Lue keskustelun säännöt.
”Suutarin lapsilla ei kenkiä” -tarinoita?
Tuleeko mieleen omasta tai lähipiiristä tapauksia, joissa perheenjäsenet/puolisot/lapset eivät juurikaan pääse nauttimaan toisen perheenjäsenen ammattitaidosta tai osaamisesta? Tulee mieleen ex-mieheni, joka oli todella hyvä hieroja ja teki sitä ammatikseen. Kolmen vuoden suhteen aikana hän hieroi minua ehkä 5 kertaa ja sekin oli ihan suhteen alussa. Tavallaanhan sen ymmärtää kun on väsynyt aina työpäivän jälkeen, mutta jotenkin oli outoa joutua maksamaan jollekin toiselle hieronnasta...
Kommentit (457)
Tuosta sanonnasta näyttää olevan monia eri tulkintoja. Mä ajattelen että tuo sanonta tarkoittaa sitä että kukaan ei jaksa kotona enää tehdä samaa hommaa kuin mitä tekee työkseen.
Eli suutarin lapset kulkee ilman kenkiä, kokin lapset syö eineksiä, siivoojan kämppä on aivan räjähtänyt jne. Minä olen tuo kokki :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, äitini on psykologi, ja sekä minulla että veljelläni on pahoja mielenterveysongelmia.
Ei kai mielenterveyteen oikeastaan voi vaikuttaa sillä tavalla, että jos teet näin ja syöt tuota lääkettä niin paranet 100% varmuudella. Eikä niin että jos kasvatat lapseni tällä ja tuolla tavalla niin he eivät saa mt ongelmia 100% varmuudella.
Voihan koko suku olla täynnä huippututkijoita, -lääkäreitä ja -kirurgeja, mutta silti kuolla syöpään.
Kun oli lapsi, äitiäni ärsytti kouluterveydenhoitaja, joka valitti minun ylipainosta ja hoitajan omat lapset olivat reilusti ylipainoisia.
Itseäni on ärsyttänyt eräs takavuosien kansanedustaja, joka oli aktiivinen metsätalousasioissa puhuen ja kirjoittaen niistä paljon. Hänen omat metsät olivat kaameaa hoitamatonta ryteikköä josta lahoavat puut kaatuivat meidän mökkitielle, eikä hän hennonut kaataa omia metsiään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkähän takia niin monet opettajat, etenkin luokanopettajat, ovat niin kamalia omille lapsilleen? Omassa lähipiirissäkin on useampia ilmeisesti työssään ihan tykättyjä luokanopettajaa, joiden aikuisilla lapsilla on ties mitä syömishäiriötä, pakkoneuroosia, itsemurhayrityksiä, vakavaa masennusta, välit poikki vanhempiinsa ja mitä vielä. Ja mitä heidän kanssaan olen jutellut, niin lapsuus tällaisessa päälle päin ns. Hyvässä opettajaperheessä on ollut kaikkea muuta kuin hyvä: vanhemmat ovat olleet kontrolloivia, hirveän kovia ja ankaria ja vaativia pilkunviilaajia tai milloin minkäkin dramaattisen ideologian tai uskonnon riivaamia. Ei ole ammattikasvattajien lapsilla helppoa.
Tämäpä tämä! Niin totta, tässäkin ketjussa monta tosi surullista kokemusta lapsuudesta.
Liityn tähän joukkoon. Äitini oli opettaja, joka oli ihan pidetty työssään, mutta kotona omille lapsilleen ei ollut yhtään kärsivällisyyttä opettaa mitään. Eli kun itselläni koulutaival alkoi ja ekoja läksyjä katsottiin, enkä heti tehtäviä osannut, sai äiti hillittömän raivokohtauksen. Opin tästä sen, etten enää ikinä tuon jälkeen uskaltanut kysyä kotona apua läksyihin. Ja tulos totta kai se, että numerot koulussa olivat väliä 5-6, joka tietysti oli opeäidille todella häpeällistä ja muisti jatkuvasti haukkua minua tästä. Ei todellakaan mitään tukemista, vaan puhdasta haukkumista kuinka hyödytön ja häpeänkohde olen.
