Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Tein ulos lähtöä kun virtsarakko ilmoitti että morjens,pitäisi  siirtyä posliiniistumelle NYT (yliaktiivinen rakko,nykyään jo lääkitys).  Riisuin villasukat koska eteisen ja vessan välissä ei ole mattoa ja lattia on liukas, sekä asettelin ne maihareiden päälle valmiiksi. Takki ja käsilaukku olivat eteisen penkillä,lapaset ja kaulahuivi niiden päällä nätisti. Sitten kävelin vessaan. Kun palasin  villasukat olivat penkillä ja käsilaukku lattialla . Mieheni oli töissä,eikä meillä ole lemmikkejä. Muistan miten kylmät väreet meni selkää pitkin ja mietin "täällä on joku". En kuitenkaan ehtinyt jäädä ihmettelemään enempää,kun piti lähteä asioille.

Kuka ihme lähtee yhtään mihinkään, jos epäilee että omassa asunnossa on muka joku? Kyllä vttu se asunto käydään silloin läpi, kaikesta muusta viis. 

Olen asunut talossa jossa kummitteli. Ja myös vieraat näkivät näitä asioita. Kerran mm heräsin yöllä siihen, että vuoteeni vieressä seisoi vanha mies, jolla hyvin vihainen ilme kasvoillaan. Läpikuultava. Kun käännyin herättämään mieheni niin sillä aikaa (ihan sekunneissa) vanhus oli kadonnut. Talossa oli myös aina outo ja pelottava tunnelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein ulos lähtöä kun virtsarakko ilmoitti että morjens,pitäisi  siirtyä posliiniistumelle NYT (yliaktiivinen rakko,nykyään jo lääkitys).  Riisuin villasukat koska eteisen ja vessan välissä ei ole mattoa ja lattia on liukas, sekä asettelin ne maihareiden päälle valmiiksi. Takki ja käsilaukku olivat eteisen penkillä,lapaset ja kaulahuivi niiden päällä nätisti. Sitten kävelin vessaan. Kun palasin  villasukat olivat penkillä ja käsilaukku lattialla . Mieheni oli töissä,eikä meillä ole lemmikkejä. Muistan miten kylmät väreet meni selkää pitkin ja mietin "täällä on joku". En kuitenkaan ehtinyt jäädä ihmettelemään enempää,kun piti lähteä asioille.

Kuka ihme lähtee yhtään mihinkään, jos epäilee että omassa asunnossa on muka joku? Kyllä vttu se asunto käydään silloin läpi, kaikesta muusta viis. 

Entäs jos on vaikka tärkeä lääkärin aika tyylii  kuulee koepalojen tulokset ja taksi venaa pihassa? 

Up up

Nostan !

Meillä on ollut poltergeis/ryähähenki kun olin lapsi ja nuori. Vieläkin ne muistot ahdistaa:(

Secnario 1. Ollut joku luonnevikainen juorukello asialla, laittanut sinusta tahallaan juorun liikkeelle ja antanut puhelinnumerosi ko naiselle. Tuollaisia ihmisiä valitettavasti on oikeasti olemassa. Itselläni vähän vastaava kokemus. Sain puhelun entiseltä koulukaverilta, joku oli valehdellut hänelle, että olen ollut hänen miehensä kanssa. En ollut koskaan edes nähnyt hänen miestään. Eli joku häiriintynyt kiusaaja laittanut juorun. Vänkäsi asiasta aikansa kunnes luovuttu. Vakuttelin, että en ole hänen miehestä kiinostunut enkä edes tavannut. 

Scenario 2. Kyseisellä naisella tosiaan on ollut pettävä mies ja hän on onkinut jostakin puhelinnumeron ja numerossa olikin vaikka joku numero väärin ja hän vahingossa soitteli sinulle. Eli väärä numero ja tarkoitti soittaa jollekkin muulle. 

Seuraavan kerran kun tuo ihminen soittaa niin anna isäsi vastata. 

