Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7962)
Vierailija kirjoitti:
Teini-ikäisenä oli parasta kun kesälomalla porukat oli töissä ja sain huudattaa musiikkia. Raahasin mankkarin kylpyhuoneeseen ja laitoin nupit kaakkoon niin että suihkuunkin kuulee. Kylppäri on nelikerroksisen omakotitalon alimmassa kerroksessa. Yhtäkkiä kuului järjettömän kova pamaus. Siinä vaahdotellessani olin katsellut kattolampun kuuppaa joten satuin näkemään että sekin oikein tärähti. Säikähdin ja laitoin musan pois. Ajattelin että isäni oli tullut käymään kotona kesken päivää ja paiskoo mielenosoituksellisesti ovea koska minä huudatan radioa. Tosin edes hän ei olisi saanut paiskattua ovea niin lujaa, se oli niin kova pamaus että tunsin sen kropassani.
Menin vettä valuvana tutkimaan taloa. Katsoin jopa ylimpään kerrokseen, josko siellä oleva valtava lasivitriini olisi kaatunut omia aikojaan. Ei ollut. Missään ei näkynyt mitään jälkiä pamauksen aiheuttajasta. Ja olen satavarma että se oli tullut talon sisältä. Olen asunut paikassa jossa melkein vieressä räjäytettiin kalliota, eikä se ollut mitenkään samanlaista.
Syytä en koskaan saanut selville.
Poltergeist? Olin saman ikäisenä saunassa, jossa oli huono väliovi. Jos sitä olisi lyönyt, se olisi myötänyt sisään-ulos. Kun jo jäähtyneet löylyt otettuani aloin peseytyä, kuulin ovesta valtavan pamauksen mutta se ei liikahtanut milliäkään. Samaan aikaan meillä tapahtui muutakin vastaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kotona katoilee tavaroita juuri silloin kun niitä tarvitsisi, äärimmäisen turhauttavaa ja ärsyttävää. Kun kaappeja penkoessa tuli vastaan esim. rautasaha niin laitoin sen tiettyyn paikkaan, jotta löytäisin sen seuraavana päivänä kun tiesin sitä silloin tarvitsevani. Arvatkaapa oliko saha enää siinä paikassa seuraavana päivänä! Saha löytyi sen jälkeen aivan eri paikasta kun työ oli saatu tehtyä (rautasaha olisi huomattavasti nopeuttanut metallilistojen katkaisemista..) Sama juttu lähes joka ikisen tavaran kanssa jota sinä hetkenä sattuisi tarvitsemaan. Autoa korjatessa ei löydy jakoavainta mistään, seuraavan päivänä niitä löytyy aivan näkyvästä paikasta neljä. Ja olemme oikeasti todella järjestelmällisiä ihmisiä. Olemme alkaneet puhua kotikummituksesta. Varsinaisesti emme yliluonnolliseen usko mutta toisinaan tämä karmii selkäpiitä.
Multa on hävinnyt kahdet kengät.
Miten kengät voi hävitä?
Eihän kukaan tule kengittä kotiin, tai no, mä en ainakaan.
Minne ne kotona saattoi hävitä?
Tapauksista on jo aikaa, mutta kadonneiden kenkien mysteeri palaa yhä mieleen.
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla asuin opiskelija-asuntolassa joka aiemmin oli toiminut mm elokuva-teatterina (alakerrassa sijainnut) sekä jonkinlaisen ravintola/majoituspaikkana (yläkerrassa).
Asuntolassa oli pitkä käytävä, minkä varrella sijaitsi jokaisen asukkaan numeroitu ovi, myös minun.
Kävin töissä iltaisin ja aamuisin opiskelin. Tapanani ottaa siinä välin iltapäivänokoset että jaksoin .
Nämä nokoseni keskeytti ponteva koputus oveeni ja aina kun tokkurassa ehdin ovelleni, oli koputtaja haihtunut. Tämä kiusanteko , varsinkin kun se alkoi toistumaan häiritsevästi, alkoi risomaan pahasti ja mietinkin kuka mukavista asukkaista mahtoi moista harrastaa.
Kerran sitten minulla olikin kaveri kylässä ja jätin väliin tavanomaiset iltapäivänokoseni.
Kerroin hänelle tästä koputtelijasta. joka livahti huoneeseensa kun ehdin ovelle.
Ja kuinka ollkaan, iltaopäivällä kuului tuttu koputus ovelta.
