Lue keskustelun säännöt.
Mikä siinä on, että ihmisten päähän ei mahdu ettei kaikilla ole tukiverkostoa?
Minkäänlaista.
Sinällään ei ole pakko saati velvollisuus auttaa ketään ja kieltäytyminen on ihan ok. Mutta;
"Etkö voisi kysyä apua vanhemmiltasi/sukulaisiltasi tai ystäviltäsi?" No shit, sherlock! Enpä itse tullut ajatelleeksi! Aivan varmasti kysyn ensimmäisenä apua joltakin puolitutulta kun kerta muitakin vaihtoehtoja on! Ja jottei "kysymys" kuulostaisi jo itsessään tarpeeksi leimiltä voi perään vielä varmuudeksi tokaista " Etköhän sä jotain keksi".
Ärsyttää niin vietävästi.
Kommentit (472)
Mutta mihin tuota tukiverkkoa tarvitaan?
t. 2 yläkouluikäisen lapsen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla olematon tukiverkko ja nyt vakavan kriisin keskellä jopa eräs ammattilainen sitä jotenkin ikävästi ihmetteli. Olen vaan niin onneton sosiaalisesti ja aikuisena olen jo luovuttanut, parisuhteessa olen ollut, mutta muuten aika erakkona. Onneksi ei ole lapsia enkä itse kärsi tästä yksinäisyydestä, muille se tuntuu olevan pahempi asia kuin minulle. Ennemmin tukeudun luontoon, eläimiin ja kirjoihin kuin toisiin ihmisiin & se nyt on vaan joku sisäinen juttu, jolle en voi mitään.
Tämä tuliverkosta jankkaaminen tapahtuu myös neuvolassa. Jokaisen kolmen lapsen osalta neuvolassa aina vängättiin tukiverkosta.”onhan teillä pakko olla joku, kaikilla on”. ”kyllä pitää olla tukiverkko, ihan ehdottomasti pitää” ja pahin kaikista: ”koittakaa vaan pyytää niitä isovanhempiaapuun vaikkei väleissä nyt olisikaan”. Jep! Väkivaltainen, insestinen ja psykopaattinen isoisä on ihan parasta a-luoksn laatua tukiverkkona!
No sitten neuvolassa trhtiin joku helvetin voimavarapisteytys. Kaikki muut osa-alueet hyvin (talous, parisuhde, jaksaminen jne) mutta kun ei ole yhtä ainutta isovanhempaa, niin siitä isovanhempien apu-kohdasta saatiin nolla pistettä. Tämä johti siihen että kokonaispisteet näytti jotain ”syrjäytymisvaaraa”(en muista termiä tarkkaan) ja jouduttiin tuon takia johonkin voimavaraseurantaan. Ei helvetti sentään!!! Mallikelpoiset vanhemmat joutuvat tarkkikselle sen takia että paskat isovanhemmat ri osallistu perheen elämään mitenkään.
Päiväkoti on toinen mutta en jaksa edes aloittaa. Mulla kun ei ole ketään varahakijaa joka pitää paperiin merkata. Tästä väännetty joka syksy ja aina on sit ainoa varahakija 800km päässä oleva puolituttu sukulainen. ”Kyllähän kaikilla on PAKKO olla joku!”
Joo, tähän on pakko kommentoida, en tosiaankaan ymmärrä MIKSI se tukiverkko pitää olla! Miksi ihmeessä omat lapset pitää antaa vieraan ihmisen hoitoon?
Ystävät ovat asia erikseen.
Oletko itse osa jonku muun tukiverkkoa? Haluaisitko olla? Osaatko ja haluatko tarjota apua ja olla osa toisen tukiverkostoa?
Sunnista kirjoitti:
Oletko itse osa jonku muun tukiverkkoa? Haluaisitko olla? Osaatko ja haluatko tarjota apua ja olla osa toisen tukiverkostoa?
Olen osa tukiverkostoa tukiverkollisille tutuille mutta en saa vastavuoroista apua. Tarjoan apua, olen sosiaalinen, antelias ja ystävällinen ja autan mielelläni muita. SILTI olen tukiverkoton. Ei se noin mene kuin luulet, tukiverkko ei tule sillä että itse autat ja tarjoat apua.
Jännä itkuvirsi, valitetaan ettei ole verkostoa vaikka nimenomaan on moisesta tieten tahtoen hankkiutunut eroon... muhikot omassa paskasopassa niinkuin sanotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On mykistävää miten jotkut ihmiset voivat olla noin ylenkatseisia ”paremmuuskuplassaan”, tässäkin ketjussa jo pari tyyppiä kommentoi tukiverkottomien olevan laiskoja, tyhmiä ja yhteiskunnan rupusakkia.
