Eroperheet ja lasten häät

Minä elän uusperheessä. Olen hyvissä väleissä mieheni teinien kanssa. Jos he sanoisivat, että äitinsä ei halua minua häihin, niin sanoisin ok. Aviomieheni saa itse päättää, mitä tekee. Saa mennä ilman minua, jos haluaa.

Ajattelen, että on loukkaavaa, jos nyksä änkee paikkaan, joka ei hänelle kuulu. Esim. Koulun joulujuhliin tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies panee välit poikki lapseensa, ellei hänen tyttöystävänsä kelpaa lapsensa häihin. Näin meillä ainakin mies toimisi. Puoliso on läheisin ihminen ja lapset vain lainaa.

Puoliso on läheisin kyllä normaalissa kuviossa ja lapset ovat lainaa. En silti ymmärrä, miksi näiden pitäisi sulkea toisensa pois. Onko se lapsille niin kauheaa, että vanhempi rakastaa jotakuta muutakin? Kun aikuisena on oma perhe ja se oma vanhempi ei enää ole se oman maailman keskipiste, miksi ajattelee, että itse pitäisi sitä vanhemmalle olla?

Ja etenkin, miksi tehdä valintatilanteita, minä tai kumppani? Se on minusta kovin alhaista ja teinimäistä draamailua.

Minä olen valinnut mieheni, hän on elämäni ykkönen. Lapseni ovat aikuisia. Rakkaita, ihania, aina omia pikkuisiani, joita aina ikävöin ja kaipaan. Mutta heillä on perheensä, omat lapsensa, sukupolvien ketju jatkuu.

Ja lapsesi ovat aikuisia ihmisiä, jotka saavat valita, ketä kutsuvat häihinsä. Jos eivät haluaisi kutsua miestäsi, ei siinä sinun itkupotkuraivarit auttaisi.

Minusta on yleensäkin noloa, että jotkut ruinaavat kutsua häihin aveccina, jos heitä ei ole kutsuttu. On se sitten isin uusi pikku tyttöystävä tai äidin uusi toyboy

Varmastikin haluavat isänsä kutsua :) Mutta olennaista on kuitenkin se, että ei lapsella, ei vanhemmalla, ei ystävällä, ei työkaverilla, ei kellään ole oikeutta ottaa kantaa toisen kumppanivalintoihin. Ja niin kauan kun kyseessä on ns normaalisti käyttäytyvä ihminen, kuuluu kunnioittaa oman vanhempansa/lapsensa/ystävänsä... valintoja ja kutsua juhliin perheenä. Ehkä poikkeuksena jotkut työkaverit tms joiden puolisoita ei ole koskaan tavannut. Kaikki muu on vaan omituista kiukuttelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kutsuin häihin vain isän, en äitipuolta. Isä ei tullut, se oli hänen oma päätöksensä. Ei se minulta pois ollut, ei kaduttanut lainkaan. Halusin paikalle meille tärkeitä ihmisiä, en niitä, joista en pidä.

Otan osaa, sen täytyi tuntua tosi kurjalta :(

Minkä? Senkö, että isä ei halunnut tulla häihini? Ei se erityisen kurjalta tuntunut, tavallaan se osoitti, mite vähän isälle merkitsin. Lasten ristiäisiin isää ei sitten enää kutsuttu.

Eipä tainnut isäsi merkitä sinulle kovin paljon, kun et halunnut hänen vaimoaan kutsua. Ihmeellistä loukkaantua, jos isä ei tule paikalle, vaikka itse ihan tietoisesti myös halusit loukata häntä. 

En kertakaikkiaan tajua, miksi hyvät käytöstavat pitäisi ohittaa vain siksi, ettei pidä jostakusta. Pelkkää v*ttuilua kutsua pelkästään isä, muttei hänen puolisoaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies panee välit poikki lapseensa, ellei hänen tyttöystävänsä kelpaa lapsensa häihin. Näin meillä ainakin mies toimisi. Puoliso on läheisin ihminen ja lapset vain lainaa.

Puoliso on läheisin kyllä normaalissa kuviossa ja lapset ovat lainaa. En silti ymmärrä, miksi näiden pitäisi sulkea toisensa pois. Onko se lapsille niin kauheaa, että vanhempi rakastaa jotakuta muutakin? Kun aikuisena on oma perhe ja se oma vanhempi ei enää ole se oman maailman keskipiste, miksi ajattelee, että itse pitäisi sitä vanhemmalle olla?