Paitsi nyt sattuikin onnekkaasti siten, että kaverini sattui olemaan ihan oven vieressä meikkaamassa ja peilaamassa oven sivussa olevasta peilistä ja salamannopeasti (kesken pontevan koputussarjan !) hän tempaisi oven auki vain todetakseen kanssani ettei käytävällä ollut ristin sielua.
Käytävä oli tyhjä.
Aina silloin tällöin puhumme kaverin kanssa häiritsemään jääneestä tapahtuneesta vielä vuosien jälkeen, varsinkin se jäi ihmetyttämään, että vaikka tuon tapahtuman jälkeen asuin vielä asuntolassa muutaman kuukauden , niin koputuksia ei enää esiintynyt.
Karmivaa oli sekin vaihtoehto että imeisesti "koputtelija"pääsi sisään asuntooni mihin pyrki
ja oli tyytyväinen.
Meillä erään syksyn rapisi kerrostalossa ulko-oven lukko. Rapistelija lopetti jos sille sanoi jotain, mutta sattoi jatkaa. Kerran yritettiin saada se kiikkiin, mutta käytävä oli pimeä ja tyhjä.
Myöhemmin tietooni on tullut että sukuani on asunut niillä paikkeilla ja sukunimenikin on sieltä.
Ehkä joku esiäiti yritti kylään?.. ;)
Kerran parivuotias lapseni livahti ovesta eikä löytynyt mistään. Kaikki etsivät kaikkialta, sisältä ja ulkoa.
Sitten hän vain yhtäkkiä oli siinä, eikä niin pienenä osannut sanoa missä oli ollut.
Vierailija kirjoitti:
Multa on hävinnyt kahdet kengät.
Miten kengät voi hävitä?
Eihän kukaan tule kengittä kotiin, tai no, mä en ainakaan.
Minne ne kotona saattoi hävitä?Tapauksista on jo aikaa, mutta kadonneiden kenkien mysteeri palaa yhä mieleen.
Joku käy omin luvin asunnossasi ja on varastanut ne. Myynyt todennäköisesti kirpparilla tai tori.fi:ssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Multa on hävinnyt kahdet kengät.
Miten kengät voi hävitä?
Eihän kukaan tule kengittä kotiin, tai no, mä en ainakaan.
Minne ne kotona saattoi hävitä?Tapauksista on jo aikaa, mutta kadonneiden kenkien mysteeri palaa yhä mieleen.
Joku käy omin luvin asunnossasi ja on varastanut ne. Myynyt todennäköisesti kirpparilla tai tori.fi:ssä.
Ei, mä asuin tuolloin vielä lapsuudenkodissa. Tori.fi.stä ei ollut kuultukaan.
Jos varas olisi käynyt, eiköhän se olisi vienyt mennessään jotain arvokkaampaa.
Eikä kengät kadonneet yhtä aikaa.
En ole keksinyt muuta kuin että ne päätyi vahingossa roskikseen.
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt ei ole mitenkään ihmeellinen juttu, mutta häiritsee kyllä sitäkin enemmän! Asumme miehen kanssa kahdestaan ja nyt yhtäkkiä meiltä on alkanut hävitä keittiövälineitä, kyllä. Ensin katosi hyvä kuorimaveitsi, kummallakaan ei ole mitään hajua, missä ihmeessä se voi olla. Ei ole pudonnut mihinkään, sitä on käytetty vain keittiössä ja käytön jälkeen pesty, sitten laatikkoon. Nyt sitä ei näy missään. Samaten on alkanut hävitä haarukoita ja lusikoita. Vähän aika sitten meillä oli vielä vaikka kuinka paljon haarukoita ja lusikoita, mutta nyt jos ei yhtenä päivänä laita tiskikonetta päälle niin lusikat ja haarukat loppuu. Isoja lusikoita on enää 5 ja koko ajan saa olla tiskaamassa niitä että ei lopu puhtaat. Haarukoitakin ihan muutama ja loppuu kesken, jos ei koko ajan pese. Mihin ihmeeseen ne on kadonnut, en vaan pysty ymmärtämään :D
Minultakin katoili mystisesti kerrostaloasunnosta ruokailuvälineitä. Hävikki loppui, kun pulttasin sisäoveen sellaisen lukon, jota ei pysty tiirikoimaan (eikä postiluukun kautta vääntämään) auki...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eräänä iltana vuonna 2006 päätin mennä aikaisin nukkumaan ja sanelin vastaajaani viestin :
"valitettavasti en juuri nyt ole paikalla, mutta jätä kiitos viesti tähän vastaajaan niin soitan takaisin".
