Mikä siinä on, että ihmisten päähän ei mahdu ettei kaikilla ole tukiverkostoa?

Vierailija kirjoitti:

En tarvinnut hoitorinkiä.

Tuo ei ole ketjun aihe. Hoitorinki on päivähoitojärjestely. Tässä ei puhuta nyt eri päivähoitovaihtoehdoista.

Te jotka sanotte että ette ole tarvinneet tukiverkkoja niin eikö teillä ole harrastuksia tai ylipäätään omaa elämää??

Vierailija kirjoitti:

Ne kellä verkko on, pitää sitä itsestäänselvyytenä niinkuin ilma jota hengittää. Minäkin olen tukiverkoton. Molemmilla on näennäisesti vanhemmat: ovat elossa, muttaheitä ei tippaakaan kiinnosta lastensa asiat (perhe, lapsenlapset) eivätkä auta ikinä. Eivät edes hädässä tai vakavassa tilanteessa, ilmoittivat kyllä tämän jo raskausaikana, että ”eivätsitten aio auttaa tai hoidella”. Sisaruksia 1kpl, ei apua sieltäkään, ja ylipäätään suku 200km päässä.

Meillä ei ole naapuriapuakaan kun työn perässä vuosi sitten muutettiin länsisuomeen.

Ei ole yhtään ketään joka hädässä auttaisi. On turvston olo.

Ja kyllä, olen yrityänyt verkottua ja tehdä hoitovaihtareita. Lopputulos: hoidan yhden naapurin lapsia jolla on hyvä tukiverkko, mutta hän ei hoida vastineeksi minun lapsiani, eli minä olen lisätukiverkko sellaiselle jolla ON jo tukiverkko.

Mutta, tukiverkon omaavat osaavat apua vaatia, vaikka tukiverkottomaltakin :)

Ymmärrän alun, mutta tuo tulos on kyllä surkuhupaisa.Kerroitko naapurille tarpeesi?

Kerro.

Vierailija kirjoitti:

Te jotka sanotte että ette ole tarvinneet tukiverkkoja niin eikö teillä ole harrastuksia tai ylipäätään omaa elämää??

Minulla on firma. Eipä siitä paljon ekstra-aikaa jää.

Harrastan koiria, puutarhanhoitoa ja käsitöitä. Ne kaikki onnistuu ilman tukiverkkoa, lasten kanssa.

Hoidan mielelläni siskoni lapsia. En voi itse saada lapsia, joten siskoni lasten kanssa vietetty aika tuntuu arvokkaalta ja autan hänen perhettään mielellään. Olen läsnä lasten elämässä viikoittain, nyt kesällä päivittäin. Ehkä sukulaisuudesta johtuen autamme toisiamme vastavuoroisesti: hän on perheensä kanssa auttanut minua esimerkiksi muutossa ja myös rahallisesti, kun tulin koronan takia lomautetuksi.

Hoitaisin mielelläni myös ystävieni lapsia, mutta olen huomannut sen olevan vaikeaa. Apuani on pyydetty, kun olisi pitänyt hakea tietynlainen syöttötuoli parin tunnin ajomatkan päästä facekirppislöytönä. Ystävä suuttui, kun en saman tien lähtenyt sitä hänelle hakemaan. Kun pyynnöt ovat kohtuuttomia ja yksipuolisia, niistä on koko ajan helpompi kieltäytyä. Turvaverkko ei myös aina pääse syntymään hyvistä yrityksistä huolimatta. Toisen ystäväni perheen lasten kanssa olin viettänyt jonkin verran aikaa, mutta aina oli toinen vanhemmista paikalla, minkä ymmärrän tietysti. Kun toinen lapsista sairastui äkillisesti ja minua pyydettiin hoitamaan pikkusiskoa, riensin paikalle. Pikkusiskolle olin kuitenkin niin vieras ihminen, että hän itki koko ajan, kun vanhemmat olivat päivystyksessä vanhemman lapsen kanssa. Yritin keskustella tästä ystäväni ja hänen miehensä kanssa, mikä oli tietysti vaikeaa. He haluavat, että olen heidän ja lasten elämässä, mutta silti en kuulu heidän perheensä arkeen. Ehdotin, että voisin olla lasten kanssa yhden illan viikossa, jolloin he voisivat tehdä jotain yhdessä, mutta tämä tuntui heistä liialliselta. Hiljalleen aloimme nähdä harvemmin ja harvemmin. Sitten puhelin soi, kun vanhemmat olivat sairastuneet oksennustautiin. En ollut nähnyt heitä tai lapsia yli kahteen kuukauteen. En mennyt auttamaan, mutta kävin kaupassa heidän pyynnöstään ja jätin limpparit oven taakse.

