Onko mulla enää äitiä :(

Vastaa noihin linkattuihin asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kun pointti on, että jos mä sen sijaan en osaa olla myötätuntoinen. Äidin mielestä minut saa se, jolle en ollut myötätuntoinen haukkua ja arvostella. Itse kun ei ole, ei osaa olla, se ei ole mikään haukunnan aihe. Ehkä mäkään en osannut olla myötätuntoinen? Millä oikeudella toiset minut siitä haukkuvat?

ap

Koska vain SINÄ olet vastuussa käytöksestäsi, ei kukaan muu. Juoksethan sinäkin ympäriinsä syyttämässä milloin ketäkin (arvotaan viikon uhri dönndönnndööö Isän vaimo, onnea Isän vaimolle) milloin mistäkin. Ja koet tähän vielä oikeutusta. Miksi sinä saat haukkua, vähätellä ja loukata, mutta sinua pitäisi mielistellä ja viihdyttää?

Niin no, äitini vastaa nyt omastaan, ja mulle. Ja mieheni omastaan, mulle.

ap

Sinähän se varsinainen pyöveli olet :D

On varmasti miellyttävää istua absoluuttisen totuuden päällä ja tuomita sieltä käsin ah niin virheellisiä maan matosia.

Koska sinulla on taipumus olla vastaamatta suoriin kysymyksiin niin toistetaan:

Miksi sinä saat haukkua, vähätellä ja loukata, mutta sinua pitäisi mielistellä ja viihdyttää?

Mies ja äitini laittakoot minut tililla kaikesta täsmälleen samoin. Hoitakoot vain oman tonttinsa sitten myös, niin jää mullekin niitä voimavaroja parantua.

ap

Juurihan äitisi yritti laittaa sinua tilille ylitulkitsemisestasi? Ja sehän meni hyvin. Viiden päivän mania. Mahtaako äidilläsi ja miehelläsi olla senkään vertaa voimavaroja kuin sinulla?

Ei äidilläni ole mitään oikeutta laittaa minulle sellaisesta, mitä en tehnyt. Tajuatko, etten ylitulkinnut?

ap

Kyllä sä nyt vaan ylitulkitsit. Ja sitten vähän uhriuduit ja päätit pistää pahan kiertoon.

Enhän ylitulkinnut. En oikein jaksaisi kertoa sulle, mistä tässä on kyse, koska olen niin kehittynyt psykologiassa, etten jaksa keskustella ihmisten kanssa, joita mun pitää opettaa, kun itse tarttisin tukea.

ap

"Olen niin kehittynyt psykologiassa" :D. Good for you.

Mä olen niin kehittynyt narsismissa, että nään tälläisen ylimielisen sonnan läpi.

On se jännä, että jaksat suoltaa vuorokausi tolkulla ylitulkittua minäminää, mutta sitten kun pitäisi ihan oikeasti perustella sitä tulkintaansa niin sit loppuu jaksu.

Perustella tulkintaansa? No olen sitä kyllä aiemmissa ketjuissa perustellut. Olen myöntänyt, että ymmärrän syyt, miksi mies saattoi ehkä epäillä, että lapsen itku voisi liittyä siihen, että kiusaan häntä, joskaan en tarkoita, että se oikeuttaisi miestä mitenkään heittämään syytöstä silloin, kun ei ole mitään todisteita missään. Siis ei mun ääntä, ei sanaa, ei mitään. Ja siis viittaan ymmärrykselläni siihen, että olen kiukutellut aiemmin ja se on takuulla satuttanut lapsia ja se on voinut, myönnän, tuntua kiusaamiselta. Mutta se ei liittynyt jouluaaton puheluun silti mitenkään, mitä menneisyydessä olikin ollut. Ja koitin nimenomaan omasta puolestani nollata menneestä aiheutunutta hätää, joka mahdollisesti siinä lapselle esille nousi. Ja onnistuinkin siinä.

ap

"Äitis vaan kiusaa sua" ei ole syytös. Se on ihan vaan geneerinen heitto jota vanhemmat viljelee lapsilleen kun haluavat rauhoitella. Samoin kuin "veljes vaan härnää, isäs vaan ärsyttää". Normi puhekieltä ja käytöstä ilman mitään sen syvällisempää tarkoitusta.

Ja etkö sinä ole viimeinen ihminen sanomaan, että joku menneisyyden "asia" ei kuulu nykyhetkeen? Sinä, joka et kykene edes päivän lehteä hakemaan märehtimättä jotain vuosikymmenien takaista?

Siis mitä? Että jos olen joskus kiukutellut perheelle kiusaamiseen saakka, ja sitten laulan puhelimessa vaikka lapselleni kehtolaulua, niin kellään ei anteeksi nyt vain ole oikeutta sanoa musta, että nyt se siellä kiusaa, eli aiheuttaa par'aikaa pahaa. Ei kellään. Vitsailematta laulutaidostani.

ap

Jännästi jäi sulta taas tuo loppuosa kommentoimatta. Mut tähän tietysti liitty sun lapseen eikä suhun.

Ja etkö sinä ole viimeinen ihminen sanomaan, että joku menneisyyden "asia" ei kuulu nykyhetkeen? Sinä, joka et kykene edes päivän lehteä hakemaan märehtimättä jotain vuosikymmenien takaista?

Mutta jos mä näen, että mieheni toimii oikein tai jos mä EN NÄE, miten hän toimii, niin kyllä mä häpeäisin, jos mä silloin menisin syyttämään häntä toimimasta väärin.

ap

Tässä ei ollut kyse sinusta! Vaan siitä miksi se lapsi oli pahalla mielellä ja miksi koet oikeutetuksi vähätellä sitä pahaa mieltä vain koska pahan mielen aiheuttaneesta tilanteesta oli aikaa. Toistan, ei kyse sinusta tai äidistäsi vaan lapsestasi ja HÄNEN pahasta

Mielestään.

Se on hienoa, että muut eivät ylireagoi niin usein, niin heille voi sikailla ja he vain ovat ihan lehminä. Itse nostan kyllä aina aivan perkeleellisen shown, jos mua ei ymmärretä. Kjäh kjäh.

ap

Vierailija kirjoitti:

Se on hienoa, että muut eivät ylireagoi niin usein, niin heille voi sikailla ja he vain ovat ihan lehminä. Itse nostan kyllä aina aivan perkeleellisen shown, jos mua ei ymmärretä. Kjäh kjäh.

ap

Ymmärrätkö, että kaikki mitä kirjoitat on suoraan noista linkatuista artikkeleista. Ihan kaikki löytyy sinusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kun pointti on, että jos mä sen sijaan en osaa olla myötätuntoinen. Äidin mielestä minut saa se, jolle en ollut myötätuntoinen haukkua ja arvostella. Itse kun ei ole, ei osaa olla, se ei ole mikään haukunnan aihe. Ehkä mäkään en osannut olla myötätuntoinen? Millä oikeudella toiset minut siitä haukkuvat?

ap

Koska vain SINÄ olet vastuussa käytöksestäsi, ei kukaan muu. Juoksethan sinäkin ympäriinsä syyttämässä milloin ketäkin (arvotaan viikon uhri dönndönnndööö Isän vaimo, onnea Isän vaimolle) milloin mistäkin. Ja koet tähän vielä oikeutusta. Miksi sinä saat haukkua, vähätellä ja loukata, mutta sinua pitäisi mielistellä ja viihdyttää?

Niin no, äitini vastaa nyt omastaan, ja mulle. Ja mieheni omastaan, mulle.

ap

Sinähän se varsinainen pyöveli olet :D

On varmasti miellyttävää istua absoluuttisen totuuden päällä ja tuomita sieltä käsin ah niin virheellisiä maan matosia.

Koska sinulla on taipumus olla vastaamatta suoriin kysymyksiin niin toistetaan:

Miksi sinä saat haukkua, vähätellä ja loukata, mutta sinua pitäisi mielistellä ja viihdyttää?

