Onko mulla enää äitiä :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on hienoa, että muut eivät ylireagoi niin usein, niin heille voi sikailla ja he vain ovat ihan lehminä. Itse nostan kyllä aina aivan perkeleellisen shown, jos mua ei ymmärretä. Kjäh kjäh.

ap

No sulla onkin persoonallisuushäiriö, useimmilla muilla ei.

Ei ole, tiedän kyllä, että tuo on väärin, mutta en piittaa. Paitsi lapsille se on oikeasti väärin, siitä piittaan. Muita kohtaan se on vain hyvät tavat huonot tavat akselilla väärin. Voisin välittää, jos valitsisin. Mutta valitsen, etten välitä. Niinhän uskon äitinikin tekevän.

ap

....tosin, niin kuin se nyt alkaa näyttää, äitini ei valitse sitä, vaan on narsisti,,sairas, eikä näe toiminnassaan mitään väärää. Siten hän ei ole valinnut rääkätä minua. Ja mä olen oppinut valitsemaan rääkätä muita. Ja sit pitäis oppia valitsemaan, että en rääkkää. Voi herranen aika... ei se ihan iisein kakku.

ap

Pientä valaistumista ilmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kun pointti on, että jos mä sen sijaan en osaa olla myötätuntoinen. Äidin mielestä minut saa se, jolle en ollut myötätuntoinen haukkua ja arvostella. Itse kun ei ole, ei osaa olla, se ei ole mikään haukunnan aihe. Ehkä mäkään en osannut olla myötätuntoinen? Millä oikeudella toiset minut siitä haukkuvat?

ap

Koska vain SINÄ olet vastuussa käytöksestäsi, ei kukaan muu. Juoksethan sinäkin ympäriinsä syyttämässä milloin ketäkin (arvotaan viikon uhri dönndönnndööö Isän vaimo, onnea Isän vaimolle) milloin mistäkin. Ja koet tähän vielä oikeutusta. Miksi sinä saat haukkua, vähätellä ja loukata, mutta sinua pitäisi mielistellä ja viihdyttää?

Niin no, äitini vastaa nyt omastaan, ja mulle. Ja mieheni omastaan, mulle.

ap

Sinähän se varsinainen pyöveli olet :D

On varmasti miellyttävää istua absoluuttisen totuuden päällä ja tuomita sieltä käsin ah niin virheellisiä maan matosia.

Koska sinulla on taipumus olla vastaamatta suoriin kysymyksiin niin toistetaan:

Miksi sinä saat haukkua, vähätellä ja loukata, mutta sinua pitäisi mielistellä ja viihdyttää?

Mies ja äitini laittakoot minut tililla kaikesta täsmälleen samoin. Hoitakoot vain oman tonttinsa sitten myös, niin jää mullekin niitä voimavaroja parantua.

ap

Juurihan äitisi yritti laittaa sinua tilille ylitulkitsemisestasi? Ja sehän meni hyvin. Viiden päivän mania. Mahtaako äidilläsi ja miehelläsi olla senkään vertaa voimavaroja kuin sinulla?

Ei äidilläni ole mitään oikeutta laittaa minulle sellaisesta, mitä en tehnyt. Tajuatko, etten ylitulkinnut?

ap

Kyllä sä nyt vaan ylitulkitsit. Ja sitten vähän uhriuduit ja päätit pistää pahan kiertoon.

Enhän ylitulkinnut. En oikein jaksaisi kertoa sulle, mistä tässä on kyse, koska olen niin kehittynyt psykologiassa, etten jaksa keskustella ihmisten kanssa, joita mun pitää opettaa, kun itse tarttisin tukea.

ap

"Olen niin kehittynyt psykologiassa" :D. Good for you.

Mä olen niin kehittynyt narsismissa, että nään tälläisen ylimielisen sonnan läpi.

On se jännä, että jaksat suoltaa vuorokausi tolkulla ylitulkittua minäminää, mutta sitten kun pitäisi ihan oikeasti perustella sitä tulkintaansa niin sit loppuu jaksu.

Perustella tulkintaansa? No olen sitä kyllä aiemmissa ketjuissa perustellut. Olen myöntänyt, että ymmärrän syyt, miksi mies saattoi ehkä epäillä, että lapsen itku voisi liittyä siihen, että kiusaan häntä, joskaan en tarkoita, että se oikeuttaisi miestä mitenkään heittämään syytöstä silloin, kun ei ole mitään todisteita missään. Siis ei mun ääntä, ei sanaa, ei mitään. Ja siis viittaan ymmärrykselläni siihen, että olen kiukutellut aiemmin ja se on takuulla satuttanut lapsia ja se on voinut, myönnän, tuntua kiusaamiselta. Mutta se ei liittynyt jouluaaton puheluun silti mitenkään, mitä menneisyydessä olikin ollut. Ja koitin nimenomaan omasta puolestani nollata menneestä aiheutunutta hätää, joka mahdollisesti siinä lapselle esille nousi. Ja onnistuinkin siinä.

ap

"Äitis vaan kiusaa sua" ei ole syytös. Se on ihan vaan geneerinen heitto jota vanhemmat viljelee lapsilleen kun haluavat rauhoitella. Samoin kuin "veljes vaan härnää, isäs vaan ärsyttää". Normi puhekieltä ja käytöstä ilman mitään sen syvällisempää tarkoitusta.

Ja etkö sinä ole viimeinen ihminen sanomaan, että joku menneisyyden "asia" ei kuulu nykyhetkeen? Sinä, joka et kykene edes päivän lehteä hakemaan märehtimättä jotain vuosikymmenien takaista?

Siis mitä? Että jos olen joskus kiukutellut perheelle kiusaamiseen saakka, ja sitten laulan puhelimessa vaikka lapselleni kehtolaulua, niin kellään ei anteeksi nyt vain ole oikeutta sanoa musta, että nyt se siellä kiusaa, eli aiheuttaa par'aikaa pahaa. Ei kellään. Vitsailematta laulutaidostani.

ap

Jännästi jäi sulta taas tuo loppuosa kommentoimatta. Mut tähän tietysti liitty sun lapseen eikä suhun.