Olin käymässä työpaikallani. Sen aikana eteisen tuolille oli ilmestynyt lilan värinen pipo. Vain pienehkö koirani oli kotona. Asun erillistalossa/ ei taloyhtiössä. En vieläkään ymmärrä, miten on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Olen paljon matkustellut ympäri Suomea kesäisin. Ja nuorempana varsinkin yövyin usein autossani. Ihan jo rahatilanteen takia.

No, useamman kokemuksen kautta opin että hautausmaiden parkkipaikalle on hyvä pysähtyä. Silloin ei nukkunut keskellä lähiötä tms eikä liian syrjässäkään niin, että joutui aamulla ajamaan pitkiä matkoja. 

No, kerran eräällä paikkakunnalla taas ajoin auton illalla hautausmaan parkkipaikalle. Katuvalot valaisivat hyvin joten luin hetken kirjaa ja aloin nukkua. 

Heräsin yöllä siihen, että ulkona oli aivan pimeää eli katuvalot oli sammutettu. Ja auton ympäriltä kuului raahaavaa ääntä. Katsoin ikkunasta ja erotin lopulta 2 naishahmoa, jotka olisivat voineet olla äiti ja tytär. 

Nämä hahmot vain kiersivät autoa ympäri. Tunnelma oli todella uhkaava enkä tiennyt mitä tehdä. Koitin varovasti mennä lähemmäs auton ikkunaa nähdäkseni hahmot paremmin. 

Kun tein sen, niin vanhempi hahmo kääntyi katsomaan raivoissaan minuun. Se syöksyi kohti autoa ja tunsin todellista kuolemanpelkoa. Kun se osui autoon, kuului valtava tömähdys ja auto nousi osittain ilmaan. 

Löin siinä rytäkässä pääni ja menetin ilmeisesti silloin tajuntani. Kun heräsin aamulla, kaikki oli ok päällisin puolin. Minulla oli monta viikkoa kunnon kuhmu päässä, eli unta en voinut nähdä. 

 

Tämä oli tosi pelottava tarina. Huh huh.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut poltergeis/ryähähenki kun olin lapsi ja nuori. Vieläkin ne muistot ahdistaa:(

Miten tuo ilmeni?

Miten maailmankaikkeus toimii ihan juukelin hyvin. Ja mikä tuolla lienee tarkoitus, ellei itsetarkoitus. Ihmiset nyt sekoilee ja sotkee hyvää järjestystä. Vaan onko sekin järjestäytynyt kaaos. Muutoksen ja ajattelun aparaatti. Ei mulla muuta. 🔔 Pysykää mukana! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen paljon matkustellut ympäri Suomea kesäisin. Ja nuorempana varsinkin yövyin usein autossani. Ihan jo rahatilanteen takia.

No, useamman kokemuksen kautta opin että hautausmaiden parkkipaikalle on hyvä pysähtyä. Silloin ei nukkunut keskellä lähiötä tms eikä liian syrjässäkään niin, että joutui aamulla ajamaan pitkiä matkoja. 

No, kerran eräällä paikkakunnalla taas ajoin auton illalla hautausmaan parkkipaikalle. Katuvalot valaisivat hyvin joten luin hetken kirjaa ja aloin nukkua. 

Heräsin yöllä siihen, että ulkona oli aivan pimeää eli katuvalot oli sammutettu. Ja auton ympäriltä kuului raahaavaa ääntä. Katsoin ikkunasta ja erotin lopulta 2 naishahmoa, jotka olisivat voineet olla äiti ja tytär. 

Nämä hahmot vain kiersivät autoa ympäri. Tunnelma oli todella uhkaava enkä tiennyt mitä tehdä. Koitin varovasti mennä lähemmäs auton ikkunaa nähdäkseni hahmot paremmin. 

Kun tein sen, niin vanhempi hahmo kääntyi katsomaan raivoissaan minuun. Se syöksyi kohti autoa ja tunsin todellista kuolemanpelkoa. Kun se osui autoon, kuului valtava tömähdys ja auto nousi osittain ilmaan. 

Löin siinä rytäkässä pääni ja menetin ilmeisesti silloin tajuntani. Kun heräsin aamulla, kaikki oli ok päällisin puolin. Minulla oli monta viikkoa kunnon kuhmu päässä, eli unta en voinut nähdä. 

