Lue keskustelun säännöt.
Tahdon antaa vauvan pois
16.12.2017 |
Tulin vahingossa raskaaksi, kun ehkäisy petti. Mies oli onnensa kukkuloilla, kun meille on vihdoin tulossa perheenlisäystä. Itse mietin vielä pitään aborttia, mutta tuntui, että joka puolelta tuli painostusta. Lähipiiri oli tuntunut kovasti odottaneen, että meille tulisi lapsi ja moni ystävä ja sukulainen kuittasi ajatukseni äitiydestä höpöhöpönä ja sanoivat, että oma lapsi on eri juttu, siihen kiintyy eri tavalla, äidinrakkaus on suurinta maailmassa ja kaikki asiat järjestyvät sitten. Raskauden aikana oli ylämäkeä ja alamäkeä, mutta elin siinä uskossa, että kontakti omaan lapseen syveni sitten. Raskaus ällötti, kun ei hallinnut omaa kroppaansa.
Synnytys oli helvettiä enkä halua kokea sitä enää ikinä uudestaan. Tuntui, ettei keho olisi ollut omani. Nyt parin kuukauden perusteella on pakko sanoa, että lapsi ei kiinnosta sitten pätkääkään, enkä halua olla sen lähellä. Tuntuu, että se on vain tiellä elämässäni ja estää minua pyrkimästä todellisia päämääriä kohti. Aioin perustaa yrityksen, mutta kasvava lapsi tulee syömään säästöt ja kaiken ajan. Mieheni on jo pienyrittäjä. Minusta tuntuu, etten kykene asettamaan 18 vuodeksi etusijalle olentoa, joka ei kiinnostanut alkuunkaan. Lapsen myötä, olen ajatellut, että tällaistako paskaa se loppuelämä tulee olemaan: sitä, että joku on sinusta riippuvainen ja jolle pitää kaikki tehdä valmiiksi. Tiesin kyllä, että vastuuta tulee olemaan, mutta kuvittelin pystyväni siihen, mihin miljoonat muutkin naiset ovat pystyneet ennen minua.
Mies on helvetin loukkaantunut, kun kuvitteli raskausajan muuttaneen mieltäni. Mies on nyt pohtinut, että mikä vika hänessä ja parisuhteessamme on. Hän on myös sanonut, että jos annan lapsen pois, ei halua olla enää tekemisissä kanssani. Toisaalta hän joutuisi jättämään yritystoimintansa kokonaan tauolle, jos haluasi lapsen huoltajuuden, enkä usko, että on valmis tekemäänkään niin. Yritys ei ole vielä varmalla pohjalla.
Kauanko tässä kannattaa enää kokeilla äitileikkiä? Miten adoptio hoidetaan, jos toinen vanhemmista vastustaa sitä? Kuinka kerrotaan isovanhemmille, että ei tästä tullutkaan mitään ja tämä on varmaan ensimmäinen ja viimeinen joulu lapsen kanssa? Tällaisia kevyitä joulumietintöjä.
Kommentit (211)
Ihanko totta? Että joku mies olisi innoissaan,kun on saanut tuollaisen, todellisen kapakalan naiseksi, painettua tiineeksi? En usko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamalaa luettavaa :( Mutta luulisin, että itselle tulisi tällaisia ajatuksia myös. Siksi onkin kaikki mahdolliset ehkäisykeinot käytössä enkä aio hankkia lapsia.
En haluaisi, että lapseni joutuisi kärsimään huonosta äidistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odota ja kärvistele edes siihen asti, että lapsi on 6 tai 9 kk? Vie lapsi päivähoitoon ja ala toteuttaa ammatillisia haaveitasi. Jos vielä senkin jälkeen tuntuu, että haluat oikeasti tehdä peruuttamattoman päätöksen ja antaa lapsen kokonaan pois, niin sitten teet.
