Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla asuin opiskelija-asuntolassa joka aiemmin oli toiminut mm elokuva-teatterina (alakerrassa sijainnut) sekä jonkinlaisen ravintola/majoituspaikkana (yläkerrassa).

Asuntolassa oli pitkä käytävä, minkä varrella sijaitsi jokaisen asukkaan numeroitu ovi, myös minun.

       Kävin töissä iltaisin ja aamuisin opiskelin. Tapanani ottaa siinä välin iltapäivänokoset että jaksoin .

Nämä nokoseni keskeytti ponteva koputus oveeni ja aina kun tokkurassa ehdin ovelleni, oli koputtaja haihtunut. Tämä kiusanteko , varsinkin kun se alkoi toistumaan häiritsevästi, alkoi risomaan pahasti ja mietinkin kuka mukavista asukkaista mahtoi moista harrastaa.

       Kerran sitten minulla olikin kaveri kylässä ja jätin väliin tavanomaiset iltapäivänokoseni.

Kerroin hänelle tästä koputtelijasta. joka livahti huoneeseensa kun ehdin ovelle.

Ja kuinka ollkaan, iltaopäivällä kuului tuttu koputus ovelta.

Paitsi nyt sattuikin onnekkaasti siten, että kaverini sattui olemaan ihan oven vieressä meikkaamassa ja peilaamassa oven sivussa olevasta peilistä ja salamannopeasti (kesken pontevan koputussarjan !) hän tempaisi oven auki vain todetakseen kanssani ettei käytävällä ollut ristin sielua.

Käytävä oli tyhjä.

       Aina silloin tällöin puhumme kaverin kanssa häiritsemään jääneestä tapahtuneesta vielä vuosien jälkeen, varsinkin se jäi ihmetyttämään, että vaikka tuon tapahtuman jälkeen asuin vielä asuntolassa muutaman kuukauden , niin  koputuksia ei enää esiintynyt.

        Karmivaa oli sekin vaihtoehto että imeisesti "koputtelija"pääsi sisään asuntooni  mihin pyrki

ja oli tyytyväinen.

Tulee mieleen jotenkin leffa " Mies ilman varjoa" :D

Menin vaatekauppaan, jossa en ollut ennen käynyt ja myyjä kysyi iloisesti, olenko Senjan tytär kun olemme niin samannnäköisiä? Äitini ei ole Senja, mutta tuolloin vauvaikäinen tyttäreni on :D ! 

Olin lähikaupan, pieni Sale kassalla kun ovesta tuli eräs tuttavani , katsoi minua ja nosti kättään . Välillämme oli noin puoli metriä matkaa ja näin tämän henkilön selvästi, oli ollut vähän flunssainen ja aivojumissa en ehtinyt vastata moikkaamiseen ennenkuin tämä nainen oli hävinnyt peremmälle kauppaan. Kotiin kävellessä lähetin viestin " Moi ja sori kun ei moikannut! Oon vähä jumissa :D "

Takaisin tuli hämmästynyt viesti "Öö oon.menossa töihin,missä me nähtiin? "

Loppu jäi pois ! Eli tämä tuttava oli ollut kaupungin toisella puolella, eikä lähelläkään sitä kauppaa jossa muka näimme.

Tulin neuvolasta kotiin ja näin miehen seisovan parvekkeella t-paita päällä, vaikka oli marraskuu. Vilkutin hämmästyneenä ja mietin onko tullut kipeäksi, miehen kun piti olla tuohon aikaan vielä töissä! Kun pääsin ison mahani kanssa kiivettyä kolmanteen kerrokseen ( talossa ei ollut hissiä ), vastassa oli hämmenyksekseni pimeä ja hiljainen asunto. Soitin miehelle joka ei vastannut, mutta kohta tuli viesti ""töissä ". En vieläkään tiedä , kuka siellä parvekkeella seisoi!

Vierailija kirjoitti:

Kerran Alkon kassa katsoi mun henkkarit ja kysyi iloisen yllättyneenä että onko (nimi tähän) sinun äitisi? Sanoin yhtä iloisen yllättyneenä että on kyllä. Sitten tämä myyjä kertoi että näki äitini juuri jossain työpaikan pippaloissa tms. Nyt tähän väliin Hollywoodin B-leffan juonenkäänne: äitini oli tuolloin ollut kuollut jo nelisen vuotta. Sanoin tämän hämmentyneenä kassalle. Sanoin myös ettei äitini ollut ollut Alkossa töissä vaan hammashoitajana. Kassa ei enää sanonut mitään.

Mainittakoon vielä että äidilläni on kohtuu harvinainen nimi, ja niin on minullakin. Sukunimi taas on luokkaa Virtanen, joten ei ihan mahdottomuus. Silti jäi kiusaamaan.

