”Suutarin lapsilla ei kenkiä” -tarinoita?

Tuttu pastori ei vie omaa lastaan kirkkoon, vaikka on itse siellä harva se pyhäpäivä töissä. Lapsi pääsee kirkkoon, jos koulusta mennään tutustumiskäynnille tms.

Äiti on psykologi, ja lapsi on valehtelee, varastelee, kiusaa kavereita. Äiti ei halua tehdä ongelmille mitään. Lapsen naamasta näkee, että on paha olla.

Olen matematiikan maisteri, en kuitenkaan opettaja. Lapsellani on joka viikko matematiikan tukiopetusta koulussa.

Mielestäni hän kuitenkin osaa ihan hyvin matematiikkaa, kun kerran tarkistin kotitehtävät, niin kaikki oli oikein. Hän on vähän ujo, niin ehkä opettaja on siitä saanut mielikuvan, että ei osaa. Mutta ei siitä lisäopetuksesta haittaakaan ole, koska tyttö tykkää niistä tunneista. Ryhmä on pieni, niin uskaltaa paremmin esim kysyä neuvoa.

Isä on pankkiiri ja minä itse olen luottotiedoton, ulosotossa oleva PA

Isä rikas autokauppias. Itse ajan Ladalla!

olen hoitaja vanhustyössä. Avustavaa henkilökuntaa ei ole joten suurin osa työajasta menee pyykinpesuun, tiskikoneen täyttöön, voileipien tekoon ja lattian moppaamiseen.

 arvatkaa vaan miltä meillä kotona näyttää... ei jaksa eikä huvita enää töiden jälkeen tehdä samaa kotona

Vierailija kirjoitti:

Oma mieheni on lääkäri. Ikä 40+. Ei ole koskaan käynyt lääkärissä  sen jälkeen kun kävi pakollisessa työterv.tarkastuksessa 17 vuotta sitten. On kyllä suht tervekin, mutta jättää säännöllisesti käymättä kaikki työpaikan tarkastukset yms. Ei ole mittauttanut koskaan esim. verensokeriaan tai kolesteroliaan.  Meillä on verenpainemittari, mutta ei suostu mittaamaan omaa verenpainettaan tms.

No turhia touhuja nuo työterveystarkastukset ovatkin. Niissä oletetaan ääneensanomatta että jokainen tarkastettava työntekijä on alkoholin suurkuluttaja. Sitä varten näitä tarkastuksia on jotta voidaan seuloa itsehoitoon tai varhaisen välittämisen piiriin. Juu kyllä ne tolkuttavat kuinka tämä on omaksi parhaaksesi, niin varmaan. Kunhan haluavat että porukka käy jotta voivat perustella tarpeellisuuttaan josta tienestit ovat kiinni. Jos  lääkärimiehesi syö terveellisesti, käy salilla tai muuten liikkuu niin voi skipata sellaiset kokonaan. 

Isäni oli vaatturi. Kaveripiirissäni kenelläkään ei ollut niin repaleisia vaatteita kuin minulla. Kun taskunpohjaan tuli reikä, niin "älä revi sitä enempää, mä korjaan sen tuotapikaa". Se tarkoitti vähintään kymmentä kuukautta, jolloin housutkin olivat siinä kunnossa, että piti tehdä uudet. Napit ja vetoketjut oli harsittu jotenkuten tyyliin "mä viimeistelen nuo sitten joskus paremmalla ajalla" (=ei koskaan).

Vierailija kirjoitti:

Olen puutarhuri. Arvatkaa miltä pihani näyttää 😁..

Täsmälleen sama juttu täällä! :o

Tiedän psykologin ja sosiaalityöntekijän, joiden lapsista löytyy kaksi sekakäyttäjää ja yksi alkoholisti.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän psykologin ja sosiaalityöntekijän, joiden lapsista löytyy kaksi sekakäyttäjää ja yksi alkoholisti.

Tuntemani psykologit ottavat sen verran itsekin nappeja ja viinaa (ei välttämättä samaan aikaan), että ei se ole ihme, jos lapsiin siirtyy. Alkaa jo siitä, että he tietävät olevan olemassa lääkkeitä, joista tavallinen tallaaja ei ole koskaan kuullutkaan.

