Lue keskustelun säännöt.
Anoppi ja lapsenhoito
Miniä
29.12.2017 |
Miten usein teillä mummo hoitaa lasta? Meillä on kolmevuotias, jota anoppi tapaa keskimäärin kerran viikossa. Hän asuu lähellä. Minun äitini on kuollut, eikä sukuni ole hoitanut lastani koskaan (koska anopin pitää aina saada hoitaa).
Nyt anoppi oli taas kylässä, vain minä ja lapsi paikalla. Hän ei puhunut minulle kahteen tuntiin juuri mitään, vaan oli lapsen kanssa motittautunut leikkihuoneeseen. Anoppi haluaa aina olla lapsen kanssa kahden, eikä muita saa olla läsnä.
Tuli ruoka-aika, ja sanoin että nyt olisi hyvä rauhoittaa tilanne ruokailulle ja unille (lapsi vielä flunssassa). Anoppi ilmoitti että hän istuu pöytään (ei siis suostunut lähtemään) keskustelemaan. Tämän jälkeen tilitti siitä, miten lapsen (vai mummon) oikeus on nähdä mummoa useammin, jäädä viikonloppuisin yöksi, hakea päiväkodista vähintään kerran viikossa jne. Että lasta suurinpiirtein pantataan, joka on tietysti minun syyni (on ehkä 1-3 kertaa vuodessa mummolla yötä).
Huoh. Hän on keskimäärin täällä kerran viikossa ja saattaa helposti olla 8 h kerralla, etenkin jos minä en ole paikalla. Mies on mammanpoika ja tottakai aina samaa mieltä anopin kanssa. Jos tästä alan taistelemaan, niin ero tulee varmasti.
Mikä on sopiva määrä?
Kommentit (336)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin opetelkaa lukemaan. Aloituksen mukaan mummo ei linnoittaudu kahdeksaksi tunniksi lapsen huoneeseen, vaan vierailut voivat pisimmillään jatkua niin kauan. Ehkä anoppi viettää enemmän aikaa poikansa kuin miniän kanssa? Ehkä äiti ja poika haluavat jutella keskenään silloin kun vaimo ei ole kotona? Ja ennen kaikkea, jos ap ei edes ole kotona, niin miksi mies ei saisi kutsua äitiään kylään? Silloin toki on törkeää mennä kutsumatta, jos mies ei ede ole paikalla, mutta ehkä anoppi jopa ajattelee, että leikkimällä lapsen kanssa hän antaa miniälle aikaa olla rauhassa itsekseen? Ja ennen kaikkea, lapsi on 3-vuotias! Siinä iässä lapsi osaa jo haluta itse asioita, lapsi saattaa aivan hyvin haluta olla sen pari tuntia omassa huoneessaa leikkimässä mummon kanssa. Mutta täällä ajatellaan, että mummo on ottanut lapsen suunnilleen panttivangiksi.
Vastaantulemalla voi saavuttaa paljon. Paljon enemmän kaikille sen sijaan, että vetäydytään poteroihin taistelemaan. Mummolle voisi vaikka ehdottaa, että päiväkodista haku sopii esimerkiksi sen kerran viikossa ja lapsi pääsee yökylään useammin, jos sitten ikäänkuin vastineeksi mummo keskittyy kohtuullisen mittaisilla kyläilyillä enemmän koko perheeseen kuin vain lapseen. Hoidosta hakeminen tarkoittaisi myös lapselle lyhyempää hoitopäivää ja kivaa aikaa mummon kanssa, samoin yökyläily voisi hyvinkin olla lapselle mieluinen juttu. Lapsesta tässä nyt ennen kaikkea on kyse, ja 3-vuotias ei enää ole (tai ainakaan pitäisi olla) äidin kanssa samanlaisessa symbioosissa kuin vauvan.
Älä nyt viitsi. Naurettavaa.
Ei sen perheen tarvitse mitään alkaa neuvotella.
Ja tuo on ihan hornaa, että päästää sen mummelin osaksi sitä lapsen arkea. Kohta mummeli hoitaakin jo vasut yms kun sen sinne päästää.