En ole itse akateeminen, enkä koskaan edes astunut sisään yliopiston ovista, mutta omaa lastani olen ohjannut läksyissä mitä suurimmalla kärsivällisyydellä juuri näiden omien muistojen takia. Ja lapseni kantaa kotiin hyviä ja erinomaisia koetuloksia.
Äitiini en pidä mitään yhteyttä.
Oon pannut seksuaaliterapeutin aviomiestä moneen kertaan. Ei kuulemma ole vuosiin ollut juuri seksiä siinä suhteessa. Voi tietysti olla pettäjille tyypillinen valhe, mutta jotenkin naurattaa, että tuo nainen neuvoo työkseen muita pariskuntia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hoitaja enkä suostu ikinä menemään lääkäriin tai suostu jäämään sairaalaan esim. seurantaan. Sen takia kasvain pääsikin aika isoksi, ennen kuin löydettiin.Taitaa olla hoitajille tyypillistä tällainen.
Vierailija kirjoitti:
Oon pannut seksuaaliterapeutin aviomiestä moneen kertaan. Ei kuulemma ole vuosiin ollut juuri seksiä siinä suhteessa. Voi tietysti olla pettäjille tyypillinen valhe, mutta jotenkin naurattaa, että tuo nainen neuvoo työkseen muita pariskuntia.
Hyvä, hyvä! Pane taas!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi tuttu on ammatiltaan rakennusmies, ollut oma firmakin, rakentanut itse talon muutamia vuosia sitten, talossa repsottaa vähän joka paikka..
Tämä on munkin tarina. Työkaluja, laudanpätkiä vielä talo pullollaan. Voi tarvita.
Ei autotallia, ulkovarastoa.
Vierailija kirjoitti:
Oon pannut seksuaaliterapeutin aviomiestä moneen kertaan. Ei kuulemma ole vuosiin ollut juuri seksiä siinä suhteessa. Voi tietysti olla pettäjille tyypillinen valhe, mutta jotenkin naurattaa, että tuo nainen neuvoo työkseen muita pariskuntia.
Strapillä? Vai oletko gay mies ja terapeutin ukko kaapissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun oli lapsi, äitiäni ärsytti kouluterveydenhoitaja, joka valitti minun ylipainosta ja hoitajan omat lapset olivat reilusti ylipainoisia.
Itseäni on ärsyttänyt eräs takavuosien kansanedustaja, joka oli aktiivinen metsätalousasioissa puhuen ja kirjoittaen niistä paljon. Hänen omat metsät olivat kaameaa hoitamatonta ryteikköä josta lahoavat puut kaatuivat meidän mökkitielle, eikä hän hennonut kaataa omia metsiään.
Oletko idiootti? Katso peilistä, tarkista asia kiireimmiten. Ehkäpä tuo metsänomistaja tietää, että ainoaa metsänHOITOA on antaa metsän kasvaa, puiden kaatua aikanaan itse, lahota, kukoistaa, syntyä, kuolla. Antaa elämän elää. Siinä ei kauheasti sureta, jos sinun autosi tielle on joskus kaatunut puu. Ehkä myös autosi on idiootti? Tarkista!
Vierailija kirjoitti:
Tuo suutarin lapsella ei ole kenkiä, on periytyvä ominaisuus. Minun pappani oli suutari ja kyllä, minulle ei tahdo löytyä sellaisia kenkiä, joilla voin kävellä ja mitkä vielä mahtuvat jalkaani. Olen nainen ja kengännumero on 42, siihen vielä erityisiä vaatimuksia ja saan teettää kenkäni suutarilla, joten niitä ei todellakaan ole montaa paria.
