Lue keskustelun säännöt.
Tahdon antaa vauvan pois
16.12.2017 |
Tulin vahingossa raskaaksi, kun ehkäisy petti. Mies oli onnensa kukkuloilla, kun meille on vihdoin tulossa perheenlisäystä. Itse mietin vielä pitään aborttia, mutta tuntui, että joka puolelta tuli painostusta. Lähipiiri oli tuntunut kovasti odottaneen, että meille tulisi lapsi ja moni ystävä ja sukulainen kuittasi ajatukseni äitiydestä höpöhöpönä ja sanoivat, että oma lapsi on eri juttu, siihen kiintyy eri tavalla, äidinrakkaus on suurinta maailmassa ja kaikki asiat järjestyvät sitten. Raskauden aikana oli ylämäkeä ja alamäkeä, mutta elin siinä uskossa, että kontakti omaan lapseen syveni sitten. Raskaus ällötti, kun ei hallinnut omaa kroppaansa.
Synnytys oli helvettiä enkä halua kokea sitä enää ikinä uudestaan. Tuntui, ettei keho olisi ollut omani. Nyt parin kuukauden perusteella on pakko sanoa, että lapsi ei kiinnosta sitten pätkääkään, enkä halua olla sen lähellä. Tuntuu, että se on vain tiellä elämässäni ja estää minua pyrkimästä todellisia päämääriä kohti. Aioin perustaa yrityksen, mutta kasvava lapsi tulee syömään säästöt ja kaiken ajan. Mieheni on jo pienyrittäjä. Minusta tuntuu, etten kykene asettamaan 18 vuodeksi etusijalle olentoa, joka ei kiinnostanut alkuunkaan. Lapsen myötä, olen ajatellut, että tällaistako paskaa se loppuelämä tulee olemaan: sitä, että joku on sinusta riippuvainen ja jolle pitää kaikki tehdä valmiiksi. Tiesin kyllä, että vastuuta tulee olemaan, mutta kuvittelin pystyväni siihen, mihin miljoonat muutkin naiset ovat pystyneet ennen minua.
Mies on helvetin loukkaantunut, kun kuvitteli raskausajan muuttaneen mieltäni. Mies on nyt pohtinut, että mikä vika hänessä ja parisuhteessamme on. Hän on myös sanonut, että jos annan lapsen pois, ei halua olla enää tekemisissä kanssani. Toisaalta hän joutuisi jättämään yritystoimintansa kokonaan tauolle, jos haluasi lapsen huoltajuuden, enkä usko, että on valmis tekemäänkään niin. Yritys ei ole vielä varmalla pohjalla.
Kauanko tässä kannattaa enää kokeilla äitileikkiä? Miten adoptio hoidetaan, jos toinen vanhemmista vastustaa sitä? Kuinka kerrotaan isovanhemmille, että ei tästä tullutkaan mitään ja tämä on varmaan ensimmäinen ja viimeinen joulu lapsen kanssa? Tällaisia kevyitä joulumietintöjä.
Kommentit (211)
Onko välit millaiset lapsen isään? Jotenkin tuntuu oudolta, että hänestä ap puhuu hyvin tunteettomasti. Voisi kuitenkin olettaa, että hän on se syy, jonka takia ap on tuossa parisuhteessa, jos kerran lapset eivät olleet suunnitelmissa...
Yllättävän valmis ap on erottautumaan myös miehestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh. Oli kamalaa lukea tätä. Kannattaa nyt heti hakea apua, nuo ajatukset kuulostaa masennukselta. Toisaalta itse olen lapseton juuri siksi että pelkäisin tuntevani samoin sitten. Itselläni on huono lapsuus (alkoholismia, väkivaltaa ym) , onko sinullakin?
En koe itseäni masennuteeksi. Olen vain tullut siihen tulokseen, ettei minusta ole äidiksi, enkä halua lasta pilaamaan elämääni. Tällä hetkellä kiinnostaisi yritystoiminta, mutta lapsi ei anna mahdollisuutta itseni toteuttamiseen. Kotona ei ole ollut väkivaltaa, eikä alkoholinkäyttöä. Ap
Vaikka sinusta tuntuu, että et ole masentunut, sinulla saattaa olla synnytyksen jälkeinen masennus. Se on hieman eri asia kuin "normaali" masennus.
