Lue keskustelun säännöt.
Koulu vaatii jatkuvaa aktiivista osallistumista oppilaiden vanhemmilta, Wilmassa koko ajan kehotuksia tehdä sitä ja tätä ja jatkuvaa lasten ...
Ei omassa lapsuudessa ollut tällaista, että jatkuvasti vanhempien pitää osallistua lasten koulunkäyntiin. Arviointi tuli todistuksen muodossa jouluna ja keväällä. Ei ollut edes reissuvihkoja.
Nyt endin päiväkodista tuli useana päivänä viikossa tiedotetta ja muistutusta mitä pitää olla mukana ja jatkuvasti jotain teemapäivää. Luulin, että koulun alettua muuttuisi, mutta pahemmaksi menee. Nyt lapsi käy neljättä luokkaa ja jatkuvasti tulee ilmoitusta projekteista, poikkeusakatauluista, milloin mukana pitää olla sininen muovipussi, milloin punainen kartonginpala, jne. Ihan älytöntä. Illalla myöhään tulee Wilmassa ilmoituksia, että seuraavan päivän aikataulu muuttunut, tai pitääkin ottaa sinisen muovipussin sijaan vihreä (karrikoidusti). Jos viimeisenä ennen nukkumaanmenoa ei vielä tarkista Wilmaa, lapsi saattaa mennä vahingossa väärään aikaan kouluun, tai luistimet puuttua, kun opettaja on illalla klo 22 ilmoittanut, että jäätilanne näyttääkin hyvältä ja aamulla luistellaankin sisäliikunnan sijaan.
Jatkuvaa poikkeusta päivien ohjelmissa ja älyttömiin aikoihin ilmoitettuna.
Lisäksi tulee valitusta naurettavista asioista, kuten: teki matikan kirjasta väärän tehtävän, oli purkka suussa välitunnilla, keikkui tuolilla. Onko nuo niin kovia rikkeitä, ettei opettaja voi vaan todeta oppilaalle, että mikä on se oikea matikan tehtävä, ota purkka pois suusta, tai älä keiku tuolilla. Miksi tällaisista asioista saa "rikosrekisteriin" merkinnän. Jatkuvasti kotona pitää puhutella lasta näistä "rikkeistä", kun opettaja ilmoittaa wilmassa kaikista asioista "keskustelkaa tästä asiasta kotona". Niin, keskustellaan siitä vihaisesti, ja annetaan kotiarestia, että on tehnyt väärän tehtävän tunnilla.
Lapsi ei ole häirikkö, ei metelöi tunnilla. Miksi pitää keksimällä keksiä negatiivista palautetta Wilmaan ja kehoittaa pitämään kotona keskustelun.
Pidän myös tuota opettajan neuvomista "keskustelkaa asiasta kotona" suorastaan v-mäisenä. Mikä hän on kehoittamaan meitä mitä teemme. Tottakai keskustelemme lapsen teoista kotona, mutta mikä hän on neuvomaan ja kehoittelemaan meitä! Olemme ihan fiksu perhe, koulutetut vanhemmat ja tavallinen koululainen ja pikkusisarus.
Kaiken huippu on, että opettaja oli kysynyt kaikilta, mitä kunkin oppilaan vanhemmat tekevät työkseen! Tätä ihmettelin. Miten se vaikuttaa lasten koulunkäyntiin? Onko siivoojan lapsi huonommassa asemassa, kuin juristin lapsi? Miksi opettaja halusi tietää vanhempien ammatit? Oli pitänyt myös näyttää piirtoheittimellä taululle heijastetulta kartalta, missä kukin asuu. Mitä ihmettä opettajalle kuuluu oppilaiden asuinpaikat?
Olen vaan niin kyllästynyt koulumkäyntiin, tuntuu että opettajat ovat melko omituisia ja uteliaita ja ilkeitäkin.
Ysiluokan kevätjuhlaa odotellessa...
Kommentit (1366)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
24 sivua enkä lukenut kuin aloituksen, joten ehkä tämä kaikki on jo sanottu. Oma yläkoulun aineenopettajan lisäykseni tähän.
Meitä jatkuvasti patistetaan tekemään merkintöjä ihan kaikesta Wilmaan. Ennenwanhaan riitti oma kalenteri, mutta nykyään tuntuu kuin sillä ei olisi mitään virkaa. Mitään ei ole tapahtunut, jos sitä ei ole Wilmassa.
