Lue keskustelun säännöt.
Nykyisten nuorten aikuisten sukupolvi ei halua lapsia. Onko tässä kyse pelosta vai rohkeudesta?
Joidenkin mielestä nuoret aikuiset pelkäävät lapsiperhe-elämää, epämukavuutta, vaivannäköä ja kaikenlaisia epärealistisia kauhukuvia.
Toisten mielestä nuoret aikuiset ovat aikaisempia ikäluokkia rohkeampia tekemään elämästä itsensä näköistä.
Mitä mieltä sinä olet?
Kommentit (1869)
Nuoruus on mennyt enimmäkseen työttömänä, eikä miehellä ole markkina-arvoa koti-isänä. Siinäpä sitä dataa. Eipä ole koskaan käynyt edes mielessä mikään lastenhankinta tai perhearki, ei ole tullut sellaista tilannetta vaan vastaan. Ehkä tämä kertoo jotain nykyajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyiset parisuhdemarkkinat. Siinä syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorten miesten osalta kyse on erittäin fiksusta riskien hallinnasta. Iso osa avioliitoista päätyy eroon, jonka seurauksena mies on todella heikoilla lasten huoltajuuden ja elatuksen suhteen. Menetät sekä lapsesi että rahasi.
Tuleeko se siis yllätyksenä että joutuu elättämään lastaan myös eron jälkeen?
Lähinnä se että sosiaalitoimi järjestelmällisesti rikkoo lakia joka viikko ainakin minun kohdalla. Olen absolutisti enkä ole elämässäni lyönyt toista ihmistä. Kohtelevat kuin rikollista, eivät anna edes suunvuoroa, jokaikinen saat*nan asia pitää selvittää lakimiehen kautta. Se tuli yllätyksenä.
Olen tiennyt koko ikäni etten halua tai tule tekemään lapsia. Tyytyväinen olen päätökseeni. Paljolta olen säästynyt kun ei ole omia lapsia. Voin keskittyä omaan elämääni ja tehdä mieluisia asua eikä lapset siinä tiellä ole. Olen onnellinen ja tyytyväinen päätökseeni. Ei yhtään kaduta kun ei omia lapsia ole.
t. 49v mies
Vierailija kirjoitti:
Olen tiennyt koko ikäni etten halua tai tule tekemään lapsia. Tyytyväinen olen päätökseeni. Paljolta olen säästynyt kun ei ole omia lapsia. Voin keskittyä omaan elämääni ja tehdä mieluisia asua eikä lapset siinä tiellä ole. Olen onnellinen ja tyytyväinen päätökseeni. Ei yhtään kaduta kun ei omia lapsia ole.
t. 49v mies
Minä taas olen paljolta säästynyt, kun en ole hankkinut omaa kania. Voin keskittyä omaan elämääni, kun kani/kanit ei ole siinä tiellä. Olen onnellinen ja tyytyväinen päätökseeni. Ei yhtään kaduta, kun omia kaneja ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tiennyt koko ikäni etten halua tai tule tekemään lapsia. Tyytyväinen olen päätökseeni. Paljolta olen säästynyt kun ei ole omia lapsia. Voin keskittyä omaan elämääni ja tehdä mieluisia asua eikä lapset siinä tiellä ole. Olen onnellinen ja tyytyväinen päätökseeni. Ei yhtään kaduta kun ei omia lapsia ole.
t. 49v mies
Minäkin rakastan vain itseäni. Saan nyt viettää aikaani itseni kanssa. Välillä piereskelen nenään ja haistelen itseäni. Kukaan ei ole niin täydellinen kuin minä.
Taloudellinen ahdinko, en halua köyhyyden rajoilla perhettä kehitellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kerkee nyt tämmösiä miettiin kun seksikkäitä naisia juoksee kakkosella.
Syyt, miksi en aio hankkia lapsia:
1. Maailma on sen verran kurja paikka kaikkine ilmastonmuutoksineen sun muineen, etten halua tuoda tänne uutta ihmistä mahdollisesti kärsimään.
2. Mitä jos lapsi olisi vaikka vaikeasti sairas/vammainen? En sitä paitsi jaksaisi henkisesti tervettäkään lasta. Tarvitsen paljon omaa rauhaa, ja olen muutenkin vasta toipumassa masennuksesta.
3. En ole ikinä erityisemmin välittänyt lapsista(en siis mitenkään vihaa), enkä kaikessa yksinkertaisuudessani koe tarveta lisääntyä. Onneksi puolisoni on samoilla linjoilla.