Seuraavana aamuna vastaajasta löytyi seuraavia mysteeriviestejä:
"hahhah haa, kulta, vai et muka ole paikalla, mää on kuule just nyt kohta paikalla siellä ja aion kosia sua ihanuus" ( lievä humala kuului äänestä)
"no niin laita nyt se puhelin päälle mä en pääse tosta alaovesta"
" voi ny helkkari, mikä sulla nyt on kulta vastaa kiltti vastaa"
"avaa tuo ovi ole hyvä"
(muutama kymmenkunta hätääntynyttä samaa lajia vielä)
Ei aavistustakaan kuka oli soittanut väärään numeroon.
Minulla sama kumppani ollut jo tyyliin sata vuotta .
Jos joku tunnistaa ittensä , toivon että kosinta päättyi onnellisesti vaikka tohkeissasi soitit väärällä naiselle.
Sain kerran tekstarin joltain kebabyrittäjältä. Hän halusi tietää, mitä tarkoitin lähettämälläni viestillä. Soitin takaisin etten tiedä mistään viestistä mitään. Toisessa päässä oltiin eri mieltä ja mies alkoi jo lukea "lähettämääni" viestiä, joka alkoi "Moi pomo". Harmittaa etten halunnut kuulla enempää vaan sanoin tiukasti etten ole tuon takana ja piste.
Myöhemmin tuli mieleen, että kyseessä saattoi olla ex-pomoni sekopäinen tempaus. Olin ollut äskettäin aliyrittäjänä pitsapaikassa ja lopettaessani (vastoin pomon tahtoa) halunnut myydä sen uusille ulkomaisille ostajille, mistä hän kieltäytyi. Hän saattoi kostoksi saada jotain vastaavaa päähänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräänä iltana vuonna 2006 päätin mennä aikaisin nukkumaan ja sanelin vastaajaani viestin :
"valitettavasti en juuri nyt ole paikalla, mutta jätä kiitos viesti tähän vastaajaan niin soitan takaisin".
Seuraavana aamuna vastaajasta löytyi seuraavia mysteeriviestejä:
"hahhah haa, kulta, vai et muka ole paikalla, mää on kuule just nyt kohta paikalla siellä ja aion kosia sua ihanuus" ( lievä humala kuului äänestä)
"no niin laita nyt se puhelin päälle mä en pääse tosta alaovesta"
" voi ny helkkari, mikä sulla nyt on kulta vastaa kiltti vastaa"
"avaa tuo ovi ole hyvä"
(muutama kymmenkunta hätääntynyttä samaa lajia vielä)
Ei aavistustakaan kuka oli soittanut väärään numeroon.
Minulla sama kumppani ollut jo tyyliin sata vuotta .
Jos joku tunnistaa ittensä , toivon että kosinta päättyi onnellisesti vaikka tohkeissasi soitit väärällä naiselle.
Sain kerran tekstarin joltain kebabyrittäjältä. Hän halusi tietää, mitä tarkoitin lähettämälläni viestillä. Soitin takaisin etten tiedä mistään viestistä mitään. Toisessa päässä oltiin eri mieltä ja mies alkoi jo lukea "lähettämääni" viestiä, joka alkoi "Moi pomo". Harmittaa etten halunnut kuulla enempää vaan sanoin tiukasti etten ole tuon takana ja piste.
Myöhemmin tuli mieleen, että kyseessä saattoi olla ex-pomoni sekopäinen tempaus. Olin ollut äskettäin aliyrittäjänä pitsapaikassa ja lopettaessani (vastoin pomon tahtoa) halunnut myydä sen uusille ulkomaisille ostajille, mistä hän kieltäytyi. Hän saattoi kostoksi saada jotain vastaavaa päähänsä.
Ei tietenkään olisi voinut käyttää puhelintani, mutta antanut numeroni eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te jotka oltte nähneet tuttavanne/miehenne tms., olisiko kyseessä ns. kaksoisolento?
