Toimitin ruokakassin ja joululahjan jouluapuperheille - viimeinen kerta.

Minä osallistun näihin edelleen joka vuosi vaikka ei ne avut taida tarpeeseen mennä. Aina halutaan vaatteita ja koko perhe on kokoa xxxxxxl. Kyllä kai itekin oisin konkurssissa jos söisin kaikki rahani. Tänä jouluna ostin kinkun kahdelle perheelle, kumpikin halus tietynlaisen yli 10 euroa/kg maksavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailmassa ojentuu aina ensimmäisenä käsi kerjäämään. Sen vaistonvaraisen liikkeen osaa jokainen selkärangastaan. Kyllä aina ottajia löytyy ja toinen toistaan liikuttavaa nyyhkytarinaa. Totuus kuitenkin on että se suomalainen köyhyys johtuu päihteiden käytöstä, kyvyttömyydestä oman talouden hallintaan ja monella puhtaasta välinpitämättömyydestä.

Jokainen saa yhtäläiset mahdollisuudet opiskella ammattiin, vieläpä ilmaiseksi, ja silti päihteet ja joutenolo kiehtoo enemmän.

Sitten ruikutetaan rahattomuutta ja kovaosaisuutta.

Olet kyllä aika pihalla. Lähipiirissäsi ei taida olla sairastumisia. Esimerkiksi mielenterveys voi pettää kenellä tahansa, myös sinulla. Kaikilla meillä ei ole tukiverkostoa johon turvautua hädän hetkellä. Ei kaikki elämässä ole ihmisen omissa käsissä. Kannattaisi kyllä hetki miettiä ennen kuin sanoo mielipiteensä.

Jos on hoitanut asiansa kunnolla ennen sairastumista, ei se ole sellainen katastrofi kuin aina annetaan ymmärtää. Esim. asuntolainaa otettaessa se täytyy mitoittaa niin että pärjätään vaikka toinen puolisoista sairastuisi tai jäisi työttömäksi.

Itse sairastuin vakavaan masennukseen seitsemän vuotta sitten. Olin ensin sairauspäivärahalla, sitten kuntoutustuella ja viimeiset kaksi vuotta työmarkkinatuella kun eläkehakemukseni evättiin. Nyt olen taas sairaspäivärahalla, sillä minimillä, kun ruljanssi alkoi alusta. Mieheni on melko pienituloinen.

Silti ei ole tarvinnut leipäjonossa seistä eikä rahaa kerjätä. En saa edes asumistukea, koska mies käy töissä. Mutta ihminen pärjää jos ei ole koskaan elänyt yli varojensa ja osaa panna suun säkkiä myöten.

Kuka tahansa voi tosiaan sairastua. Siksi fiksut ihmiset ottavat senkin vaihtoehdon huomioon silloin kun ovat vielä terveitä. Aina, aina, aina pitäisi olla säästössä vähintään kolmen kuukauden menoja vastaava summa ettei tule yllätyksiä jos jotain sattuu. Ihan palkanmaksukin voi viivästyä! Riittävän pieni asuntolaina, riittävän edullinen auto ja vain yksi auto perhettä kohden. Jne.

En auta minäkään, koska yllä mainittua olen muutamasti todistanut. Köyhäksi tekeytyvä asuu hienommin kun minä ja pukeutuu merkkivaatteisiin, itse haen kirpparilta tai alesta kaiken. No eihän se lasten syy ole, että vanhempansa eivät osaa elämänhallintaa...

Sen sijaan olen alkanut ottamaan selvää mistä lasteni päivähoidossa/koulussa on pulaa. Se voi olla jopa askarteluliima tai piirrustuspaperi. Ihan oikeasti. Tällähetkellä säästöt on niin kovia, että jopa liimasta voi olla pulaa. Olen alkanut selvittää mille on tarve ja lahjoitan. Tänäkin vuonna joulun alla. Teen lahjoituksen lisäksi anonyymisti, koska en itse ainakaan tykkää näistä jotka huutaa että tuli taas lahjoitettua...

Onpa pahantahtoisia hyväntahtoisia liikkeellä tässä ketjussa useampi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailmassa ojentuu aina ensimmäisenä käsi kerjäämään. Sen vaistonvaraisen liikkeen osaa jokainen selkärangastaan. Kyllä aina ottajia löytyy ja toinen toistaan liikuttavaa nyyhkytarinaa. Totuus kuitenkin on että se suomalainen köyhyys johtuu päihteiden käytöstä, kyvyttömyydestä oman talouden hallintaan ja monella puhtaasta välinpitämättömyydestä.

