Toimitin ruokakassin ja joululahjan jouluapuperheille - viimeinen kerta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä monet lahjoittajat tekevät virheen siinä, kun lahjoitetaan perheille jotka osaavat pyytää. Ne pahimmassa asemassa olevat ihmiset eivät itse edes osaa käyttää mitään kerjuukampanjoita hyödykseen. Lahjoittakaa suoraan kehitysvammaisten hoivakotiin, lastenkotiin ja esimerkiksi turvakoteihin! Yleishyödyllisiä lahjoja, kosmetiikkalahjapakkauksia, merinovillasukkia ja yöpaita, tohvelit, suklaarasia jne.

Minun kehitysvammainen pikkusisko (aikuinen jo) on hoivakodissa mutta on mieleltään 10-vuotiaan tytön tasolla. Leikkii siis barbeilla ja rakastaa meikkejä ja pinkkejä vaatteita.

Koska hän on edunvalvonnassa niin ei hänellä ole varaa mihinkään ylimääräiseen sillä hän saa vain pientä eläkettä ja omaa käyttörahaa 60e kuussa, joten ilmoitin hänet jouluapua-ryhmään yhtenä vuotena.

Pikkusisko sai uskomattoman ihania juttuja itselleen, kerroin viestissä mistä hän pitää ja annoin sitten hoivakodin osoitteen avun tarjoajille. Osa lähetti paketit minulle ja vein ne suoraan siskolle.

Vaikka itse olen opiskeleva yh itsekin, ei tulisi mieleenkään kerjätä itselleni mitään koska minä olen terve ja kykenevä elättämään itseni ja lapseni. Pikkusiskoni sen sijaan jää paljosta paitsi ilman että hän saa pyyteetöntä apua. Sellaisille ne lahjat kuuluvat, jotka ovat heikoimmassa asemassa.

Pikkusisko oli jokaisesta saamastaan paketista aivan haltioissaan ja itsekin paketoin hänelle jouluisin kaikki mahdolliset huulirasvat jne. että saa näprätä paketteja auki. Hänen kohdallaan se on se määrä, ei laatu, mikä ilahduttaa.

Siskoni suurin ilo on tabletti josta hän katsoo Barbie-elokuvia YouTubesta ja kuuntelee musiikkia. Se meni rikki ja edunvalvoja sanoi, että ei ole varaa ostaa uutta. Harmittaa, että en ilmoittanut siskoa tänä jouluna mihinkään ja toivonut hänelle tablettia.

Ostan hänelle sellaisen itse tammikuun palkasta, mutta ensi vuonna varmasti koitan piristää häntä ilmoittamalla hänet johonkin mistä saisi tarpeellisia paketteja. Sukkia,kyniä, vihkoja ja mitä vaan, hän ilahtuu kaikesta.

Minusta on ihan relevanttia olettaa, että lahjan saaja ilahtuu lahjoistaan. Karmeita kertomuksia täällä kiittämättömistä ihmisistä jotka ovat ottaneet lahjat töykeinä vastaan.. .:(

Ilmoita nyt se edunvalvoja jonnekin, miten kummassa ei muka tablettiin varaa?? Pistää siskosi eläkkeen taskuihinsa😣

Tuskin tässä on edunvalvojassa mitään vikaa. Jos siskolla ei ole jotain ylimääräisiä tuloja (esim. perintöä, josta tulee korko- tai osinkotuloa, tai jotain ylimääräistä eläkettä), niin hänen ainoana tuloinaan on takuueläke ja vammaistuki (ja mahdollisesti asumistuki). Ne menevät lähes kokonaan hoivakodin maksuihin ja muihin pakollisiin menoihin (esim. hygieniatarvikkeet ja lääkkeet). Tarkka tilanne riippuu siitä, onko sisko virallisesti laitoshoidossa vai tehostetussa palveluasumisessa. Ei edunvalvoja voi antaa rahaa käytettäväksi enempää kuin mitä sitä jää pakollisten menojen jälkeen.

