Eroperheet ja lasten häät

Aikuinenkin lapsi on tässä kontekstissa lapsi. Jos aikuiset on perseilleet liittonsa pilalle, täytyy heidän ainakin pyrkiä minimoimaan lapsille aiheutuvat tuhot, vaikka itseä jokin asia kiukuttaisikin.

Jos olisin ap, olisin varma muutamasta asiasta: väistyisin, koska en ole vanhempi. Mikäli mieheni alkaisi kiukuttelemaan sen vuoksi, esim jäämällä kotiin tai osallistumalla vain vihkimiseen, meille tulisi ero sillä en voisi mitenkään kunnioittaa miestä joka jää lapsensa häistä pois oman mielipahansa vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies panee välit poikki lapseensa, ellei hänen tyttöystävänsä kelpaa lapsensa häihin. Näin meillä ainakin mies toimisi. Puoliso on läheisin ihminen ja lapset vain lainaa.

Puoliso on läheisin kyllä normaalissa kuviossa ja lapset ovat lainaa. En silti ymmärrä, miksi näiden pitäisi sulkea toisensa pois. Onko se lapsille niin kauheaa, että vanhempi rakastaa jotakuta muutakin? Kun aikuisena on oma perhe ja se oma vanhempi ei enää ole se oman maailman keskipiste, miksi ajattelee, että itse pitäisi sitä vanhemmalle olla?

Ja etenkin, miksi tehdä valintatilanteita, minä tai kumppani? Se on minusta kovin alhaista ja teinimäistä draamailua.

Minä olen valinnut mieheni, hän on elämäni ykkönen. Lapseni ovat aikuisia. Rakkaita, ihania, aina omia pikkuisiani, joita aina ikävöin ja kaipaan. Mutta heillä on perheensä, omat lapsensa, sukupolvien ketju jatkuu.

Ja lapsesi ovat aikuisia ihmisiä, jotka saavat valita, ketä kutsuvat häihinsä. Jos eivät haluaisi kutsua miestäsi, ei siinä sinun itkupotkuraivarit auttaisi.

Minusta on yleensäkin noloa, että jotkut ruinaavat kutsua häihin aveccina, jos heitä ei ole kutsuttu. On se sitten isin uusi pikku tyttöystävä tai äidin uusi toyboy

Varmastikin haluavat isänsä kutsua :) Mutta olennaista on kuitenkin se, että ei lapsella, ei vanhemmalla, ei ystävällä, ei työkaverilla, ei kellään ole oikeutta ottaa kantaa toisen kumppanivalintoihin. Ja niin kauan kun kyseessä on ns normaalisti käyttäytyvä ihminen, kuuluu kunnioittaa oman vanhempansa/lapsensa/ystävänsä... valintoja ja kutsua juhliin perheenä. Ehkä poikkeuksena jotkut työkaverit tms joiden puolisoita ei ole koskaan tavannut. Kaikki muu on vaan omituista kiukuttelua.

Samoin kenelläkään ei ole oikeutta kiukutella, jos ei saa kutsua häihin ja kieltää siksi muitakin menemästä sinne.

Huoh... kerran vielä: ap ei kiellä, vaan mies tuskin haluaa mennä ilman puolisoaan. Luetun ymmärtäminen.

Miksi ei aikuinen ihminen voisi mennä juhliin ilman puolisoaan?

Ap:lle tästä ei ole apua, mutta me päätettiin miehen kanssa mennä kahden todistajan kanssa maistraattiin, kun molempien vanhemmat ja isovanhemmat alkoivat valittaa että he eivät sitten tule juhliin jos tämä ja tuo on paikalla ja sitä ja tätä ei missään tapauskessa saa kutsua.

On se kumma jos minun pitäisi kutsua häihini se nainen, jonka kanssa isä petti äitiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi exä määrää, että sinä et tule häihin, ja sinä määräät, että sitten ei miehesikään - morsiamen isä - tule häihin? 

Kuulostaa siltä, että tärkeää tässä ei ole se, että sinulle muka niin läheinen ihminen ei kutsu sinua häihin, vaan se, että sinun ylpeyttäsi on loukattu, kun oma äiti meneekin isän uuden ohi arvostuksessa.

Ettekö te hyvät ihmiset ymmärrä, että tämä ei ole kilpailu, vaan häihin tulee kutsua lähisukulaiset, kuten isä ja äiti, ja jos heillä on ero ja uudet puolisot, niin heidät myöskin. Se kuuluu tapakulttuuriin ja kaikki muu on vähintään epäkohteliasta.