Jokainen saa yhtäläiset mahdollisuudet opiskella ammattiin, vieläpä ilmaiseksi, ja silti päihteet ja joutenolo kiehtoo enemmän.

Sitten ruikutetaan rahattomuutta ja kovaosaisuutta.

Olet kyllä aika pihalla. Lähipiirissäsi ei taida olla sairastumisia. Esimerkiksi mielenterveys voi pettää kenellä tahansa, myös sinulla. Kaikilla meillä ei ole tukiverkostoa johon turvautua hädän hetkellä. Ei kaikki elämässä ole ihmisen omissa käsissä. Kannattaisi kyllä hetki miettiä ennen kuin sanoo mielipiteensä.

Jos on hoitanut asiansa kunnolla ennen sairastumista, ei se ole sellainen katastrofi kuin aina annetaan ymmärtää. Esim. asuntolainaa otettaessa se täytyy mitoittaa niin että pärjätään vaikka toinen puolisoista sairastuisi tai jäisi työttömäksi.

Itse sairastuin vakavaan masennukseen seitsemän vuotta sitten. Olin ensin sairauspäivärahalla, sitten kuntoutustuella ja viimeiset kaksi vuotta työmarkkinatuella kun eläkehakemukseni evättiin. Nyt olen taas sairaspäivärahalla, sillä minimillä, kun ruljanssi alkoi alusta. Mieheni on melko pienituloinen.

Silti ei ole tarvinnut leipäjonossa seistä eikä rahaa kerjätä. En saa edes asumistukea, koska mies käy töissä. Mutta ihminen pärjää jos ei ole koskaan elänyt yli varojensa ja osaa panna suun säkkiä myöten.

Kuka tahansa voi tosiaan sairastua. Siksi fiksut ihmiset ottavat senkin vaihtoehdon huomioon silloin kun ovat vielä terveitä. Aina, aina, aina pitäisi olla säästössä vähintään kolmen kuukauden menoja vastaava summa ettei tule yllätyksiä jos jotain sattuu. Ihan palkanmaksukin voi viivästyä! Riittävän pieni asuntolaina, riittävän edullinen auto ja vain yksi auto perhettä kohden. Jne.

Sehän on hyvä, että sinä olet ymmärtänyt toimia miten toimit. Se ei ikävä kyllä mene kaikilla muillakin niin kuin sinulla. Onko tämä liian vaikeaa ymmärtää? Mitä, jos edes hetkeksi astuisi jonkun huonompiosaisen saappaisiin? Jonkun, joka ei ehkä ole saanut kotoaan oppia elämiseen? Sinä olet saanut, ole kiitollinen siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän jouluun loppui oma into tehdä hyvää "vähävaraisille" perheille. Nyyhkytarinan perusteella ajattelin olevan hyvä idea vielä jättikassillinen ruokaa yhdelle lapsiperheelle ja veinkin. Vastassa oli välinpitämättömän oloinen teiniäiti, joka ei osannut tervehtiä saati kiittää. Toinen oli toivottu joulupaketti lapselle, jonka äiti poltti ketjussa sen lyhyen ajan kun juteltiin - tupakkaan siis riitti rahaa ja harmitti itseä että tuen tällaista.

Olen jo viisi joulua vienyt apua sitä pyytäneille lapsiperheille ja ovat olleet kaikki aika samanlaisia. Käsi ojossa odottamassa muilta kaikkea ja omasta elämästä ei kai osata ottaa vastuuta tai käytetään omat varat nautintoaineisiin.

Ensi vuonna jätän auttamatta, sen verran huono fiilis jäi näistä autettavista taas.

Onhan tuo kummallista että siis pyydettiin sisälle juttelemaan eikä silti sanaakaan sanottu?

Oletteko varmoja etteivät lapset osaa olla iloisia lahjoista.

Kuin joku voi olla näin lukutaidoton vai tyhmäkö olet?

Ok hän siis avasi oven ja annoit lahjan ovella.

Muista sentään joulumieli ensi vuonna ja myös puhua totta.

Vein täällä Turussa perheelle monta kassia vaatteita ja ostin mitä tarvitsivat.

Onnellisesti ottivat vastaan kassit mutta kiitosta ei kuulunut.

Facen kuvista näkee että äiti polttaa ja iskällä oma moottoripyörä.

