Lue keskustelun säännöt.
”Suutarin lapsilla ei kenkiä” -tarinoita?
Tuleeko mieleen omasta tai lähipiiristä tapauksia, joissa perheenjäsenet/puolisot/lapset eivät juurikaan pääse nauttimaan toisen perheenjäsenen ammattitaidosta tai osaamisesta? Tulee mieleen ex-mieheni, joka oli todella hyvä hieroja ja teki sitä ammatikseen. Kolmen vuoden suhteen aikana hän hieroi minua ehkä 5 kertaa ja sekin oli ihan suhteen alussa. Tavallaanhan sen ymmärtää kun on väsynyt aina työpäivän jälkeen, mutta jotenkin oli outoa joutua maksamaan jollekin toiselle hieronnasta...
Kommentit (457)
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi ei millään opi englantia. Ei vaan jotenkin kykene sisäistämään vaikka kuinka käytetään aikaa ja väännän ratakiskosta. Jos mun oppilaat ei sais hyviä numeroita ja oppis pitäisin itseäni huonona opettajana, mutta kun ne tuntuu lähes kaikki oppivan aivan hyvin niin en käsitä. Mies opettaa ruotsia, saa nähdä tuleeko samoja ongelmia. Hän opettaa pojan tulevassa yläkoulussa ja tulee lasta opettamaan myös luokassa.
Luepa tämän ketjun tarinoita opettajista. Voipi olla, että kotona et opetakaan lastasi samalla pitkäjänteisyydellä ja motivaatiolla, kuin mitä palkkatyössäsi.
On itse asiassa erittäin todennäköinen vaihtoehto, jos lapsesi tosiaan on ensimmäinen opettamasi, joka "ei millään opi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni oli maanviljelijä ja meillä oli lehmiä. Maito lähetettiin meijeriin ja siitä otettiin 7-henkisen perheen tarpeisiin vajaa litra päivässä. Koskaan ei saanut juoda maitoa, piti säästää kahviin tai ruuan laittoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi ei millään opi englantia. Ei vaan jotenkin kykene sisäistämään vaikka kuinka käytetään aikaa ja väännän ratakiskosta. Jos mun oppilaat ei sais hyviä numeroita ja oppis pitäisin itseäni huonona opettajana, mutta kun ne tuntuu lähes kaikki oppivan aivan hyvin niin en käsitä. Mies opettaa ruotsia, saa nähdä tuleeko samoja ongelmia. Hän opettaa pojan tulevassa yläkoulussa ja tulee lasta opettamaan myös luokassa.
Luepa tämän ketjun tarinoita opettajista. Voipi olla, että kotona et opetakaan lastasi samalla pitkäjänteisyydellä ja motivaatiolla, kuin mitä palkkatyössäsi.
On itse asiassa erittäin todennäköinen vaihtoehto, jos lapsesi tosiaan on ensimmäinen opettamasi, joka "ei millään opi".
Tää nauratta mua nyt eläkkeellä. Lapsenlapseni "pelkää" että taas pitäisi oppia (kun luetan kirjaa tms.), hän halaa kyllä kuunnella, "jollei tarvitse oppia". Täyttää pian viisi ja luulin hänen olevan kiinnostunut kirjaimista, mutta eipä olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Perhe varakas, isä lääkäri. Pojalla mielenterveysongelmia ja päihteiden väärinkäyttöä. Menehtyi auto-onnettomuudessa.
Kaius?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsingissä eräs syömishäiriöihin erikoistunut psykiatri on itse anorektikko. Ranne on käden paksuin kohta ja puhuu ihan oudosti noista syömishäiriöistä. Lanugo-karva kasvaa poskilla ja muutenkin niin tyypillinen anorektikko että.
Olen taas käynyt ravintoterapeutilla, joka oli niin lihava ettei toimistotuolia näkynyt sen pehvan alta ollenkaan.
Taas kerran ironian huipentuma. En pystyisi ottamaan vakavasti tuollaista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini on psykologi. Ei ole tajunnut, että minulla on ollut teinistä saakka (yli 10 vuoden ajan) masennusta ja muita mielialaongelmia.