Ja etenkin, miksi tehdä valintatilanteita, minä tai kumppani? Se on minusta kovin alhaista ja teinimäistä draamailua.

Minä olen valinnut mieheni, hän on elämäni ykkönen. Lapseni ovat aikuisia. Rakkaita, ihania, aina omia pikkuisiani, joita aina ikävöin ja kaipaan. Mutta heillä on perheensä, omat lapsensa, sukupolvien ketju jatkuu.

Ja lapsesi ovat aikuisia ihmisiä, jotka saavat valita, ketä kutsuvat häihinsä. Jos eivät haluaisi kutsua miestäsi, ei siinä sinun itkupotkuraivarit auttaisi.

Minusta on yleensäkin noloa, että jotkut ruinaavat kutsua häihin aveccina, jos heitä ei ole kutsuttu. On se sitten isin uusi pikku tyttöystävä tai äidin uusi toyboy

Mikä olisi sopivan epäkunnioittava nimitys lapsen tulevalle aviopuolisolle, jos tälle linjalle lähdetään?

Vierailija kirjoitti:

Sivis kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku tuossa mainitsi tulevista hautajaisista.

Mieheni lapsi kuoli. Osallistuin tietysti hautajaisiin mieheni tukena. Lapsen äiti oli hautajaisissa oman miesystävänsä kanssa. Kuitenkin lapsen äiti osoitti jo hautajaistilaisuudessa, kertoi mm. papille ja muille hautajaisvieraille, että minua ei ole kutsuttu hautajaisiin enkä saa tulla kirkkoon enkä haudalle.

En ole "vienyt" miestä häneltä enkä tiedä mistä raivo johtuu.

Lähdimme miehen kanssa sitten hänen lapsensa hautajaisista pois. Myöhemmin kävimme lapsen haudalla. Pappi tuli pahoittelemaan tilannetta meille myöhemmin. Mieheni oli aivan pois tolaltaan, ei hän osannut oikein sanoakaan mitään, talutin siis häntä ensin hautajaisiin ja sitten sieltä pois.

Toivottavasti lapsen äiti oli onnellinen raivoamisestaan. Ennen kuin alatte hurskastelemaan äidin sokaistumista surusta: eikö lapsen isällä ole oikeus suruun? Ja oikeuttaako suru huonoon käytökseen?

Kysyt, onko isällä oikeutta suruun. Kyllä on. Muita ei se silti oikeuta huonoon käytökseen isänkään puolelta, joten paikalla voi olla vain yksi sureva äiti. Isä olisi voinut mennä papin puheille yhdessä lapsensa äidin kanssa, jo sieltä hän olisi saanut apua suruunsa ilman, että tarvittiin kuolleelle lapselle tuntematon ulkopuolinen tueksi kirkkoon.

Papit pahoittelevat äärimmäisen harvoin vainajan äidin käytöstä. He ymmärtävät, että lapsen menettäminen on kipeä asia. Ehkä pappi pahoitteli sitä, että et antanut äidille lupaa surra lastaan?

Miten lapsen isän uusi vaimo voi mitenkään "antaa luvan" kellekään tai "ottaa pois luvan" keltään surra? Lastaan tai mitä tahansa? Miten se käytännössä tapahtuu? Olen vain utelias. Tuossahan ilmeisesti lapsen äiti ja lapsen isän uusi puoliso eivät tunteneet toisiaan. Melkoinen valta on sillä henkilöllä, joka pelkällä läsnäolollaan antaa lupia suruun - tai ottaa niitä pois.

Lue vaikka tämä, niin ymmärrät, mitä tarkoittaa "antaa lupa surra"

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/38102/Valmis%20opas.pdf?s…

Ei kukaan voi omia surua. Ei kuollutta lastaan sureva äiti, ei isä, ei kuollutta isää sureva ottolapsi tai veljeään sureva poika. On itsekästä ajatella, että vain itse olisi jotenkin oikeutetumpi suruun, saatikka että jakelisi muille neuvoja siitä, mikä tapa surra on oikea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kutsuin häihin vain isän, en äitipuolta. Isä ei tullut, se oli hänen oma päätöksensä. Ei se minulta pois ollut, ei kaduttanut lainkaan. Halusin paikalle meille tärkeitä ihmisiä, en niitä, joista en pidä.