Ja etkö sinä ole viimeinen ihminen sanomaan, että joku menneisyyden "asia" ei kuulu nykyhetkeen? Sinä, joka et kykene edes päivän lehteä hakemaan märehtimättä jotain vuosikymmenien takaista?

Mutta jos mä näen, että mieheni toimii oikein tai jos mä EN NÄE, miten hän toimii, niin kyllä mä häpeäisin, jos mä silloin menisin syyttämään häntä toimimasta väärin.

ap

Tässä ei ollut kyse sinusta! Vaan siitä miksi se lapsi oli pahalla mielellä ja miksi koet oikeutetuksi vähätellä sitä pahaa mieltä vain koska pahan mielen aiheuttaneesta tilanteesta oli aikaa. Toistan, ei kyse sinusta tai äidistäsi vaan lapsestasi ja HÄNEN pahasta

Mielestään.

Sä et ehkä tiedä, mutta mä en vähätellyt hänen pahaa mieltään. Siinä. Tilanteessa. Silloin puhelimessa. Jouluaattona. Mä lohdutin ja autoin, hoidin. Mies ei sitä kuullut, koska lapsi oli puhelimessa, eikä mies tiennyt, mitä mä sanoin.

ap

Tiedän tilanteesta vain sen minkä kerrot. Ja kertomasi perusteella koit hieman ärsyttävänä, että lapsesi oireilee jostain aiemmin tapahtuneesta.

Ei se ollut minusta ärsyttävää, enkä ole niin sanonut, se oli minusta pikemminkin huolestuttavaa, hiukan, mutta myös ymmärrettävää, että menneestä löytyy asioita, jotka tuollallailla nousee.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on hienoa, että muut eivät ylireagoi niin usein, niin heille voi sikailla ja he vain ovat ihan lehminä. Itse nostan kyllä aina aivan perkeleellisen shown, jos mua ei ymmärretä. Kjäh kjäh.

ap

No sulla onkin persoonallisuushäiriö, useimmilla muilla ei.

Ei ole, tiedän kyllä, että tuo on väärin, mutta en piittaa. Paitsi lapsille se on oikeasti väärin, siitä piittaan. Muita kohtaan se on vain hyvät tavat huonot tavat akselilla väärin. Voisin välittää, jos valitsisin. Mutta valitsen, etten välitä. Niinhän uskon äitinikin tekevän.

ap

....tosin, niin kuin se nyt alkaa näyttää, äitini ei valitse sitä, vaan on narsisti,,sairas, eikä näe toiminnassaan mitään väärää. Siten hän ei ole valinnut rääkätä minua. Ja mä olen oppinut valitsemaan rääkätä muita. Ja sit pitäis oppia valitsemaan, että en rääkkää. Voi herranen aika... ei se ihan iisein kakku.

ap

http://www.iltalehti.fi/mieli/201708132200323539_md.shtml

Perspektiivejä yksi

Narsisti näkee maailman vain omasta perspektiivistään. Maailmankuva on tältä osin hyvin samanlainen kuin aivan pienten lasten.

Narsistin on vaikea ymmärtää, että kahdella ihmisellä voi olla erilaiset, mutta silti yhtä hyvin perustellut näkemykset jostakin tietystä aiheesta.

Jos on narsistin kanssa eri mieltä jostakin aiheesta, hän olettaa, että hänen väitetään olevan aiheesta väärässä. Hän voi ottaa eri mieltä olemisen mielipiteen ilmauksen sijaan henkilökohtaisena hyökkäyksenä.

http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Sielu.html

Miksi ihmisten täytyisi hemmotella narsistia? Ja mitä hyötyä on henkiinjäämisen kannalta yhdenlaisen rakkauden (kuvaan kohdistuvan) ja toisenlaisen (omaan itseen kohdistuvan) pitämistä toista parempana?

Nämä kysymykset kuluttavat narsistia. Vastausten sijaan hänen monimutkainen mielensä kehittää toinen toistaan kummallisempia härveleitä.

Tai siis se oli minusta aika tosi huolestuttavaa, mutta sanotaanko niin, että olen ikuinen optimisti joka uskoo parempaan huomiseen. Että jos lohdutan lasta eikä kiukuttelua enää esiinny lasten kodissa niin kaikki tulee olemaan paremmin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, ainakin mies erehtyi, ja sanoi että erehtyi, en oikein tiedä, miten enemmän sitä, että mies tietää erehtyneensä enää pitäisi todistella? Millaisias menoja te siihen vaaditte?

ap

Varmasti koki erehtyneensä. Voin hyvin kuvitella, että heti lauseen loputtua tajuaa virheensä ja näkee kuinka alkaa exvaimokullan narskumylly jauhaa ja jos ei halua lasten joulun kusevan täysin on parasta vain myötäillä.

Hän myönsi sen vasta joulun jälkeen.

ap

Monenko tunnin jankkaamisen jälkeen? Kyllä minäkin myöntäisin yhtä sun toista säästääkseni lapseni paskamyrskyltä.

Mä myöntäisin silmää räpäyttämättä vaikka että maapallo on litteä, kuu on juustoa ja lehmät lentää, jos arvelisin että sillä saataisiin saakeli tyhjästä jankuttaminen ja jauhaminen vihdoin loppumaan...

Entäs siksi, ettei toinen ole enää mykkäkoulussa sua kohtaan? Tai siksi, ettet tunne enempää olevasi asshole, kun väitit asioita, mitkä loukkasivat toista ja itse vielä siinä erehdyit, mitä väitit?

ap

Ajatellaan, että olisin sun miehesi. Olen läpällä heittänyt lapselle, en siis sinulle, että no, äitis vaan kiusaa sua. Se on läppä, jota en sinun korvillesi tarkoittanut ja luotan että lapsi ymmärtää sen vitsailuksi, koska se on sitä ja lapsi on normaali ihminen. Ja minähän siellä olen henkilökohtaisesti lapsen kanssa asiasta enemmän keskustelemassa, jos hän ei sitä läpäksi ymmärräkään. Sun ei ollut missään vaiheessa tarkoitus edes kuulla koko kommenttia.

