Lue keskustelun säännöt.
Anoppi ja lapsenhoito
Miniä
29.12.2017 |
Miten usein teillä mummo hoitaa lasta? Meillä on kolmevuotias, jota anoppi tapaa keskimäärin kerran viikossa. Hän asuu lähellä. Minun äitini on kuollut, eikä sukuni ole hoitanut lastani koskaan (koska anopin pitää aina saada hoitaa).
Nyt anoppi oli taas kylässä, vain minä ja lapsi paikalla. Hän ei puhunut minulle kahteen tuntiin juuri mitään, vaan oli lapsen kanssa motittautunut leikkihuoneeseen. Anoppi haluaa aina olla lapsen kanssa kahden, eikä muita saa olla läsnä.
Tuli ruoka-aika, ja sanoin että nyt olisi hyvä rauhoittaa tilanne ruokailulle ja unille (lapsi vielä flunssassa). Anoppi ilmoitti että hän istuu pöytään (ei siis suostunut lähtemään) keskustelemaan. Tämän jälkeen tilitti siitä, miten lapsen (vai mummon) oikeus on nähdä mummoa useammin, jäädä viikonloppuisin yöksi, hakea päiväkodista vähintään kerran viikossa jne. Että lasta suurinpiirtein pantataan, joka on tietysti minun syyni (on ehkä 1-3 kertaa vuodessa mummolla yötä).
Huoh. Hän on keskimäärin täällä kerran viikossa ja saattaa helposti olla 8 h kerralla, etenkin jos minä en ole paikalla. Mies on mammanpoika ja tottakai aina samaa mieltä anopin kanssa. Jos tästä alan taistelemaan, niin ero tulee varmasti.
Mikä on sopiva määrä?
Kommentit (336)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin opetelkaa lukemaan. Aloituksen mukaan mummo ei linnoittaudu kahdeksaksi tunniksi lapsen huoneeseen, vaan vierailut voivat pisimmillään jatkua niin kauan. Ehkä anoppi viettää enemmän aikaa poikansa kuin miniän kanssa? Ehkä äiti ja poika haluavat jutella keskenään silloin kun vaimo ei ole kotona? Ja ennen kaikkea, jos ap ei edes ole kotona, niin miksi mies ei saisi kutsua äitiään kylään? Silloin toki on törkeää mennä kutsumatta, jos mies ei ede ole paikalla, mutta ehkä anoppi jopa ajattelee, että leikkimällä lapsen kanssa hän antaa miniälle aikaa olla rauhassa itsekseen? Ja ennen kaikkea, lapsi on 3-vuotias! Siinä iässä lapsi osaa jo haluta itse asioita, lapsi saattaa aivan hyvin haluta olla sen pari tuntia omassa huoneessaa leikkimässä mummon kanssa. Mutta täällä ajatellaan, että mummo on ottanut lapsen suunnilleen panttivangiksi.
Vastaantulemalla voi saavuttaa paljon. Paljon enemmän kaikille sen sijaan, että vetäydytään poteroihin taistelemaan. Mummolle voisi vaikka ehdottaa, että päiväkodista haku sopii esimerkiksi sen kerran viikossa ja lapsi pääsee yökylään useammin, jos sitten ikäänkuin vastineeksi mummo keskittyy kohtuullisen mittaisilla kyläilyillä enemmän koko perheeseen kuin vain lapseen. Hoidosta hakeminen tarkoittaisi myös lapselle lyhyempää hoitopäivää ja kivaa aikaa mummon kanssa, samoin yökyläily voisi hyvinkin olla lapselle mieluinen juttu. Lapsesta tässä nyt ennen kaikkea on kyse, ja 3-vuotias ei enää ole (tai ainakaan pitäisi olla) äidin kanssa samanlaisessa symbioosissa kuin vauvan.
Älä nyt viitsi. Naurettavaa.
Ei sen perheen tarvitse mitään alkaa neuvotella.
Ja tuo on ihan hornaa, että päästää sen mummelin osaksi sitä lapsen arkea. Kohta mummeli hoitaakin jo vasut yms kun sen sinne päästää.
Rajat selviksi ja kaikki myönnyrykset pois tuollaisilta.
Niin että pelit seis vaan, lapsesta välittämättä, kunhan äiti voittaa? Se se vasta on naurettavaa. Jos mummon kanssa on jo keskusteltu rajoista ehkä useaan otteeseen, etäisyyden ottaminen vähäksi aikaa on ok. Kyllä minusta kannattaisi kokeilla sitä, että mummo saisi jotain haluamaansa ja voisi luottaa yhteiseen aikaan lapsen kanssa, niin tilanne ehkä rauhoittuisi itsestään. Voi ne välit pistää poikki myöhemminkin, jos mikään konsti ei auta.
Ei kyse ole mistään taistelusta. Ihme asenne.
Perheellä on oikeus rajoihin. Lapsen takia ne on velvollisuus vetää.
Rajattomien ihmisten kanssa rajoista säätäminen on täyttä ajanhukkaa. Kaikki puhe valuu kuitenkin kuin vesi hanhen selästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juurikin tuo yliampuva mielensäpahoittaminen vain siksi että lapsen vanhemmilla on eri mielipide kuin itsellä on häiriintynyttä.
Uhmaikäisiä lapsia nämä isovanhemmat. Todella raskasta manageroida aikuisen ihmisen raivareita.Lapsen TOISELLA vanhemmalla. Näiden tulkintojen mukaan vanhempien mielipiteen pitäisi olla yhtä kuin äidin mielipide, vaikka isälläkin on oikeus omaan mielipiteeseensä.
Tossa lukee kyllä selkesti että vanhemmilla...
Niin lukeekin. Ja pääsääntöisesti sillä tarkoitetaan äidin mielipidettä, koska isä on perheen kakkosvanhempi ja äiti tietää paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juurikin tuo yliampuva mielensäpahoittaminen vain siksi että lapsen vanhemmilla on eri mielipide kuin itsellä on häiriintynyttä.
Uhmaikäisiä lapsia nämä isovanhemmat. Todella raskasta manageroida aikuisen ihmisen raivareita.Lapsen TOISELLA vanhemmalla. Näiden tulkintojen mukaan vanhempien mielipiteen pitäisi olla yhtä kuin äidin mielipide, vaikka isälläkin on oikeus omaan mielipiteeseensä.