Onko päivähoito nykyään lasten kaatopaikka? Ei ihme, että Suomen nuoriso on ihan kujalla, mikäli suurin osa ajattelee näin. Eikö parempi vaihtoehto ole, että lapsi saisi rakastavat vanhemmat, jotka oikeasti välittää? Minä en sitä rakkautta pysty antamaan. Ap
Sulle ei siis kelpaa mikään kuten ei Porvoossa yleensäkään. Sait edellä oikein hyvän neuvon, jonka mukaan iso osa suomalaisista perheistä elää. Tarhan kutsuminen kaatopaikaksi loukkaa niin vanhempia kuin hoitopaikkaa. Useimmat jatkavat elämää normaalisti vanhemmiksi tultuaan eikä se ole pois rakkaudesta lasta kohtaan.
Monella tuntuu olevan sellainen mentaliteetti, että tarha saa hoitaa sen varsinaisen kasvatuksen. Lapsia viedään tarhaan yhä nuorempana, niin kyllä se vaikuttaa siltä, että vastuu ei kiinnosta. Suoraan sanottuna ei kiinnosta minuakaan ja siksi katson, että parempi vaihtoehto on vanhemmat, joita kiinnistaa. Juuri uutisoitiin, että lasten mielenterveysongelmat ovat entistä yleisempiä. Olisikihan varhainen tarhaanvienti korreloitavissa? Eihän eläimiäkään ns. saisi vierottaa emosta liian aikaisin. Ihminen on yhtälailla eläin. Ap
Sori vaan ap, mutta en oikein usko sun juttuun. Taidat vain olla joku vela-propagandisti, joka haluaa herätellä kokemuksellaan ihmisiä "äitiyden kauheuteen". Et muka välitä lapsesta ja kuitenkin paasaat antaumuksella siitä, miten tarha on paha ja miten vastuuta pitisi kantaa. Ei sovi yhteen.
Todellisuudessa yrityksen perustaminen + vauva eivät sulje toisiaan pois. Myös varmasti isä arvottaa lapsen siten, ettei anna lasta pois. AInahan voisit erota ja lähteä, selviisit elareiden maksamisella. Mutta todellisuus lienee kuitenkin, että olet keksinyt kaiken päästäsi.
Otan vastuuta antamalla mieluummin lapsen pois, koska uskon sen olevan lopulta meidän molempien parhaaksi. Vastuuta voi kantaa useammilla eri tavoilla, mitä sinä et ilmeisestikään ymmärrä. Ap
selkeästi Pedon aika on jo alkanut kun ihmisistä on tullut petoja
Kaikenlaiset ne voivat lapsia saada, ei jumalauta miten itsekästä! Olisit hommannut kunnon ehkäisyn. Nyt kun vastuu pitää kantaa, niin yritys menee edelle. Voin kertoa, että ei sinusta ole yrittäjäksi. Luovutat parissa kuukaudessa, kun ei se ollutkaan mitä odotit.
Anna lapsi adoptioon, niin sillä on paljon paremmat mahdollisuudet pärjätä elämässä. Adoptiovanhemmat tekevät mitä vaan lastensa puolensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimintaohjeet ap:lle:
1. Sanot miehellesi, että haluat vauvasta eroon ja että olet aivan tosissasi.
2. Kysyt mieheltä, että haluaako hän ottaa vauvan yksinhuoltajuuden. Muista korostaa, että et ole vauvaa miehesi puolesta missään vaiheessa hoitamassa jos hän pyytää.
3a. Jos mieskään ei halua vauvaa niin maanantaina soitto vaikka neuvolaan ja kysyt jotain sosiaalipuolen yhteyshenkilöä. Pysy kovana, jos sulle yritetään sanoa, että oot varmaan vaan masentunut jne.
3b. Jos miehesi haluaa pitää vauvan niin alat katsella omas kämppää jo heti ja maanantaina soitto kunnan viranomaisille, jotka hoitaa näitä huoltajuusasioita niin saatte nopeasti huoltajuuden isälle.
Jos kaikki menee hyvin voit olla jo jouluksi vapaa vauvasta! Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Jos oikeasti on tilanne, ettet halua lastasi, annat miehellesi huoltajuuden. Hän saa aivan varmasti asiat järjestymään.