Mies ja äitini laittakoot minut tililla kaikesta täsmälleen samoin. Hoitakoot vain oman tonttinsa sitten myös, niin jää mullekin niitä voimavaroja parantua.

ap

Juurihan äitisi yritti laittaa sinua tilille ylitulkitsemisestasi? Ja sehän meni hyvin. Viiden päivän mania. Mahtaako äidilläsi ja miehelläsi olla senkään vertaa voimavaroja kuin sinulla?

Ei äidilläni ole mitään oikeutta laittaa minulle sellaisesta, mitä en tehnyt. Tajuatko, etten ylitulkinnut?

ap

Kyllä sä nyt vaan ylitulkitsit. Ja sitten vähän uhriuduit ja päätit pistää pahan kiertoon.

Enhän ylitulkinnut. En oikein jaksaisi kertoa sulle, mistä tässä on kyse, koska olen niin kehittynyt psykologiassa, etten jaksa keskustella ihmisten kanssa, joita mun pitää opettaa, kun itse tarttisin tukea.

ap

"Olen niin kehittynyt psykologiassa" :D. Good for you.

Mä olen niin kehittynyt narsismissa, että nään tälläisen ylimielisen sonnan läpi.

On se jännä, että jaksat suoltaa vuorokausi tolkulla ylitulkittua minäminää, mutta sitten kun pitäisi ihan oikeasti perustella sitä tulkintaansa niin sit loppuu jaksu.

Perustella tulkintaansa? No olen sitä kyllä aiemmissa ketjuissa perustellut. Olen myöntänyt, että ymmärrän syyt, miksi mies saattoi ehkä epäillä, että lapsen itku voisi liittyä siihen, että kiusaan häntä, joskaan en tarkoita, että se oikeuttaisi miestä mitenkään heittämään syytöstä silloin, kun ei ole mitään todisteita missään. Siis ei mun ääntä, ei sanaa, ei mitään. Ja siis viittaan ymmärrykselläni siihen, että olen kiukutellut aiemmin ja se on takuulla satuttanut lapsia ja se on voinut, myönnän, tuntua kiusaamiselta. Mutta se ei liittynyt jouluaaton puheluun silti mitenkään, mitä menneisyydessä olikin ollut. Ja koitin nimenomaan omasta puolestani nollata menneestä aiheutunutta hätää, joka mahdollisesti siinä lapselle esille nousi. Ja onnistuinkin siinä.

ap

"Äitis vaan kiusaa sua" ei ole syytös. Se on ihan vaan geneerinen heitto jota vanhemmat viljelee lapsilleen kun haluavat rauhoitella. Samoin kuin "veljes vaan härnää, isäs vaan ärsyttää". Normi puhekieltä ja käytöstä ilman mitään sen syvällisempää tarkoitusta.

Ja etkö sinä ole viimeinen ihminen sanomaan, että joku menneisyyden "asia" ei kuulu nykyhetkeen? Sinä, joka et kykene edes päivän lehteä hakemaan märehtimättä jotain vuosikymmenien takaista?

Siis mitä? Että jos olen joskus kiukutellut perheelle kiusaamiseen saakka, ja sitten laulan puhelimessa vaikka lapselleni kehtolaulua, niin kellään ei anteeksi nyt vain ole oikeutta sanoa musta, että nyt se siellä kiusaa, eli aiheuttaa par'aikaa pahaa. Ei kellään. Vitsailematta laulutaidostani.

ap

Jännästi jäi sulta taas tuo loppuosa kommentoimatta. Mut tähän tietysti liitty sun lapseen eikä suhun.

Ja etkö sinä ole viimeinen ihminen sanomaan, että joku menneisyyden "asia" ei kuulu nykyhetkeen? Sinä, joka et kykene edes päivän lehteä hakemaan märehtimättä jotain vuosikymmenien takaista?

Mutta jos mä näen, että mieheni toimii oikein tai jos mä EN NÄE, miten hän toimii, niin kyllä mä häpeäisin, jos mä silloin menisin syyttämään häntä toimimasta väärin.

ap

Tässä ei ollut kyse sinusta! Vaan siitä miksi se lapsi oli pahalla mielellä ja miksi koet oikeutetuksi vähätellä sitä pahaa mieltä vain koska pahan mielen aiheuttaneesta tilanteesta oli aikaa. Toistan, ei kyse sinusta tai äidistäsi vaan lapsestasi ja HÄNEN pahasta

Mielestään.

Sä et ehkä tiedä, mutta mä en vähätellyt hänen pahaa mieltään. Siinä. Tilanteessa. Silloin puhelimessa. Jouluaattona. Mä lohdutin ja autoin, hoidin. Mies ei sitä kuullut, koska lapsi oli puhelimessa, eikä mies tiennyt, mitä mä sanoin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kun pointti on, että jos mä sen sijaan en osaa olla myötätuntoinen. Äidin mielestä minut saa se, jolle en ollut myötätuntoinen haukkua ja arvostella. Itse kun ei ole, ei osaa olla, se ei ole mikään haukunnan aihe. Ehkä mäkään en osannut olla myötätuntoinen? Millä oikeudella toiset minut siitä haukkuvat?

ap

Koska vain SINÄ olet vastuussa käytöksestäsi, ei kukaan muu. Juoksethan sinäkin ympäriinsä syyttämässä milloin ketäkin (arvotaan viikon uhri dönndönnndööö Isän vaimo, onnea Isän vaimolle) milloin mistäkin. Ja koet tähän vielä oikeutusta. Miksi sinä saat haukkua, vähätellä ja loukata, mutta sinua pitäisi mielistellä ja viihdyttää?

Niin no, äitini vastaa nyt omastaan, ja mulle. Ja mieheni omastaan, mulle.

ap

Sinähän se varsinainen pyöveli olet :D

On varmasti miellyttävää istua absoluuttisen totuuden päällä ja tuomita sieltä käsin ah niin virheellisiä maan matosia.

Koska sinulla on taipumus olla vastaamatta suoriin kysymyksiin niin toistetaan:

Miksi sinä saat haukkua, vähätellä ja loukata, mutta sinua pitäisi mielistellä ja viihdyttää?

Mies ja äitini laittakoot minut tililla kaikesta täsmälleen samoin. Hoitakoot vain oman tonttinsa sitten myös, niin jää mullekin niitä voimavaroja parantua.

ap

Juurihan äitisi yritti laittaa sinua tilille ylitulkitsemisestasi? Ja sehän meni hyvin. Viiden päivän mania. Mahtaako äidilläsi ja miehelläsi olla senkään vertaa voimavaroja kuin sinulla?

Ei äidilläni ole mitään oikeutta laittaa minulle sellaisesta, mitä en tehnyt. Tajuatko, etten ylitulkinnut?

ap

Kyllä sä nyt vaan ylitulkitsit. Ja sitten vähän uhriuduit ja päätit pistää pahan kiertoon.

Enhän ylitulkinnut. En oikein jaksaisi kertoa sulle, mistä tässä on kyse, koska olen niin kehittynyt psykologiassa, etten jaksa keskustella ihmisten kanssa, joita mun pitää opettaa, kun itse tarttisin tukea.

ap

"Olen niin kehittynyt psykologiassa" :D. Good for you.

Mä olen niin kehittynyt narsismissa, että nään tälläisen ylimielisen sonnan läpi.

On se jännä, että jaksat suoltaa vuorokausi tolkulla ylitulkittua minäminää, mutta sitten kun pitäisi ihan oikeasti perustella sitä tulkintaansa niin sit loppuu jaksu.

