Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7962)
Vierailija kirjoitti:
Mun kaksoisolento pelotteli aikoinaan tuttaviani opiskelukaupungissani. Pari kertaa kaveri soitti, että minne olet menossa, ja oli nähnyt mut matkalla jonnekin. Istuin tukevasti yliopiston kahvilassa silloin. Olin tullut vastaan mutten moikannut. Kerran olin ollut Alkossa, vaikken ollut. Olen vähän erikoisen näköinen, punainen tukka ja tapasin pukeutua vanhahtavasti.
Kerran kun olin bussissa justiinsa lähdössä kaupungista, näin bussin ikkunasta itseni kävelemässä kadulla. Täysin samat vaatteet, kasvot, hiukset, kävelytapa ja laukku. Säikähdin kuollakseni, mutten osannut selittää asiaa.
Mitenkäs on, nääitkö itsesi peilikuvana(kuten valokuvassa/peilissä eli totuttuun tapaan) vai oikeana eli kuten kaverit ja muut läsnäolevat näkevät sinut? Itseäänhän ei pysty näkemään koskaan muuna kuin peilikuvana - paitsi kaksoisolentona. Olen kuullut nästä jotka sanovat että yhtäkkiä ilmestyi eteen hahmo jossa oli jotain tuttua. Alussa luullet että joku tuttu kaveri jota eivät vaan heti muista, mutta hetken katseltuaan hoksanneet että ovatkin siinä itse - eivät vain peilikuvana kuten ovat tottuneet itsenä kuvasta yms. näkemään... eli heti ei tunnista omia piirteitään kun ne ovat eri tavoin kuin peilistä katsoen tottunut ne näkemään.
Kuinka sinun tapauksessasi oli? vai panitko asiaa merkille sen kummemmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun kaksoisolento pelotteli aikoinaan tuttaviani opiskelukaupungissani. Pari kertaa kaveri soitti, että minne olet menossa, ja oli nähnyt mut matkalla jonnekin. Istuin tukevasti yliopiston kahvilassa silloin. Olin tullut vastaan mutten moikannut. Kerran olin ollut Alkossa, vaikken ollut. Olen vähän erikoisen näköinen, punainen tukka ja tapasin pukeutua vanhahtavasti.
Kerran kun olin bussissa justiinsa lähdössä kaupungista, näin bussin ikkunasta itseni kävelemässä kadulla. Täysin samat vaatteet, kasvot, hiukset, kävelytapa ja laukku. Säikähdin kuollakseni, mutten osannut selittää asiaa.
No samoihin aikoihin kun se baskerityyppi hämmästytti tuttujani, näin minäkin jonkun itseni kaltaisen ihmisen bussiaseman laiturilla. Merkillisesti niitä olikin liikkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Monesti kuulen miehen tulevan töistä kotiin, ulko-oven lukossa avaimen rapinaa, tömistelyä eteisessä ja sen jälkeen äänet loppuvat... menee muutama min. ja mies tulee oikeasti kotiin. Vähän aikaa sitten mies aloitti kysymään jotakin asiaa, aloitti lauseen "Onko meillä..." ja tiesin yhtäkkiä mitä aikoo kysyä ja vastasin. Olimme kummatkin ihmeissämme. Jotain muutakin vastaavaa ollut. Tarkoitettuja toisillemme vai mistä kyse?? :)
Etiäinen.
Kerran luin erään ensimmäisen naiskansanedustajan muistelmista näistä, vanhasta koulukirjasta. Ilmiö on tuttu mutta se poliitikko ei. Sen jälkeen siitä naisesta oli juttua monessakin paikassa.
Sekin on kumma, että joki ihminen pomppaa tietoisuuteen jostain, on hetken aikaa kaikkialla ja häviää sitten.
Joulun alla minulla oli käytössä paremmat kupit, jotka nostin koneesta pöydälle kuivumaan ennen säilöön laittamista.
Siirtelin niitä siinä etteivät olisi ihan yhdessä kasassa. Hetken päästä huomasin, että ne olivat täydellisessä viiskuviossa, kuin nopan silmät. Pistin jutun väsymyksen ja hajamielisyyden piikkiin. Aivot huijaavat. Kuitenkin olen ihmetellyt, enkö ensin huomannut järjestelleeni niitä kuvioon. Hiukan hätkähdin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mökkiviikonloppuna heräsin kaveripariskunnan teltasta. En edelleenkään tiedä että oliko meille seksiä kimpassa. Uskon ja luulen että oli. Aivan hataria muistikuvia on, vai onko ne unta?! Oma mies siis sammui saunan eteiseen jo alkuillasta. Ei olla oltu tekemisissä enää kahteenkymmeneen vuoteen, niin selvittämättömäksi tuo jää.