Aivan varmasti? Valehteletko sinä? Et voi tietää lainkaan. Törkeää neuvoa tuolla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvahan on pari kuukautta vanha. Tiedän että et pidä tästä, mutta jos tekstisi ovat totta, erittäin todennäköisesti sinulla on synnytyksen jälkeinen masennus. Siihen tulisi hakea ulkopuolista apua.
"Tarkkaile näitä oireita:
• Jatkuvasti matala, iloton mieliala, joka kestää viikkoja eikä hellitä. Itkuisuus.
• Vaikeus vastata vauvan tarpeisiin ja viesteihin. Tämä voi näkyä vauvan itkuisuutena, mutta myös johtua siitä. Kielteiset ajatukset vauvaa kohtaan.
• Väsymys, johon nukkuminen ei helpota.
• Syömiseen ja nukkumiseen liittyvät häiriöt.
• Jatkuva ärtyisyys. Vihanpurkaukset.
• Toimintakyvyn puute.
• Epätoivon ja arvottomuuden tunteet, paniikki.
• Pakkoajatukset ja itsetuhoiset ajatukset.
• Toivottomuus tulevasta."
https://www.vauva.fi/artikkeli/raskaus/tunnista_halytysmerkit_synnytyks…
yleensä nämä lapsensa pois antaneet ovat masentuneita teinejä tai narkomaaneja, ei kuitenkaan yrittäjiä, kyllä tässää on jotain perverssiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
adoptoitu kirjoitti:
Kaikenlaiset ne voivat lapsia saada, ei jumalauta miten itsekästä! Olisit hommannut kunnon ehkäisyn. Nyt kun vastuu pitää kantaa, niin yritys menee edelle. Voin kertoa, että ei sinusta ole yrittäjäksi. Luovutat parissa kuukaudessa, kun ei se ollutkaan mitä odotit.
Anna lapsi adoptioon, niin sillä on paljon paremmat mahdollisuudet pärjätä elämässä. Adoptiovanhemmat tekevät mitä vaan lastensa puolensa.
Voin kertoa että tosta yritystoiminta-asiasta mulle tuli ihan sama mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Lapsen adoptioon antaneena voin sanoa pari asiaa. Lapsen voi antaa adoptioon vain jos molemmat biovanhemmat sitä haluaa ja allekirjoittaa adoptio paperit. Joudut myös salaamaan asian ihmisiltä koska he tuomitsevat tekosi.
Tunnen tämän provoajan tyylin jo entuudestaan. Olisiko ihan Vauvan pakkalistoilla? Sillä on aina näm samat maneerit, jossa tekeytyy itsekkääksi paskiaiseksi,kun sillä saa paljon kommentteja. Milloin on ystävätär kuolemassa ja mitä nyt sattuu mieleen tulemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh. Oli kamalaa lukea tätä. Kannattaa nyt heti hakea apua, nuo ajatukset kuulostaa masennukselta. Toisaalta itse olen lapseton juuri siksi että pelkäisin tuntevani samoin sitten. Itselläni on huono lapsuus (alkoholismia, väkivaltaa ym) , onko sinullakin?
En koe itseäni masennuteeksi. Olen vain tullut siihen tulokseen, ettei minusta ole äidiksi, enkä halua lasta pilaamaan elämääni. Tällä hetkellä kiinnostaisi yritystoiminta, mutta lapsi ei anna mahdollisuutta itseni toteuttamiseen. Kotona ei ole ollut väkivaltaa, eikä alkoholinkäyttöä. Ap
Voi vittu. Se lapsi ei ole lelu, jolla leikitään hetki ja heitetään pois kun ei leikki kiinnostakaan.
Nyt on aika ottaa vastuu, on varmaan ihan uusi sana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh. Oli kamalaa lukea tätä. Kannattaa nyt heti hakea apua, nuo ajatukset kuulostaa masennukselta. Toisaalta itse olen lapseton juuri siksi että pelkäisin tuntevani samoin sitten. Itselläni on huono lapsuus (alkoholismia, väkivaltaa ym) , onko sinullakin?