Jos sukunimesi on noin yleinen, mistä ihmeestä kassa vetäisi tuon yhteyden sinun ja "äitisi" välille? Olisin tajunnut jos teillä olisi erikoinen sukunimi ja tavalliset etunimet, mutta nyt ei iske.

Sain joskus nuorena postikortteja tuntemattomalta mieheltä, joka kirjoitti, että olen hänen elämänsä nainen.. Myöhemmin korteissa oli vihaisempi sävy ja tämä mies kysyi miksi en vastaa hänen tekstiviesteihinsä. En ollut saanut mitään tekstiviestejä ja karmivinta oli, että näitä kortteja tuli kerrostaloasuntoni postiluukusta kerrankin kun olin vain reilu tunnin poissa. Eli tyyppi ilmeisesti tiesi jotenkin milloin en ole paikalla. Muutin pois tuosta asunnosta eikä koskaan selvinnyt kuka tuo korttityyppi oli.

Tosiaan kerran armeijan koneet rikkoi äänivallin mennessään pikana kohti etelää. Mökillä oltiin ja koko mökki pamahti ja nitkahti kuin olisi jotain kaatunut päälle. Kierrettiin mökkiä ja kaikki oli ok. Jotenkin jäi epäusko oliko se ukkonen vai mikä, mut hetken päästä netistä löytyi että oli ne armeijan koneet syynä. Koneita ei kyllä nähtyi eikä kuultu, eikä äänivallin normia hajoamisääntä, vaan se paineaalto.

Olen neljän lapsen äiti. Esikoiseni on nyt 18 vuotias ja jotenkin ollaan aina tuon esikoispojan kanssa tunnettu olevamme samalla aaltopituudella, jopa pojan teini-iän myrskyissä.  Katseella jo tiedetään jotenkin mitä toinen tahtoo ja ajattelee.

Kerran, muutama vuosi sitten kun poika oli 15, hän halusi kävellä koulumatkat, mikä ok, vaikka matka oli pitkä, noin 5 km.

Yks päivä poika oli vähän myöhässä, mikä ok toki, mutta jotenkin aloin "etsiä poikaa henkisesti". 

"Näin" pojan kävelevän koulumatkaansa kotiin päin ja jotenkin mielessäni osasin nähdä että "nyt se on mutkassa, nyt rinteessä, vielä postilaatikkojen ohi, tuossa parkkipaikat, ja nyt käännös. Nyt pihatiellä, tuossa ulkovarasto ja poika tulee kotiin nyt" 

Sillä sekunnilla tuli. 

En saanut sanaa suustani. 

Ja ei oltu puhelimella yhteyksissä tai mitään. 

Meillä esikoisen kanssa jokin yhteys, en tiedä mikä, mutta esikoinenkin sen tietää, muttei osaa selittää.

Ja ihan normaali työssäkäyvä nainen olen, ilman mielenterveysongelmia =)

Noista räjähdysäänistä tuli mieleen, että kerran, kun poikani oli vauva, olin nukahtamassa ja havahduin siihen, että kuului kova ääni ja näin "sähkömäisen" valovälähdyksen.

Kyseessä on räjähtävän pään syndrooma. Onko muilla ollu vastaavanlaista?

Olin aloittanut työt asiakaspalvelussa selkäkipuisena ja en tuntenut ketään kyseisestä yrityksestä tai asiakkaista. Muutaman päivän päästä eräs asiakas tuli ja kysyi "miten selkäsi voi?". Tämä oli todella hämmentävää. Tulin siihen tulokseen, että ehkä olin toisessa yhteydessä ollut tämän henkilön kanssa, mutta kasvot eivät olleet jääneet mieleen.

Tämä nyt ei kovin kummoinen ole, mutta vaivannut silti. Teininä jo omassa yksiössä asuessa lueskelin kokeeseen sängyllä. Lapsuuden kodissani oli minulle tärkeä koira, oli jo silloin vanha ja tiesin että lähtö on lähellä. Tuossa kokeeseen lukiessa yhtäkkiä havahduin ajatukseen että isä soittaa ja sanoo "nyt on valitettavasti niin että Musti nukkui aamulla pois". Eikä mennyt kauaakaan kun puhelin todellakin soi ja isäni noilla sanoilla koirani kuolemasta ilmoitti. En edes järkyttynyt kun tavallaan "tiesin jo", vaikka kovasti surinkin rakkaan lemmikkini pois menoa. Koira siis ei ollut sairastellut tmv että olisin aavistanut kuoleman, mutta iäkäs kun oli niin tiesin ettei enää kauaa täällä ole. Hassua 😊

20 vuotta sitten soitin ennustajalle. Mieleen on jäänyt hänen sanat "tulevan mieheni tunnen ennestään jostain, hän on vaalea ja meillä on pitkä tähtiin kirjoitettu liitto, saadaan monta lasta"

No olen ollut naimisissa 17 vuotta vaaleahiuksisen miehen kanssa. Olin aina tiennyt hänen olemassa olosta mutta en ollut nähnyt ennen tapaamista. Ja meillä on useampi lapsi. Onnellisia edelleen ollaan.

