Nykyisten nuorten aikuisten sukupolvi ei halua lapsia. Onko tässä kyse pelosta vai rohkeudesta?

nöfnöf kirjoitti:

 That's just bad parenting.

Kirjoita suomeksi, ääliö. 

Itse 34:na en halua lapsia tulevaisuudennäkymien takia. Perhe-elämä ei pelota, sitähän kaikki tahtovat.

Itse ihmettelen suuresti tätä tiettyä ihmistyyppiä joka hankkiutuu ensin äidiksi, kasvattaa lapsensa ja julistautuu "epämummoksi" tai kieltäytyy mistään avunannosta lastenlastensa suhteen. Itse olen vasta äiti, mutta rakastan lapsiani niin paljon että tiedän jo valmiiksi että jos he ovat hajoamispisteessä vaikkapa sen vastasyntyneen kanssa, niin minulla ei moraali ja sielu antaisi periksi katsoa vain vierestä, nauttia rahoistani ja istutella kukkia hellehattu päässä niinkuin kaikki olisi hyvin. Koin itse samanlaista kohtelua oman huonon äitini suunnalta, enkä ikinä pysty antamaan sitä anteeksi, en edes nyt kun hän itse kerjää lapsia käymään. Asutaan naapuritaloissa joten lapset saa mennä vapaasti jos haluavat, mutta heitä ei kertakaikkiaan kiinnosta olla itse omaehtoisesti vieraantuneen itsekkään epäystävällisen mummonsa kanssa. Millaisia ihmisiä te oikein olette....? Jos on väsynyt, ottaa nokkaunet, mutta omista lapsista kannetaan vastuu loppuun asti. Kuten näistä perhesurmista näkee, vanhempien avunhuudot pitää ottaa tosissaan. Hävetkää.

Vierailija kirjoitti:

Itse ihmettelen suuresti tätä tiettyä ihmistyyppiä joka hankkiutuu ensin äidiksi, kasvattaa lapsensa ja julistautuu "epämummoksi" tai kieltäytyy mistään avunannosta lastenlastensa suhteen. Itse olen vasta äiti, mutta rakastan lapsiani niin paljon että tiedän jo valmiiksi että jos he ovat hajoamispisteessä vaikkapa sen vastasyntyneen kanssa, niin minulla ei moraali ja sielu antaisi periksi katsoa vain vierestä, nauttia rahoistani ja istutella kukkia hellehattu päässä niinkuin kaikki olisi hyvin. Koin itse samanlaista kohtelua oman huonon äitini suunnalta, enkä ikinä pysty antamaan sitä anteeksi, en edes nyt kun hän itse kerjää lapsia käymään. Asutaan naapuritaloissa joten lapset saa mennä vapaasti jos haluavat, mutta heitä ei kertakaikkiaan kiinnosta olla itse omaehtoisesti vieraantuneen itsekkään epäystävällisen mummonsa kanssa. Millaisia ihmisiä te oikein olette....? Jos on väsynyt, ottaa nokkaunet, mutta omista lapsista kannetaan vastuu loppuun asti. Kuten näistä perhesurmista näkee, vanhempien avunhuudot pitää ottaa tosissaan. Hävetkää.

Mulla ihan samanlainen itsekäs äiti ja isä. Saivat valtavasti itse lastenhoitoapua, mua eivät auta koskaan missään periaatteesta. Eli sanovat ihan että on periaate että emme auta iknä missään vaikka mikä hätä olisi.

Mitään apua pahassa hädässäkään en saa. Enkä ole saanut pennin latia tai lahjan lahjaa sen jälkeen kun täytin 18. Koska heidän rahat!

Joo niin on mutta he ITSE saivat omilta vanhemmiltaan lahjaksi asunnon ja auton ja mökin, rahaa matkoihin ja lasten tarvikkeisiin. Itse eivät välitä lainkaan lapsenlapsista ja hekään ei saa koskaan synttäri/joululahjaa.