 

Tämä oli tosi pelottava tarina. Huh huh.

Voi se silti olla unta ja nähtyäsi unta, löit pääsi samalla kun näit sen unessa.

Vierailija kirjoitti:

Katsoin tv:tä ja jokin kolahti vieressä niin kovaa,että sylissä nukkunut kissa ryntäsi korvat luimussa karkuun.

Koska vieressä on sohvapöytä,oletin tietenkin että jokin putosi siitä lattialle. Kaikki tavarat olivat kuitenkin paikoillaan.

Seinän takana on makuuhuone ja menin sinne seuraavaksi katsomaan,oliko taulu tippunut tai hylly pettänyt vaatekaapista. Kaikki oli paikallaan.

Ilman kissan reaktiota olisi luullut,että päässäni paukkuu!

(Omakotitalo niin ei kuulunut naapurista).

Minulla on sama kokemus, todella äänekkäistä kolahduksista, sanoisin jopa jysähdyksiksi. Kaksi etenkin jäänyt kalloon muistiin, makoilin sohvalla, keittiö ja olohuone on samassa avoimessa tilassa ja lueskelin siinä jotain, kun takaani keittiön pöydästä kuului todella pelottava jysähdys, kuin siihen olisi lyöty nyrkillä. Pompahdin säikähdyksestä ja ihoni meni kananlihalle. Toinen oli jälleen kun olin vielä lojumassa sängyssä puhelinta näppäillen, ihan siitä sängyn vieressä olevasta seinän kohdasta, alaosasta kuului jälleen todella taas säikäyttävä jysähdys, kuin siihen olisi lyöty voimalla jollain esineellä tms. sydän teki taas voltin. Yritän selittää nämä mielessäni loogisesti mutten keksi mitään tarpeeksi hyvää selitystä. Olen muutenkin herkkävaistoinen ihminen, mutten pelokas kokemuksistani ja voin sanoa että on tullut koettua elämän aikana monenlaisia yliluonnollisia kokemuksia. Lapseni ovat perineet nämä kyvyt tai vähemmän kivat kyvyt kokea kaikkea mitä ei voi selittää järjellä, yritetty on. Keittiö on meidän perheen erityinen paikka missä kokemuksia kertyy ja tuo että tyttärenikin sanoi jo vuosia sitten kuinka hänen makoilessaan sohvalla tuntui kuin joku olisi vetäissyt häntä poninhännästä. Joku ei siis tykkää että makoillaan:D Olen jo aiemmin kertonut näillä palstoilla kuinka myös elokuvaa katsoessani yht'äkkiä A4 kokoinen paperiarkki lensi vaakasuorassa noin metrin lattialle keittiön pöydältä, eikä meillä ollut ikkuna eikä ovet auki, olin yksin kotona ja istuin hievahtamatta paikallani sohvalla, mikä arkkia liikutti, on mysteeri. Nostin paperin takaisin pöydälle, tottumuksesta erikoisiin ilmiöihin nostin vain ns. hartioitani ja jatkoin katselua. Kissamme eläessään aikoinaan reagoi myös erikoisella tavalla, samoin nykyinen hoitokissanamme silloin tällöin oleva, näkee ja kuulee selvästi jotain mitä ihmiset ei, vaikka kyllähän me herkkävaistoiset ollaan kuultu kuin askelia, tietsatuolin narinaa, yskähdyksiä. Saisin vaikka kirjan mitä kaikkea tapahtuu ja on tapahtunut, ilmiöt ei lopu vaikka koti on usein vaihtunut. Uskon että monesti näissä kokemuksissa on kyse vain vahvasta energiasta siitä ihmisestä joka ei sillä hetkellä ole paikalla. Myös etiäiset on tuttuja, auton ajaminen pihaan, oven avaus ja menin katsomaan ensin huikattua tervehdyksen luullen tyttäreni tulleen kylään, kuten tiesinkin jo odottaa (jätin oven jo lukitsematta mutta kiinni) no, ovi OLI raollaan kuten kuulin avattavan muttei ketään näkynyt, vasta hetken päästä hän ajoi pihaan, sama ilmiö myös toisen tyttären kohdalla vuosia sitten, oven avaus, avainten kilinää, hengarin kolahdus, ei ollutkaan tullut, vaan vasta taas jonkin minuutin päästä.