Mikään tapakulttuuri ei määrää, keitä ihmiset saavat kutsua häihin. Me kutsuimme vain kaksi kaveria todistamaan. Mitään tapakulttuuria ei ole, että lähisukulaisten ja vanhempien exien ja nyxien pitää päästä pällistelemään ja juhlimaan hääparia. Pari saa itse päättää, keitä kutsuu häihin tai on kutsumatta.

Niin, ketään ei voi määrätä kutsumaan ketään. Se nyt vaan kuitenkin antaa tietynlaisen epäystävällisen viestin, jos kutsut oman isäsi, muttet hänen puolisoaan, vaikka hänet tunnet. Se ei ole mikään "hups, unohdettiin kutsua" tai "haluttiin pitää häät, jossa ei ole kuin kaksi todistajaa" tai "haluttiin nyt vain juuri nämä ihmiset häihimme ja raja piti johonkin vetää". Se on ihan tietoinen valinta ja loukkaus eikä sitä voi selitellä muulla kuin huonoilla käytöstavoilla ja ilkeydellä. 

Toisin mikään etiketti ei anna nyxälle paikkaa puolisonsa vieressä ns. perhepöydässä eli siinä istuvat biologiset vanhemmat. Olen muutamaan kertaan ollut häissä, joissa eronneet vanhemmat rupattelevat onnellisina lapsensa puolison vanhempien kanssa ja ne uudet puolisot istuvat jossain sivupöydässä. Paras oli tilaisuus, jossa morsiamen isän uusi puoliso oli sijoitettu ns. lasten pöytään auttamaan pienimpiä sukulaislapsia. Ei siinä omalla paikalla tietenkään koko iltaa olla, mutta ainakin ruokailun ajan uudet puolisot todella saivat tuntea oman paikkansa morsiusparin silmissä.

Vierailija kirjoitti:

Aikuinenkin lapsi on tässä kontekstissa lapsi. Jos aikuiset on perseilleet liittonsa pilalle, täytyy heidän ainakin pyrkiä minimoimaan lapsille aiheutuvat tuhot, vaikka itseä jokin asia kiukuttaisikin.

Jos olisin ap, olisin varma muutamasta asiasta: väistyisin, koska en ole vanhempi. Mikäli mieheni alkaisi kiukuttelemaan sen vuoksi, esim jäämällä kotiin tai osallistumalla vain vihkimiseen, meille tulisi ero sillä en voisi mitenkään kunnioittaa miestä joka jää lapsensa häistä pois oman mielipahansa vuoksi.

VMP. Lapsen on aika oppia tuossa vaiheessa, ettei voi kiukuttelemalla pompottaa vanhempiaan. Isä jää menemättä ja lapsi oppii kunnioitusta vanhempiaan kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi exä määrää, että sinä et tule häihin, ja sinä määräät, että sitten ei miehesikään - morsiamen isä - tule häihin? 

Kuulostaa siltä, että tärkeää tässä ei ole se, että sinulle muka niin läheinen ihminen ei kutsu sinua häihin, vaan se, että sinun ylpeyttäsi on loukattu, kun oma äiti meneekin isän uuden ohi arvostuksessa.

Ettekö te hyvät ihmiset ymmärrä, että tämä ei ole kilpailu, vaan häihin tulee kutsua lähisukulaiset, kuten isä ja äiti, ja jos heillä on ero ja uudet puolisot, niin heidät myöskin. Se kuuluu tapakulttuuriin ja kaikki muu on vähintään epäkohteliasta.

Mikään tapakulttuuri ei määrää, keitä ihmiset saavat kutsua häihin. Me kutsuimme vain kaksi kaveria todistamaan. Mitään tapakulttuuria ei ole, että lähisukulaisten ja vanhempien exien ja nyxien pitää päästä pällistelemään ja juhlimaan hääparia. Pari saa itse päättää, keitä kutsuu häihin tai on kutsumatta.

Niin, ketään ei voi määrätä kutsumaan ketään. Se nyt vaan kuitenkin antaa tietynlaisen epäystävällisen viestin, jos kutsut oman isäsi, muttet hänen puolisoaan, vaikka hänet tunnet. Se ei ole mikään "hups, unohdettiin kutsua" tai "haluttiin pitää häät, jossa ei ole kuin kaksi todistajaa" tai "haluttiin nyt vain juuri nämä ihmiset häihimme ja raja piti johonkin vetää". Se on ihan tietoinen valinta ja loukkaus eikä sitä voi selitellä muulla kuin huonoilla käytöstavoilla ja ilkeydellä. 

Toisin mikään etiketti ei anna nyxälle paikkaa puolisonsa vieressä ns. perhepöydässä eli siinä istuvat biologiset vanhemmat. Olen muutamaan kertaan ollut häissä, joissa eronneet vanhemmat rupattelevat onnellisina lapsensa puolison vanhempien kanssa ja ne uudet puolisot istuvat jossain sivupöydässä. Paras oli tilaisuus, jossa morsiamen isän uusi puoliso oli sijoitettu ns. lasten pöytään auttamaan pienimpiä sukulaislapsia. Ei siinä omalla paikalla tietenkään koko iltaa olla, mutta ainakin ruokailun ajan uudet puolisot todella saivat tuntea oman paikkansa morsiusparin silmissä.