Boomereita ovat joten kai on normaali että he rohmua kaiken itselleen ja vahtii kuin haukka että oma lapsi ei saa ikinä mitään..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ihmettelen suuresti tätä tiettyä ihmistyyppiä joka hankkiutuu ensin äidiksi, kasvattaa lapsensa ja julistautuu "epämummoksi" tai kieltäytyy mistään avunannosta lastenlastensa suhteen. Itse olen vasta äiti, mutta rakastan lapsiani niin paljon että tiedän jo valmiiksi että jos he ovat hajoamispisteessä vaikkapa sen vastasyntyneen kanssa, niin minulla ei moraali ja sielu antaisi periksi katsoa vain vierestä, nauttia rahoistani ja istutella kukkia hellehattu päässä niinkuin kaikki olisi hyvin. Koin itse samanlaista kohtelua oman huonon äitini suunnalta, enkä ikinä pysty antamaan sitä anteeksi, en edes nyt kun hän itse kerjää lapsia käymään. Asutaan naapuritaloissa joten lapset saa mennä vapaasti jos haluavat, mutta heitä ei kertakaikkiaan kiinnosta olla itse omaehtoisesti vieraantuneen itsekkään epäystävällisen mummonsa kanssa. Millaisia ihmisiä te oikein olette....? Jos on väsynyt, ottaa nokkaunet, mutta omista lapsista kannetaan vastuu loppuun asti. Kuten näistä perhesurmista näkee, vanhempien avunhuudot pitää ottaa tosissaan. Hävetkää.

Mulla ihan samanlainen itsekäs äiti ja isä. Saivat valtavasti itse lastenhoitoapua, mua eivät auta koskaan missään periaatteesta. Eli sanovat ihan että on periaate että emme auta iknä missään vaikka mikä hätä olisi.

Mitään apua pahassa hädässäkään en saa. Enkä ole saanut pennin latia tai lahjan lahjaa sen jälkeen kun täytin 18. Koska heidän rahat!

Joo niin on mutta he ITSE saivat omilta vanhemmiltaan lahjaksi asunnon ja auton ja mökin, rahaa matkoihin ja lasten tarvikkeisiin. Itse eivät välitä lainkaan lapsenlapsista ja hekään ei saa koskaan synttäri/joululahjaa.

Boomereita ovat joten kai on normaali että he rohmua kaiken itselleen ja vahtii kuin haukka että oma lapsi ei saa ikinä mitään..

Kieltämättä täytyy olla se sama itsekäs sukupolvi kyseessä. Se sama jonka hengen varjelemiseksi pistetään koko yhteiskunta polvilleen ja tulevat sukupolvet kuseen.

Vierailija kirjoitti:

nöfnöf kirjoitti:

 That's just bad parenting.

Kirjoita suomeksi, ääliö. 

Opettele enkkua, mölli.

Löytyisipä minulle nainen, niin voisin ehkä halutakin lapsen/lapsia :)

En halua lapsia mutta kyse ei ole peloista eikä rohkeudesta.

Nykyään asenneilmapiiri on lapsettomuutta kohtaan sen verran suotuisa ettei se mitään erityistä rohkeutta vaadi jättää lapsia hankkimatta. Etenkään jos ei koe tarvetta julistaa päätöstään vaan aina kysyttäessä sanoo "katsotaan nyt" tai "onhan niistä ollut puhetta" ja sitten jossain vaiheessa sukulaiset ja tutut lopettavat kyselemisen kun ikää on tullut eikä lapsia näy.

Pelkoja taas ei tarvita siihen että jättää jotain elämässään tekemättä. En pelkää kissojakaan, mutta en aio sellaistakaan hankkia. Ei vain kiinnosta.

Miehet ovat liian naisellisia nykyään.. ei huvita tehdä lapsia miesten kanssa, jotka valittavat että naiset ovat gold diggereitä jne.. Haluan miehisen miehen, joka haluaa pitää huolta perheestään ja naisestaan valittamatta.

Olen ollut huomaavinani että naisen mieli muuttuu sen mukaan mitä on mittarissa vuosia.

