Lue keskustelun säännöt.
Jokaisen, joka sanoo, että työtä löytyy vaikka miten paljon, kun vain etsii...
29.12.2017 |
..pitäisi antaa se oma työpaikka jollekulle, joka ei sitä työtä ole etsinnöistä huolimatta saanut. Sitten tämä henkilö etsisi uuden työn ja antaisi tämän taas sellaiselle, joka ei sitä saanut jne. Ja tätä jatkettaisiin niin kauan kuin kaikilla halukkailla on töitä. Miksi se, jolle se työnhaku on niin hiton helppoa, ei voisi tehdä sitä toisten puolesta?
Itse olen työelämässä, mutta ottaa niin päähän tämä sama vanha virsi.
Kommentit (209)
Vierailija kirjoitti:
Työttömyysprosentti ei Suomessa ole kovinkaan korkea (7), oli huomattavasti korkeampi aikoinaan kun 90-luvulla opintojen jälkeen etsin töitä. Nyt olen korkeapalkkainen asiantuntija mutta silloin samassa asemassa kuin nykyiset työttömät. Jo opiskeluaikana hain oman alan kesätöitä laajasti, eri maistakin ja sain työkokemusta vaikka palkat oli pieniä, opiskelin opintolainalla. Valmistumisen jälkeen otin vastaan määräaikaisia pestejä eri kaupungeista ja eri maista, pidin vain perusäitiyslomat ja palasin määräaikaisiin pesteihin, välillä asuin lasten kanssa eri paikkakunnalla kuin mies. Työkokemus karttui, ja saavutin nykyisen hyväpalkkaisen asemani. Tehkää perässä, vaatii paljon aktiivisuutta, uskoa itseen ja rohkeutta mutta nykyään on jo helpompaakin kuin silloin 25 v sitten.
Sama kokemus, paitsi että saavutettuani hyväpalkkaisen asemani tuli firmaan YT:t, ja jouduin lähtemään. Tässä sitä töitä taas haeskellaan.
Sinun opiskeluaikasi on tainnut osua 80-luvun jälkipuolelle, jolloin olikin helppo saada oman alan kesätöitä. Nykyään moni joutuu niistä vain haaveilemaan, hyvä jos saa mitään töitä. Palkattomiin harjoitteluihinkaan kun ei meinaa opiskelijat päästä.
Tuosta työttömyysprosentista niin oletko ollenkaan ottanut huomioon sitä, että nollatuntiduuneja ei 25 vuotta sitten ollut likikään sillä lailla kuin nyt? Todellinen työttömyys nykyään on pahempi kuin tuo 7 %. Työlliseksi eli ei-työttömäksi kun lasketaan, jos tekee tunninkin viikossa töitä. Työttömyyspäivärahan saajia on nykyään paljon enemmän kuin työttömiä. 90-luvulla päivärahanraajien ja työttömien määrät olivat lähempänä toisiaan.
Työllisyystilanne nyt ei ole olennaisesti helpompi kuin silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömyysprosentti ei Suomessa ole kovinkaan korkea (7), oli huomattavasti korkeampi aikoinaan kun 90-luvulla opintojen jälkeen etsin töitä. Nyt olen korkeapalkkainen asiantuntija mutta silloin samassa asemassa kuin nykyiset työttömät. Jo opiskeluaikana hain oman alan kesätöitä laajasti, eri maistakin ja sain työkokemusta vaikka palkat oli pieniä, opiskelin opintolainalla. Valmistumisen jälkeen otin vastaan määräaikaisia pestejä eri kaupungeista ja eri maista, pidin vain perusäitiyslomat ja palasin määräaikaisiin pesteihin, välillä asuin lasten kanssa eri paikkakunnalla kuin mies. Työkokemus karttui, ja saavutin nykyisen hyväpalkkaisen asemani. Tehkää perässä, vaatii paljon aktiivisuutta, uskoa itseen ja rohkeutta mutta nykyään on jo helpompaakin kuin silloin 25 v sitten.
Eli uskot vahvasti että jos nyt menettäisit hyväpalkkaisen asemasi sinulle ei olisi ongelma työllistyä heti uudestaan ja vieläpä hyvään asemaan?
On tainnut tulla ikää lisää sitten noiden aikojen ja ikärasismi lävähtäisi silmille heti jos joutuisi työttömäksi.
