”Suutarin lapsilla ei kenkiä” -tarinoita?

No hieroitko AP itse koskaan takaisin miestä? Mä olen siivonnut kotipalvelussa työkseni eli olen siinä "ammattilainen", mutta en kyllä silti ala siivoamaan erikseen mieheni asuntoa ihan vain siksi että osaan siivota paremmin kuin hän. Sitten voisin, jos hänkin siivoaisi minun kotonani tai siivottaisiin yhdessä. En oikein ymmärrä miten tuo sinun hierojaesimerkki on niin eri asia? Tuolla sanonnallahan yleensä tarkoitetaan esim. sitä, että perheessä vanhempi on vaikka poliisi ja lapsesta tulee rikollinen. Tai äiti on siivooja ja lapsilla aivan kaaos omassa kotona.

Oma mieheni on lääkäri. Ikä 40+. Ei ole koskaan käynyt lääkärissä  sen jälkeen kun kävi pakollisessa työterv.tarkastuksessa 17 vuotta sitten. On kyllä suht tervekin, mutta jättää säännöllisesti käymättä kaikki työpaikan tarkastukset yms. Ei ole mittauttanut koskaan esim. verensokeriaan tai kolesteroliaan.  Meillä on verenpainemittari, mutta ei suostu mittaamaan omaa verenpainettaan tms.

Ex-mies oli autonasentajalinjan käynyt konemestari ja ajelin sellaisilla autoilla, joista mm. lähti renkaat alta kesken ajon (lapsen kanssa vielä liikenteessä).

Harva se kerta olin autojemme kanssa jossain tiensivussa tai keskellä risteyksiä.

Yksi tuttu on ammatiltaan rakennusmies, ollut oma firmakin, rakentanut itse talon muutamia vuosia sitten, talossa repsottaa vähän joka paikka..

Sukulainen on ammatiltaan kokki.

Silti kotopuolessa perheensä syö aina eineksiä.

Päihdeongelmainen ystäväni on töissä A-klinikalla. Vakavat alko-ongelmat on. Joissain hoitolaitoksissahan tämä on jopa toivottavaa  ( jos on raitistunut itse ja sen jälkeen töissä), mutta kyse ei sellaisesta. On siis salannut omat ongelmansa eikä ole raitistunut. Pitää krapulapäiviä ja lomalla joutui katkolle yms.

Vierailija kirjoitti:

No hieroitko AP itse koskaan takaisin miestä? Mä olen siivonnut kotipalvelussa työkseni eli olen siinä "ammattilainen", mutta en kyllä silti ala siivoamaan erikseen mieheni asuntoa ihan vain siksi että osaan siivota paremmin kuin hän. Sitten voisin, jos hänkin siivoaisi minun kotonani tai siivottaisiin yhdessä. En oikein ymmärrä miten tuo sinun hierojaesimerkki on niin eri asia? Tuolla sanonnallahan yleensä tarkoitetaan esim. sitä, että perheessä vanhempi on vaikka poliisi ja lapsesta tulee rikollinen. Tai äiti on siivooja ja lapsilla aivan kaaos omassa kotona.

En, koska en osaa.

Minun äitini työskenteli erityislasten hoitajana, hänen "työlapsensa" olivat siis eri tavoilla kehitys- ja/tai liikuntavammaisia, tai sitten autismin kirjolla.

Minua hän ei kuitenkaan ikinä tahtonut käyttää lääkärissä, kun hän ei vain jostain syystä ole koskaan ymmärtänyt oikean diagnoosin tärkeyttä. Kiva siinä sitten oli yrittää kasvaa ja kehittyä tasapainoiseksi ihmiseksi, kun olin milloin tuhma, milloin laiska, milloin typerä ja milloin vain syntyjäni paha ihminen. Hyvinä hetkinä olin "ihanan yksilöllinen" ja "rohkeasti oma itseni", ja vaikka se minua itseäni häiritsikin, niin eihän minua kuitenkaan voinut siitä lääkäriin viedä, kun äiti niin tykkäsi pitää omistuksessaan tällaista uniikkia <del>keräilykappaletta</del> lasta.

Jouduin sitten itse aikuisena käymään lääkärissä selvittelemässä syitä ongelmilleni. Minulla diagnosoitiin lievä liikuntavamma/tukielinsairaus sekä syvä Asperger.

Rakkautta ja ymmärrystä siis riitti työlapsille, joilla oli oikea syy olla hankalia, mutta ei omalle lapselle, joka "olisi itse voinut ratkaista omat ongelmansa, jos vain olisi viitsinyt ottaa itseään niskasta ja yrittää kovemmin". Kiitti äiti.

Perhe varakas, isä lääkäri. Pojalla mielenterveysongelmia ja päihteiden väärinkäyttöä. Menehtyi auto-onnettomuudessa.

Olen koulutettu hieroja ja aika harvoin tulee hierottua miestäni. Hän taitaa hieroa minua useammin kuin minä häntä.

Suvussamme on eräs oikeuslääkäri. Hän ei ole joutunut vielä tutkimaan kenenkään perheenjäsenensä kuolinsyytä.