Tosin siskokin on todennäköisesti jonkinlaisessa työtoiminnassa, josta saa ahkeruusrahaa muutaman kympin kuussa. Yleensä tämä raha menee sellaiselle tilille, jota kehityisvammainen saa käyttää itse ilman edunvalvojaa. Jos sisko haluaa kovasti jotain, kannattaa jutella hänen kanssaan siitä, että hän säästäisi tästä rahasta osan haluamaansa kohteeseen.

Olen itse vaikeavammaisen lähiomaiseni edunvalvoja. Minun omaisellani on sikäli parempi tilanne, että hänellä on eräistä syistä yksi ylimääräinen eläke (muutama sata euroa kuukaudessa), jonka ansiosta hänellä on taloudellisesti vähän väljempi tilanne kuin kirjoittajan siskolla. Voin kuitenkin kertoa, että maistraatti valvoo edunvalvojan toimintaa eikä edunvalvoja pysty pistämään vammaisen rahoja omiin taskuihinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka vuosi nuo avunsaajat ovat olleet aika erikoisia mutta koin silti että apua arvostettiin. En ole niin pyhä ihminen että antaisin ja antaisin saamatta edes kiitosta näkemästäni vaivasta. Nyt riitti pään hakkaaminen seinään.

Yhteinen tekijä 90% nästä perheistä on 3-5 lasta peräjälkeen (ja ainakin yksi "erityislapsi"), pitkäaikaistyöttömyys ja elämänhallinnan puute. Olisi mielenkiintoista tietää paljonko heidän nyyhkytarinoistaan on totta.

Ap

Nyt kyllä voit mennä itseesi alakautta. Kehtaatkin rinnastaa erityislapset ja elämänhallinnan puutteen. Olet pohjasakkaa.

Alan ammattilaistenkin mielestä suurin osa näistä adhd - ja asperger - ym diagnooseista on huuhaata, ja johtuu ainoastaan kasvatustaitojen hälyttävästä puutteesta! Näkeehän sen nyt jo päältäkin, aina samannäköisissä wt-"perheissä" ne pahimmat sekolapset jotka hulluina riehuu pysähtymättä ympäriinsä, silmät seisoo päässä kun ravinto on sontaa eikä netti- saati telkkuaikaa rajoiteta eikä ulkoilusta, harrastuksista, yhdessäolosta tai MISTÄÄN normaalista ole kuultukaan😣En taatusti milloinkaan auta tällaisia, etteivät vaan enää erehdy lisääntymään. Surullista mutta totta, nykyajan Ryysyrannan Joosepin sukua.

Ikävä kyllä joku totuuden siemen tässä piilee. Urallani erityiskoulussa ja terveydenhuollossa olen tavannut 1kpl keskiluokkaisen perheen lapsia, joilla ADHD-diagnoosi ja tämä lapsi oli selkeästi neurologisesti poikkeava. Kun taas wt-perheissä on enemmän sääntö kuin poikkeus, että poikalapsilla on ADHD.

En tiedä miten lapsen olisi edes mahdollista oppia keskittymään ja käyttäytymään kun elävät kuin pellossa, kaikki perheenjäsenten välinen kommunikaatio tapahtuu huutamalla ja kiljumalla tai fyysisen kosketuksen kautta eikä missään opasteta tai neuvota, saati sitten että vaadittaisiin olemaan hiljaa ja aloillaan.

"Urallasi" lähihoitajana koulunkäyntiavustajana. Kirjoitustyylistäsi huomaa, että koulut on käymättä. Turha esittää jotakin muuta.

Huomatkaa auttajat, että esim. syvästi masentunut äiti ei kiittele. Mielessä voi pyöriä esim. kuolema.

Ei kiittele yh joka on valvonut vauvan kanssa kuukauden ja aivot ovat sumua.

Silti apunne voi olla tärkeä selviytymisen kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Huomatkaa auttajat, että esim. syvästi masentunut äiti ei kiittele. Mielessä voi pyöriä esim. kuolema.

Ei kiittele yh joka on valvonut vauvan kanssa kuukauden ja aivot ovat sumua.

