Lue keskustelun säännöt.
Jokaisen, joka sanoo, että työtä löytyy vaikka miten paljon, kun vain etsii...
29.12.2017 |
..pitäisi antaa se oma työpaikka jollekulle, joka ei sitä työtä ole etsinnöistä huolimatta saanut. Sitten tämä henkilö etsisi uuden työn ja antaisi tämän taas sellaiselle, joka ei sitä saanut jne. Ja tätä jatkettaisiin niin kauan kuin kaikilla halukkailla on töitä. Miksi se, jolle se työnhaku on niin hiton helppoa, ei voisi tehdä sitä toisten puolesta?
Itse olen työelämässä, mutta ottaa niin päähän tämä sama vanha virsi.
Kommentit (209)
Vierailija kirjoitti:
Itse olin aikoinani haastattelemassa työnhakijoita. Valitettavasti vastaan tuli ihmisiä joista tie ai etteivät he saa millään töitä. Innokkaita ja koulutettuja, mutta persoonallisuus oli esteenä. Toivon että ovat saaneet töitä, veikkaan etteivät. Osasta ihmetteli miksi he ovat työttömiä, mutta meilläkin joku sitten meni heidän edelle. Se voi olla isosta tai tosin pienestä kiinni.
Eli sinäkin olisit palkannut jokaisen hakijan, mikäli olisivat olleet parempia persoonia? Minua kiinnostaa, mitä nämä paikat ovat, jossa palkataan väkeä hakijoiden ominaisuuksien perusteella eikä yrityksen tarpeen perusteella.
Minun työpaikallani rekrytoitiin syksyllä uutta työntekijää ja esimies sanoi, että on todella paljon hyvä hakijoita, että tekisi mieli palkata melkein kaikki, kun ei osaa päättä. Mutta eipäs voinut palkata kuin yhden. Jännä juttu.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työttömyysprosentti ei Suomessa ole kovinkaan korkea (7), oli huomattavasti korkeampi aikoinaan kun 90-luvulla opintojen jälkeen etsin töitä. Nyt olen korkeapalkkainen asiantuntija mutta silloin samassa asemassa kuin nykyiset työttömät. Jo opiskeluaikana hain oman alan kesätöitä laajasti, eri maistakin ja sain työkokemusta vaikka palkat oli pieniä, opiskelin opintolainalla. Valmistumisen jälkeen otin vastaan määräaikaisia pestejä eri kaupungeista ja eri maista, pidin vain perusäitiyslomat ja palasin määräaikaisiin pesteihin, välillä asuin lasten kanssa eri paikkakunnalla kuin mies. Työkokemus karttui, ja saavutin nykyisen hyväpalkkaisen asemani. Tehkää perässä, vaatii paljon aktiivisuutta, uskoa itseen ja rohkeutta mutta nykyään on jo helpompaakin kuin silloin 25 v sitten.
Tässä ei nyt kysytty, miten olet edennyt urallasi, vaan pointti on se, miten olet saanut ne työpaikat. Millaisia määräaikaisia pestejä sait, millä alalla, miten paljon lähetit hakemuksia, saitko paikat suhteilla jne?
Vierailija kirjoitti:
Itse olin aikoinani haastattelemassa työnhakijoita. Valitettavasti vastaan tuli ihmisiä joista tie ai etteivät he saa millään töitä. Innokkaita ja koulutettuja, mutta persoonallisuus oli esteenä. Toivon että ovat saaneet töitä, veikkaan etteivät. Osasta ihmetteli miksi he ovat työttömiä, mutta meilläkin joku sitten meni heidän edelle. Se voi olla isosta tai tosin pienestä kiinni.
Mikähän se tällainen työllisyyden estävä persoonallisuus mahtaa olla, jos on muuten osaava ja innokas?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin aikoinani haastattelemassa työnhakijoita. Valitettavasti vastaan tuli ihmisiä joista tie ai etteivät he saa millään töitä. Innokkaita ja koulutettuja, mutta persoonallisuus oli esteenä. Toivon että ovat saaneet töitä, veikkaan etteivät. Osasta ihmetteli miksi he ovat työttömiä, mutta meilläkin joku sitten meni heidän edelle. Se voi olla isosta tai tosin pienestä kiinni.
Mikähän se tällainen työllisyyden estävä persoonallisuus mahtaa olla, jos on muuten osaava ja innokas?