Lapsi antaa kyllä mahdollisuuden sinulle toteuttaa itseäsi. Tällä hetkellä sinusta vain tuntuu tuolta, koska oma toimintakykysi on niin rajoittunut juuri nyt. Sinusta voi tuntua, ett et saa mitään aikaiseksi. Se liittyy synnytyksen jlkeiseen masennukseen.
Yksi masennuksen oire voi olla tuokin, että tavallaan erottaa itsensä tunteistaan ja pohtii asioita vain järjen avulla. Selkeä kriisi ap:lla joka tapauksessa on, ja se kannattaa käsitellä.
Oletko ap varma, että et pitäisi lapsesta, jos pääsisit sen hoitovastuusta ja sitoutumisesta eroon? Siis jos isä ottaisi päävastuun ja huoltajuuden, voisithan sinä olla lapsen elämässä mukana pienemmällä panoksella?
En halua lasta elämääni, vaikka mies hoitaisikin päävastuun. Ajattelin sitäkin pitkään aluksi, mutta en usko, että tällainen järjestely meille ikinä toimisi. Olen nyt lapsen syntymän kautta tajunut pitäväni lasta liian rajoittavana ja ylimääräisenä tekijänä elämässäni huolimatta minkälainen jäejstely olisi. Vaikka se tietäisi eroa miehestä ja saisin sukulaisten vihat päälleni, niin olen valmis antamaan lapsen pois. Ap
Av-mammoja on helppo höynäyttää. 😬
Sulla mitään vauvaa ole. Satuilet siellä ja jengi saa päteä keittiöpsykologeina. Huvinsa kullakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:lle ja muille samanhenkisille: muistakaa aina, että lapsi on viaton teidän asenteeseenne. Se ei ole pyytänyt syntyä tähän maailmaan, varsinkaan noin kylmille ihmisille.
Paljon jaksamista vaikeaan tilanteeseen. Lapsen kannalta on parempi, mitä nuorempana hän pääsee sellaisten ihmisten hoiviin, joille hän on todella toivottu. Haluttomuus hoitaa lasta heijastuu tavalla tai toisella vuorovaikutukseen lapsen kanssa ja vaikuttaa hänen kehitykseensä. On siis palvelus lapselle, mikäli ei pidä häntä, jos ei koe voivansa antaa lapselle sellaista vanhemmuutta jonka lapsi ansaitsisi, eikä se tietenkään vanhemmallekaan ole hyväksi kärvistellä vuosikausia vaikeassa tilanteessa. Vaikka lapsi aikuisena miettisi myöhemmin sitä miksi hänen äitinsä ei halunnut pitää häntä, hänellä on kuitenkin paremmat eväät selvitä tästä kriisistä jos hän on saanut kasvaa sellaisten huoltajien tai huoltajan kanssa, joille hän on ollut toivottu.
Kuuntele itseäsi, älä syyllistäjiä. Toki voi olla kyse myös synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja se vaihtoehto on hyvä selvittää. Jos luovut lapsestasi (ja jos mies päättää myös, että adoptio on ok), lapsi tuottaa todella paljon onnea jollekin toiselle perheelle ja saa itse hyvän elämän toivottuna lapsena. Kokemus ei varmasti ole helppo sinullekaan, mutta ehkä jatkossa on helpompi pitää omista rajoista kiinni ja tehdä suuret elämänvalinnat vain oman mielipiteen, ei muiden painostuksen perusteella. Kukaan ei ole täydellinen, eikä itseä ole helppo oppia kuuntelemaan tekemättä matkalla vääriäkin valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei adoptio ole lapselle välttämättä mikään onni. Eikä lapsi tuosta noin vaan pääsee adoptioperheeseen, vaan sossut laittavat ensin sijaisperheeseen. Sitten vauva kiintyy sijaisäitiin, ja sitten adoptioperheen löytyessä vauva erotetaan siitä sijaisäidistä. Ja mikä takuu siitä on, että adoptioperhe on rakastava?
Vierailija kirjoitti:
Ei adoptio ole lapselle välttämättä mikään onni. Eikä lapsi tuosta noin vaan pääsee adoptioperheeseen, vaan sossut laittavat ensin sijaisperheeseen. Sitten vauva kiintyy sijaisäitiin, ja sitten adoptioperheen löytyessä vauva erotetaan siitä sijaisäidistä. Ja mikä takuu siitä on, että adoptioperhe on rakastava?