Itse tunsin aikoinani moniakin naisia jotka sanoivat vihaavansa lapsia ja vannoivat koskaan sellaisia hommaavansa. Joka toinen päivä baareissa perse pystyssä ja hehkuttamassa omaa vapauttaan. Nykyään jokaisella heistä on lapsi tai useampia ja kaikki ovat yh. äitejä (joka on ihan kunnioitettavaa) Koomista vain että yhdellekkään ei kelvannut yksikään vapaa mies. Yrittivät omia toisten varatut miehet hinnalla millä hyvänsä ja hankkiutuivat jopa raskaaksi kun ei muu auttanut. loppupeleissä kaikille näille jäi mustapekka käteen.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin lapsia, mutta en usko löytäväni siihen soveltuvaa kumppania. Tapailemani miehet haluaisivat myöskin lapsia, mutta jo lyhyessä yhteiselossa aina selviää, että vastuullisuus on monella aikuisella edelleen lapsen tasolla ja oma hetkellinenkin mukavuus ajaa aina 100-0 elämänkumppanin hyvinvoinnin edelle. Tarpeeksi uuvuttavaa asua sellaisen ihmisen kanssa, en voisi kuvitella miten hankalaa olisi huolehtia miehen lisäksi lapsesta ja miten hankalaa sillä lapsella tulisi olemaan. Tiedän millaista se oli omassa perheessä ja sama kuvio toistui kavereiden luona niin pienenä kuin nyt perheenperustusikääkin lähestyttäessä. Kyse lienee siis pelosta.

Ulkomaat. Varmaan ärsyttävää kuulla tästä tuon tuosta. Valitettava fakta on ettei täällä osata olla perhekeskeisiä ja sitoutua tuomaan pötyä pöytään sillä aikaan kun ite on kotona hoitamassa lasta. USA:n eteläpuolessa löytyy. Rokotteen saamisen jälkeen päästään (toivottavasti) jälleen kulkemaan.

Ketjussa on moneen kertaan esitetty että olisi jotenkin harvinaisuus jos nuori aikuinen haluaa lapsen nykyään. Olen itse 25 ja kolme ystävääni on saanut kuukauden sisään esikoisensa eikä kaveripiirissäni ole ketään joka sanoisi että ei varmasti aio hankkia lapsia. Suurin osa haluaa lapsia, mutta näistä iso osa on epävarmoja tuleeko löytämään sopivan kumppanin ja saamaan sellaisen työn että taloudellinen tilanne sallii perheen perustamisen, joten eivät myöskään kulje julistamassa aikovansa hankkia lapsia. Sitten on vähemmistö, joka ei todennäköisesti halua lapsia, mutta olisi valmis asiaa harkitsemaan kumppanin halutessa. Paljon on myös meitä, jotka eivät ole tehneet minkäänlaista päätöstä suuntaan tai toiseen kun ei asia ole mitenkään ajankohtainen ennen kuin löytyy mies ja on opinnot hoidettu.

Vierailija kirjoitti:

Itse ihmettelen suuresti tätä tiettyä ihmistyyppiä joka hankkiutuu ensin äidiksi, kasvattaa lapsensa ja julistautuu "epämummoksi" tai kieltäytyy mistään avunannosta lastenlastensa suhteen. Itse olen vasta äiti, mutta rakastan lapsiani niin paljon että tiedän jo valmiiksi että jos he ovat hajoamispisteessä vaikkapa sen vastasyntyneen kanssa, niin minulla ei moraali ja sielu antaisi periksi katsoa vain vierestä, nauttia rahoistani ja istutella kukkia hellehattu päässä niinkuin kaikki olisi hyvin. Koin itse samanlaista kohtelua oman huonon äitini suunnalta, enkä ikinä pysty antamaan sitä anteeksi, en edes nyt kun hän itse kerjää lapsia käymään. Asutaan naapuritaloissa joten lapset saa mennä vapaasti jos haluavat, mutta heitä ei kertakaikkiaan kiinnosta olla itse omaehtoisesti vieraantuneen itsekkään epäystävällisen mummonsa kanssa. Millaisia ihmisiä te oikein olette....? Jos on väsynyt, ottaa nokkaunet, mutta omista lapsista kannetaan vastuu loppuun asti. Kuten näistä perhesurmista näkee, vanhempien avunhuudot pitää ottaa tosissaan. Hävetkää.