Veikkaan, että vika oli kädenpuristuksessa ja smalltalkissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole vain niin hyvästä tai juuri siitä työstä mitä haluaisi tehdä. Harva siihen elämänsä unelmaduuniin pääsee heti. Pitää vain tehdä tympeämpiä töitä ja aloittaa siitä ylöspäin.
Mitä tuohon tekemääsi tarjoukseen tulee: kun olen tähän asti kivunnut, ei huvita alkaa taas niistä vaatimattomammista töistä, mistä olen aloittanut. Ja mitä on koko ajan tarjolla.
Sitä paitsi et osaisi tehdä minun nykyisiä hommiani.
Eli siis olet aloittanut kipuamisesi joskus muinoin, kun niitä tympeitä duuneja oli saatavilla. No, nyt ei ole niitäkään.
Olen nyt työttömyyteni aikana hakemut sekä oman alan töitä että ns. hanttihommia. Kumma kyllä, ainoat joihin olen päässyt haastatteluun asti, ovat olleet ne oman alan duunit.
Aikoinaan opettelemasi viisaus alhaalta aloittamisesta ei enää päde. Päivitä tietosi ennen kuin jakelet neuvoja muille.
On niitä töitä vaikka kuinka paljon. Lapissa on usein tarjolla lehtien varhaisjakelun töitä. Sipoo-Vantaa-Nurmijärvi -akselilla on töitä palvelutaloissa siivoajana. Työn saa helpoiten vuokrafirman kautta. Keski-Suomessa näyttäisi olevan raksa-apulaiselle
Nimenomaan näyttää olevan. Käytäntö onkin eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olin aikoinani haastattelemassa työnhakijoita. Valitettavasti vastaan tuli ihmisiä joista tie ai etteivät he saa millään töitä. Innokkaita ja koulutettuja, mutta persoonallisuus oli esteenä. Toivon että ovat saaneet töitä, veikkaan etteivät. Osasta ihmetteli miksi he ovat työttömiä, mutta meilläkin joku sitten meni heidän edelle. Se voi olla isosta tai tosin pienestä kiinni.
Millainen persoonallisuus on esteenä? Minulla on varmaan juuri sellainen.
Sivumennen sanottuna tykkäsin asiakaspalvelutyöstä, kun sain sitä tehdä. Mutta en niin välitä käydä syömässä työkavereiden kanssa, saati naureskella pomon vitseille. Haluan keskittyä töissä ihan vain työntekoon, en sosialiseeraukseen. Se varmaan on aika paha vika?
Minä olen ikäni tehnyt pätkätöitä. Kaksi ammattitutkintoa on ja vuosia työelämässä takana paljon. Aina sain työn jota hain. Kunnes viimeisen (kolme vuotta kestäneen työsuhteen aikana) olin ylittänyt neljänkympin rajapyykin.
43-vuotiaana kukaan ei ollut minusta kiinnostunut vaikka kokemus oli vankka.
Nyt olen ollut neljä vuotta työttömänä. Olen osallistunut työkokeiluun (omasta tahdostani), olen osallistunut "Kaikki keinot käyttöön työnhaussa" tms kurssille joka kesti pari vuotta ja jossa hiottiin ja viilattiin hakemuksia ja cv:ta
Toki voi kouluttautua uudelleen mutta sekin maksaa (mikäli opiskelemaan edes pääsee) ja samaan aikaan pitäisi kuitenkin maksaa ihan normielämisen kuluja. lehtitilaukset on lakkautettu ajat sitten, ravintoloissa/elokuvissa en käy, en polta, en käytä alkoholia jne.
En myöskään saa muuta korvausta kuin kelan 518€/kk netto. Omistusasunto on ja se on myynnissä mutta ei mene kaupaksi.
Vaikea uskoa että olin pätevä ja hyvä tyyppi kunnes saatuani vielä enemmän työkokemusta muutuin osaamattomaksi ja huonoksi työntekijäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työttömyysprosentti ei Suomessa ole kovinkaan korkea (7), oli huomattavasti korkeampi aikoinaan kun 90-luvulla opintojen jälkeen etsin töitä. Nyt olen korkeapalkkainen asiantuntija mutta silloin samassa asemassa kuin nykyiset työttömät. Jo opiskeluaikana hain oman alan kesätöitä laajasti, eri maistakin ja sain työkokemusta vaikka palkat oli pieniä, opiskelin opintolainalla. Valmistumisen jälkeen otin vastaan määräaikaisia pestejä eri kaupungeista ja eri maista, pidin vain perusäitiyslomat ja palasin määräaikaisiin pesteihin, välillä asuin lasten kanssa eri paikkakunnalla kuin mies. Työkokemus karttui, ja saavutin nykyisen hyväpalkkaisen asemani. Tehkää perässä, vaatii paljon aktiivisuutta, uskoa itseen ja rohkeutta mutta nykyään on jo helpompaakin kuin silloin 25 v sitten.