Äitini oli erityisopettaja. Oppilaisiin kyllä keskitytään ja panostetaan ja pidetään yhteyttä meneisiin oppilaisiin vielä vuosia jälkikäteen. Minun lukihäiriötä ei viitsinyt tutkituttaa. Eikä koskaan kuunnellut, kun yritin jutella, kun piti keskittyä netisssä jonkun toisen "oikeisiin ongelmiin". Kamalaa mitätöntä läpi lapsuuden. Aikuisena kaikki kolme lasta ollaan mielialalääkityksellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini oli erityisopettaja. Oppilaisiin kyllä keskitytään ja panostetaan ja pidetään yhteyttä meneisiin oppilaisiin vielä vuosia jälkikäteen. Minun lukihäiriötä ei viitsinyt tutkituttaa. Eikä koskaan kuunnellut, kun yritin jutella, kun piti keskittyä netisssä jonkun toisen "oikeisiin ongelmiin". Kamalaa mitätöntä läpi lapsuuden. Aikuisena kaikki kolme lasta ollaan mielialalääkityksellä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen todellakin hierojaa joka ei hiero puolisoaan/lapsiaan. Sama jos kokki ilmoittaisi, ettei laita ruokaa ilmaiseksi tai siivooja ei siivoa tai rakentaja ei ilmaiseksi remontoi omaa kotiaan.
Itse olen sairaanhoitaja ja todellakin huolehdin, että lääkekaappi on kunnossa ja minun vastuulla on lapsen lääkärikäynnit sekä kroonisen sairauden hoito. Tietysti jos vihaa työtään niin silloin kaikki ylimääräinen voi olla ylivoimaista.
Tuo on vähän eri asia, kun siivoaja siivoaa tai kokki kokkaa kotonaan, hyötyy hän siitä myös itse. Jos hieroja taas hieroo kumppaniaan, ainoastaan kumppani hyötyy siitä, hieroja ei saa siitä itselleen mitään muuta kuin lisärasitusta. Itse asiassa kukaan tuntemani kokki ei kotonaan tee mitään "kunnollista" ruokaa. Puoliso hoitaa pääasiassa ruuanlaiton ja jos kokki joutuu itse kokkaamaan, hän tekee jotain nopeaa puolivalmisteista. Ymmärrän hyvin, että kotona vapaa-ajalla ei enää huvita tehdä sitä mitä muuten tekee työkseen kaiket päivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi ei millään opi englantia. Ei vaan jotenkin kykene sisäistämään vaikka kuinka käytetään aikaa ja väännän ratakiskosta. Jos mun oppilaat ei sais hyviä numeroita ja oppis pitäisin itseäni huonona opettajana, mutta kun ne tuntuu lähes kaikki oppivan aivan hyvin niin en käsitä. Mies opettaa ruotsia, saa nähdä tuleeko samoja ongelmia. Hän opettaa pojan tulevassa yläkoulussa ja tulee lasta opettamaan myös luokassa.
Eiköhän opettajien omat lapset pyritä sijoitettavaksi kollegan opetettaviksi ensisijaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen todellakin hierojaa joka ei hiero puolisoaan/lapsiaan. Sama jos kokki ilmoittaisi, ettei laita ruokaa ilmaiseksi tai siivooja ei siivoa tai rakentaja ei ilmaiseksi remontoi omaa kotiaan.
Itse olen sairaanhoitaja ja todellakin huolehdin, että lääkekaappi on kunnossa ja minun vastuulla on lapsen lääkärikäynnit sekä kroonisen sairauden hoito. Tietysti jos vihaa työtään niin silloin kaikki ylimääräinen voi olla ylivoimaista.
Tuo on vähän eri asia, kun siivoaja siivoaa tai kokki kokkaa kotonaan, hyötyy hän siitä myös itse. Jos hieroja taas hieroo kumppaniaan, ainoastaan kumppani hyötyy siitä, hieroja ei saa siitä itselleen mitään muuta kuin lisärasitusta. Itse asiassa kukaan tuntemani kokki ei kotonaan tee mitään "kunnollista" ruokaa. Puoliso hoitaa pääasiassa ruuanlaiton ja jos kokki joutuu itse kokkaamaan, hän tekee jotain nopeaa puolivalmisteista. Ymmärrän hyvin, että kotona vapaa-ajalla ei enää huvita tehdä sitä mitä muuten tekee työkseen kaiket päivät.
Okei, olen ohis, mutta kuulostaa kamalalta että kumppanille annettu palvelus ei hyödytä itseä millään tavalla. Aina olen luullut, että rakkaudesta ja hyvästä mielestä voi tehdä paljonkin asioita toiselle. t: yli 20v yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen todellakin hierojaa joka ei hiero puolisoaan/lapsiaan. Sama jos kokki ilmoittaisi, ettei laita ruokaa ilmaiseksi tai siivooja ei siivoa tai rakentaja ei ilmaiseksi remontoi omaa kotiaan.