Perustella tulkintaansa? No olen sitä kyllä aiemmissa ketjuissa perustellut. Olen myöntänyt, että ymmärrän syyt, miksi mies saattoi ehkä epäillä, että lapsen itku voisi liittyä siihen, että kiusaan häntä, joskaan en tarkoita, että se oikeuttaisi miestä mitenkään heittämään syytöstä silloin, kun ei ole mitään todisteita missään. Siis ei mun ääntä, ei sanaa, ei mitään. Ja siis viittaan ymmärrykselläni siihen, että olen kiukutellut aiemmin ja se on takuulla satuttanut lapsia ja se on voinut, myönnän, tuntua kiusaamiselta. Mutta se ei liittynyt jouluaaton puheluun silti mitenkään, mitä menneisyydessä olikin ollut. Ja koitin nimenomaan omasta puolestani nollata menneestä aiheutunutta hätää, joka mahdollisesti siinä lapselle esille nousi. Ja onnistuinkin siinä.

ap

"Äitis vaan kiusaa sua" ei ole syytös. Se on ihan vaan geneerinen heitto jota vanhemmat viljelee lapsilleen kun haluavat rauhoitella. Samoin kuin "veljes vaan härnää, isäs vaan ärsyttää". Normi puhekieltä ja käytöstä ilman mitään sen syvällisempää tarkoitusta.

Ja etkö sinä ole viimeinen ihminen sanomaan, että joku menneisyyden "asia" ei kuulu nykyhetkeen? Sinä, joka et kykene edes päivän lehteä hakemaan märehtimättä jotain vuosikymmenien takaista?

Siis mitä? Että jos olen joskus kiukutellut perheelle kiusaamiseen saakka, ja sitten laulan puhelimessa vaikka lapselleni kehtolaulua, niin kellään ei anteeksi nyt vain ole oikeutta sanoa musta, että nyt se siellä kiusaa, eli aiheuttaa par'aikaa pahaa. Ei kellään. Vitsailematta laulutaidostani.

ap

Jännästi jäi sulta taas tuo loppuosa kommentoimatta. Mut tähän tietysti liitty sun lapseen eikä suhun.

Ja etkö sinä ole viimeinen ihminen sanomaan, että joku menneisyyden "asia" ei kuulu nykyhetkeen? Sinä, joka et kykene edes päivän lehteä hakemaan märehtimättä jotain vuosikymmenien takaista?

Mutta jos mä näen, että mieheni toimii oikein tai jos mä EN NÄE, miten hän toimii, niin kyllä mä häpeäisin, jos mä silloin menisin syyttämään häntä toimimasta väärin.

ap

https://www.narsistienuhrientuki.fi/tietoa-narsismista/narsismista_ylei…

Kaikki narsistin rakkaussuhteet ovat täynnä syyllisiä ja syytettyjä, uhreja ja syntipukkeja. Ne toistavat edetessään samankaltaista kaavaa: palava rakkaus muuttuu vihamielisyydeksi ja koti taistelukentäksi jossa eletään onnen ja vihan rajua vuorovetoa. Narsisti pönkittää heikkoa egoansa draamalla. Oikeassa olon pakko, määräily, mustasukkaisuus, omistushalu, riitelyn tarve, tunteettomuus, kosto ja henkinen sekä fyysinen väkivalta ovat keinoja peittää jatkuva kumppanin menettämisen pelko. Usein uhri kuvittelee, että tilanne muuttuu, jos hän saa poistettua ”pahat jaksot”. Näin ei kuitenkaan ole. Nämä kaksi puolta muodostavat narsistin kokonaisuutena, eikä ole mahdollista poistaa toista poistamatta kumpaakin.

Melkeinpä pelottavan pikkutarkkoja kuvauksia äitihullusta! Äitihullu on ilmeisesti ainoa, joka ei yhtäläisyyksiä näe. Lisäksi hänellä on kyllä ilmeisesti maailman paskin terapeutti, jos ei ole tätä ilmiselvää narsismia äitihullussa nähnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kun pointti on, että jos mä sen sijaan en osaa olla myötätuntoinen. Äidin mielestä minut saa se, jolle en ollut myötätuntoinen haukkua ja arvostella. Itse kun ei ole, ei osaa olla, se ei ole mikään haukunnan aihe. Ehkä mäkään en osannut olla myötätuntoinen? Millä oikeudella toiset minut siitä haukkuvat?

ap

Koska vain SINÄ olet vastuussa käytöksestäsi, ei kukaan muu. Juoksethan sinäkin ympäriinsä syyttämässä milloin ketäkin (arvotaan viikon uhri dönndönnndööö Isän vaimo, onnea Isän vaimolle) milloin mistäkin. Ja koet tähän vielä oikeutusta. Miksi sinä saat haukkua, vähätellä ja loukata, mutta sinua pitäisi mielistellä ja viihdyttää?

Niin no, äitini vastaa nyt omastaan, ja mulle. Ja mieheni omastaan, mulle.

ap

Sinähän se varsinainen pyöveli olet :D

On varmasti miellyttävää istua absoluuttisen totuuden päällä ja tuomita sieltä käsin ah niin virheellisiä maan matosia.

Koska sinulla on taipumus olla vastaamatta suoriin kysymyksiin niin toistetaan:

Miksi sinä saat haukkua, vähätellä ja loukata, mutta sinua pitäisi mielistellä ja viihdyttää?

Mies ja äitini laittakoot minut tililla kaikesta täsmälleen samoin. Hoitakoot vain oman tonttinsa sitten myös, niin jää mullekin niitä voimavaroja parantua.

ap

Juurihan äitisi yritti laittaa sinua tilille ylitulkitsemisestasi? Ja sehän meni hyvin. Viiden päivän mania. Mahtaako äidilläsi ja miehelläsi olla senkään vertaa voimavaroja kuin sinulla?

Ei äidilläni ole mitään oikeutta laittaa minulle sellaisesta, mitä en tehnyt. Tajuatko, etten ylitulkinnut?

ap

Kyllä sä nyt vaan ylitulkitsit. Ja sitten vähän uhriuduit ja päätit pistää pahan kiertoon.

Enhän ylitulkinnut. En oikein jaksaisi kertoa sulle, mistä tässä on kyse, koska olen niin kehittynyt psykologiassa, etten jaksa keskustella ihmisten kanssa, joita mun pitää opettaa, kun itse tarttisin tukea.

ap

"Olen niin kehittynyt psykologiassa" :D. Good for you.

Mä olen niin kehittynyt narsismissa, että nään tälläisen ylimielisen sonnan läpi.

On se jännä, että jaksat suoltaa vuorokausi tolkulla ylitulkittua minäminää, mutta sitten kun pitäisi ihan oikeasti perustella sitä tulkintaansa niin sit loppuu jaksu.

Kukaan ei ole ketjuissa edes pyytänyt minua perustelemaan tulkintaani.

ap

Ja sinä et suuressa älykkyydessäsi tullut ajatelleeksi perustelujen esittämistä vaikka kaikki viestit olivat omaa tulkintasi vastaan?

No miten sen perustelee, mikä on oma perstuntuma, koska mä en valehtele? Jos te luulette mun valehtelevan, se kertoo teistä, ei minusta. Se on pitkälti tunne, jonka pohjalta tiedän, mitä mies tarkoitti, sitä on todella vaikea perustella.

ap

Eli sinun kehittynyt psykologiasi on siis oma perstuntuma. Ja se perstuntumahan on ihan fine, ei siinä mitään.

Kukaan ei väitä sinun valehtelevan. Kaikki väittävät sinun ylitulkinneen. Ja jopa tilanteessa jossa olisit tulkinnut oikein, sinä ylireagoit.