Otan osaa, sen täytyi tuntua tosi kurjalta :(

Minkä? Senkö, että isä ei halunnut tulla häihini? Ei se erityisen kurjalta tuntunut, tavallaan se osoitti, mite vähän isälle merkitsin. Lasten ristiäisiin isää ei sitten enää kutsuttu.

Eipä tainnut isäsi merkitä sinulle kovin paljon, kun et halunnut hänen vaimoaan kutsua. Ihmeellistä loukkaantua, jos isä ei tule paikalle, vaikka itse ihan tietoisesti myös halusit loukata häntä. 

En kertakaikkiaan tajua, miksi hyvät käytöstavat pitäisi ohittaa vain siksi, ettei pidä jostakusta. Pelkkää v*ttuilua kutsua pelkästään isä, muttei hänen puolisoaan.

Juuri näin. Sukulaiset kutsutaan AINA puolisoineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivis kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku tuossa mainitsi tulevista hautajaisista.

Mieheni lapsi kuoli. Osallistuin tietysti hautajaisiin mieheni tukena. Lapsen äiti oli hautajaisissa oman miesystävänsä kanssa. Kuitenkin lapsen äiti osoitti jo hautajaistilaisuudessa, kertoi mm. papille ja muille hautajaisvieraille, että minua ei ole kutsuttu hautajaisiin enkä saa tulla kirkkoon enkä haudalle.

En ole "vienyt" miestä häneltä enkä tiedä mistä raivo johtuu.

Lähdimme miehen kanssa sitten hänen lapsensa hautajaisista pois. Myöhemmin kävimme lapsen haudalla. Pappi tuli pahoittelemaan tilannetta meille myöhemmin. Mieheni oli aivan pois tolaltaan, ei hän osannut oikein sanoakaan mitään, talutin siis häntä ensin hautajaisiin ja sitten sieltä pois.

Toivottavasti lapsen äiti oli onnellinen raivoamisestaan. Ennen kuin alatte hurskastelemaan äidin sokaistumista surusta: eikö lapsen isällä ole oikeus suruun? Ja oikeuttaako suru huonoon käytökseen?

Kysyt, onko isällä oikeutta suruun. Kyllä on. Muita ei se silti oikeuta huonoon käytökseen isänkään puolelta, joten paikalla voi olla vain yksi sureva äiti. Isä olisi voinut mennä papin puheille yhdessä lapsensa äidin kanssa, jo sieltä hän olisi saanut apua suruunsa ilman, että tarvittiin kuolleelle lapselle tuntematon ulkopuolinen tueksi kirkkoon.

Papit pahoittelevat äärimmäisen harvoin vainajan äidin käytöstä. He ymmärtävät, että lapsen menettäminen on kipeä asia. Ehkä pappi pahoitteli sitä, että et antanut äidille lupaa surra lastaan?

Miten lapsen isän uusi vaimo voi mitenkään "antaa luvan" kellekään tai "ottaa pois luvan" keltään surra? Lastaan tai mitä tahansa? Miten se käytännössä tapahtuu? Olen vain utelias. Tuossahan ilmeisesti lapsen äiti ja lapsen isän uusi puoliso eivät tunteneet toisiaan. Melkoinen valta on sillä henkilöllä, joka pelkällä läsnäolollaan antaa lupia suruun - tai ottaa niitä pois.

Lue vaikka tämä, niin ymmärrät, mitä tarkoittaa "antaa lupa surra"

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/38102/Valmis%20opas.pdf?s…

Ei kukaan voi omia surua. Ei kuollutta lastaan sureva äiti, ei isä, ei kuollutta isää sureva ottolapsi tai veljeään sureva poika. On itsekästä ajatella, että vain itse olisi jotenkin oikeutetumpi suruun, saatikka että jakelisi muille neuvoja siitä, mikä tapa surra on oikea.

Ei kukaan voi omia surua. Ei kuollutta lastaan sureva äiti, ei isä, ei kuollutta isää sureva ottolapsi tai veljeään sureva poika. On itsekästä ajatella, että vain itse olisi jotenkin oikeutetumpi suruun, saatikka että jakelisi muille neuvoja siitä, mikä tapa surra on oikea.

Vierailija kirjoitti:

Kiva selitellä häissä, että miksi isä ei tullut paikalle. No kun se koki, että uusi tyttis on tärkeämpi, kuin oman lapsen häät.