Kun katsellaan ihan korkeimpia paikkoja eri aloilla niin ei ne valitut taida aivan untuvikkoja olla. Päivi Nerg on syntynyt v 1958, valittiin vasta valtionvarainministeriöön alivaltiosihteeriksi. Vaikka vastavalmistuneilla saattaa olla uudempaa tietoa joistain asioista, akateemisissa ammateissa monissakin tarvitaan johtotasolla näkemystä mitä kirjoista ei opita, tulee kokemuksen ja monipuolisen työuran kautta. Eli uskoisin työllistyväni, epävirallisesti on kyseltykin halujani vaihtaa paikkaa. Minusta on ihan hölmöä miettiä kuinka vastavalmistuneet työttömät ja pitkän työuran tehneet voisivat vaihtaa rooleja. Miettikää paremminkin mitä nuo uran tehneet tekivät silloin uransa alkuvaiheesa, ei se onnistuminen ole pelkkää sattumaa tai suhteita, paljon tarvitaan kovaa työtä, aktiivisuutta, päämäärätietoisuutta ja rohkeutta. Pohtimista mitkä ovat ne omat kyvyt ja vahvuudet työelämässä ja valinnat koulutuksiin ja töihin missä noita voi hyödyntää ja kehittää edelleen. Minua ihmetyttää ap ja muut palstalla jotka heittävät tavallaan hukkaan ensimmäisen korkeakoulutuksensa jos töitä ei heti löydy ja lähtevät täysin toiselle alalle. Eikö olisi mahdollista yhdistää koulutuksia, muuntokouluttaa itseä? Jos aineenopettajan hommia ei löydy, löytyykö luokanopen johon voi muuntokouluttautua jne. Parantaa omaa ammattitaitoa jollekin alalle sen sijaan, että hankkii toisen hankalasti työllistävän tutkinnon entisen viereen ja jatkaa työnhakua 30+ ilman oikeaa työkokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömyysprosentti ei Suomessa ole kovinkaan korkea (7), oli huomattavasti korkeampi aikoinaan kun 90-luvulla opintojen jälkeen etsin töitä. Nyt olen korkeapalkkainen asiantuntija mutta silloin samassa asemassa kuin nykyiset työttömät. Jo opiskeluaikana hain oman alan kesätöitä laajasti, eri maistakin ja sain työkokemusta vaikka palkat oli pieniä, opiskelin opintolainalla. Valmistumisen jälkeen otin vastaan määräaikaisia pestejä eri kaupungeista ja eri maista, pidin vain perusäitiyslomat ja palasin määräaikaisiin pesteihin, välillä asuin lasten kanssa eri paikkakunnalla kuin mies. Työkokemus karttui, ja saavutin nykyisen hyväpalkkaisen asemani. Tehkää perässä, vaatii paljon aktiivisuutta, uskoa itseen ja rohkeutta mutta nykyään on jo helpompaakin kuin silloin 25 v sitten.
Eli uskot vahvasti että jos nyt menettäisit hyväpalkkaisen asemasi sinulle ei olisi ongelma työllistyä heti uudestaan ja vieläpä hyvään asemaan?
On tainnut tulla ikää lisää sitten noiden aikojen ja ikärasismi lävähtäisi silmille heti jos joutuisi työttömäksi.
Kun katsellaan ihan korkeimpia paikkoja eri aloilla niin ei ne valitut taida aivan untuvikkoja olla. Päivi Nerg on syntynyt v 1958, valittiin vasta valtionvarainministeriöön alivaltiosihteeriksi. Vaikka vastavalmistuneilla saattaa olla uudempaa tietoa joistain asioista, akateemisissa ammateissa monissakin tarvitaan johtotasolla näkemystä mitä kirjoista ei opita, tulee kokemuksen ja monipuolisen työuran kautta. Eli uskoisin työllistyväni, epävirallisesti on kyseltykin halujani vaihtaa paikkaa. Minusta on ihan hölmöä miettiä kuinka vastavalmistuneet työttömät ja pitkän työuran tehneet voisivat vaihtaa rooleja. Miettikää paremminkin mitä nuo uran tehneet tekivät silloin uransa alkuvaiheesa, ei se onnistuminen ole pelkkää sattumaa tai suhteita, paljon tarvitaan kovaa työtä, aktiivisuutta, päämäärätietoisuutta ja rohkeutta. Pohtimista mitkä ovat ne omat kyvyt ja vahvuudet työelämässä ja valinnat koulutuksiin ja töihin missä noita voi hyödyntää ja kehittää edelleen. Minua ihmetyttää ap ja muut palstalla jotka heittävät tavallaan hukkaan ensimmäisen korkeakoulutuksensa jos töitä ei heti löydy ja lähtevät täysin toiselle alalle. Eikö olisi mahdollista yhdistää koulutuksia, muuntokouluttaa itseä? Jos aineenopettajan hommia ei löydy, löytyykö luokanopen johon voi muuntokouluttautua jne. Parantaa omaa ammattitaitoa jollekin alalle sen sijaan, että hankkii toisen hankalasti työllistävän tutkinnon entisen viereen ja jatkaa työnhakua 30+ ilman oikeaa työkokemusta.
Ei se minun aiempi koulutus ja työkokemukseni silti mihinkään katoa vaikka toiselle alalle kouluttaudunkin. Tottakai minä voin edelleen hakea niitä edellisenkin alan paikkoja. Tyhmäähän minun olisi jättää kouluttautumatta, jos ei sitä aiempaa koulutusta vastaavaa työtä juurikaan ole. Ja tyhmää olisi myös olla työttömänä kaupan kassatyön sijaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ongelma on se, että hän tekee tyhjästä asiaa. Koko keskustelussa ei ole järkeä.
Jos olet aina saanut töitä, voit väittää töitä löytyvän, kun vaan jaksaa etsiä.
Jos olet jatkuvasti työttömänä, voit väittää, että töitä ei ole.
Molemmat ovat oikeassa. Työpaikkoja on, mutta työhön on vaikea päästä.