Sulla on ollut mielenterveyshäiriö.

Kaipaamaan jäänyt. kirjoitti:

Tämä menneisyyden ihminen puskee aika ajoin mieleeni varsinkin viime aikoina kun välirikosta tulee 20 vuotta ja ehkä tämä on paikka siitä kertoa kun kirjaimellisestikin selvittämätön asia kyseessä.

Tämä ihminen vaikutti vahvasti elämässäni vuodet 2002-2005. 2002 syksy ja silloin viimeinen vuosi opintoja silloisessa koulussa. Luokalle oli tullut uusi tyttö toiselta luokalta ja pääsin hänen kanssa tekemään tuttavuutta kunnolla kun tehtiin ryhmätöitä, silloin pääsin juttuun ja kun niitä näitä juteltiin niin huomaan kuinka samanhenkinen on ja alan enemmän ja enemmän ihastumaan häneen. Kummatkin jo silloin vahvoja oman tiensä kulkijoita ja pikkukaupungissa kasvettu niin parjausten ja kiusaamisten kohteeksi jouduttu.

Viimeisenä vuotena koulussakin ahkeraan juteltiin ja oltiin toistemme seuraksi kunnes sitten 2003 keväällä saatiin lakit päähän. Kun ei oltu yhteystietoja vaihdettu niin sitten kyllä kaupungilla nähtiin eri tapahtumissa jos kävin vaikka livemusiikkia kuuntelemassa tai ihan kaupan käytävillä tuli vastaan jos ostoksilla kävin ja edelleen juteltiin mukavia. Edelleen se ihastus oli vahvaa, mutta en tohtinut pyytää vielä puhelinnumeroa ja aloin sitä miettimään vahvasti. Viimein sitten syyskesällä 2005 näin viimeisiä kertoja häntä ihan niin, että oltiin vielä puheväleissä. Olin muuttamassa hetkeksi toiselle paikkakunnalle jatko-opintoihin ja sen ehdin hälle kertomaan ja puheli myös, että on laittanut hakupapereita myös ja odottaa vastausta. Silloin oli vielä lämmin tunnelma meidän välillä ja se kohtaaminen päätyi oikein lämpimään halaukseen joka sitten lopullisesti sen vahvan ihastumisen itsessä laukaisi. Tulevat päivät uudessa koulussa ja paikkakunnalla menikin niin etten paljoa muuta pystynyt ajattelemaan kuin häntä ja päätin, että sen numeron pyydän kun nähdään joskus. 

Niin sitten kävi, että samana syksynä kun vielä kerran nähtiin kun kävin taas kotikaupungissa. Rohkaisen mielen ja pyysin numeroa ja sanoin, että voidaan kavereina jutella enemmän ja pistellä viestiä toisille. Hän suutahti samantien ja laittoi välit poikki eikä tullut koskaan isompaa tilaisuutta asiaa selvittää, juoksi vaan tuhatta ja sataa karkuun mun luota. Viimeinen havainto on pari vuotta tapauksen jälkeen kun asuin taas synnyinpaikkakunnalla ja kävin kahvilla ja tämä tyttö istui vieruspöydässä kaverinsa kanssa joten ajattelin, että nyt on hyvä hetki selvittää välit ja keräilin rohkeutta, mutta se jäi kun kuuli hänen puhuvan kaverilleen, että pysy tuosta tyypistä kaukana kun taannoin muakin lähenteli. Tämä jäi viimeiseksi havainnoksi hänestä ja tekikin katoamistempun tuon jälkeen.