No epäonnekseni niin kävi, että sä kuulit ja aloit jankkaamaan asiasta puhelimessa jo jouluaattona. En jaksaisi alkaa asiasta sen enempää keskustelemaan saati itseäni puolustamaan, koska tiedän jo vanhastaan, että se suututtaisi sinut entistä enemmän. Toivon vain, että pystyt vetämään sen aattoillan läpi käyttäytyen edes suht koht ihmisiksi, ihan vaan lasten hyvinvoinnin tähden.

Sitten sä parin päivän päästä otat taas asian esille. Tässä vaiheessa mietin, mikä on se pienimmän riesan tie. Jos myönnyn sinun tahtoosi ja annan sinun uskoa olevasi oikeassa, on mahdollista, että sinä pidät mua ilkeänä paskiaisena, mutta et tee siitä elämää suurempaa draamaa ja kaiketi purat kiukkuasi jossain muualla ja jätät minut ja lapset rauhaan. Jos taas yritän puolustaa itseäni, on aivan takuuvarmaa, että siitä seuraa avoin sota sinun puoleltasi, että jankutat ja jankutat päiväkausia teet kaiken mahdollisen tehdäksesi elämästäni mahdollisimman vaikeaa ja saattaisit "kostoksi" jopa puhua paskaa minusta lapsillekin ja jättää mut sitten siivoamaan jäljet.

Ei ole vaikea päätös ollenkaan. Myöntäisin ihan mitä vain, koska se olisi sinun kanssasi se pienemmän riesan tie. En todellakaan pitäisi niin tärkeänä lähteä sotaan kanssasi, että jaksaisin sen helvetin, minkä sinä päästäisit irti, jos asettuisin sua vastaan. Mulle riittäisi se, että itse tiedän mitä oon tarkoittanut, vaikka sä et sitä milloinkaan pystyisikään myöntämään. Sun kanssasi ainoa keino välttyä ikävyyksiltä, on olla kanssasi samaa mieltä.

Miten sä voit vitsailla lapselle noin vakavalla asialla? Jos lapsi jo pienenä opetetaan ajattelemaan, että jos joku kiusaa häntä, se on muille ympärillä olijoille vain hassua huumoria, niin se lapsi ryhtyy voimaan todella huonosti.

Ja sinulla menee heti ihan metsään siinä, että onneksi minun mieheni ei koskaan pelleilisi tuollaisella asialla, eikä opeta lapsillemme, että heidän kimppuunsa hyökkäävät ihmiset kuitataan hassuttelulla siitä, että se ei ole mitään.

ap

Normaaliin, hyvään perhe-elämään kuuluu hurtti huumori, koskien sekä itseä että muita perheenjäseniä. Ei se ole kiusaamista sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan lähinnä kiusoittelua. Ja normaalit ihmiset osaavat erottaa kiusaamisen ja kiusoittelun toisistaan, vaikka niistä samaa sanaa käyttäisikin. Sinä et näiden eroa tunnista, koska sinä et ole normaali.

Mä uskon, että miehesi oikeasti tarkoitti kiusoittelua, mutta käytti sanaa kiusata sen suuremmin asiaa ajattelematta. Kaiketi hän olisi voinut valita sanansa tarkemmin, mutta normaaleissa tilanteissa ihmiset eivät jokaista sanavalintaansa mieti ja analysoi ennenkuin puhuvat. He luottavat siihen, että toinen ymmärtää heidän tarkoituksensa ja jollei ymmärrä, he selvittävät asian myöhemmin.

Ehkä tiedätkin, että erittäin suuri osa toisen ymmärtämistä tapahtuu sanattoman viestinnän kautta. Nyt sinä kuulit puolella korvalla puhelimessa yhden lauseen ja olet tulkinnut sen omalla tavallasi. Sinä et kuitenkaan ollut se, jolle mies puhui, vaan lapsi oli. Ja lapsi oli myös tilanteessa se, joka oli läsnä tulkitsemassa sanatonta viestintää, eli ilmeitä, eleitä, äänen sävyä ja kehonkieltä. Ja se lapsi on, ainakin toistaiseksi vielä toivottavasti normaali ihminen kuten mieskin on. Sinä et ole. Sinun tapasi ajatella poikkeaa normaalista hyvin paljon.

Jos mä olisin sinun miehesi, yrittäisin kyllä nyt asumuserossa ja lasten lähivanhemman roolissa antaa heille mahdollisimman normaalin lapsuuden, sellaisen mikä sinun kanssasi ei onnistunut. Ja kyllä, siihen normaaliin lapsuuteen kuuluu kiusoittelu ja vitsailu, huumori ihan arjessa, ei pelkästään komedialeffoja katsoessa.

Nyt miehesi virhe tässä tilanteessa todennäköisesti oli se, että hän ei tullut ajatelleeksi, että sinä kuulet sen minkä hän lapselle sanoi, eikä sinun kuultavaksesi saati analysoitavaksesi koskaan edes tarkoittanut. Ei mikään kamala synti, mutta sinä olet siitä tehnyt sellaisen. Ja koska totuus on, että helpoimmalla sun kanssasi selviää, kun antaa sinun olla oikeassa, hän mieluummin myöntelee sinua kuin alkaa sotaan kanssasi. Ja todennäköisesti hän tulee tekemään näin siihen asti kunnes lapsenne ovat aikuisia. Koska siihen asti hänen on pakko olla tekemisissä ja näin ollen myös puheväleissä sinun kanssasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on hienoa, että muut eivät ylireagoi niin usein, niin heille voi sikailla ja he vain ovat ihan lehminä. Itse nostan kyllä aina aivan perkeleellisen shown, jos mua ei ymmärretä. Kjäh kjäh.

ap

No sulla onkin persoonallisuushäiriö, useimmilla muilla ei.

Ei ole, tiedän kyllä, että tuo on väärin, mutta en piittaa. Paitsi lapsille se on oikeasti väärin, siitä piittaan. Muita kohtaan se on vain hyvät tavat huonot tavat akselilla väärin. Voisin välittää, jos valitsisin. Mutta valitsen, etten välitä. Niinhän uskon äitinikin tekevän.

ap

....tosin, niin kuin se nyt alkaa näyttää, äitini ei valitse sitä, vaan on narsisti,,sairas, eikä näe toiminnassaan mitään väärää. Siten hän ei ole valinnut rääkätä minua. Ja mä olen oppinut valitsemaan rääkätä muita. Ja sit pitäis oppia valitsemaan, että en rääkkää. Voi herranen aika... ei se ihan iisein kakku.

ap

Pientä valaistumista ilmassa.