Tsekeissä avoimia työpaikkoja on enemmän kuin työttömiä, mutta silti kaikki eivät ole työssä, vaan kolme prosenttia väestöstä on työttömänä. Joku täällä kertoikin jo, että työelämä yleensäkin on muuttumassa sellaiseksi, että osaamista tarpeeseen halutaan ostaa. Todennäköisesti varsinaisten työpaikkojen määrä siis tulee laskemaan jokatapauksessa radikaalisti ja ihmisiltä vaaditaan kykyä muuttua työelämän tarpeiden mukana. Moni on nytkin työttömänä siksi, että ei kykene tähän. Työn saaminen siis on tavallaan "oma vika". Tietenkään ihminen ei ole osaamattomuuteensa ainoa syyllinen, eikä työttömiä joukkona voi syyllistää siitä, että eivät pysty työllistymään. Siksi on työttömyyttä varten on sosiaalitukia.
AP:n pointti on kaiketi se, että kaikkien pitäisi olla samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että työtä ei ole. Uskallan kuitenkin olla sitä mieltä, että vaikka kaikille tarjottaisiin heti töitä, meillä olisi silti 3-5 prosentin työttömyys. Työpaikan saamisen kanssa kipuilee Suomessa loppujen lopuksi aika harva ihminen. 2.500.000 ihmistä on työssä ja reilu 200.000 on työttömänä. Suunta on todennäköisesti se, että 200.000:tta varsinaista työpaikkaa ei (kasvusta huolimatta) tule ikinä syntymään, mutta suuri osa näistä ihmisistä voi silti työllistyä. Avoimet työpaikat on mittarina tulevaisuudessa käyttökelvoton.
Niin, kitkatyöttömyyshän ei tule koskaan poistumaan, mutta suhdannetyöttömyydestähän tässä puhutaankin. Sen olemassaolon kieltäminen on mielestäni naurettavaa. Tottakai koko ajan jossain joku työpaikka avautuu ja joku työllistyy, mutta nyt ei puhuta siitä.
ap
Mielestäni ehkä enemmin kyse on rakennetyöttömyydestä, jos näitä työttömyyden termejä halutaan käyttää. Meillä on kuitenkin paljon ulkomaalaisia osaajia aloilla, joihin kotimaista työvoimaa ei ole.
Suhdannetyöttömyys on tyypillistä eurooppalaista tasoa pienempi Suomessa ja se on myös paranemaan päin. Kuten kirjoitin, jos ihminen on jatkuvasti työtön, on hänen helppo todeta, että töitä ei vain ole. Tämä ei kuitenkaan ole mikään absoluuttinen ja muuttumaton totuus. Työtä on, mutta juuri tämä ihminen ei ole saanut sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ongelma on se, että hän tekee tyhjästä asiaa. Koko keskustelussa ei ole järkeä.
Jos olet aina saanut töitä, voit väittää töitä löytyvän, kun vaan jaksaa etsiä.
Jos olet jatkuvasti työttömänä, voit väittää, että töitä ei ole.
Molemmat ovat oikeassa. Työpaikkoja on, mutta työhön on vaikea päästä.
Tsekeissä avoimia työpaikkoja on enemmän kuin työttömiä, mutta silti kaikki eivät ole työssä, vaan kolme prosenttia väestöstä on työttömänä. Joku täällä kertoikin jo, että työelämä yleensäkin on muuttumassa sellaiseksi, että osaamista tarpeeseen halutaan ostaa. Todennäköisesti varsinaisten työpaikkojen määrä siis tulee laskemaan jokatapauksessa radikaalisti ja ihmisiltä vaaditaan kykyä muuttua työelämän tarpeiden mukana. Moni on nytkin työttömänä siksi, että ei kykene tähän. Työn saaminen siis on tavallaan "oma vika". Tietenkään ihminen ei ole osaamattomuuteensa ainoa syyllinen, eikä työttömiä joukkona voi syyllistää siitä, että eivät pysty työllistymään. Siksi on työttömyyttä varten on sosiaalitukia.
AP:n pointti on kaiketi se, että kaikkien pitäisi olla samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että työtä ei ole. Uskallan kuitenkin olla sitä mieltä, että vaikka kaikille tarjottaisiin heti töitä, meillä olisi silti 3-5 prosentin työttömyys. Työpaikan saamisen kanssa kipuilee Suomessa loppujen lopuksi aika harva ihminen. 2.500.000 ihmistä on työssä ja reilu 200.000 on työttömänä. Suunta on todennäköisesti se, että 200.000:tta varsinaista työpaikkaa ei (kasvusta huolimatta) tule ikinä syntymään, mutta suuri osa näistä ihmisistä voi silti työllistyä. Avoimet työpaikat on mittarina tulevaisuudessa käyttökelvoton.
Niin, kitkatyöttömyyshän ei tule koskaan poistumaan, mutta suhdannetyöttömyydestähän tässä puhutaankin. Sen olemassaolon kieltäminen on mielestäni naurettavaa. Tottakai koko ajan jossain joku työpaikka avautuu ja joku työllistyy, mutta nyt ei puhuta siitä.
ap
Mielestäni ehkä enemmin kyse on rakennetyöttömyydestä, jos näitä työttömyyden termejä halutaan käyttää. Meillä on kuitenkin paljon ulkomaalaisia osaajia aloilla, joihin kotimaista työvoimaa ei ole.