Vierailija[/quote kirjoitti:

Olen taas käynyt ravintoterapeutilla, joka oli niin lihava ettei toimistotuolia näkynyt sen pehvan alta ollenkaan.

Tuli aivan mieleen eräs neuvolan työntekijä. Oli huolissaan minun painonnoususta raskauden aikana, ja itse oli juuri kuin tuo ravintoterapeutti.

Tuttavani on ammatiltaan psykologi ja psykoterapeutti ja sekaisin kuin seinäkello... suuria ongelmia ainakin omassa arjenhallinnassa.

Äitini on siivooja ja meillä on kotona kauhean sotkuista.. Tietysti minä näin 18-vuotiaana osallistun siivoamiseen, mutta ei ole minun vastuullani raivata turhia romuja. :D Itse pyrin minimalistiseen elämään.

Isäni taas on töissä elintarvikkeiden parissa ja kotona ei sitten taas ole yhtään hygieeninen. Saattaa pyyhkiä keittiörätillä lattiaa tai nuolaista jogurttipurkin suuaukkon valumia.

Vierailija kirjoitti:

Yksi tuttu on ammatiltaan rakennusmies, ollut oma firmakin, rakentanut itse talon muutamia vuosia sitten, talossa repsottaa vähän joka paikka..

Toinen puoli repsottaa ja toinen puoli on (pian) homeessa. :D

Äiti opettajana samassa koulussa, jossa lapsensa on. Ikinä ei ole läksyt tehtynä.

Vierailija kirjoitti:

Äitini koki elämäntehtäväkseen auttaa päihderiippuvaisia ihmisiä omalla ajallaan. Oli siis vuorokauden jokaisena hetkenä tavoitettavissa, koska "Ranella on nyt niin vaikeaa", mikä käytännössä tarkoitti, että minä joko käytännössä asuin pitkiä aikoja yksin 12 -vuotiaana tai pelkäsin narkkareiden ja känniläisten sekoilua meillä kotona. Äitini siis koki auttamisen vastuukseen, koska "Makella on niin yksinäistä, ei sillä ole ketään muuta".

Maket, Ranet ja Puukko-Antit siis kävivät meillä usein lainaamassa rahaa, syömässä, peseytymässä, nukkumassa päänsä selväksi jne. Pahinta oli, etteivät nämä ongelmatapaukset edes itse tahtoneet raitistua, ainakaan tarpeeksi. Aina katkolta suoraan pää sekaisin ja sitten äiti itki kotona pettymystään.  Silti ampaisi aina ylös ja ulos, kun joku avun"tarvitsija" soitti.

Monta kertaa joku päihtynyt mies kouri minua, usein heräsin siihen että äiti on poissa tai siihen että joku vieras ihminen mölyää oven takana tai olkkarissa, kerran meille murtauduttiin ja usein lääkekaappi oli tyhjennetty. Oksettavat pubisiat kommentoivat kehoani ja lipoivat huuliaan ja nauroivat kun "ei oo yhtään huumorintajua."

Varastin koulusta ruokaa ja vessapaperia, peseydyin parhaan ystäväni luona ja liotin vaatteita kuumassa vedessä keittiön tiskialtaassa, koska Make oli sekospäissään potkinut pesukoneen rikki ja Puukko-Antti "lainannut" kaikki rahat. Kun tulin vahingossa raskaaksi, menin aborttiin yksin ja tulin kotiin yksin. Kun poikaystäväni löi, ulkopuolinen aikuinen vei minut lääkärille ja pakotti tekemään rikosilmoituksen. Sovitteluun menin yksin ja sieltä tulin yksin. Koulunkäynnit, sydänsurut, arjen pyörittämisen, kriisit ja ongelmat, hoidin kaikki yksin - joka kerta. Vaihtelevalla menestyksellä tosin. 

Äidillä siis oli tietoja ja taitoa tukea, olla läsnä, kuunnella, lohduttaa, pestä, ruokkia, kuskata, kyysätä, hyysätä, huolehtia ja auttaa kaikkia muita, paitsi omaa lastaan. 