Lapsena oltiin pimeällä tiellä autolla, vierellä oli iso pelto ja oli kylmä talvi. Pellon yllä meni punainen pieni valo kuin taskulamppu. Äiti pysäytti auton ja katselimme valoa joka meni pellon yllä noin metrin korkeudessa. Seuraavana päivänä käytiin päivä aikaan katsomassa, ei mitään jälkiä missään vaikka lunta oli paljon. Vieläkään en tiedä mikä valo oli, tuskin ufo kun oli niin nyrkin kokoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt ei ole mitenkään ihmeellinen juttu, mutta häiritsee kyllä sitäkin enemmän! Asumme miehen kanssa kahdestaan ja nyt yhtäkkiä meiltä on alkanut hävitä keittiövälineitä, kyllä. Ensin katosi hyvä kuorimaveitsi, kummallakaan ei ole mitään hajua, missä ihmeessä se voi olla. Ei ole pudonnut mihinkään, sitä on käytetty vain keittiössä ja käytön jälkeen pesty, sitten laatikkoon. Nyt sitä ei näy missään. Samaten on alkanut hävitä haarukoita ja lusikoita. Vähän aika sitten meillä oli vielä vaikka kuinka paljon haarukoita ja lusikoita, mutta nyt jos ei yhtenä päivänä laita tiskikonetta päälle niin lusikat ja haarukat loppuu. Isoja lusikoita on enää 5 ja koko ajan saa olla tiskaamassa niitä että ei lopu puhtaat. Haarukoitakin ihan muutama ja loppuu kesken, jos ei koko ajan pese. Mihin ihmeeseen ne on kadonnut, en vaan pysty ymmärtämään :D
Joko jompi kumpi on ne kännissä heittänyt pois, tai sitten teillä käy joku varkaissa. Kannattaa vaihdatta lukot.
Vierailija kirjoitti:
Hui, mitä juttuja.
Ei kannata uskoa ihan sanatarkasti kaikkea mitä aaveella kirjoitellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meiltäkin on hävinnyt iso veitsi, telineen isoin. Edes muutossa ja sen myötä tehdyssä suursiivouksessa ei veistä vaan löytynyt. Minne lie hävisi.
Jouluna, kun olin 18-vuotias, jäin vanhemmilleni yöksi, koska en jaksanut lähteä myöhään illalla kävelemään kotiin. Äitini oli ottanut tätini koiran hoitoon heidän lomansa ajaksi ja joulupäivänä äiti sekä pikkusiskoni lähtivät käyttämään koiraa aamutarpeilla. Yöllä oli satanut lunta ja takapiha oli aivan lumen peitossa. Kun he tulivat lenkiltä olin juuri menossa aamukahvin kanssa tupakalle. Hämillään he kysyivät taasko menen tupakalle, johon vastasin, että en ole käynyt koko aamuna. Eivät uskoneet, koska lenkillä olivat nähneet minun kävelleen takapihalla. Molemmat kertoivat nähneensä minut ja ihmettelivät, että miksi kävelen ympäri pihaa. Katsoimme ikkunasta ja takapihan lumi oli täysin koskematon. Joskus mietityttää, että kenet he mahtoivat nähdä.
Tupakointi oli nuoruuden hairahduksia vain, onneksi.
Vierailija kirjoitti:
Työkaverini oli toinen kaksosista. Kertoi, että hän oli ollut leipomassa ja kun taikina kohosi, soitti siskolleen. Sisko oli myös soittamassa ja ensin varattua. Kun saivat yhteyden he leipoivat toisista täysin tietämättä samaan aikaan samaa pullaa. Se oli kuulemma heillekkin vähän pelottava kokemus.
Minusta tässä ei ole mitään pelottavaa. No onhan se aikamoinen sattuma, mutta ei pullan leipominen nyt niin hirveän harvinaista kuitenkaan ole ja jos ovat kaksoset, heillä saattaa olla samanlaiset kokemukset pullan leipomisesssa (esim sunnuntaina tiettyyn aikaan on totuttu leipomaan ja leipomukset ovat samankaltaisia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on useampiakin juttuja, jotka vielä vuosien päästäkin ihmetyttävät.