Silti apunne voi olla tärkeä selviytymisen kannalta.

Tämä ei kylläkään pidä paikkaansa. Ja se on ihan varma. 

Mä olen aina tukenut ensi- ja turvakoteja. Viime vuosina asunut ukomailla niin en ole voinut mutta seuraava joulu ollaan Suomessa niin meinaan taas tehdä lahjoituksen. Olen joskus antanut myös pelastusarmeijalle mutta en sen kerran jälkeen anna enää. Tai jos jotakin niin niille ukoille. Yllättävän moni pelastusarmeijan autettava perhe on mustalaisperhe joka myy saamansa tavarat saman tien eivätkä edes peittele sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Huomatkaa auttajat, että esim. syvästi masentunut äiti ei kiittele. Mielessä voi pyöriä esim. kuolema.

Ei kiittele yh joka on valvonut vauvan kanssa kuukauden ja aivot ovat sumua.

Silti apunne voi olla tärkeä selviytymisen kannalta.

Noin syvästi masentunut äiti ei olisi kykenevä huolehtimaan lapsista ja jos yh:lla on aivot niin sumua, ettei ymmärrä edes pientä sanaa "kiitos" sanoa, niin miten ihmeessä pystyy jostain vauvasta huolehtia. Tekosyitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomatkaa auttajat, että esim. syvästi masentunut äiti ei kiittele. Mielessä voi pyöriä esim. kuolema.

Ei kiittele yh joka on valvonut vauvan kanssa kuukauden ja aivot ovat sumua.

Silti apunne voi olla tärkeä selviytymisen kannalta.

Noin syvästi masentunut äiti ei olisi kykenevä huolehtimaan lapsista ja jos yh:lla on aivot niin sumua, ettei ymmärrä edes pientä sanaa "kiitos" sanoa, niin miten ihmeessä pystyy jostain vauvasta huolehtia. Tekosyitä.

Minusta kiitoksen unohtaminen voi sattua kenelle tahansa, jos on muuta hässäkkää tai siihen ei ole tilaisuutta, kun puhua pälpätetään. Ja ihan paremmissakin piireissä.

On uskomatonta, kuinka yhdestä kiitoksesta tehdään näin suuri numero ja ollaan jopa valmiita antamaan omaa aikaa tähän hömpötykseen, ainakin kommenttien lukumäärän perusteella.

Kyllä joillakin voi olla pienet murheet elämässä.

En valitettavasti lukenut koko ketjua, koska ensimmäiset sivut tiivisti monien ajatukset.

Onko se siis ulkoinen olemus joka määrittelee henkilön taloudellisen tilanteen ja avun tarpeen? Itsellä on siisti koti. Mitään en ole ostanut uutena vaan saanut netin roskalavaryhmistä sekä ostanut kirpputoreilta. Halpakaupoista ostan edullisia hygieniatarvikkeita ja kyllä omistan jopa meikkivoiteen ja ripsivärinkin. Vaatteet hankin myös samaa reittiä jos niihin on tarvetta. Tosin niitä ei ole hankittu pitkiin aikaan.. Alusvaatteet ovat reikäisiä ja pieniä. Talvitakki noin 12 vuotta vanha eikä mahdu edes kiinni enää. Myös vaatteet alkavat käydä pieniksi erakoitumisen vuoksi. Saitauteni vuoksi en siis poistu kotoonta kuin ruokaostoksille.

Kuitenkin oven avaa siisti nainen josta ei päälle päin näy kuinka joka ikinen viikko lasken tarkalleen jokaisen sentin ennen ruokakauppaan menoa.

Lisätäkseni vielä minulla on varhaisnuori jonka totaali yh olen. Hänellä on myös aina siistit vaatteet ja harrastuskin löytyy. Ei hänestäkään ulospäin näy heikko taloutemme.

Toistaiseksi joudumme elämään tuilla ja vain kerran olen pyytänyt ruoka-avustusta kun tukien käsittely oli kesken. Olin silloin saamastani avusta todella kiitollinen ja sen myös näytin. Sen jälkeen en ole mitään ylimääräistä apua raaskinut pyytää vaikka ehkä tarvetta välillä olisi, koska jollain voi olla asiat vielä huonommin.