Tuohon lisäksi se, että suurin osa opettajista on niin käsiä tietokoneen kanssa, että tuskin edes tajuavat mitä kaikkia merkintöjä huoltajille näkyy. Moni saattaa pitää sitä ihan omana muistikirjanaan varsinkin kun perinteisistä opekalentereista halutaan ilmeisesti eroon. Joka vuosi meille painotetaan, että sitä ei ole pakko ottaa, vaan sähköinen riittää. Ja mikähän se sähköinen on? Wilma tietty.
Itse olen ottanut sen linjan, että myöhästymiset ja poissaolot tietenkin merkitsen, mutta muuten en jälki-istuntoa lievempiä. En hyvässä enkä pahassa. Annan oppilaille sekä positiivisen että negatiivisen palautteen henkilökohtaisesti ilman tietotekniikkaa. Näin teen, kunnes rehtorilta tulee eksplisiittinen käsky raportoida enemmän. Tykkäsi huoltajat tästä tai ei.
Muuten menee valehtelematta koko tunti merkintöjen tekemiseen ja opetus ja vuorovaikutus oppilaiden kanssa jää sivuasemaan.
Ja suoraansanoen idiootteina pidän kaikkia kolleegoita, jotka ilman esimiehen määräystä noita merkintöjä aloituspostaajan kuvaamaan tapaan tekevät.
Olet laiska ope. Positiivisilla wilma merkinnöillä on juurikin yläkoulussa merkitystä. Tsemppaa oppilasta yrittämään ja kohottaa itsetuntoa. Ei luulisi olevan iso homma, joskus se vihreä täppi sinne näpätä.
Eihän energiasi kulu täällä palstalla?!Ei. Täällä käyn vain satunnaisesti ajantappomielessä. Nytkin kirjoittelen kuntosalilta. Eka tunti alkaa 50 min päästä.
Miten oppilaalle suoraan sanottu "Hyvä, hienosti meni" ei kannusta, mutta kännykän ruudulla näkyvä vihreä suorakulmio kannustaa?
Mietipä sitä. Itse panostaan niihin positiivisiin Wilma-merkintöihin ja erityisesti siihen, että kerron selkeästi, että mikä nyt meni erityisen hienosti.
t. toinen yläkoulun ope
Jatka tuota! Ainakin minun poikani kaveripiirissä noita positiivisia merkintöjä kovasti vertaillaan ja niitä yritetään saada, mikä samalla parantaa oppimista. Tänäänkin kuulemma aamulla väsytti, mutta sitten päätti kaverin kanssa ryhdistäytyä ja osallistua kunnolla tunnilla. Kuulemma kannatti, kun tuli erinomaista tuntityöskentelyä -merkintä.
Täällä opet antavat aika mukavasti noita pos. merkintöjä 1-2 päivässä suunnilleen tulee. Negatiiviset ovat myös ihan selviä. Myöhästyminen 8 min, vihko puuttuu yms.
Kiitos kun kerroit tuon! Näin aloittelevana yläkoulun opena on tärkeää kuulla, että noilla merkinnöilläkin voi oikeasti kannustaa oppilaita.
Wilman käyttöä ja vanhempien kanssa viestimistä opetetaan aineenopettajille (yläkoulu, lukio) todella vähän, jos ollenkaan. Koulussa taas ei kukaan ehdi perehdyttää uutta opea näihin asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikataulut on myös päin mäntyä, mutta toinen juttu niistä on, että opettajien on mahdotonta ymmärtää miksi ihminen ei pääse jonhonkin.
"Huomenna sinun pitäisi olla koululla klo 12"-opettaja
"En ehdi"-minä
"Miksi?"-opettaja
"Käyn töissä"-minä
"no mitä jos vähän ehtisi"-opettajaTässä on mitä luultavimmin ollut kyseessä lapsen asioihin liittyvä moniammatillinen palaveri, johon on kutsuttu huoltajien ja opettajan lisäksi esim. Koulukuraattori, koulupsykologi, terveydenhoitaja ja mahdollisesti muita lapsen asioista (sosiaalityöntekijä) tietäviä tahoja. Nämä kokoukset ovat valitettavasti aina keskellä päivää. Huoltaja on kuitenkin tärkeä saada paikalle päättämään ja kuulemaan lapseen liittyvistä isoista asioista.
Yleensä koulu ei voi vaikuttaa siihen minä päivänä tai mihin kellon aikaan on joku moniammatillinen palaveri jossa on mukana esim sosiaalitoimen edustaja. Sosiaalitoimi ilnoittaa ajan perheelle sekä koululle.
Silti se on se vanhempi jolle on tästä maksimaalinen haitta. Kaikki muuthan lorvii joka tapauksessa työkseen siellä ja saa koko ajan palkkaa.