Olin työmatkalla ja kävin ostamassa eväitä Prismasta. Kassalla vieressä näin täysin isäni näköisen miehen. Ihan kuin synnytyksessä erotetut kaksoset, niin yhdennäköisiä olivat. Tämä mies oli ehkä aavistuksen hoikempi. Isäni oli samaan aikaan 500 km päässä kotona. Soitin hänelle heti tapahtuman jälkeen. Harmitti jälkikäteen etten mennyt juttelemaan tälle miehelle. Kokemus oli todella hämmentävä. Isäni ei ole ulkonäöltään lainkaan sellainen, että kovin paljoa samannäköisiä ihmisiä tulisi vastaan. Näin tämän miehen ihan läheltä ja olisin voinut luulla isäkseni jos en olisi tiennyt isäni olevan kotona. Tuntui että mulla lähtee jalat alta ihmetyksestä.
Sitten näitä yliluonnollisia juttuja, joita en vain voi ymmärtää. Kun näin mieheni ensimmäisen kerran, joku ääni kuiskasi että ”Hän on tuleva miehesi.” Ketään ei ollut vierelläni kuiskaamassa. Jäin ihmettelemään tuota kuiskausta, varsinkin kun emme miehen kanssa olleet toisistamme kiinnostuneita. Niin vain kävi, että vuosia myöhemmin olemme naimisissa.
Kun olin vuosia myöhemmin opiskeluaikana tutustumassa luentopaikkaan, sama ääni kuiskasi, että ”Tämä on tuleva työpaikkasi.” En koskaan hakenut sinne töihin vaan proffani soitti, että häneltä oli kysytty suositusta erääseen projektiin ja hän ajatteli heti mua. Pääsin projektin kautta töihin tuohon paikkaan ja olen ollut siellä since.
Vuosikymmen myöhemmin mietin, että onko kuiskailija sama valo-olento, jonka eräänä aamuna näin sänkyni vierellä tutkimassa keskittyneenä kännykkääni. Heräsin kellon soittoon ja kun nostin päätä tuo hahmo sammutti sormellaan kännykän kellon. Tuijotin häntä epäuskoisena ja mietin, että mitä oikein mä näen?! Valohahmo sitten huomasi minut ja katsoi kohti, hymyili, kääntyi ja haihtui. Hahmo leijui ilmassa ja hohti valkoista valoa. Näin hänen kasvonsakin ja hiukset! Otin haihtumisensa jälkeen kännykän käteeni ja tuijotin sitä ihmeissäni, koska mulla oli puhelimessa sellainen kannellinen kotelo soljella ja tuo kansi oli nyt auki. Itse en ollut siihen koskenut. Kyseessä ei ollut unihalvaus, koska pystyin liikkumaan eikä valveuni, koska itse asiassa heräsin todenteolla heti kun näin tuon hahmon. En kuitenkaan pelännyt. Olen vain usein jälkikäteen miettinyt, että mikä ihmeellinen olento hän oli. Enkeli? henkiopas? Onko muilla vastaavaa kokemusta? Olen pohjimmiltani skeptikko siinä mielessä, että en ihan helposti olisi uskonut näkeväni tällaista omin silmin. Mutta kiinnostaisi kyllä, jos jollakin on mitään vastaavaa kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Olin aloittanut työt asiakaspalvelussa selkäkipuisena ja en tuntenut ketään kyseisestä yrityksestä tai asiakkaista. Muutaman päivän päästä eräs asiakas tuli ja kysyi "miten selkäsi voi?". Tämä oli todella hämmentävää. Tulin siihen tulokseen, että ehkä olin toisessa yhteydessä ollut tämän henkilön kanssa, mutta kasvot eivät olleet jääneet mieleen.
Selkäkivun voi nähdä liikkeistä tms. Meillä naapuri kysyi minulta samaa enkä ollut hänelle kertonut, kun selkäni nitkahti lumitöissä. Se on itseasiassa ollut ainoa kerta, kun selkäni on edes ollut kipeänä. Kävellessä yritin kävellä normaalisti, mutta silti naapuri näki selkäkipuni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka oltte nähneet tuttavanne/miehenne tms., olisiko kyseessä ns. kaksoisolento?
Ennen vanhaan kuulemma uskottiin että kaksoisolennon näkeminen merkitsee tämän henkilön kuolemaa lähiaikoina. Katoin hiljattain youtubevideon jossa aihetta käsiteltiin. Nyt siis puhe niistä kaksoisolennoista jotka ilmaisevat tavalla tai toisella että tuntevat teiät ja saatatte juurikin tervehtiä heitä - mutta kaksoisolennon käytös on poikkeavaa alkuperäiseen ihmiseen. Olento voi kulkea esimerkiksi asunnosta ulos tervehtimättä takaisin tms. Ja sitten laitetaan viestiän alkuperäiselle että mikä on vialla, oletko vihainen tms... ja paljastuu ettei henkilö ole ollut mailla halmeilla.