Turvaverkon rakentaminen vaatii aikaa, sosiaalisia taitoja ja avoimuutta. Ei kukaan halua olla tarpeen tullen hätiin kutsuttava ilmainen hätäapu. Ymmärrän, että lapsiperhearjessa ei välttämättä ole tilaa ystäville, mutta ei ystäviltä silloin voi kauheasti vaatia mitään palveluksiakaan.

Vierailija kirjoitti:

Joku pölkkypää sätti ylhäällä että tukiverkottomat on tyhmiä sossulokkeja. Mistä jumalauta joku voi keksiä että tukiverkttomuus on KÖYHIEN ongelma?

Olemme totaalisen tukiverkoton perhe, kummatkin akateemisia, mulla jopa 2 akateemista tutkintoa, tienaan n. 100 000e vuodessa ja SILTI olemme tukiverkottomia.

Mikään palkattu apu ei tee tukiverkkoa, sillä ihan joka paikassa pitää tietää hoidon tarve 2-3vrk ennakkoon joten kun akuutti hätä iskee niin apua ei saa.

Olen joutunut synnyttämään yksin ilman miestä kun ei saatu hoitajaa (varallaolosta olisi pitänyt maksaa 2500eur viikko, ja siihen päälle se oikea hoitoaika). Hoivapalvelut kun laskuttaa siitä ”odottelustakin”. Samoin on ollut hirveitä tilanteita kun mies ulkomaan työmatkalla, itse jouduin sairaalaan vakavassa ja äkillisessä infektiossa, eikä mitään paikkaa mihin laittaa lapset kun kukaan ei auta. Sosiaalitoimen piti auttaa.

Meillä on kyllä kahdet isovanhemmat mutta kummatkaan ei auta, ikinä. Edes pahassa hädässä ei saa apua, toiset lyö luurin korvaan ja toiset sanoo että sori, autamme vain tyttären perhettä.

Myöskään palkattu lastenhoitaja ei tule lasten synttäreille tai tarhan sukulaisten päivään, ei soita jos ollaan sairasteltu pitkään, ei ole kiinnostunut lasten todistuksista jne.

Rahalla ei saa tukiverkkoa.

Ja tajutkaa nyt, vaikka on kouluttautunut, ahkera, työssäkäyvä, maksaa veroja, SILTI VOI OLLA TUKIVERKOTON!

Sorry kun huudan mutta v*tuttaa ajatustapa että tämä ongelma on vain jotenkin typerillä ja köyhillä ja sossulokeilla.

Tukiverkosto tulee siitä millaiseen kotiin satut tuurilla syntymään, onko vanhempasi julma vai lempeä, ihana vai psykopaatti, avulias vai lapsensa hylkäävä.

Oot se sama joka uhoaa että miehesi pitää saada elää unelmaansa ulkomaan työmatkoilla ja sitten inistään ettei kukaan ole kotona sua auttamassa, miten muut on typeriä köyhiä, mut sä ja miehrs rikkaita, silti ette onnistu arjessa. Miehen pitäis päästä tienaamaan kovaa valuuttaa ympäri maailmaa, ja muitten tyhmien sossulokkien tulla hänen kotityöt tekemään sun kotiin siksi aikaa. Sulle on sanottu et paa kotiasiasi järjestykseen. Et laita, vaan haukut sossulokkeja.