Eli uskot vahvasti että jos nyt menettäisit hyväpalkkaisen asemasi sinulle ei olisi ongelma työllistyä heti uudestaan ja vieläpä hyvään asemaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole vain niin hyvästä tai juuri siitä työstä mitä haluaisi tehdä. Harva siihen elämänsä unelmaduuniin pääsee heti. Pitää vain tehdä tympeämpiä töitä ja aloittaa siitä ylöspäin.
Mitä tuohon tekemääsi tarjoukseen tulee: kun olen tähän asti kivunnut, ei huvita alkaa taas niistä vaatimattomammista töistä, mistä olen aloittanut. Ja mitä on koko ajan tarjolla.
Sitä paitsi et osaisi tehdä minun nykyisiä hommiani.
Kukaan ei ole työelämässä korvaamaton. KUKAAN.
u
Rakas pöhkö, kyllä mut moni voi korvata vaan ei kuka vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika hankalaa olisi tuollaisessa tilanteessa päästä pankkiin töihin. Kun palkataan pankkiin töihin niin on ensin pitkät koulutukset pankkisalaisuudesta, periaatteista ja asiakastietojen käsittelystä ja lopulta testit näihin liittyen. Sitä voi äkkiä munata isosti jos ei näitä ymmärrä :)
Niin? Tälläkö perustelet väitettä että kuka tahansa saa (minkä tahansa) työpaikan jos vain viitsii hakea?
Ja työttömät voivat tehdä ihan mitä vain, koulutus ja aiempi työkokemus ei ole este tai vaatimus millekään?
On sitä monenlaisia luuloja työssäolevilla. Eräskin työtoverini (toimistotyöntekijä) on vahvasti sitä mieltä että hän ei voi koskaan sairastua koska kukaan Suomessa ei tee samanlaista työtä kuin hän eli kukaan ei pysty häntä sijaistamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömyysprosentti ei Suomessa ole kovinkaan korkea (7), oli huomattavasti korkeampi aikoinaan kun 90-luvulla opintojen jälkeen etsin töitä. Nyt olen korkeapalkkainen asiantuntija mutta silloin samassa asemassa kuin nykyiset työttömät. Jo opiskeluaikana hain oman alan kesätöitä laajasti, eri maistakin ja sain työkokemusta vaikka palkat oli pieniä, opiskelin opintolainalla. Valmistumisen jälkeen otin vastaan määräaikaisia pestejä eri kaupungeista ja eri maista, pidin vain perusäitiyslomat ja palasin määräaikaisiin pesteihin, välillä asuin lasten kanssa eri paikkakunnalla kuin mies. Työkokemus karttui, ja saavutin nykyisen hyväpalkkaisen asemani. Tehkää perässä, vaatii paljon aktiivisuutta, uskoa itseen ja rohkeutta mutta nykyään on jo helpompaakin kuin silloin 25 v sitten.
Eli uskot vahvasti että jos nyt menettäisit hyväpalkkaisen asemasi sinulle ei olisi ongelma työllistyä heti uudestaan ja vieläpä hyvään asemaan?
On tainnut tulla ikää lisää sitten noiden aikojen ja ikärasismi lävähtäisi silmille heti jos joutuisi työttömäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömyysprosentti ei Suomessa ole kovinkaan korkea (7), oli huomattavasti korkeampi aikoinaan kun 90-luvulla opintojen jälkeen etsin töitä. Nyt olen korkeapalkkainen asiantuntija mutta silloin samassa asemassa kuin nykyiset työttömät. Jo opiskeluaikana hain oman alan kesätöitä laajasti, eri maistakin ja sain työkokemusta vaikka palkat oli pieniä, opiskelin opintolainalla. Valmistumisen jälkeen otin vastaan määräaikaisia pestejä eri kaupungeista ja eri maista, pidin vain perusäitiyslomat ja palasin määräaikaisiin pesteihin, välillä asuin lasten kanssa eri paikkakunnalla kuin mies. Työkokemus karttui, ja saavutin nykyisen hyväpalkkaisen asemani. Tehkää perässä, vaatii paljon aktiivisuutta, uskoa itseen ja rohkeutta mutta nykyään on jo helpompaakin kuin silloin 25 v sitten.