Tukiverkottomuutta on paljon myös ”paremmissa piireissä”. Niissä on usen itsekäs ja materialistinen meno, ja ihmissuhteet eivät ole vahvoja tai rakkaudellisia, koska energia menee rahan haalimiseen ja omaisuuden hoitamiseen.
Itse olemme puolisoni kanssa molemmat akateemisia, ahkeria, vaativissa asiantuntijahommissa ja minä ”jopa” varakkaasta lapsuudenkodista. Silti meillä ei ole tukiverkostoa kummankaan suvun puolelta emmekä ole koskaan saaneet mitään apua tai tukea. Varakkaat vanhempani eivät olleet minusta kiinnostuneita edes lapsena, ja täysi-ikäistyttyäni minut suunnilleen heitettiin kotoa ja jätettiin täysin yksin selviytymään, ilman henkistä tai muutakaan tukea. Mikään ”ostakaa apua rahalla” ei myöskään tuo sitä tukiverkostoa tai välittäviä ihmisiä perheellemme.
Se, että ajatellaan että tukiverkottomuus on köyhien ja tyhmien ongelma - tai sitten muuten itseaiheutettua - on aivan käsittämättömän törkeä ajatuspäätelmä ja sellaisen päätelmän tekijä on kyllä ylimielisyydessään ja omahyväisyydessään omaa luokkaansa. On aivan uskomatonta, että joku edes onnistuu laskemaan synnyinolosuhteensa (millaiset vanhemmat, millainen suku) omaksi ansiokseen. Jokainen teistä etuoikeutetuista olisi saattanut aivan yhtä hyvin syntyä huonoihin olosuhteisiin. Vauva ei voi päättää vanhempiaan vaan kohtalon kortit arpovat elämän olosuhteet.
Hyvä ja rakastava suku ei ole omaa ansiota vaan TUURIA! Ja kaikille ei vaan riitä rakastavia vanhempia. Moni syntyvä vauva saa nytkin osakseen paskat vanhemmat ja elinikäisen taakan ja olemattomat tukiverkot :(. Itkettää niiden vauvojen puolesta :(
Mielenkiintoinen ketju, kiitos tästä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus tosissaan tuntuu että aika harvalla on tukiverkko,
todella moni yksikseen sinnittelee urheana vailla läheisiä mistä saisi turvaa.
Isä ? Tukiverkosto? Mitä ne on? Tukiverkosto ystäväni ratkesi juomaan 10vuoden tipattoman jälkeen. Lapseni ovat tärkeimpäni. Minulla terveet lapset. Eikö se jo ole paljon. Turhaa valitusta tukiverkosta. Jos hätä tulee niin mll lapsenvahti. Olkaa naisia älkää vinkuiitoja. Ei täälä muillakaan isovanhemmat kerkiä tai tahdo auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se vinkuminen kohdistuu siihen että MUUT olettaa että tukiverkko on. Neuvola olettaa, päikky olettaa, naapurit olettaa, tukiverkolliset olettaa.
Oikeasti pitäisi tunnustaa julkisessa keskustelussa että tukiverkottomuus alkaa olla yleisempää kuin verkollisuus, ja tämän jälkeen rakentaa yhteiskunnallisia palveluita lapsiperheelle tueksi. Itse kaipaan erityisesti yhteiskunnan valvomaa lastenhoitopalvelua, josta toki olen vslmis maksamaan mutta jossa hoitajat on huolella valittu, taustat tarkastettu ja joilla on velvoite tehdä työ hyvin (tai työsuhde yhteiskuntaan päättyy). Nyt MLL välittää huonoja huithapeleita joilla ei mitään vastuuta työn jäljestä eikä intressiä tehdä työtä hyvin (minulla valitettavasti huonoja MLL kokemuksia)
Pitäisikö järjestää tukiverkottomien tapaaminen? Siellä voisi tutustua toisiin samassa tilanteessa oleviin perheisiin, luoda ystävyyssuhteita ja voisi sopia vastavuoroisesta lapsenhoidosta? Itselläni tilanne on jo suht ok kun lapset on kasvaneet niin että nuorempi täyttää 10 vuotta mutta käytännössä olen totaali yh ja edelleen lapset joutuu olemaan liikaa yksin kun teen töissä pitkää päivää ja isovanhemmat on kuolleet tai asuu kaukana ja muu suku kiireistä/halutonta tapaamaan lapsiani ja todellakin kun ystäväperheillä on yleensä ainakin yksi isovanhempi arjessa mukana ja monella lasten isä myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No se vinkuminen kohdistuu siihen että MUUT olettaa että tukiverkko on. Neuvola olettaa, päikky olettaa, naapurit olettaa, tukiverkolliset olettaa.