Ennen vanhaan kuulemma uskottiin että kaksoisolennon näkeminen merkitsee tämän henkilön kuolemaa lähiaikoina. Katoin hiljattain youtubevideon jossa aihetta käsiteltiin. Nyt siis puhe niistä kaksoisolennoista jotka ilmaisevat tavalla tai toisella että tuntevat teiät ja saatatte juurikin tervehtiä heitä - mutta kaksoisolennon käytös on poikkeavaa alkuperäiseen ihmiseen. Olento voi kulkea esimerkiksi asunnosta ulos tervehtimättä takaisin tms. Ja sitten laitetaan viestiän alkuperäiselle että mikä on vialla, oletko vihainen tms... ja paljastuu ettei henkilö ole ollut mailla halmeilla.
Tuossa videossa itselläni on jäänyt hyytämään tapaus jossa kerrottiin muistaaseni suunnilleen niin että perheen aikuinen lapsi tuli vanhempansa luona käymään. Oli yhtäkkiä vain asunnossa sisällä ja häipyi äitinsä tervehtiessä ummastuneena odottamatont vierasta mitään sanomatta ulos, vain katsoen äitiä suoraan kasvoihin ensin, ollen hyvin tunnistettava ja ns. todellinen. Äiti laittoi hämillään viestiä lapsen perään ja takaisin tuli ihmettelyä että kotonaan tämä lapsi on, ja koti oli hyvin kaukana - ja oli nimenomaan jotain todistajia että lapsi siellä kotona tosiaan oli ollut.
Toisessa tapauksessa taas henkilö oli nähnyt itse oman kaksoisolentonsa.
Itse en kyllä usko tuohon että se kuolemaa enteilisi, vaan enemmänkin tuossa ahdistamaan jäi tieto että aivan tervekin henkilö voi tuollaisia ns. näkyjä. Etenkin ajatus siitä että mieli loisi ihan oouun takaa hereillä ja virkeänä ollessa näyn jossa näkisi oman kaksoisolentonsa joka vielä käyttäytyisinkin uhkaavasti tai kummallisesti.... hyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla asuin opiskelija-asuntolassa joka aiemmin oli toiminut mm elokuva-teatterina (alakerrassa sijainnut) sekä jonkinlaisen ravintola/majoituspaikkana (yläkerrassa).
Asuntolassa oli pitkä käytävä, minkä varrella sijaitsi jokaisen asukkaan numeroitu ovi, myös minun.
Kävin töissä iltaisin ja aamuisin opiskelin. Tapanani ottaa siinä välin iltapäivänokoset että jaksoin .
Nämä nokoseni keskeytti ponteva koputus oveeni ja aina kun tokkurassa ehdin ovelleni, oli koputtaja haihtunut. Tämä kiusanteko , varsinkin kun se alkoi toistumaan häiritsevästi, alkoi risomaan pahasti ja mietinkin kuka mukavista asukkaista mahtoi moista harrastaa.
Kerran sitten minulla olikin kaveri kylässä ja jätin väliin tavanomaiset iltapäivänokoseni.
Kerroin hänelle tästä koputtelijasta. joka livahti huoneeseensa kun ehdin ovelle.
Ja kuinka ollkaan, iltaopäivällä kuului tuttu koputus ovelta.
Paitsi nyt sattuikin onnekkaasti siten, että kaverini sattui olemaan ihan oven vieressä meikkaamassa ja peilaamassa oven sivussa olevasta peilistä ja salamannopeasti (kesken pontevan koputussarjan !) hän tempaisi oven auki vain todetakseen kanssani ettei käytävällä ollut ristin sielua.
Käytävä oli tyhjä.
Aina silloin tällöin puhumme kaverin kanssa häiritsemään jääneestä tapahtuneesta vielä vuosien jälkeen, varsinkin se jäi ihmetyttämään, että vaikka tuon tapahtuman jälkeen asuin vielä asuntolassa muutaman kuukauden , niin koputuksia ei enää esiintynyt.
Karmivaa oli sekin vaihtoehto että imeisesti "koputtelija"pääsi sisään asuntooni mihin pyrki
ja oli tyytyväinen.
Meillä erään syksyn rapisi kerrostalossa ulko-oven lukko. Rapistelija lopetti jos sille sanoi jotain, mutta sattoi jatkaa. Kerran yritettiin saada se kiikkiin, mutta käytävä oli pimeä ja tyhjä.
Myöhemmin tietooni on tullut että sukuani on asunut niillä paikkeilla ja sukunimenikin on sieltä.
Ehkä joku esiäiti yritti kylään?.. ;)
Kerran parivuotias lapseni livahti ovesta eikä löytynyt mistään. Kaikki etsivät kaikkialta, sisältä ja ulkoa.
