”Suutarin lapsilla ei kenkiä” -tarinoita?

Äitini on lääkäri ja kyllä aina kirjottaa ja hoitaa kaikki meidän perheen sairaudet, paitsi ne joihin hänen erikoisosaamisensa ei olla. Lapsena kuitenkin kerran kävi niin että riitelin pikkuveljeni kanssa joka heitti minua kivellä. Kivi osui käteen ja se oli kipeä. Vasta 5 myöhemmin äitini uskoi että käteen oikeasti sattui. Oli äiti vähän nolona viemässä mua kipsattavaksi koska se käsi oli murtunut..

Muitakin vastaavia on, mutta toisaalta sitten kun mennään erikoislääkärille ni pääsee aina suomen parhaimmille ja sitten ongelmat selviää nopeasti.

Olen ammatiltani lastentarhanopettaja/varhaiserityisopettaja ja lapseni käyttäytyi pienenä todella huonosti. Oli siis vilkas ja äänekäs, 6-vuotiaana diagnosoitiin ADHD. Silloin koin todella usein huonommuutta että lapsellani oli tämä ”muotisairaus” kun kysehän on monen mielestä vaan kykenemättömyydestä kasvattaa. Nyt lääkitys on lopetettu jo vuosia sitten ja pojasta kasvoi onneksi fiksu ja hyväkäytöksinen teini, kaikkia ennustuksia vastaan.

Äitini oli kampaaja. Hän leikkasi hiukseni viimeksi ollessani 18-vuotias, lakkiaisten aattona. Siitä on nyt 30 vuotta, enkä sen jälkeen ole käynyt kampaajalla tai parturissa kertaakaan. Hiukseni ovat rehoittaneet pitkinä, mitä nyt välillä olen latvat katkonut kun on mennyt liian kamalaksi.

Varmaan se oli se, että äitini aina leikkasi lyhyemmäksi kuin olisin halunnut, tai jotain.

(Olen siis mies.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

äitini on mielisairaanhoitaja, isä nuoriso-ohjaaja. minä päihderiippuvainen ja kroonisesti syömishäiriöinen 20v

Miksi ja mistä lähtien?

Kurja juttu. Toivottavasti vointisi kohenee ja pääset voitolle päihteistä.

En antaisi anteeksi itselleni, jos olisin saanut tuollaista aikaan lapsilleni tai jättäisin heidän ongelmansa huomaamatta ja hoitamatta.

vaikeaa syömishäiriötä 11-v asti, sairaalakierrettä 4 vuotta takana. päihteet tuli mukaan noin 15-16v kun halusin tukahduttaa syömishäiriöstä seuraavan ahdistuksen ja masennuksen. en vaan halunnut... tai nykyään "halua", tuntea mitään.

kiitos. ja joo käyn tällä hetkellä A-klinikalla kolmesti viikossa avokuntoutuksessa.

Vierailija kirjoitti:

No hieroitko AP itse koskaan takaisin miestä? Mä olen siivonnut kotipalvelussa työkseni eli olen siinä "ammattilainen", mutta en kyllä silti ala siivoamaan erikseen mieheni asuntoa ihan vain siksi että osaan siivota paremmin kuin hän. Sitten voisin, jos hänkin siivoaisi minun kotonani tai siivottaisiin yhdessä. En oikein ymmärrä miten tuo sinun hierojaesimerkki on niin eri asia? Tuolla sanonnallahan yleensä tarkoitetaan esim. sitä, että perheessä vanhempi on vaikka poliisi ja lapsesta tulee rikollinen. Tai äiti on siivooja ja lapsilla aivan kaaos omassa kotona.

No eihän nuita voi verrata. Itselläni on ensisijaisesti kyllä opetettu että siivoan ihan itse omat romuni ja sotkuni mutta itseään on vähän vaikea hieroa.

Tuon logiikan mukaan minun, ompelijan tyttären, olisi pitänyt kulkea suunnilleen pers paljaana vaatteitta. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan minulla oli todella kauniita vaatteita. Eräs sukulainen asui pääkaupunkiseudulla, jossa hänellä olivat monet kangaskaupat käden ulottuvilla. Laadukkaita mekkokankaita sain ylempään teini-ikään asti, mutta sitten makumme alkoi olla niin erilainen, että hän mieluummin antoi rahaa ja kehotti ostamaan kangasta tai valmiin vaatteen, oman makuni mukaisen.

Vierailija kirjoitti:

Isäni oli maanviljelijä ja meillä oli lehmiä. Maito lähetettiin meijeriin ja siitä otettiin 7-henkisen perheen tarpeisiin vajaa litra päivässä. Koskaan ei saanut juoda maitoa, piti säästää kahviin tai ruuan laittoon.

Muistan lapsuuden kesät sukulaisten isolla maatilalla; kaikki myytäväksi kelpaavat maito, munat, lihat, kalat, ravut ym. meni myyntiin. Töitä tehtiin kesäisin aamusta iltaan, ruokaa erittäin pienet annokset oman maan tuotteita: kurria (=rasvaton maito), puuroa, keitettyjä perunoita ja ruskeaa kastiketta, lisäksi kasvimaalta vähän vihanneksia ja marjoja. 

Välillä piti salaa soittaa äidille (kaukopuhelut oli kalliita),  lähettämään vähän rahaa, että saan ostettua ruokaa...

Leipurin lapsilla ei ole pullaa :-D Leivon ehkä kerran kuussa kotona.

Vierailija kirjoitti:

Yksi tuttu on ammatiltaan rakennusmies, ollut oma firmakin, rakentanut itse talon muutamia vuosia sitten, talossa repsottaa vähän joka paikka..

