Lue keskustelun säännöt.
Koulu vaatii jatkuvaa aktiivista osallistumista oppilaiden vanhemmilta, Wilmassa koko ajan kehotuksia tehdä sitä ja tätä ja jatkuvaa lasten ...
Ei omassa lapsuudessa ollut tällaista, että jatkuvasti vanhempien pitää osallistua lasten koulunkäyntiin. Arviointi tuli todistuksen muodossa jouluna ja keväällä. Ei ollut edes reissuvihkoja.
Nyt endin päiväkodista tuli useana päivänä viikossa tiedotetta ja muistutusta mitä pitää olla mukana ja jatkuvasti jotain teemapäivää. Luulin, että koulun alettua muuttuisi, mutta pahemmaksi menee. Nyt lapsi käy neljättä luokkaa ja jatkuvasti tulee ilmoitusta projekteista, poikkeusakatauluista, milloin mukana pitää olla sininen muovipussi, milloin punainen kartonginpala, jne. Ihan älytöntä. Illalla myöhään tulee Wilmassa ilmoituksia, että seuraavan päivän aikataulu muuttunut, tai pitääkin ottaa sinisen muovipussin sijaan vihreä (karrikoidusti). Jos viimeisenä ennen nukkumaanmenoa ei vielä tarkista Wilmaa, lapsi saattaa mennä vahingossa väärään aikaan kouluun, tai luistimet puuttua, kun opettaja on illalla klo 22 ilmoittanut, että jäätilanne näyttääkin hyvältä ja aamulla luistellaankin sisäliikunnan sijaan.
Jatkuvaa poikkeusta päivien ohjelmissa ja älyttömiin aikoihin ilmoitettuna.
Lisäksi tulee valitusta naurettavista asioista, kuten: teki matikan kirjasta väärän tehtävän, oli purkka suussa välitunnilla, keikkui tuolilla. Onko nuo niin kovia rikkeitä, ettei opettaja voi vaan todeta oppilaalle, että mikä on se oikea matikan tehtävä, ota purkka pois suusta, tai älä keiku tuolilla. Miksi tällaisista asioista saa "rikosrekisteriin" merkinnän. Jatkuvasti kotona pitää puhutella lasta näistä "rikkeistä", kun opettaja ilmoittaa wilmassa kaikista asioista "keskustelkaa tästä asiasta kotona". Niin, keskustellaan siitä vihaisesti, ja annetaan kotiarestia, että on tehnyt väärän tehtävän tunnilla.
Lapsi ei ole häirikkö, ei metelöi tunnilla. Miksi pitää keksimällä keksiä negatiivista palautetta Wilmaan ja kehoittaa pitämään kotona keskustelun.
Pidän myös tuota opettajan neuvomista "keskustelkaa asiasta kotona" suorastaan v-mäisenä. Mikä hän on kehoittamaan meitä mitä teemme. Tottakai keskustelemme lapsen teoista kotona, mutta mikä hän on neuvomaan ja kehoittelemaan meitä! Olemme ihan fiksu perhe, koulutetut vanhemmat ja tavallinen koululainen ja pikkusisarus.
Kaiken huippu on, että opettaja oli kysynyt kaikilta, mitä kunkin oppilaan vanhemmat tekevät työkseen! Tätä ihmettelin. Miten se vaikuttaa lasten koulunkäyntiin? Onko siivoojan lapsi huonommassa asemassa, kuin juristin lapsi? Miksi opettaja halusi tietää vanhempien ammatit? Oli pitänyt myös näyttää piirtoheittimellä taululle heijastetulta kartalta, missä kukin asuu. Mitä ihmettä opettajalle kuuluu oppilaiden asuinpaikat?
Olen vaan niin kyllästynyt koulumkäyntiin, tuntuu että opettajat ovat melko omituisia ja uteliaita ja ilkeitäkin.
Ysiluokan kevätjuhlaa odotellessa...
Kommentit (1366)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AMEN! Kiitos tästä ketjusta, niin aloittajalle kuin muillekin. Pelastitte päiväni! (Ja viikkoni, ehkä vuoteni). Olen ollut täysin kyllästynyt koulun meininkiin, nipottaviin pilkunviilausviesteihin, viime hetken aikataulujärjestelyihin, luistimet/sukset kouluun vai ei- jankkaamiseen, kaikenmaailman pikkuretkien takia eväiden valmistamiseen aamuisin VIIME hetken paniikissa, liikuntavarusteluviesteihin (ulkovaatteet, sisävaatteet, ulkovaatteet, sadevaatteet, EIKUN sisävaatteet, vesipullo, eikun eväät, eikun molemmat, eikun sori liikuntatunti on peruttu,Blaah blaah), lapsen pikkuvirheistä (jutellut tunnilla vieruskaverin kanssa- IHANKO TOTTA, VOI KAMALA!), lapsen pikku-unohduksista (enkun vihko jäänyt kotiin, NO VOI EI, -pitäisiköhän tästäkin keskustella kotona lapsen kanssa? ), turhasta syyllistämisestä JNE. Lapseni hoitaa koulunkäynnin todella mallikkaasti, mutta silti opettajalla on usein jotain nipotettavaa. Lapsi on myös yksi luokan parhaista. Miksi silti opettajan pitää etsimällä etsiä vikoja? Alkaa tuntua henkilökohtaiselta. Eikö opettaja hyväksy lapseni luonnetta? Ihan kuin itse voisin muuttaa lapsen luonteen tai persoonallisuuden. Keskustelukehoitukset pienistä naurettavuuksista ovat minulle loukkaus, koska tiedän että lapsi on yksi luokkansa parhaiten käyttäytyvistä, ja silti opettaja nalkuttaa ja syyttelee. Summa summarum: Wilma viestien seuraaminen on täyttä tuskaa! Opettajat voisivat oikeasti ryhdistäytyä, ja pitää sitä wilmapäiväkirjaa ihan omana tietonaan, tai sitten voisivat sanoa luokan vanhemmille suoraan, että wilma-viestejä ei ole pakko seurata, ne ovat vaan hänen omia merkintöjään, jotta pystyy antamaan lukuvuoden lopuksi arvosanat. Sitähän se loppujen lopuksi on. Ja selkeästi jotkut opettajat haluavat syyllistää kotia, vaikka kotona tehdään enemmän kuin tarpeeksi lasten koulunkäynnin suhteen. Aion ottaa välinpitämättömän asenteen, koska mikään muu ei auta. En myöskään aio enää päivystää wilmaa sekä iltaisin, että aamuisin, se vaatimus on kertakaikkiaan aivan liikaa. Meillä vanhemmilla on myös oma elämä! Kiitos ja anteeksi. Suomen koulujärjestelmä on menossa kovaa vauhtia alaspäin. Keskitytään aivan vääriin asioihin. Ja opettajat ovat selkeästi hukassa, ja lapset levottomia ja huonokäytöksisiä. Mitä jos keskityttäisiin siihen? Eikä jonkun enkunvihkon puuttumiseen ja tuhansiin viesteihin liikuntatuntien sisällöstä.