Voin myöntää ylireagoinnin, koska ei mulla ongelmia oiskaan, ellei tuo satuttaisi mua aika paljon. Ja haluankin ylireagoida. Nyt on muiden vuoro kärsiä.

ap

https://www.narsistienuhrientuki.fi/tietoa-narsismista/narsismista_ylei…

Narsisti ei unohda tilanteita, joissa hänen tahtonsa ei toteudu. Tavallista on, että hän kostaa tilanteet, joissa hän kokee tulleensa väärinymmärretyksi tai – kohdelluksi. Narsistin kiukuttelu saattaa muistuttaa uhmaikään juuttuneen pikkulapsen käyttäytymiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on hienoa, että muut eivät ylireagoi niin usein, niin heille voi sikailla ja he vain ovat ihan lehminä. Itse nostan kyllä aina aivan perkeleellisen shown, jos mua ei ymmärretä. Kjäh kjäh.

ap

Ymmärrätkö, että kaikki mitä kirjoitat on suoraan noista linkatuista artikkeleista. Ihan kaikki löytyy sinusta.

Niin, hän ohittaa ne, koska hänen ymmärrys ei riitä lukea tuota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kun pointti on, että jos mä sen sijaan en osaa olla myötätuntoinen. Äidin mielestä minut saa se, jolle en ollut myötätuntoinen haukkua ja arvostella. Itse kun ei ole, ei osaa olla, se ei ole mikään haukunnan aihe. Ehkä mäkään en osannut olla myötätuntoinen? Millä oikeudella toiset minut siitä haukkuvat?

ap

Koska vain SINÄ olet vastuussa käytöksestäsi, ei kukaan muu. Juoksethan sinäkin ympäriinsä syyttämässä milloin ketäkin (arvotaan viikon uhri dönndönnndööö Isän vaimo, onnea Isän vaimolle) milloin mistäkin. Ja koet tähän vielä oikeutusta. Miksi sinä saat haukkua, vähätellä ja loukata, mutta sinua pitäisi mielistellä ja viihdyttää?

Niin no, äitini vastaa nyt omastaan, ja mulle. Ja mieheni omastaan, mulle.

ap

Sinähän se varsinainen pyöveli olet :D

On varmasti miellyttävää istua absoluuttisen totuuden päällä ja tuomita sieltä käsin ah niin virheellisiä maan matosia.

Koska sinulla on taipumus olla vastaamatta suoriin kysymyksiin niin toistetaan:

Miksi sinä saat haukkua, vähätellä ja loukata, mutta sinua pitäisi mielistellä ja viihdyttää?

Mies ja äitini laittakoot minut tililla kaikesta täsmälleen samoin. Hoitakoot vain oman tonttinsa sitten myös, niin jää mullekin niitä voimavaroja parantua.

ap

Juurihan äitisi yritti laittaa sinua tilille ylitulkitsemisestasi? Ja sehän meni hyvin. Viiden päivän mania. Mahtaako äidilläsi ja miehelläsi olla senkään vertaa voimavaroja kuin sinulla?

Ei äidilläni ole mitään oikeutta laittaa minulle sellaisesta, mitä en tehnyt. Tajuatko, etten ylitulkinnut?

ap

Kyllä sä nyt vaan ylitulkitsit. Ja sitten vähän uhriuduit ja päätit pistää pahan kiertoon.

Enhän ylitulkinnut. En oikein jaksaisi kertoa sulle, mistä tässä on kyse, koska olen niin kehittynyt psykologiassa, etten jaksa keskustella ihmisten kanssa, joita mun pitää opettaa, kun itse tarttisin tukea.

ap

"Olen niin kehittynyt psykologiassa" :D. Good for you.

Mä olen niin kehittynyt narsismissa, että nään tälläisen ylimielisen sonnan läpi.

On se jännä, että jaksat suoltaa vuorokausi tolkulla ylitulkittua minäminää, mutta sitten kun pitäisi ihan oikeasti perustella sitä tulkintaansa niin sit loppuu jaksu.

Perustella tulkintaansa? No olen sitä kyllä aiemmissa ketjuissa perustellut. Olen myöntänyt, että ymmärrän syyt, miksi mies saattoi ehkä epäillä, että lapsen itku voisi liittyä siihen, että kiusaan häntä, joskaan en tarkoita, että se oikeuttaisi miestä mitenkään heittämään syytöstä silloin, kun ei ole mitään todisteita missään. Siis ei mun ääntä, ei sanaa, ei mitään. Ja siis viittaan ymmärrykselläni siihen, että olen kiukutellut aiemmin ja se on takuulla satuttanut lapsia ja se on voinut, myönnän, tuntua kiusaamiselta. Mutta se ei liittynyt jouluaaton puheluun silti mitenkään, mitä menneisyydessä olikin ollut. Ja koitin nimenomaan omasta puolestani nollata menneestä aiheutunutta hätää, joka mahdollisesti siinä lapselle esille nousi. Ja onnistuinkin siinä.

ap

"Äitis vaan kiusaa sua" ei ole syytös. Se on ihan vaan geneerinen heitto jota vanhemmat viljelee lapsilleen kun haluavat rauhoitella. Samoin kuin "veljes vaan härnää, isäs vaan ärsyttää". Normi puhekieltä ja käytöstä ilman mitään sen syvällisempää tarkoitusta.

Ja etkö sinä ole viimeinen ihminen sanomaan, että joku menneisyyden "asia" ei kuulu nykyhetkeen? Sinä, joka et kykene edes päivän lehteä hakemaan märehtimättä jotain vuosikymmenien takaista?

Mun lapsia ei kuitenkaan, olinpa tehnyt millaisia virheitä aiemmin vanhempana tahansa, rauhoitella syyttelemällä minua sellaiseksi tai sellaisesta, mikä tai mitä mä en ole sillä hetkellä kun syytetään, tai mitä en sillä hetkellä tee.

ap

Sinua ei syytetty.

Sinä ylitulkitsit.

Mania.

Kiusaajaksi sanominen on syytös. Suako saa töissä sanoa kiusaajaksi sen olematta syyttämistä?

ap

Jos joku sanoo minusta ( ja on sanonutkin) "X vaan kiusaa sua ", niin en ole kokenut sitä syytökseksi. Koska se ei ole sitän n

Vierailija kirjoitti:

Se on hienoa, että muut eivät ylireagoi niin usein, niin heille voi sikailla ja he vain ovat ihan lehminä. Itse nostan kyllä aina aivan perkeleellisen shown, jos mua ei ymmärretä. Kjäh kjäh.

ap

No sulla onkin persoonallisuushäiriö, useimmilla muilla ei.

Tosin tiedän, että mun terapeutin mielestä, tai se tullee sanomaan mulle, että mä en ylireagoinut, vaan reaktio on suhteessa siihen, miten mua on itseäni kohdeltu lapsena. Mutta siksihän MÄ tässä sinne terapiaan olen joutunutkin (tai no, valinnut mennä), eikä syyllinen, että saisin apua siihen. Ja ei mua ylireagointi haittaa, paitsi lasteni kanssahan se on ongelma, kun ylireagoin just miehen käytökseen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kun pointti on, että jos mä sen sijaan en osaa olla myötätuntoinen. Äidin mielestä minut saa se, jolle en ollut myötätuntoinen haukkua ja arvostella. Itse kun ei ole, ei osaa olla, se ei ole mikään haukunnan aihe. Ehkä mäkään en osannut olla myötätuntoinen? Millä oikeudella toiset minut siitä haukkuvat?

ap

Koska vain SINÄ olet vastuussa käytöksestäsi, ei kukaan muu. Juoksethan sinäkin ympäriinsä syyttämässä milloin ketäkin (arvotaan viikon uhri dönndönnndööö Isän vaimo, onnea Isän vaimolle) milloin mistäkin. Ja koet tähän vielä oikeutusta. Miksi sinä saat haukkua, vähätellä ja loukata, mutta sinua pitäisi mielistellä ja viihdyttää?

Niin no, äitini vastaa nyt omastaan, ja mulle. Ja mieheni omastaan, mulle.

ap

Sinähän se varsinainen pyöveli olet :D

On varmasti miellyttävää istua absoluuttisen totuuden päällä ja tuomita sieltä käsin ah niin virheellisiä maan matosia.

Koska sinulla on taipumus olla vastaamatta suoriin kysymyksiin niin toistetaan:

Miksi sinä saat haukkua, vähätellä ja loukata, mutta sinua pitäisi mielistellä ja viihdyttää?