Tässä ei nyt kysytty, miten olet edennyt urallasi, vaan pointti on se, miten olet saanut ne työpaikat. Millaisia määräaikaisia pestejä sait, millä alalla, miten paljon lähetit hakemuksia, saitko paikat suhteilla jne?
Pointti oli tuohon aikaan, että piti olla aktiivinen. Hain paljon sopivia paikkoja, suhteita ei ollut alkuunsa, mutta maine levisi kun työnsä hoiti aina hyvin. Olin aktiivinen jo opiskeluaikaan. Hain määräaikaisia pestejä, vaihdoin asuinpaikkaa ja maata työn perässä. Minulla oli kurssikavereita jotka valitsivat toisin, lapsia jo opiskeluaikaan, takaisin kotipaikkakunnalle vaikkei töitä tiedossa jne, heillä työllistyminen on ollut paljon hankalampaa. Kyllä siihen työllistymiseensä voi vaikuttaa. Passivoituminen ja katkeroituminen on pahinta, niin itselle kuin oman työllistymisensä kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole vain niin hyvästä tai juuri siitä työstä mitä haluaisi tehdä. Harva siihen elämänsä unelmaduuniin pääsee heti. Pitää vain tehdä tympeämpiä töitä ja aloittaa siitä ylöspäin.
Mitä tuohon tekemääsi tarjoukseen tulee: kun olen tähän asti kivunnut, ei huvita alkaa taas niistä vaatimattomammista töistä, mistä olen aloittanut. Ja mitä on koko ajan tarjolla.
Sitä paitsi et osaisi tehdä minun nykyisiä hommiani.
No niin, selityksiä löytyi heti. Ja "ei huvita" - aijaijai! Millaista leväperäisyyttä ja laiskuutta. Ajatellaan vain omaa mukavuutta!
Ap:n ongelma on se, että hän tekee tyhjästä asiaa. Koko keskustelussa ei ole järkeä.
Jos olet aina saanut töitä, voit väittää töitä löytyvän, kun vaan jaksaa etsiä.
Jos olet jatkuvasti työttömänä, voit väittää, että töitä ei ole.
Molemmat ovat oikeassa. Työpaikkoja on, mutta työhön on vaikea päästä.
Tsekeissä avoimia työpaikkoja on enemmän kuin työttömiä, mutta silti kaikki eivät ole työssä, vaan kolme prosenttia väestöstä on työttömänä. Joku täällä kertoikin jo, että työelämä yleensäkin on muuttumassa sellaiseksi, että osaamista tarpeeseen halutaan ostaa. Todennäköisesti varsinaisten työpaikkojen määrä siis tulee laskemaan jokatapauksessa radikaalisti ja ihmisiltä vaaditaan kykyä muuttua työelämän tarpeiden mukana. Moni on nytkin työttömänä siksi, että ei kykene tähän. Työn saaminen siis on tavallaan "oma vika". Tietenkään ihminen ei ole osaamattomuuteensa ainoa syyllinen, eikä työttömiä joukkona voi syyllistää siitä, että eivät pysty työllistymään. Siksi on työttömyyttä varten on sosiaalitukia.
AP:n pointti on kaiketi se, että kaikkien pitäisi olla samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että työtä ei ole. Uskallan kuitenkin olla sitä mieltä, että vaikka kaikille tarjottaisiin heti töitä, meillä olisi silti 3-5 prosentin työttömyys. Työpaikan saamisen kanssa kipuilee Suomessa loppujen lopuksi aika harva ihminen. 2.500.000 ihmistä on työssä ja reilu 200.000 on työttömänä. Suunta on todennäköisesti se, että 200.000:tta varsinaista työpaikkaa ei (kasvusta huolimatta) tule ikinä syntymään, mutta suuri osa näistä ihmisistä voi silti työllistyä. Avoimet työpaikat on mittarina tulevaisuudessa käyttökelvoton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin aikoinani haastattelemassa työnhakijoita. Valitettavasti vastaan tuli ihmisiä joista tie ai etteivät he saa millään töitä. Innokkaita ja koulutettuja, mutta persoonallisuus oli esteenä. Toivon että ovat saaneet töitä, veikkaan etteivät. Osasta ihmetteli miksi he ovat työttömiä, mutta meilläkin joku sitten meni heidän edelle. Se voi olla isosta tai tosin pienestä kiinni.