Mutta se vanhempi hoitaa _oman_ lapsensa asioita, ne muut tekevät työtään. Kai jokainen vanhempi pystyy omista aikatauluista oman lapsensa asioiden takia joustamaan?
Sillä on se OMA työ, joka pitää hoitaa, vaikka olisi lapsiakin. Se työ tarvitaan, jotta ne lapset saa ruokaa ja vaatteet.
Se ertä vanhempi hälytetään kello 12 koululle, eikä sitä tilaisuutta voi järjestää kello 8 tai kello 15 on vaan yksinkertaisesti törkeää.
Jostain syystä suurin osa huoltajista ei joudu ikinä tulemaan pakotetusti palaveriin klo 12 koululle. Se nimittäin melko varmasti tarkoittaa, että nyt on jotain pahasti pielessä, todennäköisesti moniammatillisessa ryhmässä on joku vaikeasti tavoitettava henkilö mukana, esim. lastensuojelusta. Heillä on niin kiireiset aikataulut, että sieltä vain ilmoitetaan, milloin palaveri on. Harvemmin klo 12 on kovin ideaali palaveriaika nimittäin opettajallekaan!
Ei. Se voi olla ihan vaan lapsen sairauden tai oppimisen ongelmien takia.
Se on kato se aktiivimalli nykyisin, ei koske vain työttömiä.
Otan nyt vaan kataa tähän tuntihäirintä asiaan kun siitä on kokemusta ysiluokkalaisena. Sen mitä oon huomannu et meidän luokkalaiset ei ymmärrä tai tottele ennen kun uhkaa wilma merkinnällä eikä yleensä sen jälkeenkään. Sanoo että ''ei mun vanhemmat välitä vaiks sä pistäisitkin''. Toi kyl häiritsee usein muitten oppimista kun sitä tapahtuu joka tunti. Itsessään sen oppilaan tekeminen ei häiritse kenenkään muun oppimista, mutta sen opettajan puuttuminen häiritsee. Ehkä vaan meidän luokallla on tälläsiä oppilaita ja teidän kaikkien muitten lapset on enkeleitä. Voi olla että opettajan pitäisi pitää kovempaa kuria mutta sittenhän ei olisi kivaa kellään, kun tän hetkinen kuri ei ikävä kyllä meidän luokkaan tehoa.
Tärkeäähän se on tietää mitä koulussa tapahtuu, mutta jos opella on aikaa laittaa negatiivisia juttuja, niin miksei ole aikaa laittaa positiivisia sitten?
Sama juttu kuin työelämässä. Hyvä pomo antaa sekä hyvää että huonoa palautetta kuin aihetta on. Näin huonokin palaute otetaan rakentavana vastaan eikä haukkumisena. Jos vaan huonoista jutuista sanotaan se laskee työntekijän motivaatiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Positiiviset asiat sanotaan yleensä oppilaalle itselleen suullisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä suurin osa huoltajista ei joudu ikinä tulemaan pakotetusti palaveriin klo 12 koululle. Se nimittäin melko varmasti tarkoittaa, että nyt on jotain pahasti pielessä, todennäköisesti moniammatillisessa ryhmässä on joku vaikeasti tavoitettava henkilö mukana, esim. lastensuojelusta. Heillä on niin kiireiset aikataulut, että sieltä vain ilmoitetaan, milloin palaveri on. Harvemmin klo 12 on kovin ideaali palaveriaika nimittäin opettajallekaan!
Mitä jos se klo 12 koululle hälytetty vanhempi onkin töissä lastensuojelussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Näpertää, nypertää, räpeltää." Luin ketjun ja huomasin, että oot jo monta päivää käyttänyt superhienoja nimityksiä opettajien työnteosta. Kiitän sinua arvostuksestasi, ja toivon, ettei kohdata koskaan ikinä milloinkaan töiden merkeissä. Miten sulla voi olla näin paljon aikaa palstalle, mutta niin vähän aikaa sitten muille, tärkeille nettisivuille (esim. Wilma...)
Suurin osa opettajista on näpertäjiä ja nypertäjiä, jotka eivät ole koskaan olleet oikeissa töissä. Lesoilevat yliopistokoulutuksella, vaikka se on vain pelkkä vessapaperi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Näpertää, nypertää, räpeltää." Luin ketjun ja huomasin, että oot jo monta päivää käyttänyt superhienoja nimityksiä opettajien työnteosta. Kiitän sinua arvostuksestasi, ja toivon, ettei kohdata koskaan ikinä milloinkaan töiden merkeissä. Miten sulla voi olla näin paljon aikaa palstalle, mutta niin vähän aikaa sitten muille, tärkeille nettisivuille (esim. Wilma...)