Mies ja äitini laittakoot minut tililla kaikesta täsmälleen samoin. Hoitakoot vain oman tonttinsa sitten myös, niin jää mullekin niitä voimavaroja parantua.

ap

Juurihan äitisi yritti laittaa sinua tilille ylitulkitsemisestasi? Ja sehän meni hyvin. Viiden päivän mania. Mahtaako äidilläsi ja miehelläsi olla senkään vertaa voimavaroja kuin sinulla?

Ei äidilläni ole mitään oikeutta laittaa minulle sellaisesta, mitä en tehnyt. Tajuatko, etten ylitulkinnut?

ap

Kyllä sä nyt vaan ylitulkitsit. Ja sitten vähän uhriuduit ja päätit pistää pahan kiertoon.

Enhän ylitulkinnut. En oikein jaksaisi kertoa sulle, mistä tässä on kyse, koska olen niin kehittynyt psykologiassa, etten jaksa keskustella ihmisten kanssa, joita mun pitää opettaa, kun itse tarttisin tukea.

ap

"Olen niin kehittynyt psykologiassa" :D. Good for you.

Mä olen niin kehittynyt narsismissa, että nään tälläisen ylimielisen sonnan läpi.

On se jännä, että jaksat suoltaa vuorokausi tolkulla ylitulkittua minäminää, mutta sitten kun pitäisi ihan oikeasti perustella sitä tulkintaansa niin sit loppuu jaksu.

Perustella tulkintaansa? No olen sitä kyllä aiemmissa ketjuissa perustellut. Olen myöntänyt, että ymmärrän syyt, miksi mies saattoi ehkä epäillä, että lapsen itku voisi liittyä siihen, että kiusaan häntä, joskaan en tarkoita, että se oikeuttaisi miestä mitenkään heittämään syytöstä silloin, kun ei ole mitään todisteita missään. Siis ei mun ääntä, ei sanaa, ei mitään. Ja siis viittaan ymmärrykselläni siihen, että olen kiukutellut aiemmin ja se on takuulla satuttanut lapsia ja se on voinut, myönnän, tuntua kiusaamiselta. Mutta se ei liittynyt jouluaaton puheluun silti mitenkään, mitä menneisyydessä olikin ollut. Ja koitin nimenomaan omasta puolestani nollata menneestä aiheutunutta hätää, joka mahdollisesti siinä lapselle esille nousi. Ja onnistuinkin siinä.

ap

"Äitis vaan kiusaa sua" ei ole syytös. Se on ihan vaan geneerinen heitto jota vanhemmat viljelee lapsilleen kun haluavat rauhoitella. Samoin kuin "veljes vaan härnää, isäs vaan ärsyttää". Normi puhekieltä ja käytöstä ilman mitään sen syvällisempää tarkoitusta.

Ja etkö sinä ole viimeinen ihminen sanomaan, että joku menneisyyden "asia" ei kuulu nykyhetkeen? Sinä, joka et kykene edes päivän lehteä hakemaan märehtimättä jotain vuosikymmenien takaista?

Mun lapsia ei kuitenkaan, olinpa tehnyt millaisia virheitä aiemmin vanhempana tahansa, rauhoitella syyttelemällä minua sellaiseksi tai sellaisesta, mikä tai mitä mä en ole sillä hetkellä kun syytetään, tai mitä en sillä hetkellä tee.

ap

Sinua ei syytetty.

Sinä ylitulkitsit.

Mania.

Kiusaajaksi sanominen on syytös. Suako saa töissä sanoa kiusaajaksi sen olematta syyttämistä?

ap

Jos joku sanoo minusta ( ja on sanonutkin) "X vaan kiusaa sua ", niin en ole kokenut sitä syytökseksi. Koska se ei ole sitän n

Jos se sanotaan tarkoittaen sitä, niin on se syytös silti.

ap

Vierailija kirjoitti:

Se on hienoa, että muut eivät ylireagoi niin usein, niin heille voi sikailla ja he vain ovat ihan lehminä. Itse nostan kyllä aina aivan perkeleellisen shown, jos mua ei ymmärretä. Kjäh kjäh.

ap

http://www.iltalehti.fi/mieli/201708132200323539_md.shtml

Valtavat mittasuhteet saavat vihan ilmaukset

Narsisti voi suuttua asioista, joita useimmat ihmiset pitäisivät vähäpätöisinä. Raivon ja vihan voimakkuus voi vaikuttaa tilanteeseen nähden täysin ylimitoitetulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kun pointti on, että jos mä sen sijaan en osaa olla myötätuntoinen. Äidin mielestä minut saa se, jolle en ollut myötätuntoinen haukkua ja arvostella. Itse kun ei ole, ei osaa olla, se ei ole mikään haukunnan aihe. Ehkä mäkään en osannut olla myötätuntoinen? Millä oikeudella toiset minut siitä haukkuvat?

ap

Koska vain SINÄ olet vastuussa käytöksestäsi, ei kukaan muu. Juoksethan sinäkin ympäriinsä syyttämässä milloin ketäkin (arvotaan viikon uhri dönndönnndööö Isän vaimo, onnea Isän vaimolle) milloin mistäkin. Ja koet tähän vielä oikeutusta. Miksi sinä saat haukkua, vähätellä ja loukata, mutta sinua pitäisi mielistellä ja viihdyttää?

Niin no, äitini vastaa nyt omastaan, ja mulle. Ja mieheni omastaan, mulle.

ap

Sinähän se varsinainen pyöveli olet :D

On varmasti miellyttävää istua absoluuttisen totuuden päällä ja tuomita sieltä käsin ah niin virheellisiä maan matosia.

Koska sinulla on taipumus olla vastaamatta suoriin kysymyksiin niin toistetaan:

Miksi sinä saat haukkua, vähätellä ja loukata, mutta sinua pitäisi mielistellä ja viihdyttää?

Mies ja äitini laittakoot minut tililla kaikesta täsmälleen samoin. Hoitakoot vain oman tonttinsa sitten myös, niin jää mullekin niitä voimavaroja parantua.

ap

Juurihan äitisi yritti laittaa sinua tilille ylitulkitsemisestasi? Ja sehän meni hyvin. Viiden päivän mania. Mahtaako äidilläsi ja miehelläsi olla senkään vertaa voimavaroja kuin sinulla?

Ei äidilläni ole mitään oikeutta laittaa minulle sellaisesta, mitä en tehnyt. Tajuatko, etten ylitulkinnut?

ap

Kyllä sä nyt vaan ylitulkitsit. Ja sitten vähän uhriuduit ja päätit pistää pahan kiertoon.

Enhän ylitulkinnut. En oikein jaksaisi kertoa sulle, mistä tässä on kyse, koska olen niin kehittynyt psykologiassa, etten jaksa keskustella ihmisten kanssa, joita mun pitää opettaa, kun itse tarttisin tukea.

ap

"Olen niin kehittynyt psykologiassa" :D. Good for you.

Mä olen niin kehittynyt narsismissa, että nään tälläisen ylimielisen sonnan läpi.

On se jännä, että jaksat suoltaa vuorokausi tolkulla ylitulkittua minäminää, mutta sitten kun pitäisi ihan oikeasti perustella sitä tulkintaansa niin sit loppuu jaksu.