Niin, äiti on siis kyllä rääkännyt minua, mutta se ei ollut valinta. Hän ei miettinyt, kuten mä luulin, että rääkkäisinkö tätä kakaraa, kun se on niin inhottava, vai olisinko hänelle ystävällinen, kosoa rakastan häntä, vaan hän vain rääkkäsi koska on sairas.

Se on tavallaan ihan kauhea ajatus, mutta...

ap

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kun pointti on, että jos mä sen sijaan en osaa olla myötätuntoinen. Äidin mielestä minut saa se, jolle en ollut myötätuntoinen haukkua ja arvostella. Itse kun ei ole, ei osaa olla, se ei ole mikään haukunnan aihe. Ehkä mäkään en osannut olla myötätuntoinen? Millä oikeudella toiset minut siitä haukkuvat?

ap

Koska vain SINÄ olet vastuussa käytöksestäsi, ei kukaan muu. Juoksethan sinäkin ympäriinsä syyttämässä milloin ketäkin (arvotaan viikon uhri dönndönnndööö Isän vaimo, onnea Isän vaimolle) milloin mistäkin. Ja koet tähän vielä oikeutusta. Miksi sinä saat haukkua, vähätellä ja loukata, mutta sinua pitäisi mielistellä ja viihdyttää?

Niin no, äitini vastaa nyt omastaan, ja mulle. Ja mieheni omastaan, mulle.

ap

Sinähän se varsinainen pyöveli olet :D

On varmasti miellyttävää istua absoluuttisen totuuden päällä ja tuomita sieltä käsin ah niin virheellisiä maan matosia.

Koska sinulla on taipumus olla vastaamatta suoriin kysymyksiin niin toistetaan:

Miksi sinä saat haukkua, vähätellä ja loukata, mutta sinua pitäisi mielistellä ja viihdyttää?

Mies ja äitini laittakoot minut tililla kaikesta täsmälleen samoin. Hoitakoot vain oman tonttinsa sitten myös, niin jää mullekin niitä voimavaroja parantua.

ap

Juurihan äitisi yritti laittaa sinua tilille ylitulkitsemisestasi? Ja sehän meni hyvin. Viiden päivän mania. Mahtaako äidilläsi ja miehelläsi olla senkään vertaa voimavaroja kuin sinulla?

Ei äidilläni ole mitään oikeutta laittaa minulle sellaisesta, mitä en tehnyt. Tajuatko, etten ylitulkinnut?

ap

Kyllä sä nyt vaan ylitulkitsit. Ja sitten vähän uhriuduit ja päätit pistää pahan kiertoon.

Enhän ylitulkinnut. En oikein jaksaisi kertoa sulle, mistä tässä on kyse, koska olen niin kehittynyt psykologiassa, etten jaksa keskustella ihmisten kanssa, joita mun pitää opettaa, kun itse tarttisin tukea.

ap

"Olen niin kehittynyt psykologiassa" :D. Good for you.

Mä olen niin kehittynyt narsismissa, että nään tälläisen ylimielisen sonnan läpi.

On se jännä, että jaksat suoltaa vuorokausi tolkulla ylitulkittua minäminää, mutta sitten kun pitäisi ihan oikeasti perustella sitä tulkintaansa niin sit loppuu jaksu.

Perustella tulkintaansa? No olen sitä kyllä aiemmissa ketjuissa perustellut. Olen myöntänyt, että ymmärrän syyt, miksi mies saattoi ehkä epäillä, että lapsen itku voisi liittyä siihen, että kiusaan häntä, joskaan en tarkoita, että se oikeuttaisi miestä mitenkään heittämään syytöstä silloin, kun ei ole mitään todisteita missään. Siis ei mun ääntä, ei sanaa, ei mitään. Ja siis viittaan ymmärrykselläni siihen, että olen kiukutellut aiemmin ja se on takuulla satuttanut lapsia ja se on voinut, myönnän, tuntua kiusaamiselta. Mutta se ei liittynyt jouluaaton puheluun silti mitenkään, mitä menneisyydessä olikin ollut. Ja koitin nimenomaan omasta puolestani nollata menneestä aiheutunutta hätää, joka mahdollisesti siinä lapselle esille nousi. Ja onnistuinkin siinä.

ap

"Äitis vaan kiusaa sua" ei ole syytös. Se on ihan vaan geneerinen heitto jota vanhemmat viljelee lapsilleen kun haluavat rauhoitella. Samoin kuin "veljes vaan härnää, isäs vaan ärsyttää". Normi puhekieltä ja käytöstä ilman mitään sen syvällisempää tarkoitusta.

Ja etkö sinä ole viimeinen ihminen sanomaan, että joku menneisyyden "asia" ei kuulu nykyhetkeen? Sinä, joka et kykene edes päivän lehteä hakemaan märehtimättä jotain vuosikymmenien takaista?

Mun lapsia ei kuitenkaan, olinpa tehnyt millaisia virheitä aiemmin vanhempana tahansa, rauhoitella syyttelemällä minua sellaiseksi tai sellaisesta, mikä tai mitä mä en ole sillä hetkellä kun syytetään, tai mitä en sillä hetkellä tee.

ap

Sinua ei syytetty.

Sinä ylitulkitsit.

Mania.

Kiusaajaksi sanominen on syytös. Suako saa töissä sanoa kiusaajaksi sen olematta syyttämistä?

ap

Jos joku sanoo minusta ( ja on sanonutkin) "X vaan kiusaa sua ", niin en ole kokenut sitä syytökseksi. Koska se ei ole sitän n

Jos se sanotaan tarkoittaen sitä, niin on se syytös silti.

ap

Tuossa muodossaan se ei ole syytös. Kenenkään mielestä.