Suurin osa opettajista on näpertäjiä ja nypertäjiä, jotka eivät ole koskaan olleet oikeissa töissä. Lesoilevat yliopistokoulutuksella, vaikka se on vain pelkkä vessapaperi.
Suurin osa tuntemistani opettajista on kyllä tehnyt ihan "oikeita" töitä elämänsä aikana. Mistä tämä kuvitelma uraopettajista oikein tulee? Opettajaksi on nykyään todella vaikea päästä. Opettajan hommia odotellessa tehdään jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhimillinen työntekijä kirjoitti:
Tuntuu olevan tunnollinen ja tarkka opettaja asialla, kun on noin aktiivinen ja omistaa vapaa-aikansakin työnteolle. Minusta se kertoo korkeasta työmoraalista ja aidosta välittämisestä tärkeää työtä kohtaan. Kunnioitan kyllä tuollaista asennetta! Opettajalla on aito halua toteuttaa opetusta koulutuksensa hankkimansa pätevyyden ja opetussuunnitelman pohjalta, jotta koulunkäynti olisi mahdollisimman sujuvaa.
En ymmärrä, miksi wilma nähdään "rikosrekisterinä", joka sen tarkoitus ei missään nimessä ole. Toistuvat "rikemerkinnät" ovat viesti vanhemmille, että koululaisenaolo ei suju aivan toivotulla tavalla. Opettaja on varmasti puuttunut myös tilanteessa asiaan ja todennäköisesti keskustellutkin asiasta lapsen kanssa. Se, että opettaja kehottaa keskustelemaan asiasta vielä kotona, ei suinkaan ole vanhempien ohjaamista tai väheksyntää, vaan ennenkaikkea pyyntö osallistua kasvatusyhteistyöhön. Tavoitehan on sekä vanhemmilla että opettajalla sama: lapsen kasvu parhaaksi mahdolliseksi itsekseen. Vanhemmat ja opettaja eivät ole vastapuolilla, vaan he taistelevat saman ja hyvän asian puolesta. Valitettavasti osa vanhemmista on myös sellaisia, että he eivät usko lapsensa koululaisenaolon pulmista, mikäli opettajalla ei ole tällaista wilman "rikosrekisteriotetta" näyttää siinä vaiheessa, kun opettajan omat keinot ovat riittämättömät lapsen käytöksen korjaamiseen.
Muistutan, että opettajatkin ovat vain ihmisiä: tavallisia työtä tekeviä kansalaisia, jotka ponnistavat omista lähtökohdistaan, menneisyydestään ja elämästään kaikkine niihin kuuluvine vivahteineen. Se, että opettaja haluaa tehdä työtään noinkin pedantisti, ei pitäisi suinkaan olla kritiikin aihe. Asialla on nimittäin myös kääntöpuolensa. Tällainen opettajan vikojen etsintä ja opettajan työn kyseealaistaminen on nähdäkseni lisääntynyt viestinnän "helppouden" vuoksi, mikä saa tunnolliset opettajat ikään kuin varmistamaan selustaansa yhä tehokkaammin - esimerkiksi huolellisella ja ehkä osasta vanhemmista myös liiallisella tiedottamisella. Nykypäivän riittämättömyydentunne monessa ammatissa painaa myös opettajia, jolloin tällainen muiden esiin nostama kärkäs kritisointi ja vikojen etsiminen opettajien toimintatavoista voi saada monen tunnollisen työntekijän kokemaan sellaista epävarmuutta ja riittämättömyyttä, että opettaja kokee painetta tehdä entistä tarkemmin ja tunnollisemmin työtään. Vaikka osa voi kokea koulun lisääntyneen viestinnän ajoittain turhaksi ja jopa rassaavaksi, on joukossamme myös porukkaa, joka alkaa pommittamaan opettajaa tiedottamisen puutteesta. Lapsen ei haluta antaa kokea mielipahaa muuttuvista tilanteista, jolloin on helppo syyttää opettajaa tiedotuksen puutteesta. Tämä jos mikä saa myös tämän henkisesti vaativassa ja ajankäytöltään ympäripyöreitä työpäivä tekevän inhimillisen ihmisen ennen pitkään murtumaan. Tätäkö me haluamme toisillemme tehdä? Etsiä vikoja ja puuttua tahdittomasti toisen tunnollisesti tehtyyn työhön niin, että tämä ihminen musertuu ennen pitkää vaatimusten alla? Julmaa kohtelua lähimmäistä kohtaan.