Lasten huonokäytöksisyyden yksi pääsyy on juuri tämän viestin asenne: "MINUN lapseni on yksi luokkansa parhaiten käyttäytyvistä" ja silti opettaja loukkaa MINUA ja vaatii ja valittaa. Ja lopuksi: Pitäisi keskittyä lasten levottomuuteen ja huonokäytöksisyyteen, muttei MINUN lapseni (joka on enkeli). Koska MINULLE ei saa lapseni käytöksestä edes pukahtaa, enkeliksi tietämäni Nico-Jessica tai Kivi-Kaunokki onkin koulussa ihan riiviö. Mamma kun ei usko kumminkaan, että minä herranterttu ikinä olisin huonokäytöksinen.
Minullakin on kaksi hyväkäytöksistä ja hyvinpärjäävää lasta, yläkoululaisia. On ollut monta opettajaa eikä yhtään tolkutonta turhista ilmoittelijaa. Jos lapseni on häirinnyt (muutama merkintä koko peruskouluajalta), siitä on puhuttu. Sattuuhan sitä, mutta jos usein sattuu, niin on aihetta kotona puhuakin.
Positiivisia merkintöjä on tullut sekä alakoulussa että yläkoulussa, jatkuvasti. Koulut ovat vielä kaksi erillistä. Mitenhän näin?
En väitä, ettei yhtään tällaista turhista merkintöjä tekevää opettajaa ole. Silti suurin osa näitä merkintöjä saavista saa ne ihan aiheesta ja kotona ne pitäisi jaksaa ottaa tosissaan, kun on jaksettu ne lapsetkin hankkia. Muutoin heistä sitten kasvaa aikuisia - ja ikävä kyllä juuri niitä, jotka eivät ikinä itse tee mitään väärin ja siksi kaikki vika on muissa. Se ei kanssaihmisiä paljoa lohduta, vaikka he ovat "luokkansa parhaimpia".
Tässähän ei edes ole kyse niistä tuntimerkinnöistä, vaan siitä kaikesta muusta Wilma-sälästä ja muusta juoksuttamisesta.
Esimerkiksi meillä rehtori rakastaa vanhempailtoja - ja omaa ääntään siellä.
Jokaikiselle teemalle on oma vanhempainiltansa.
Meillä menee tunti päästä sinne koululle illalla ja tunti tulla pois. Eli käytännössä koko ilta.
Sen sijaan että yhteen selkeään vanhempainiltaan koottaisiin se asia ja se yksi ilta olisi sitten esim kaksi tuntia, meidän pitää käyttää matkaan kaksi tuntia kuullaksemme yksi pieni asia ja 45 minuuttia diipadaapaa neljästi lukukaudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä ihmettelen, että samasta lapsesta tulee joiltakin opettajilta pelkkää negatiivista palautetta ja toiselta opettajalta pelkästään hyviä merkintöjä.
Miten kaksi eri opettajaa voi nähdä saman lapsen niin eri silmin? Käytös molempien tunneilla samanlaista.
Lapset ovat jatkuvan tarkkailun alaisina koulussa. Jatkuvaa analysointia joka pikkurillin liikkeestä. Lisäksi lasten pitäisi osata jatkuvaa itsearviointia. Aika vaikeaa syväanalysoida itseään 10 vuotiaana. Ja stressaa jatkuva arviointi ja syynääminen. Olisi kamalaa, jos työpaikallakin pitäisi jatkuvasti kuulla pomolta luonneanalyysia itsestään ja etsiä päivittäin omia vikoja ja kirjata niitä ylös ja pohtia ja miettiä miten omaa luonnetta pitäisi muuttaa.
Oletko ollut mukana tunnilla toteamassa, että käytös on molempien opettajien tunneilla samanlaista?
Monta kertaa pojat saattavat istua miesopettajan tunnilla hiljaa ja yrittää olla niin kaveria sen opettajan kanssa, ja naisopettajan tunnilla taas hypitään silmille ja ollaan nokkavia ja ylimielisiä ja haistatellaan. Sitten kun ottaa yhteyttä kotiin, käy ilmi, että lapsi käyttäytyy samalla tavalla siellä, isää mielistellään ja äidille vittuillaan.
Jatkuva arviointi ja jatkuva itsearviointi eivät ole opettajien keksintöjä vaan opetussuunnitelman laatijoiden keksintöjä. Se oksettaa myös opettajia.