Tätä selittelyä ei joudu tekemään, kun kutsuu perheet perheenä ja toteaa aikuisille, että turha järjestää draamaa. Tuollaiseen valintatilanteeseen laittaminen on erittäin julmaa ja osoittaa harvinaisen huonoa tilannetajua.

Vierailija kirjoitti:

Minä elän uusperheessä. Olen hyvissä väleissä mieheni teinien kanssa. Jos he sanoisivat, että äitinsä ei halua minua häihin, niin sanoisin ok. Aviomieheni saa itse päättää, mitä tekee. Saa mennä ilman minua, jos haluaa.

Ajattelen, että on loukkaavaa, jos nyksä änkee paikkaan, joka ei hänelle kuulu. Esim. Koulun joulujuhliin tms.

Miksi nyksä ei kuuluisi koulun joulujuhliin tai häihin? Minä ainakin olin todella iloinen, kun exäni uusi avopuoliso tuli koulun joulujuhlaan. Perhettähän hän on siinä missä vanhemmat ja sisaruksetkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies panee välit poikki lapseensa, ellei hänen tyttöystävänsä kelpaa lapsensa häihin. Näin meillä ainakin mies toimisi. Puoliso on läheisin ihminen ja lapset vain lainaa.

Puoliso on läheisin kyllä normaalissa kuviossa ja lapset ovat lainaa. En silti ymmärrä, miksi näiden pitäisi sulkea toisensa pois. Onko se lapsille niin kauheaa, että vanhempi rakastaa jotakuta muutakin? Kun aikuisena on oma perhe ja se oma vanhempi ei enää ole se oman maailman keskipiste, miksi ajattelee, että itse pitäisi sitä vanhemmalle olla?

Ja etenkin, miksi tehdä valintatilanteita, minä tai kumppani? Se on minusta kovin alhaista ja teinimäistä draamailua.

Minä olen valinnut mieheni, hän on elämäni ykkönen. Lapseni ovat aikuisia. Rakkaita, ihania, aina omia pikkuisiani, joita aina ikävöin ja kaipaan. Mutta heillä on perheensä, omat lapsensa, sukupolvien ketju jatkuu.

Ja lapsesi ovat aikuisia ihmisiä, jotka saavat valita, ketä kutsuvat häihinsä. Jos eivät haluaisi kutsua miestäsi, ei siinä sinun itkupotkuraivarit auttaisi.

Minusta on yleensäkin noloa, että jotkut ruinaavat kutsua häihin aveccina, jos heitä ei ole kutsuttu. On se sitten isin uusi pikku tyttöystävä tai äidin uusi toyboy

Varmastikin haluavat isänsä kutsua :) Mutta olennaista on kuitenkin se, että ei lapsella, ei vanhemmalla, ei ystävällä, ei työkaverilla, ei kellään ole oikeutta ottaa kantaa toisen kumppanivalintoihin. Ja niin kauan kun kyseessä on ns normaalisti käyttäytyvä ihminen, kuuluu kunnioittaa oman vanhempansa/lapsensa/ystävänsä... valintoja ja kutsua juhliin perheenä. Ehkä poikkeuksena jotkut työkaverit tms joiden puolisoita ei ole koskaan tavannut. Kaikki muu on vaan omituista kiukuttelua.

Samoin kenelläkään ei ole oikeutta kiukutella, jos ei saa kutsua häihin ja kieltää siksi muitakin menemästä sinne.

Vierailija kirjoitti:

Miehesi exä määrää, että sinä et tule häihin, ja sinä määräät, että sitten ei miehesikään - morsiamen isä - tule häihin? 

Kuulostaa siltä, että tärkeää tässä ei ole se, että sinulle muka niin läheinen ihminen ei kutsu sinua häihin, vaan se, että sinun ylpeyttäsi on loukattu, kun oma äiti meneekin isän uuden ohi arvostuksessa.

Ettekö te hyvät ihmiset ymmärrä, että tämä ei ole kilpailu, vaan häihin tulee kutsua lähisukulaiset, kuten isä ja äiti, ja jos heillä on ero ja uudet puolisot, niin heidät myöskin. Se kuuluu tapakulttuuriin ja kaikki muu on vähintään epäkohteliasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva selitellä häissä, että miksi isä ei tullut paikalle. No kun se koki, että uusi tyttis on tärkeämpi, kuin oman lapsen häät.