Mikähän se tällainen työllisyyden estävä persoonallisuus mahtaa olla, jos on muuten osaava ja innokas?
Veikkaan, että vika oli kädenpuristuksessa ja smalltalkissa.
Aivan, eli juuri näissä itse työnteon kannalta välttämättömissä jutuissa. Ei osaa lipitellä ruskeaa reikää tarpeeksi taidokkaasti.
Miksi se, että ei vain löydä työtä, on niin suuri synti? Jos työhalua on kyllä, mutta ainoa ongelma on se, ettei sitä vain löydy, miksi siitä pitää rankaista? Miksi se etsimisen osaamattomuus tarkoittaisi sitä, ettei osaa tai halua tehdä työtä? Työnteko on jokaisen velvollisuus tietysti, mutta rekrytointijippojen osaamisen vaatiminen on aika järjetön vaatimus ihmisarvolle.
Jos se työttömyys on ongelma ja on näin monia ihmisiä, jotka löytävät niitä töitä tuosta noin vain, miksi ihmeessä tätä toisten osaamista ei käytetä näiden toisten auttamiseen, jolloin ongelma poistuisi? Näinhän työelämä ja yhteiskunta muutenkin toimii, että kukin tekee mitä osaa ja toiset sitten käyttävät sitä toisten osaamista hyödyksi. Lääkärit hoitava sairaita, numerotarkat hoitavat talouspuolta jne. Näinhän se hyvinvointi syntyy eikä lällättelemällä ja arvuuttelemalla. "Minäpäs tiedän, miten saataisiin syöpä parannettua, mutta hähää, enpäs paranna kuin oman perheeni syövät."
Aloitus on hyvä ja aiheellinen, ei mikään tyhjänpäiväinen ja järjetön. Moni on puhunut itsensä pussiin ja sekös harmittaa - mikäli sitä edes tajuaa tehneensä.
Turha sitä on kieltää että monella on työttömiä kohtaan aiheettoman yli- ja vihamielinen suhtautuminen.
Kuvitellaan että työtön joka ei työllisty on joko haluton siihen, liian passiivinen tai katkera.
On vaarallista leimata mikä tahansa ihmisryhmä ja alkaa ajatella sen olevan jotenkin kelvoton ja ansaitsevan vähemmän ihmisoikeuksia kuin muut, ne "hyvät" yhteiskunnan jäsenet.
Sillä lailla aikanaan alkoi Saksassakin syrjiminen, eristäminen, leirit, tuhoaminen..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas perus työttömän logiikkaa: jonkun pitää ANTAA sinulle työpaikka.
Niin? Vaikka työtön tekisi miljoona työhakemusta ja osallistuisi kaikenmaailman kursseille jne ei hän SAA työpaikkaa ellei joku työnantaja sitä hänelle ANNA.
Vai yhäkö olet sitä mieltä että töihin vain mennään kävelemällä ovesta sisään ja toteamalla "tulin nyt tänne töihin"?
Töihin pitää TARJOUTUA siten, että työnantaja SAA enemmän kuin ANTAA. Paras tietty jos työnantajalla on "paikka auki", silloin työnhakija tietää että kannattaa tarjota. Kun työnantaja saa enemmän kuin annat (= arvoa työstäsi), siten työnantaja voi jatkaa työllistämistäsi. Eli miten pystyt antamaan työntantajalle riittävästi, jotta sinut kannattaa palkata.
Kun pystyt työnantajalle PERUSTELEMAAN, miksi olet arvokas, saa olla tyhmä kuin saapas ettei sinua palkkaa. Eli MYYT oman osaamisesi.
Tuo on aivan totta.Tulevaisuudessa monilla aloilla tarvitaan asennemuutosta. Meistä jokaisesta tule eoman osaamisemme ja ideoidemme myyntitykkejä eli meidän pitää osata myydä osaamisemme ja ideamme yrityksille. Tai voimme perustaa omankin yrityksen. Nykyisin odotetaan, että saadaan työpaikka, johon ensin joku vanhempi työntekijä antaa perehdytyksen ja sen jälkeen noudatamme saamiamme ohjeita. Tulevaisuudessa ei enää perehdytetä eikä noudateta ylemmältä taholta annettuja ohjeita, koska uusi työntekijä on oman osaamisensa ja ideansa paras asiantuntija ja hänen tehtävänään on polkaista osaaminen ja idea tuottamaan yitykselle voittoa.