Perustella tulkintaansa? No olen sitä kyllä aiemmissa ketjuissa perustellut. Olen myöntänyt, että ymmärrän syyt, miksi mies saattoi ehkä epäillä, että lapsen itku voisi liittyä siihen, että kiusaan häntä, joskaan en tarkoita, että se oikeuttaisi miestä mitenkään heittämään syytöstä silloin, kun ei ole mitään todisteita missään. Siis ei mun ääntä, ei sanaa, ei mitään. Ja siis viittaan ymmärrykselläni siihen, että olen kiukutellut aiemmin ja se on takuulla satuttanut lapsia ja se on voinut, myönnän, tuntua kiusaamiselta. Mutta se ei liittynyt jouluaaton puheluun silti mitenkään, mitä menneisyydessä olikin ollut. Ja koitin nimenomaan omasta puolestani nollata menneestä aiheutunutta hätää, joka mahdollisesti siinä lapselle esille nousi. Ja onnistuinkin siinä.

ap

"Äitis vaan kiusaa sua" ei ole syytös. Se on ihan vaan geneerinen heitto jota vanhemmat viljelee lapsilleen kun haluavat rauhoitella. Samoin kuin "veljes vaan härnää, isäs vaan ärsyttää". Normi puhekieltä ja käytöstä ilman mitään sen syvällisempää tarkoitusta.

Ja etkö sinä ole viimeinen ihminen sanomaan, että joku menneisyyden "asia" ei kuulu nykyhetkeen? Sinä, joka et kykene edes päivän lehteä hakemaan märehtimättä jotain vuosikymmenien takaista?

Siis mitä? Että jos olen joskus kiukutellut perheelle kiusaamiseen saakka, ja sitten laulan puhelimessa vaikka lapselleni kehtolaulua, niin kellään ei anteeksi nyt vain ole oikeutta sanoa musta, että nyt se siellä kiusaa, eli aiheuttaa par'aikaa pahaa. Ei kellään. Vitsailematta laulutaidostani.

ap

Jännästi jäi sulta taas tuo loppuosa kommentoimatta. Mut tähän tietysti liitty sun lapseen eikä suhun.

Ja etkö sinä ole viimeinen ihminen sanomaan, että joku menneisyyden "asia" ei kuulu nykyhetkeen? Sinä, joka et kykene edes päivän lehteä hakemaan märehtimättä jotain vuosikymmenien takaista?

Mutta jos mä näen, että mieheni toimii oikein tai jos mä EN NÄE, miten hän toimii, niin kyllä mä häpeäisin, jos mä silloin menisin syyttämään häntä toimimasta väärin.

ap

https://www.narsistienuhrientuki.fi/tietoa-narsismista/narsismista_ylei…

Kaikki narsistin rakkaussuhteet ovat täynnä syyllisiä ja syytettyjä, uhreja ja syntipukkeja. Ne toistavat edetessään samankaltaista kaavaa: palava rakkaus muuttuu vihamielisyydeksi ja koti taistelukentäksi jossa eletään onnen ja vihan rajua vuorovetoa. Narsisti pönkittää heikkoa egoansa draamalla. Oikeassa olon pakko, määräily, mustasukkaisuus, omistushalu, riitelyn tarve, tunteettomuus, kosto ja henkinen sekä fyysinen väkivalta ovat keinoja peittää jatkuva kumppanin menettämisen pelko. Usein uhri kuvittelee, että tilanne muuttuu, jos hän saa poistettua ”pahat jaksot”. Näin ei kuitenkaan ole. Nämä kaksi puolta muodostavat narsistin kokonaisuutena, eikä ole mahdollista poistaa toista poistamatta kumpaakin.

Melkeinpä pelottavan pikkutarkkoja kuvauksia äitihullusta! Äitihullu on ilmeisesti ainoa, joka ei yhtäläisyyksiä näe. Lisäksi hänellä on kyllä ilmeisesti maailman paskin terapeutti, jos ei ole tätä ilmiselvää narsismia äitihullussa nähnyt.

Vähän veikkaan, että terapeuttikin on narsisti korttia näyttänyt. Äippis vaan ei kykene sitä käsittelemään ja siksi skippaa lähes kaikki narsku kommentit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on hienoa, että muut eivät ylireagoi niin usein, niin heille voi sikailla ja he vain ovat ihan lehminä. Itse nostan kyllä aina aivan perkeleellisen shown, jos mua ei ymmärretä. Kjäh kjäh.

ap

No sulla onkin persoonallisuushäiriö, useimmilla muilla ei.

Ei ole, tiedän kyllä, että tuo on väärin, mutta en piittaa. Paitsi lapsille se on oikeasti väärin, siitä piittaan. Muita kohtaan se on vain hyvät tavat huonot tavat akselilla väärin. Voisin välittää, jos valitsisin. Mutta valitsen, etten välitä. Niinhän uskon äitinikin tekevän.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kun pointti on, että jos mä sen sijaan en osaa olla myötätuntoinen. Äidin mielestä minut saa se, jolle en ollut myötätuntoinen haukkua ja arvostella. Itse kun ei ole, ei osaa olla, se ei ole mikään haukunnan aihe. Ehkä mäkään en osannut olla myötätuntoinen? Millä oikeudella toiset minut siitä haukkuvat?

ap

Koska vain SINÄ olet vastuussa käytöksestäsi, ei kukaan muu. Juoksethan sinäkin ympäriinsä syyttämässä milloin ketäkin (arvotaan viikon uhri dönndönnndööö Isän vaimo, onnea Isän vaimolle) milloin mistäkin. Ja koet tähän vielä oikeutusta. Miksi sinä saat haukkua, vähätellä ja loukata, mutta sinua pitäisi mielistellä ja viihdyttää?

Niin no, äitini vastaa nyt omastaan, ja mulle. Ja mieheni omastaan, mulle.

ap

Sinähän se varsinainen pyöveli olet :D

On varmasti miellyttävää istua absoluuttisen totuuden päällä ja tuomita sieltä käsin ah niin virheellisiä maan matosia.

Koska sinulla on taipumus olla vastaamatta suoriin kysymyksiin niin toistetaan:

Miksi sinä saat haukkua, vähätellä ja loukata, mutta sinua pitäisi mielistellä ja viihdyttää?

Mies ja äitini laittakoot minut tililla kaikesta täsmälleen samoin. Hoitakoot vain oman tonttinsa sitten myös, niin jää mullekin niitä voimavaroja parantua.

ap

Juurihan äitisi yritti laittaa sinua tilille ylitulkitsemisestasi? Ja sehän meni hyvin. Viiden päivän mania. Mahtaako äidilläsi ja miehelläsi olla senkään vertaa voimavaroja kuin sinulla?

Ei äidilläni ole mitään oikeutta laittaa minulle sellaisesta, mitä en tehnyt. Tajuatko, etten ylitulkinnut?

ap

Kyllä sä nyt vaan ylitulkitsit. Ja sitten vähän uhriuduit ja päätit pistää pahan kiertoon.

Enhän ylitulkinnut. En oikein jaksaisi kertoa sulle, mistä tässä on kyse, koska olen niin kehittynyt psykologiassa, etten jaksa keskustella ihmisten kanssa, joita mun pitää opettaa, kun itse tarttisin tukea.

ap

"Olen niin kehittynyt psykologiassa" :D. Good for you.

Mä olen niin kehittynyt narsismissa, että nään tälläisen ylimielisen sonnan läpi.

On se jännä, että jaksat suoltaa vuorokausi tolkulla ylitulkittua minäminää, mutta sitten kun pitäisi ihan oikeasti perustella sitä tulkintaansa niin sit loppuu jaksu.

Perustella tulkintaansa? No olen sitä kyllä aiemmissa ketjuissa perustellut. Olen myöntänyt, että ymmärrän syyt, miksi mies saattoi ehkä epäillä, että lapsen itku voisi liittyä siihen, että kiusaan häntä, joskaan en tarkoita, että se oikeuttaisi miestä mitenkään heittämään syytöstä silloin, kun ei ole mitään todisteita missään. Siis ei mun ääntä, ei sanaa, ei mitään. Ja siis viittaan ymmärrykselläni siihen, että olen kiukutellut aiemmin ja se on takuulla satuttanut lapsia ja se on voinut, myönnän, tuntua kiusaamiselta. Mutta se ei liittynyt jouluaaton puheluun silti mitenkään, mitä menneisyydessä olikin ollut. Ja koitin nimenomaan omasta puolestani nollata menneestä aiheutunutta hätää, joka mahdollisesti siinä lapselle esille nousi. Ja onnistuinkin siinä.

ap

"Äitis vaan kiusaa sua" ei ole syytös. Se on ihan vaan geneerinen heitto jota vanhemmat viljelee lapsilleen kun haluavat rauhoitella. Samoin kuin "veljes vaan härnää, isäs vaan ärsyttää". Normi puhekieltä ja käytöstä ilman mitään sen syvällisempää tarkoitusta.