Pointti kuitenkin, että ei kannata ulkoisen olemuksen perusteella aina tehdä johtopäätöksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka vuosi nuo avunsaajat ovat olleet aika erikoisia mutta koin silti että apua arvostettiin. En ole niin pyhä ihminen että antaisin ja antaisin saamatta edes kiitosta näkemästäni vaivasta. Nyt riitti pään hakkaaminen seinään.

Yhteinen tekijä 90% nästä perheistä on 3-5 lasta peräjälkeen (ja ainakin yksi "erityislapsi"), pitkäaikaistyöttömyys ja elämänhallinnan puute. Olisi mielenkiintoista tietää paljonko heidän nyyhkytarinoistaan on totta.

Ap

Nyt kyllä voit mennä itseesi alakautta. Kehtaatkin rinnastaa erityislapset ja elämänhallinnan puutteen. Olet pohjasakkaa.

Alan ammattilaistenkin mielestä suurin osa näistä adhd - ja asperger - ym diagnooseista on huuhaata, ja johtuu ainoastaan kasvatustaitojen hälyttävästä puutteesta! Näkeehän sen nyt jo päältäkin, aina samannäköisissä wt-"perheissä" ne pahimmat sekolapset jotka hulluina riehuu pysähtymättä ympäriinsä, silmät seisoo päässä kun ravinto on sontaa eikä netti- saati telkkuaikaa rajoiteta eikä ulkoilusta, harrastuksista, yhdessäolosta tai MISTÄÄN normaalista ole kuultukaan😣En taatusti milloinkaan auta tällaisia, etteivät vaan enää erehdy lisääntymään. Surullista mutta totta, nykyajan Ryysyrannan Joosepin sukua.

Ikävä kyllä joku totuuden siemen tässä piilee. Urallani erityiskoulussa ja terveydenhuollossa olen tavannut 1kpl keskiluokkaisen perheen lapsia, joilla ADHD-diagnoosi ja tämä lapsi oli selkeästi neurologisesti poikkeava. Kun taas wt-perheissä on enemmän sääntö kuin poikkeus, että poikalapsilla on ADHD.

En tiedä miten lapsen olisi edes mahdollista oppia keskittymään ja käyttäytymään kun elävät kuin pellossa, kaikki perheenjäsenten välinen kommunikaatio tapahtuu huutamalla ja kiljumalla tai fyysisen kosketuksen kautta eikä missään opasteta tai neuvota, saati sitten että vaadittaisiin olemaan hiljaa ja aloillaan.

"Urallasi" lähihoitajana koulunkäyntiavustajana. Kirjoitustyylistäsi huomaa, että koulut on käymättä. Turha esittää jotakin muuta.

Varmaan lisäksi lasket itsesi lähihoitajana mainitsemaasi "keskiluokkaan" :D

En ole itse lahjoittanut, koska olen kokenut, ettei apu löydä perille. Olen antanut lahjoja köyhille yh-vanhemmille, jotka yrittävät.

Tänä jouluna pisti silmään yksi suurperhe, joka sai lasun ja eri järjestöjen kautta rahaa, lahjoja ja ruokaa. Toinen vanhemmista jäi tahallaan työttömäksi, toinen ei koskaan töissä ole ollutkaan. Varmasti on köyhä perhe, mutta kummalliselta tuntuu, kun kaikilla lapsilla ja vanhemmilla on _jokainen_ vaate näitä kalliita merkkituotteita Gugguu yms. Ei yhtäkään tavisvaatetta. Koskee myös vauvaa ja uusi vauva saa aina uudet luksusvaunut. Tukkamallit ovat sellaisia, että kampaajalla leikataan ja värjätään. Ei kai siinä muuten mitään, mutta sitten vingutaan rahan puutetta. Oudolta tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Tähän jouluun loppui oma into tehdä hyvää "vähävaraisille" perheille. Nyyhkytarinan perusteella ajattelin olevan hyvä idea vielä jättikassillinen ruokaa yhdelle lapsiperheelle ja veinkin. Vastassa oli välinpitämättömän oloinen teiniäiti, joka ei osannut tervehtiä saati kiittää. Toinen oli toivottu joulupaketti lapselle, jonka äiti poltti ketjussa sen lyhyen ajan kun juteltiin - tupakkaan siis riitti rahaa ja harmitti itseä että tuen tällaista.