Tossa lukee kyllä selkesti että vanhemmilla...
Niin lukeekin. Ja pääsääntöisesti sillä tarkoitetaan äidin mielipidettä, koska isä on perheen kakkosvanhempi ja äiti tietää paremmin.
Tämä on täysin omaa tulkintaasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin opetelkaa lukemaan. Aloituksen mukaan mummo ei linnoittaudu kahdeksaksi tunniksi lapsen huoneeseen, vaan vierailut voivat pisimmillään jatkua niin kauan. Ehkä anoppi viettää enemmän aikaa poikansa kuin miniän kanssa? Ehkä äiti ja poika haluavat jutella keskenään silloin kun vaimo ei ole kotona? Ja ennen kaikkea, jos ap ei edes ole kotona, niin miksi mies ei saisi kutsua äitiään kylään? Silloin toki on törkeää mennä kutsumatta, jos mies ei ede ole paikalla, mutta ehkä anoppi jopa ajattelee, että leikkimällä lapsen kanssa hän antaa miniälle aikaa olla rauhassa itsekseen? Ja ennen kaikkea, lapsi on 3-vuotias! Siinä iässä lapsi osaa jo haluta itse asioita, lapsi saattaa aivan hyvin haluta olla sen pari tuntia omassa huoneessaa leikkimässä mummon kanssa. Mutta täällä ajatellaan, että mummo on ottanut lapsen suunnilleen panttivangiksi.
Vastaantulemalla voi saavuttaa paljon. Paljon enemmän kaikille sen sijaan, että vetäydytään poteroihin taistelemaan. Mummolle voisi vaikka ehdottaa, että päiväkodista haku sopii esimerkiksi sen kerran viikossa ja lapsi pääsee yökylään useammin, jos sitten ikäänkuin vastineeksi mummo keskittyy kohtuullisen mittaisilla kyläilyillä enemmän koko perheeseen kuin vain lapseen. Hoidosta hakeminen tarkoittaisi myös lapselle lyhyempää hoitopäivää ja kivaa aikaa mummon kanssa, samoin yökyläily voisi hyvinkin olla lapselle mieluinen juttu. Lapsesta tässä nyt ennen kaikkea on kyse, ja 3-vuotias ei enää ole (tai ainakaan pitäisi olla) äidin kanssa samanlaisessa symbioosissa kuin vauvan.
Älä nyt viitsi. Naurettavaa.
Ei sen perheen tarvitse mitään alkaa neuvotella.
Ja tuo on ihan hornaa, että päästää sen mummelin osaksi sitä lapsen arkea. Kohta mummeli hoitaakin jo vasut yms kun sen sinne päästää.
Rajat selviksi ja kaikki myönnyrykset pois tuollaisilta.
Niin että pelit seis vaan, lapsesta välittämättä, kunhan äiti voittaa? Se se vasta on naurettavaa. Jos mummon kanssa on jo keskusteltu rajoista ehkä useaan otteeseen, etäisyyden ottaminen vähäksi aikaa on ok. Kyllä minusta kannattaisi kokeilla sitä, että mummo saisi jotain haluamaansa ja voisi luottaa yhteiseen aikaan lapsen kanssa, niin tilanne ehkä rauhoittuisi itsestään. Voi ne välit pistää poikki myöhemminkin, jos mikään konsti ei auta.
Ei kyse ole mistään taistelusta. Ihme asenne.
Perheellä on oikeus rajoihin. Lapsen takia ne on velvollisuus vetää.
Rajattomien ihmisten kanssa rajoista säätäminen on täyttä ajanhukkaa. Kaikki puhe valuu kuitenkin kuin vesi hanhen selästä.
Taistelua se nimenomaan on, että mummo suljetaan ulos ilman että edes yritetään keskustella asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten elämkaaren vaiheet menee suurin piirtein näin: tytöt leikkivät nukeilla, sitten ädiksi opettelu. Mummot halauvat jälleen olla äitejä ja vanhat naiset leikkivät jälleen nukeilla. Tästäkö kiikastaa se, että mummot halauavat olla korvaamattomia ja tietävät kaiken paremmin kuin lapsen oma äiti. Ei haluta luiovuttaa äidin paikka äidille, jolle se ehdottomasti kuuluu.
Jos vanhus haluaa koristella sängyn päätynsä nukeilla, siinä ei mitään vikaa.
Mikä saa jotkut mummot sekoamaan ihan hirviöiksi?
Olet ihan pimeä.
Äiti on äiti. Mummon suhde lapseen on jotain muuta. Silloin voi hemmotella, olla mummo. Iloita ilman äidin jokapäiväistä vastuuta. Kai ymmärrät tämän.
Ei se mummo mitenkään vähennä kenenkään äitiyttä.
Terve äiti iloitsee kun lapsella on rakastava mummo.
Ei siihen mustasukkaisuutta liity, jos äiti on terve. Eikä takerru lapseenNiin. Tässä tapauksessahan se mummo takertuu omaan keski-ikäiseen poikaansa ja pojan lapseen. Sairasta.
Miksi haluat vetää lokaan normaalin äidinrakkauden, jota itsekin tunnet omaa lastasi kohtaan. Se pysyy lapsuudesta aikuisuuteen. Mitä jos sinut tuomittaisiin lesborakkaudesta, kun tyttönä olet liian kiintynyt äitiisi. Ja rakastat lastasi myös kun olet itse vanha ja hän aikuinen. Ei siinä sen kummempaa.
Tuo ei ole normaalia äidinrakkautta. Olen itse jo teinien äiti, enkä edes näitä kotona asuvia teinejä kohtele noin. Tuon anopin kultapuppelipoika on nelikymppinen...
Et voi verrata itseäsi ja tuota tapausta toisiinsa. Me ihmiset ja äidit ollaan erilaisia.574
Tietenkin voin verrata. Minun käytökseni on tervettä. Tuo käytös ei ole tervettä.
Lapsesta pitää ymmärtää päästää irti.