Kaikkia Suomen vanhempia pyydettiin muuten ennen uuden ops:n julkaisemista tutustumaan siihen netissä ja antamaan palautetta. Ilmeisesti vanhemmat tykkäsivät kovasti tästä uudesta ops:sta vielä siinä vaiheessa (opettajat antoivat lähinnä negatiivista palautetta), koska tällainen siitä nyt tuli.
Kiva ja rento ope= lapset koettaa pääsääntöisesti käyttäytyä hyvin
Rääkyvä natsiope, jonka vi tutuksen aistii=lapset koettavat pääsääntöisesti käyttäytyä huonosti
Tää on osittain totta! Tietenkin ne teinit testaa myös sitä rentoa ja kivaa välillä, että missäs se raja nyt meneekään ja mitä voi tehdä. Mutta itse näen työssäni päivittäin opettajia, jotka voisi ihan katsoa itseään peiliin jatkuvista konflikteista oppilaiden kanssa. "Kemiat ei pelaa". Semmoinen selitys on huttua, ei opettajalla voi olla pelaamatta kemiat oppilaan kanssa. Ne pitää laittaa pelaamaan, jos ei muuten onnistu. Se on sitä ammatillisuutta.
Sanoo opettajat, mitä sanoo, niin olen huomannut, että oppilaatkin haluaa, että heille ollaan mukavia ja heistä tykätätään. Esimerkiksi taannoin selvittelin tapausta, jossa oppilas oli veemäisyyden huippu yhdelle nuorelle naisopettajalle. Muille ihan fiksusti. Oppilas sanoi, ettei pidä siitä opettajasta, koska "se ope vihaa mua". Mistäs tämä päätelmä? Kertoi (ja uskon täysin), että kaveri oli kuullut opettajan sanovan häntä tyhmäksi/huonoksi toiselle opettajalle, kun tämä opettaja luuli, ettei kukaan kuule. Oppilas on huono ko. aineessa, mutta tämä oli jäänyt kaivamaan ja nakertanut sitä oppilasta lähes puoli vuotta.
Meillä loistetaan noilla poissaoloilla. Siis tytär on tukioppilas ja heillä on toisinaan jopa kouluaikoina tätä toimintaa tai valmisteluja, joten näitä ilmoitellaan sitten kotiin asti poissaoloina. Minä ilmoitan ne sitten luvattomiksi poissaoloiksi, kun minä en ole niihin lupaa antanut, vaan koulu on sen tehnyt. Saa nähdä kauanko tämä rumba kestää vai huomaavatko itse, että tiedottaminen koulun sisällä olisi oikotie onneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä ihmettelen, että samasta lapsesta tulee joiltakin opettajilta pelkkää negatiivista palautetta ja toiselta opettajalta pelkästään hyviä merkintöjä.
Miten kaksi eri opettajaa voi nähdä saman lapsen niin eri silmin? Käytös molempien tunneilla samanlaista.
Lapset ovat jatkuvan tarkkailun alaisina koulussa. Jatkuvaa analysointia joka pikkurillin liikkeestä. Lisäksi lasten pitäisi osata jatkuvaa itsearviointia. Aika vaikeaa syväanalysoida itseään 10 vuotiaana. Ja stressaa jatkuva arviointi ja syynääminen. Olisi kamalaa, jos työpaikallakin pitäisi jatkuvasti kuulla pomolta luonneanalyysia itsestään ja etsiä päivittäin omia vikoja ja kirjata niitä ylös ja pohtia ja miettiä miten omaa luonnetta pitäisi muuttaa.
Oletko ollut mukana tunnilla toteamassa, että käytös on molempien opettajien tunneilla samanlaista?
Monta kertaa pojat saattavat istua miesopettajan tunnilla hiljaa ja yrittää olla niin kaveria sen opettajan kanssa, ja naisopettajan tunnilla taas hypitään silmille ja ollaan nokkavia ja ylimielisiä ja haistatellaan. Sitten kun ottaa yhteyttä kotiin, käy ilmi, että lapsi käyttäytyy samalla tavalla siellä, isää mielistellään ja äidille vittuillaan.
Jatkuva arviointi ja jatkuva itsearviointi eivät ole opettajien keksintöjä vaan opetussuunnitelman laatijoiden keksintöjä. Se oksettaa myös opettajia.
Kaikkia Suomen vanhempia pyydettiin muuten ennen uuden ops:n julkaisemista tutustumaan siihen netissä ja antamaan palautetta. Ilmeisesti vanhemmat tykkäsivät kovasti tästä uudesta ops:sta vielä siinä vaiheessa (opettajat antoivat lähinnä negatiivista palautetta), koska tällainen siitä nyt tuli.
Kiva ja rento ope= lapset koettaa pääsääntöisesti käyttäytyä hyvin
Rääkyvä natsiope, jonka vi tutuksen aistii=lapset koettavat pääsääntöisesti käyttäytyä huonosti
Tää on osittain totta! Tietenkin ne teinit testaa myös sitä rentoa ja kivaa välillä, että missäs se raja nyt meneekään ja mitä voi tehdä. Mutta itse näen työssäni päivittäin opettajia, jotka voisi ihan katsoa itseään peiliin jatkuvista konflikteista oppilaiden kanssa. "Kemiat ei pelaa". Semmoinen selitys on huttua, ei opettajalla voi olla pelaamatta kemiat oppilaan kanssa. Ne pitää laittaa pelaamaan, jos ei muuten onnistu. Se on sitä ammatillisuutta.
