Lue keskustelun säännöt.
Te jotka ette löydä kumppania, miten pärjäätte?
20.06.2026 |
Omalla kohdalla yksinjääminen on vähän sellainen tunteiden vuoristorata. Pääasiassa olen asian kanssa jo ihan suht sinut, ennen otin oman kelpaamattomuuteni aika raskaasti ja synkät ajatukset varjostivat elämääni miltei päivittäin. Välillä syylistin naisia, välillä itseäni, kunnes lopulta myönsin itselleni sen, että oikeasti inhosin ja vihasin vain itseäni, mutta kohdistin sitä naisiin.
Ajoittain edelleen synkät ajatukset varjostavat elämääni, ja koen tiettyä kateutta niitä kohtaan, jotka saavat kokea itsensä rakastetuiksi. Kesäaika on yleensä se ikävin aika olla yksin, mutta onhan siihenkin jo vuosien varrella tottunut. Usein kyllä kysyn itseltäni, että miksi minä olen tällainen kuin olen. Mitäänsanomaton ja tylsä "mies", joka ei ole millään tasolla naisten mielenkiintoa herättävä. Miten minun pitäisi muuttua, että olisin kiinnostava? En oikein ole vastausta löytänyt.
Ajoittain minunkin elämääni ilmaantuu kivoja naisia, mutta syystä tai toisesta heidän suhteensa on mahdotonta toimia. Jos nyt enää uskaltaisi edes toimiakaan kun on sen yli 15 vuotta ikäisiään näissä asioissa jäljessä.
En minä usko koskaan rakkautta saavani kokea, mutta siitäkin huolimatta kyllä elättelen toiveita, että jospa jonain päivänä tähänkin risukasaan aurinko paistaisi, ja saisi edes muutaman päivän tai viikon ajan tuntea olevansa ihan kelvollinen ihminen jonkun naisen mielestä.
Terveisin Naispelko33
Kommentit (26)
Päivä kerrallaan ja muita elämän mahdollisuuksia ja harrastuksia nauttien.
Ei oo naamaa eikä charmia, enkä halua "ahdistella" muita julkisissa tiloissa.
Kyllä joku ehkä joskus kiinnostuu tai tekee aloitteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä elo niin ihmeellistä ole. Muija on tullakseen jos on.
No näinhän se on ajateltava, että löytyy jos löytyy. Ihailen kyllä niitä ihmisiä, jotka pystyvät elämään niin etteivät miettisi sitä kelpaamattomuuttaan.
Omalla kohdalla tekee välillä tiukkaa kun joka paikassa toitotetaan seksin harrastamista, terapeutit ja muut kokemusasiantuntijat hehkuttavat uusia niksejään ja suuria rakkaustarinoitaan. Itse kun ei edes treffeille pääse, niin tulee väkisinkin sellainen tunne, että olenko minä oikeasti näin paska ja epänormaali ihminen, että jään kaikesta tästä paitsi, ja se on mulle vielä ihan oikein.
Terveisin Naispelko33
Vierailija kirjoitti:
Päivä kerrallaan ja muita elämän mahdollisuuksia ja harrastuksia nauttien.
Ei oo naamaa eikä charmia, enkä halua "ahdistella" muita julkisissa tiloissa.
Kyllä joku ehkä joskus kiinnostuu tai tekee aloitteen.
Ei ainakaan muijat tee aloitteita
Rakkaudetta jääminen on ollut elämäni kivuliaimpia kokemuksia. Mutta eipä sille mitään voi. Pärjään miten pärjään tai olen pärjäämättä. Ei pahemmin mikään elämässä kiinnosta.
Minulle riittäisi pelkkä seksi. Ainoa mitä tarvitsisin elämässä on raha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvin pärjätty. Johan tässä kohta on 3 vuosikymmentä ilman että on edes yritetty etsiä.
En ole ajatellut asiaa, sillä en ole kärsinyt sinkkuudesta. En kaipaa kumppania enkä seksiä. Saattaa olla etten sellaista edes saisi vaikka haluaisin. Ei herätä mitään tunteita.
N49
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pärjään hyvin itsekseni.
Matkustelen , käyn mökilläni ja nautin elämästä.
Toki mulla on toyboy mä mikä kanssa harrastetaan,.
En etsi kumppania. Muuten avoin kyllä olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pärjäisin muuten mutta raha. Ehkä joudun hankkimaan tukihenkilön kun vanhempi vuosien päästä kuolee, jolle soittaa. Ja jos tutustuu sattumalta joihinkin.
Vierailija kirjoitti:
Rakkaudetta jääminen on ollut elämäni kivuliaimpia kokemuksia. Mutta eipä sille mitään voi. Pärjään miten pärjään tai olen pärjäämättä. Ei pahemmin mikään elämässä kiinnosta.