Jep. Ei mitään vastuuta!

Jos mun lapsilla ei ole vaatteita, en taatusti polttaisi tai kyllä lähtis miehen moottoripyörä myyntiin!!!!!

Taidan lopettaa auttamisen.

Ja totta, rakennelynsiin ja ripsienpidennyksiin on rahaa!!

Vierailija kirjoitti:

Sen sijaan olen alkanut ottamaan selvää mistä lasteni päivähoidossa/koulussa on pulaa. Se voi olla jopa askarteluliima tai piirrustuspaperi. Ihan oikeasti. Tällähetkellä säästöt on niin kovia, että jopa liimasta voi olla pulaa. Olen alkanut selvittää mille on tarve ja lahjoitan. Tänäkin vuonna joulun alla. Teen lahjoituksen lisäksi anonyymisti, koska en itse ainakaan tykkää näistä jotka huutaa että tuli taas lahjoitettua...

Loistava idea!

Tämä myös oikeasti hyödyttää köyhien perheiden lapsia toisin kuin nuo lahjoitukset, ne vanhemmat nimittäin myy heti joulun jälkeen ne lasten lahjat (olen itse sellaisesta perheestä, joten tiedän kyllä miten nuo toimii, meilläkään ei ollut edes reiättömiä sukkia...äidillä silti valtavat avustukset, kaikki meni sen omiin tarpeisiin ja se tosiaan myi ne lahjoitetut lahjat saadakseen itselleen rahaa).

Päiväkodeilla ja muilla vastaavilla on tosiaan pulaa kaikesta, ja ne lahjoitukset niihin menee suoraan lasten hyödyksi; lasten jotka tosiaan on syyttömiä siihen, että ovat syntyneet idiooteille.

Katselin tapaninpäivänä Itiksessä kun Hursti jakoi ruokakasseja. Ihmiset valitsivat kasseista itselleen mieleiset ruuat ja jättivät roskisten päälle esim joululaatikot!

Tuntui kyllä pahalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan selkeähn tää juttu on että varsinkaan netin ja feisbuukin kerjäysketjuihin ei kannata intoutua mitenkään. Siellä eniten mölyävät ehkäisynsä unohtaneet ripsipidennys sidukkapissispaskiaiset, joiden kautta teidän apu ei millään tavalla kohdistu lapselle. Äidithän myy ne teidän kamat saadakseen lisää rakennekynsiä! 

Järjestöjen kautta. Joku edes vähän valvoo.

Mäkin kuulin tutulta että viime vuonna ovella vastassa oli nuori mamma jolla hiustenpidennykset, ripsienpidennykset, täytehuulet, silikonipallorinnat melkein leuassa kiinni (selvästi kun päällä oli ollut pelkkä ohut toppi) ja rakennekynnet joissa kimalteita. Noihinkin menee yhteensä kerralla viisi tonnia ellei enemmänkin. Kehtaavat sitten ottaa muilta kaikkea ilmaiseksi.

En missään nimessä puolustele näitä hyväksikäyttäjiä, mutta pakko kommentoida näin aiheen vierestä.

Ulkonäköä voi hoitaa paljon halvemmallakin kuin 5 tonnilla. "Hiustenpidennykset" saattaa olla vain oma vahva ja pitkä tukka tai hiuslisäke. "Ripsienpidennykset" saattaa olla halpis tekoripset. "Täytehuulet" saa, kun on taitava meikkaaja, meikillähän saa todella paljon pulleutta huuliin, ellei satu olemaan luonnostaan hyvin ohuet huulet. "Silikonipallorinnat" saa pushup liiveillä ja esim geelisillä rintaliiveihin sujautettavilla lisätäytteillä. "Rakennekynnet" saa ihan parilla eurolla ostamalla marketista muovisia tekokynsiä ja näihin kimalteita. Toki jos omat kynnet on pitkät ja vahvat, riittää pelkkä huolellinen lakkaus ja päälle kimalle. Jos oikein rahasta on tiukkaa, näitä kaikkia saa tilattua Kiinasta murto-osalla Suomen hinnoista.

Yleensä ei kannata tuomita ulkonäön perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka vuosi nuo avunsaajat ovat olleet aika erikoisia mutta koin silti että apua arvostettiin. En ole niin pyhä ihminen että antaisin ja antaisin saamatta edes kiitosta näkemästäni vaivasta. Nyt riitti pään hakkaaminen seinään.