Suhdannetyöttömyys on tyypillistä eurooppalaista tasoa pienempi Suomessa ja se on myös paranemaan päin. Kuten kirjoitin, jos ihminen on jatkuvasti työtön, on hänen helppo todeta, että töitä ei vain ole. Tämä ei kuitenkaan ole mikään absoluuttinen ja muuttumaton totuus. Työtä on, mutta juuri tämä ihminen ei ole saanut sitä.
No juu, ehkä voidaan puhua myös rakennetyöttömyydestä. Kuitenkaan en täysin luopuisi tuosta suhdannetyöttömyydestäkään vielä, koska kuitenkin edelleen ollaan pyristelemässä sen kuplan puhkeamisen jälkimainingeissa. Mutta kuten sanoin, kitkatyöttömyydestä emme pääse eroon koskaan ja siitä ei nyt tarvitse puhua. Samoja ongelmia on rakenne- ja suhdannetyöttömyydessä eikä siinä auta todeta, että aina joku jossain ennen pitkää työllistyy, kuten kitkatyöttömyydessä tapahtuu.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömyysprosentti ei Suomessa ole kovinkaan korkea (7), oli huomattavasti korkeampi aikoinaan kun 90-luvulla opintojen jälkeen etsin töitä. Nyt olen korkeapalkkainen asiantuntija mutta silloin samassa asemassa kuin nykyiset työttömät. Jo opiskeluaikana hain oman alan kesätöitä laajasti, eri maistakin ja sain työkokemusta vaikka palkat oli pieniä, opiskelin opintolainalla. Valmistumisen jälkeen otin vastaan määräaikaisia pestejä eri kaupungeista ja eri maista, pidin vain perusäitiyslomat ja palasin määräaikaisiin pesteihin, välillä asuin lasten kanssa eri paikkakunnalla kuin mies. Työkokemus karttui, ja saavutin nykyisen hyväpalkkaisen asemani. Tehkää perässä, vaatii paljon aktiivisuutta, uskoa itseen ja rohkeutta mutta nykyään on jo helpompaakin kuin silloin 25 v sitten.
Eli uskot vahvasti että jos nyt menettäisit hyväpalkkaisen asemasi sinulle ei olisi ongelma työllistyä heti uudestaan ja vieläpä hyvään asemaan?
On tainnut tulla ikää lisää sitten noiden aikojen ja ikärasismi lävähtäisi silmille heti jos joutuisi työttömäksi.
Kun katsellaan ihan korkeimpia paikkoja eri aloilla niin ei ne valitut taida aivan untuvikkoja olla. Päivi Nerg on syntynyt v 1958, valittiin vasta valtionvarainministeriöön alivaltiosihteeriksi. Vaikka vastavalmistuneilla saattaa olla uudempaa tietoa joistain asioista, akateemisissa ammateissa monissakin tarvitaan johtotasolla näkemystä mitä kirjoista ei opita, tulee kokemuksen ja monipuolisen työuran kautta. Eli uskoisin työllistyväni, epävirallisesti on kyseltykin halujani vaihtaa paikkaa. Minusta on ihan hölmöä miettiä kuinka vastavalmistuneet työttömät ja pitkän työuran tehneet voisivat vaihtaa rooleja. Miettikää paremminkin mitä nuo uran tehneet tekivät silloin uransa alkuvaiheesa, ei se onnistuminen ole pelkkää sattumaa tai suhteita, paljon tarvitaan kovaa työtä, aktiivisuutta, päämäärätietoisuutta ja rohkeutta. Pohtimista mitkä ovat ne omat kyvyt ja vahvuudet työelämässä ja valinnat koulutuksiin ja töihin missä noita voi hyödyntää ja kehittää edelleen. Minua ihmetyttää ap ja muut palstalla jotka heittävät tavallaan hukkaan ensimmäisen korkeakoulutuksensa jos töitä ei heti löydy ja lähtevät täysin toiselle alalle. Eikö olisi mahdollista yhdistää koulutuksia, muuntokouluttaa itseä? Jos aineenopettajan hommia ei löydy, löytyykö luokanopen johon voi muuntokouluttautua jne. Parantaa omaa ammattitaitoa jollekin alalle sen sijaan, että hankkii toisen hankalasti työllistävän tutkinnon entisen viereen ja jatkaa työnhakua 30+ ilman oikeaa työkokemusta.
Et sinä ihan kartalla ole mikä on todellisuutta tänä päivänä. Toivotaan että et joudu työttömäksi vaan saat pitää hyvän asemasi. Vaikka hyvää voisi tehdä omakohtainen kokemus eikä pelkät luulot työttömien todellisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömyysprosentti ei Suomessa ole kovinkaan korkea (7), oli huomattavasti korkeampi aikoinaan kun 90-luvulla opintojen jälkeen etsin töitä. Nyt olen korkeapalkkainen asiantuntija mutta silloin samassa asemassa kuin nykyiset työttömät. Jo opiskeluaikana hain oman alan kesätöitä laajasti, eri maistakin ja sain työkokemusta vaikka palkat oli pieniä, opiskelin opintolainalla. Valmistumisen jälkeen otin vastaan määräaikaisia pestejä eri kaupungeista ja eri maista, pidin vain perusäitiyslomat ja palasin määräaikaisiin pesteihin, välillä asuin lasten kanssa eri paikkakunnalla kuin mies. Työkokemus karttui, ja saavutin nykyisen hyväpalkkaisen asemani. Tehkää perässä, vaatii paljon aktiivisuutta, uskoa itseen ja rohkeutta mutta nykyään on jo helpompaakin kuin silloin 25 v sitten.