Eikö aloittajankin sitten kannattaisi opetella päästämään lapsestaan irti ja antaa viettää kahdestaan aikaa mummonsa kanssa, ettei vain heillekin pääse kehittymään tuollainen epäterve suhde, jossa pidetään yhteyttä vielä aikuisenakin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin opetelkaa lukemaan. Aloituksen mukaan mummo ei linnoittaudu kahdeksaksi tunniksi lapsen huoneeseen, vaan vierailut voivat pisimmillään jatkua niin kauan. Ehkä anoppi viettää enemmän aikaa poikansa kuin miniän kanssa? Ehkä äiti ja poika haluavat jutella keskenään silloin kun vaimo ei ole kotona? Ja ennen kaikkea, jos ap ei edes ole kotona, niin miksi mies ei saisi kutsua äitiään kylään? Silloin toki on törkeää mennä kutsumatta, jos mies ei ede ole paikalla, mutta ehkä anoppi jopa ajattelee, että leikkimällä lapsen kanssa hän antaa miniälle aikaa olla rauhassa itsekseen? Ja ennen kaikkea, lapsi on 3-vuotias! Siinä iässä lapsi osaa jo haluta itse asioita, lapsi saattaa aivan hyvin haluta olla sen pari tuntia omassa huoneessaa leikkimässä mummon kanssa. Mutta täällä ajatellaan, että mummo on ottanut lapsen suunnilleen panttivangiksi.
Vastaantulemalla voi saavuttaa paljon. Paljon enemmän kaikille sen sijaan, että vetäydytään poteroihin taistelemaan. Mummolle voisi vaikka ehdottaa, että päiväkodista haku sopii esimerkiksi sen kerran viikossa ja lapsi pääsee yökylään useammin, jos sitten ikäänkuin vastineeksi mummo keskittyy kohtuullisen mittaisilla kyläilyillä enemmän koko perheeseen kuin vain lapseen. Hoidosta hakeminen tarkoittaisi myös lapselle lyhyempää hoitopäivää ja kivaa aikaa mummon kanssa, samoin yökyläily voisi hyvinkin olla lapselle mieluinen juttu. Lapsesta tässä nyt ennen kaikkea on kyse, ja 3-vuotias ei enää ole (tai ainakaan pitäisi olla) äidin kanssa samanlaisessa symbioosissa kuin vauvan.
Älä nyt viitsi. Naurettavaa.
Ei sen perheen tarvitse mitään alkaa neuvotella.
Ja tuo on ihan hornaa, että päästää sen mummelin osaksi sitä lapsen arkea. Kohta mummeli hoitaakin jo vasut yms kun sen sinne päästää.
Rajat selviksi ja kaikki myönnyrykset pois tuollaisilta.
Niin että pelit seis vaan, lapsesta välittämättä, kunhan äiti voittaa? Se se vasta on naurettavaa. Jos mummon kanssa on jo keskusteltu rajoista ehkä useaan otteeseen, etäisyyden ottaminen vähäksi aikaa on ok. Kyllä minusta kannattaisi kokeilla sitä, että mummo saisi jotain haluamaansa ja voisi luottaa yhteiseen aikaan lapsen kanssa, niin tilanne ehkä rauhoittuisi itsestään. Voi ne välit pistää poikki myöhemminkin, jos mikään konsti ei auta.
Ei kyse ole mistään taistelusta. Ihme asenne.
Perheellä on oikeus rajoihin. Lapsen takia ne on velvollisuus vetää.
Rajattomien ihmisten kanssa rajoista säätäminen on täyttä ajanhukkaa. Kaikki puhe valuu kuitenkin kuin vesi hanhen selästä.
Taistelua se nimenomaan on, että mummo suljetaan ulos ilman että edes yritetään keskustella asioista.
Miten niin? Se mummo ei ole perheenjäsen.
Perhe vetää rajansa. Minkä jälkeen sen perheen ulkopuolisten kanssa asioidaan kuten kuuluukin ja perhe hyväksi katsoo.
Ei mitään vääntöä, taistelua, kyttäämistä, vihamielisyyttä.
Selkeää perhe-elämää selkeine rajoineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten elämkaaren vaiheet menee suurin piirtein näin: tytöt leikkivät nukeilla, sitten ädiksi opettelu. Mummot halauvat jälleen olla äitejä ja vanhat naiset leikkivät jälleen nukeilla. Tästäkö kiikastaa se, että mummot halauavat olla korvaamattomia ja tietävät kaiken paremmin kuin lapsen oma äiti. Ei haluta luiovuttaa äidin paikka äidille, jolle se ehdottomasti kuuluu.
Jos vanhus haluaa koristella sängyn päätynsä nukeilla, siinä ei mitään vikaa.
Mikä saa jotkut mummot sekoamaan ihan hirviöiksi?
Olet ihan pimeä.
Äiti on äiti. Mummon suhde lapseen on jotain muuta. Silloin voi hemmotella, olla mummo. Iloita ilman äidin jokapäiväistä vastuuta. Kai ymmärrät tämän.
Ei se mummo mitenkään vähennä kenenkään äitiyttä.
Terve äiti iloitsee kun lapsella on rakastava mummo.
Ei siihen mustasukkaisuutta liity, jos äiti on terve. Eikä takerru lapseenNiin. Tässä tapauksessahan se mummo takertuu omaan keski-ikäiseen poikaansa ja pojan lapseen. Sairasta.
Miksi haluat vetää lokaan normaalin äidinrakkauden, jota itsekin tunnet omaa lastasi kohtaan. Se pysyy lapsuudesta aikuisuuteen. Mitä jos sinut tuomittaisiin lesborakkaudesta, kun tyttönä olet liian kiintynyt äitiisi. Ja rakastat lastasi myös kun olet itse vanha ja hän aikuinen. Ei siinä sen kummempaa.
Tuo ei ole normaalia äidinrakkautta. Olen itse jo teinien äiti, enkä edes näitä kotona asuvia teinejä kohtele noin. Tuon anopin kultapuppelipoika on nelikymppinen...
Et voi verrata itseäsi ja tuota tapausta toisiinsa. Me ihmiset ja äidit ollaan erilaisia.574
Tietenkin voin verrata. Minun käytökseni on tervettä. Tuo käytös ei ole tervettä.
Lapsesta pitää ymmärtää päästää irti.