Olen jo viisi joulua vienyt apua sitä pyytäneille lapsiperheille ja ovat olleet kaikki aika samanlaisia. Käsi ojossa odottamassa muilta kaikkea ja omasta elämästä ei kai osata ottaa vastuuta tai käytetään omat varat nautintoaineisiin.

Ensi vuonna jätän auttamatta, sen verran huono fiilis jäi näistä autettavista taas.

Älä kuitenkaan anna katkeruuden turmella itseäsi! Ei auttamatta jättämiestä ole syytä perustella sillä että autettava ei osaa kiittää sinua oikein tai tarpeeksi. On ihmisiä jotka ovat niin syvältä rikki, että tällaiset asiat eivät vain yksinkertaisesti tule ulos. Häpeä, syyllisyys, arvottomuuden ja mitättömyyden tunne ovat asioita jotka saavat ihmiset suojautumaan  kovan kuoren sisälle. Onko sinun ajatuksena nyt lähteä kostamaan näille ihmisille omalla välinpitämättömyydelläsi heidän kyvyttömyyttään osoittaa sinulle kiitollisuuttaan? Murskaamallako ja lyömälläkö se jää sulaa? Minulla on sinulle parempi ajatus, jää sulaa lämmöllä!!!

Vierailija kirjoitti:

Tähän jouluun loppui oma into tehdä hyvää "vähävaraisille" perheille. Nyyhkytarinan perusteella ajattelin olevan hyvä idea vielä jättikassillinen ruokaa yhdelle lapsiperheelle ja veinkin. Vastassa oli välinpitämättömän oloinen teiniäiti, joka ei osannut tervehtiä saati kiittää. Toinen oli toivottu joulupaketti lapselle, jonka äiti poltti ketjussa sen lyhyen ajan kun juteltiin - tupakkaan siis riitti rahaa ja harmitti itseä että tuen tällaista.

Olen jo viisi joulua vienyt apua sitä pyytäneille lapsiperheille ja ovat olleet kaikki aika samanlaisia. Käsi ojossa odottamassa muilta kaikkea ja omasta elämästä ei kai osata ottaa vastuuta tai käytetään omat varat nautintoaineisiin.

Ensi vuonna jätän auttamatta, sen verran huono fiilis jäi näistä autettavista taas.

Eli käytännössä olet itsekäs narsisti, joka vain huomion takia on auttanut köyhiä, mitä luultavimmin olet vielä levitellyt näitä onnellisia nyyhkytarinoita sosiaalisessa mediassasi. Nyt kun normaali todellisuus iskee päin naamaa, eikä sinua nosteta kultatuoliin tai jalustalle suurena hyväntekijänä tuleekin itkuraivo ja pitää avautua sosiaalisessa mediassa, miten et varmasti enää ketään auta. Säälittävä ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina tukenut ensi- ja turvakoteja. Viime vuosina asunut ukomailla niin en ole voinut mutta seuraava joulu ollaan Suomessa niin meinaan taas tehdä lahjoituksen. Olen joskus antanut myös pelastusarmeijalle mutta en sen kerran jälkeen anna enää. Tai jos jotakin niin niille ukoille. Yllättävän moni pelastusarmeijan autettava perhe on mustalaisperhe joka myy saamansa tavarat saman tien eivätkä edes peittele sitä. 

Samaa mieltä. Ei järjestöjen kautta todellakaan mitään, sillä niitä lahjoja ei korvamerkitä. Joulupuukeräys on myös ihan mysteeri, mihin ne paketit menevät?