Jos totta, et taida hyvin olla äitisi kanssa tekemisissä? Tai ollut? Käytännössä pilanut sun lapsuuden. 

Vierailija kirjoitti:

Nainen on lastensuojelussa töissä. Ei välitä lapsistaan yhtään.Lykkää hoitovastuun kokonaan miehelleen. Ei kuulemma koskaa halaa lapsia, juttele, ei leiki,  ei ole kiinnostunut lasten harrastuksistayms.tekemisistä. On vaan.

Meinasin just kirjoittaa, että olen lastensuojelun sossu ja voisin olla parempi äiti.. Mutta en nyt ihan noin huono ole :O

Vierailija kirjoitti:

Äitini koki elämäntehtäväkseen auttaa päihderiippuvaisia ihmisiä omalla ajallaan. Oli siis vuorokauden jokaisena hetkenä tavoitettavissa, koska "Ranella on nyt niin vaikeaa", mikä käytännössä tarkoitti, että minä joko käytännössä asuin pitkiä aikoja yksin 12 -vuotiaana tai pelkäsin narkkareiden ja känniläisten sekoilua meillä kotona. Äitini siis koki auttamisen vastuukseen, koska "Makella on niin yksinäistä, ei sillä ole ketään muuta".

Maket, Ranet ja Puukko-Antit siis kävivät meillä usein lainaamassa rahaa, syömässä, peseytymässä, nukkumassa päänsä selväksi jne. Pahinta oli, etteivät nämä ongelmatapaukset edes itse tahtoneet raitistua, ainakaan tarpeeksi. Aina katkolta suoraan pää sekaisin ja sitten äiti itki kotona pettymystään.  Silti ampaisi aina ylös ja ulos, kun joku avun"tarvitsija" soitti.

Monta kertaa joku päihtynyt mies kouri minua, usein heräsin siihen että äiti on poissa tai siihen että joku vieras ihminen mölyää oven takana tai olkkarissa, kerran meille murtauduttiin ja usein lääkekaappi oli tyhjennetty. Oksettavat pubisiat kommentoivat kehoani ja lipoivat huuliaan ja nauroivat kun "ei oo yhtään huumorintajua."

Varastin koulusta ruokaa ja vessapaperia, peseydyin parhaan ystäväni luona ja liotin vaatteita kuumassa vedessä keittiön tiskialtaassa, koska Make oli sekospäissään potkinut pesukoneen rikki ja Puukko-Antti "lainannut" kaikki rahat. Kun tulin vahingossa raskaaksi, menin aborttiin yksin ja tulin kotiin yksin. Kun poikaystäväni löi, ulkopuolinen aikuinen vei minut lääkärille ja pakotti tekemään rikosilmoituksen. Sovitteluun menin yksin ja sieltä tulin yksin. Koulunkäynnit, sydänsurut, arjen pyörittämisen, kriisit ja ongelmat, hoidin kaikki yksin - joka kerta. Vaihtelevalla menestyksellä tosin. 

Äidillä siis oli tietoja ja taitoa tukea, olla läsnä, kuunnella, lohduttaa, pestä, ruokkia, kuskata, kyysätä, hyysätä, huolehtia ja auttaa kaikkia muita, paitsi omaa lastaan. 

Ei ole olemassa vahinkoraskauksia.

Vierailija kirjoitti:

Tuo suutarin lapsella ei ole kenkiä, on periytyvä ominaisuus. Minun pappani oli suutari ja kyllä, minulle ei tahdo löytyä sellaisia kenkiä, joilla voin kävellä ja mitkä vielä mahtuvat jalkaani. Olen nainen ja kengännumero on 42, siihen vielä erityisiä vaatimuksia ja saan teettää kenkäni suutarilla, joten niitä ei todellakaan ole montaa paria. 

Todella surkeaa on myös se, että olen kirkon yhteisöpedagogi ja omat lapseni viihtyvät paremmin kotona kuin seurakunnan toiminnassa, jos osallistuvat johonkin, niin todennäköisesti maksettuina..auts, en onnistu aktivoimaan omia lapsian, mutta vieraita kyllä.

Ei tässä kysytty suutarin lapsenlapsista vaan lapsista. Lue kysymys!