Eikö aloittajankin sitten kannattaisi opetella päästämään lapsestaan irti ja antaa viettää kahdestaan aikaa mummonsa kanssa, ettei vain heillekin pääse kehittymään tuollainen epäterve suhde, jossa pidetään yhteyttä vielä aikuisenakin...
Ap:n lapsihan on jo päivähoidossa eli ei elä enää missään symbioosissa äitinsä kanssa. On ihan normaalia viettää vanhempien kanssa se päivähoidon ulkopuolinen aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan lukeneeni tältä palstalta joskus kommentin jossa sanottiin että lastenhoitoapu ja tuki on niin arvokasta, ettei kukaan jätä sitä kevyin perustein ottamatta vastaan.
Tämä on täysin totta.
Perheen, työelämän ja kodin pyörittäminen on oikeasti raskasta, jos siihen rinnalle saa turvallisen aikuisen apuun niin se on lottovoitto. Ihminen, joka välittää lapsestasi kuten sinä, rakastaa ja kykenee muodostamaan hyvän suhteen lapsen kanssa, on lahja koko perheelle.
Tälläisestä avusta ja tuesta ei kukaan kieltäydy "kiukuttelun" tai "valtataistelun" takia, siinä yksinkertaisesti häviää niin paljon.
Jos mummo ei pääse perheen elämään vaikka haluaisi, niin mummossa on vika. Näin se vaan on, 99% tapauksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin opetelkaa lukemaan. Aloituksen mukaan mummo ei linnoittaudu kahdeksaksi tunniksi lapsen huoneeseen, vaan vierailut voivat pisimmillään jatkua niin kauan. Ehkä anoppi viettää enemmän aikaa poikansa kuin miniän kanssa? Ehkä äiti ja poika haluavat jutella keskenään silloin kun vaimo ei ole kotona? Ja ennen kaikkea, jos ap ei edes ole kotona, niin miksi mies ei saisi kutsua äitiään kylään? Silloin toki on törkeää mennä kutsumatta, jos mies ei ede ole paikalla, mutta ehkä anoppi jopa ajattelee, että leikkimällä lapsen kanssa hän antaa miniälle aikaa olla rauhassa itsekseen? Ja ennen kaikkea, lapsi on 3-vuotias! Siinä iässä lapsi osaa jo haluta itse asioita, lapsi saattaa aivan hyvin haluta olla sen pari tuntia omassa huoneessaa leikkimässä mummon kanssa. Mutta täällä ajatellaan, että mummo on ottanut lapsen suunnilleen panttivangiksi.
Vastaantulemalla voi saavuttaa paljon. Paljon enemmän kaikille sen sijaan, että vetäydytään poteroihin taistelemaan. Mummolle voisi vaikka ehdottaa, että päiväkodista haku sopii esimerkiksi sen kerran viikossa ja lapsi pääsee yökylään useammin, jos sitten ikäänkuin vastineeksi mummo keskittyy kohtuullisen mittaisilla kyläilyillä enemmän koko perheeseen kuin vain lapseen. Hoidosta hakeminen tarkoittaisi myös lapselle lyhyempää hoitopäivää ja kivaa aikaa mummon kanssa, samoin yökyläily voisi hyvinkin olla lapselle mieluinen juttu. Lapsesta tässä nyt ennen kaikkea on kyse, ja 3-vuotias ei enää ole (tai ainakaan pitäisi olla) äidin kanssa samanlaisessa symbioosissa kuin vauvan.
Älä nyt viitsi. Naurettavaa.
Ei sen perheen tarvitse mitään alkaa neuvotella.
Ja tuo on ihan hornaa, että päästää sen mummelin osaksi sitä lapsen arkea. Kohta mummeli hoitaakin jo vasut yms kun sen sinne päästää.
Rajat selviksi ja kaikki myönnyrykset pois tuollaisilta.
Niin että pelit seis vaan, lapsesta välittämättä, kunhan äiti voittaa? Se se vasta on naurettavaa. Jos mummon kanssa on jo keskusteltu rajoista ehkä useaan otteeseen, etäisyyden ottaminen vähäksi aikaa on ok. Kyllä minusta kannattaisi kokeilla sitä, että mummo saisi jotain haluamaansa ja voisi luottaa yhteiseen aikaan lapsen kanssa, niin tilanne ehkä rauhoittuisi itsestään. Voi ne välit pistää poikki myöhemminkin, jos mikään konsti ei auta.
Ei kyse ole mistään taistelusta. Ihme asenne.
Perheellä on oikeus rajoihin. Lapsen takia ne on velvollisuus vetää.
Rajattomien ihmisten kanssa rajoista säätäminen on täyttä ajanhukkaa. Kaikki puhe valuu kuitenkin kuin vesi hanhen selästä.
Taistelua se nimenomaan on, että mummo suljetaan ulos ilman että edes yritetään keskustella asioista.
Minne se mummo sinusta kuuluu? Hänhän on jo valmiiksi ulkona, koska on lähtökohtaisesti ulkopuolinen. Ei häntä voi erikseen sulkea ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin opetelkaa lukemaan. Aloituksen mukaan mummo ei linnoittaudu kahdeksaksi tunniksi lapsen huoneeseen, vaan vierailut voivat pisimmillään jatkua niin kauan. Ehkä anoppi viettää enemmän aikaa poikansa kuin miniän kanssa? Ehkä äiti ja poika haluavat jutella keskenään silloin kun vaimo ei ole kotona? Ja ennen kaikkea, jos ap ei edes ole kotona, niin miksi mies ei saisi kutsua äitiään kylään? Silloin toki on törkeää mennä kutsumatta, jos mies ei ede ole paikalla, mutta ehkä anoppi jopa ajattelee, että leikkimällä lapsen kanssa hän antaa miniälle aikaa olla rauhassa itsekseen? Ja ennen kaikkea, lapsi on 3-vuotias! Siinä iässä lapsi osaa jo haluta itse asioita, lapsi saattaa aivan hyvin haluta olla sen pari tuntia omassa huoneessaa leikkimässä mummon kanssa. Mutta täällä ajatellaan, että mummo on ottanut lapsen suunnilleen panttivangiksi.