Jaa. Minä olen kyllä ollut häissä, jossa perhepöytä oli niin iso, että siinä istuivat morsiuspari, heidän kaaso ja bestman, morsiamen eronneet vanhemmat JA näiden puolisot, sulhasen vanhemmat sekä sulhasen ja morsiamen sisarukset puolisoineen ja kumppaneineen. 

Olen myös ollut häissä, joissa morsiuspari istui samassa pöydässä kaason, bestmanin ja näiden kumppanien sekä omien sisarustensa ja näiden kumppanien kanssa. Eronneet vanhemmat puolisoineen oli sijoitettu muihin pöytiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies panee välit poikki lapseensa, ellei hänen tyttöystävänsä kelpaa lapsensa häihin. Näin meillä ainakin mies toimisi. Puoliso on läheisin ihminen ja lapset vain lainaa.

Puoliso on läheisin kyllä normaalissa kuviossa ja lapset ovat lainaa. En silti ymmärrä, miksi näiden pitäisi sulkea toisensa pois. Onko se lapsille niin kauheaa, että vanhempi rakastaa jotakuta muutakin? Kun aikuisena on oma perhe ja se oma vanhempi ei enää ole se oman maailman keskipiste, miksi ajattelee, että itse pitäisi sitä vanhemmalle olla?

Ja etenkin, miksi tehdä valintatilanteita, minä tai kumppani? Se on minusta kovin alhaista ja teinimäistä draamailua.

Minä olen valinnut mieheni, hän on elämäni ykkönen. Lapseni ovat aikuisia. Rakkaita, ihania, aina omia pikkuisiani, joita aina ikävöin ja kaipaan. Mutta heillä on perheensä, omat lapsensa, sukupolvien ketju jatkuu.

Ja lapsesi ovat aikuisia ihmisiä, jotka saavat valita, ketä kutsuvat häihinsä. Jos eivät haluaisi kutsua miestäsi, ei siinä sinun itkupotkuraivarit auttaisi.

Minusta on yleensäkin noloa, että jotkut ruinaavat kutsua häihin aveccina, jos heitä ei ole kutsuttu. On se sitten isin uusi pikku tyttöystävä tai äidin uusi toyboy

Varmastikin haluavat isänsä kutsua :) Mutta olennaista on kuitenkin se, että ei lapsella, ei vanhemmalla, ei ystävällä, ei työkaverilla, ei kellään ole oikeutta ottaa kantaa toisen kumppanivalintoihin. Ja niin kauan kun kyseessä on ns normaalisti käyttäytyvä ihminen, kuuluu kunnioittaa oman vanhempansa/lapsensa/ystävänsä... valintoja ja kutsua juhliin perheenä. Ehkä poikkeuksena jotkut työkaverit tms joiden puolisoita ei ole koskaan tavannut. Kaikki muu on vaan omituista kiukuttelua.

Samoin kenelläkään ei ole oikeutta kiukutella, jos ei saa kutsua häihin ja kieltää siksi muitakin menemästä sinne.

Huoh... kerran vielä: ap ei kiellä, vaan mies tuskin haluaa mennä ilman puolisoaan. Luetun ymmärtäminen.

Niinpä. Elämä on valintoja. Jos isipappa ei halua mennä lapsensa häihin, kun hänen sen hetkistä tyttöystävää ei kutsuta, on turha itkeä jälkeen päin, jos lapsi ei pidä yhteyttä. Kun tyttöystävä häipyy, voi tulla ikävä sitä omaa jälkikasvuaan.

Vierailija kirjoitti:

Sen jälkeen kun eksäni lusmuroi minulta kymmeniä tuhansia rahaa erossa, jättämällä maksamatta talonpuolikkaan, sitten roudasi sinne nyksänsä, jonka kanssa oli pettänyt minua jo puoli vuotta ennen eroa, ja arvatkaapa kuka kasvatti yksinhuoltajana kaksi tytärtä... eipä huvita kutsua kumpaakaan mihinkään juhlaan jonka minä rahoitan.

Jos tyttäreni itse maksaa juhlansa hän voi tietysti kutsua kenet haluaa. Samoin tyttäreni isä ja jopa hänen uusi puolisonsa saavat tulla juhliin mikäli osallistuvat kustannuksiin vähintään samalla rahalla kuin minä. (Sen kun näkisi.)

Tiedätkö mitä? Kun tällä kertaa ei ole kysymys sinusta.