Tuossa videossa itselläni on jäänyt hyytämään tapaus jossa kerrottiin muistaaseni suunnilleen niin että perheen aikuinen lapsi tuli vanhempansa luona käymään. Oli yhtäkkiä vain asunnossa sisällä ja häipyi äitinsä tervehtiessä ummastuneena odottamatont vierasta mitään sanomatta ulos, vain katsoen äitiä suoraan kasvoihin ensin, ollen hyvin tunnistettava ja ns. todellinen. Äiti laittoi hämillään viestiä lapsen perään ja takaisin tuli ihmettelyä että kotonaan tämä lapsi on, ja koti oli hyvin kaukana - ja oli nimenomaan jotain todistajia että lapsi siellä kotona tosiaan oli ollut.
Toisessa tapauksessa taas henkilö oli nähnyt itse oman kaksoisolentonsa.Itse en kyllä usko tuohon että se kuolemaa enteilisi, vaan enemmänkin tuossa ahdistamaan jäi tieto että aivan tervekin henkilö voi tuollaisia ns. näkyjä. Etenkin ajatus siitä että mieli loisi ihan oouun takaa hereillä ja virkeänä ollessa näyn jossa näkisi oman kaksoisolentonsa joka vielä käyttäytyisinkin uhkaavasti tai kummallisesti.... hyi.
Kurssikaverini näkivät kaksoisolentoni, sen aikaista baskeria myöten, v.98 ihan väärällä puolella kaupunkia enkä ole vieläkään kuollut... ;-) Olin ehkä ahdistavaa seuraa.
Minä olen nähnyt itseni kaksoisolennon Citymarketista parin kassan päässä. Hänkin huomasi minut ja katselimme hetken kummastuneena toisiamme.
Joskus vuonna 2010 olimme olleet illan humpsuttelemassa mieheni kanssa. Oltiin kyllä joo humalassa kotiin tullessamme, mutta emme mitenkään kaatokännissä vaan ihan sellaisissa sopivissa.
Aamulla mies katsoi puhelintansa ja huomasi, että yöllä (kun olimme jo nukkumassa) minä olin soittanut hänelle kaksi kertaa 5min välein.
Erityisen jännittävän tässä asiassa tekee sen, että et tietääkseni ole koskaan harrastanut unissakävelyä ja puhelimeni oli vetoketjulla suljetussa käsilaukussani eteisessä. Jotenkin sieltä vaan oli kaksi puhelua soitettu..
Oli rauhallinen viikonloppu kun olin n. 13 vuotias. ja koko perhe oli kotona. Äiti muistaakseni keittiössä, lapset omissa huoneissaan tai ulkona ja isä yläkerrassa. Yhätkkiä kuului melko kova räsähdys, sen kuuloinen kuin puurakenne olisi sortunut. Juoksin olohuoneeseen äitini kanssa ja kristallikulho oli pöydällä suurina palasina. Kukaan ei voinut olla huoneessa, joten mysteeriksi jäi, miten ihmeessä se oli haljennut omia aikojaan. Mahtaako olla jotenkin haurastunut vuosien saatossa? Kova ääni siitä kuitenkin lähti.
Sain myös teininä omituisia puhelinsoittoja keskellä yötä, mutta koskaan kukaan ei puhunut mitään toisesta päästä. Lopulta kirjotin numeron numerohakuun ja se kuului jollekkin Heikki nimiselle miehelle Helsingistä? (En asunut itse edes Helsingissä). Näin myöhemmin mietin, että olikohan kyseessä jonkinlainen outo fetissi, tai sitten vain luuli minua joksikin toiseksi naiseksi.
Joka tapauksessa aloin pitämään puhelintani yöllä suljettuna ja lopulta puhelut lakkasivat.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on useampiakin juttuja, jotka vielä vuosien päästäkin ihmetyttävät.
Olin työmatkalla ja kävin ostamassa eväitä Prismasta. Kassalla vieressä näin täysin isäni näköisen miehen. Ihan kuin synnytyksessä erotetut kaksoset, niin yhdennäköisiä olivat. Tämä mies oli ehkä aavistuksen hoikempi. Isäni oli samaan aikaan 500 km päässä kotona. Soitin hänelle heti tapahtuman jälkeen. Harmitti jälkikäteen etten mennyt juttelemaan tälle miehelle. Kokemus oli todella hämmentävä. Isäni ei ole ulkonäöltään lainkaan sellainen, että kovin paljoa samannäköisiä ihmisiä tulisi vastaan. Näin tämän miehen ihan läheltä ja olisin voinut luulla isäkseni jos en olisi tiennyt isäni olevan kotona. Tuntui että mulla lähtee jalat alta ihmetyksestä.