Isä on rakennusmies, 20v talon valmistuttua laitettiin viimeiset listat paikalleen ;) Takapihan puolelta taitaa puuttua vieläkin laudat yhden ikkunan ympäriltä :D

isäni on lastentarhanopettaja ja alallaan arvostettu. siviilissä rapajuoppo ja väkivaltainen perhettään kohtaan, traumatisoi meidät kaikki lapset tekemällä kodista turvattoman paikan olla. olen monesti ihmetellyt, eikö työpaikallaan huomattu mitään outoa?

Eikö tää oo vähän sama asia kun hammaslääkärillä on huonot hampaat ja ravitsemusterapeutti on ylipainoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuntemani nainen on jalkahoitaja. Omalla lapsellaan alkoi kumpikin jalka märkiä liian harvoin pestyjen sukkien & jalkojen sekä liian kireiden kenkien takia.

Aika kauan saisi pitää liian pieniä kenkiä jotta jalat märkivät, 60-luvulla muistan liian pienet talvikengät, jalat kylmettyivät ja särkivät, mutta  ei kellään ollut haavoja.  Johan kipukin varoittaa.

Ahaa. Selvä. Kiitos tästä muistosta ja kokemuksesta.

Kengät olivat liian pienet eli hiersivät ja olivat muutenkin huonot. Listasin myös huonon hygienian märkimisen aiheuttajaksi. En tietenkään osaa sanoa, mitä tapahtui. En ole ennen edes kuullut märkivistä jalkateristä, kenties joku bakteeri on päässyt jylläämään vaikka jostain kynnen alta? Miltä kuulostaisi?

Sukulaiset ostivat tälle "märkäjalalle" uudet kengät. Jalkahoitaja suuttui, kun puututtiin.

-Jalkahoitajasta kirjoittanut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kieliteiteilijä ja oikein kaksikielisyyden puolesta puhuja, mutta lapset osaavat vain yhtä kieltä vaikka mahdollisuus olisi helposti ollut kaksikielisyyteen. Nyt on jo liian myöhäistä kun lapset ovat jo isoja.

Mikä sen estää? Aikuisena oppii yhtä hyvin ellei paremmin.

Aikuisena opittu kieli ei kuitenkaan ole sama kuin äidinkieli.

Mieheni vanhemmat ovat molemmat leipureita ja pyörittäneet leipomoa mieheni lapsuudesta asti. Mies siellä juossut lapsesta lähtien asioilla ja auttanut muissa askareissa. Vuosi sitten hän teki ensimmäistä kertaa pitsapohjan kun puoliväkisin pakotin ja viime viikonloppuna oppi minun leipoessani, mitä tarkoittaa taikinan alustaminen. Ruokaa kyllä tekee, mutta ilmeisesti leipomista on saanut katsoa riittävästi koko elämänsä, että olisi siihen itse ryhtynyt. Kovasti innoissaan kyllä kyselee minulta kun minä leivon.

Tulipa tästä mieleen, että jos me saamme joskus lapsia niin mitähän heille reppanoille käy. Näitä tarinoita kun lukee niin pistää miettimään. Me olemme molemmat poliiseja.. Lapset sitten varmaan ovat tulevaisuudessa jotain rikollisjengien jäseniä :D

Olipa kerran suutari. Hän oli niin suutari, että. Edes riidoissaan vaimonsa kanssa hän ei milloinkaan räjähtänyt.

Vaimollaan oli kengät. Saivat lapsen. Toisenkin. Siis mies ja vaimo. Lapset varttuivat onnellisessa perheessä koko lapsuutensa.

Kerran toinen lapsi lähti puolukkaan. Kapsahti sammaleiseen kivenkoloon hänen oikea jalkansa. Ja vasen perässä. Tempoessaan itseään irti viekkaasta kivenkolosta, lipsahtivat Goretex-maastolenkkarit pois jaloista, tiukasti maanpoveen. Pelkät sukat jäivät jalkateriin.

Ämpäri kourassaan lapsi kokosi itsensä, kääntyi kotia kohden tuumaten: "eipä sitten ole suutarin lapsella kenkiä."

Olen luokanopettaja ja työskentelen alkuopetuksessa. Töissä olen rauhallinen ja monipuolinen ope. Omien lasteni kanssa ei pinna riitä opettamiseen: mies hoitaa mm. hiihdon, pyöräilyn yms. opettamisen omille lapsillemme, kun minulta se ei vain onnistu. :D

Kylän arvostetun ja taitavan suutarin mielenterveys petti sodan jälkeen ja hän alkoholisoitui. Lapset olivat kirjaimellisesti ilman kenkiä.

Koulusta jaettiin köyhänapuna kengät hänen kahdelle vanhimmalle lapselle.

Meidän kylällä ei papin tyttärellä ollut oikein minkäänlaisia käytöstapoja. Sen sijaan narsismi kukoisti sekä totaalinen sokeus sille paljonko juoruilullaan tai muuten loukkasi ympärillään olevia. Pokkana vain ihmetteli miten esim. jotkut vanhat koulukaverit ovat saaneet totaalisen tarpeekseen ja katkaisseet välit häneen. Oli, ja on yhä lähinnä sellainen pullalla syötetty ihmishirviö.

Vierailija kirjoitti:

Suvussamme on eräs oikeuslääkäri. Hän ei ole joutunut vielä tutkimaan kenenkään perheenjäsenensä kuolinsyytä.

Eikä tulekaan tutkimaan. Sukulaiset delegoidaan muille lääkäreille. 

Kyse ei ole työstä, vaan vapaaehtoistoiminnasta. Ystäväni äiti auttaa masentuneita ihmisiä vapaaehtoisesti kuuntelemalla. Oman lapsensa (joka siis on tämä ystäväni) masennusta hän ei ymmärrä lainkaan ja vähintäänkin masennuksen olisi pitänyt mennä nopeasti ohi.