Vierailija kirjoitti:

Sen jälkeen kun eksäni lusmuroi minulta kymmeniä tuhansia rahaa erossa, jättämällä maksamatta talonpuolikkaan, sitten roudasi sinne nyksänsä, jonka kanssa oli pettänyt minua jo puoli vuotta ennen eroa, ja arvatkaapa kuka kasvatti yksinhuoltajana kaksi tytärtä... eipä huvita kutsua kumpaakaan mihinkään juhlaan jonka minä rahoitan.

Jos tyttäreni itse maksaa juhlansa hän voi tietysti kutsua kenet haluaa. Samoin tyttäreni isä ja jopa hänen uusi puolisonsa saavat tulla juhliin mikäli osallistuvat kustannuksiin vähintään samalla rahalla kuin minä. (Sen kun näkisi.)

Katkerat exät ovat just tuollaisia. Mustasukkaisia miehensä uudesta onnesta ja uhkaisivat itkupotkuraivareilla, jos lapsi kutsuisi isänsä uuden häihinsä.

Tsemppiä ap. Ole lujana ja vaadi tytöltä, että sinut on myös kutsuttava tai te ette tule kumpikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinenkin lapsi on tässä kontekstissa lapsi. Jos aikuiset on perseilleet liittonsa pilalle, täytyy heidän ainakin pyrkiä minimoimaan lapsille aiheutuvat tuhot, vaikka itseä jokin asia kiukuttaisikin.

Jos olisin ap, olisin varma muutamasta asiasta: väistyisin, koska en ole vanhempi. Mikäli mieheni alkaisi kiukuttelemaan sen vuoksi, esim jäämällä kotiin tai osallistumalla vain vihkimiseen, meille tulisi ero sillä en voisi mitenkään kunnioittaa miestä joka jää lapsensa häistä pois oman mielipahansa vuoksi.

VMP. Lapsen on aika oppia tuossa vaiheessa, ettei voi kiukuttelemalla pompottaa vanhempiaan. Isä jää menemättä ja lapsi oppii kunnioitusta vanhempiaan kohtaan.

Isä jää menemättä ja lapsi oppii toimintamallin, jota voi soveltaa tulevien vuosikymmenien juhlissa, kuten kastejuhlissa, lasten synttäreillä, valmistujaisissa, rippijuhlissa... Eli isä ää kotiin kiukuttelemaan ja muut juhlii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies panee välit poikki lapseensa, ellei hänen tyttöystävänsä kelpaa lapsensa häihin. Näin meillä ainakin mies toimisi. Puoliso on läheisin ihminen ja lapset vain lainaa.

Puoliso on läheisin kyllä normaalissa kuviossa ja lapset ovat lainaa. En silti ymmärrä, miksi näiden pitäisi sulkea toisensa pois. Onko se lapsille niin kauheaa, että vanhempi rakastaa jotakuta muutakin? Kun aikuisena on oma perhe ja se oma vanhempi ei enää ole se oman maailman keskipiste, miksi ajattelee, että itse pitäisi sitä vanhemmalle olla?

Ja etenkin, miksi tehdä valintatilanteita, minä tai kumppani? Se on minusta kovin alhaista ja teinimäistä draamailua.

Minä olen valinnut mieheni, hän on elämäni ykkönen. Lapseni ovat aikuisia. Rakkaita, ihania, aina omia pikkuisiani, joita aina ikävöin ja kaipaan. Mutta heillä on perheensä, omat lapsensa, sukupolvien ketju jatkuu.

Ja lapsesi ovat aikuisia ihmisiä, jotka saavat valita, ketä kutsuvat häihinsä. Jos eivät haluaisi kutsua miestäsi, ei siinä sinun itkupotkuraivarit auttaisi.

Minusta on yleensäkin noloa, että jotkut ruinaavat kutsua häihin aveccina, jos heitä ei ole kutsuttu. On se sitten isin uusi pikku tyttöystävä tai äidin uusi toyboy

Varmastikin haluavat isänsä kutsua :) Mutta olennaista on kuitenkin se, että ei lapsella, ei vanhemmalla, ei ystävällä, ei työkaverilla, ei kellään ole oikeutta ottaa kantaa toisen kumppanivalintoihin. Ja niin kauan kun kyseessä on ns normaalisti käyttäytyvä ihminen, kuuluu kunnioittaa oman vanhempansa/lapsensa/ystävänsä... valintoja ja kutsua juhliin perheenä. Ehkä poikkeuksena jotkut työkaverit tms joiden puolisoita ei ole koskaan tavannut. Kaikki muu on vaan omituista kiukuttelua.

Samoin kenelläkään ei ole oikeutta kiukutella, jos ei saa kutsua häihin ja kieltää siksi muitakin menemästä sinne.