Vastaantulemalla voi saavuttaa paljon. Paljon enemmän kaikille sen sijaan, että vetäydytään poteroihin taistelemaan. Mummolle voisi vaikka ehdottaa, että päiväkodista haku sopii esimerkiksi sen kerran viikossa ja lapsi pääsee yökylään useammin, jos sitten ikäänkuin vastineeksi mummo keskittyy kohtuullisen mittaisilla kyläilyillä enemmän koko perheeseen kuin vain lapseen. Hoidosta hakeminen tarkoittaisi myös lapselle lyhyempää hoitopäivää ja kivaa aikaa mummon kanssa, samoin yökyläily voisi hyvinkin olla lapselle mieluinen juttu. Lapsesta tässä nyt ennen kaikkea on kyse, ja 3-vuotias ei enää ole (tai ainakaan pitäisi olla) äidin kanssa samanlaisessa symbioosissa kuin vauvan.
Älä nyt viitsi. Naurettavaa.
Ei sen perheen tarvitse mitään alkaa neuvotella.
Ja tuo on ihan hornaa, että päästää sen mummelin osaksi sitä lapsen arkea. Kohta mummeli hoitaakin jo vasut yms kun sen sinne päästää.
Rajat selviksi ja kaikki myönnyrykset pois tuollaisilta.
Niin että pelit seis vaan, lapsesta välittämättä, kunhan äiti voittaa? Se se vasta on naurettavaa. Jos mummon kanssa on jo keskusteltu rajoista ehkä useaan otteeseen, etäisyyden ottaminen vähäksi aikaa on ok. Kyllä minusta kannattaisi kokeilla sitä, että mummo saisi jotain haluamaansa ja voisi luottaa yhteiseen aikaan lapsen kanssa, niin tilanne ehkä rauhoittuisi itsestään. Voi ne välit pistää poikki myöhemminkin, jos mikään konsti ei auta.
Ei kyse ole mistään taistelusta. Ihme asenne.
Perheellä on oikeus rajoihin. Lapsen takia ne on velvollisuus vetää.
Rajattomien ihmisten kanssa rajoista säätäminen on täyttä ajanhukkaa. Kaikki puhe valuu kuitenkin kuin vesi hanhen selästä.
Taistelua se nimenomaan on, että mummo suljetaan ulos ilman että edes yritetään keskustella asioista.
Puhutkohan tuosta aloituksen tilanteesta? Siinähän mummo on sulkemassa äitiä pois lapsen seurasta ja vaatii vielä kasvattajan oikeuksia itselleen.
Ei se lapsi ole olemassa mummon mieliksi, eikä sitä tarvitse lahjoittaa mummon leluksi.
Ei mummolla ole mitään oikeuksia lapseen.
Mukavahan se on, että haluaa viettää aikaa mutta kyllä se ajanvietto täytyy sovittaa siihen miten perhe voi parhaiten.
Eihän siitä tulisi mitään, että olisi pakko antaa lapsen hoito aina sille joka sitä keksii vaatia tai neuvotella kaikkien tätien, setien, mummojen, vaarien ja kummien kanssa hoitoaikatauluja oman perheajan kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä toteutuu kaikki tuo edellä kuvattu draama, mutta silti haluaisin auttaa lasta ja isoäitiä muodostamaan hyvän suhteen. Ongelma vain on se, että mummu kiukuttelee kun ei näe lasta tarpeeksi, mutta ei suostu tulemaan käymään vaikka on kutsuttu. Asuu kyllä kohtuullisen lähellä, mutta meilläkin on menoja, harrastuksia ja kavereita emmekä jaksa olla sinne ajelemassa joka viikonloppu. Ja kun kyseessä kuitenkin on ihan työkykyinen ja -ikäinen mummu, joka käy useasti viikossa tässä noin kilometrin päässä muilla asioilla ja kaupoilla. En tiedä miten tässä tilanteessa pitäisi toimia, kun vaikuttaa siltä, että haluaa vain heittäytyä marttyyriksi, jota koko ajan sorretaan ja yritetään sulkea ulos. Käymme nyt noin joka toinen viikonloppu siellä ja vietämme siellä silloin aina useamman tunnin.
Ja kaiken sen vaivannäön ja anoppilassa nököttämisen jälkeen tulet muutaman vuoden kuluttua huomaamaan, että anoppi on yhä tyytymätön ja saattaa jopa tulla lankoja pitkin valittamaan kuinka kelvoton äiti miniä on.
Nimim. koettu on.
Voi ei, tuo on juuri se skenaario, jota pelkään. Olen toivonut, että tilanne rauhottuisi ja anoppi ymmärtäisi itsekin miten naurettavaa mököttämistä ja kiukuttelua pitää. Mies ei jaksa äidilleen asiasta juuri puhua, koska niillä kerroilla kun on puhunut, tilanne muuttuu vielä absurdimmaksi itkupotkuraivari-kohtaukseksi. Nyt yhteinen linjamme on jättää kiukuttelu omaan arvoonsa ja vain toistaa tyhjäpäisesti sitä kyläilykutsua. Siihenkin vain kyllästyy, kun tuntuu kuin inttäisi pienen lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan lukeneeni tältä palstalta joskus kommentin jossa sanottiin että lastenhoitoapu ja tuki on niin arvokasta, ettei kukaan jätä sitä kevyin perustein ottamatta vastaan.
Tämä on täysin totta.
Perheen, työelämän ja kodin pyörittäminen on oikeasti raskasta, jos siihen rinnalle saa turvallisen aikuisen apuun niin se on lottovoitto. Ihminen, joka välittää lapsestasi kuten sinä, rakastaa ja kykenee muodostamaan hyvän suhteen lapsen kanssa, on lahja koko perheelle.
Tälläisestä avusta ja tuesta ei kukaan kieltäydy "kiukuttelun" tai "valtataistelun" takia, siinä yksinkertaisesti häviää niin paljon.
Jos mummo ei pääse perheen elämään vaikka haluaisi, niin mummossa on vika. Näin se vaan on, 99% tapauksista.
Paljon tätä fiksummin ei olisi asiaa voinut sanoiksi pukea. Olisi ihana saada nimenomaan tuota apua ja tukea, sillä kyllä tähän arkeen on mahtunut paljon raskaita hetkiä, varsinkin kun lapsemme on sairastellut paljon. En kuitenkaan halua lähelleni ihmistä, jonka pääasiallinen tehtävä tuntuu olevan osoittaa jokaista tekoani ja kertoa miten väärin sen teen ja kuinka mummo kyllä tietää paremmin. Tuntuu, että lasta tärkeämpää on vain päästä joka tilanteessa osoittamaan miten epäkelpo vanhempi miniä on ja miten loistava vanhempi mummo on.