Sitten hän vain yhtäkkiä oli siinä, eikä niin pienenä osannut sanoa missä oli ollut.
Eräs tyyppi jonka äiti asui talossa varasti yleisavaimen, mutten usko että rapistelija olisi ollut hän. Kaveri asui kerrosta ylempänä ja heilläkin kävi joku "nainen", kuten tyttäreni ikäinen lapsensa sanoi. Tämä aukoi ovea ja paukautti sen kovaa kiinni kun olohuoneesta huudettiin.
Avainvaras kuului lapsen sukuun ja olisi päässyt halutessaan käymään, he olivat ihan hyvissä väleissä.-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te jotka oltte nähneet tuttavanne/miehenne tms., olisiko kyseessä ns. kaksoisolento?
Ennen vanhaan kuulemma uskottiin että kaksoisolennon näkeminen merkitsee tämän henkilön kuolemaa lähiaikoina. Katoin hiljattain youtubevideon jossa aihetta käsiteltiin. Nyt siis puhe niistä kaksoisolennoista jotka ilmaisevat tavalla tai toisella että tuntevat teiät ja saatatte juurikin tervehtiä heitä - mutta kaksoisolennon käytös on poikkeavaa alkuperäiseen ihmiseen. Olento voi kulkea esimerkiksi asunnosta ulos tervehtimättä takaisin tms. Ja sitten laitetaan viestiän alkuperäiselle että mikä on vialla, oletko vihainen tms... ja paljastuu ettei henkilö ole ollut mailla halmeilla.
Tuossa videossa itselläni on jäänyt hyytämään tapaus jossa kerrottiin muistaaseni suunnilleen niin että perheen aikuinen lapsi tuli vanhempansa luona käymään. Oli yhtäkkiä vain asunnossa sisällä ja häipyi äitinsä tervehtiessä ummastuneena odottamatont vierasta mitään sanomatta ulos, vain katsoen äitiä suoraan kasvoihin ensin, ollen hyvin tunnistettava ja ns. todellinen. Äiti laittoi hämillään viestiä lapsen perään ja takaisin tuli ihmettelyä että kotonaan tämä lapsi on, ja koti oli hyvin kaukana - ja oli nimenomaan jotain todistajia että lapsi siellä kotona tosiaan oli ollut.
Toisessa tapauksessa taas henkilö oli nähnyt itse oman kaksoisolentonsa.Itse en kyllä usko tuohon että se kuolemaa enteilisi, vaan enemmänkin tuossa ahdistamaan jäi tieto että aivan tervekin henkilö voi tuollaisia ns. näkyjä. Etenkin ajatus siitä että mieli loisi ihan oouun takaa hereillä ja virkeänä ollessa näyn jossa näkisi oman kaksoisolentonsa joka vielä käyttäytyisinkin uhkaavasti tai kummallisesti.... hyi.
Kurssikaverini näkivät kaksoisolentoni, sen aikaista baskeria myöten, v.98 ihan väärällä puolella kaupunkia enkä ole vieläkään kuollut... ;-) Olin ehkä ahdistavaa seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt ei ole mitenkään ihmeellinen juttu, mutta häiritsee kyllä sitäkin enemmän! Asumme miehen kanssa kahdestaan ja nyt yhtäkkiä meiltä on alkanut hävitä keittiövälineitä, kyllä. Ensin katosi hyvä kuorimaveitsi, kummallakaan ei ole mitään hajua, missä ihmeessä se voi olla. Ei ole pudonnut mihinkään, sitä on käytetty vain keittiössä ja käytön jälkeen pesty, sitten laatikkoon. Nyt sitä ei näy missään. Samaten on alkanut hävitä haarukoita ja lusikoita. Vähän aika sitten meillä oli vielä vaikka kuinka paljon haarukoita ja lusikoita, mutta nyt jos ei yhtenä päivänä laita tiskikonetta päälle niin lusikat ja haarukat loppuu. Isoja lusikoita on enää 5 ja koko ajan saa olla tiskaamassa niitä että ei lopu puhtaat. Haarukoitakin ihan muutama ja loppuu kesken, jos ei koko ajan pese. Mihin ihmeeseen ne on kadonnut, en vaan pysty ymmärtämään :D
Siis meiltäkin häviää. Ensimmäinen oli tölkinavaaja. Sitten juustohäylä. Veitset ja haarukat myös vähissä. Ollaan myös ihmetelty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kävi varkaita, kun olin lapsi.