Huoh... kerran vielä: ap ei kiellä, vaan mies tuskin haluaa mennä ilman puolisoaan. Luetun ymmärtäminen.

Miksi ei aikuinen ihminen voisi mennä juhliin ilman puolisoaan?

Tottakai voi, mutta puoliso kuuluu kutsua, jos kerran isäkin kutsutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies panee välit poikki lapseensa, ellei hänen tyttöystävänsä kelpaa lapsensa häihin. Näin meillä ainakin mies toimisi. Puoliso on läheisin ihminen ja lapset vain lainaa.

Puoliso on läheisin kyllä normaalissa kuviossa ja lapset ovat lainaa. En silti ymmärrä, miksi näiden pitäisi sulkea toisensa pois. Onko se lapsille niin kauheaa, että vanhempi rakastaa jotakuta muutakin? Kun aikuisena on oma perhe ja se oma vanhempi ei enää ole se oman maailman keskipiste, miksi ajattelee, että itse pitäisi sitä vanhemmalle olla?

Ja etenkin, miksi tehdä valintatilanteita, minä tai kumppani? Se on minusta kovin alhaista ja teinimäistä draamailua.

Minä olen valinnut mieheni, hän on elämäni ykkönen. Lapseni ovat aikuisia. Rakkaita, ihania, aina omia pikkuisiani, joita aina ikävöin ja kaipaan. Mutta heillä on perheensä, omat lapsensa, sukupolvien ketju jatkuu.

Ja lapsesi ovat aikuisia ihmisiä, jotka saavat valita, ketä kutsuvat häihinsä. Jos eivät haluaisi kutsua miestäsi, ei siinä sinun itkupotkuraivarit auttaisi.

Minusta on yleensäkin noloa, että jotkut ruinaavat kutsua häihin aveccina, jos heitä ei ole kutsuttu. On se sitten isin uusi pikku tyttöystävä tai äidin uusi toyboy

Varmastikin haluavat isänsä kutsua :) Mutta olennaista on kuitenkin se, että ei lapsella, ei vanhemmalla, ei ystävällä, ei työkaverilla, ei kellään ole oikeutta ottaa kantaa toisen kumppanivalintoihin. Ja niin kauan kun kyseessä on ns normaalisti käyttäytyvä ihminen, kuuluu kunnioittaa oman vanhempansa/lapsensa/ystävänsä... valintoja ja kutsua juhliin perheenä. Ehkä poikkeuksena jotkut työkaverit tms joiden puolisoita ei ole koskaan tavannut. Kaikki muu on vaan omituista kiukuttelua.

Samoin kenelläkään ei ole oikeutta kiukutella, jos ei saa kutsua häihin ja kieltää siksi muitakin menemästä sinne.

Huoh... kerran vielä: ap ei kiellä, vaan mies tuskin haluaa mennä ilman puolisoaan. Luetun ymmärtäminen.

Miksi ei aikuinen ihminen voisi mennä juhliin ilman puolisoaan?

Mieshän voi siellä hääjuhlassa käydä kiksauttamassa exäänsä

Vierailija kirjoitti:

On se kumma jos minun pitäisi kutsua häihini se nainen, jonka kanssa isä petti äitiä.

Kypsymätön kakara, joka ei voi sellaista hyväksyä. Kyllä häissään pitää olla niin aikuinen, että voi kutsua ihmisen, kenen vuoksi koti hajosi ja äiti koki surua ja ahdistusta.

Vierailija kirjoitti:

On se kumma jos minun pitäisi kutsua häihini se nainen, jonka kanssa isä petti äitiä.

Mutta eihän se sen naisen vika ollut...? Jätätkö myös isäsi kutsumatta, hänhän se petturi oli? Kivat vanhemmat sulla muutenkin, ovat sinun taaksesi heittäneet omat parisuhdeongelmansa.  Minunkin lasteni isä petti minua nykyisen vaimonsa kanssa. Kaikki on anteeksi annettu, eikä lasteni tarvitse koskaan miettiä vanhempiensa pettämisiä ja valheita, vaan saavat elää rauhassa elämäänsä omia valintojaan tehden. Häissä, kuten rippijuhlissakin tulevat varmaankin olemaan paikalla sekä isänsä puolisoineen että minä uuden puolisoni kanssa, eikä kenellekkään tulee mieleenkään pilata hääjuhlaa omilla kaunoillaan (joita ei siis edes ole, koska asiat on anteeksi annettu)., ollaan kaikki iloisia ja ylpeitä lasten onnesta ja elämästä. Että pitäiskö sun jättää kutsumatta molemmat vanhempasi, jotka ovat omat paskansa sinun kannettavaksesi laittaneet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies panee välit poikki lapseensa, ellei hänen tyttöystävänsä kelpaa lapsensa häihin. Näin meillä ainakin mies toimisi. Puoliso on läheisin ihminen ja lapset vain lainaa.