Eli uskot vahvasti että jos nyt menettäisit hyväpalkkaisen asemasi sinulle ei olisi ongelma työllistyä heti uudestaan ja vieläpä hyvään asemaan?
On tainnut tulla ikää lisää sitten noiden aikojen ja ikärasismi lävähtäisi silmille heti jos joutuisi työttömäksi.
Kun katsellaan ihan korkeimpia paikkoja eri aloilla niin ei ne valitut taida aivan untuvikkoja olla. Päivi Nerg on syntynyt v 1958, valittiin vasta valtionvarainministeriöön alivaltiosihteeriksi. Vaikka vastavalmistuneilla saattaa olla uudempaa tietoa joistain asioista, akateemisissa ammateissa monissakin tarvitaan johtotasolla näkemystä mitä kirjoista ei opita, tulee kokemuksen ja monipuolisen työuran kautta. Eli uskoisin työllistyväni, epävirallisesti on kyseltykin halujani vaihtaa paikkaa. Minusta on ihan hölmöä miettiä kuinka vastavalmistuneet työttömät ja pitkän työuran tehneet voisivat vaihtaa rooleja. Miettikää paremminkin mitä nuo uran tehneet tekivät silloin uransa alkuvaiheesa, ei se onnistuminen ole pelkkää sattumaa tai suhteita, paljon tarvitaan kovaa työtä, aktiivisuutta, päämäärätietoisuutta ja rohkeutta. Pohtimista mitkä ovat ne omat kyvyt ja vahvuudet työelämässä ja valinnat koulutuksiin ja töihin missä noita voi hyödyntää ja kehittää edelleen. Minua ihmetyttää ap ja muut palstalla jotka heittävät tavallaan hukkaan ensimmäisen korkeakoulutuksensa jos töitä ei heti löydy ja lähtevät täysin toiselle alalle. Eikö olisi mahdollista yhdistää koulutuksia, muuntokouluttaa itseä? Jos aineenopettajan hommia ei löydy, löytyykö luokanopen johon voi muuntokouluttautua jne. Parantaa omaa ammattitaitoa jollekin alalle sen sijaan, että hankkii toisen hankalasti työllistävän tutkinnon entisen viereen ja jatkaa työnhakua 30+ ilman oikeaa työkokemusta.
Et sinä ihan kartalla ole mikä on todellisuutta tänä päivänä. Toivotaan että et joudu työttömäksi vaan saat pitää hyvän asemasi. Vaikka hyvää voisi tehdä omakohtainen kokemus eikä pelkät luulot työttömien todellisuudesta.
Muista nyt, että suurin osa töitä haluavista on töissä nykyään. Kun palstaa lukee voisi kuvitela, että työttömyys on 80% luokkaa, niin lohduttomia viestit ovat. Avlla kun lukee työttömyyden syistä, niin aika useasti ne omat valinnat (ja terveys) näyttävät pitkäaikaistyöttömyyttä selittävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä töitä löytyy tekevälle! ei mitään pelkkiä hakemuksia vasn kiertämään paikkoja! kysymään!
tuo esille miten olet ollut ahkera ja nuoresta saakka, sanot tekeväsi kaikkesi töissä ja ole reipas!
kyllä saa töitä!
siskon lapset ei ole saaneet töitä mutta mun lapset on, miksiköhän? mikä on asenteen merkitys?
jos asenne on jo vanhemmilta että ei ole mahdollista saada töitä, niin ei kyllä saa.
Jos uskot itseesi ja olet nöyrä ja reipas, ovet aukeaa!
Outoa, että täällä valitetaan työpaikkojen vähyyttä. Samalla Suomessa pitäisi olla huutava työvoimapula. HOK-Elanto toi Filippiineiltä 30 kokkia. Myös keittäjistä ja kylmäköistä pitäisi olla huutava pula. Lähihoitajia ja rakennustyöläisiäkään ei meillä ole tarpeeksi ja siksi tarvitsemme kymmeniä tuhansia ulkomaisia työntekijöitä.
Mikä tässä nyt on totuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalityöntekijöille olisi töitä. Koulutus 5v,epäpätevät ei lain mukaan ole päteviä,ei siis edes sosionomit joilla on lähimmäs liippaava amk-koulutus. Kuka perheellinen,aikuinen pystyy noin vaan hypätä viideksi vuodeksi opiskelemaan? Ainiin ja senkin valtio kustantaa.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöntekijöille olisi töitä. Koulutus 5v,epäpätevät ei lain mukaan ole päteviä,ei siis edes sosionomit joilla on lähimmäs liippaava amk-koulutus. Kuka perheellinen,aikuinen pystyy noin vaan hypätä viideksi vuodeksi opiskelemaan? Ainiin ja senkin valtio kustantaa.