Sanoo opettajat, mitä sanoo, niin olen huomannut, että oppilaatkin haluaa, että heille ollaan mukavia ja heistä tykätätään. Esimerkiksi taannoin selvittelin tapausta, jossa oppilas oli veemäisyyden huippu yhdelle nuorelle naisopettajalle. Muille ihan fiksusti. Oppilas sanoi, ettei pidä siitä opettajasta, koska "se ope vihaa mua". Mistäs tämä päätelmä? Kertoi (ja uskon täysin), että kaveri oli kuullut opettajan sanovan häntä tyhmäksi/huonoksi toiselle opettajalle, kun tämä opettaja luuli, ettei kukaan kuule. Oppilas on huono ko. aineessa, mutta tämä oli jäänyt kaivamaan ja nakertanut sitä oppilasta lähes puoli vuotta.
Tämä!
Opettajat on monesti hyvin sokeita omille tekemisilleen.
Ja asenne paistaa läpi. Nuoret aistivat samalla lailla kuin mekin jos joku ei pidä hänestä.
Sanotaan että koululaitos on kehittynyt. Niin varmaan onkin, mutta opettajat nykyään heikompia ja osa huonolla itsetunnolla varustettuja jotka pönkittävät omaa olemistaan oppilaiden kustannuksella. Siitä on muuten aikuismaisuus kaukana.
Kuulostaa aika pahalta monella tuo wilma-viestittely.
Meillä oli päiväkodissa tuommoista jatkuvaa viestittelyä, mutta koulussa se on ollut ihan kohtuullista.
Esikoisella oli ala-asteella opettaja joka ei viestejä lähetellyt kuin jostain uintiviikon poikkeusaikatauluista.
Hänellä oli muutenkin sellainen asenne, että koulua käydään elämää varten, ei koulua varten.
Joskus vanhempainillassa hän selitti, että oppilaalle voi olla hyvä ja opettavainen kokemus se jos joskus myöhästyy tai läksyt jää tekemättä. Opetus on se,että maailma ei romahda yhdestä virheestä vaan asiat saadaan selvitettyä. Tämä oikeasti on hyvä läksy kaikille liian kilteille ja ylitunnollisille lapsille.
Hänellä ei tuntunut olevan kurinpito-ongelmia ja muutenkin koulutyö sujui hyvin.
Kuopus sai sitten enemmän viestittelevän opettajan, mutta ei mitään wilma-terroristia kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua alkoi risoa poissaoloista ilmoittaminen: tottakai opelle täytyy ilmoittaa, jos lapsi on kipeä ja pois. Mutta opettaja laittoi viestiä aina heti tunnin alettua, jos lapsi ei ollut koulussa. Kun olimme kotona ja sairastimme, mun piti joka aamu herätä laittaman Wilmaan viestiä "Petteri ei pääse vielä tänäänkään kouluun", koska mistäs olisin voinut etukäteen tietää, minä aamuna olisi koulukuntoinen.
Kuitenkin maalaisjärkeä käyttäen, jos Petteri on ollut ma ja ti flunssassa, hän voi hyvin olla sitä vielä keskiviikkonakin, vaikka sitä ei heti aamulla ilmoitettaisi. Ja yleisin syy lapsen poissaoloon aamulla on varmasti myöhästyminen (tarviiko siitä heti reaaliajassa kysyä vanhemmalta, missä lapsi viipyy?) Ja jos lapsi olisikin jäänyt auton alle koulumatkalla tai jotain muuta olisi sattunut, niin eiköhän poliisi toisi tiedon hyvin nopeasti kotiin ja sitten kouluun. Paljonko se "huolestuminen" ja heti reagoiminen auttaa, oli syy koulusta poissaoloon/myöhässä oloon mikä hyvänsä?Toisaalta sitten on niitä lapsia/nuoria, joiden vanhemmat on töissä tai vaikka kotona nukkumassa, eivätkä vaatimassa kouluunlähtöä ja sitten kun se lapsi nukkuukin pommiin ja opettaja ilmoittaa poissaolosta/myöhästymisestä heti, niin vanhemmat voivat koittaa soittaa ja herättää lapsen kouluun mahdollisimman nopeasti.
Samalla kun vanhemmat sitten saavat tiedon esim. toistuvista myöhästymisistä (vaikka pienistäkin), he voivat miettiä mitä kotona voisi muuttaa, että aamuheräämiset/ aamutoimien aikatauluttaminen sujuisi ja kouluun ehtisi ajoissa (iltatoimet, nukkumaanmenoa, tarkat kellonajat aamulle esim. pukemiselle, hampaiden pesulan, paljonko varataan aikaa kävelyyn jne,...) Lasten tulee kuitenkin oppia pitämään aikatauluista kiinni, koska ei töihinkään voi mennä jatkuvasti 3-5 minuuttia myöhässä, eikä kaupan ovistakaan pääse sisään 2min sulkemisen jälkeen... Tämän opettamiseen koulu tarvitsee kodin apua.
Lasteni alakouluaikana on käynyt pari kertaa niin että lapsi ei ole saapunut kouluun vaikka on kotoa lähtenyt aamulla.
Näistä ovat vanhemmat sitten koulun fb-palstalla ilmoitelleet kun ovat lapsiaan etsineet.
Nämä lapset löytyivät onneksi kavereidensa luona.
Siinä koulussa opettajilla on velvollisuus soittaa kotiin jos lapsi ei ole tullut kouluun eikä poissaoloilmoitusta ole tehty. Perusteena on lasten turvallisuus.
Myöhästymisestä tulee vain merkintä Wilmaan, mutta eivät siitä erikseen viestiä laita.
Kotikaupungissani on myös kerran kaapattu lapsi leikkikentältä. Siitä oli silloin laajasti juttua lehdissä. Hänet oli kaapannut joku sairas mies (poliisille tuttu tyyppi) ja vienyt kotiinsa.
Alkuperäiseen viestiin ja opettajien uteluun mm. vanhempien ammattien suhteen sanon, että ehkä nykypäivänä aiheetonta.
