Lue keskustelun säännöt.
”Suutarin lapsilla ei kenkiä” -tarinoita?
Tuleeko mieleen omasta tai lähipiiristä tapauksia, joissa perheenjäsenet/puolisot/lapset eivät juurikaan pääse nauttimaan toisen perheenjäsenen ammattitaidosta tai osaamisesta? Tulee mieleen ex-mieheni, joka oli todella hyvä hieroja ja teki sitä ammatikseen. Kolmen vuoden suhteen aikana hän hieroi minua ehkä 5 kertaa ja sekin oli ihan suhteen alussa. Tavallaanhan sen ymmärtää kun on väsynyt aina työpäivän jälkeen, mutta jotenkin oli outoa joutua maksamaan jollekin toiselle hieronnasta...
Kommentit (457)
Olemme sijoittajamiljonäärejä, mutta lapsille emme anna miljoonia. Oppikoon itse sijoittamaan tai tuhlatkoon rahansa. Saavat vain 2000e viikkorahaa. Lapset 12v ja 14v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkäriä ei kyllä saa lääkäriin millään.
Ja vähätellään lähipiirin vaivoja.
Sairaanhoitajat ovat ammattinsa puolesta parhaimmistoa, auttavat aina ja ilmaiseksi ja huolehtivat lapsistaan ja puolisoistaan.
Eräs tuttu on lastensuojelussa töissä ja on itse hirviöäiti. Napsahtelee varsinkin vanhemmalle lapselleen yhtäkkiä, ei vastaa vaikka lapsi jotain kysyy, on tunkenut lapsen mm. kaappiin ja vessan lattialle nukkumaan. Nuorempi lapsi on myös ilman huomiota. Ei ruoka-aikoja, puhtaita vaatteita löytyy jos löytyy, ei rutiineja, eikä lapsen koulunkäynnistä olla kiinnostuneita. Kaikki lapsen tai lasten ongelmat hoidetaan olkien kohautuksella ja syvennytään puhelimeen.
ettänäin kirjoitti:
Siistijä taitaa olla nykytermi ja ammattinimike siivojalle.
Tai "palveluesimies", jos oikein halutaan glorifioida ammattinimikettä.
Suurin asiakasryhmä lastensuojelussa on opettajien ja korkeasti koulutettujen lapset. Eivät saa lapsiaan aamulla ylös, käytöstapoja ei minkäänlaisia. Lapsia sijoituksessa ja ja huostaanotossa. Eivät todellakaan omiaan osaa kasvattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mursin käteni rullaluistellessa, äitini (lääkäri) oli sitä mieltä että se on vain kipeä. Seuraavana aamuna kun käsi oli vihreä verenpekaumista ja turvonnut kaksinkertaiseksi oli äitikin sitä mieltä että ehkä pitä käydä työpaikalla kuvauttamassa. Noh, poikki oli sekä kyynärluu että värttinäluu ja rannekin piti reponoida. Näitä tarinoita riittää, meillä esimerkiksi kuumeen raja oli 37,5 eikä mitään terveitä päiviä pidetty ennen takaisin kouluun menemistä.
Vierailija kirjoitti:
Oma mieheni on lääkäri. Ikä 40+. Ei ole koskaan käynyt lääkärissä sen jälkeen kun kävi pakollisessa työterv.tarkastuksessa 17 vuotta sitten. On kyllä suht tervekin, mutta jättää säännöllisesti käymättä kaikki työpaikan tarkastukset yms. Ei ole mittauttanut koskaan esim. verensokeriaan tai kolesteroliaan. Meillä on verenpainemittari, mutta ei suostu mittaamaan omaa verenpainettaan tms.
Aivan samaa katselen oman mieheni puolesta. Saa välissä esimerkiksi vihlovia päänsärkykohtauksia joista hypokondrikkona olen hirveän huolissani, mutta mies kohauttaa vaan olkiaan. Ei suostu ottamaan influenssarokotusta (ei työskentele kyllä perusterveydenhuollossa) jne. Välissä todella raivostuttavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen sairaanhoitaja ja aikuinen lapseni joka asuu muualla jo, soittelee useinkin vaivoistaan. Samoin tuttavat soittelevat omista ja muiden vaivoista.
Lapseni hoidin ehkä liiankin hyvin, hänellä on aina jokin vakava "sairaus" joka puhelimessa käydään tarkasti läpi ennekuin hän rauhoittuu. Lääkäriin lasta ei saa oikein millään, mutta vaivat ovat vaihtelevia ja osoittautuvat vaarattomiksi.