Puoliso on läheisin kyllä normaalissa kuviossa ja lapset ovat lainaa. En silti ymmärrä, miksi näiden pitäisi sulkea toisensa pois. Onko se lapsille niin kauheaa, että vanhempi rakastaa jotakuta muutakin? Kun aikuisena on oma perhe ja se oma vanhempi ei enää ole se oman maailman keskipiste, miksi ajattelee, että itse pitäisi sitä vanhemmalle olla?

Ja etenkin, miksi tehdä valintatilanteita, minä tai kumppani? Se on minusta kovin alhaista ja teinimäistä draamailua.

Minä olen valinnut mieheni, hän on elämäni ykkönen. Lapseni ovat aikuisia. Rakkaita, ihania, aina omia pikkuisiani, joita aina ikävöin ja kaipaan. Mutta heillä on perheensä, omat lapsensa, sukupolvien ketju jatkuu.

Ja lapsesi ovat aikuisia ihmisiä, jotka saavat valita, ketä kutsuvat häihinsä. Jos eivät haluaisi kutsua miestäsi, ei siinä sinun itkupotkuraivarit auttaisi.

Minusta on yleensäkin noloa, että jotkut ruinaavat kutsua häihin aveccina, jos heitä ei ole kutsuttu. On se sitten isin uusi pikku tyttöystävä tai äidin uusi toyboy

Varmastikin haluavat isänsä kutsua :) Mutta olennaista on kuitenkin se, että ei lapsella, ei vanhemmalla, ei ystävällä, ei työkaverilla, ei kellään ole oikeutta ottaa kantaa toisen kumppanivalintoihin. Ja niin kauan kun kyseessä on ns normaalisti käyttäytyvä ihminen, kuuluu kunnioittaa oman vanhempansa/lapsensa/ystävänsä... valintoja ja kutsua juhliin perheenä. Ehkä poikkeuksena jotkut työkaverit tms joiden puolisoita ei ole koskaan tavannut. Kaikki muu on vaan omituista kiukuttelua.

Samoin kenelläkään ei ole oikeutta kiukutella, jos ei saa kutsua häihin ja kieltää siksi muitakin menemästä sinne.

Huoh... kerran vielä: ap ei kiellä, vaan mies tuskin haluaa mennä ilman puolisoaan. Luetun ymmärtäminen.

Miksi ei aikuinen ihminen voisi mennä juhliin ilman puolisoaan?

Tottakai voi, mutta puoliso kuuluu kutsua, jos kerran isäkin kutsutaan.

Millä perusteella? Eikö riitä, että kutsuu isän edellisen puolison eli äidin vai pitääkö sinne todella kutsua isän kaikki muutkin lyhyt- ja pitkäaikaiset naisystävät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä jätät menemättä, tietysti. Hän ei ole sinun lapsesi, vaikka teillä läheiset välit onkin. Hän haluaa olla ensisijaisesti omalle äidilleen uskollinen, ei sinulle. Hän haluaa, että hänen äidillään on hyvä olla hänen häissään.

Olen itse aikuinen erolapsi ja ahdistun edelleen aivan todella paljon perhejuhlista. Välitän molemmista vanhemmistani ja minkä minä sille voin, jos äiti ei ole edelleenkään päässyt yli erosta? Minun täytyy suojella häntä, koska haluan että hänellä on hyvä olla. En halua hänelle yhtään huonoa oloa enää, kun elämä on muutenkin kääntymässä ehtoopuolelle.

Sinun täytyy suojella äitiäsi? Surullista. Äidin tulisi suojella lastaan, eikä päinvastoin.

Ei ollenkaan surullista, näin se elämä menee. Etkö ymmärrä, että lapsesta tulee vahva aikuinen ja äidistä hauras vanhus. Roolit kääntyvät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies panee välit poikki lapseensa, ellei hänen tyttöystävänsä kelpaa lapsensa häihin. Näin meillä ainakin mies toimisi. Puoliso on läheisin ihminen ja lapset vain lainaa.

Puoliso on läheisin kyllä normaalissa kuviossa ja lapset ovat lainaa. En silti ymmärrä, miksi näiden pitäisi sulkea toisensa pois. Onko se lapsille niin kauheaa, että vanhempi rakastaa jotakuta muutakin? Kun aikuisena on oma perhe ja se oma vanhempi ei enää ole se oman maailman keskipiste, miksi ajattelee, että itse pitäisi sitä vanhemmalle olla?

Ja etenkin, miksi tehdä valintatilanteita, minä tai kumppani? Se on minusta kovin alhaista ja teinimäistä draamailua.