Itse olen sairaanhoitaja ja todellakin huolehdin, että lääkekaappi on kunnossa ja minun vastuulla on lapsen lääkärikäynnit sekä kroonisen sairauden hoito. Tietysti jos vihaa työtään niin silloin kaikki ylimääräinen voi olla ylivoimaista.
Tuo on vähän eri asia, kun siivoaja siivoaa tai kokki kokkaa kotonaan, hyötyy hän siitä myös itse. Jos hieroja taas hieroo kumppaniaan, ainoastaan kumppani hyötyy siitä, hieroja ei saa siitä itselleen mitään muuta kuin lisärasitusta. Itse asiassa kukaan tuntemani kokki ei kotonaan tee mitään "kunnollista" ruokaa. Puoliso hoitaa pääasiassa ruuanlaiton ja jos kokki joutuu itse kokkaamaan, hän tekee jotain nopeaa puolivalmisteista. Ymmärrän hyvin, että kotona vapaa-ajalla ei enää huvita tehdä sitä mitä muuten tekee työkseen kaiket päivät.
Okei, olen ohis, mutta kuulostaa kamalalta että kumppanille annettu palvelus ei hyödytä itseä millään tavalla. Aina olen luullut, että rakkaudesta ja hyvästä mielestä voi tehdä paljonkin asioita toiselle. t: yli 20v yhdessä
Totta kai voi, esim. itse kun olen ammatiltani sairaanhoitaja niin mielelläni yllätän mieheni joskus valmistamalla kotona kolmen ruokalajin aterian tai antamalla hänelle hartiahieronnan. En kuitenkaan usko että jaksaisin noita asioita tehdä jos tekisin niitä töissä päivät pitkät, sitten hemmotelisin miestäni muilla tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mieheni on lääkäri. Ikä 40+. Ei ole koskaan käynyt lääkärissä sen jälkeen kun kävi pakollisessa työterv.tarkastuksessa 17 vuotta sitten. On kyllä suht tervekin, mutta jättää säännöllisesti käymättä kaikki työpaikan tarkastukset yms. Ei ole mittauttanut koskaan esim. verensokeriaan tai kolesteroliaan. Meillä on verenpainemittari, mutta ei suostu mittaamaan omaa verenpainettaan tms.
Aivan samaa katselen oman mieheni puolesta. Saa välissä esimerkiksi vihlovia päänsärkykohtauksia joista hypokondrikkona olen hirveän huolissani, mutta mies kohauttaa vaan olkiaan. Ei suostu ottamaan influenssarokotusta (ei työskentele kyllä perusterveydenhuollossa) jne. Välissä todella raivostuttavaa!
Mitä miehen pitäisi sun päänsärylle tehdä? Paijata päätä ja lohduttaa? Kertoa kaikki pahimmat diagnoosit, mitä oireillasi voisi olla kyseessä?
Voi luoja, opettele ensin lukemaan, sitten ymmärtämään lukemasi ja vasta sitten voit kommentoida. Höperö!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eksä oli raksamies. Kavereita auttoi ihan missä vaan rempassa. Viikonloput saattoi ihan oikeesti viettää kaverin taloa rakentaen, ihan kunnon duunia siis.
Joskus kun itse halusin seinää maalata (ja tein selväksi että ihan itse myös sen maalauksen hoitaisin), niin jopa listojen irroittaminen ja takaisin laitto olisi ollut niin suuri vaiva, ettei suostunut. Lopulta revin itse irti ja maalasin. Takaisin sentään laittoi.
Vanhempani olivat maanviljelijöitä, viljelivät pääosin perunaa. Kotona kuitenkin syötiin harvoin perunaa, koska aikaa sen valmistamiseen ei ollut. Valmishernekeittoa ja -pizzaa oli paljon. Koen nykyäänkin perunan herkkuruokana ja pizzan arkiruokana, vaikka monilla se taitaa mennä toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mieheni on lääkäri. Ikä 40+. Ei ole koskaan käynyt lääkärissä sen jälkeen kun kävi pakollisessa työterv.tarkastuksessa 17 vuotta sitten. On kyllä suht tervekin, mutta jättää säännöllisesti käymättä kaikki työpaikan tarkastukset yms. Ei ole mittauttanut koskaan esim. verensokeriaan tai kolesteroliaan. Meillä on verenpainemittari, mutta ei suostu mittaamaan omaa verenpainettaan tms.