Yleistä keskustelua kaikenlaisista ammateista kävisin, mutta en sitä mitä kenenkin vanhempi tekee. On paljon työttömiä vanhempia esimerkiksi, ei ole kiva sen työttömän lapsen sanoa että ei hänen vanhempansa mitään tee. Tai sitten toisaalta, luokalla voi olla hyvin korkeassa asemassa olevien lapsia. Jos näitä käydään luokassa yhdessä läpi syntyy minusta selvä eriarvoisuutta jota koulussa ei saisi korostaa.
Mielestäni koulu ei myöskään saisi kysellä esimerkiksi vanhempainvarteissa tms. vanhemmilta muutakuin koulutyöhön liittyvää. Meiltä on kysytty esimerkiksi asuntomme kokoa, autojen määrää sekä viimeksi kun olin vanhempainvartissa opettaja halusi tietää mitä teen päivisin? No minä opiskelen, sitten kyseli mitä opiskelen, koska valmistun ja niin edelleen. Tuntui kummalliselta vaikka opiskelen ihan tavallista (terveydenhoitaja). Mutta tuntui vaan asiaan kuulumattomalta, kun lapsesta ja hänen koulunkäynnistään sinne menin keskustelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minä olisin opettaja laittaisin Wilmaan vain tavanomaiset merkinnät kuten myöhästymisen ja läksyjen tekemättömyyden. Sitten seuraisin merkintöjäni oppilaskohtaisesti ja ottaisin puhelimella yhteyttä kotiin jos näitä olisi runsaasti. Jos tämä ei toisi muutosta veisin asian oppilashuoltoon. Siellä on asiantuntijoita monelta alalta ja vastuu jakautuisi. On kyse oppilaan edusta.
Mitään typeriä ei ollut kynää merkintöjä en todellakaan laittaisi. Minulla on sen verran auktoriteettiä että keskustelisin nämä asiat suoraan oppilaan kanssa. Osaan olla erittäin selkeäsanainen tarvittaessa. Koululla on monia keinoja saada huonotapainen oppilas ruotuun, niitä pitää vain uskaltaa käyttää. Joihinkin tehoo yksi asia, toisiin toinen. Niin väsynyt ei kukaan saa töissään olla ettei jaksa keskittyä olennaiseen osaan sitä. Opettajan työn olennainen osa on oppilaan hyvinvointi. Jos ei jaksa on mentävä lääkäriin.
Lastensuojeluilmoitus on niitä tapauksia varten joihin ei muu tehoa.
Yksinhuoltajana ja useamman lapsen kanssa tämä ongelma kyllä korostuu. Eikä siinä vielä kaikki, vaan lasten harrastusten eri vanhempainryhmät piipittävät muistutuksia, muutoksia, tehtäviä, osallistumisia ja omatoimisia juttuja harrastuksen tueksi.
Toisen lapsen opettaja on huono viestittäjä: Hiljaisen kauden jälkeen tulee useita päivässä purskeina, joissa myöhemmissä usein korjauksia aiempiin. Ja aina viime tippaan. Sävy on kirjoitettuna usein (koko luokkaa, ei oppilasta) syyllistävä ja negatiivinen, jos koskee työskentelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä loistetaan noilla poissaoloilla. Siis tytär on tukioppilas ja heillä on toisinaan jopa kouluaikoina tätä toimintaa tai valmisteluja, joten näitä ilmoitellaan sitten kotiin asti poissaoloina. Minä ilmoitan ne sitten luvattomiksi poissaoloiksi, kun minä en ole niihin lupaa antanut, vaan koulu on sen tehnyt. Saa nähdä kauanko tämä rumba kestää vai huomaavatko itse, että tiedottaminen koulun sisällä olisi oikotie onneen.
Aineenopeilla voi olla esim. 700 oppilasta opetuksessaan. Sinulla kuitenkin on varmaan vain pari lasta, joten ehkä nyt ei olis mahdotonta sitä asiallistakaan poissaoloselvitystä kirjoitella jos menon kerran tiedät tai lapselta kuulet.
Ihme pelleilyksi mennyt koko ala-aste. Ei kannata ihmetellä, jos oppimistulokset heikkenevät tätä menoa. Parikokeita, oljenkorsia, jne. Kaiken kun pitäisi olla kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta sitten on niitä lapsia/nuoria, joiden vanhemmat on töissä tai vaikka kotona nukkumassa, eivätkä vaatimassa kouluunlähtöä ja sitten kun se lapsi nukkuukin pommiin ja opettaja ilmoittaa poissaolosta/myöhästymisestä heti, niin vanhemmat voivat koittaa soittaa ja herättää lapsen kouluun mahdollisimman nopeasti.
Samalla kun vanhemmat sitten saavat tiedon esim. toistuvista myöhästymisistä (vaikka pienistäkin), he voivat miettiä mitä kotona voisi muuttaa, että aamuheräämiset/ aamutoimien aikatauluttaminen sujuisi ja kouluun ehtisi ajoissa (iltatoimet, nukkumaanmenoa, tarkat kellonajat aamulle esim. pukemiselle, hampaiden pesulan, paljonko varataan aikaa kävelyyn jne,...) Lasten tulee kuitenkin oppia pitämään aikatauluista kiinni, koska ei töihinkään voi mennä jatkuvasti 3-5 minuuttia myöhässä, eikä kaupan ovistakaan pääse sisään 2min sulkemisen jälkeen... Tämän opettamiseen koulu tarvitsee kodin apua.