Sitten näitä yliluonnollisia juttuja, joita en vain voi ymmärtää. Kun näin mieheni ensimmäisen kerran, joku ääni kuiskasi että ”Hän on tuleva miehesi.” Ketään ei ollut vierelläni kuiskaamassa. Jäin ihmettelemään tuota kuiskausta, varsinkin kun emme miehen kanssa olleet toisistamme kiinnostuneita. Niin vain kävi, että vuosia myöhemmin olemme naimisissa.
Kun olin vuosia myöhemmin opiskeluaikana tutustumassa luentopaikkaan, sama ääni kuiskasi, että ”Tämä on tuleva työpaikkasi.” En koskaan hakenut sinne töihin vaan proffani soitti, että häneltä oli kysytty suositusta erääseen projektiin ja hän ajatteli heti mua. Pääsin projektin kautta töihin tuohon paikkaan ja olen ollut siellä since.
Vuosikymmen myöhemmin mietin, että onko kuiskailija sama valo-olento, jonka eräänä aamuna näin sänkyni vierellä tutkimassa keskittyneenä kännykkääni. Heräsin kellon soittoon ja kun nostin päätä tuo hahmo sammutti sormellaan kännykän kellon. Tuijotin häntä epäuskoisena ja mietin, että mitä oikein mä näen?! Valohahmo sitten huomasi minut ja katsoi kohti, hymyili, kääntyi ja haihtui. Hahmo leijui ilmassa ja hohti valkoista valoa. Näin hänen kasvonsakin ja hiukset! Otin haihtumisensa jälkeen kännykän käteeni ja tuijotin sitä ihmeissäni, koska mulla oli puhelimessa sellainen kannellinen kotelo soljella ja tuo kansi oli nyt auki. Itse en ollut siihen koskenut. Kyseessä ei ollut unihalvaus, koska pystyin liikkumaan eikä valveuni, koska itse asiassa heräsin todenteolla heti kun näin tuon hahmon. En kuitenkaan pelännyt. Olen vain usein jälkikäteen miettinyt, että mikä ihmeellinen olento hän oli. Enkeli? henkiopas? Onko muilla vastaavaa kokemusta? Olen pohjimmiltani skeptikko siinä mielessä, että en ihan helposti olisi uskonut näkeväni tällaista omin silmin. Mutta kiinnostaisi kyllä, jos jollakin on mitään vastaavaa kokemusta.
Omat ajatuksensa voi kuulla ääneen. Ei tarvitse olla sairas tai mitään. Esim. lapsena veljeni kuuli varoittavan äänen, joka esti häntä syömästä vaarallista ainetta.
Valveunen aikana voi hyvin vaikka nousta sängystä ja luulla olevansa täysin hereillä. Itsellenikin on käynyt niin. Olin täysin vakuuttunut että mökin ovinurkassa on ihan muualla näkemäni hieno takka. No ei tietenkään ollut.
Unissakävelijät ovat aukoneet ja syöneet säilykkeitä ja muuttaneet varpaitaan, kuten eräs kirjailija jonka alitajunta jylläsi vuosien hiljaiselon jälkeen. Jne.
Olen nähnyt enneunia joihin en usko. Niissä on esiintynyt tulevia työpaikkoja ja eräs pikkukaupunki, jossa tunsin joka nurkan kun siellä lopulta kävin. Otin jopa kuvia niistä paikoista.
Selitystä en keksi, olen utelias epäilijä.
Minä olin ilmeisesti kaksoisolento.
Asuin vuoden Seinäjoella ja useampi ihminen sekoitti minut johinkin toiseen. Ihmeteltiin sitä sitten yhdessä. Näyttivät kuviakin ja hullua kyllä: näytettiin tosi paljon toisiltamme!
Tapasin edesmenneen isäni "kaksoisolennon" kaupungilla. Menin herralle mainitsemaan asiasta ja kysyin, mahtoiko olla kotoisin siltä seudulta, josta isäni oli kotoisin. Olihan tämä, vähän samoilta kulmilta vaikkei samasta kylästä. Oltiin ilmeisesti kaukaista sukua. Vaikka yhdennäköisyys isäni kanssa oli huomattava, oli tietty erojakin, hiukan eri vartalon malli ym. ja puheääni. Ei mikään myyttinen juttu sinänsä, mutta tämmöistäkin tapahtuu. Muitakin kaksoisolentotapauksia tiedän.