Ja etkö sinä ole viimeinen ihminen sanomaan, että joku menneisyyden "asia" ei kuulu nykyhetkeen? Sinä, joka et kykene edes päivän lehteä hakemaan märehtimättä jotain vuosikymmenien takaista?

Mun lapsia ei kuitenkaan, olinpa tehnyt millaisia virheitä aiemmin vanhempana tahansa, rauhoitella syyttelemällä minua sellaiseksi tai sellaisesta, mikä tai mitä mä en ole sillä hetkellä kun syytetään, tai mitä en sillä hetkellä tee.

ap

Sinua ei syytetty.

Sinä ylitulkitsit.

Mania.

Kiusaajaksi sanominen on syytös. Suako saa töissä sanoa kiusaajaksi sen olematta syyttämistä?

ap

Jos joku sanoo minusta ( ja on sanonutkin) "X vaan kiusaa sua ", niin en ole kokenut sitä syytökseksi. Koska se ei ole sitän n

Jos se sanotaan tarkoittaen sitä, niin on se syytös silti.

ap

Tuossa muodossaan se ei ole syytös. Kenenkään mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on hienoa, että muut eivät ylireagoi niin usein, niin heille voi sikailla ja he vain ovat ihan lehminä. Itse nostan kyllä aina aivan perkeleellisen shown, jos mua ei ymmärretä. Kjäh kjäh.

ap

No sulla onkin persoonallisuushäiriö, useimmilla muilla ei.

Ei ole, tiedän kyllä, että tuo on väärin, mutta en piittaa. Paitsi lapsille se on oikeasti väärin, siitä piittaan. Muita kohtaan se on vain hyvät tavat huonot tavat akselilla väärin. Voisin välittää, jos valitsisin. Mutta valitsen, etten välitä. Niinhän uskon äitinikin tekevän.

ap

....tosin, niin kuin se nyt alkaa näyttää, äitini ei valitse sitä, vaan on narsisti,,sairas, eikä näe toiminnassaan mitään väärää. Siten hän ei ole valinnut rääkätä minua. Ja mä olen oppinut valitsemaan rääkätä muita. Ja sit pitäis oppia valitsemaan, että en rääkkää. Voi herranen aika... ei se ihan iisein kakku.

ap

Vierailija kirjoitti:

Tosin tiedän, että mun terapeutin mielestä, tai se tullee sanomaan mulle, että mä en ylireagoinut, vaan reaktio on suhteessa siihen, miten mua on itseäni kohdeltu lapsena. Mutta siksihän MÄ tässä sinne terapiaan olen joutunutkin (tai no, valinnut mennä), eikä syyllinen, että saisin apua siihen. Ja ei mua ylireagointi haittaa, paitsi lasteni kanssahan se on ongelma, kun ylireagoin just miehen käytökseen.

ap

http://www.suhdesoppa.fi/narsismi/tunnista-narsisti/

Narsisti ei kykene vastavuoroiseen ihmissuhteeseen eikä hän tunne empatiaa. Narsisti sivuuttaa kanssaihmistensä mielipiteet ja tarpeet. Alistumaan taipuvaiset ihmiset valjastetaan oman itsetunnon pönkittäjiksi, ei-alistuvat ihmiset synnyttävät narsistissa puolestaan häpeän tunnetta ja raivoa.

Narsisti ei itse ymmärrä omaa tilaansa. Siksi narsistia ei pysty muuttamaan. Mikäli ihminen tunnistaa itsessään narsistisia piirteitä, on tämä merkki siitä, että hän ei ole täysin narsistinen ihminen. Hänellä on mahdollisuus muutokseen, mutta se vaatii pitkällistä ja kärsivällistä pyrkimystä ja halua, sekä terapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kun pointti on, että jos mä sen sijaan en osaa olla myötätuntoinen. Äidin mielestä minut saa se, jolle en ollut myötätuntoinen haukkua ja arvostella. Itse kun ei ole, ei osaa olla, se ei ole mikään haukunnan aihe. Ehkä mäkään en osannut olla myötätuntoinen? Millä oikeudella toiset minut siitä haukkuvat?

ap

Koska vain SINÄ olet vastuussa käytöksestäsi, ei kukaan muu. Juoksethan sinäkin ympäriinsä syyttämässä milloin ketäkin (arvotaan viikon uhri dönndönnndööö Isän vaimo, onnea Isän vaimolle) milloin mistäkin. Ja koet tähän vielä oikeutusta. Miksi sinä saat haukkua, vähätellä ja loukata, mutta sinua pitäisi mielistellä ja viihdyttää?

Niin no, äitini vastaa nyt omastaan, ja mulle. Ja mieheni omastaan, mulle.

ap

Sinähän se varsinainen pyöveli olet :D

On varmasti miellyttävää istua absoluuttisen totuuden päällä ja tuomita sieltä käsin ah niin virheellisiä maan matosia.

Koska sinulla on taipumus olla vastaamatta suoriin kysymyksiin niin toistetaan:

Miksi sinä saat haukkua, vähätellä ja loukata, mutta sinua pitäisi mielistellä ja viihdyttää?

Mies ja äitini laittakoot minut tililla kaikesta täsmälleen samoin. Hoitakoot vain oman tonttinsa sitten myös, niin jää mullekin niitä voimavaroja parantua.

ap

Juurihan äitisi yritti laittaa sinua tilille ylitulkitsemisestasi? Ja sehän meni hyvin. Viiden päivän mania. Mahtaako äidilläsi ja miehelläsi olla senkään vertaa voimavaroja kuin sinulla?

Ei äidilläni ole mitään oikeutta laittaa minulle sellaisesta, mitä en tehnyt. Tajuatko, etten ylitulkinnut?

ap

Kyllä sä nyt vaan ylitulkitsit. Ja sitten vähän uhriuduit ja päätit pistää pahan kiertoon.

Enhän ylitulkinnut. En oikein jaksaisi kertoa sulle, mistä tässä on kyse, koska olen niin kehittynyt psykologiassa, etten jaksa keskustella ihmisten kanssa, joita mun pitää opettaa, kun itse tarttisin tukea.

ap

"Olen niin kehittynyt psykologiassa" :D. Good for you.

Mä olen niin kehittynyt narsismissa, että nään tälläisen ylimielisen sonnan läpi.

On se jännä, että jaksat suoltaa vuorokausi tolkulla ylitulkittua minäminää, mutta sitten kun pitäisi ihan oikeasti perustella sitä tulkintaansa niin sit loppuu jaksu.

Perustella tulkintaansa? No olen sitä kyllä aiemmissa ketjuissa perustellut. Olen myöntänyt, että ymmärrän syyt, miksi mies saattoi ehkä epäillä, että lapsen itku voisi liittyä siihen, että kiusaan häntä, joskaan en tarkoita, että se oikeuttaisi miestä mitenkään heittämään syytöstä silloin, kun ei ole mitään todisteita missään. Siis ei mun ääntä, ei sanaa, ei mitään. Ja siis viittaan ymmärrykselläni siihen, että olen kiukutellut aiemmin ja se on takuulla satuttanut lapsia ja se on voinut, myönnän, tuntua kiusaamiselta. Mutta se ei liittynyt jouluaaton puheluun silti mitenkään, mitä menneisyydessä olikin ollut. Ja koitin nimenomaan omasta puolestani nollata menneestä aiheutunutta hätää, joka mahdollisesti siinä lapselle esille nousi. Ja onnistuinkin siinä.

ap

"Äitis vaan kiusaa sua" ei ole syytös. Se on ihan vaan geneerinen heitto jota vanhemmat viljelee lapsilleen kun haluavat rauhoitella. Samoin kuin "veljes vaan härnää, isäs vaan ärsyttää". Normi puhekieltä ja käytöstä ilman mitään sen syvällisempää tarkoitusta.