Rajat selviksi ja kaikki myönnyrykset pois tuollaisilta.
Niin että pelit seis vaan, lapsesta välittämättä, kunhan äiti voittaa? Se se vasta on naurettavaa. Jos mummon kanssa on jo keskusteltu rajoista ehkä useaan otteeseen, etäisyyden ottaminen vähäksi aikaa on ok. Kyllä minusta kannattaisi kokeilla sitä, että mummo saisi jotain haluamaansa ja voisi luottaa yhteiseen aikaan lapsen kanssa, niin tilanne ehkä rauhoittuisi itsestään. Voi ne välit pistää poikki myöhemminkin, jos mikään konsti ei auta.
Ei kyse ole mistään taistelusta. Ihme asenne.
Perheellä on oikeus rajoihin. Lapsen takia ne on velvollisuus vetää.
Rajattomien ihmisten kanssa rajoista säätäminen on täyttä ajanhukkaa. Kaikki puhe valuu kuitenkin kuin vesi hanhen selästä.
Taistelua se nimenomaan on, että mummo suljetaan ulos ilman että edes yritetään keskustella asioista.
Miten niin? Se mummo ei ole perheenjäsen.
Perhe vetää rajansa. Minkä jälkeen sen perheen ulkopuolisten kanssa asioidaan kuten kuuluukin ja perhe hyväksi katsoo.
Ei mitään vääntöä, taistelua, kyttäämistä, vihamielisyyttä.
Selkeää perhe-elämää selkeine rajoineen.
Perhe vetää rajansa, mutta kai sillä perheen isälläkin on sanansa sanottavana, mihin raja vedetään? Ap:n tekstin mukaan isää ei äitinsä läsnäolon määrä häiritse.
Se isoäiti ei edelleenkään ole perheenjäsen.
Ei olekaan, mutta hänen poikansa on.
Aivan ja poika on jo saanut kohtuuttoman paljon sille äidilleen sitä aikaa, kun tämä on jokaikinen viikko siellä perheessä 8 tuntia. Nyt on pojan vuoro joustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oispa mullakin ollut tollanen anoppi. Olisin ottanut avun vastaan ilomielin.
Vierailija kirjoitti:
Oispa mullakin ollut tollanen anoppi. Olisin ottanut avun vastaan ilomielin.
Anna osoite. Täältä saat yliaktiivisen isoäidin ja kaupan päälle lapsettoman besserwisser-tädin.
Ai niin ja opin myös sen että me emme saa matksutaa ulkomaille moikkaamaan ystäväperhettä. Vaikka minä saan matkat ja hotellin työn puolesta. Isoäidin mielestä me emme saa matksutaa. Hän ei ole koskaan käynyt ulkomailla. Ulkomailla on vaarallista.
Vierailija kirjoitti:
Ai niin ja opin myös sen että me emme saa matksutaa ulkomaille moikkaamaan ystäväperhettä. Vaikka minä saan matkat ja hotellin työn puolesta. Isoäidin mielestä me emme saa matksutaa. Hän ei ole koskaan käynyt ulkomailla. Ulkomailla on vaarallista.
Samoja oppeja saatu täälläkin.
Lisäksi kun lapsi herää sen luo ei saa mennä ennen kuin se itkee, ja lasta pitää pakottaa ruokapöytään ja syömään, potallekin oppii kun vaan väkisin pitelee lasta siinä. Lapsi täytyy myös aina nukuttaa ulkona, vaikka mummolle on kerrottu, että lapsi nukkuu parhaiten sisällä (mutta sen tietty on pakko olla valhe, koska hänen lapset nukkuivat ulkona).
Mummon ohjeiden punaiseksi langaksi on selkiytynyt, että kaikki pakottaminen on lapselle hyväksi. Ja, että koko perheen täytyy elää niukkuudessa ilman nautintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai niin ja opin myös sen että me emme saa matksutaa ulkomaille moikkaamaan ystäväperhettä. Vaikka minä saan matkat ja hotellin työn puolesta. Isoäidin mielestä me emme saa matksutaa. Hän ei ole koskaan käynyt ulkomailla. Ulkomailla on vaarallista.