Pari vuotta sitten kun valmistumisesta tuli 20 vuotta täyteen niin hän taas nousi mieleen kun katsoin vanhoja koulukuvia noita ajoilta ja oikein kysyin jopa vanhoilta opiskelukavereilta, että tietääkö kukaan mihin yhtäkkiä katosi ja kukaan ei tiennyt, ei edes hänen yksi parhaista kavereista jonka kanssa ahkeraan vietti silloin aikaa eikä yksi omista luottoystävistä joka samaa koulua kävi, hänkin totesi ettei edes muistanut koko ihmistä, että tuo olisi meidän koulussa ollut. Eipä tiennyt moni muukaan enää kuka hänen kanssa kaveerasi. Ei ole somessakaan hän, ei Facebookissa, ei Instassa joissa itse taas olen.

Tässä onkin niin monta teoriaa tullut mieleen mitä tapahtunut. Hän jo kouluaikoina suunnitteli muuttavansa isompaan kaupunkiin heti koulun jälkeen mitä pidän todennäköisimpänä vaihtoehtona, olisi lähtenyt ihan ulkomaille ja sanoipa ne jotkut kaverit, että yksi vaihtoehto ettei ole enää elossakaan, kaikki mahdollista. 

Tästä tulee mieleen että on voinut olla jotain selän takana levitettyjä juoruja tai mielenterveysongelmia.

Heräsin aamulla miehen herätyskelloon,kurotin  omaa kännykkääni mutta se oli poissa. 

Nousin istumaan ja kysyin mieheltä "missäs mun puhelin on?", kullanväriset kuoret ja valoisa alkukesän aamu niin kyllä sen siinä yöpöydällä olisi pitänyt näkyä. Mies vastasi "mistä minä tiedän" ja käveli keittiöön,katsoin hetken häneen peräänsä ja käännyin.. ja kännykkä oli nätisti yöpöydälläni! Mutta vannon vaikka käsi mummoni haudalla,ettei se siinä ollut muutamaa sekuntia aiemmin.

Ja mies ei ole pilailija eikä edes olisi pystynyt sängyn toiselta puolelta pelleilemään kanssani,

Heräsin aamulla kun miehen kännykkä soi vain hiukan ennen omaani. Käännyin tarttumaan kännykkääni että laitan herätyksen pois mutta kännykkä ei ollutkaan yöpöydällä.  Keltaiset kuoret,punainen yöpöytä ja valoisa kesäaamu, niin kyllä sen olisi pitänyt näkyä. Kysyin mieheltä että "missäs mun puhelin on" ja ja mies vastasi ettei tiennyt,nousi ja käveli keittiöön. Katsoin muutaman sekunnin hänen peräänsä,käännyin.. ja kännykkä oli omalla paikallaan yöpöydällä,ihan reunalla! Se ei varmasti ollut siinä hetkeä aiemmin.

Ja mies oli harrasta kujeilua eikä edes olisi pystynyt omalta puoleltaan sänkyä tuollaiseen pilaan.

Tapahtui -80 -luvulla lapsuudenkodissani:  Olohuoneemme seinällä oli äitini vanhempien hääkuva ollut jo useita vuosia. Sitten, noin vain ykskaksi yllättääen se yhtenä iltana putosi lattialle ilman, että mikään osui siihen. Hetken päästä soitettiin äidilleni vanhainkodista, että hänen äitinsä oli yllättäen löydetty kuolleena vuoteestaan. Noin tuntia aiemmin mummo oli vielä syönyt hyvällä ruokahalulla iltapalaa. Kävi ilmi, että mummon kuolema ja valokuvan putoaminen tapahtuivat samanaikaisesti.

Ja nyt ob  selittämätön tapahtuma miksi saan ilmoituksen" Viestisi on jonotettu tarkastukseen" mutta sitte  se kuitenkin julkaistaan,tuplana!

Etsittiin töissä porukalla erään vanhuksen silmälaseja. Koluttiin huone lattiasta kattoon eikä jälkeäkään. 

Muutaman tunnin päästä tulee vanhuksen omainen ja menee vanhuksen huoneeseen. Parin minuutin päästä tulee sieltä silmälasit kädessä ja ihmettelee miksi näitä ei ole laitettu vanhukselle. Olivat kuulema ikkunalaudalla. 

Eivät varmasti olleet silloin kun etsittiin.