Olet ihan oikeassa, t: edellinen. Adoptio antaisi lapselle kuitenkin mahdollisuuden päästä rakastavaan perheeseen. Toki tässäkin perheessä asiat voivat muuttua. En silti näkisi, että adoption pitäisi olla jokin mörkö, johon ei saa koskaan ryhtyä tai että lapsen antaminen adoptioon tekisi hirviöksi. Tilanne on vaikea joka tapauksessa, ja sen haitat lapselle pitää pyrkiä minimoimaan tavalla tai toisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odota ja kärvistele edes siihen asti, että lapsi on 6 tai 9 kk? Vie lapsi päivähoitoon ja ala toteuttaa ammatillisia haaveitasi. Jos vielä senkin jälkeen tuntuu, että haluat oikeasti tehdä peruuttamattoman päätöksen ja antaa lapsen kokonaan pois, niin sitten teet.
Onko päivähoito nykyään lasten kaatopaikka? Ei ihme, että Suomen nuoriso on ihan kujalla, mikäli suurin osa ajattelee näin. Eikö parempi vaihtoehto ole, että lapsi saisi rakastavat vanhemmat, jotka oikeasti välittää? Minä en sitä rakkautta pysty antamaan. Ap
Sulle ei siis kelpaa mikään kuten ei Porvoossa yleensäkään. Sait edellä oikein hyvän neuvon, jonka mukaan iso osa suomalaisista perheistä elää. Tarhan kutsuminen kaatopaikaksi loukkaa niin vanhempia kuin hoitopaikkaa. Useimmat jatkavat elämää normaalisti vanhemmiksi tultuaan eikä se ole pois rakkaudesta lasta kohtaan.
Monella tuntuu olevan sellainen mentaliteetti, että tarha saa hoitaa sen varsinaisen kasvatuksen. Lapsia viedään tarhaan yhä nuorempana, niin kyllä se vaikuttaa siltä, että vastuu ei kiinnosta. Suoraan sanottuna ei kiinnosta minuakaan ja siksi katson, että parempi vaihtoehto on vanhemmat, joita kiinnistaa. Juuri uutisoitiin, että lasten mielenterveysongelmat ovat entistä yleisempiä. Olisikihan varhainen tarhaanvienti korreloitavissa? Eihän eläimiäkään ns. saisi vierottaa emosta liian aikaisin. Ihminen on yhtälailla eläin. Ap
Sä olet aika kuutamolla. Ei tuo ole masennusta vaan asenneongelma, joka vaikeuttaa sun elämää. Nyt tulilinjalla on sun oma lapsi (tai kuviteltu sellainen). Sä olet ylivastuullinen täydellisyyden tavoittelija ja yrität hakea ratkaisua täydestä vastuuttomuudesta.
Jos tarhat on mielestäsi kaatopaikkoja ja vain täydellinen omistautuminen on riittävää vanhemmuutta, niin voithan sä olla lapsen kanssa kotona vaikka kolmivuotiaaksi tai vaikka koulun alkuun ja jatkaa sitten työntekoa. 3-7-vuotta on loppujen lopuksi lyhyt aika ja voit silloin täysin sydämin suorittaa mielestäsi täydellistä vanhemmuutta.
itse haluaisin antaa itseni lapseksi hyvään perheeseen jossa äiti voisi antaa rintaruokintaa
http://www.independent.co.uk/news/world/americas/stefonknee-wolschtt-tr…
https://www.stara.fi/2015/12/14/seitseman-lapsen-isa-hylkasi-perheensa/
henkisesti olen vielä lapsen tasolla vaikak proge musa maistuu ja punttisali, töitä en osaa hakea enkä siivota
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tarina olisi totta niin ihan hirveää vauvan kannalta.. kiintynyt äitiin ja isään ja sitten viedään omasta kodista pois joillekin vieraille sossuille ja sieltä hetken päästä taas uudelleen adoptioon. Monenkertainen hylkäystrauma siis...mitä tekeekään mielenterveydelle. Isän kannattaisi ottaa vastuu lapsesta että säilyisi edes jotain tuttua. En tiedä onko silti huono äiti joka ei lastaan rakasta yhtään parempi vaihtoehto kun pois antaminen.. huonot lähtökohdat elämälle, toivottavasti pieni jotenkin selviää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh. Oli kamalaa lukea tätä. Kannattaa nyt heti hakea apua, nuo ajatukset kuulostaa masennukselta. Toisaalta itse olen lapseton juuri siksi että pelkäisin tuntevani samoin sitten. Itselläni on huono lapsuus (alkoholismia, väkivaltaa ym) , onko sinullakin?