- N25
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla kohdallani ainakin vaadittiin rohkeutta siihen, että hankki ne lapset. Vaikka eihän pelkkä rohkeus riitä, vaan pitää myös tuntea haluavansa sitä haastetta. Mukavuudenhalua olisi ollut jatkaa helppoa elämää kuten ennenkin. Rohkeus kannatti ja olen varmasti tyytyväisempi nyt kuin mitä olisin ollut ilman lapsia.
Enkä tietenkään tarkoita, että kaikilla elämä olisi kuten minullakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin haluta lapsen, jos löytyisi puoliso tai hyvä kumppanuusvanhempi. Itse isättömänä kasvaneena haluaisin lapselle läsnäolevan isän. Nuoruus meni masennuksen syvissä vesissä, ja masennustaipumuksen periytyminen pelottaa. Sen sijaan oman vapauden väheneminen, toimeentulo tai lapsiarki eivät pelota. Yleinen maailmantilanne, ilmastonmuutos yms. mietityttävät kyllä, mutten näistä syistä jättäisi lasta hankkimatta. Rohkeutta elämässäni on vaadittu muissa asioissa.
Omalla kohdallani se on pelkoa, mutta ei sitä vastuuta kohtaan. Mua pelottaa, että tässä nykyisessä määräaikaisten työsopimusten maailmassa mulla ei oo varaa tarjota lapsille hyvää elämää ja sitten ollaan lasun asiakkaita ja lasten elämä on pilalla ja leima huonosta perheestä niskassa. Kun tekee vuodesta toiseen töitä sopimuksella, jossa on päättymispäivä ja joka paikka ketjuttaa ja pistää pihalle, kun pitäis vakinaistaa niin eipä niitä lapsia paljon tee mieli tehdä. Jos joskus ei olekaan uutta paikkaa hetkeen niin joku tekee kuitenkin lasun ja sitten katsotaan, että en ole kelvollinen äidiksi, koska en voi tarjota lapsille kuin sen elämisen minimin enkä kalliita harrastuksia ja lapset viedään. Kaikki tuntuu nykyään kyttäävän perheitä, naapurit, kaverit ja jopa sukulaiset tekee lasuun huoli-ilmoituksia heti, kun elämä ei ole täydellistä ja lapset viedään joskus myös turhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tiennyt koko ikäni etten halua tai tule tekemään lapsia. Tyytyväinen olen päätökseeni. Paljolta olen säästynyt kun ei ole omia lapsia. Voin keskittyä omaan elämääni ja tehdä mieluisia asua eikä lapset siinä tiellä ole. Olen onnellinen ja tyytyväinen päätökseeni. Ei yhtään kaduta kun ei omia lapsia ole.
t. 49v miesMinä taas olen paljolta säästynyt, kun en ole hankkinut omaa kania. Voin keskittyä omaan elämääni, kun kani/kanit ei ole siinä tiellä. Olen onnellinen ja tyytyväinen päätökseeni. Ei yhtään kaduta, kun omia kaneja ei ole.
Stupid
Jos jätetään tunnepohjainen ajattelu sikseen, niin onko jotain järkevää syytä, miksi lapsia kannattaisi hankkia?
En voi lisääntyä koska olen vääränlainen. Helsingissä koko elämän pitää olla pelkkää urheilua, suorituskeskeistä,kilpailuhenkistä, kaikki pistetään samaan muottiin.
Itse en ikimaailmassa pukisi lapseni urhiluvaatteisiin,lippikseen ja verkkareihin. Hän käyttäisi hyvänäköisiä vaatteita vain. Opettelisin sille luonnonarvot, musiikkia ja kulttuuria.
Voitte vaa kuvitella miten häntä kiusattaisi koulussa.
Mä jäisin äitinä ulkopuolella kun en ole rikas fitnesspimu.
Oman polun kulkijat ei arvosteta Suomessa.
Selailin tätä ketjua sieltä täältä ja pari kertaa törmäsin väittämään, että on rohkeutta perustaa perhe. Eli rohkeutta on perustaa perhe, vaikkei sellaista haluaisikaan. Minä kutsuisin sitä mieluummin typeryydeksi.
En halua lapsia, koska en pidä lapsista.
Vierailija kirjoitti:
En halua lapsia, koska en pidä lapsista.
Minä tykkään lapsista ja voisin hyvin elää uusperhe-elämää kumppanin lasten kanssa, mutta en halua omia lapsia.
Päätöksen perheenlisäyksestä tulee aina olla itsekäs. Jos tekee omaa tahtoaan vastaan, on ongelmissa ja se on epäreilua kaikille osallisille.