On Suomessa moniakin perheellisiä opiskelijoita. Onhan sekin parempi kuin olla työttömänä ne viisi vuotta. Kokin tutkinnon voi suorittaa parissa vuodessa, samoin lähihoitajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole vain niin hyvästä tai juuri siitä työstä mitä haluaisi tehdä. Harva siihen elämänsä unelmaduuniin pääsee heti. Pitää vain tehdä tympeämpiä töitä ja aloittaa siitä ylöspäin.
Kaikki ei edes pääse niihin "tympeämpiin" töihin. Olen tässä seurannut sukulaispojan työnhakua viimeiset viisi vuotta. Joka paikkaan hakee koko ajan eikä pääse mihinkään, ei edes haastatteluihin. Kyseessä ns. normaali ja normaalijärkinen ihminen, mutta silti ei vaan tärppää.
Tuntuu vaikealta uskoa. Todennäköisesti työnhaku metodeissa jotain vikaa, tai hukkuu massaan.
Itse en ole ollut nirso töiden suhteen, myös pätkähommat ja osa-aikahommat kelvannut. Niistä saanut hyvin suhteita, jotka poikineet välillä muita työpaikkoja ja viraabelihommia. Pitää olla rohkea ja erottua, ei elämä ole aina reilua ja työpaikkaa saa vaikka lähettäisi 500 hakemusta, jos ne aina päätyvät pinon pohjalle.
Itse olen kokeillut kaikkea mahdollista taktiikkaa työnhaussa. Erilaisia hakemuksia, marssinut suoraan päällikön puheille ja ehdottanut että tästä saisit reippaan työntekijän, jättänyt kauppojen ja julkisten paikkojen seinille yhteystietojani työtä koskien, soitellut tutut läpi, seurannut somea ja jahdannut ''piilotyöpaikkoja'' ym. Jopa työkkäristä olen pari (toinen puolivuotta, toinen vuosi) palkkatyötä saanut, kun olen ollut ystävällinen virkailijalle ja kysynyt jos hän voisi todella avustaa työllistymisessä ja ehdottaa hyviä paikkoja.
Varmasti tulee ei-vastauksia, ehkä tylyjäkin, mutta ne voi päästää toisesta korvasta pihalle.
Vuokratyöpaikatkin saattavat olla kultakaivoksia. Jotkut firmat palkkaavat omiin nimiinsä jos osoittaudut hyväksi työntekijäksi ja sana kiertää.
Reilusti yli kymmenen työpaikkaa tuli kierrettyä ennen kuin vakituiden duuni aukesi:) yhdessä firmassa tarjottiin myös mahdollisuutta vakituiseen, mutta nuorena ihmisenä tein ehkä vähän hölmön valinnan ja vaihdoin työtä. Se tilaisuus sitten meni siitä.
Ei työnhaku ole välttämättä reilua, kivaa tai mukavaa, mutta jollakin tapaa kannattaa erottua ja tuoda itseään esille työnantajille.
V
Todella hyvä idea ap. Kannatan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun sinä olet noin etevä, niin äkkiäkös sinä kipuat takaisin sinne, missä nyt olet, eikös?
ap
Kiitos, ap, kauniisti sanottu. Mutta 30 vuotta siihen meni, ei ihan äkkiä, enkä ole enää nuori ja innokas.
Eli sinä olet tullut työelämään ennen 90-luvun lamaa? Eli et tiedä mitään siitä mistä puhut. Minäkin oli yläasteelta päässyt vuonna 1990, ja silloin sai valita mihin meni kesätöihin, varsinkin Helsingissä oli paikkoja satoja valittavana. 1992 kun valmistuin myyntimerkantiksi, ei töitä enää ollutkaan, mihinkään ei päässyt jos ei ollut erittäin hyviä suhteita tai satumainen onni, parempi kuin sillä joka voittaa lotossa. Toki osa niistä jotka oli jo töissä saivat pitää työnsä, tai jopa vaihtaa firmaa, ainakin silloin kun nousukausi alkoi. Kun nousukausi alkoi tuli kouluista uudet vastavalmistuneet, enkä minä päässyt töihin koska olin ollut työttömänä monta vuotta. Se lama on vaikuttanut minuun näihinpäiviin asti, vaikka olen käynyt kolme koulua sen merkantin jälkeen eri aloille jotta pääsisin paremmin töihin. Nyt alkaa jo pian tulla ikä vastaan kun on jo yli neljänkymmenen ja lapset isoja, yksi jo aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole vain niin hyvästä tai juuri siitä työstä mitä haluaisi tehdä. Harva siihen elämänsä unelmaduuniin pääsee heti. Pitää vain tehdä tympeämpiä töitä ja aloittaa siitä ylöspäin.
Kaikki ei edes pääse niihin "tympeämpiin" töihin. Olen tässä seurannut sukulaispojan työnhakua viimeiset viisi vuotta. Joka paikkaan hakee koko ajan eikä pääse mihinkään, ei edes haastatteluihin. Kyseessä ns. normaali ja normaalijärkinen ihminen, mutta silti ei vaan tärppää.
Tuntuu vaikealta uskoa. Todennäköisesti työnhaku metodeissa jotain vikaa, tai hukkuu massaan.