Viekää suoraan sairaalan lastenosastolle uusia, käyttämöttömiä leluja ja pelejä. Tai sinne mainitsemaani kehitysvammaisten asumisyksikköön/hoivakotiin. Ensi-ja turvakodeissa saattaa olla perheitä joilla ei ole mitään taloudellista ongelmaa, mutta varmasti ilahtuvat siinä ahdingossa kaikesta kauniista eleestä.

Kaikista pahimmassa asemassa ovat ne, ketkä eivät ymmärrä pyytää.

Mikään ei estä lahjoittamasta myös vanhusten palvelutaloihin. Mummoni hoivakodissa on vanhuksia jotka eivät saa MITÄÄN ja huoneet ovat askeettisia. Mummoni palvelutalossa oli joulujuhla ja omaiset saivat viedä sinne paketteja. Mummoni sai useita, mutta osa vanhuksista jäi ilman. Heille hoitajat olivat paketoineet itse ostamiaan lahjoja ja antoivat sitten ne. Se oli ihana ele. Joten ihan hyvin vanhuksille voi lahjoittaa hoitokotiin myös, vaikka sen kortinkin. Ei aina tarvitse järjestöä sitä varten, oikeastaan välikädet ovat täysin turhia.

Yksi hauska ele vanhuksille on myös etukäteen kirjoitetut synttärionnittelukortit. Eli kirjoitatte valmiiksi runon tms. korttiin ja käytte viemässä ne hoitokotiin tai lähetätte kirjeenä. Hoitajat voivat sitten kirjoittaa vanhuksen etunimen siihen ja jakaa kortteja heidän syntymäpäivänään. :)  Sama toimii muuten kehitysvammaisillekin, ilahtuvat varmasti synttärikorteista!

t. se kehitysvammaisen tytön isosisko.

Tämän vuoksi autan mieluummin eläimiä.

sovitaanko nyt vaan niin, että jokainen huolehtii itsestään ?

Vierailija kirjoitti:

sovitaanko nyt vaan niin, että jokainen huolehtii itsestään ?

Jospa soveltaisitkin ajatustasi vain omaan itseesi, meistä monet muut voivat huolehtia toisistakin, sillä se on mielestäni oikein. Itsekyydellä harvemmin saa aikaan mitään muuta hyvää kuin hyvää itselleen, ja lopulta itsekkyys voi kääntyä itseäänkin vastaan. Itsekkyys viestii rakkauden puutteesta ihmisessä.

Vierailija kirjoitti:

Tämän vuoksi autan mieluummin eläimiä.

Niin, suhde eläimeen on paljon helpompi kuin suhde ihmiseen. Suhde eläimeen on hyvin pitkälti yksipuoleinen jolloin ihminen on kontrolloiva osapuoli. Suhde toiseen ihmiseen on paljon monimutkaisempi, ja eteenkin jos itse on sisältä rikki, vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa voi olla hyvin vaikeaa. Eläimen kanssa tätä ongelmaa ei ole, tai on, sillä ne ihmiset jotka ovat kovin rikki, saattavat kohdella kaltoin eläimiäkin.

Minä annan apua Pelastusarmeijan kautta. Menee aidosti apua tarvitseville.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomatkaa auttajat, että esim. syvästi masentunut äiti ei kiittele. Mielessä voi pyöriä esim. kuolema.

Ei kiittele yh joka on valvonut vauvan kanssa kuukauden ja aivot ovat sumua.

Silti apunne voi olla tärkeä selviytymisen kannalta.

Noin syvästi masentunut äiti ei olisi kykenevä huolehtimaan lapsista ja jos yh:lla on aivot niin sumua, ettei ymmärrä edes pientä sanaa "kiitos" sanoa, niin miten ihmeessä pystyy jostain vauvasta huolehtia. Tekosyitä.

Minusta kiitoksen unohtaminen voi sattua kenelle tahansa, jos on muuta hässäkkää tai siihen ei ole tilaisuutta, kun puhua pälpätetään. Ja ihan paremmissakin piireissä.