Tätä selittelyä ei joudu tekemään, kun kutsuu perheet perheenä ja toteaa aikuisille, että turha järjestää draamaa. Tuollaiseen valintatilanteeseen laittaminen on erittäin julmaa ja osoittaa harvinaisen huonoa tilannetajua.

Tässä aikuiset ihmiset päällepäsmäröivät, miten hääparin pitää järjestää juhlat ja ketä kutsua. Tässä oli yksi syy, miksi menimme salaa naimisiin.

Minä en saanut osallistua mieheni tyttären häihin. Olen hyvissä väleissä molempien tyttärien kanssa, olemme reissanneetkin yhdessä. Miehen ex kuitenkin kielsi minua tulemasta häihin, koska minulla ei ole sinne mitään asiaa. Naimisiin menevä tytär oli hyvin surullinen äitinsä toiveesta, samoin morsiamen sisko - sekä mieheni.

En tietenkään mennyt häihin, ettei morsiamen äidille tulisi paha mieli. Enkä halunnut mieheni tyttärille ennestäänkään hankalassa tilanteessa tietenkään mitään mielipahaa. Mieheni kävi häissä kirkossa ja kättelyssä, ja lähti sieltä pienen porukan kanssa ruokailun ja kahvien alkaessa muualle jatkoille, johon minäkin osallistuin.

Naurettavaksihan morsiamen äiti itsensä vain teki. Meillä oli jatkoilla hauskaa. Morsiuspari tuli illalla vielä jatkopaikallemme vähäksi aikaa tanssimaan, kunnes lähtivät omiin oloihinsa. Voihan se näinkin mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi exä määrää, että sinä et tule häihin, ja sinä määräät, että sitten ei miehesikään - morsiamen isä - tule häihin? 

Kuulostaa siltä, että tärkeää tässä ei ole se, että sinulle muka niin läheinen ihminen ei kutsu sinua häihin, vaan se, että sinun ylpeyttäsi on loukattu, kun oma äiti meneekin isän uuden ohi arvostuksessa.

Ettekö te hyvät ihmiset ymmärrä, että tämä ei ole kilpailu, vaan häihin tulee kutsua lähisukulaiset, kuten isä ja äiti, ja jos heillä on ero ja uudet puolisot, niin heidät myöskin. Se kuuluu tapakulttuuriin ja kaikki muu on vähintään epäkohteliasta.

Mikään tapakulttuuri ei määrää, keitä ihmiset saavat kutsua häihin. Me kutsuimme vain kaksi kaveria todistamaan. Mitään tapakulttuuria ei ole, että lähisukulaisten ja vanhempien exien ja nyxien pitää päästä pällistelemään ja juhlimaan hääparia. Pari saa itse päättää, keitä kutsuu häihin tai on kutsumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elän uusperheessä. Olen hyvissä väleissä mieheni teinien kanssa. Jos he sanoisivat, että äitinsä ei halua minua häihin, niin sanoisin ok. Aviomieheni saa itse päättää, mitä tekee. Saa mennä ilman minua, jos haluaa.

Ajattelen, että on loukkaavaa, jos nyksä änkee paikkaan, joka ei hänelle kuulu. Esim. Koulun joulujuhliin tms.

Miksi nyksä ei kuuluisi koulun joulujuhliin tai häihin? Minä ainakin olin todella iloinen, kun exäni uusi avopuoliso tuli koulun joulujuhlaan. Perhettähän hän on siinä missä vanhemmat ja sisaruksetkin. 

Sinä oletkin tasapainoinen ihminen, etkä pelaa eron jälkeistä "kuka meistä on tärkein" -leikkiä.

Vierailija kirjoitti:

Minä en saanut osallistua mieheni tyttären häihin. Olen hyvissä väleissä molempien tyttärien kanssa, olemme reissanneetkin yhdessä. Miehen ex kuitenkin kielsi minua tulemasta häihin, koska minulla ei ole sinne mitään asiaa. Naimisiin menevä tytär oli hyvin surullinen äitinsä toiveesta, samoin morsiamen sisko - sekä mieheni.