Yhteinen tekijä 90% nästä perheistä on 3-5 lasta peräjälkeen (ja ainakin yksi "erityislapsi"), pitkäaikaistyöttömyys ja elämänhallinnan puute. Olisi mielenkiintoista tietää paljonko heidän nyyhkytarinoistaan on totta.

Ap

Nyt kyllä voit mennä itseesi alakautta. Kehtaatkin rinnastaa erityislapset ja elämänhallinnan puutteen. Olet pohjasakkaa.

Alan ammattilaistenkin mielestä suurin osa näistä adhd - ja asperger - ym diagnooseista on huuhaata, ja johtuu ainoastaan kasvatustaitojen hälyttävästä puutteesta! Näkeehän sen nyt jo päältäkin, aina samannäköisissä wt-"perheissä" ne pahimmat sekolapset jotka hulluina riehuu pysähtymättä ympäriinsä, silmät seisoo päässä kun ravinto on sontaa eikä netti- saati telkkuaikaa rajoiteta eikä ulkoilusta, harrastuksista, yhdessäolosta tai MISTÄÄN normaalista ole kuultukaan😣En taatusti milloinkaan auta tällaisia, etteivät vaan enää erehdy lisääntymään. Surullista mutta totta, nykyajan Ryysyrannan Joosepin sukua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka vuosi nuo avunsaajat ovat olleet aika erikoisia mutta koin silti että apua arvostettiin. En ole niin pyhä ihminen että antaisin ja antaisin saamatta edes kiitosta näkemästäni vaivasta. Nyt riitti pään hakkaaminen seinään.

Yhteinen tekijä 90% nästä perheistä on 3-5 lasta peräjälkeen (ja ainakin yksi "erityislapsi"), pitkäaikaistyöttömyys ja elämänhallinnan puute. Olisi mielenkiintoista tietää paljonko heidän nyyhkytarinoistaan on totta.

Ap

Nyt kyllä voit mennä itseesi alakautta. Kehtaatkin rinnastaa erityislapset ja elämänhallinnan puutteen. Olet pohjasakkaa.

Alan ammattilaistenkin mielestä suurin osa näistä adhd - ja asperger - ym diagnooseista on huuhaata, ja johtuu ainoastaan kasvatustaitojen hälyttävästä puutteesta! Näkeehän sen nyt jo päältäkin, aina samannäköisissä wt-"perheissä" ne pahimmat sekolapset jotka hulluina riehuu pysähtymättä ympäriinsä, silmät seisoo päässä kun ravinto on sontaa eikä netti- saati telkkuaikaa rajoiteta eikä ulkoilusta, harrastuksista, yhdessäolosta tai MISTÄÄN normaalista ole kuultukaan😣En taatusti milloinkaan auta tällaisia, etteivät vaan enää erehdy lisääntymään. Surullista mutta totta, nykyajan Ryysyrannan Joosepin sukua.

Ikävä kyllä joku totuuden siemen tässä piilee. Urallani erityiskoulussa ja terveydenhuollossa olen tavannut 1kpl keskiluokkaisen perheen lapsia, joilla ADHD-diagnoosi ja tämä lapsi oli selkeästi neurologisesti poikkeava. Kun taas wt-perheissä on enemmän sääntö kuin poikkeus, että poikalapsilla on ADHD.

En tiedä miten lapsen olisi edes mahdollista oppia keskittymään ja käyttäytymään kun elävät kuin pellossa, kaikki perheenjäsenten välinen kommunikaatio tapahtuu huutamalla ja kiljumalla tai fyysisen kosketuksen kautta eikä missään opasteta tai neuvota, saati sitten että vaadittaisiin olemaan hiljaa ja aloillaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihan selkeähn tää juttu on että varsinkaan netin ja feisbuukin kerjäysketjuihin ei kannata intoutua mitenkään. Siellä eniten mölyävät ehkäisynsä unohtaneet ripsipidennys sidukkapissispaskiaiset, joiden kautta teidän apu ei millään tavalla kohdistu lapselle. Äidithän myy ne teidän kamat saadakseen lisää rakennekynsiä! 

Järjestöjen kautta. Joku edes vähän valvoo.

Pidin näitä tarinoita ennen keksittyinä. Nykyisin tiedän niiden olevan totta. 

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole tuollainen, tosin eipä olla minnekään laitettu nyyhkytarinoitakaan tai haettu mitään, joskus mies on ruokajonossa käynyt. 