Siis sua ei harmita verkottomuus vaan muiden oletukset? Miten ne näkyy ihan käytännössä? Mistä päättelet, että olettaa ja miten se haittaa sua mitä muut olettavat? Jos mä asun sun naapurissa ja luulen, että mummu käy teillä kerran viikossa niin miten se haittaa sua enemmän kuin se, että mummu ei käykään?!
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö järjestää tukiverkottomien tapaaminen? Siellä voisi tutustua toisiin samassa tilanteessa oleviin perheisiin, luoda ystävyyssuhteita ja voisi sopia vastavuoroisesta lapsenhoidosta? Itselläni tilanne on jo suht ok kun lapset on kasvaneet niin että nuorempi täyttää 10 vuotta mutta käytännössä olen totaali yh ja edelleen lapset joutuu olemaan liikaa yksin kun teen töissä pitkää päivää ja isovanhemmat on kuolleet tai asuu kaukana ja muu suku kiireistä/halutonta tapaamaan lapsiani ja todellakin kun ystäväperheillä on yleensä ainakin yksi isovanhempi arjessa mukana ja monella lasten isä myös.
Jos sulla on liian vähän aikaa omille lapsille, miten sulla olisi aikaa olla tukiverkostona jonkun toisen lapsille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö järjestää tukiverkottomien tapaaminen? Siellä voisi tutustua toisiin samassa tilanteessa oleviin perheisiin, luoda ystävyyssuhteita ja voisi sopia vastavuoroisesta lapsenhoidosta? Itselläni tilanne on jo suht ok kun lapset on kasvaneet niin että nuorempi täyttää 10 vuotta mutta käytännössä olen totaali yh ja edelleen lapset joutuu olemaan liikaa yksin kun teen töissä pitkää päivää ja isovanhemmat on kuolleet tai asuu kaukana ja muu suku kiireistä/halutonta tapaamaan lapsiani ja todellakin kun ystäväperheillä on yleensä ainakin yksi isovanhempi arjessa mukana ja monella lasten isä myös.
Pitäisi. Pitäisi aloittaa tämä jo raskausaikana jos näyttää siltä, että tukiverkkoa ei ole. Jos tulee muuta elämänmuutosta niin pitäisi aloittaa silloin. Tämä on yksi tapa, suoraan sanoa ja pyrkiä saamaan apua ja/tai tarjota sitä muille, ja nykyään suht helppoakin kun on Facebookit ja kaikki. Sitten on vaihtoehtona perinteisellä tavalla lähteä luomaan aitoa ystävyyssuhdetta. Pitäisi luoda tukiverkottomien oma aktiivimalli. ;)
Vierailija kirjoitti:
No se vinkuminen kohdistuu siihen että MUUT olettaa että tukiverkko on. Neuvola olettaa, päikky olettaa, naapurit olettaa, tukiverkolliset olettaa.
Oikeasti pitäisi tunnustaa julkisessa keskustelussa että tukiverkottomuus alkaa olla yleisempää kuin verkollisuus, ja tämän jälkeen rakentaa yhteiskunnallisia palveluita lapsiperheelle tueksi. Itse kaipaan erityisesti yhteiskunnan valvomaa lastenhoitopalvelua, josta toki olen vslmis maksamaan mutta jossa hoitajat on huolella valittu, taustat tarkastettu ja joilla on velvoite tehdä työ hyvin (tai työsuhde yhteiskuntaan päättyy). Nyt MLL välittää huonoja huithapeleita joilla ei mitään vastuuta työn jäljestä eikä intressiä tehdä työtä hyvin (minulla valitettavasti huonoja MLL kokemuksia)
Eikös tämä jokin aika sitten muuttunutkin juuri niin, että kuntien on taas tarjottava lastenhoitoapua lapsiperheille? Lapsiperheet vaan eivät ilmeisesti osaa käyttää tätä tai mikäli kunnassa on asia hoidettu huonosti, vaatia tätä.
Vierailija kirjoitti:
No se vinkuminen kohdistuu siihen että MUUT olettaa että tukiverkko on. Neuvola olettaa, päikky olettaa, naapurit olettaa, tukiverkolliset olettaa.