Ehkäpä aloittajan anoppi näkee jotain ongelmia ja siksi haluaa olla poikansa perheen kanssa tekemisissä? Ap kertoo asiasta Vain Oman Versionsa. Toisen puolen kuuleminen jää meiltä pimentoon. Ap voi värittää omaan pussiinsa asiat, miten haluaa. Anoppi ei voi puolustautua, eikä liioin ap:n mies. Tämähän se on valitettavasti iso ongelma koko palstalla! Jokainen kertoo vain oman versionsa asioista ja mieluusti värittää sitä omaksi edukseen, jotta saisi paljon yläpeukkua ja taustatukea. Toinen osapuoli jää AINA kuulematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin opetelkaa lukemaan. Aloituksen mukaan mummo ei linnoittaudu kahdeksaksi tunniksi lapsen huoneeseen, vaan vierailut voivat pisimmillään jatkua niin kauan. Ehkä anoppi viettää enemmän aikaa poikansa kuin miniän kanssa? Ehkä äiti ja poika haluavat jutella keskenään silloin kun vaimo ei ole kotona? Ja ennen kaikkea, jos ap ei edes ole kotona, niin miksi mies ei saisi kutsua äitiään kylään? Silloin toki on törkeää mennä kutsumatta, jos mies ei ede ole paikalla, mutta ehkä anoppi jopa ajattelee, että leikkimällä lapsen kanssa hän antaa miniälle aikaa olla rauhassa itsekseen? Ja ennen kaikkea, lapsi on 3-vuotias! Siinä iässä lapsi osaa jo haluta itse asioita, lapsi saattaa aivan hyvin haluta olla sen pari tuntia omassa huoneessaa leikkimässä mummon kanssa. Mutta täällä ajatellaan, että mummo on ottanut lapsen suunnilleen panttivangiksi.
Vastaantulemalla voi saavuttaa paljon. Paljon enemmän kaikille sen sijaan, että vetäydytään poteroihin taistelemaan. Mummolle voisi vaikka ehdottaa, että päiväkodista haku sopii esimerkiksi sen kerran viikossa ja lapsi pääsee yökylään useammin, jos sitten ikäänkuin vastineeksi mummo keskittyy kohtuullisen mittaisilla kyläilyillä enemmän koko perheeseen kuin vain lapseen. Hoidosta hakeminen tarkoittaisi myös lapselle lyhyempää hoitopäivää ja kivaa aikaa mummon kanssa, samoin yökyläily voisi hyvinkin olla lapselle mieluinen juttu. Lapsesta tässä nyt ennen kaikkea on kyse, ja 3-vuotias ei enää ole (tai ainakaan pitäisi olla) äidin kanssa samanlaisessa symbioosissa kuin vauvan.
Älä nyt viitsi. Naurettavaa.
Ei sen perheen tarvitse mitään alkaa neuvotella.
Ja tuo on ihan hornaa, että päästää sen mummelin osaksi sitä lapsen arkea. Kohta mummeli hoitaakin jo vasut yms kun sen sinne päästää.
Rajat selviksi ja kaikki myönnyrykset pois tuollaisilta.
Niin että pelit seis vaan, lapsesta välittämättä, kunhan äiti voittaa? Se se vasta on naurettavaa. Jos mummon kanssa on jo keskusteltu rajoista ehkä useaan otteeseen, etäisyyden ottaminen vähäksi aikaa on ok. Kyllä minusta kannattaisi kokeilla sitä, että mummo saisi jotain haluamaansa ja voisi luottaa yhteiseen aikaan lapsen kanssa, niin tilanne ehkä rauhoittuisi itsestään. Voi ne välit pistää poikki myöhemminkin, jos mikään konsti ei auta.
Ei kyse ole mistään taistelusta. Ihme asenne.
Perheellä on oikeus rajoihin. Lapsen takia ne on velvollisuus vetää.
Rajattomien ihmisten kanssa rajoista säätäminen on täyttä ajanhukkaa. Kaikki puhe valuu kuitenkin kuin vesi hanhen selästä.
Taistelua se nimenomaan on, että mummo suljetaan ulos ilman että edes yritetään keskustella asioista.
Miten niin? Se mummo ei ole perheenjäsen.
Perhe vetää rajansa. Minkä jälkeen sen perheen ulkopuolisten kanssa asioidaan kuten kuuluukin ja perhe hyväksi katsoo.
Ei mitään vääntöä, taistelua, kyttäämistä, vihamielisyyttä.
Selkeää perhe-elämää selkeine rajoineen.
Perhe vetää rajansa, mutta kai sillä perheen isälläkin on sanansa sanottavana, mihin raja vedetään? Ap:n tekstin mukaan isää ei äitinsä läsnäolon määrä häiritse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin opetelkaa lukemaan. Aloituksen mukaan mummo ei linnoittaudu kahdeksaksi tunniksi lapsen huoneeseen, vaan vierailut voivat pisimmillään jatkua niin kauan. Ehkä anoppi viettää enemmän aikaa poikansa kuin miniän kanssa? Ehkä äiti ja poika haluavat jutella keskenään silloin kun vaimo ei ole kotona? Ja ennen kaikkea, jos ap ei edes ole kotona, niin miksi mies ei saisi kutsua äitiään kylään? Silloin toki on törkeää mennä kutsumatta, jos mies ei ede ole paikalla, mutta ehkä anoppi jopa ajattelee, että leikkimällä lapsen kanssa hän antaa miniälle aikaa olla rauhassa itsekseen? Ja ennen kaikkea, lapsi on 3-vuotias! Siinä iässä lapsi osaa jo haluta itse asioita, lapsi saattaa aivan hyvin haluta olla sen pari tuntia omassa huoneessaa leikkimässä mummon kanssa. Mutta täällä ajatellaan, että mummo on ottanut lapsen suunnilleen panttivangiksi.