Todella surkeaa on myös se, että olen kirkon yhteisöpedagogi ja omat lapseni viihtyvät paremmin kotona kuin seurakunnan toiminnassa, jos osallistuvat johonkin, niin todennäköisesti maksettuina..auts, en onnistu aktivoimaan omia lapsian, mutta vieraita kyllä.
No, jos tämä mitenkään lohduttaa, niin mulla vähän samankaltainen tilanne ja omat lapset ovat suorastaan kasvaneet kodin seiniin kiinni. Toinen lapsistani on lukutoukka nörtti, minkä vielä jotenkin ymmärrän, mutta toinen sellainen sosiaalinen sähikäinen että ihan ihmettelen ettei enempää luuhaa kylillä, varsinkin kun molemmat jo tukevasti murrosiässä.
Joku päivä tästä sitten kautta rantain tiedustelin heiltä, että eikö ns. liesussa olisi jännittävämpää, ja he molemmat sanoivat että kotona on niin mukavaa ja että on ihanaa olla kotona isän ja äidin kanssa, että he kaikista mieluiten ovat aina kotona. Tuli sitten ehkä salaa vähän itkeä tirautettua onnellisuudesta, kun en ollut tajunnut että joskushan ne asiat voivat olla näinkin päin...
Eli sinullekin yhteisöpedagogille toiselta melkein-kollegalta tsempit, että jospa vain olet saanut rakennettua niin ihanan kohdin että ne lapsukaisesi yksinkertaisesti viihtyvät siellä <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut että terveydenhuoltoalalla eli lääkäreinä ja hoitajina toimivat ovat täysin välinpitämättömiä toisten henkisen hyvinvoinnin suhteen. Ovat varmaan joutuneet pitämään sisällään niin paljon sanomisia työssään, että siviilissä puhuvat usein suoraan ja ylittäen henkisen väkivallan kynnyksen hyvin nopeasti. Olen jopa tehnyt itselleni tästä säännön, ettei enää koskaan lääkärin firmaan töihin.
Olipa kerran suutari, jonka lapsella ei ollut kenkiä. Suutari itse sai pullon kossua joka ilta.
Sen pituinen se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti oli kotiäiti, mut mä olin kyllä ihan heitteillä. Joo oli ruokaa ja katto pään päällä ja aikuinen kotona, mut ei mun murheisiin ikinä mitenkään perehdytty. Jos purin kynsiä, komennettiin että sormi pois suusta, muttei kysytty, mikä stressaa.
Olin koulussa ihan pihalla sosiaalisissa tilanteissa, roikuin aikuisissa enkä ollut ikinä käynyt uimahallissa, elokuvissa tai juuri missään muualla kuin ruokakaupassa. Aikuisten kanssa kyllä tulin toimeen.
Kun syntyi pikkusisko, mua ei huomioitu mitenkään, kun isovanhemmat vanheni, äiti omistautui heille ja olisi juuri murrosiässä tarvinnut tukea
Kuuntelen aina ihan ihmeissäni, kun äiti/isä/hoitaja on oikeasti kiinnostunut lapsesta ja osaa kysyä lisäkysymyksiä, jos lasta joku painaa.
Ja siis kyllä munkin äiti ja isä vieraiden kuullen osas. Tosin mun kuulumisia kerrottiin vieraille aina vähän sinne päin...
JA räätälin lapsilla ei ole leninkiä: T: Vladimir Iljetys Leninki
Ystävän molemmat vanhemmat on psykiatrisia sairaanhoitajia ja osastolla töissä. Ystävä itse ollut psyk. osastolla (eri paikkakunnalla tosin) varmaan kymmenisen kertaa. Syvästi mielenterveys- ja päihdeongelmainen tapaus, jonka valitettavasti pelkään menehtyvän ennen kuin täyttää 40.
toisten kirjoituksia vahtivat modet sortuvat jatkuvasti asiattomuuteen poistokiimassaan eli eivät itse noudata vahtimiaan sääntöjä lainkaan!