Opettajan omien valintojensa lisäksi myös opetussuunnitelma ja monet muut muualta määrätyt asiat ohjaavat opettajan toimintaa. On outoa, että opettajan kysymykset asuinpaikasta tai vanhempien ammatista koetaan utsintana. Eikö tämä jos jokin ole aitoa kiinnostusta lapsesta ja tämän elinpiiristä? Lapsi tuntee tulevansa kohdatuksi, kun hänen oman elinpiirinsä asioista ollaan kiinnostuttu. Ja voihan olla, että asuinpaikan kyseleminen on liittynyt jonkin oppiaineen sisältöihin ja tehtävään.
Inhimilliisyyttä kehiin ja asioiden monipuolisempaa tarkastelua eri toimijoiden näkökulmasta, kiitos!
Ne vaihtuu utsimiseksi siinä vaiheessa, kun huomaa että opettajakin on vain ihminen ja käyttää saamaansa tietoa väärin.
Lähinnä kai tässä oli juuri puhe siitä, että miksi negatiiviset asiat raportoidaan mutta ei positiivisia?
Siksikö, että opettaja ei näe jossain lapsessa kertakaikkiaan enää mitään hyvää. Mutta hän ei voi tätä myöntää?
Lapsista kasvaa tulevaisuuden työntekijöitä ja olen edellä aiemmin kirjoittaneen kanssa että positiivisen palautteen antaminen on tärkeää ja palvelee lapsen itsetuntoa paremmin kuin ne negatiiviset lässytykset .
Jos vanhemmat kotona keskittyvät positiivisen palautteen antamiseen vaikka läksyjen teon yhteydessä mutta opettajalta ei tule koskaan wilmaan mitään positiivista merkintää niim mitä se kertoo lapselle?
Opettajan mielestä en ole hyvä missään enkä onnistu koskaan. Ja ihan turha perustella, Että nämä palautteet annetaan kasvotusten. En usko tähän.
Jos iltaisin tuntitolkulla illasta toiseen säätää siellä Wilmassa niin vaikee sille on muuta nimitystä keksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Inhimillinen työntekijä kirjoitti:
Tuntuu olevan tunnollinen ja tarkka opettaja asialla, kun on noin aktiivinen ja omistaa vapaa-aikansakin työnteolle. Minusta se kertoo korkeasta työmoraalista ja aidosta välittämisestä tärkeää työtä kohtaan. Kunnioitan kyllä tuollaista asennetta! Opettajalla on aito halua toteuttaa opetusta koulutuksensa hankkimansa pätevyyden ja opetussuunnitelman pohjalta, jotta koulunkäynti olisi mahdollisimman sujuvaa.
En ymmärrä, miksi wilma nähdään "rikosrekisterinä", joka sen tarkoitus ei missään nimessä ole. Toistuvat "rikemerkinnät" ovat viesti vanhemmille, että koululaisenaolo ei suju aivan toivotulla tavalla. Opettaja on varmasti puuttunut myös tilanteessa asiaan ja todennäköisesti keskustellutkin asiasta lapsen kanssa. Se, että opettaja kehottaa keskustelemaan asiasta vielä kotona, ei suinkaan ole vanhempien ohjaamista tai väheksyntää, vaan ennenkaikkea pyyntö osallistua kasvatusyhteistyöhön. Tavoitehan on sekä vanhemmilla että opettajalla sama: lapsen kasvu parhaaksi mahdolliseksi itsekseen. Vanhemmat ja opettaja eivät ole vastapuolilla, vaan he taistelevat saman ja hyvän asian puolesta. Valitettavasti osa vanhemmista on myös sellaisia, että he eivät usko lapsensa koululaisenaolon pulmista, mikäli opettajalla ei ole tällaista wilman "rikosrekisteriotetta" näyttää siinä vaiheessa, kun opettajan omat keinot ovat riittämättömät lapsen käytöksen korjaamiseen.