Aika samoja on tuntemukset itsellänikin aina silloin kun tulee niitä synkempiä hetkiä. Mikään ei kiinnosta ja ihan tosissaan miettii, että miksi mä täällä pallolla edes olen, kun eihän musta ole edes perhettä perustamaan. Joku muutaman ahvenen saaminen talvella pilkillä ei vielä sitä rakkauden puutetta korvaa vaikka miten itselleen niin uskottelisikin. Se itsensä vertaaminen niihin "normaaleihin" ihmisiin sattuu kyllä niin v.tusti. Välillä tekisi ihan mieli itkeäkin josko olo siitä helpottaisi, mutta en mä enää osaa.
Terveisin Naispelko33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä pärjätään, kuten pärjätään. Vähän riipii kyllä, kun itellä yritykset tutustua kehenkään menny persiilleen ja käteen on jääny tunne pettymyksen tuottamisesta toiselle. Markkinat ja keinot on ollu vähän rajalliset, mutta ne on ollu ainoot millä pääatä ees vähän asiassa eteenpäin. Eli Tinder. Semmosta ei kauheesti jaksais. Ikää 33. Joku aika sitten mietin lopettaa kaikenlaisen ettimisen noin parin vuoden sisään.
Toisaalta oon kans miettinyt, oonko semmonen, jonka elämä on jakamisen ja jatkamisen arvoinen ylipäätään. Harrastuksia, työ, opiskelut on. Kissalauma pitää kii kotona, niin ei pysty reissaileen (en kyl välitä, mutta näin esimerkkinä). En kans tiiä, mitä sitä pystyis toiselle ees tarjoamaan.
Kuten tääl on jo kirjotettuki, päivä ja harrastukset kerrallaan, nainen löytyy tai löytää, jos niin on käyvä.
Vierailija kirjoitti:
En ole ajatellut asiaa, sillä en ole kärsinyt sinkkuudesta. En kaipaa kumppania enkä seksiä. Saattaa olla etten sellaista edes saisi vaikka haluaisin. Ei herätä mitään tunteita.
N49
Olen kyllä kateellinen. Olisi hienoa joskus vain ihan täysin hyväksyä oma yksinäisyytensä ja saavuttaa rauha itsensä kanssa. Ajoittain se onnistuukin, mutta sitten mennään taas syvissä vesissä. Noh, parikymppisenä niissä vesissä velloi miltei päivittäin, nykyään muutama viikko vuodessa riittää synkistelyä. Yleensä niihin pahimpiin synkistelyihin liittyy se, että tapaa jonkun kivan naisen ja tajuaa taas sen, että tuostakin minä jään paitsi.
Terveisin Naispelko33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lopettaisit, sähän tykkäät kalastaa?
Sydäntäriipaisevan koskettava
nuoren miehen avautuminen.
Nousi kyynel silmäkulmaan.
Kiitos Rakas Kallis Ap_mies, 33.
Voisipa tätä kautta halata.
Ei valitettavasti voi. -E-
Minä saan ilon siitä, että pilaan ihan jokaisen muun parisuhteen, ihan jokaisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ajatellut asiaa, sillä en ole kärsinyt sinkkuudesta. En kaipaa kumppania enkä seksiä. Saattaa olla etten sellaista edes saisi vaikka haluaisin. Ei herätä mitään tunteita.
N49
Olen kyllä kateellinen. Olisi hienoa joskus vain ihan täysin hyväksyä oma yksinäisyytensä ja saavuttaa rauha itsensä kanssa. Ajoittain se onnistuukin, mutta sitten mennään taas syvissä vesissä. Noh, parikymppisenä niissä vesissä velloi miltei päivittäin, nykyään muutama viikko vuodessa riittää synkistelyä. Yleensä niihin pahimpiin synkistelyihin liittyy se, että tapaa jonkun kivan naisen ja tajuaa taas sen, että tuostakin minä jään paitsi.
Terveisin Naispelko33
Rohkaise mielesi.
Melko huonosti. Olen kadottanut mielenkiinnon maailmaan melkein kokonaan. Hirveästi on sellaisia asioita jotka joskus kiinnostivat minua mutta eivät kiinnosta enää. En jaksaisi kituuttaa täällä vielä noin 30 vuotta mutta on ilmeisesti pakko.
En etsi enää aktiivisesti. Mietin elämääni eteenpäin niin että olen yksin eläinten kanssa. Paljonhan tässä työtä on ja sitä jakamaan olisi kiva löytää joku. Tulee jos tulee mutta hyvä näinkin. N52
Ei tämä elo niin ihmeellistä ole. Muija on tullakseen jos on.