En koe itseäni masennuteeksi. Olen vain tullut siihen tulokseen, ettei minusta ole äidiksi, enkä halua lasta pilaamaan elämääni. Tällä hetkellä kiinnostaisi yritystoiminta, mutta lapsi ei anna mahdollisuutta itseni toteuttamiseen. Kotona ei ole ollut väkivaltaa, eikä alkoholinkäyttöä. Ap
Vaikka sinusta tuntuu, että et ole masentunut, sinulla saattaa olla synnytyksen jälkeinen masennus. Se on hieman eri asia kuin "normaali" masennus.
Lapsi antaa kyllä mahdollisuuden sinulle toteuttaa itseäsi. Tällä hetkellä sinusta vain tuntuu tuolta, koska oma toimintakykysi on niin rajoittunut juuri nyt. Sinusta voi tuntua, ett et saa mitään aikaiseksi. Se liittyy synnytyksen jlkeiseen masennukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh. Oli kamalaa lukea tätä. Kannattaa nyt heti hakea apua, nuo ajatukset kuulostaa masennukselta. Toisaalta itse olen lapseton juuri siksi että pelkäisin tuntevani samoin sitten. Itselläni on huono lapsuus (alkoholismia, väkivaltaa ym) , onko sinullakin?
En koe itseäni masennuteeksi. Olen vain tullut siihen tulokseen, ettei minusta ole äidiksi, enkä halua lasta pilaamaan elämääni. Tällä hetkellä kiinnostaisi yritystoiminta, mutta lapsi ei anna mahdollisuutta itseni toteuttamiseen. Kotona ei ole ollut väkivaltaa, eikä alkoholinkäyttöä. Ap
Vaikka sinusta tuntuu, että et ole masentunut, sinulla saattaa olla synnytyksen jälkeinen masennus. Se on hieman eri asia kuin "normaali" masennus.
Lapsi antaa kyllä mahdollisuuden sinulle toteuttaa itseäsi. Tällä hetkellä sinusta vain tuntuu tuolta, koska oma toimintakykysi on niin rajoittunut juuri nyt. Sinusta voi tuntua, ett et saa mitään aikaiseksi. Se liittyy synnytyksen jlkeiseen masennukseen.
Yksi masennuksen oire voi olla tuokin, että tavallaan erottaa itsensä tunteistaan ja pohtii asioita vain järjen avulla. Selkeä kriisi ap:lla joka tapauksessa on, ja se kannattaa käsitellä.
Oletko ap varma, että et pitäisi lapsesta, jos pääsisit sen hoitovastuusta ja sitoutumisesta eroon? Siis jos isä ottaisi päävastuun ja huoltajuuden, voisithan sinä olla lapsen elämässä mukana pienemmällä panoksella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh. Oli kamalaa lukea tätä. Kannattaa nyt heti hakea apua, nuo ajatukset kuulostaa masennukselta. Toisaalta itse olen lapseton juuri siksi että pelkäisin tuntevani samoin sitten. Itselläni on huono lapsuus (alkoholismia, väkivaltaa ym) , onko sinullakin?
En koe itseäni masennuteeksi. Olen vain tullut siihen tulokseen, ettei minusta ole äidiksi, enkä halua lasta pilaamaan elämääni. Tällä hetkellä kiinnostaisi yritystoiminta, mutta lapsi ei anna mahdollisuutta itseni toteuttamiseen. Kotona ei ole ollut väkivaltaa, eikä alkoholinkäyttöä. Ap
Vaikka sinusta tuntuu, että et ole masentunut, sinulla saattaa olla synnytyksen jälkeinen masennus. Se on hieman eri asia kuin "normaali" masennus.
Lapsi antaa kyllä mahdollisuuden sinulle toteuttaa itseäsi. Tällä hetkellä sinusta vain tuntuu tuolta, koska oma toimintakykysi on niin rajoittunut juuri nyt. Sinusta voi tuntua, ett et saa mitään aikaiseksi. Se liittyy synnytyksen jlkeiseen masennukseen.