Muistutan, että opettajatkin ovat vain ihmisiä: tavallisia työtä tekeviä kansalaisia, jotka ponnistavat omista lähtökohdistaan, menneisyydestään ja elämästään kaikkine niihin kuuluvine vivahteineen. Se, että opettaja haluaa tehdä työtään noinkin pedantisti, ei pitäisi suinkaan olla kritiikin aihe. Asialla on nimittäin myös kääntöpuolensa. Tällainen opettajan vikojen etsintä ja opettajan työn kyseealaistaminen on nähdäkseni lisääntynyt viestinnän "helppouden" vuoksi, mikä saa tunnolliset opettajat ikään kuin varmistamaan selustaansa yhä tehokkaammin - esimerkiksi huolellisella ja ehkä osasta vanhemmista myös liiallisella tiedottamisella. Nykypäivän riittämättömyydentunne monessa ammatissa painaa myös opettajia, jolloin tällainen muiden esiin nostama kärkäs kritisointi ja vikojen etsiminen opettajien toimintatavoista voi saada monen tunnollisen työntekijän kokemaan sellaista epävarmuutta ja riittämättömyyttä, että opettaja kokee painetta tehdä entistä tarkemmin ja tunnollisemmin työtään. Vaikka osa voi kokea koulun lisääntyneen viestinnän ajoittain turhaksi ja jopa rassaavaksi, on joukossamme myös porukkaa, joka alkaa pommittamaan opettajaa tiedottamisen puutteesta. Lapsen ei haluta antaa kokea mielipahaa muuttuvista tilanteista, jolloin on helppo syyttää opettajaa tiedotuksen puutteesta. Tämä jos mikä saa myös tämän henkisesti vaativassa ja ajankäytöltään ympäripyöreitä työpäivä tekevän inhimillisen ihmisen ennen pitkään murtumaan. Tätäkö me haluamme toisillemme tehdä? Etsiä vikoja ja puuttua tahdittomasti toisen tunnollisesti tehtyyn työhön niin, että tämä ihminen musertuu ennen pitkää vaatimusten alla? Julmaa kohtelua lähimmäistä kohtaan.
Opettajan omien valintojensa lisäksi myös opetussuunnitelma ja monet muut muualta määrätyt asiat ohjaavat opettajan toimintaa. On outoa, että opettajan kysymykset asuinpaikasta tai vanhempien ammatista koetaan utsintana. Eikö tämä jos jokin ole aitoa kiinnostusta lapsesta ja tämän elinpiiristä? Lapsi tuntee tulevansa kohdatuksi, kun hänen oman elinpiirinsä asioista ollaan kiinnostuttu. Ja voihan olla, että asuinpaikan kyseleminen on liittynyt jonkin oppiaineen sisältöihin ja tehtävään.
Inhimilliisyyttä kehiin ja asioiden monipuolisempaa tarkastelua eri toimijoiden näkökulmasta, kiitos!
Ne vaihtuu utsimiseksi siinä vaiheessa, kun huomaa että opettajakin on vain ihminen ja käyttää saamaansa tietoa väärin.
Lähinnä kai tässä oli juuri puhe siitä, että miksi negatiiviset asiat raportoidaan mutta ei positiivisia?
Siksikö, että opettaja ei näe jossain lapsessa kertakaikkiaan enää mitään hyvää. Mutta hän ei voi tätä myöntää?Lapsista kasvaa tulevaisuuden työntekijöitä ja olen edellä aiemmin kirjoittaneen kanssa että positiivisen palautteen antaminen on tärkeää ja palvelee lapsen itsetuntoa paremmin kuin ne negatiiviset lässytykset .
Jos vanhemmat kotona keskittyvät positiivisen palautteen antamiseen vaikka läksyjen teon yhteydessä mutta opettajalta ei tule koskaan wilmaan mitään positiivista merkintää niim mitä se kertoo lapselle?
Opettajan mielestä en ole hyvä missään enkä onnistu koskaan. Ja ihan turha perustella, Että nämä palautteet annetaan kasvotusten. En usko tähän.
Minä olen yläkoulun ruotsin ope (ja kahden teinin äiti) ja voin kertoa, että ne positiiviset Wilma-merkinnät on äärimmäisen tärkeitä. Ylimalkaan positiivinen vahvistaminen on paljon toimivampi tapa esim motivoida tai pitää luokassa järjestystä kuin se negan kylvö. Jatkuva mäkättäminen, nalkuttaminen ja mussuttaminen johtaa vain kielteiseen kehään, joka jatkuu, jatkuu ja jatkuu...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Näpertää, nypertää, räpeltää." Luin ketjun ja huomasin, että oot jo monta päivää käyttänyt superhienoja nimityksiä opettajien työnteosta. Kiitän sinua arvostuksestasi, ja toivon, ettei kohdata koskaan ikinä milloinkaan töiden merkeissä. Miten sulla voi olla näin paljon aikaa palstalle, mutta niin vähän aikaa sitten muille, tärkeille nettisivuille (esim. Wilma...)
Suurin osa opettajista on näpertäjiä ja nypertäjiä, jotka eivät ole koskaan olleet oikeissa töissä. Lesoilevat yliopistokoulutuksella, vaikka se on vain pelkkä vessapaperi.
Määrittele oikea työ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä ihmettelen, että samasta lapsesta tulee joiltakin opettajilta pelkkää negatiivista palautetta ja toiselta opettajalta pelkästään hyviä merkintöjä.
Miten kaksi eri opettajaa voi nähdä saman lapsen niin eri silmin? Käytös molempien tunneilla samanlaista.