Jos isovanhempi kieltäytyy avunannosta jo ennen lastenlapsen syntymää, niin asiahan jo tiedossa.

Jos silti päättää lisääntyä, on aika tampiota yllättyä tästä jos jo etukäteen kietäytynyt isovanhempi ei ole kiinnostunut asiasta.

Jo lapsia tehneet isovanhemmat ei välttämättä ole pätkääkään kiinnostuineita pikkulasten hoidosta.

Ottakaa selvää asiasta ennen lisääntymistä, niin ei tarvitse yllättyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ihmettelen suuresti tätä tiettyä ihmistyyppiä joka hankkiutuu ensin äidiksi, kasvattaa lapsensa ja julistautuu "epämummoksi" tai kieltäytyy mistään avunannosta lastenlastensa suhteen. Itse olen vasta äiti, mutta rakastan lapsiani niin paljon että tiedän jo valmiiksi että jos he ovat hajoamispisteessä vaikkapa sen vastasyntyneen kanssa, niin minulla ei moraali ja sielu antaisi periksi katsoa vain vierestä, nauttia rahoistani ja istutella kukkia hellehattu päässä niinkuin kaikki olisi hyvin. Koin itse samanlaista kohtelua oman huonon äitini suunnalta, enkä ikinä pysty antamaan sitä anteeksi, en edes nyt kun hän itse kerjää lapsia käymään. Asutaan naapuritaloissa joten lapset saa mennä vapaasti jos haluavat, mutta heitä ei kertakaikkiaan kiinnosta olla itse omaehtoisesti vieraantuneen itsekkään epäystävällisen mummonsa kanssa. Millaisia ihmisiä te oikein olette....? Jos on väsynyt, ottaa nokkaunet, mutta omista lapsista kannetaan vastuu loppuun asti. Kuten näistä perhesurmista näkee, vanhempien avunhuudot pitää ottaa tosissaan. Hävetkää.

Jos isovanhempi kieltäytyy avunannosta jo ennen lastenlapsen syntymää, niin asiahan jo tiedossa.

Jos silti päättää lisääntyä, on aika tampiota yllättyä tästä jos jo etukäteen kietäytynyt isovanhempi ei ole kiinnostunut asiasta.

Jo lapsia tehneet isovanhemmat ei välttämättä ole pätkääkään kiinnostuineita pikkulasten hoidosta.

Ottakaa selvää asiasta ennen lisääntymistä, niin ei tarvitse yllättyä.

Kuka tässä yllättynyt on? Sanoin että ihmettelen mistä näitä tällaisia itsekkäitä ihmishirviöitä sikiää. Mut kuten sanottu, sodanjälkeinen sukupolvi joka sai kaiken muttei anna mitään. M###päitä.

Vierailija kirjoitti:

”En pidä lapsista” särähtää mulla korvaan. Laitetaan yksilöt laatikkoon ja sanotaan että ne on perseestä.

Jos sanoisi, ettei pidä keski-ikäisistä, vanhuksista, sinisilmäisistä, tai juutalaisista, ihmiset kohottelisivat kulmiaan ja ihmettelisivät tuollaista lokerointia.

Mutta lapsethan on kaikki samanlaisia, ei ole yksilötasolla eroja ilmeisesti.

Jos olisi lapsi, joka puhuisi normaalilla, hillityllä äänellä eikä kailottaisi, ei vaatisi koko ajan huomiota ja kävelisi sen sijaan että juoksentelisi, hyppisi ja kolistelisi, niin voisin pitää siitä. En ole montaa sellaista nähnyt elämässäni. Ehkä niitä yksilöeroja jossain poikkeustapauksissa tosiaan on, mutta aika harvassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”En pidä lapsista” särähtää mulla korvaan. Laitetaan yksilöt laatikkoon ja sanotaan että ne on perseestä.