En koe itseäni masennuteeksi. Olen vain tullut siihen tulokseen, ettei minusta ole äidiksi, enkä halua lasta pilaamaan elämääni. Tällä hetkellä kiinnostaisi yritystoiminta, mutta lapsi ei anna mahdollisuutta itseni toteuttamiseen. Kotona ei ole ollut väkivaltaa, eikä alkoholinkäyttöä. Ap
Voi vittu. Se lapsi ei ole lelu, jolla leikitään hetki ja heitetään pois kun ei leikki kiinnostakaan.
Nyt on aika ottaa vastuu, on varmaan ihan uusi sana?
Aptä ei ole leikki kiinnostanut hetkeäkään, mutta hänet painostettiin tekemään lapsi. Missä on näiden painostajien vastuu?!
Kyllähän häntä "leikki" on kiinnostanu kerta lapsi on pidetty. Hän vain sälyttää vastuun tuosta päätöksesta muille, koska "muut painosti". Päätöksen hän on tehnyt itse.
Tulee kuva, ettei ap taida olla ihan aikuinen ihminen, jos a) ei kykene päättämään itse saako lapsen vai ei, b) on valmis heittämään lapsensa pois kuin nuken ja c) kuvittelee, että äitiys ja yrittäjyys sulkevat toisensa pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Av-mammoja on helppo höynäyttää. 😬
TOIVON todella, että tämä on provo... Helvetin paha mieli lapsiraukan puolesta muuten. Heitellään kuin hernepussia, kun vanhempia ei nyt oikeen napannutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh. Oli kamalaa lukea tätä. Kannattaa nyt heti hakea apua, nuo ajatukset kuulostaa masennukselta. Toisaalta itse olen lapseton juuri siksi että pelkäisin tuntevani samoin sitten. Itselläni on huono lapsuus (alkoholismia, väkivaltaa ym) , onko sinullakin?
En koe itseäni masennuteeksi. Olen vain tullut siihen tulokseen, ettei minusta ole äidiksi, enkä halua lasta pilaamaan elämääni. Tällä hetkellä kiinnostaisi yritystoiminta, mutta lapsi ei anna mahdollisuutta itseni toteuttamiseen. Kotona ei ole ollut väkivaltaa, eikä alkoholinkäyttöä. Ap
Voi vittu. Se lapsi ei ole lelu, jolla leikitään hetki ja heitetään pois kun ei leikki kiinnostakaan.
Nyt on aika ottaa vastuu, on varmaan ihan uusi sana?
Aptä ei ole leikki kiinnostanut hetkeäkään, mutta hänet painostettiin tekemään lapsi. Missä on näiden painostajien vastuu?!
Kyllähän häntä "leikki" on kiinnostanu kerta lapsi on pidetty. Hän vain sälyttää vastuun tuosta päätöksesta muille, koska "muut painosti". Päätöksen hän on tehnyt itse.
Tulee kuva, ettei ap taida olla ihan aikuinen ihminen, jos a) ei kykene päättämään itse saako lapsen vai ei, b) on valmis heittämään lapsensa pois kuin nuken ja c) kuvittelee, että äitiys ja yrittäjyys sulkevat toisensa pois.
Saako mielestäsi ihmisen painostaa myös aborttiin? Vanhemmilta ja poikaystävältä on ihan ok puhua nainen ympäri vaikkei hän aborttia haluaisi? Ja jos näin käy ja ko ihminen myöhemmin katuu aborttia, hänelle vain sanotaan että oma valinta, et ois kuunnellu muita.