Ja etkö sinä ole viimeinen ihminen sanomaan, että joku menneisyyden "asia" ei kuulu nykyhetkeen? Sinä, joka et kykene edes päivän lehteä hakemaan märehtimättä jotain vuosikymmenien takaista?

Mun lapsia ei kuitenkaan, olinpa tehnyt millaisia virheitä aiemmin vanhempana tahansa, rauhoitella syyttelemällä minua sellaiseksi tai sellaisesta, mikä tai mitä mä en ole sillä hetkellä kun syytetään, tai mitä en sillä hetkellä tee.

ap

Sinua ei syytetty.

Sinä ylitulkitsit.

Mania.

Kiusaajaksi sanominen on syytös. Suako saa töissä sanoa kiusaajaksi sen olematta syyttämistä?

ap

Jos joku sanoo minusta ( ja on sanonutkin) "X vaan kiusaa sua ", niin en ole kokenut sitä syytökseksi. Koska se ei ole sitän n

Jos se sanotaan tarkoittaen sitä, niin on se syytös silti.

ap

Tuossa muodossaan se ei ole syytös. Kenenkään mielestä.

On se, kaikkien mielstä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kun pointti on, että jos mä sen sijaan en osaa olla myötätuntoinen. Äidin mielestä minut saa se, jolle en ollut myötätuntoinen haukkua ja arvostella. Itse kun ei ole, ei osaa olla, se ei ole mikään haukunnan aihe. Ehkä mäkään en osannut olla myötätuntoinen? Millä oikeudella toiset minut siitä haukkuvat?

ap

Koska vain SINÄ olet vastuussa käytöksestäsi, ei kukaan muu. Juoksethan sinäkin ympäriinsä syyttämässä milloin ketäkin (arvotaan viikon uhri dönndönnndööö Isän vaimo, onnea Isän vaimolle) milloin mistäkin. Ja koet tähän vielä oikeutusta. Miksi sinä saat haukkua, vähätellä ja loukata, mutta sinua pitäisi mielistellä ja viihdyttää?

Niin no, äitini vastaa nyt omastaan, ja mulle. Ja mieheni omastaan, mulle.

ap

Sinähän se varsinainen pyöveli olet :D

On varmasti miellyttävää istua absoluuttisen totuuden päällä ja tuomita sieltä käsin ah niin virheellisiä maan matosia.

Koska sinulla on taipumus olla vastaamatta suoriin kysymyksiin niin toistetaan:

Miksi sinä saat haukkua, vähätellä ja loukata, mutta sinua pitäisi mielistellä ja viihdyttää?

Mies ja äitini laittakoot minut tililla kaikesta täsmälleen samoin. Hoitakoot vain oman tonttinsa sitten myös, niin jää mullekin niitä voimavaroja parantua.

ap

Juurihan äitisi yritti laittaa sinua tilille ylitulkitsemisestasi? Ja sehän meni hyvin. Viiden päivän mania. Mahtaako äidilläsi ja miehelläsi olla senkään vertaa voimavaroja kuin sinulla?

Ei äidilläni ole mitään oikeutta laittaa minulle sellaisesta, mitä en tehnyt. Tajuatko, etten ylitulkinnut?

ap

Kyllä sä nyt vaan ylitulkitsit. Ja sitten vähän uhriuduit ja päätit pistää pahan kiertoon.

Enhän ylitulkinnut. En oikein jaksaisi kertoa sulle, mistä tässä on kyse, koska olen niin kehittynyt psykologiassa, etten jaksa keskustella ihmisten kanssa, joita mun pitää opettaa, kun itse tarttisin tukea.

ap

"Olen niin kehittynyt psykologiassa" :D. Good for you.

Mä olen niin kehittynyt narsismissa, että nään tälläisen ylimielisen sonnan läpi.

On se jännä, että jaksat suoltaa vuorokausi tolkulla ylitulkittua minäminää, mutta sitten kun pitäisi ihan oikeasti perustella sitä tulkintaansa niin sit loppuu jaksu.

Perustella tulkintaansa? No olen sitä kyllä aiemmissa ketjuissa perustellut. Olen myöntänyt, että ymmärrän syyt, miksi mies saattoi ehkä epäillä, että lapsen itku voisi liittyä siihen, että kiusaan häntä, joskaan en tarkoita, että se oikeuttaisi miestä mitenkään heittämään syytöstä silloin, kun ei ole mitään todisteita missään. Siis ei mun ääntä, ei sanaa, ei mitään. Ja siis viittaan ymmärrykselläni siihen, että olen kiukutellut aiemmin ja se on takuulla satuttanut lapsia ja se on voinut, myönnän, tuntua kiusaamiselta. Mutta se ei liittynyt jouluaaton puheluun silti mitenkään, mitä menneisyydessä olikin ollut. Ja koitin nimenomaan omasta puolestani nollata menneestä aiheutunutta hätää, joka mahdollisesti siinä lapselle esille nousi. Ja onnistuinkin siinä.

ap

"Äitis vaan kiusaa sua" ei ole syytös. Se on ihan vaan geneerinen heitto jota vanhemmat viljelee lapsilleen kun haluavat rauhoitella. Samoin kuin "veljes vaan härnää, isäs vaan ärsyttää". Normi puhekieltä ja käytöstä ilman mitään sen syvällisempää tarkoitusta.

Ja etkö sinä ole viimeinen ihminen sanomaan, että joku menneisyyden "asia" ei kuulu nykyhetkeen? Sinä, joka et kykene edes päivän lehteä hakemaan märehtimättä jotain vuosikymmenien takaista?

Siis mitä? Että jos olen joskus kiukutellut perheelle kiusaamiseen saakka, ja sitten laulan puhelimessa vaikka lapselleni kehtolaulua, niin kellään ei anteeksi nyt vain ole oikeutta sanoa musta, että nyt se siellä kiusaa, eli aiheuttaa par'aikaa pahaa. Ei kellään. Vitsailematta laulutaidostani.

ap

Jännästi jäi sulta taas tuo loppuosa kommentoimatta. Mut tähän tietysti liitty sun lapseen eikä suhun.

Ja etkö sinä ole viimeinen ihminen sanomaan, että joku menneisyyden "asia" ei kuulu nykyhetkeen? Sinä, joka et kykene edes päivän lehteä hakemaan märehtimättä jotain vuosikymmenien takaista?

Mutta jos mä näen, että mieheni toimii oikein tai jos mä EN NÄE, miten hän toimii, niin kyllä mä häpeäisin, jos mä silloin menisin syyttämään häntä toimimasta väärin.

ap

Tässä ei ollut kyse sinusta! Vaan siitä miksi se lapsi oli pahalla mielellä ja miksi koet oikeutetuksi vähätellä sitä pahaa mieltä vain koska pahan mielen aiheuttaneesta tilanteesta oli aikaa. Toistan, ei kyse sinusta tai äidistäsi vaan lapsestasi ja HÄNEN pahasta

Mielestään.

Sä et ehkä tiedä, mutta mä en vähätellyt hänen pahaa mieltään. Siinä. Tilanteessa. Silloin puhelimessa. Jouluaattona. Mä lohdutin ja autoin, hoidin. Mies ei sitä kuullut, koska lapsi oli puhelimessa, eikä mies tiennyt, mitä mä sanoin.

ap

Tiedän tilanteesta vain sen minkä kerrot. Ja kertomasi perusteella koit hieman ärsyttävänä, että lapsesi oireilee jostain aiemmin tapahtuneesta.