Jos sanoisi, ettei pidä keski-ikäisistä, vanhuksista, sinisilmäisistä, tai juutalaisista, ihmiset kohottelisivat kulmiaan ja ihmettelisivät tuollaista lokerointia.

Mutta lapsethan on kaikki samanlaisia, ei ole yksilötasolla eroja ilmeisesti.

Jos olisi lapsi, joka puhuisi normaalilla, hillityllä äänellä eikä kailottaisi, ei vaatisi koko ajan huomiota ja kävelisi sen sijaan että juoksentelisi, hyppisi ja kolistelisi, niin voisin pitää siitä. En ole montaa sellaista nähnyt elämässäni. Ehkä niitä yksilöeroja jossain poikkeustapauksissa tosiaan on, mutta aika harvassa.

Wau. Olet varmaan itse ollut oikea ingalsin laura pienenä. Oletko itse aina äänetön ja hipsit kuin hiiri? Et naura tai huuda ikinä? Varsinainen ihmiskunnan huippu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”En pidä lapsista” särähtää mulla korvaan. Laitetaan yksilöt laatikkoon ja sanotaan että ne on perseestä.

Jos sanoisi, ettei pidä keski-ikäisistä, vanhuksista, sinisilmäisistä, tai juutalaisista, ihmiset kohottelisivat kulmiaan ja ihmettelisivät tuollaista lokerointia.

Mutta lapsethan on kaikki samanlaisia, ei ole yksilötasolla eroja ilmeisesti.

Jos olisi lapsi, joka puhuisi normaalilla, hillityllä äänellä eikä kailottaisi, ei vaatisi koko ajan huomiota ja kävelisi sen sijaan että juoksentelisi, hyppisi ja kolistelisi, niin voisin pitää siitä. En ole montaa sellaista nähnyt elämässäni. Ehkä niitä yksilöeroja jossain poikkeustapauksissa tosiaan on, mutta aika harvassa.

Wau. Olet varmaan itse ollut oikea ingalsin laura pienenä. Oletko itse aina äänetön ja hipsit kuin hiiri? Et naura tai huuda ikinä? Varsinainen ihmiskunnan huippu.

En ole se jolle vastasit, mutta voin todeta, että ainakaan itse en kyllä pitäisi itsestäni lapsena jos voisin aikamatkustaa menneisyyden minääni tapaamaan. Mitä sitten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

⁹

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”En pidä lapsista” särähtää mulla korvaan. Laitetaan yksilöt laatikkoon ja sanotaan että ne on perseestä.

Jos sanoisi, ettei pidä keski-ikäisistä, vanhuksista, sinisilmäisistä, tai juutalaisista, ihmiset kohottelisivat kulmiaan ja ihmettelisivät tuollaista lokerointia.

Mutta lapsethan on kaikki samanlaisia, ei ole yksilötasolla eroja ilmeisesti.

Jos olisi lapsi, joka puhuisi normaalilla, hillityllä äänellä eikä kailottaisi, ei vaatisi koko ajan huomiota ja kävelisi sen sijaan että juoksentelisi, hyppisi ja kolistelisi, niin voisin pitää siitä. En ole montaa sellaista nähnyt elämässäni. Ehkä niitä yksilöeroja jossain poikkeustapauksissa tosiaan on, mutta aika harvassa.

Wau. Olet varmaan itse ollut oikea ingalsin laura pienenä. Oletko itse aina äänetön ja hipsit kuin hiiri? Et naura tai huuda ikinä? Varsinainen ihmiskunnan huippu.

En ole se jolle vastasit, mutta voin todeta, että ainakaan itse en kyllä pitäisi itsestäni lapsena jos voisin aikamatkustaa menneisyyden minääni tapaamaan. Mitä sitten?