Itse en ole ollut nirso töiden suhteen, myös pätkähommat ja osa-aikahommat kelvannut. Niistä saanut hyvin suhteita, jotka poikineet välillä muita työpaikkoja ja viraabelihommia. Pitää olla rohkea ja erottua, ei elämä ole aina reilua ja työpaikkaa saa vaikka lähettäisi 500 hakemusta, jos ne aina päätyvät pinon pohjalle.
Itse olen kokeillut kaikkea mahdollista taktiikkaa työnhaussa. Erilaisia hakemuksia, marssinut suoraan päällikön puheille ja ehdottanut että tästä saisit reippaan työntekijän, jättänyt kauppojen ja julkisten paikkojen seinille yhteystietojani työtä koskien, soitellut tutut läpi, seurannut somea ja jahdannut ''piilotyöpaikkoja'' ym. Jopa työkkäristä olen pari (toinen puolivuotta, toinen vuosi) palkkatyötä saanut, kun olen ollut ystävällinen virkailijalle ja kysynyt jos hän voisi todella avustaa työllistymisessä ja ehdottaa hyviä paikkoja.
Varmasti tulee ei-vastauksia, ehkä tylyjäkin, mutta ne voi päästää toisesta korvasta pihalle.
Vuokratyöpaikatkin saattavat olla kultakaivoksia. Jotkut firmat palkkaavat omiin nimiinsä jos osoittaudut hyväksi työntekijäksi ja sana kiertää.
Reilusti yli kymmenen työpaikkaa tuli kierrettyä ennen kuin vakituiden duuni aukesi:) yhdessä firmassa tarjottiin myös mahdollisuutta vakituiseen, mutta nuorena ihmisenä tein ehkä vähän hölmön valinnan ja vaihdoin työtä. Se tilaisuus sitten meni siitä.
Ei työnhaku ole välttämättä reilua, kivaa tai mukavaa, mutta jollakin tapaa kannattaa erottua ja tuoda itseään esille työnantajille.
V
Ymmärrätkö sinä sitä, että jos on ollut yli 3kk työttömänä, menee kaikki ne jotka on olleet vähemmän työttömänä edelle? Mitä pidempään olet työttömänä, sitä pienenpi mahdollisuus sinulla on päästä töihin vaikka olisit maailman paras työntekijä, työnantajat eivät halua työttömiä töihin.
Vain joka neljäs avoin työpaikka täytetään työttömällä työnhakijalla, eli kolme neljästä työpaikasta menee työpaikanvaihtajalle, eli ne samat tyypit pyörii samoissa työpaikoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole vain niin hyvästä tai juuri siitä työstä mitä haluaisi tehdä. Harva siihen elämänsä unelmaduuniin pääsee heti. Pitää vain tehdä tympeämpiä töitä ja aloittaa siitä ylöspäin.
Kaikki ei edes pääse niihin "tympeämpiin" töihin. Olen tässä seurannut sukulaispojan työnhakua viimeiset viisi vuotta. Joka paikkaan hakee koko ajan eikä pääse mihinkään, ei edes haastatteluihin. Kyseessä ns. normaali ja normaalijärkinen ihminen, mutta silti ei vaan tärppää.
Tuntuu vaikealta uskoa. Todennäköisesti työnhaku metodeissa jotain vikaa, tai hukkuu massaan.
Itse en ole ollut nirso töiden suhteen, myös pätkähommat ja osa-aikahommat kelvannut. Niistä saanut hyvin suhteita, jotka poikineet välillä muita työpaikkoja ja viraabelihommia. Pitää olla rohkea ja erottua, ei elämä ole aina reilua ja työpaikkaa saa vaikka lähettäisi 500 hakemusta, jos ne aina päätyvät pinon pohjalle.
Itse olen kokeillut kaikkea mahdollista taktiikkaa työnhaussa. Erilaisia hakemuksia, marssinut suoraan päällikön puheille ja ehdottanut että tästä saisit reippaan työntekijän, jättänyt kauppojen ja julkisten paikkojen seinille yhteystietojani työtä koskien, soitellut tutut läpi, seurannut somea ja jahdannut ''piilotyöpaikkoja'' ym. Jopa työkkäristä olen pari (toinen puolivuotta, toinen vuosi) palkkatyötä saanut, kun olen ollut ystävällinen virkailijalle ja kysynyt jos hän voisi todella avustaa työllistymisessä ja ehdottaa hyviä paikkoja.
Varmasti tulee ei-vastauksia, ehkä tylyjäkin, mutta ne voi päästää toisesta korvasta pihalle.
Vuokratyöpaikatkin saattavat olla kultakaivoksia. Jotkut firmat palkkaavat omiin nimiinsä jos osoittaudut hyväksi työntekijäksi ja sana kiertää.
Reilusti yli kymmenen työpaikkaa tuli kierrettyä ennen kuin vakituiden duuni aukesi:) yhdessä firmassa tarjottiin myös mahdollisuutta vakituiseen, mutta nuorena ihmisenä tein ehkä vähän hölmön valinnan ja vaihdoin työtä. Se tilaisuus sitten meni siitä.
Ei työnhaku ole välttämättä reilua, kivaa tai mukavaa, mutta jollakin tapaa kannattaa erottua ja tuoda itseään esille työnantajille.