Minulla oli nuorena ystävä joka oli hyvin samankaltaisessa tilanteessa. Teiniäitinä hän koki lapsen liian rajoittavana mutta jaksoi pitää 2 vuotta kulisseja yllä. Totuus valkeni kun olin kerran ystäväni luona käymässä ja hän piipahti ulkana mutta ei tullut ikinä takaisin. Ystäväni tiesi että lapsi on minulle äärimmäisen rakas ja hoitaisin tilanteen. Kun tajusin mitä on tapahtunut, soitin sukulaisille ja ilmoitin lastensuojeluun. Sain ystävääni yhteyden seuraavana päivänä ja hän sanoi että haluaa antaa lapsen pois, siis toisille vanhemmille! Olin aivan hämmästynyt ideasta, olihan lapsella isäkin!
Isä tietysti sai lapsen huoltajuuden suht nopeasti ja lapsi asui hänen kanssaan aikuisuuteen.
AP, tämä äiti halusi myöhemmin elämässään tavata lastaan säännöllisesti ja hän on tänä päivänä myös onnellinen perheenäiti!
Ota heti yhteys lastensuojeluun ja saat nopeasti apua. Kerro rehellisesti tilanne ja tunteesi. Sinulla voi olla synnytyksen jälkeinen masennus mutta kyseessä voi olla muutakin. He osaavat auttaa!
Sinä joka sanoit, että adoptiovanhemmat tekevät mitä vain lastensa puolesta: Pyh. Enoni vaimonsa kanssa adoptoivat vauvan, koska luulivat etteivät saisi lasta, no nyt on omakin lapsi ja se arki on suoraan sanottuna helvettiä ja lapset (adoptoitu ala-asteella ja nuorempi eskarissa) toivoo asuvansa muualla (nuorempi sanoi kerran että heidän koti olisi kivempi jos se olisi meidän koti), pienimmistä asioista valitetaan lapsille ja nuorimmainen pakotettiin talvella ilta myöhään pihalle ilman kunnon vaatteita koska ei halunnut syödä iltapalaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä olen sitä mieltä, että ota yhteyttä sosiaalityöntekijään ja pyydä ainakin keskustelu apua. Hän osaa kertoa miten etenet ja mitä viahtoehtoja sinulla on. On mahdollista, että sinulla on masennus, mutta mahdollista on myös, ettei äidinrakkautesi koskaan herää, kun lasta et halunnut missään vaiheessa ja sinut siihen painostettiin.
Minusta on parempi, että teet adoptio päätöksen tai isälle yksinhuoltajuus päätöksen nyt, etkä puolen vuoden päästä. Puolen vuoden päästä vauva on jo niin iso, että muistaa sinut ja osaa kaivata sinua, jos olet hänen pääsääntöinen hoitajansa. Kyllä hän nytkin jo muistaa, mutta vielä on helpompaa oppia elämään isänsä kanssa tai täysin uusien vanhempien kanssa. Se on helpompaa lapselle vielä nyt.
Ei lasta adoptoida vastoin isän tahtoa, ja tässä ap:n tapauksessahan isä ei halunnut adoptiota vaan pitää lapsen. Jos ap haluaa lapsesta eroon, niin muuttaa sitten vain yksin asumaan omiin oloihinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on kaksi huoltajaa, joten adoptio tuskin on vaihtoehto. Luovut vain omasta huoltajuudestasi. Sitä miehesi ei voi estää. Mies sitten päättää yksin, miten toimii lapsen kanssa.
Käytännössä siis pilaan miehen alkavan yritystoiminnan ja hän tulee vihaamaan minua. Olisi ollut helpompaa tehdä abortti ja erota. Mies siis tuskin olisi kestänyt aborttia ja ero olisi tullut. Nyt ero on tulossa näköjään riippumatta siitä, minkälaiseen ratkaisuun päädytään. Ap
Kerta mies lapsen niin kovasti halusi niin anna se sille.
Ap, luitko tämän viestin? Sanoista tekoihin nyt ja jos et pääse vielä puhumaan miehesi kanssa niin ala vaikka pakata vauvan tavaroita valmiiksi. Et kai imetä? Jos imetät niin ala jo vähentää sitä ja käy ostamassa korviketta. Jos hyvin käy, saat imetyksen loppumaan ilman isompia vaivoja.
Mutta hopi hopi nyt. Tartu toimeen äläkä täällä mangu ettei sulla ole mitään masennusta.