Minä olen valinnut mieheni, hän on elämäni ykkönen. Lapseni ovat aikuisia. Rakkaita, ihania, aina omia pikkuisiani, joita aina ikävöin ja kaipaan. Mutta heillä on perheensä, omat lapsensa, sukupolvien ketju jatkuu.

Ja lapsesi ovat aikuisia ihmisiä, jotka saavat valita, ketä kutsuvat häihinsä. Jos eivät haluaisi kutsua miestäsi, ei siinä sinun itkupotkuraivarit auttaisi.

Minusta on yleensäkin noloa, että jotkut ruinaavat kutsua häihin aveccina, jos heitä ei ole kutsuttu. On se sitten isin uusi pikku tyttöystävä tai äidin uusi toyboy

Varmastikin haluavat isänsä kutsua :) Mutta olennaista on kuitenkin se, että ei lapsella, ei vanhemmalla, ei ystävällä, ei työkaverilla, ei kellään ole oikeutta ottaa kantaa toisen kumppanivalintoihin. Ja niin kauan kun kyseessä on ns normaalisti käyttäytyvä ihminen, kuuluu kunnioittaa oman vanhempansa/lapsensa/ystävänsä... valintoja ja kutsua juhliin perheenä. Ehkä poikkeuksena jotkut työkaverit tms joiden puolisoita ei ole koskaan tavannut. Kaikki muu on vaan omituista kiukuttelua.

Samoin kenelläkään ei ole oikeutta kiukutella, jos ei saa kutsua häihin ja kieltää siksi muitakin menemästä sinne.

Huoh... kerran vielä: ap ei kiellä, vaan mies tuskin haluaa mennä ilman puolisoaan. Luetun ymmärtäminen.

Miksi ei aikuinen ihminen voisi mennä juhliin ilman puolisoaan?

Tottakai voi, mutta puoliso kuuluu kutsua, jos kerran isäkin kutsutaan.

Millä perusteella? Eikö riitä, että kutsuu isän edellisen puolison eli äidin vai pitääkö sinne todella kutsua isän kaikki muutkin lyhyt- ja pitkäaikaiset naisystävät?

Ei, vaan kutsutaan äiti puolisoineen ja isä puolisoineen. Ihan turhaan yrität vitsailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi exä määrää, että sinä et tule häihin, ja sinä määräät, että sitten ei miehesikään - morsiamen isä - tule häihin? 

Kuulostaa siltä, että tärkeää tässä ei ole se, että sinulle muka niin läheinen ihminen ei kutsu sinua häihin, vaan se, että sinun ylpeyttäsi on loukattu, kun oma äiti meneekin isän uuden ohi arvostuksessa.

Ettekö te hyvät ihmiset ymmärrä, että tämä ei ole kilpailu, vaan häihin tulee kutsua lähisukulaiset, kuten isä ja äiti, ja jos heillä on ero ja uudet puolisot, niin heidät myöskin. Se kuuluu tapakulttuuriin ja kaikki muu on vähintään epäkohteliasta.

Mikään tapakulttuuri ei määrää, keitä ihmiset saavat kutsua häihin. Me kutsuimme vain kaksi kaveria todistamaan. Mitään tapakulttuuria ei ole, että lähisukulaisten ja vanhempien exien ja nyxien pitää päästä pällistelemään ja juhlimaan hääparia. Pari saa itse päättää, keitä kutsuu häihin tai on kutsumatta.

Niin, ketään ei voi määrätä kutsumaan ketään. Se nyt vaan kuitenkin antaa tietynlaisen epäystävällisen viestin, jos kutsut oman isäsi, muttet hänen puolisoaan, vaikka hänet tunnet. Se ei ole mikään "hups, unohdettiin kutsua" tai "haluttiin pitää häät, jossa ei ole kuin kaksi todistajaa" tai "haluttiin nyt vain juuri nämä ihmiset häihimme ja raja piti johonkin vetää". Se on ihan tietoinen valinta ja loukkaus eikä sitä voi selitellä muulla kuin huonoilla käytöstavoilla ja ilkeydellä. 

Toisin mikään etiketti ei anna nyxälle paikkaa puolisonsa vieressä ns. perhepöydässä eli siinä istuvat biologiset vanhemmat. Olen muutamaan kertaan ollut häissä, joissa eronneet vanhemmat rupattelevat onnellisina lapsensa puolison vanhempien kanssa ja ne uudet puolisot istuvat jossain sivupöydässä. Paras oli tilaisuus, jossa morsiamen isän uusi puoliso oli sijoitettu ns. lasten pöytään auttamaan pienimpiä sukulaislapsia. Ei siinä omalla paikalla tietenkään koko iltaa olla, mutta ainakin ruokailun ajan uudet puolisot todella saivat tuntea oman paikkansa morsiusparin silmissä.