V
Kerro, mikä sitten on hyvä tapa erottua? Tuossa edellisellä sivulla joku sanoi, että pitää hymyillä ja mennä reippaasti sanomaan, että on ahkera työntekijä. Ikään kuin kukaan muu työnhakija ei näin tekisi. Miten ihmeessä sinä erotut työnantajan silmissä, kun kymmenet muutkin hakijat sanovat olevansa ahkeria?
Toimii tietysti siinä tapauksessa, että kaikki muut hakijat sanoivat olevansa laiskoja ja huonoja työntekijöitä.
Hauskoja nämä "sinun täytyy itse kivuta ylöspäin tekemällä ensin paskaduunia, et voi olettaa että saisit suoraan unelmahommasi", kun itsehän en saanut edes siivoojan työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole vain niin hyvästä tai juuri siitä työstä mitä haluaisi tehdä. Harva siihen elämänsä unelmaduuniin pääsee heti. Pitää vain tehdä tympeämpiä töitä ja aloittaa siitä ylöspäin.
Kaikki ei edes pääse niihin "tympeämpiin" töihin. Olen tässä seurannut sukulaispojan työnhakua viimeiset viisi vuotta. Joka paikkaan hakee koko ajan eikä pääse mihinkään, ei edes haastatteluihin. Kyseessä ns. normaali ja normaalijärkinen ihminen, mutta silti ei vaan tärppää.
Tuntuu vaikealta uskoa. Todennäköisesti työnhaku metodeissa jotain vikaa, tai hukkuu massaan.
Itse en ole ollut nirso töiden suhteen, myös pätkähommat ja osa-aikahommat kelvannut. Niistä saanut hyvin suhteita, jotka poikineet välillä muita työpaikkoja ja viraabelihommia. Pitää olla rohkea ja erottua, ei elämä ole aina reilua ja työpaikkaa saa vaikka lähettäisi 500 hakemusta, jos ne aina päätyvät pinon pohjalle.
Itse olen kokeillut kaikkea mahdollista taktiikkaa työnhaussa. Erilaisia hakemuksia, marssinut suoraan päällikön puheille ja ehdottanut että tästä saisit reippaan työntekijän, jättänyt kauppojen ja julkisten paikkojen seinille yhteystietojani työtä koskien, soitellut tutut läpi, seurannut somea ja jahdannut ''piilotyöpaikkoja'' ym. Jopa työkkäristä olen pari (toinen puolivuotta, toinen vuosi) palkkatyötä saanut, kun olen ollut ystävällinen virkailijalle ja kysynyt jos hän voisi todella avustaa työllistymisessä ja ehdottaa hyviä paikkoja.
Varmasti tulee ei-vastauksia, ehkä tylyjäkin, mutta ne voi päästää toisesta korvasta pihalle.
Vuokratyöpaikatkin saattavat olla kultakaivoksia. Jotkut firmat palkkaavat omiin nimiinsä jos osoittaudut hyväksi työntekijäksi ja sana kiertää.
Reilusti yli kymmenen työpaikkaa tuli kierrettyä ennen kuin vakituiden duuni aukesi:) yhdessä firmassa tarjottiin myös mahdollisuutta vakituiseen, mutta nuorena ihmisenä tein ehkä vähän hölmön valinnan ja vaihdoin työtä. Se tilaisuus sitten meni siitä.
Ei työnhaku ole välttämättä reilua, kivaa tai mukavaa, mutta jollakin tapaa kannattaa erottua ja tuoda itseään esille työnantajille.
V
Ja sulla on alusta lähtien ollut niin paljon näitä pätkä- ja osa-aikatöitä, että olet saamallasi palkalla pystynyt yksin maksamaan vuokrasi, sähkölaskusi, kotivakuutuksesi, työmatkakulusi, netti&puhelinlaskusi, ruokasi, vaatteesi ja mahdolliset tarvitsemasi lääkkeesi? Et ole koskaan joutunut siirtämään laskujesi eräpäivää, maksamaan viivästyskorkoja, maksamaan takautuvasti asumistukea Kelalle takaisin etkä odottelemaan päivärahojesi käsittelyä? Ja kukaan, kukaan muu ihminen tässä maailmassa ei ole auttanut sua taloudellisesti? Sulla ei ole puolisoa eivätkä vanhemmatkaan koskaan ole avustaneet?
Minä ja omat lapsenikin kuulumme hyväosaisiin, jotka olemme voineet tehdä saamiamme pätkätöitä ilman, että talous menee niistä sekaisin. Koska aina on ollut vanhemmat, jotka ovat auttaneet, jos raha ei riitäkään laskuihin tai ruokaan. Todella moni työtön tekisi ihan mitä vaan pätkähommaa, osa-aikaistakin, jos se ei aiheuttaisi maksuvaikeuksia pakollisiin laskuihin.
Niin, kitkatyöttömyyshän ei tule koskaan poistumaan, mutta suhdannetyöttömyydestähän tässä puhutaankin. Sen olemassaolon kieltäminen on mielestäni naurettavaa. Tottakai koko ajan jossain joku työpaikka avautuu ja joku työllistyy, mutta nyt ei puhuta siitä.
ap