Veivät mennessään vain matkaradion ja 50 mk rahaa. Murron jälkiä ei näkynyt, eikä muutenkaan mitään merkkejä ulkopuolisista kävijöistä.
Tapaus oli mystinen. Kummasteltiin miten meille oli päästy sisään. Oltiin onnellisia, ettei kukaan (esim. minä joka vietin iltapäivät yksin) ollut kotona. Myös ihmeteltiin kuinka ei varastettu muuta.
Tuntui pelottavalta että kotona oli käynyt pahantekijöitä. Vasta aikuisena ymmärrän, että sehän pelotti kovin.
Mutta aikuisena olen myös ratkaissut ongelman, eikä se vaikeaa ole, niin että ihmettelen kuinka tajuan sen vasta nyt. Radion ja rahat vei isosiskoni. Ei hän sitä tunnusta ei toki. Mutta muistan että hänen asenteessaan asian pohdintaan silloin ja myöhemmin oli jotain outoa. Tuollainen vilppi ja valehtelu sopii hänen luonteenlaatuunsa.
Myöhemmin hän myönsi yhtä ja toista muuta, emmekä ole nykyään tekemisissä.
Pöllikö lapsuudenkaverini Pokemon-keräilykorttini vai ei. Vaivaa edelleen ja vastaus olisi kiva saada, vaikka ei niillä korteilla varmaan enää niin väliä.
Työkaverini oli toinen kaksosista. Kertoi, että hän oli ollut leipomassa ja kun taikina kohosi, soitti siskolleen. Sisko oli myös soittamassa ja ensin varattua. Kun saivat yhteyden he leipoivat toisista täysin tietämättä samaan aikaan samaa pullaa. Se oli kuulemma heillekkin vähän pelottava kokemus.
Mun kaksoisolento pelotteli aikoinaan tuttaviani opiskelukaupungissani. Pari kertaa kaveri soitti, että minne olet menossa, ja oli nähnyt mut matkalla jonnekin. Istuin tukevasti yliopiston kahvilassa silloin. Olin tullut vastaan mutten moikannut. Kerran olin ollut Alkossa, vaikken ollut. Olen vähän erikoisen näköinen, punainen tukka ja tapasin pukeutua vanhahtavasti.
Kerran kun olin bussissa justiinsa lähdössä kaupungista, näin bussin ikkunasta itseni kävelemässä kadulla. Täysin samat vaatteet, kasvot, hiukset, kävelytapa ja laukku. Säikähdin kuollakseni, mutten osannut selittää asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teini-ikäisenä oli parasta kun kesälomalla porukat oli töissä ja sain huudattaa musiikkia. Raahasin mankkarin kylpyhuoneeseen ja laitoin nupit kaakkoon niin että suihkuunkin kuulee. Kylppäri on nelikerroksisen omakotitalon alimmassa kerroksessa. Yhtäkkiä kuului järjettömän kova pamaus. Siinä vaahdotellessani olin katsellut kattolampun kuuppaa joten satuin näkemään että sekin oikein tärähti. Säikähdin ja laitoin musan pois. Ajattelin että isäni oli tullut käymään kotona kesken päivää ja paiskoo mielenosoituksellisesti ovea koska minä huudatan radioa. Tosin edes hän ei olisi saanut paiskattua ovea niin lujaa, se oli niin kova pamaus että tunsin sen kropassani.
Menin vettä valuvana tutkimaan taloa. Katsoin jopa ylimpään kerrokseen, josko siellä oleva valtava lasivitriini olisi kaatunut omia aikojaan. Ei ollut. Missään ei näkynyt mitään jälkiä pamauksen aiheuttajasta. Ja olen satavarma että se oli tullut talon sisältä. Olen asunut paikassa jossa melkein vieressä räjäytettiin kalliota, eikä se ollut mitenkään samanlaista.
Syytä en koskaan saanut selville.
Poltergeist? Olin saman ikäisenä saunassa, jossa oli huono väliovi. Jos sitä olisi lyönyt, se olisi myötänyt sisään-ulos. Kun jo jäähtyneet löylyt otettuani aloin peseytyä, kuulin ovesta valtavan pamauksen mutta se ei liikahtanut milliäkään. Samaan aikaan meillä tapahtui muutakin vastaavaa.