Jaa. Minä olen kyllä ollut häissä, jossa perhepöytä oli niin iso, että siinä istuivat morsiuspari, heidän kaaso ja bestman, morsiamen eronneet vanhemmat JA näiden puolisot, sulhasen vanhemmat sekä sulhasen ja morsiamen sisarukset puolisoineen ja kumppaneineen. 

Olen myös ollut häissä, joissa morsiuspari istui samassa pöydässä kaason, bestmanin ja näiden kumppanien sekä omien sisarustensa ja näiden kumppanien kanssa. Eronneet vanhemmat puolisoineen oli sijoitettu muihin pöytiin.

Olen ollut häissä, joissa koko hääväki eli noin 80 henkilöä istui samassa pöydässä. Aika harvoin näkee 50 hengen perhepöytää, mutta kai ne ovat palstalaisille tavallisia.

Olen tosin ollut myös sellaisissa häissä, joissa oli morsiamen isä ja hänen senhetkinen vaimonsa sekä tuore naisystävänsä, joka katsoi, että hänellä on paikka morsiamen äidin tilalla. Siinä sitten sai isä selittää exälleen eli morsiamen äidille että senhetkiselle vaimolle ja uudella naisystävälle, kenen paikka on missäkin. Morsian ei halunnut paikalle isänsä naisystäviä,mutta kun etiketti vaati molemmat kutsumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies panee välit poikki lapseensa, ellei hänen tyttöystävänsä kelpaa lapsensa häihin. Näin meillä ainakin mies toimisi. Puoliso on läheisin ihminen ja lapset vain lainaa.

Puoliso on läheisin kyllä normaalissa kuviossa ja lapset ovat lainaa. En silti ymmärrä, miksi näiden pitäisi sulkea toisensa pois. Onko se lapsille niin kauheaa, että vanhempi rakastaa jotakuta muutakin? Kun aikuisena on oma perhe ja se oma vanhempi ei enää ole se oman maailman keskipiste, miksi ajattelee, että itse pitäisi sitä vanhemmalle olla?

Ja etenkin, miksi tehdä valintatilanteita, minä tai kumppani? Se on minusta kovin alhaista ja teinimäistä draamailua.

Minä olen valinnut mieheni, hän on elämäni ykkönen. Lapseni ovat aikuisia. Rakkaita, ihania, aina omia pikkuisiani, joita aina ikävöin ja kaipaan. Mutta heillä on perheensä, omat lapsensa, sukupolvien ketju jatkuu.

Ja lapsesi ovat aikuisia ihmisiä, jotka saavat valita, ketä kutsuvat häihinsä. Jos eivät haluaisi kutsua miestäsi, ei siinä sinun itkupotkuraivarit auttaisi.

Minusta on yleensäkin noloa, että jotkut ruinaavat kutsua häihin aveccina, jos heitä ei ole kutsuttu. On se sitten isin uusi pikku tyttöystävä tai äidin uusi toyboy

Varmastikin haluavat isänsä kutsua :) Mutta olennaista on kuitenkin se, että ei lapsella, ei vanhemmalla, ei ystävällä, ei työkaverilla, ei kellään ole oikeutta ottaa kantaa toisen kumppanivalintoihin. Ja niin kauan kun kyseessä on ns normaalisti käyttäytyvä ihminen, kuuluu kunnioittaa oman vanhempansa/lapsensa/ystävänsä... valintoja ja kutsua juhliin perheenä. Ehkä poikkeuksena jotkut työkaverit tms joiden puolisoita ei ole koskaan tavannut. Kaikki muu on vaan omituista kiukuttelua.

Samoin kenelläkään ei ole oikeutta kiukutella, jos ei saa kutsua häihin ja kieltää siksi muitakin menemästä sinne.

Huoh... kerran vielä: ap ei kiellä, vaan mies tuskin haluaa mennä ilman puolisoaan. Luetun ymmärtäminen.

Miksi ei aikuinen ihminen voisi mennä juhliin ilman puolisoaan?

Tottakai voi, mutta puoliso kuuluu kutsua, jos kerran isäkin kutsutaan.

Millä perusteella? Eikö riitä, että kutsuu isän edellisen puolison eli äidin vai pitääkö sinne todella kutsua isän kaikki muutkin lyhyt- ja pitkäaikaiset naisystävät?

Ei, vaan kutsutaan äiti puolisoineen ja isä puolisoineen. Ihan turhaan yrität vitsailla.

Mikä etiketti edellyttää, että puoliso pitää kutsua? Joku perheenrikkojien ry:n kehittämä "kiusataan vielä vähän lisää erolapsia" - projektiko?