Siis anteeksi, mutta edellytetäänkö nykyisin vanehmmilta, että he seuraavat aamuisin työpaikallaan Wilmaa siihen asti, että lapsen koulupäivän olisi pitänyt alkaa? Ihan vain sitä varten, jos Wilmaan on opettajalta tullut ilmoitus, että lapsi ei tullutkaan kouluun? Ja vasta sen jälkeen voivat aloittaa työt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta sitten on niitä lapsia/nuoria, joiden vanhemmat on töissä tai vaikka kotona nukkumassa, eivätkä vaatimassa kouluunlähtöä ja sitten kun se lapsi nukkuukin pommiin ja opettaja ilmoittaa poissaolosta/myöhästymisestä heti, niin vanhemmat voivat koittaa soittaa ja herättää lapsen kouluun mahdollisimman nopeasti.
Samalla kun vanhemmat sitten saavat tiedon esim. toistuvista myöhästymisistä (vaikka pienistäkin), he voivat miettiä mitä kotona voisi muuttaa, että aamuheräämiset/ aamutoimien aikatauluttaminen sujuisi ja kouluun ehtisi ajoissa (iltatoimet, nukkumaanmenoa, tarkat kellonajat aamulle esim. pukemiselle, hampaiden pesulan, paljonko varataan aikaa kävelyyn jne,...) Lasten tulee kuitenkin oppia pitämään aikatauluista kiinni, koska ei töihinkään voi mennä jatkuvasti 3-5 minuuttia myöhässä, eikä kaupan ovistakaan pääse sisään 2min sulkemisen jälkeen... Tämän opettamiseen koulu tarvitsee kodin apua.
Siis anteeksi, mutta edellytetäänkö nykyisin vanehmmilta, että he seuraavat aamuisin työpaikallaan Wilmaa siihen asti, että lapsen koulupäivän olisi pitänyt alkaa? Ihan vain sitä varten, jos Wilmaan on opettajalta tullut ilmoitus, että lapsi ei tullutkaan kouluun? Ja vasta sen jälkeen voivat aloittaa työt?
Koko työpäivän ajan. Meillä vaihtari yritt välillä lähteä kesken koulupäivän, joten Wilman kauttahan minä vahdin että se siellä pysyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä loistetaan noilla poissaoloilla. Siis tytär on tukioppilas ja heillä on toisinaan jopa kouluaikoina tätä toimintaa tai valmisteluja, joten näitä ilmoitellaan sitten kotiin asti poissaoloina. Minä ilmoitan ne sitten luvattomiksi poissaoloiksi, kun minä en ole niihin lupaa antanut, vaan koulu on sen tehnyt. Saa nähdä kauanko tämä rumba kestää vai huomaavatko itse, että tiedottaminen koulun sisällä olisi oikotie onneen.
Aineenopeilla voi olla esim. 700 oppilasta opetuksessaan. Sinulla kuitenkin on varmaan vain pari lasta, joten ehkä nyt ei olis mahdotonta sitä asiallistakaan poissaoloselvitystä kirjoitella jos menon kerran tiedät tai lapselta kuulet.
Meidän lasten valtavassa yläkoulussa se tukareita/oppilakunnanhallituksen jäseniä/ joulujuhlan kuoroa jne. ohjaava ope merkkaa luvallisen poissaolon ts. Muu koulun toiminta. Ei ongelmia kellään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapsen open uusi ennätys:
Tänään klo 15.15 tuli Wilmaan viesti, että huomenna on hiihtoa.
Ihan oikeasti! Meillä on kyllä sukset ja monot viime vuodelta, mutta niitä ei ole kokeiltu, koska tarvitaan vain koulussa. Ei mitään mahdollisuutta uusia enää suksia ja monoja huomiseksi. Sukset on tosi lyhyet ja monot ei mahdu.
Sukset on todellakin koulua ja vain ja ainoastaan koulua varten ja joka talvi ei ole hiihdetty. Olen hankkinut uudet sitten kun on tullut liikuntaohjelma. Ostan murtsikat aina käytettynä Torista tai kamapörssistä, koska niillä on niin vähän käyttöä. Se ottaa kuitenkin aikaa enemmän kuin käveleminen lähimpään Intersportiin ja maksaminen 200 €.
Koulusta saa nyt luvan löytyä kamat huomiselle tai poika ei hiihdä.
Minä taas ennakointi. Joka vuosi jos säitä on niin hiihdetään ja luistellaan kuitenkin niin tarkastan välineet / päivittäin ne valmiiksi jo joulukuussa. Ei tarvitse tulla joka vuosi talven yllättämäksi tammikuussa. Sieltä se tulee kuitenkin.
Luistelua on joka vuosi, ainakin tekojäällä. Luisteltua tulee muutenkin, joten meillä luistimet on aina sopivat ja tsekattu.
Mutta hiihtoa on ollut niin harvoin, ettei varalle kannata suksia hankkia.Yksi ilta on mielestäni ihan kohtuuton varoitusaika. Käytettynäkin usein joutuu hankkimaan monot ja sukset erikseen ja monojen kohdalla sekä koon että mallin pitää täsmätä, tässäkin kun on kaksi eri systeemiä.