Niin kun sinä et itse kehtaa niin pitää laittaa mies menemään sinne? Kuulostat hiukan ädiltäni.

Kuten todettu jo aikaisemmin, oma mitta avunsaajien kiittämättömyyttä tuli pikkuhiljaa vioden vuoden aikana täyteen. Ennen autoin joulun ohella muutenkin hädässä ja avunsaajista suurin osa tuntui ottavan sen itsestäänselvyytenä - että parempiosaisten kuuluu tuoda heille apua ihan kotiovelle saakka. Tälle "jouluiselle teiniäidille" vein yli 70 e ruuat ja vaipat ihan kotiovelleen asti. Ei kiitosta. En ollut "unelmoinut" mistään pittoreskista Tulitikkutytöstä, mutta kyllä se ilmeetön tuijotus ja puhumattomuus harmitti sen verran että antaa olla. Jos itse olisin avunsaajana, kiittäisin ihmistä, joka jaksaa ja viitsii käyttää omaa rahaa ja aikaa minun hyväkseni. Tällainen ei todellakaan kannusta auttamaan enää ketään, joten nämä huonlt kokemukset syövät suoraan avunannosta pois.

Ap.

Kurjaa että tiettyjen käytöstavattomien ihmisten vuoksi - muut todelliset avuntarvitsijat kärsivät. Rahan pitäisi olla riittävä kaikille, niin ei nöyryyttäviä ruokakasseja tarvittaisi. Ensin kansanedustajat leikkaavat rahoja ja sen jälkeen jotkut heistä menevät tekopyhänä ruokajakopaikalle kehumaan auttajien jaloutta. Eli ensin leikataan, ja sitten ihmetellään kun ihmisiä on ruoka-apua hakemassa. On henkilöitä jotka yrittävät tulla toimeen ilman ruoka-apua, pienellä rahalla, eivät edes kehtaa mennä facebookin ryhmiin. Ja osaavat käyttäytyä hyvin.

En ihan yhdy tähän, että KAIKKI olisivat kiittämättömiä suomessa. Moni on varmasti kiitollinen tuesta, jos on hätä. En tiedä mikä ryhmä on ollut kyseessä, ja mitä epämääräistä porukkaa se on vetänyt puoleensa. Joskus hyväksikäyttäjät iskevät sinne, missä on oikeita avuntarvitsijoita. Tai huonosti käyttäytyvät. Onko se ollut Etelä-Suomessa? Helsingissä? Miksi se viedään aina suoraan ovelle, siellä voi olla kuka tahansa - ellei henkilöllisyyttä varmisteta etukäteen ym. Ellei ole joku iäkäs nainen joka ei pysty liikkumaan hyvin, varmaan ovelle uskaltaa mennä. 

Valta-asema kyseessä. Hyvää tahtova, auttavainen hyväosainen haluaa auttaa - ja samalla haluaa kuulla nöyrän kiitoksen. Nähdä kiitollisuuden, kuulla kiitoskiitos, että oma aura kiillottuu.

Juttu on niin, että jos köyhää haluatte aidosti auttaa, ette odota kiitosta! Auttaja on rinnallakulkija, joka jeesaa sillä hetkellä niin kuin parhaaksi katsoo. Jos auttaa toista vain siksi, että saisi "edes" kiitoksen kuulla, ei se ole aitoa, sydämestä kumpuavaa auttamista.

Tämä on ikuinen ongelma. Jo 1800-luvulla Rouvasväen yhdistykset halusivat auttaa - ja auttoivat - köyhiä perheitä, mutta pettyivät pahasti viedessään jouluapua: käsi ojossa apua odotettiin, mutta välinpitämättöminä. Tästä on lukuisia kuvauksia esim. elämäkertakirjallisuudessa.

Jotenka siis. Olisko syytä jättää avustaminen ammattilaisille, koulutetuille sosiaalityöntekijöille? Auttaa voi monin eri tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailmassa ojentuu aina ensimmäisenä käsi kerjäämään. Sen vaistonvaraisen liikkeen osaa jokainen selkärangastaan. Kyllä aina ottajia löytyy ja toinen toistaan liikuttavaa nyyhkytarinaa. Totuus kuitenkin on että se suomalainen köyhyys johtuu päihteiden käytöstä, kyvyttömyydestä oman talouden hallintaan ja monella puhtaasta välinpitämättömyydestä.