Mielenkiintoista. Suorastaan kiehtovaa. Mitä sitten? Lapset on ihmisen raakileita. Jos lapsi käyttäytyy huonosti sille on yleensä hyvä peruste. Edes kaikki aikuiset eivät osaa käyttäytyä vaikka aivojen pitäisi olla ns. Valmiit. Minusta tuollaiset kommentit oikein summaa sen mikä lapsettoman elämänkokemuksesta puuttuu. Muille oppii paljon armollisemmaksi, itselleenkin, kun ymmärtää mistä se ihmisen kehitys lähtee. Tajuaa että jos lapsi on äänekäs, levoton, kiukkuinen ja väsynyt, niin ei se lapsi pahuuttaan kiukuttele huuda ja mekasta, vaan koska se ihminen ei ole vielä valmis. Osa vielä 50-vuotiainakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ihmettelen suuresti tätä tiettyä ihmistyyppiä joka hankkiutuu ensin äidiksi, kasvattaa lapsensa ja julistautuu "epämummoksi" tai kieltäytyy mistään avunannosta lastenlastensa suhteen. Itse olen vasta äiti, mutta rakastan lapsiani niin paljon että tiedän jo valmiiksi että jos he ovat hajoamispisteessä vaikkapa sen vastasyntyneen kanssa, niin minulla ei moraali ja sielu antaisi periksi katsoa vain vierestä, nauttia rahoistani ja istutella kukkia hellehattu päässä niinkuin kaikki olisi hyvin. Koin itse samanlaista kohtelua oman huonon äitini suunnalta, enkä ikinä pysty antamaan sitä anteeksi, en edes nyt kun hän itse kerjää lapsia käymään. Asutaan naapuritaloissa joten lapset saa mennä vapaasti jos haluavat, mutta heitä ei kertakaikkiaan kiinnosta olla itse omaehtoisesti vieraantuneen itsekkään epäystävällisen mummonsa kanssa. Millaisia ihmisiä te oikein olette....? Jos on väsynyt, ottaa nokkaunet, mutta omista lapsista kannetaan vastuu loppuun asti. Kuten näistä perhesurmista näkee, vanhempien avunhuudot pitää ottaa tosissaan. Hävetkää.

Jos isovanhempi kieltäytyy avunannosta jo ennen lastenlapsen syntymää, niin asiahan jo tiedossa.

Jos silti päättää lisääntyä, on aika tampiota yllättyä tästä jos jo etukäteen kietäytynyt isovanhempi ei ole kiinnostunut asiasta.

Jo lapsia tehneet isovanhemmat ei välttämättä ole pätkääkään kiinnostuineita pikkulasten hoidosta.

Ottakaa selvää asiasta ennen lisääntymistä, niin ei tarvitse yllättyä.

Kuka tässä yllättynyt on? Sanoin että ihmettelen mistä näitä tällaisia itsekkäitä ihmishirviöitä sikiää. Mut kuten sanottu, sodanjälkeinen sukupolvi joka sai kaiken muttei anna mitään. M###päitä.

Mäkin olin vauvasta saakka milloin mummolassa tai tädillä. Kouluun mentäessä lomat kuluivat samoissa paikoissa. Lapsi synnytettiin tuohon aikaan ts. kasarilla ja ysärillä jonkun muun hoidettavaksi.

En usko että olisin kovin hyvä äiti. Tarvin kamalasti hiljaisuutta ja rauhaa ja nautin siitä. En tiedä olenko jotenkin ääniyliherkkä vai mikä mussa on vikana, mutta esimerkiksi liiallinen äänekkäiden ihmisten seura saa pään soimaan. Mulla on kummityttö, mutta puheliaana kuusivuotiaana pari kolme tuntia hänenkin seurassaan, niin sitä auvoisaa hiljaisuutta kun pääsee omaan kotiin kuuntelemasta sitä pälätystä. Joskus mulla alkaa hänen seurassaan jopa särkeä päätä. Varmasti oma lapsi olisi eri asia, mutta tuntuu silti pahalta kun toinen innoissaan selittää jotain, tai laulaa ja ite huokailet vaan vieressä, että voisitko olla edes sekunnin hiljaa. En minä tiedä miten usein äideillä on tuollaisia tilanteita, mutta tuntuu että kaikki vaan niin kärsivällisesti aina kuuntelee lapsiaan kaikessa. Ja mä en tarvii kun lapsen seuraa pari tuntia, niin olen jo ihan valmis lähtemään omaan kotiin hiljaisuuteen.