Samoja oppeja saatu täälläkin.
Lisäksi kun lapsi herää sen luo ei saa mennä ennen kuin se itkee, ja lasta pitää pakottaa ruokapöytään ja syömään, potallekin oppii kun vaan väkisin pitelee lasta siinä. Lapsi täytyy myös aina nukuttaa ulkona, vaikka mummolle on kerrottu, että lapsi nukkuu parhaiten sisällä (mutta sen tietty on pakko olla valhe, koska hänen lapset nukkuivat ulkona).Mummon ohjeiden punaiseksi langaksi on selkiytynyt, että kaikki pakottaminen on lapselle hyväksi. Ja, että koko perheen täytyy elää niukkuudessa ilman nautintoja.
Juu, ulkona pitää nukkua. Meidän astmalapsella on pakkasraja, mutta koko astma on kuulemma ihan keksitty juttu muutenkin. Ihan mummolle keksittyä sepitettä, kuten ruoka-aineallergiatkin. Ja meidän talokin on homeessa, koska mummo oli jonkun entisen entisen naapurimme kanssa jutellut ja kuullut.
Vierailija kirjoitti:
Ai niin ja opin myös sen että me emme saa matksutaa ulkomaille moikkaamaan ystäväperhettä. Vaikka minä saan matkat ja hotellin työn puolesta. Isoäidin mielestä me emme saa matksutaa. Hän ei ole koskaan käynyt ulkomailla. Ulkomailla on vaarallista.
No kaikesta teettekin ongelmia. Eikö tuollaiset ’mielipiteet’ voi vain ohittaa, repimättä siitä suurempaa draamaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai niin ja opin myös sen että me emme saa matksutaa ulkomaille moikkaamaan ystäväperhettä. Vaikka minä saan matkat ja hotellin työn puolesta. Isoäidin mielestä me emme saa matksutaa. Hän ei ole koskaan käynyt ulkomailla. Ulkomailla on vaarallista.
No kaikesta teettekin ongelmia. Eikö tuollaiset ’mielipiteet’ voi vain ohittaa, repimättä siitä suurempaa draamaa?
No mullehan juuri neuvottiin että viisaiden vanhusten neuvot pitää tallettaa sydämeen. Tämä jalo ja hieno neuvo oli siinä samaisessa ruutuvihossa jossa oli ne muutkin viisaudet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai niin ja opin myös sen että me emme saa matksutaa ulkomaille moikkaamaan ystäväperhettä. Vaikka minä saan matkat ja hotellin työn puolesta. Isoäidin mielestä me emme saa matksutaa. Hän ei ole koskaan käynyt ulkomailla. Ulkomailla on vaarallista.
No kaikesta teettekin ongelmia. Eikö tuollaiset ’mielipiteet’ voi vain ohittaa, repimättä siitä suurempaa draamaa?
Tottakai tällaiset ohjeet vain ohitetaan. Nämä oli lähinnä esimerkkejä numerolle 259, jonka mielestä edelliseltä sukupolvelta saa hyviä ohjeita, jotka vaan pitää hyväksyä vaikka vähän ikävältä tuntuisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai niin ja opin myös sen että me emme saa matksutaa ulkomaille moikkaamaan ystäväperhettä. Vaikka minä saan matkat ja hotellin työn puolesta. Isoäidin mielestä me emme saa matksutaa. Hän ei ole koskaan käynyt ulkomailla. Ulkomailla on vaarallista.
No kaikesta teettekin ongelmia. Eikö tuollaiset ’mielipiteet’ voi vain ohittaa, repimättä siitä suurempaa draamaa?
Tottakai tällaiset ohjeet vain ohitetaan. Nämä oli lähinnä esimerkkejä numerolle 259, jonka mielestä edelliseltä sukupolvelta saa hyviä ohjeita, jotka vaan pitää hyväksyä vaikka vähän ikävältä tuntuisikin.