En tietenkään mennyt häihin, ettei morsiamen äidille tulisi paha mieli. Enkä halunnut mieheni tyttärille ennestäänkään hankalassa tilanteessa tietenkään mitään mielipahaa. Mieheni kävi häissä kirkossa ja kättelyssä, ja lähti sieltä pienen porukan kanssa ruokailun ja kahvien alkaessa muualle jatkoille, johon minäkin osallistuin.

Naurettavaksihan morsiamen äiti itsensä vain teki. Meillä oli jatkoilla hauskaa. Morsiuspari tuli illalla vielä jatkopaikallemme vähäksi aikaa tanssimaan, kunnes lähtivät omiin oloihinsa. Voihan se näinkin mennä.

Eli miehesi keräsi ryyppyporukan lapsensa häistä ja lähti muualle juhlimaan, kun ei viitsinyt olla lapsensa juhlatilaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies panee välit poikki lapseensa, ellei hänen tyttöystävänsä kelpaa lapsensa häihin. Näin meillä ainakin mies toimisi. Puoliso on läheisin ihminen ja lapset vain lainaa.

Puoliso on läheisin kyllä normaalissa kuviossa ja lapset ovat lainaa. En silti ymmärrä, miksi näiden pitäisi sulkea toisensa pois. Onko se lapsille niin kauheaa, että vanhempi rakastaa jotakuta muutakin? Kun aikuisena on oma perhe ja se oma vanhempi ei enää ole se oman maailman keskipiste, miksi ajattelee, että itse pitäisi sitä vanhemmalle olla?

Ja etenkin, miksi tehdä valintatilanteita, minä tai kumppani? Se on minusta kovin alhaista ja teinimäistä draamailua.

Minä olen valinnut mieheni, hän on elämäni ykkönen. Lapseni ovat aikuisia. Rakkaita, ihania, aina omia pikkuisiani, joita aina ikävöin ja kaipaan. Mutta heillä on perheensä, omat lapsensa, sukupolvien ketju jatkuu.

Ja lapsesi ovat aikuisia ihmisiä, jotka saavat valita, ketä kutsuvat häihinsä. Jos eivät haluaisi kutsua miestäsi, ei siinä sinun itkupotkuraivarit auttaisi.

Minusta on yleensäkin noloa, että jotkut ruinaavat kutsua häihin aveccina, jos heitä ei ole kutsuttu. On se sitten isin uusi pikku tyttöystävä tai äidin uusi toyboy

Varmastikin haluavat isänsä kutsua :) Mutta olennaista on kuitenkin se, että ei lapsella, ei vanhemmalla, ei ystävällä, ei työkaverilla, ei kellään ole oikeutta ottaa kantaa toisen kumppanivalintoihin. Ja niin kauan kun kyseessä on ns normaalisti käyttäytyvä ihminen, kuuluu kunnioittaa oman vanhempansa/lapsensa/ystävänsä... valintoja ja kutsua juhliin perheenä. Ehkä poikkeuksena jotkut työkaverit tms joiden puolisoita ei ole koskaan tavannut. Kaikki muu on vaan omituista kiukuttelua.

Samoin kenelläkään ei ole oikeutta kiukutella, jos ei saa kutsua häihin ja kieltää siksi muitakin menemästä sinne.

Höps. Isän tai äidin kumppanilla on täysi oikeus kutsuun, jos isä tai äiti kutsutaan. Samoin kuin sedän, tädin, serkun, siskon, veljen jne kumppaneilla. Sen sanoo jo etiketti, ellei oma tilannetaju sen vertaa osaa kertoa.

Lisäksi kyse tuskin on edes siitä, että kutsua saamaton kumppani kieltää menemästä, vaan että näin epäasiallisesti kohdeltu sukulainen tuskin haluaa asettaa puolisoaan valintatilanteessa kakkoseksi, kuten ei kuulukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies panee välit poikki lapseensa, ellei hänen tyttöystävänsä kelpaa lapsensa häihin. Näin meillä ainakin mies toimisi. Puoliso on läheisin ihminen ja lapset vain lainaa.

Puoliso on läheisin kyllä normaalissa kuviossa ja lapset ovat lainaa. En silti ymmärrä, miksi näiden pitäisi sulkea toisensa pois. Onko se lapsille niin kauheaa, että vanhempi rakastaa jotakuta muutakin? Kun aikuisena on oma perhe ja se oma vanhempi ei enää ole se oman maailman keskipiste, miksi ajattelee, että itse pitäisi sitä vanhemmalle olla?