Olen tuo jolle vastasit. Meilläkin samassa talossa tapahtui kaikkea muutakin outoa. En kirjoittanut niitä sillä en koskaan puhu näistä kenellekään. On vähän sellainen "järjen ihmisen" maine, vaikka salaa myönnänkin ainakin itselleni että en osaa kaikkea selittää. Tässä muutama monista oudoista tapahtumista:
Mieleeni on tuon pamauksen lisäksi jäänyt erityisesti yksi sattumus, jolle en ole vieläkään keksinyt selitystä.
Talossa on tosiaan neljä kerrosta, joista alimmassa oli minun huoneeni. Vietin usein yksin aikaa kotona teini-ikäisenä, kesällä viikkojakin jos porukat viihtyi mökillä. Olin hyvin itsenäinen ja kämppä pysyi pystyssä hallussani ja sitäpaitsi viihdyin yksin. Joskus talossa oli tosin outo, painostava tunnelma. Talo ei ole vanha, eikä edes puurakenteinen että mitään ihmeellisiä ääniä kuuluisi koko ajan. Sellainen kasarilla tehty tiilirumilus. "puolikkaiden" kerrosten ansiosta se on myös avara ja valoisa. Silti joskus ihan päässä humisi ja teki mieli poistua ovesta.Nyt oli juuri sellainen ilta. Olin päättänyt mennä hetkeksi metsään kävelylle painostavaa tunnelmaa karkuun, kun tuli ihan mielettömän pahaa-aavistava olo. Lankapuhelin soi olohuoneen pöydällä ja minä, järkevä ja itsenäinen teini en uskaltanut vastata siihen. Sitten pakotin itseni, olisihan se voinut olla tärkeää kun joku illalla soittaa. Vastasin nimellä ja linjan toisesta päästä kuului erittäin epäihmismäisellä äänellä "haaaalooooo". En välitä vaikka olisi ollut joku raukka jolla oli erikoisempi ääni, laitoin luurin paikalleen ja hävisin ovesta ulkoilmaan.
Vuosia myöhemmin sain kännykkäni vastaajapalveluun samanlaisen "haaaaloooo" viestin. Sen lisäksi viesti deletoi itsensä. Ääntä on vaikea kuvailla, sellainen muriseva.
Hyi, kylmää muistella.
Toisen kerran ollessani jälleen yksin kotona, tuli iltahämärän aikaan samanlainen olo. Olin lähdössä taas tunnelmaa pakoon. Juuri kun avasin oven, näin läheisen mäen päällä valtavan välähdyksen. Siellä sijaitseva suuri muuntaja oli posahtanut ja koko lähiöstä meni sähköt.
Nyt kun olen asunut muualla, en viihdy enää tuossa talossa. Käyn siellä kukkia kastelemassa ja siivoilemassa kun porukat on reissussa mutta mukaan otan koirani ja musiikkia.
Noita juttuja olisi muitakin ja ison osan olen haudannut pois muistista.
Me asuimme vanhassa talossa. Siellä saunalla, joka oli tontin reunoilla metsän vieressä eli ei siis mikään tien varrella, kuului muitakin outoja ääniä, etenkin 90- luvulla. Niitä kuuli yksi ja toinen. Jopa pieni lapseni. Eteisessä pengottiin, mökin ohi käveltiin paikasta mistä ei koskaan ollut mennyt polkua.Talon vanhaemäntä oli aikoinaan kuollut saunalle kävellessään, mutta kummituksiin en usko...
Ihan lihallisia hiippareitakin kävi. Ennen syntymääni joku pelotteli äitiäni ja lopetti hetkeksi kun satoi lunta. Ja käytettyjä alkkareita vietiin. Merkillisen hyvin tiedossa oli tuo syrjäinen rakennus.
Monesti kuulen miehen tulevan töistä kotiin, ulko-oven lukossa avaimen rapinaa, tömistelyä eteisessä ja sen jälkeen äänet loppuvat... menee muutama min. ja mies tulee oikeasti kotiin. Vähän aikaa sitten mies aloitti kysymään jotakin asiaa, aloitti lauseen "Onko meillä..." ja tiesin yhtäkkiä mitä aikoo kysyä ja vastasin. Olimme kummatkin ihmeissämme. Jotain muutakin vastaavaa ollut. Tarkoitettuja toisillemme vai mistä kyse?? :)
Olisiko mitenkään voinut olla se sama henkilö kurssiltasi jonka kanssa aloit seurustella?