No minä oon se numero 259. Kerroin näitä viisauden helmiä jotka minulle on ruutuvihossa annettu ja joita minua kehotettiin vaalimaan erityisellä hartaudella.
Eli onko tää nyt viisaan vanhuksen helmi vai ei?
259
Entäs tää Suuri Syntini? Olen ostanut nettikirppikseltä lastenvaatteita. Niin Ei Saa Tehdä. Odottaako häpeäpaalu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä aloittajan anoppi näkee jotain ongelmia ja siksi haluaa olla poikansa perheen kanssa tekemisissä? Ap kertoo asiasta Vain Oman Versionsa. Toisen puolen kuuleminen jää meiltä pimentoon. Ap voi värittää omaan pussiinsa asiat, miten haluaa. Anoppi ei voi puolustautua, eikä liioin ap:n mies. Tämähän se on valitettavasti iso ongelma koko palstalla! Jokainen kertoo vain oman versionsa asioista ja mieluusti värittää sitä omaksi edukseen, jotta saisi paljon yläpeukkua ja taustatukea. Toinen osapuoli jää AINA kuulematta.
Niin, voihan se toki nöhdä kaikenlaista.
Minäkin sain täyteen raapustetun ruutuvihon johon oli kirjattu kaikki mahdolliset puutteet, mitä vanhemmuudessano ja taloudenhoidossani oli havaittu.
Kummasti lähensi ja tuntui tuelta.
No ei varmaan sellainen tunnu kivalta, mutta monista neuvoista, jotka tulee vanhemmilta, anopilta, apelta, mummolta ukilta kannattaa ottaa vaarin, eikä vaan nakella ylimielisesti ja kaikkitietäväisesti niskojaan. Vanhempien ihmisten neuvoissa voi piillä suuri viisaus.
Tähän oli vastauksena nuo vanhusten suuret viisaudet lastenhoidosta, ei kuulostanut viisailta ohjeilta mielestäni :)
Olin kiireinen enkä ehtinyt vastata äitini soittoon enkä tekstareihin, joissa puheli jotain joutavia. Sitten soitti selkäni takana eksälleni (lapseni isälle) ja sopi hänen kanssaan tapaamisen lapseni kanssa kaksi päivää myöhemmin. Kun sitten soitin hänelle ja sanoin, että jos haluaa tavata lastani, niin se sopii, mutta pitäisi kunnioittaa päivärytmiä ja ruoka-aikoja. Äitini huusi ja löi luuri korvaan. Soitin myöhemmin iltapäivällä uudestaan, sama toistui.
Mummin luo meno ei olisi ongelma, jos siellä voitaisiin noudattaa turvallista päivärytmiä ja olla tarjoamatta suolakeksejä, suklaata ja muita herkkuja joka välissä. Ja se yhdessä oleminen? Äitini jaksaa olla ulkona leikki-ikäisen kanssa n. 15 minuuttia, erittäin hyvässsä tapauksessa peräti 30 min. Sen jälkeen istutaan sisällä katsomassa piirrettyjä ja syömässä herkkuja. Ja sitten pitäisi kiittää ja ylistää mummia, antaa rahaa lapsen kanssa olosta tai vähintään tuoda lahjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä aloittajan anoppi näkee jotain ongelmia ja siksi haluaa olla poikansa perheen kanssa tekemisissä? Ap kertoo asiasta Vain Oman Versionsa. Toisen puolen kuuleminen jää meiltä pimentoon. Ap voi värittää omaan pussiinsa asiat, miten haluaa. Anoppi ei voi puolustautua, eikä liioin ap:n mies. Tämähän se on valitettavasti iso ongelma koko palstalla! Jokainen kertoo vain oman versionsa asioista ja mieluusti värittää sitä omaksi edukseen, jotta saisi paljon yläpeukkua ja taustatukea. Toinen osapuoli jää AINA kuulematta.
Niin, voihan se toki nöhdä kaikenlaista.
Minäkin sain täyteen raapustetun ruutuvihon johon oli kirjattu kaikki mahdolliset puutteet, mitä vanhemmuudessano ja taloudenhoidossani oli havaittu.