Heh, mun mies on pukuompelija ja minä itse ihan tyylitön farkut ja T-paita -muija :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapuruston lapsipsykologin jälkikasvu mm. hyppi alasti puista ohikulkevien niskaan ja kesäisin vetelivät (jälleneen nakupelleinä) perheen lankapuhelinta ( se oli sitä aikaa) luurista pitkin maantietä.
Kolin kolin ja jihaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mieheni on lääkäri. Ikä 40+. Ei ole koskaan käynyt lääkärissä sen jälkeen kun kävi pakollisessa työterv.tarkastuksessa 17 vuotta sitten. On kyllä suht tervekin, mutta jättää säännöllisesti käymättä kaikki työpaikan tarkastukset yms. Ei ole mittauttanut koskaan esim. verensokeriaan tai kolesteroliaan. Meillä on verenpainemittari, mutta ei suostu mittaamaan omaa verenpainettaan tms.
Aivan samaa katselen oman mieheni puolesta. Saa välissä esimerkiksi vihlovia päänsärkykohtauksia joista hypokondrikkona olen hirveän huolissani, mutta mies kohauttaa vaan olkiaan. Ei suostu ottamaan influenssarokotusta (ei työskentele kyllä perusterveydenhuollossa) jne. Välissä todella raivostuttavaa!
Mitä miehen pitäisi sun päänsärylle tehdä? Paijata päätä ja lohduttaa? Kertoa kaikki pahimmat diagnoosit, mitä oireillasi voisi olla kyseessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asioista puhuttava, hoitotyöntekijöillä yleistä kireä ilmapiiri töissä, kerro miksi olet pahalla päällä ettei perhe luule olet heille vihainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mieheni on lääkäri. Ikä 40+. Ei ole koskaan käynyt lääkärissä sen jälkeen kun kävi pakollisessa työterv.tarkastuksessa 17 vuotta sitten. On kyllä suht tervekin, mutta jättää säännöllisesti käymättä kaikki työpaikan tarkastukset yms. Ei ole mittauttanut koskaan esim. verensokeriaan tai kolesteroliaan. Meillä on verenpainemittari, mutta ei suostu mittaamaan omaa verenpainettaan tms.
Aivan samaa katselen oman mieheni puolesta. Saa välissä esimerkiksi vihlovia päänsärkykohtauksia joista hypokondrikkona olen hirveän huolissani, mutta mies kohauttaa vaan olkiaan. Ei suostu ottamaan influenssarokotusta (ei työskentele kyllä perusterveydenhuollossa) jne. Välissä todella raivostuttavaa!
Mitä miehen pitäisi sun päänsärylle tehdä? Paijata päätä ja lohduttaa? Kertoa kaikki pahimmat diagnoosit, mitä oireillasi voisi olla kyseessä?
Etkö osaa lukea? Mieheni saa päänsärkykohtauksia, en minä. ”Saa” ei ”saan”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normijorma kirjoitti:
Suurin asiakasryhmä lastensuojelussa on opettajien ja korkeasti koulutettujen lapset. Eivät saa lapsiaan aamulla ylös, käytöstapoja ei minkäänlaisia. Lapsia sijoituksessa ja ja huostaanotossa. Eivät todellakaan omiaan osaa kasvattaa.
Tai kasvattavat liikaa, lasten on joskus annettava vain olla ei hössöttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mieheni on lääkäri. Ikä 40+. Ei ole koskaan käynyt lääkärissä sen jälkeen kun kävi pakollisessa työterv.tarkastuksessa 17 vuotta sitten. On kyllä suht tervekin, mutta jättää säännöllisesti käymättä kaikki työpaikan tarkastukset yms. Ei ole mittauttanut koskaan esim. verensokeriaan tai kolesteroliaan. Meillä on verenpainemittari, mutta ei suostu mittaamaan omaa verenpainettaan tms.
Aivan samaa katselen oman mieheni puolesta. Saa välissä esimerkiksi vihlovia päänsärkykohtauksia joista hypokondrikkona olen hirveän huolissani, mutta mies kohauttaa vaan olkiaan. Ei suostu ottamaan influenssarokotusta (ei työskentele kyllä perusterveydenhuollossa) jne. Välissä todella raivostuttavaa!