Niin että mistä ennustaja tiesi? Hän oli vielä niin innostunut, antoi kuvan että minun ja mieheni yhteenmeno on niin selvästi tiedossa ja että on jotenkin tavallista erikoisempaa.

Tämä nyt ei ole mitenkään ihmeellinen juttu, mutta häiritsee kyllä sitäkin enemmän! Asumme miehen kanssa kahdestaan ja nyt yhtäkkiä meiltä on alkanut hävitä keittiövälineitä, kyllä. Ensin katosi hyvä kuorimaveitsi, kummallakaan ei ole mitään hajua, missä ihmeessä se voi olla. Ei ole pudonnut mihinkään, sitä on käytetty vain keittiössä ja käytön jälkeen pesty, sitten laatikkoon. Nyt sitä ei näy missään. Samaten on alkanut hävitä haarukoita ja lusikoita. Vähän aika sitten meillä oli vielä vaikka kuinka paljon haarukoita ja lusikoita, mutta nyt jos ei yhtenä päivänä laita tiskikonetta päälle niin lusikat ja haarukat loppuu. Isoja lusikoita on enää 5 ja koko ajan saa olla tiskaamassa niitä että ei lopu puhtaat. Haarukoitakin ihan muutama ja loppuu kesken, jos ei koko ajan pese. Mihin ihmeeseen ne on kadonnut, en vaan pysty ymmärtämään :D

Kun en oikein tiedä mitä huumepsykoosien aikana olen tehnyt tai sanonut. Tästä jo vuosia, en ole kehdannut kysyä mut en niissä porukoissa liikukkaan enää. Eiköhän tämä kalvaus haalene ajan mittaan. Taaksejäänyttä elämää..

Eräs ihminen katosi yli 25v.sitten. Kadoksissa edelleen. Joskus mietiskelen mitä oikeasti tapahtui.

Televisiosta tuli Huippumalli haussa, joko kausi 3 tai 4. Olin teininä koukussa sarjaan ja katseltiin sitä usein pikkusiskoni kanssa. Meitä oli olohuoneessa 3, minä, sisko ja meidän äiti. Isä oli viereisessä huoneessa. Olohuoneen toisen ikkunan edessä oli sellainen "lämppäri", iso harmaa lämmityslaite minkä päällä tykkäsin makoilla ja katsella televisiota. Tuli mainoskatko ja nousin istumaan lämppärin päälle ja katselin ikkunasta ulos. Oli talvi ja ulkona pimeää, talomme on metsän keskellä kaukana naapureista ja kylän keskustasta. Ikkunasta erotti leikkimökin siluetin ja ison männyn joka kasvoi sen takapuolella. Tuijottelin ulos ja sen männyn korkeudella lensi valopallo. En ole varma menikö se pallo kuinka korkealla, koska mielestäni se ohitti sen männyn minun puoleltani. Se ei myöskään lentänyt ihan hirvittävän kovaa ollakseen esim tähdenlento, pystyin seuraamaan sitä katseellani. Jäin vain tuijottamaan ikkunaa suu ammollaan, ohjelmakin oli jo kauan jatkunut ja änkytin perheelleni näittekö saman. Eivät tainneet uskoa tai ainakin pitivät sitä tähdenlentona. Mutta niin, en varmasti olisi keksinyt tuollaista kun televisiosta tulee lempiohjelmaa :D

Opiskelin vuosia sitten TKKssa ja asuin teeķkarikylässä solukämpässä. Smökkibileistä kotiuduttuani lankapuhelin soi ja salainen ihailijani soitti. Hän kertoi miten kauniilta olin näyttänyt ja luki minulle runoja joita oli kirjoittanut minusta. Juttelimme pitkään kaikista asioista ja hän ei pyynnöistäni huolimatta suostunut kertomaan minulle kuka hän on. Puhelut loppuivat, kun aloin seurustella kurssikaverini kanssa. Minua on jäänyt vaivaamaan kuka soittelija oli. Ääntä en tunnistanut, joten hän ei ollut kukaan lähipiiristäni ja takaisin soittoon hän ei vastannut. Tämä jää varmaan ikuiseksi mysteeriksi.

Lisää tarinoita :)

Näitä lisää!