan palveluiden avulla.
Aina asiat eivät vain syystä tai toisesta mene niin kuin haluaisi.
Toivoisinkin osalta ketjuunkin vastenneista hieman ymmärrystä sille, että aina kaikille ei ole mahdollista hakea apua mistään.
Jo se missä joudut määrittää erilaisten (yhteiskunnan ja läheisten) tuen saatavuuden.
Suomen toiseksi suurimmasta kaupungista esimerkiksi.
Naapurit ovat kavereita ja jeesaavat toisiaan. Hienoa että pärjäät ihan itse, jos taas et pärjää ja valitat ettei ole verkostoja, niin ihan oma häpeäsi.