Aivan samaa katselen oman mieheni puolesta. Saa välissä esimerkiksi vihlovia päänsärkykohtauksia joista hypokondrikkona olen hirveän huolissani, mutta mies kohauttaa vaan olkiaan. Ei suostu ottamaan influenssarokotusta (ei työskentele kyllä perusterveydenhuollossa) jne. Välissä todella raivostuttavaa!
Mitä miehen pitäisi sun päänsärylle tehdä? Paijata päätä ja lohduttaa? Kertoa kaikki pahimmat diagnoosit, mitä oireillasi voisi olla kyseessä?
Etkö osaa lukea? Mieheni saa päänsärkykohtauksia, en minä. ”Saa” ei ”saan”.
Ai no sittenhän tuo on vielä järjettömämpää. Mies tietää omat tuntemuksensa ja kipunsa paremmin kuin sinä ja lääkärinä vielä ymmärtää niistä enemmän kuin sinä.
Puutarhuri joka hoiti vain muiden puutarhoja. Ei enää. Kyllä puutarhurilla pitäisi olla puutarha itseäänkin varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mieheni on lääkäri. Ikä 40+. Ei ole koskaan käynyt lääkärissä sen jälkeen kun kävi pakollisessa työterv.tarkastuksessa 17 vuotta sitten. On kyllä suht tervekin, mutta jättää säännöllisesti käymättä kaikki työpaikan tarkastukset yms. Ei ole mittauttanut koskaan esim. verensokeriaan tai kolesteroliaan. Meillä on verenpainemittari, mutta ei suostu mittaamaan omaa verenpainettaan tms.
Aivan samaa katselen oman mieheni puolesta. Saa välissä esimerkiksi vihlovia päänsärkykohtauksia joista hypokondrikkona olen hirveän huolissani, mutta mies kohauttaa vaan olkiaan. Ei suostu ottamaan influenssarokotusta (ei työskentele kyllä perusterveydenhuollossa) jne. Välissä todella raivostuttavaa!
Mitä miehen pitäisi sun päänsärylle tehdä? Paijata päätä ja lohduttaa? Kertoa kaikki pahimmat diagnoosit, mitä oireillasi voisi olla kyseessä?
Etkö osaa lukea? Mieheni saa päänsärkykohtauksia, en minä. ”Saa” ei ”saan”.
Ai no sittenhän tuo on vielä järjettömämpää. Mies tietää omat tuntemuksensa ja kipunsa paremmin kuin sinä ja lääkärinä vielä ymmärtää niistä enemmän kuin sinä.
Sulla ei selvästikään ole samanlaisia lääkäreitä lähipiirissä. En ole tuo kirjoittaja, mutta oma appiukkoni on lääkäri ja antoi oman sairautensa päästä todella pitkälle ennenkuin vaimon painostuksesta päätyi hakeutumaan hoitoon. Pitkälle levinnyt syöpähän siellä odotti. Lääkärilehdestä (mieheni opiskelee lääketiedettä ja lehti tulee kotiin) luin että lääkärit ovat suurin ammattiryhmä joka käy sairaana töissä ja tämän lisäksi vähättelevät omia oireitaan.
Vierailija kirjoitti:
Helsingissä eräs syömishäiriöihin erikoistunut psykiatri on itse anorektikko. Ranne on käden paksuin kohta ja puhuu ihan oudosti noista syömishäiriöistä. Lanugo-karva kasvaa poskilla ja muutenkin niin tyypillinen anorektikko että.
Huhhuh. Hankala varmaan potilaiden parantua jos heidän psykiatrilla itselläänkin on vääristynyt käsitys ruokaan.
Mun lapsi ei millään opi englantia. Ei vaan jotenkin kykene sisäistämään vaikka kuinka käytetään aikaa ja väännän ratakiskosta. Jos mun oppilaat ei sais hyviä numeroita ja oppis pitäisin itseäni huonona opettajana, mutta kun ne tuntuu lähes kaikki oppivan aivan hyvin niin en käsitä. Mies opettaa ruotsia, saa nähdä tuleeko samoja ongelmia. Hän opettaa pojan tulevassa yläkoulussa ja tulee lasta opettamaan myös luokassa.