Kummasti lähensi ja tuntui tuelta.
No ei varmaan sellainen tunnu kivalta, mutta monista neuvoista, jotka tulee vanhemmilta, anopilta, apelta, mummolta ukilta kannattaa ottaa vaarin, eikä vaan nakella ylimielisesti ja kaikkitietäväisesti niskojaan. Vanhempien ihmisten neuvoissa voi piillä suuri viisaus.
Tähän oli vastauksena nuo vanhusten suuret viisaudet lastenhoidosta, ei kuulostanut viisailta ohjeilta mielestäni :)
Parinkymmenen vuoden aikana monet asiat ovat muuttuneet valtavasti, myös lastenhoitokäytännöt. Netti tuo koko ajan uusia tuulia ja ’kotkotuksia’.
Itse isovanhempansa teen niin kuin vanhemmat sanovat, vaikka mielessäni välillä olisi joku muukin ratkaisu.
Se varmaan on muuttunut ratkaisevimmalla tavalla, että isovanhempien omille vanhemmuuden kokemuksille ei anneta enää mitään arvoa.
Minulla ja miehelläni on kolme aikuista lasta, joiden lapsia hoidamme hyvin säännöllisesti. Haemme pk:sta, koulusta, kuskaamme, leikimme, ruokin heidät, yökylitän jne, autamme monella tavalla arjen ruuhkavuosissa.
Pidämme kuitenkin selvät rajat, vaikka läheisiä olemmekin. Emme mene kutsumatta kylään, meillä ei ole avaimia. Autamme tarvittaessa ja saamme myös apua.
Täällä ulisevat miniät ovat luultavasti itse syypäitä anoppiensa kauheuteen. Kauhea miniä => kauhea anoppi.
Vierailija kirjoitti:
Täällä ulisevat miniät ovat luultavasti itse syypäitä anoppiensa kauheuteen. Kauhea miniä => kauhea anoppi.
Juu. Niin sen täytyy olla.
Paljon fiksuja kommentteja tullutkin jo. Toivottavasti aloittaja et oikeasti luovuta hevillä ja jää ihan tossuksi tuon anoppi-jyrän alle vaan jaksat toimia oman lapsesi ja perheesi parhaaksi.
Toivon myös että miehesi aikuistuu,herää ja saatte keskinäisen kunnioituksenne ja luottamussuhteenne kuntoon.
Tuonkaltainen anoppiushan pääsee suorastaan roihahtamaan jos pojan ja miniän välit huononevat tai jos tulisi esim.ero. Tuollainen anoppi astuisi varmasti iloisena äitihahmon saappaisiin.
En ymmärrä miten joillekin ei riitä mikään. Hänhän on ihan oikeasti itsekäs tuossa asiassa,tuleekohan mieleensä ollenkaan että mitä jos muutkin sukulaiset(jotka toivottavasti ovat läheisiä) vaatisivat samoja asioita. Reiluuden nimissähän muillekin läheisimme,mahdolliselle vaarille,tädeille,enoille,kummeille tms kuuluisi tuolla tyylillä hoitaen omat kolonsa sellaisesta aikataulutetusta vaatimusten kalenterista, melko uskomaton ajatus...
kyllä se niin menee että kukaan teidän oman ydinperheen ulkopuolelta ei voi tuollaisia vaatia. Kaikki lähtee teidän tarpeista.
Jos et tahdo riitaa (täytyy myöntää että tyynenä ihmisenä jopa itse jo kihisisin tuossa tilanteessa sanoa suorat sanat tai olisin sanonut jo aikaa sitten) mitäpä jos tästälähin vaan tyynesti ottaisit oman paikkasi kun tunnet tarvetta (leikkihuoneeseen meno,lapsen fyysisesti kädestä ottaminen tai syliin nappaaminen että lähdetäänpä syömään,vessaan,nukkumaan...) jotkin ihmistyypithän saa suorastaan virtaa ja voimaa jos pääsee hämmentämään ja aihettamaan toimillaan kaaosta.
Tyyntä ja vahvaa on vaikeampi yrittää kiusata.