On uskomatonta, kuinka yhdestä kiitoksesta tehdään näin suuri numero ja ollaan jopa valmiita antamaan omaa aikaa tähän hömpötykseen, ainakin kommenttien lukumäärän perusteella.

Kyllä joillakin voi olla pienet murheet elämässä.

Semmoista se on juu. Ikinä koskaan milloinkaan en käytöstapoja unohda, ne ovat selkärangassa. Enkä myöskään minäkään erehdy auttamaan tätä roskasakkia enää ikinä, toki olette aivan vapaita olemaan ilman normaaleja kohteluaisuuksia ja kanssaihmisten kohtaamiseen tarvittavia avuja. Minä vaan suuntaan sitten raha- ja muun tukeni muualle. Rautalankaa elämänkoululaisille vielä: en odota auttamisestani glooriaa vaan peruskäytöstapoja joita tarvitaan kaikkialla, työssä ym. mikäli aukoo yhteiskunnassa pärjätä. Ilman niitä näen että henkilö on alkuasukastason kouluttamaton moukka, avun siis jo tavoittamattomissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomatkaa auttajat, että esim. syvästi masentunut äiti ei kiittele. Mielessä voi pyöriä esim. kuolema.

Ei kiittele yh joka on valvonut vauvan kanssa kuukauden ja aivot ovat sumua.

Silti apunne voi olla tärkeä selviytymisen kannalta.

Noin syvästi masentunut äiti ei olisi kykenevä huolehtimaan lapsista ja jos yh:lla on aivot niin sumua, ettei ymmärrä edes pientä sanaa "kiitos" sanoa, niin miten ihmeessä pystyy jostain vauvasta huolehtia. Tekosyitä.

Minusta kiitoksen unohtaminen voi sattua kenelle tahansa, jos on muuta hässäkkää tai siihen ei ole tilaisuutta, kun puhua pälpätetään. Ja ihan paremmissakin piireissä.

On uskomatonta, kuinka yhdestä kiitoksesta tehdään näin suuri numero ja ollaan jopa valmiita antamaan omaa aikaa tähän hömpötykseen, ainakin kommenttien lukumäärän perusteella.

Kyllä joillakin voi olla pienet murheet elämässä.

Semmoista se on juu. Ikinä koskaan milloinkaan en käytöstapoja unohda, ne ovat selkärangassa. Enkä myöskään minäkään erehdy auttamaan tätä roskasakkia enää ikinä, toki olette aivan vapaita olemaan ilman normaaleja kohteluaisuuksia ja kanssaihmisten kohtaamiseen tarvittavia avuja. Minä vaan suuntaan sitten raha- ja muun tukeni muualle. Rautalankaa elämänkoululaisille vielä: en odota auttamisestani glooriaa vaan peruskäytöstapoja joita tarvitaan kaikkialla, työssä ym. mikäli aukoo yhteiskunnassa pärjätä. Ilman niitä näen että henkilö on alkuasukastason kouluttamaton moukka, avun siis jo tavoittamattomissa.

Mistä tämä someraivo ja hyökkäys aivan tuntematonta kohtaan? Eikö sekin kerro henkilön käytöstavoista ja hienotunteisuutta?

No joo, voin olla sinun arvollesi roskasakkia. Se sopii minulle. Olen tehnyt pitkän työuran ihmisten parissa ja sanon edelleen olevani ihmisten palvelija, en muuta.

Ja kannattaa pysyä joulukasseissa, jos haluaa someraivota saajan käytöstapoja ja kiittämätyömyyttä ja näin tuntea paremmuutta, muita kohtaan.

Hämmästyttää vain mittasuhteet, kun monet tekevät pyyteetöntä työtä esim. katastrofi alueilla, kun käsky käy, palkatta, vaikeissa olosuhteissa, oman henkensä uhalla, pelastaakseen ihmishenkiä ja vaikka jokainen tekee kaikkensa, siellä ei odoteta kiitosta tai pahoiteta mieltä, vaan koetaan riemua ja iloa, kaikesta siitä mitä on voinut tehdä toisen ihmisen hyväksi. Se riittää, vaikka kiitokset jäisi joltakin kertomatta.