Vastaantulemalla voi saavuttaa paljon. Paljon enemmän kaikille sen sijaan, että vetäydytään poteroihin taistelemaan. Mummolle voisi vaikka ehdottaa, että päiväkodista haku sopii esimerkiksi sen kerran viikossa ja lapsi pääsee yökylään useammin, jos sitten ikäänkuin vastineeksi mummo keskittyy kohtuullisen mittaisilla kyläilyillä enemmän koko perheeseen kuin vain lapseen. Hoidosta hakeminen tarkoittaisi myös lapselle lyhyempää hoitopäivää ja kivaa aikaa mummon kanssa, samoin yökyläily voisi hyvinkin olla lapselle mieluinen juttu. Lapsesta tässä nyt ennen kaikkea on kyse, ja 3-vuotias ei enää ole (tai ainakaan pitäisi olla) äidin kanssa samanlaisessa symbioosissa kuin vauvan.
Älä nyt viitsi. Naurettavaa.
Ei sen perheen tarvitse mitään alkaa neuvotella.
Ja tuo on ihan hornaa, että päästää sen mummelin osaksi sitä lapsen arkea. Kohta mummeli hoitaakin jo vasut yms kun sen sinne päästää.
Rajat selviksi ja kaikki myönnyrykset pois tuollaisilta.
Niin että pelit seis vaan, lapsesta välittämättä, kunhan äiti voittaa? Se se vasta on naurettavaa. Jos mummon kanssa on jo keskusteltu rajoista ehkä useaan otteeseen, etäisyyden ottaminen vähäksi aikaa on ok. Kyllä minusta kannattaisi kokeilla sitä, että mummo saisi jotain haluamaansa ja voisi luottaa yhteiseen aikaan lapsen kanssa, niin tilanne ehkä rauhoittuisi itsestään. Voi ne välit pistää poikki myöhemminkin, jos mikään konsti ei auta.
Ei kyse ole mistään taistelusta. Ihme asenne.
Perheellä on oikeus rajoihin. Lapsen takia ne on velvollisuus vetää.
Rajattomien ihmisten kanssa rajoista säätäminen on täyttä ajanhukkaa. Kaikki puhe valuu kuitenkin kuin vesi hanhen selästä.
Taistelua se nimenomaan on, että mummo suljetaan ulos ilman että edes yritetään keskustella asioista.
Miten niin? Se mummo ei ole perheenjäsen.
Perhe vetää rajansa. Minkä jälkeen sen perheen ulkopuolisten kanssa asioidaan kuten kuuluukin ja perhe hyväksi katsoo.
Ei mitään vääntöä, taistelua, kyttäämistä, vihamielisyyttä.
Selkeää perhe-elämää selkeine rajoineen.
Perhe vetää rajansa, mutta kai sillä perheen isälläkin on sanansa sanottavana, mihin raja vedetään? Ap:n tekstin mukaan isää ei äitinsä läsnäolon määrä häiritse.
Se isoäiti ei edelleenkään ole perheenjäsen.
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä aloittajan anoppi näkee jotain ongelmia ja siksi haluaa olla poikansa perheen kanssa tekemisissä? Ap kertoo asiasta Vain Oman Versionsa. Toisen puolen kuuleminen jää meiltä pimentoon. Ap voi värittää omaan pussiinsa asiat, miten haluaa. Anoppi ei voi puolustautua, eikä liioin ap:n mies. Tämähän se on valitettavasti iso ongelma koko palstalla! Jokainen kertoo vain oman versionsa asioista ja mieluusti värittää sitä omaksi edukseen, jotta saisi paljon yläpeukkua ja taustatukea. Toinen osapuoli jää AINA kuulematta.
Niin, voihan se toki nöhdä kaikenlaista.
Minäkin sain täyteen raapustetun ruutuvihon johon oli kirjattu kaikki mahdolliset puutteet, mitä vanhemmuudessano ja taloudenhoidossani oli havaittu.
Kummasti lähensi ja tuntui tuelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin opetelkaa lukemaan. Aloituksen mukaan mummo ei linnoittaudu kahdeksaksi tunniksi lapsen huoneeseen, vaan vierailut voivat pisimmillään jatkua niin kauan. Ehkä anoppi viettää enemmän aikaa poikansa kuin miniän kanssa? Ehkä äiti ja poika haluavat jutella keskenään silloin kun vaimo ei ole kotona? Ja ennen kaikkea, jos ap ei edes ole kotona, niin miksi mies ei saisi kutsua äitiään kylään? Silloin toki on törkeää mennä kutsumatta, jos mies ei ede ole paikalla, mutta ehkä anoppi jopa ajattelee, että leikkimällä lapsen kanssa hän antaa miniälle aikaa olla rauhassa itsekseen? Ja ennen kaikkea, lapsi on 3-vuotias! Siinä iässä lapsi osaa jo haluta itse asioita, lapsi saattaa aivan hyvin haluta olla sen pari tuntia omassa huoneessaa leikkimässä mummon kanssa. Mutta täällä ajatellaan, että mummo on ottanut lapsen suunnilleen panttivangiksi.
Vastaantulemalla voi saavuttaa paljon. Paljon enemmän kaikille sen sijaan, että vetäydytään poteroihin taistelemaan. Mummolle voisi vaikka ehdottaa, että päiväkodista haku sopii esimerkiksi sen kerran viikossa ja lapsi pääsee yökylään useammin, jos sitten ikäänkuin vastineeksi mummo keskittyy kohtuullisen mittaisilla kyläilyillä enemmän koko perheeseen kuin vain lapseen. Hoidosta hakeminen tarkoittaisi myös lapselle lyhyempää hoitopäivää ja kivaa aikaa mummon kanssa, samoin yökyläily voisi hyvinkin olla lapselle mieluinen juttu. Lapsesta tässä nyt ennen kaikkea on kyse, ja 3-vuotias ei enää ole (tai ainakaan pitäisi olla) äidin kanssa samanlaisessa symbioosissa kuin vauvan.
Älä nyt viitsi. Naurettavaa.
Ei sen perheen tarvitse mitään alkaa neuvotella.
Ja tuo on ihan hornaa, että päästää sen mummelin osaksi sitä lapsen arkea. Kohta mummeli hoitaakin jo vasut yms kun sen sinne päästää.
Rajat selviksi ja kaikki myönnyrykset pois tuollaisilta.