Lapset ovat jatkuvan tarkkailun alaisina koulussa. Jatkuvaa analysointia joka pikkurillin liikkeestä. Lisäksi lasten pitäisi osata jatkuvaa itsearviointia. Aika vaikeaa syväanalysoida itseään 10 vuotiaana. Ja stressaa jatkuva arviointi ja syynääminen. Olisi kamalaa, jos työpaikallakin pitäisi jatkuvasti kuulla pomolta luonneanalyysia itsestään ja etsiä päivittäin omia vikoja ja kirjata niitä ylös ja pohtia ja miettiä miten omaa luonnetta pitäisi muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Sitä ihmettelen, että samasta lapsesta tulee joiltakin opettajilta pelkkää negatiivista palautetta ja toiselta opettajalta pelkästään hyviä merkintöjä.
Miten kaksi eri opettajaa voi nähdä saman lapsen niin eri silmin? Käytös molempien tunneilla samanlaista.
Lapset ovat jatkuvan tarkkailun alaisina koulussa. Jatkuvaa analysointia joka pikkurillin liikkeestä. Lisäksi lasten pitäisi osata jatkuvaa itsearviointia. Aika vaikeaa syväanalysoida itseään 10 vuotiaana. Ja stressaa jatkuva arviointi ja syynääminen. Olisi kamalaa, jos työpaikallakin pitäisi jatkuvasti kuulla pomolta luonneanalyysia itsestään ja etsiä päivittäin omia vikoja ja kirjata niitä ylös ja pohtia ja miettiä miten omaa luonnetta pitäisi muuttaa.
Oletko ollut mukana tunnilla toteamassa, että käytös on molempien opettajien tunneilla samanlaista?
Monta kertaa pojat saattavat istua miesopettajan tunnilla hiljaa ja yrittää olla niin kaveria sen opettajan kanssa, ja naisopettajan tunnilla taas hypitään silmille ja ollaan nokkavia ja ylimielisiä ja haistatellaan. Sitten kun ottaa yhteyttä kotiin, käy ilmi, että lapsi käyttäytyy samalla tavalla siellä, isää mielistellään ja äidille vittuillaan.
Jatkuva arviointi ja jatkuva itsearviointi eivät ole opettajien keksintöjä vaan opetussuunnitelman laatijoiden keksintöjä. Se oksettaa myös opettajia.
Kaikkia Suomen vanhempia pyydettiin muuten ennen uuden ops:n julkaisemista tutustumaan siihen netissä ja antamaan palautetta. Ilmeisesti vanhemmat tykkäsivät kovasti tästä uudesta ops:sta vielä siinä vaiheessa (opettajat antoivat lähinnä negatiivista palautetta), koska tällainen siitä nyt tuli.
Oppilaiden käytös voi vaihdella tunnista toiseen ja opettajasta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä ihmettelen, että samasta lapsesta tulee joiltakin opettajilta pelkkää negatiivista palautetta ja toiselta opettajalta pelkästään hyviä merkintöjä.
Miten kaksi eri opettajaa voi nähdä saman lapsen niin eri silmin? Käytös molempien tunneilla samanlaista.
Lapset ovat jatkuvan tarkkailun alaisina koulussa. Jatkuvaa analysointia joka pikkurillin liikkeestä. Lisäksi lasten pitäisi osata jatkuvaa itsearviointia. Aika vaikeaa syväanalysoida itseään 10 vuotiaana. Ja stressaa jatkuva arviointi ja syynääminen. Olisi kamalaa, jos työpaikallakin pitäisi jatkuvasti kuulla pomolta luonneanalyysia itsestään ja etsiä päivittäin omia vikoja ja kirjata niitä ylös ja pohtia ja miettiä miten omaa luonnetta pitäisi muuttaa.
Oletko ollut mukana tunnilla toteamassa, että käytös on molempien opettajien tunneilla samanlaista?
Monta kertaa pojat saattavat istua miesopettajan tunnilla hiljaa ja yrittää olla niin kaveria sen opettajan kanssa, ja naisopettajan tunnilla taas hypitään silmille ja ollaan nokkavia ja ylimielisiä ja haistatellaan. Sitten kun ottaa yhteyttä kotiin, käy ilmi, että lapsi käyttäytyy samalla tavalla siellä, isää mielistellään ja äidille vittuillaan.
Jatkuva arviointi ja jatkuva itsearviointi eivät ole opettajien keksintöjä vaan opetussuunnitelman laatijoiden keksintöjä. Se oksettaa myös opettajia.