Meille tuli tieto kevään ohjelmasta ja helmikuulle on merkitty kaksi kertaa hiihtoa, lumivarauksella. Kyllä kahden kerran takia tympii hankkia suksia. Mutta on ainakin aikaa metsästää käytettyjä jos lumitilanne siltä näyttää.
hurjalta kuulostaa, että näin monilla on mennyt hermot wilman kanssa. Olen lukiossa opettajana, ja meillä Wilmaan merkitään käytännössä vain poissaolot, myöhästymiset ja kurssinumerot. Ei tule tsemppiomenoita hyvin menneiden tuntien jälkeen eikä läksyt tekemättä -merkintöjä. Joskus on mietitty, pitäisikö meidän Wilmaan saada sellaisia ominaisuuksia, mutta meillä on ajateltu, että lukiolaisen huoltajan ei tarvitse kaikesta enää tietää. Ei kyllä tarvitsisi kaikkea kirjata ylös peruskoulussakaan. Wilma on kätevä moneen, mutta selvästi käytössä on vielä kehitettävää monessa paikassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AMEN! Kiitos tästä ketjusta, niin aloittajalle kuin muillekin. Pelastitte päiväni! (Ja viikkoni, ehkä vuoteni). Olen ollut täysin kyllästynyt koulun meininkiin, nipottaviin pilkunviilausviesteihin, viime hetken aikataulujärjestelyihin, luistimet/sukset kouluun vai ei- jankkaamiseen, kaikenmaailman pikkuretkien takia eväiden valmistamiseen aamuisin VIIME hetken paniikissa, liikuntavarusteluviesteihin (ulkovaatteet, sisävaatteet, ulkovaatteet, sadevaatteet, EIKUN sisävaatteet, vesipullo, eikun eväät, eikun molemmat, eikun sori liikuntatunti on peruttu,Blaah blaah), lapsen pikkuvirheistä (jutellut tunnilla vieruskaverin kanssa- IHANKO TOTTA, VOI KAMALA!), lapsen pikku-unohduksista (enkun vihko jäänyt kotiin, NO VOI EI, -pitäisiköhän tästäkin keskustella kotona lapsen kanssa? ), turhasta syyllistämisestä JNE. Lapseni hoitaa koulunkäynnin todella mallikkaasti, mutta silti opettajalla on usein jotain nipotettavaa. Lapsi on myös yksi luokan parhaista. Miksi silti opettajan pitää etsimällä etsiä vikoja? Alkaa tuntua henkilökohtaiselta. Eikö opettaja hyväksy lapseni luonnetta? Ihan kuin itse voisin muuttaa lapsen luonteen tai persoonallisuuden. Keskustelukehoitukset pienistä naurettavuuksista ovat minulle loukkaus, koska tiedän että lapsi on yksi luokkansa parhaiten käyttäytyvistä, ja silti opettaja nalkuttaa ja syyttelee. Summa summarum: Wilma viestien seuraaminen on täyttä tuskaa! Opettajat voisivat oikeasti ryhdistäytyä, ja pitää sitä wilmapäiväkirjaa ihan omana tietonaan, tai sitten voisivat sanoa luokan vanhemmille suoraan, että wilma-viestejä ei ole pakko seurata, ne ovat vaan hänen omia merkintöjään, jotta pystyy antamaan lukuvuoden lopuksi arvosanat. Sitähän se loppujen lopuksi on. Ja selkeästi jotkut opettajat haluavat syyllistää kotia, vaikka kotona tehdään enemmän kuin tarpeeksi lasten koulunkäynnin suhteen. Aion ottaa välinpitämättömän asenteen, koska mikään muu ei auta. En myöskään aio enää päivystää wilmaa sekä iltaisin, että aamuisin, se vaatimus on kertakaikkiaan aivan liikaa. Meillä vanhemmilla on myös oma elämä! Kiitos ja anteeksi. Suomen koulujärjestelmä on menossa kovaa vauhtia alaspäin. Keskitytään aivan vääriin asioihin. Ja opettajat ovat selkeästi hukassa, ja lapset levottomia ja huonokäytöksisiä. Mitä jos keskityttäisiin siihen? Eikä jonkun enkunvihkon puuttumiseen ja tuhansiin viesteihin liikuntatuntien sisällöstä.
Lasten huonokäytöksisyyden yksi pääsyy on juuri tämän viestin asenne: "MINUN lapseni on yksi luokkansa parhaiten käyttäytyvistä" ja silti opettaja loukkaa MINUA ja vaatii ja valittaa. Ja lopuksi: Pitäisi keskittyä lasten levottomuuteen ja huonokäytöksisyyteen, muttei MINUN lapseni (joka on enkeli). Koska MINULLE ei saa lapseni käytöksestä edes pukahtaa, enkeliksi tietämäni Nico-Jessica tai Kivi-Kaunokki onkin koulussa ihan riiviö. Mamma kun ei usko kumminkaan, että minä herranterttu ikinä olisin huonokäytöksinen.
Minullakin on kaksi hyväkäytöksistä ja hyvinpärjäävää lasta, yläkoululaisia. On ollut monta opettajaa eikä yhtään tolkutonta turhista ilmoittelijaa. Jos lapseni on häirinnyt (muutama merkintä koko peruskouluajalta), siitä on puhuttu. Sattuuhan sitä, mutta jos usein sattuu, niin on aihetta kotona puhuakin.
Positiivisia merkintöjä on tullut sekä alakoulussa että yläkoulussa, jatkuvasti. Koulut ovat vielä kaksi erillistä. Mitenhän näin?
En väitä, ettei yhtään tällaista turhista merkintöjä tekevää opettajaa ole. Silti suurin osa näitä merkintöjä saavista saa ne ihan aiheesta ja kotona ne pitäisi jaksaa ottaa tosissaan, kun on jaksettu ne lapsetkin hankkia. Muutoin heistä sitten kasvaa aikuisia - ja ikävä kyllä juuri niitä, jotka eivät ikinä itse tee mitään väärin ja siksi kaikki vika on muissa. Se ei kanssaihmisiä paljoa lohduta, vaikka he ovat "luokkansa parhaimpia".