Oikeasti pitäisi tunnustaa julkisessa keskustelussa että tukiverkottomuus alkaa olla yleisempää kuin verkollisuus, ja tämän jälkeen rakentaa yhteiskunnallisia palveluita lapsiperheelle tueksi. Itse kaipaan erityisesti yhteiskunnan valvomaa lastenhoitopalvelua, josta toki olen vslmis maksamaan mutta jossa hoitajat on huolella valittu, taustat tarkastettu ja joilla on velvoite tehdä työ hyvin (tai työsuhde yhteiskuntaan päättyy). Nyt MLL välittää huonoja huithapeleita joilla ei mitään vastuuta työn jäljestä eikä intressiä tehdä työtä hyvin (minulla valitettavasti huonoja MLL kokemuksia)
Mitä väliä sillä on, jos muut olettaa? Jos ei tarvitse tukiverkostoa, voi sen ihan hyvin sanoa kysyjille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö järjestää tukiverkottomien tapaaminen? Siellä voisi tutustua toisiin samassa tilanteessa oleviin perheisiin, luoda ystävyyssuhteita ja voisi sopia vastavuoroisesta lapsenhoidosta? Itselläni tilanne on jo suht ok kun lapset on kasvaneet niin että nuorempi täyttää 10 vuotta mutta käytännössä olen totaali yh ja edelleen lapset joutuu olemaan liikaa yksin kun teen töissä pitkää päivää ja isovanhemmat on kuolleet tai asuu kaukana ja muu suku kiireistä/halutonta tapaamaan lapsiani ja todellakin kun ystäväperheillä on yleensä ainakin yksi isovanhempi arjessa mukana ja monella lasten isä myös.
Jos sulla on liian vähän aikaa omille lapsille, miten sulla olisi aikaa olla tukiverkostona jonkun toisen lapsille?
Kyllä pystyn olemaan tukiverkostona esim viikonloppuisin ja varsinkin loma-aikoina ja olen ollutkin. Helppoa koska ei ole miestä jolta pitäisi kysyä sopiiko vai ei. Kesällä ei yleensä ole rahaa lähteä minnekään pidemmälle ja ollaan aika lailla kotiympyröissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se vinkuminen kohdistuu siihen että MUUT olettaa että tukiverkko on. Neuvola olettaa, päikky olettaa, naapurit olettaa, tukiverkolliset olettaa.
Oikeasti pitäisi tunnustaa julkisessa keskustelussa että tukiverkottomuus alkaa olla yleisempää kuin verkollisuus, ja tämän jälkeen rakentaa yhteiskunnallisia palveluita lapsiperheelle tueksi. Itse kaipaan erityisesti yhteiskunnan valvomaa lastenhoitopalvelua, josta toki olen vslmis maksamaan mutta jossa hoitajat on huolella valittu, taustat tarkastettu ja joilla on velvoite tehdä työ hyvin (tai työsuhde yhteiskuntaan päättyy). Nyt MLL välittää huonoja huithapeleita joilla ei mitään vastuuta työn jäljestä eikä intressiä tehdä työtä hyvin (minulla valitettavasti huonoja MLL kokemuksia)Mitä väliä sillä on, jos muut olettaa? Jos ei tarvitse tukiverkostoa, voi sen ihan hyvin sanoa kysyjille.
Kyllä sillä on paljonkin väliä mitä muut olettaa. Työelämässä ei kannata kertoa tukiverkottomuudesta koska silloin työn voi saada joku toinen. Ei kannata kertoa naapureille koska joku voi alkaa kytätä ja tehdä lasun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se vinkuminen kohdistuu siihen että MUUT olettaa että tukiverkko on. Neuvola olettaa, päikky olettaa, naapurit olettaa, tukiverkolliset olettaa.
Oikeasti pitäisi tunnustaa julkisessa keskustelussa että tukiverkottomuus alkaa olla yleisempää kuin verkollisuus, ja tämän jälkeen rakentaa yhteiskunnallisia palveluita lapsiperheelle tueksi. Itse kaipaan erityisesti yhteiskunnan valvomaa lastenhoitopalvelua, josta toki olen vslmis maksamaan mutta jossa hoitajat on huolella valittu, taustat tarkastettu ja joilla on velvoite tehdä työ hyvin (tai työsuhde yhteiskuntaan päättyy). Nyt MLL välittää huonoja huithapeleita joilla ei mitään vastuuta työn jäljestä eikä intressiä tehdä työtä hyvin (minulla valitettavasti huonoja MLL kokemuksia)Mitä väliä sillä on, jos muut olettaa? Jos ei tarvitse tukiverkostoa, voi sen ihan hyvin sanoa kysyjille.
En puhunut itsestäni vaan yhteiskunnasta. Kun kaikki eli myös päättäjät ja poliitikot luulee että jokaisella lapsiperheellä on tukiverkosto ja rakastavat isovanhemmat, ei päättäjille näy tarve rakentaa palveluita lspsiperheelle. Vasta kun tarve näkyy niin alkaa ehkä tapahtua. Tämän takia on tärkeä ettei muut instsnssit oleta että kaikilla on apua ja tukea. Nyt ei ollut siis minun pahasta mielestä kyse vaan koko yhteiskunnan harhaluulosta!
Tarkoitatko: Miten liittyi aloitukseen?
Jos tarkoitit, miksi käänsit sanajärjestyksen ja lisäsit kysymyksen alkuun rinnastuskonjunktion?