Omituisiin,tungetteleviin ja määräileviin vaatimuksiin tai ehdotuksiin voi vastata naurahtamalla vaikka että noh,jospa ei nyt kuitenkaan hehheh.
"Mietipä nyt Irma,jos heikki,Maija,jne jne vaatisivat samoja asioita kuin sinä. Ei kellossa ihan taitaisi tunnit riittää." tai sitten ihan asiallisesti että
"kiitos emme tarvitse emmekä halua näin paljon ULKOPUOLISTA apua. Arvostamme omaa perheenkeskistä aikaamme ja meillä on paljon muutakin elämää.Mukava tietää että JOS joskus tarve tulee,olet valmis antamaan hoitoapua" kyllä tuon tilanteen pystyy hoitamaan monella tapaa,myös niin että miehesikin pystyy ne asiat rinnallasi esittämään vaikkei haluaisi riidellä äitinsä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä aloittajan anoppi näkee jotain ongelmia ja siksi haluaa olla poikansa perheen kanssa tekemisissä? Ap kertoo asiasta Vain Oman Versionsa. Toisen puolen kuuleminen jää meiltä pimentoon. Ap voi värittää omaan pussiinsa asiat, miten haluaa. Anoppi ei voi puolustautua, eikä liioin ap:n mies. Tämähän se on valitettavasti iso ongelma koko palstalla! Jokainen kertoo vain oman versionsa asioista ja mieluusti värittää sitä omaksi edukseen, jotta saisi paljon yläpeukkua ja taustatukea. Toinen osapuoli jää AINA kuulematta.
Niin, voihan se toki nöhdä kaikenlaista.
Minäkin sain täyteen raapustetun ruutuvihon johon oli kirjattu kaikki mahdolliset puutteet, mitä vanhemmuudessano ja taloudenhoidossani oli havaittu.
Kummasti lähensi ja tuntui tuelta.
No ei varmaan sellainen tunnu kivalta, mutta monista neuvoista, jotka tulee vanhemmilta, anopilta, apelta, mummolta ukilta kannattaa ottaa vaarin, eikä vaan nakella ylimielisesti ja kaikkitietäväisesti niskojaan. Vanhempien ihmisten neuvoissa voi piillä suuri viisaus.
Tähän oli vastauksena nuo vanhusten suuret viisaudet lastenhoidosta, ei kuulostanut viisailta ohjeilta mielestäni :)
Parinkymmenen vuoden aikana monet asiat ovat muuttuneet valtavasti, myös lastenhoitokäytännöt. Netti tuo koko ajan uusia tuulia ja ’kotkotuksia’.
Itse isovanhempansa teen niin kuin vanhemmat sanovat, vaikka mielessäni välillä olisi joku muukin ratkaisu.
Se varmaan on muuttunut ratkaisevimmalla tavalla, että isovanhempien omille vanhemmuuden kokemuksille ei anneta enää mitään arvoa.
Minulla ja miehelläni on kolme aikuista lasta, joiden lapsia hoidamme hyvin säännöllisesti. Haemme pk:sta, koulusta, kuskaamme, leikimme, ruokin heidät, yökylitän jne, autamme monella tavalla arjen ruuhkavuosissa.
Pidämme kuitenkin selvät rajat, vaikka läheisiä olemmekin. Emme mene kutsumatta kylään, meillä ei ole avaimia. Autamme tarvittaessa ja saamme myös apua.
Kuulostaa hyvältä :) tiedätte, että olette kasvattanut hyvät lapset ja luotatte heidän taitoihin nyt vuorostaan kasvattaa omansa. Niin sen kuuluu ollakin.
No on Ap:lla ongelma. Meillä on toinen mummo niin sairas että ei voi hoitaa meidän lasta ja toinen mummo suostuu vahtimaan korkeintaan kaksi tuntia kerralla. Asuvat vielä niin kaukana että tavataan muutenkin vain pari kertaa vuodessa. Olisi ihanaa jos olisi mummo lähellä joka haluaisi hoitaa lasta.
Ei olekaan, mutta hänen poikansa on.