Kyllä meillä on todella paljon vaihdellut opettajakohtaisesti Wilma-viestittely. Alakoulussa vaihtui kahden vuoden välein opettaja ja 3. ja 4. luokan opettaja oli wilma-nipo. Ikinä ei tullut positiivisia merkintöjä, mutta jokainen unohdus merkittiin (ja se on toki ihan ok), eniten ärsyttivät ne "XX:llä oli liian lyhyt kynä koulussa" ja "heilutteli jalkoja tunnilla". Tuli kyllä monta kertaa mieleen, että eikö todella yhtäkään positiivista asiaa koko lukuvuoden aikana tullut. Keskustelimme myös muiden vanhempien kanssa ja kaikilla oli sama tilanne. A2-kielen opettaja ja liikunnanopettaja antoivat myös sitä positiivista palautetta, eli vihreitä "onnistuminen oppitunnilla" -merkintöjä.
Myös viestejä tuli jatkuvasti ja tottakai keskustelimme kotona sitten "jalkojen heiluttelusta" ja "kynän heittelemisestä"(<-tarkoitti siis kynän heittämistä ilmaan ja kiinni ottamista, ei kynän paiskomista ympäriinsä, häiritsevää toki tuokin). Eihän ne fiksua käytöstä ole, mutta kun itse ei ole siellä koulussa, niin tuntuisi, että opettajan pitäisi kuitenkin pystyä puuttumaan johonkin jalkojen heilutteluun jos se häiritsee muita ihan siinä oppitunnin aikana.
5.-6. luokan opettajalla oli ihan erilainen tyyli ja tuossa vaiheessa tuli myös enemmän aineenopettajia mukaan, merkinnät olivat positiivisia, joskin tietenkin unohdukset ja muut merkattiin. Mutta lapsellekin se oli tosi positiivinen juttu kun sai sanoa että he, hienoa, sait matikantunnilta tänään plussaa.
Yläkoulussa tunnutaan merkattavan vain onnistumiset ja niitä tulee paljon.
Voitaisiin hyvin palata vanhaan. Opettajat eivät ilmoittelisi mitään koteihin. Jonakin päivänä vain oppilas kantaisi kotiin jälki-istuntopaperin, jossa on syntilista, mitä kaikkea onkaan tullut puuhailtua.
Samoin kokeet pitäisi vielä ihan itse omin pikku kätösin kantaa äidille ja isälle allekirjoitettavaksi ja sen jälkeen taas takaisin opettajalle.
Luistinten tai suksien tai uikkareiden tuominen kouluun olisi itsestään selvää ja oppilas itse katsoisi ilmoitustaululta, minä päivänä on minkäkinlaista liikuntaa.
Todistuksissa olisi numeroita, joista selviäisi oppimisen taso. Ei tarvitsisi mitään liirumlaarum-juttua kirjoittaa nettiin sivutolkulla ja sitten istua päinyhteen puhumassa kaikki samat asiat ääneen joka ikinen vuosi.
Vierailija kirjoitti:
Voitaisiin hyvin palata vanhaan. Opettajat eivät ilmoittelisi mitään koteihin. Jonakin päivänä vain oppilas kantaisi kotiin jälki-istuntopaperin, jossa on syntilista, mitä kaikkea onkaan tullut puuhailtua.
Samoin kokeet pitäisi vielä ihan itse omin pikku kätösin kantaa äidille ja isälle allekirjoitettavaksi ja sen jälkeen taas takaisin opettajalle.
Luistinten tai suksien tai uikkareiden tuominen kouluun olisi itsestään selvää ja oppilas itse katsoisi ilmoitustaululta, minä päivänä on minkäkinlaista liikuntaa.
Todistuksissa olisi numeroita, joista selviäisi oppimisen taso. Ei tarvitsisi mitään liirumlaarum-juttua kirjoittaa nettiin sivutolkulla ja sitten istua päinyhteen puhumassa kaikki samat asiat ääneen joka ikinen vuosi.
Niin, "ennen vanhaan" tuotiin ain todistukset kotiin vanhempien allekirjoitettavaksi.
Samoin jos oli jälki-istuntoa tiedossa.
Mikäo opettaja olisi soittanut kotiin niin huhhuh.
Lasten huonokäytöksisyyden yksi pääsyy on juuri tämän viestin asenne: "MINUN lapseni on yksi luokkansa parhaiten käyttäytyvistä" ja silti opettaja loukkaa MINUA ja vaatii ja valittaa. Ja lopuksi: Pitäisi keskittyä lasten levottomuuteen ja huonokäytöksisyyteen, muttei MINUN lapseni (joka on enkeli). Koska MINULLE ei saa lapseni käytöksestä edes pukahtaa, enkeliksi tietämäni Nico-Jessica tai Kivi-Kaunokki onkin koulussa ihan riiviö. Mamma kun ei usko kumminkaan, että minä herranterttu ikinä olisin huonokäytöksinen.
Minullakin on kaksi hyväkäytöksistä ja hyvinpärjäävää lasta, yläkoululaisia. On ollut monta opettajaa eikä yhtään tolkutonta turhista ilmoittelijaa. Jos lapseni on häirinnyt (muutama merkintä koko peruskouluajalta), siitä on puhuttu. Sattuuhan sitä, mutta jos usein sattuu, niin on aihetta kotona puhuakin.
Positiivisia merkintöjä on tullut sekä alakoulussa että yläkoulussa, jatkuvasti. Koulut ovat vielä kaksi erillistä. Mitenhän näin?
En väitä, ettei yhtään tällaista turhista merkintöjä tekevää opettajaa ole. Silti suurin osa näitä merkintöjä saavista saa ne ihan aiheesta ja kotona ne pitäisi jaksaa ottaa tosissaan, kun on jaksettu ne lapsetkin hankkia. Muutoin heistä sitten kasvaa aikuisia - ja ikävä kyllä juuri niitä, jotka eivät ikinä itse tee mitään väärin ja siksi kaikki vika on muissa. Se ei kanssaihmisiä paljoa lohduta, vaikka he ovat "luokkansa parhaimpia".