Vierailija kirjoitti:

Päihdeongelmainen ystäväni on töissä A-klinikalla. Vakavat alko-ongelmat on. Joissain hoitolaitoksissahan tämä on jopa toivottavaa  ( jos on raitistunut itse ja sen jälkeen töissä), mutta kyse ei sellaisesta. On siis salannut omat ongelmansa eikä ole raitistunut. Pitää krapulapäiviä ja lomalla joutui katkolle yms.

Huh huh, tää on jo jotenkin niin ironista että hirvittää!

Tuo suutarin lapsella ei ole kenkiä, on periytyvä ominaisuus. Minun pappani oli suutari ja kyllä, minulle ei tahdo löytyä sellaisia kenkiä, joilla voin kävellä ja mitkä vielä mahtuvat jalkaani. Olen nainen ja kengännumero on 42, siihen vielä erityisiä vaatimuksia ja saan teettää kenkäni suutarilla, joten niitä ei todellakaan ole montaa paria. 

Todella surkeaa on myös se, että olen kirkon yhteisöpedagogi ja omat lapseni viihtyvät paremmin kotona kuin seurakunnan toiminnassa, jos osallistuvat johonkin, niin todennäköisesti maksettuina..auts, en onnistu aktivoimaan omia lapsian, mutta vieraita kyllä.

Meidän lapsilla repsottaa jatkuvasti kenkien pohjat, kumpparit vuotaa, on liian isoja tai pieniä kenkiä... Ja toinen vanhempi on kuin onkin suutari.

Jos jotakin tekee päivät pitkät työkseen, sitä ei enää kotona jaksa.

Kaverini käyttää huumeita, isä on poliisi.

Eräs tuntemani nainen on jalkahoitaja. Omalla lapsellaan alkoi kumpikin jalka märkiä liian harvoin pestyjen sukkien & jalkojen sekä liian kireiden kenkien takia.

Äitini koki elämäntehtäväkseen auttaa päihderiippuvaisia ihmisiä omalla ajallaan. Oli siis vuorokauden jokaisena hetkenä tavoitettavissa, koska "Ranella on nyt niin vaikeaa", mikä käytännössä tarkoitti, että minä joko käytännössä asuin pitkiä aikoja yksin 12 -vuotiaana tai pelkäsin narkkareiden ja känniläisten sekoilua meillä kotona. Äitini siis koki auttamisen vastuukseen, koska "Makella on niin yksinäistä, ei sillä ole ketään muuta".

Maket, Ranet ja Puukko-Antit siis kävivät meillä usein lainaamassa rahaa, syömässä, peseytymässä, nukkumassa päänsä selväksi jne. Pahinta oli, etteivät nämä ongelmatapaukset edes itse tahtoneet raitistua, ainakaan tarpeeksi. Aina katkolta suoraan pää sekaisin ja sitten äiti itki kotona pettymystään.  Silti ampaisi aina ylös ja ulos, kun joku avun"tarvitsija" soitti.

Monta kertaa joku päihtynyt mies kouri minua, usein heräsin siihen että äiti on poissa tai siihen että joku vieras ihminen mölyää oven takana tai olkkarissa, kerran meille murtauduttiin ja usein lääkekaappi oli tyhjennetty. Oksettavat pubisiat kommentoivat kehoani ja lipoivat huuliaan ja nauroivat kun "ei oo yhtään huumorintajua."

Varastin koulusta ruokaa ja vessapaperia, peseydyin parhaan ystäväni luona ja liotin vaatteita kuumassa vedessä keittiön tiskialtaassa, koska Make oli sekospäissään potkinut pesukoneen rikki ja Puukko-Antti "lainannut" kaikki rahat. Kun tulin vahingossa raskaaksi, menin aborttiin yksin ja tulin kotiin yksin. Kun poikaystäväni löi, ulkopuolinen aikuinen vei minut lääkärille ja pakotti tekemään rikosilmoituksen. Sovitteluun menin yksin ja sieltä tulin yksin. Koulunkäynnit, sydänsurut, arjen pyörittämisen, kriisit ja ongelmat, hoidin kaikki yksin - joka kerta. Vaihtelevalla menestyksellä tosin. 

Äidillä siis oli tietoja ja taitoa tukea, olla läsnä, kuunnella, lohduttaa, pestä, ruokkia, kuskata, kyysätä, hyysätä, huolehtia ja auttaa kaikkia muita, paitsi omaa lastaan. 

Eräs parturibloggaaja; paasaa kuinka hiustyylin tulee sopia piirteisiin. Ja itsellä hällä on pilvenpiirtäjän korkuinen otsa eikä tajua otsatukka siihen leikkauttaa.

Helsingissä eräs syömishäiriöihin erikoistunut psykiatri on itse anorektikko. Ranne on käden paksuin kohta ja puhuu ihan oudosti noista syömishäiriöistä. Lanugo-karva kasvaa poskilla ja muutenkin niin tyypillinen anorektikko että.