Mitä miehen pitäisi sun päänsärylle tehdä? Paijata päätä ja lohduttaa? Kertoa kaikki pahimmat diagnoosit, mitä oireillasi voisi olla kyseessä?
SIL-LÄ MIE-HEL-LÄ ON PÄÄN-SÄR-KY-KOH-TA-UK-SI-A.
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini työskenteli erityislasten hoitajana, hänen "työlapsensa" olivat siis eri tavoilla kehitys- ja/tai liikuntavammaisia, tai sitten autismin kirjolla.
Minua hän ei kuitenkaan ikinä tahtonut käyttää lääkärissä, kun hän ei vain jostain syystä ole koskaan ymmärtänyt oikean diagnoosin tärkeyttä. Kiva siinä sitten oli yrittää kasvaa ja kehittyä tasapainoiseksi ihmiseksi, kun olin milloin tuhma, milloin laiska, milloin typerä ja milloin vain syntyjäni paha ihminen. Hyvinä hetkinä olin "ihanan yksilöllinen" ja "rohkeasti oma itseni", ja vaikka se minua itseäni häiritsikin, niin eihän minua kuitenkaan voinut siitä lääkäriin viedä, kun äiti niin tykkäsi pitää omistuksessaan tällaista uniikkia <del>keräilykappaletta</del> lasta.
Jouduin sitten itse aikuisena käymään lääkärissä selvittelemässä syitä ongelmilleni. Minulla diagnosoitiin lievä liikuntavamma/tukielinsairaus sekä syvä Asperger.
Rakkautta ja ymmärrystä siis riitti työlapsille, joilla oli oikea syy olla hankalia, mutta ei omalle lapselle, joka "olisi itse voinut ratkaista omat ongelmansa, jos vain olisi viitsinyt ottaa itseään niskasta ja yrittää kovemmin". Kiitti äiti.
Minun äitini taas oli opettaja, joka myös perehtynyt erityispedagogiikkaan.
Hänen opettamansa lapset (muutama oli samassa harrasteporukassa) kehui loustavaksi opettajaksi ja hyväksi tyypiksu.
Kotona hän harjoitti meitä lapsiaan kohtaan rajua perheväkivaltaa, ja esimerkiksi koulutehtävissä ei uskaltanut pyytää apua, koska tämä hermostui jos ei heti tajunnut tehtävää.
Ekalla luokalla kun opeteltiin plus- ja vähennyslaskuja, niin oli ottanut pieniä kiviä havainnoimaan asiaa. En silti heti tajunnut, ja mitä teki äiti? Paiskasi nuo kivet päin 7-seitsenvuotiaan tyttärensä naamaa, ja mäjäytti takaraivoon matikankirjalla.
Että sellainen opettaja oli kotona... en uskaltanut jatkossa enää pyytää apua, en edes opettajilta koulussa. Koulunkäyntini kärsi tästä, sekä siksi että oireilin kotioloista.
Kun sitten toin kotiin ekan hylätyn koepaperin, niin äiti hakkasi kunnolla, ja käski minua mennä vaikka jyrkänteeltä alas kun olen niin turha ihminen.
Kaikki ei tosiaan aina ole sitä miltä näyttää.
Tiedän sotkuisia siivoojia ja kokin jonka lapset syövät makaronimössöä. Ja papin joka oli piilohomo ja käyttäytyi myös pedofiilisti. Tuli itselleenkin kaapista kun jäi leskeksi, sekosi hetkeksi päästään.
ettänäin kirjoitti:
Siistijä taitaa olla nykytermi ja ammattinimike siivojalle.
Minun sopparissani lukee siivooja.
Vierailija kirjoitti:
Helsingissä eräs syömishäiriöihin erikoistunut psykiatri on itse anorektikko. Ranne on käden paksuin kohta ja puhuu ihan oudosti noista syömishäiriöistä. Lanugo-karva kasvaa poskilla ja muutenkin niin tyypillinen anorektikko että.
Olen taas käynyt ravintoterapeutilla, joka oli niin lihava ettei toimistotuolia näkynyt sen pehvan alta ollenkaan.
Taitaa olla aika normaalia, että vaikka työstään tykkäisikin, pitkien työpäivien jälkeen haluaa tehdä jotakin muuta vastapainoksi työlle. Olen töissä viheralalla ja omassa pihassani ei ole paljon muuta kuin puita ja sammaloitunut nurmi. Helppo ja kaunis omalla tavallaan sekin.