On se, kaikkien mielstä.

ap

http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Sielu.html

Narsistin on pakko käyttää toisia ihmisiä, jotta hän kokisi olevansa olemassa. Heidän silmiensä ja käyttäytymisensä kautta hän saa todistuksen omasta ainutlaatuisuudestaan ja suuruudestaan. Hän on piintynyt "ihmisdyykkari". Ajan oloon hän alkaa pitää lähellään olevia ihmisiä vain mielihyvän välineinä, kaksiulotteisina sarjakuvahahmoina, joiden vuorosanat hänen loistavassa elämässään ovat mitättömiä.

Hänestä tulee häikäilemätön, eikä hän koskaan piittaa siitä, miten hän käyttää ympäristöään. Hän ei välitä tekojensa seurauksista, ei siitä tuskasta ja tuhosta, jota hän kylvää muihin, eikä edes niistä sosiaalisista rangaistuksista ja tuomitsemisista, joita hänen täytyy usein kestää.

Tunge tekstisi per*seeseesi, 580, tunnen mieheni, toisin kuin sinä, eikä hän vitsaile tuollaisialla asioilla. Mieti, mikä sinussa on pielessä, että sun on noin vaikeaa uskoa mieheni sanoneen lapselle niin ihan vakavissaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on hienoa, että muut eivät ylireagoi niin usein, niin heille voi sikailla ja he vain ovat ihan lehminä. Itse nostan kyllä aina aivan perkeleellisen shown, jos mua ei ymmärretä. Kjäh kjäh.

ap

No sulla onkin persoonallisuushäiriö, useimmilla muilla ei.

Ei ole, tiedän kyllä, että tuo on väärin, mutta en piittaa. Paitsi lapsille se on oikeasti väärin, siitä piittaan. Muita kohtaan se on vain hyvät tavat huonot tavat akselilla väärin. Voisin välittää, jos valitsisin. Mutta valitsen, etten välitä. Niinhän uskon äitinikin tekevän.

ap

....tosin, niin kuin se nyt alkaa näyttää, äitini ei valitse sitä, vaan on narsisti,,sairas, eikä näe toiminnassaan mitään väärää. Siten hän ei ole valinnut rääkätä minua. Ja mä olen oppinut valitsemaan rääkätä muita. Ja sit pitäis oppia valitsemaan, että en rääkkää. Voi herranen aika... ei se ihan iisein kakku.

ap

Pientä valaistumista ilmassa.

Niin, äiti on siis kyllä rääkännyt minua, mutta se ei ollut valinta. Hän ei miettinyt, kuten mä luulin, että rääkkäisinkö tätä kakaraa, kun se on niin inhottava, vai olisinko hänelle ystävällinen, kosoa rakastan häntä, vaan hän vain rääkkäsi koska on sairas.

Se on tavallaan ihan kauhea ajatus, mutta...

ap

ap

http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Sielu.html

Kun joku henkilö pitäytyy vahingollisessa, mukautumattomassa tai pelkästään tarpeettomassa käyttäytymisessä huolimatta sen vakavista vaikutuksista itseään ja ympäristöään kohtaan - sanomme, että hänen tekonsa ovat pakkomielteisiä. Narsistin pakkomielle on hänen Narsistisen Lähteensä etsiminen. Tämä yhteys narsismin ja pakkomielteisten häiriöiden välillä antaa lisävalaistusta narsistisen mielen ymmärtämiseen.

Narsisti ei kärsi syy-seuraussuhteiden vajavaisesta ymmärtämisestä. Hän ei ole tietämätön tekojensa todennäköisistä seurauksista ja siitä hinnasta, jonka hän saattaa joutua maksamaan. Mutta hän ei välitä.

Persoonallisuus, jonka olemassaolo on tulosta siitä, miten muiden ihmisten mielet heijastavat sen - on hengenvaarallisesti riippuvainen näiden ihmisten aistimuksista. Ne ovat tällaisen mielen Narsistinen Lähde (NL). Kritiikki ja hyväksymättömyys tulkitaan tämän lähteen poistamisena, mikä on suora uhka narsistin mielen olemassaololle.

Narsisti elää "kaikki tai ei mitään" maailmassa, jatkuvassa "ollako vai eikö olla" tilassa. Jokainen keskustelu, johon hän osallistuu, jokaisen ohikulkijan jokainen katse vakuuttaa häntä hänen olemassaolostaan tai kyseenalaistaa sen. Tämän takia narsistin reaktiot vaikuttavat niin suhteettomilta: hän reagoi siihen, minkä hän kokee vaarantavan hänen itseytensä olemassaoloa. Niinpä narsisti tulkitsee jokaisen pienenkin ristiriidan Narsistisen Lähteen kanssa - siis toisen ihmisen kanssa - uhkana hänen itsensä määrittelylle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, ainakin mies erehtyi, ja sanoi että erehtyi, en oikein tiedä, miten enemmän sitä, että mies tietää erehtyneensä enää pitäisi todistella? Millaisias menoja te siihen vaaditte?

ap

Varmasti koki erehtyneensä. Voin hyvin kuvitella, että heti lauseen loputtua tajuaa virheensä ja näkee kuinka alkaa exvaimokullan narskumylly jauhaa ja jos ei halua lasten joulun kusevan täysin on parasta vain myötäillä.

Hän myönsi sen vasta joulun jälkeen.

ap

Monenko tunnin jankkaamisen jälkeen? Kyllä minäkin myöntäisin yhtä sun toista säästääkseni lapseni paskamyrskyltä.

Mä myöntäisin silmää räpäyttämättä vaikka että maapallo on litteä, kuu on juustoa ja lehmät lentää, jos arvelisin että sillä saataisiin saakeli tyhjästä jankuttaminen ja jauhaminen vihdoin loppumaan...

Entäs siksi, ettei toinen ole enää mykkäkoulussa sua kohtaan? Tai siksi, ettet tunne enempää olevasi asshole, kun väitit asioita, mitkä loukkasivat toista ja itse vielä siinä erehdyit, mitä väitit?

ap

Ajatellaan, että olisin sun miehesi. Olen läpällä heittänyt lapselle, en siis sinulle, että no, äitis vaan kiusaa sua. Se on läppä, jota en sinun korvillesi tarkoittanut ja luotan että lapsi ymmärtää sen vitsailuksi, koska se on sitä ja lapsi on normaali ihminen. Ja minähän siellä olen henkilökohtaisesti lapsen kanssa asiasta enemmän keskustelemassa, jos hän ei sitä läpäksi ymmärräkään. Sun ei ollut missään vaiheessa tarkoitus edes kuulla koko kommenttia.