Tunnen sut, kaks akateemista arkea hallitsematonta. Lähipiirissä näitä riittää. On pannu välit poikki koska prioriteetit teilä väärin. Rahassa kiinni. No raha ei auta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään äidit ovat kertakaikkiaan niin laiskoja että kaikki pitäisi tuoda eteen. Ei se toimi.

Nykyään myös toitotetaan "pyydä apua" "pyydä apua, vaikka tuntuisi tyhmältä". Jos niin moni neuvoo myös median puolella pyytämään apua niin moni saattaa pyytää sitä apua.

Hah mikä vitsi. Apua ei saa vaikka pyytää. Pahassa hädässä olen pyytänyt ja ei annettu. Soitin isovanhemmat, sossut, neuvolat, seurakunnat ja kaikki.

Toiste en erehdy pyytämään.

Kyllä taas ketjussa hyvän tukiverkon omaavat pätevät ja ovat niin parempaa sakkia että. Luulevat vielä että tukiverkko on jotenkin omaa ansiota heillä kun ovat niin ihania.

Synnypä alkoholistiperheeseen ja huomaa että edes se oma ihanuus ei auta ja ilman tukea jäät ja saat olla sitä koko loppuelämäsi.

Vierailija kirjoitti:

Te jotka sanotte että ette ole tarvinneet tukiverkkoja niin eikö teillä ole harrastuksia tai ylipäätään omaa elämää??

Noh. Mä ottason ilomielin tukiverkot ja niille olisi huutava tarve. Mutta kun niitä ei ole eikä niitä saa rakennettua (ja todella on yritetty) niin sit vaan on PAKKO pärjätä ilman. Eli sit vaan harrastuksista tingitään ja parisuhdeaikaa ei ole ollenkaan. Kun ei ole mitään vaihtoehtoa niin on pakko vaan sopeutua ja jaksaa.

Tulipa opittua ketjusta että on omaa syytäni, että vanhempani ovat mielenterveysongelmaisia ja harhaisia, toinen heistä ja veljeni käyttivät hyväkseen kun olin lapsi.

Ei ole tukiverkkoa ei, äiti on harhainen ja kuvittelee että olen vakooja, on kerran palkannut tuntemattoman ihmisen seuraamaan minua "paljastaakseen" vakoojaksi, tämä palkattu stalkkeri sitten seurasi mua matkalla terapiaan ja raportoi äidille joka kertoi minulle tarkalleen missä minut on nähty... Rakennus jossa terapeutin toimisto sijaitsee oli kuulemma joku valerakennus ja oikeasti siellä on vakoojien salainen tukikohta.

Ei todellakaan ole minun vikani, että äitini käytti lapsena hyväksi ja heti kun olin aikuinen ja sanoin "ei", hän päätti että eihän minulla voi omaa tahtoa olla koska olen hänen omaisuuttaan, minun on siis pakko olla vakooja, tai vähintäänkin joku on siepannut hänen tyttärensä ja minä olen joku vieras valepuvussa.

Ei ole minun vikani, että sama äiti opetti veljenkin hyväksikäyttämään, en todellakaan lähde kyselemään häneltä apua. Isä on kuollut, äidin aviomies paapoo äitiä ja on vanhan koulukunnan "kunnioita vanhempias vähät siitä mitä ne tekee, älä sano vastaan äidilles"-miehiä. 

Ei ole myöskään minun vikani, että miehen vanhemmat ovat kiireisiä duunareita joilta menee katto pään päältä jos he noin vain ottavat huvikseen lomaa vauvanhoitoon. Ovat ammateissa joista ei noin vain oteta lomaa yks kaks, tai joku muu otetaan heti tilalle tekemään se duuni.

peilistä katsoo ilmeisesti hyvin itsekeskeinen narsisti

Meillä on vain uimahousuverkko ja sekin takertuu kiinni xC