Tämä on myös syy miksi vakituisia työsuhteita ei enää haluta solmia - maailma muuttuu niin nopeasti, että työ joka tänään tuottaa arvoa, ei välttämättä tuota sitä huomenna. Siksi projektityöt ja itsensä työllistäminen ovat hyviä vaihtoehtoja - antavat joustavuutta (voi tehdä erilaisia töitä ja projekteja) eikä ole "jumissa" yhdessä lokerossa myöskään työnantajan silmissä tai HR:n kirjoissa.
Juuri näin. Mulla on jo reippaasti ikää ja sen vuoksi erästä tiettyä osaamista, jota muutama vuosikymmen sitten tarvittiin paljon. Oli mahdollisuus saada töitä, työpaikalla perehdytys ja noin puolen vuoden päästä pystyi omatoimisesti tekemään hommia. Tämän osaamisen tarpeen piti loppua jo 10 vuotta sitten, mutta edelleenkin joillain yrityksillä on asiakkaita, jotka tarvitsevat tätä osaamista. Näissä yrityksissä taas osaajat ovat jo vanhuuseläkkeellä eikä tätä osaamista tarvita edes kaikkien yritysten tarpeet yhteenlaskettuna niin paljoa, että voisi palkata yhden uuden työntekijän, jonka perehdyttäisi ja joka opiskelisi asian. Tarvetta ei siis ole joka päiväksi, ei edes joka viikoksi. Osaamisen tarve tulee myös loppumaan lähivuosina, mutta aiemmatkin arvaukset siitä, milloin, menivät pahasti pieleen. Nämä yritykset joutuivat siis selvittämään, onko jossain vielä joku, joka on vuonna kuokka ja Jussi tehnyt tällaista hommaa työkseen ja joka ilman perehdytystä ja opiskelua osaa homman. Henkilöä, jolle voi delegoida parista tunnista pariin päivään kestävät työt. En mä tällä hommalla laskujani maksa enkä saa leipää pöytään, joten mulla pitää olla muitakin töitä kuin vain nämä. Mutta saan mä tällä leikkelettä leivän päälle.
Ongelma on, että työ on pirstaloitunutta. Jokin yritys voi tarvita sinulta projektissaan esimerkiksi kahden viikon työpanoksen, mutta puolen vuoden aikana. Et voi tehdä työtä kahta viikkoa putkeen, koska voit tehdä vain palasen ja sen jälkeen odotat, että joku toinen tekee toisen palasen, jotta voit taas sen saatuasi tehdä kolmannen palasen jne. Ei kukaan palkkaa sua puoleksi vuodeksi ja maksa vielä sellaista palkkaa, että elättäisit itsesi saamallasi rahalla, jos kerran teet töitä puolen vuoden aikana yhteensä vain kaksi viikkoa. Sun pitää siis keksiä muita vastaavia töitä, jotta työllistät niillä itsesi väliaikoina.
Tulevaisuudessa työpaikat, joissa ollaan ja saadaan säännöllistä kuukausipalkkaa ihan riippumatta siitä, onko työpäivinä mitään tekemistä, vähenevät merkittävästi ja lopulta katoavat kokonaan. Ei tietenkään kaikilla aloilla, mutta monilla kuitenkin. Yrityksillä on jokin homma, joka pitää tehdä, ja sinä annat työmäärä- tai kustannusarvion, kauanko homman tekeminen sulla kestäisi tai mitä se yritykselle maksaisi. Sitten yritys arvioi, teettääkö homman sinulla vai jollain toisella. Jos saat homman, tulet tekemään sen joko ko yrityksen palkkalistoilla tuntityöntekijänä tai sitten omalla toiminimellä, jolloin voit veloittaa siitä enemmän kuin jos tekisit sen tuntityönä. Et kuitenkaan ole työsuhteessa ko yritykseen kuin niinä päivinä, jolloin teet hommaa. Tiistaina 5 tuntia, seuraavan viikon maanantaina 2 tuntia, kuukauden päästä yhtenä päivänä 7 tuntia jne. Tai jos teet homman omalla toiminimellä, et ole työsuhteessa yritykseen lainkaan.
Oma työni on jo muutaman vuoden ajan ollut tällaista. Useita projekteja yhtäaikaa ja koko ajan pitää haalia myös uusia, jotta on tekemistä ja jotta saa rahaa.