No epäonnekseni niin kävi, että sä kuulit ja aloit jankkaamaan asiasta puhelimessa jo jouluaattona. En jaksaisi alkaa asiasta sen enempää keskustelemaan saati itseäni puolustamaan, koska tiedän jo vanhastaan, että se suututtaisi sinut entistä enemmän. Toivon vain, että pystyt vetämään sen aattoillan läpi käyttäytyen edes suht koht ihmisiksi, ihan vaan lasten hyvinvoinnin tähden.

Sitten sä parin päivän päästä otat taas asian esille. Tässä vaiheessa mietin, mikä on se pienimmän riesan tie. Jos myönnyn sinun tahtoosi ja annan sinun uskoa olevasi oikeassa, on mahdollista, että sinä pidät mua ilkeänä paskiaisena, mutta et tee siitä elämää suurempaa draamaa ja kaiketi purat kiukkuasi jossain muualla ja jätät minut ja lapset rauhaan. Jos taas yritän puolustaa itseäni, on aivan takuuvarmaa, että siitä seuraa avoin sota sinun puoleltasi, että jankutat ja jankutat päiväkausia teet kaiken mahdollisen tehdäksesi elämästäni mahdollisimman vaikeaa ja saattaisit "kostoksi" jopa puhua paskaa minusta lapsillekin ja jättää mut sitten siivoamaan jäljet.

Ei ole vaikea päätös ollenkaan. Myöntäisin ihan mitä vain, koska se olisi sinun kanssasi se pienemmän riesan tie. En todellakaan pitäisi niin tärkeänä lähteä sotaan kanssasi, että jaksaisin sen helvetin, minkä sinä päästäisit irti, jos asettuisin sua vastaan. Mulle riittäisi se, että itse tiedän mitä oon tarkoittanut, vaikka sä et sitä milloinkaan pystyisikään myöntämään. Sun kanssasi ainoa keino välttyä ikävyyksiltä, on olla kanssasi samaa mieltä.

Miten sä voit vitsailla lapselle noin vakavalla asialla? Jos lapsi jo pienenä opetetaan ajattelemaan, että jos joku kiusaa häntä, se on muille ympärillä olijoille vain hassua huumoria, niin se lapsi ryhtyy voimaan todella huonosti.

Ja sinulla menee heti ihan metsään siinä, että onneksi minun mieheni ei koskaan pelleilisi tuollaisella asialla, eikä opeta lapsillemme, että heidän kimppuunsa hyökkäävät ihmiset kuitataan hassuttelulla siitä, että se ei ole mitään.

ap

Normaaliin, hyvään perhe-elämään kuuluu hurtti huumori, koskien sekä itseä että muita perheenjäseniä. Ei se ole kiusaamista sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan lähinnä kiusoittelua. Ja normaalit ihmiset osaavat erottaa kiusaamisen ja kiusoittelun toisistaan, vaikka niistä samaa sanaa käyttäisikin. Sinä et näiden eroa tunnista, koska sinä et ole normaali.

Mä uskon, että miehesi oikeasti tarkoitti kiusoittelua, mutta käytti sanaa kiusata sen suuremmin asiaa ajattelematta. Kaiketi hän olisi voinut valita sanansa tarkemmin, mutta normaaleissa tilanteissa ihmiset eivät jokaista sanavalintaansa mieti ja analysoi ennenkuin puhuvat. He luottavat siihen, että toinen ymmärtää heidän tarkoituksensa ja jollei ymmärrä, he selvittävät asian myöhemmin.

Ehkä tiedätkin, että erittäin suuri osa toisen ymmärtämistä tapahtuu sanattoman viestinnän kautta. Nyt sinä kuulit puolella korvalla puhelimessa yhden lauseen ja olet tulkinnut sen omalla tavallasi. Sinä et kuitenkaan ollut se, jolle mies puhui, vaan lapsi oli. Ja lapsi oli myös tilanteessa se, joka oli läsnä tulkitsemassa sanatonta viestintää, eli ilmeitä, eleitä, äänen sävyä ja kehonkieltä. Ja se lapsi on, ainakin toistaiseksi vielä toivottavasti normaali ihminen kuten mieskin on. Sinä et ole. Sinun tapasi ajatella poikkeaa normaalista hyvin paljon.

Jos mä olisin sinun miehesi, yrittäisin kyllä nyt asumuserossa ja lasten lähivanhemman roolissa antaa heille mahdollisimman normaalin lapsuuden, sellaisen mikä sinun kanssasi ei onnistunut. Ja kyllä, siihen normaaliin lapsuuteen kuuluu kiusoittelu ja vitsailu, huumori ihan arjessa, ei pelkästään komedialeffoja katsoessa.

Nyt miehesi virhe tässä tilanteessa todennäköisesti oli se, että hän ei tullut ajatelleeksi, että sinä kuulet sen minkä hän lapselle sanoi, eikä sinun kuultavaksesi saati analysoitavaksesi koskaan edes tarkoittanut. Ei mikään kamala synti, mutta sinä olet siitä tehnyt sellaisen. Ja koska totuus on, että helpoimmalla sun kanssasi selviää, kun antaa sinun olla oikeassa, hän mieluummin myöntelee sinua kuin alkaa sotaan kanssasi. Ja todennäköisesti hän tulee tekemään näin siihen asti kunnes lapsenne ovat aikuisia. Koska siihen asti hänen on pakko olla tekemisissä ja näin ollen myös puheväleissä sinun kanssasi.

Loistava kirjoitus. Sinulla taitaa olla jonkinlaista psykologian tietämystä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on hienoa, että muut eivät ylireagoi niin usein, niin heille voi sikailla ja he vain ovat ihan lehminä. Itse nostan kyllä aina aivan perkeleellisen shown, jos mua ei ymmärretä. Kjäh kjäh.

ap

No sulla onkin persoonallisuushäiriö, useimmilla muilla ei.