Kaikkia Suomen vanhempia pyydettiin muuten ennen uuden ops:n julkaisemista tutustumaan siihen netissä ja antamaan palautetta. Ilmeisesti vanhemmat tykkäsivät kovasti tästä uudesta ops:sta vielä siinä vaiheessa (opettajat antoivat lähinnä negatiivista palautetta), koska tällainen siitä nyt tuli.
Kiva ja rento ope= lapset koettaa pääsääntöisesti käyttäytyä hyvin
Rääkyvä natsiope, jonka vi tutuksen aistii=lapset koettavat pääsääntöisesti käyttäytyä huonosti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä ihmettelen, että samasta lapsesta tulee joiltakin opettajilta pelkkää negatiivista palautetta ja toiselta opettajalta pelkästään hyviä merkintöjä.
Miten kaksi eri opettajaa voi nähdä saman lapsen niin eri silmin? Käytös molempien tunneilla samanlaista.
Lapset ovat jatkuvan tarkkailun alaisina koulussa. Jatkuvaa analysointia joka pikkurillin liikkeestä. Lisäksi lasten pitäisi osata jatkuvaa itsearviointia. Aika vaikeaa syväanalysoida itseään 10 vuotiaana. Ja stressaa jatkuva arviointi ja syynääminen. Olisi kamalaa, jos työpaikallakin pitäisi jatkuvasti kuulla pomolta luonneanalyysia itsestään ja etsiä päivittäin omia vikoja ja kirjata niitä ylös ja pohtia ja miettiä miten omaa luonnetta pitäisi muuttaa.
Oletko ollut mukana tunnilla toteamassa, että käytös on molempien opettajien tunneilla samanlaista?
Monta kertaa pojat saattavat istua miesopettajan tunnilla hiljaa ja yrittää olla niin kaveria sen opettajan kanssa, ja naisopettajan tunnilla taas hypitään silmille ja ollaan nokkavia ja ylimielisiä ja haistatellaan. Sitten kun ottaa yhteyttä kotiin, käy ilmi, että lapsi käyttäytyy samalla tavalla siellä, isää mielistellään ja äidille vittuillaan.
Jatkuva arviointi ja jatkuva itsearviointi eivät ole opettajien keksintöjä vaan opetussuunnitelman laatijoiden keksintöjä. Se oksettaa myös opettajia.
Kaikkia Suomen vanhempia pyydettiin muuten ennen uuden ops:n julkaisemista tutustumaan siihen netissä ja antamaan palautetta. Ilmeisesti vanhemmat tykkäsivät kovasti tästä uudesta ops:sta vielä siinä vaiheessa (opettajat antoivat lähinnä negatiivista palautetta), koska tällainen siitä nyt tuli.
Kiva ja rento ope= lapset koettaa pääsääntöisesti käyttäytyä hyvin
Rääkyvä natsiope, jonka vi tutuksen aistii=lapset koettavat pääsääntöisesti käyttäytyä huonosti
Tai sitten ihan enkun ope = kiva, ruotsin ope = paska (ihan riippumatta opettajan luonteesta tai opetustavasta). Se on se opiskelumotivaatio kumma juttu. Kotoa kaikki käytös lähtee. Ehkä kodeissa kasvatetaan lapsia siihen, että kaikkia ei tarvitse lähtökohtaisesti kohdella hyvin vaan jos esim. oppiaine tai sukupuoli tai ikä tai hiusmalli ei miellytä, sitten saa ihan vapaasti riekkua ja räyhätä ja vittuilla ja häiritä opettajaa.
Ei, Wilmassa ei ole mitään jatkuvaa kehoitusta johonkin toimiin tai lasteni rangaistuskirjaa. Ihan liian vähän tulee mitään palautetta. Toisinaan hyvää työskentelyä, ja muutaman kerran jotain häiriköinnistä. Hyvästä palautteesta toki ilahdutaan, ja häiriköinnistä pidetään pojalle sellainen puhuttelu, että muistaa taas jonkun aikaa, miten koulussa käyttäydytään. Mun homma on kasvattaa lastani, ja huolehtia siitä, että opettajat saavat keskittyä opettamaan häntä.
Jostain syystä suurin osa huoltajista ei joudu ikinä tulemaan pakotetusti palaveriin klo 12 koululle. Se nimittäin melko varmasti tarkoittaa, että nyt on jotain pahasti pielessä, todennäköisesti moniammatillisessa ryhmässä on joku vaikeasti tavoitettava henkilö mukana, esim. lastensuojelusta. Heillä on niin kiireiset aikataulut, että sieltä vain ilmoitetaan, milloin palaveri on. Harvemmin klo 12 on kovin ideaali palaveriaika nimittäin opettajallekaan!