Ja etenkin, miksi tehdä valintatilanteita, minä tai kumppani? Se on minusta kovin alhaista ja teinimäistä draamailua.

Minä olen valinnut mieheni, hän on elämäni ykkönen. Lapseni ovat aikuisia. Rakkaita, ihania, aina omia pikkuisiani, joita aina ikävöin ja kaipaan. Mutta heillä on perheensä, omat lapsensa, sukupolvien ketju jatkuu.

Ja lapsesi ovat aikuisia ihmisiä, jotka saavat valita, ketä kutsuvat häihinsä. Jos eivät haluaisi kutsua miestäsi, ei siinä sinun itkupotkuraivarit auttaisi.

Minusta on yleensäkin noloa, että jotkut ruinaavat kutsua häihin aveccina, jos heitä ei ole kutsuttu. On se sitten isin uusi pikku tyttöystävä tai äidin uusi toyboy

Varmastikin haluavat isänsä kutsua :) Mutta olennaista on kuitenkin se, että ei lapsella, ei vanhemmalla, ei ystävällä, ei työkaverilla, ei kellään ole oikeutta ottaa kantaa toisen kumppanivalintoihin. Ja niin kauan kun kyseessä on ns normaalisti käyttäytyvä ihminen, kuuluu kunnioittaa oman vanhempansa/lapsensa/ystävänsä... valintoja ja kutsua juhliin perheenä. Ehkä poikkeuksena jotkut työkaverit tms joiden puolisoita ei ole koskaan tavannut. Kaikki muu on vaan omituista kiukuttelua.

Samoin kenelläkään ei ole oikeutta kiukutella, jos ei saa kutsua häihin ja kieltää siksi muitakin menemästä sinne.

Huoh... kerran vielä: ap ei kiellä, vaan mies tuskin haluaa mennä ilman puolisoaan. Luetun ymmärtäminen.

Vierailija kirjoitti:

Minä elän uusperheessä. Olen hyvissä väleissä mieheni teinien kanssa. Jos he sanoisivat, että äitinsä ei halua minua häihin, niin sanoisin ok. Aviomieheni saa itse päättää, mitä tekee. Saa mennä ilman minua, jos haluaa.

Ajattelen, että on loukkaavaa, jos nyksä änkee paikkaan, joka ei hänelle kuulu. Esim. Koulun joulujuhliin tms.

Miten niin ei kuulu? Jos lapset asuvat luonani, minä kasvatan heitä, pesen pyykit, luen vilmaviestit ja vien harrastuksiin, kyllä minä menen koulun joulujuhliin katsomaan esityksiä. Tietenkin.

Olisi sinun varmaan erotessa kannattanut miettiä sitäkin, että lapsille saattaa jossain vaiheessa tulla muitakin aikuisia elämäänsä. Aikuisia, joilla voi olla yllättävän vahvakin vaikutus lapsiisi.

Meillä onneksi lasten äiti on erittäin sinut sen kanssa, että osallistun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi exä määrää, että sinä et tule häihin, ja sinä määräät, että sitten ei miehesikään - morsiamen isä - tule häihin? 

Kuulostaa siltä, että tärkeää tässä ei ole se, että sinulle muka niin läheinen ihminen ei kutsu sinua häihin, vaan se, että sinun ylpeyttäsi on loukattu, kun oma äiti meneekin isän uuden ohi arvostuksessa.

Ettekö te hyvät ihmiset ymmärrä, että tämä ei ole kilpailu, vaan häihin tulee kutsua lähisukulaiset, kuten isä ja äiti, ja jos heillä on ero ja uudet puolisot, niin heidät myöskin. Se kuuluu tapakulttuuriin ja kaikki muu on vähintään epäkohteliasta.

Mikään tapakulttuuri ei määrää, keitä ihmiset saavat kutsua häihin. Me kutsuimme vain kaksi kaveria todistamaan. Mitään tapakulttuuria ei ole, että lähisukulaisten ja vanhempien exien ja nyxien pitää päästä pällistelemään ja juhlimaan hääparia. Pari saa itse päättää, keitä kutsuu häihin tai on kutsumatta.

Äh, ymmärrät tahallaan väärin. Tottakai saa mennä naimisiin kahdestaan, mutta jos kutsut äitisi, kutsu kuuluu automaattisesti myös tämän kumppanille (on hän sitten isäsi tai isäpuoli, ei eroa).