Ei ole, tiedän kyllä, että tuo on väärin, mutta en piittaa. Paitsi lapsille se on oikeasti väärin, siitä piittaan. Muita kohtaan se on vain hyvät tavat huonot tavat akselilla väärin. Voisin välittää, jos valitsisin. Mutta valitsen, etten välitä. Niinhän uskon äitinikin tekevän.

ap

....tosin, niin kuin se nyt alkaa näyttää, äitini ei valitse sitä, vaan on narsisti,,sairas, eikä näe toiminnassaan mitään väärää. Siten hän ei ole valinnut rääkätä minua. Ja mä olen oppinut valitsemaan rääkätä muita. Ja sit pitäis oppia valitsemaan, että en rääkkää. Voi herranen aika... ei se ihan iisein kakku.

ap

Pientä valaistumista ilmassa.

Niin, äiti on siis kyllä rääkännyt minua, mutta se ei ollut valinta. Hän ei miettinyt, kuten mä luulin, että rääkkäisinkö tätä kakaraa, kun se on niin inhottava, vai olisinko hänelle ystävällinen, kosoa rakastan häntä, vaan hän vain rääkkäsi koska on sairas.

Se on tavallaan ihan kauhea ajatus, mutta...

ap

ap

Eikös sen pitäisi olla tervehdyttävä ajatus? Äitisi käytös ei tällöin liittynyt mitenkään sinuun ja perustui hänen sairauteensa. Päähäsi istutetut ajatukset itsestäsi perustuisivat sairaan ihmisen vääristyneeseen maailmaan. Eikö negatiivisesta olisi näin helpompi päästää irti kun voi vain todeta ettei niillä ole todellisuuspohjaa?

Miten se edes olisi loogista, että olisin kiusoitellut lasta? Hihihiiii, itkettääkö, yhyyyy?

ap

Vierailija kirjoitti:

Tunge tekstisi per*seeseesi, 580, tunnen mieheni, toisin kuin sinä, eikä hän vitsaile tuollaisialla asioilla. Mieti, mikä sinussa on pielessä, että sun on noin vaikeaa uskoa mieheni sanoneen lapselle niin ihan vakavissaan.

ap

http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Sielu.html

Narsistin täytyy totuttaa lähellään olevat ihmiset siihen, että he pidättyvät antamasta kritiikkiä ja osoittamasta hyväksynnän puutetta häntä ja hänen tekojaan ja päätöksiään kohtaan. Hänen on opetettava lähellään oleville ihmisille, että tällaiset teot provosoivat hänet pelottaviin mielen ja raivon ilmauksiin ja muuttavat hänet jatkuvasti riidanhaluiseksi ja kiivaaksi ihmiseksi. Hänen liioitellut reaktionsa ovat rangaistus heidän ajattelemattomuudestaan, ja siitä että he ovat tietämättömiä hänen todellisesta psykologisesta tilastaan.

Narsisti syyttää tästä käyttäytymisestään muita ihmisiä. Hän syyttää heitä siitä, että he provosoivat häntä mielenilmauksiin, ja uskoo lujasti, että "heitä" tulee rangaista heidän "väärinkäytöksistään". Anteeksipyynnöt - ellei niihin liity verbaalista tai muuta nöyryyttämistä - eivät ole tarpeeksi. Narsistin raivo ilmenee useimmiten myrkyllisinä verbaalisina nuolina, joita hän ampuu (usein kuviteltua) vainoojaansa kohti niiden (usein kuviteltujen) loukkausten takia, joita tämä on osoittanut.

Narsisti käyttää - tietoisesti tai tietämättään - muita ihmisiä vahvistaakseen minäkuvaansa ja omanarvontunnettaan. Niin kauan ja siinä määrin kuin he ovat hyödyllisiä näiden tavoitteiden saavuttamisessa - hän arvostaa heitä suuresti ja pitää heitä kunniassa. Hän näkee heidät vain tämän linssin läpi. Tämä on seurausta hänen kyvyttömyydestään rakastaa ihmisiä: hänellä ei ole myötätuntoa, hän ajattelee hyödyn kautta, ja hän supistaa muut pelkiksi välineiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on hienoa, että muut eivät ylireagoi niin usein, niin heille voi sikailla ja he vain ovat ihan lehminä. Itse nostan kyllä aina aivan perkeleellisen shown, jos mua ei ymmärretä. Kjäh kjäh.

ap

No sulla onkin persoonallisuushäiriö, useimmilla muilla ei.

Ei ole, tiedän kyllä, että tuo on väärin, mutta en piittaa. Paitsi lapsille se on oikeasti väärin, siitä piittaan. Muita kohtaan se on vain hyvät tavat huonot tavat akselilla väärin. Voisin välittää, jos valitsisin. Mutta valitsen, etten välitä. Niinhän uskon äitinikin tekevän.

ap

....tosin, niin kuin se nyt alkaa näyttää, äitini ei valitse sitä, vaan on narsisti,,sairas, eikä näe toiminnassaan mitään väärää. Siten hän ei ole valinnut rääkätä minua. Ja mä olen oppinut valitsemaan rääkätä muita. Ja sit pitäis oppia valitsemaan, että en rääkkää. Voi herranen aika... ei se ihan iisein kakku.

ap

Pientä valaistumista ilmassa.

Niin, äiti on siis kyllä rääkännyt minua, mutta se ei ollut valinta. Hän ei miettinyt, kuten mä luulin, että rääkkäisinkö tätä kakaraa, kun se on niin inhottava, vai olisinko hänelle ystävällinen, kosoa rakastan häntä, vaan hän vain rääkkäsi koska on sairas.

Se on tavallaan ihan kauhea ajatus, mutta...

ap

ap

Eikös sen pitäisi olla tervehdyttävä ajatus? Äitisi käytös ei tällöin liittynyt mitenkään sinuun ja perustui hänen sairauteensa. Päähäsi istutetut ajatukset itsestäsi perustuisivat sairaan ihmisen vääristyneeseen maailmaan. Eikö negatiivisesta olisi näin helpompi päästää irti kun voi vain todeta ettei niillä ole todellisuuspohjaa?