Jokainen saa yhtäläiset mahdollisuudet opiskella ammattiin, vieläpä ilmaiseksi, ja silti päihteet ja joutenolo kiehtoo enemmän.

Sitten ruikutetaan rahattomuutta ja kovaosaisuutta.

Kovin on mustavalkoinen maailmankuva sinulla.

Totuus on sana, jota ei kannattaisi useinkaan viljellä ihan noin vain. Tuskin sinä jokaisen suomalaisen totuudesta tiedät yhtään mitään.

Suomalainen köyhyys voi johtua mainitsemiesi seikkojen lisäksi myös mielenterveysongelmista (omista tai läheisen), muusta vakavasta sairaudesta, tai monista muista asioista, joita sinunkin kaltaisesi ylemmyydentuntoisen hyväosaisen voi olla vaikea ymmärtää.

Ei ehkä kannata tuomita kaikkia, jos osa porukasta on laiskoja hyväksikäyttäjiä.

Suomessa on silti jokaisella mahdollisuus opiskella ILMAISEKSI itselleen ammatti ja hakea työtä. Vaikka kuinka olisi syntyessään huonot lähtökohdat, se mahdollisuus tarjotaan jokaiselle. Väitätkö, että näin ei ole?

Kuka pakottaa käyttämään päihteitä, aloittamaan niiden käytön nuorena? Miksi tupakointi painottuu vähemmän koulutetun ja alhaisen tulotason ryhmiin? Kuka pakottaa aloittamaan tupakanpolton? Millä vähävarainen kehtaa perustella päihteitten käyttönsä?

Edes lukio-opiskelu ei ole ilmaista Suomessa. Ihan itse joutuu ostamaan opiskelutarvikkeet, tietokoneen, nettiyhteyden, kirjat yms.

Vierailija kirjoitti:

Valta-asema kyseessä. Hyvää tahtova, auttavainen hyväosainen haluaa auttaa - ja samalla haluaa kuulla nöyrän kiitoksen. Nähdä kiitollisuuden, kuulla kiitoskiitos, että oma aura kiillottuu.

Juttu on niin, että jos köyhää haluatte aidosti auttaa, ette odota kiitosta! Auttaja on rinnallakulkija, joka jeesaa sillä hetkellä niin kuin parhaaksi katsoo. Jos auttaa toista vain siksi, että saisi "edes" kiitoksen kuulla, ei se ole aitoa, sydämestä kumpuavaa auttamista.

Tämä on ikuinen ongelma. Jo 1800-luvulla Rouvasväen yhdistykset halusivat auttaa - ja auttoivat - köyhiä perheitä, mutta pettyivät pahasti viedessään jouluapua: käsi ojossa apua odotettiin, mutta välinpitämättöminä. Tästä on lukuisia kuvauksia esim. elämäkertakirjallisuudessa.

Jotenka siis. Olisko syytä jättää avustaminen ammattilaisille, koulutetuille sosiaalityöntekijöille? Auttaa voi monin eri tavoin.

Jaa, no miksi sen auttajan pitää olla aito ja sydämestä kumpuavasti auttava, miksi pitää ylipäätään auttaa jos joku ei arvosta yhtään ja pärjää itsekseen ihan hyvin?

Voi olla, että ne 1800-luvun rouvat odotti vähän liian nöyrää ja hurskasta asennetta ja käyttäytyivätkin niin. Mutta kyllähän esim. se pelkkä kiitos sanotaan ihan vaikka joku pitäisi ovea auki tai painaa hississä nappia puolesta tai kassa antaa kuitin, vähintään luulisi myös jotenkin noteerattavan jos tuntematon käyttää aikaansa tuodakseen ruokakassin kotiin.

Koulutetut palkkaa saavat sosiaalityöntekijät on hyvin tuore ilmiö, ja kuka tietää miten maailmassa vielä käy, ties vaikka ne sosiaalityöntekijät häviäisivät. Voi hyvin olla että kiitollisuus ja muiden arvostus nousee arvoonsa, jos mitään ei enää saakaan automaattisesti ja oikeasti alkaa hengissä pysyminen olla hyvien sosiaalisten suhteiden varassa.

Tosin, jos kuitenkin auttaa, niin ehkä voi ajatella että auttaa niitä lapsia, olkoon se vanhempi kuinka ankea tahansa, tai oikeastaan mitä ankeampi, sitä enemmän se lapsi saattaa hyötyä ulkopuolisten avusta.