Niin että pelit seis vaan, lapsesta välittämättä, kunhan äiti voittaa? Se se vasta on naurettavaa. Jos mummon kanssa on jo keskusteltu rajoista ehkä useaan otteeseen, etäisyyden ottaminen vähäksi aikaa on ok. Kyllä minusta kannattaisi kokeilla sitä, että mummo saisi jotain haluamaansa ja voisi luottaa yhteiseen aikaan lapsen kanssa, niin tilanne ehkä rauhoittuisi itsestään. Voi ne välit pistää poikki myöhemminkin, jos mikään konsti ei auta.
Ei kyse ole mistään taistelusta. Ihme asenne.
Perheellä on oikeus rajoihin. Lapsen takia ne on velvollisuus vetää.
Rajattomien ihmisten kanssa rajoista säätäminen on täyttä ajanhukkaa. Kaikki puhe valuu kuitenkin kuin vesi hanhen selästä.
Taistelua se nimenomaan on, että mummo suljetaan ulos ilman että edes yritetään keskustella asioista.
Miten niin? Se mummo ei ole perheenjäsen.
Perhe vetää rajansa. Minkä jälkeen sen perheen ulkopuolisten kanssa asioidaan kuten kuuluukin ja perhe hyväksi katsoo.
Ei mitään vääntöä, taistelua, kyttäämistä, vihamielisyyttä.
Selkeää perhe-elämää selkeine rajoineen.
Perhe vetää rajansa, mutta kai sillä perheen isälläkin on sanansa sanottavana, mihin raja vedetään? Ap:n tekstin mukaan isää ei äitinsä läsnäolon määrä häiritse.
Niinhän tässä on tehty, ap on antanut anopin vietää aikaa lapselapsen kanssa niinkuin lapsen isä on halunnut, vaikka jo sekin on tuntunut häiritsevältä.
Mutta nyt hän haluaa vetää rajan siihen, ettei anna lasta turhaan yöksi tai sovi jotain vakihakupäiviä mummolle ja nyt olisi miehen vuoro joustaa asiassa vaikka haluaisikin antaa lapsen äidilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä aloittajan anoppi näkee jotain ongelmia ja siksi haluaa olla poikansa perheen kanssa tekemisissä? Ap kertoo asiasta Vain Oman Versionsa. Toisen puolen kuuleminen jää meiltä pimentoon. Ap voi värittää omaan pussiinsa asiat, miten haluaa. Anoppi ei voi puolustautua, eikä liioin ap:n mies. Tämähän se on valitettavasti iso ongelma koko palstalla! Jokainen kertoo vain oman versionsa asioista ja mieluusti värittää sitä omaksi edukseen, jotta saisi paljon yläpeukkua ja taustatukea. Toinen osapuoli jää AINA kuulematta.
Niin, voihan se toki nöhdä kaikenlaista.
Minäkin sain täyteen raapustetun ruutuvihon johon oli kirjattu kaikki mahdolliset puutteet, mitä vanhemmuudessano ja taloudenhoidossani oli havaittu.
Kummasti lähensi ja tuntui tuelta.
No ei varmaan sellainen tunnu kivalta, mutta monista neuvoista, jotka tulee vanhemmilta, anopilta, apelta, mummolta ukilta kannattaa ottaa vaarin, eikä vaan nakella ylimielisesti ja kaikkitietäväisesti niskojaan. Vanhempien ihmisten neuvoissa voi piillä suuri viisaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä aloittajan anoppi näkee jotain ongelmia ja siksi haluaa olla poikansa perheen kanssa tekemisissä? Ap kertoo asiasta Vain Oman Versionsa. Toisen puolen kuuleminen jää meiltä pimentoon. Ap voi värittää omaan pussiinsa asiat, miten haluaa. Anoppi ei voi puolustautua, eikä liioin ap:n mies. Tämähän se on valitettavasti iso ongelma koko palstalla! Jokainen kertoo vain oman versionsa asioista ja mieluusti värittää sitä omaksi edukseen, jotta saisi paljon yläpeukkua ja taustatukea. Toinen osapuoli jää AINA kuulematta.
Niin, voihan se toki nöhdä kaikenlaista.
Minäkin sain täyteen raapustetun ruutuvihon johon oli kirjattu kaikki mahdolliset puutteet, mitä vanhemmuudessano ja taloudenhoidossani oli havaittu.
Kummasti lähensi ja tuntui tuelta.
No ei varmaan sellainen tunnu kivalta, mutta monista neuvoista, jotka tulee vanhemmilta, anopilta, apelta, mummolta ukilta kannattaa ottaa vaarin, eikä vaan nakella ylimielisesti ja kaikkitietäväisesti niskojaan. Vanhempien ihmisten neuvoissa voi piillä suuri viisaus.
Juu.
Minäkin opin että jos mummo tuo meille (pyytämättä) nakkisoppaa, siitä pitää kiittää ainakin kaksi tuntia. Muu on kiittämättömyyttä.
Opin myös sen että maustekaapista ei ksokaan ikinä missään tapauksessa saa löytyä vahingossakaan yhtään maustepurkkia, jossa on viim käyttöpäivä edes löhestymässä.
Opin myös sen että ihan varmasti valitsimme lapselle väärän koulun koska mummo oli kerran melkein kuullut että joku sentapainen koulu oli ehkä ollut huono.
Samaten opin että lapselle kuulemma pitää joka kerta työntää ruokaa suuhun kun lapsi avaa suinsa. Siis kuulemma kyynärtaipeessa pitää roikkua ruokapussi jonka kanssa pitää päivystää alati lapsen vieressä.
Opin että vain mummp tietää kasvaako lapsi oikein. Neuvolan käyrät on kuulemma puppua.
T. Äiti, 40 vee
Niin että pelit seis vaan, lapsesta välittämättä, kunhan äiti voittaa? Se se vasta on naurettavaa. Jos mummon kanssa on jo keskusteltu rajoista ehkä useaan otteeseen, etäisyyden ottaminen vähäksi aikaa on ok. Kyllä minusta kannattaisi kokeilla sitä, että mummo saisi jotain haluamaansa ja voisi luottaa yhteiseen aikaan lapsen kanssa, niin tilanne ehkä rauhoittuisi itsestään. Voi ne välit pistää poikki myöhemminkin, jos mikään konsti ei auta.