Tavallaan se on, mutta olisin tarvinnut sen kaksikymppisenä, saadakseni suurimman osan syyllisyytä pois harteiltani. Nyt olen ehtinyt tehdä yhtä ja toista pahaa itse tuon takia.

ap

En ole koskaan ennen tavannut narsistia. Siksi minua kiehtoo lukea äitihullun tekstejä ja vastailla niihin. Ilmeisesti en ole ainoa, koska nämä ketjut välillä ovat monen sivun mittaisia.

Vierailija kirjoitti:

Miten se edes olisi loogista, että olisin kiusoitellut lasta? Hihihiiii, itkettääkö, yhyyyy?

ap

http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Sielu.html

Hän hyödyntää ihmisiä, joskus tietämättään, mutta aina häikäilemättä ja armotta. Hän käyttää heitä vahvistaakseen suureellisen omakuvansa paikkansapitävyyttä.

Narsisti on usein hoidon ulottumattomissa. Hän tietää parhaiten. Hän kokee olevansa terapeuttinsa ja psykologian yläpuolella. Hän hakeutuu hoitoon vain sellaisen suuren elämänkriisin jälkeen, joka uhkaa suoraan hänen käsitystä itsestään. Narsistin "ylpeyden" täytyy murtua todella vakavasti, jotta hän motivoituisi myöntymään tarvitsevansa apua.

Mutta silloinkin terapiaistunnot muistuttavat taistelukenttää. Narsisti on kylmäkiskoinen ja etäinen, osoittaa suuruuttaan tuhansin eri tavoin, ja vastustaa sitä, minkä hän kokee tunkeutumisena hänen sisimpään pyhättöönsä. Hän loukkaantuu jokaisesta vihjeestäkin siitä, että hänen persoonallisuudessaan tai käyttäytymisessään olisi virheitä tai vahingollisia ominaisuuksia. Narsisti on narsisti on narsisti - silloinkin, kun hän maailmansa ja maailmankuvansa hajottua pyytää apua.

Vierailija kirjoitti:

Miten se edes olisi loogista, että olisin kiusoitellut lasta? Hihihiiii, itkettääkö, yhyyyy?

ap

Mietitääs miten se menee täällä normitaviksilla.

Vihasin lapsena sanaa X. Veljestäni oli hauskaa ärsyttää minua hokemalla sitä. Kun hän hoki sitä tarpeeksi pitkään suutuin. Tähän äitini yleensä totesi "veljes vaan kiusaa". Ja kyllähän veli "kiusasi" kun tahallaan ärsytti, mutta mitään pahantahtoista siinä ei ollut ja pääsääntöisesti olemme aina olleet läheisiä.

Anna olla.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ennen tavannut narsistia. Siksi minua kiehtoo lukea äitihullun tekstejä ja vastailla niihin. Ilmeisesti en ole ainoa, koska nämä ketjut välillä ovat monen sivun mittaisia.

Sama.

Eniten minua kiehtoo tuo kuolaavasta raivottaresta melko tasokkaaseen itseanalyysiin siirtyily ja varsinkin se vauhti millä näiden väliä juostaan.

Ja jotenkin nuo pakko-oireilevat ajatukset ja siitä seuraava maaninen jankkaaminen. Harrastan itse vähän samaa, joten kiinnostavaa äitihullun kautta miettiä sorrunko itse samanlaiseen sokeuteen oman käytökseni suhteen.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ennen tavannut narsistia. Siksi minua kiehtoo lukea äitihullun tekstejä ja vastailla niihin. Ilmeisesti en ole ainoa, koska nämä ketjut välillä ovat monen sivun mittaisia.

Sama täällä. Nuo narsismista kertovat tekstit tekevät tästä ketjusta vielä mielenkiintoisemman kun muistelee kaikkea äitihullun kirjoittamaa vuosien varrelta. Hänhän on kuin suoraan oppikirjasta. Jännä , miten hän näyttää välttelevän juuri niitä tekstejä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on hienoa, että muut eivät ylireagoi niin usein, niin heille voi sikailla ja he vain ovat ihan lehminä. Itse nostan kyllä aina aivan perkeleellisen shown, jos mua ei ymmärretä. Kjäh kjäh.

ap

No sulla onkin persoonallisuushäiriö, useimmilla muilla ei.

Ei ole, tiedän kyllä, että tuo on väärin, mutta en piittaa. Paitsi lapsille se on oikeasti väärin, siitä piittaan. Muita kohtaan se on vain hyvät tavat huonot tavat akselilla väärin. Voisin välittää, jos valitsisin. Mutta valitsen, etten välitä. Niinhän uskon äitinikin tekevän.

ap

....tosin, niin kuin se nyt alkaa näyttää, äitini ei valitse sitä, vaan on narsisti,,sairas, eikä näe toiminnassaan mitään väärää. Siten hän ei ole valinnut rääkätä minua. Ja mä olen oppinut valitsemaan rääkätä muita. Ja sit pitäis oppia valitsemaan, että en rääkkää. Voi herranen aika... ei se ihan iisein kakku.

ap

Pientä valaistumista ilmassa.

Niin, äiti on siis kyllä rääkännyt minua, mutta se ei ollut valinta. Hän ei miettinyt, kuten mä luulin, että rääkkäisinkö tätä kakaraa, kun se on niin inhottava, vai olisinko hänelle ystävällinen, kosoa rakastan häntä, vaan hän vain rääkkäsi koska on sairas.

Se on tavallaan ihan kauhea ajatus, mutta...

ap

ap

Eikös sen pitäisi olla tervehdyttävä ajatus? Äitisi käytös ei tällöin liittynyt mitenkään sinuun ja perustui hänen sairauteensa. Päähäsi istutetut ajatukset itsestäsi perustuisivat sairaan ihmisen vääristyneeseen maailmaan. Eikö negatiivisesta olisi näin helpompi päästää irti kun voi vain todeta ettei niillä ole todellisuuspohjaa?

Tavallaan se on, mutta olisin tarvinnut sen kaksikymppisenä, saadakseni suurimman osan syyllisyytä pois harteiltani. Nyt olen ehtinyt tehdä yhtä ja toista pahaa itse tuon takia.

ap

Mennyttä et voi muuttaa, mutta voit korjata sen mikä on korjattavissa. Ja etenkin pyrkiä käyttäytymään terveemmin tulevaisuudessa.