Minua ei alun alkujaankaan kiinnostanut lapsi ja ikävä kyllä pitää todeta, että synnytyksen jälkeen tunnen pitkälti samoin. Koen vastuulliseksi kuitenkin sijoittaa lapsen sellaiseen ympäristöön, josta hän saa kaiken mitä tarvitsee. Olkoonkin se sitten itsekkyyttä tai "synnytyksenjälkeistä masennusta". Minusta se on suurin rakkaudenosoitus, jonka voin lapselleni tarjota. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä olen sitä mieltä, että ota yhteyttä sosiaalityöntekijään ja pyydä ainakin keskustelu apua. Hän osaa kertoa miten etenet ja mitä viahtoehtoja sinulla on. On mahdollista, että sinulla on masennus, mutta mahdollista on myös, ettei äidinrakkautesi koskaan herää, kun lasta et halunnut missään vaiheessa ja sinut siihen painostettiin.
Minusta on parempi, että teet adoptio päätöksen tai isälle yksinhuoltajuus päätöksen nyt, etkä puolen vuoden päästä. Puolen vuoden päästä vauva on jo niin iso, että muistaa sinut ja osaa kaivata sinua, jos olet hänen pääsääntöinen hoitajansa. Kyllä hän nytkin jo muistaa, mutta vielä on helpompaa oppia elämään isänsä kanssa tai täysin uusien vanhempien kanssa. Se on helpompaa lapselle vielä nyt.
Kiitos. Tämä oli varmaan ensimmäinen järkevä kommentti koko keskusteluun. Ap
Soita heti maantaina. Jos viikonloppuna kuitenkin tulee tunne, ettet jaksa sinne asti, puhu ensin lapsen isän kanssa, josko hän hoitaisi ja ottaisi vastuun. Jos tämä ei onnistu, silloin voit soittaa päivystävälle sosiaalityöntekijälle, en tiedä mitä sitten tapahtuu, mutta ilmeisesti tehdään kiireellinen sijoitus välittömästi. Olisi siis parempi että mies huolehtisi ainakin sinne maanantaille asti, saat varmasti akuutti ajan kun kerrot harkitsevasi lapsen pois antamista. Hyvä, että puhut tästä nyt etkä sitten kun lapsi on 2v ja kiintynyt sinuun jo todella paljon.
Vierailija kirjoitti:
Toimintaohjeet ap:lle:
1. Sanot miehellesi, että haluat vauvasta eroon ja että olet aivan tosissasi.
2. Kysyt mieheltä, että haluaako hän ottaa vauvan yksinhuoltajuuden. Muista korostaa, että et ole vauvaa miehesi puolesta missään vaiheessa hoitamassa jos hän pyytää.
3a. Jos mieskään ei halua vauvaa niin maanantaina soitto vaikka neuvolaan ja kysyt jotain sosiaalipuolen yhteyshenkilöä. Pysy kovana, jos sulle yritetään sanoa, että oot varmaan vaan masentunut jne.
3b. Jos miehesi haluaa pitää vauvan niin alat katsella omas kämppää jo heti ja maanantaina soitto kunnan viranomaisille, jotka hoitaa näitä huoltajuusasioita niin saatte nopeasti huoltajuuden isälle.
Jos kaikki menee hyvin voit olla jo jouluksi vapaa vauvasta! Tsemppiä!
Kiitos, ihan oikeasti. Ap
Kuinka vanha lapsi on? Jos on vielä pieni, niin kiintyminen voi kestää aikansa ja varsinkin väsymys ja vauvan sitovuus voi vaikuttaa siihen, että kaipaat vain omaa itsenäistä elämää ja uraa. Se ei tarkoita, ettet vielä rakastaisi lastasi. Sinuna menisin neuvolan psykologille juttelemaan. Kuinka paljon isä hoitaa lasta? Mitä jos sinä menisit töihin ja isä jäisi hoitamaan lasta, voisi teidän tapauksessa olla hyvä asia. Saisit etäisyyttä ja voit vielä yllättyä, että haluatkin pitää lapsen.
Jos lapsi on isompi ja olet kaikin puolin varma, ettet ikinä tule rakastamaan lastasi, niin on sinun pitäisi antaa lapsi miehellesi. Jos hän ei halua olla yksinhuoltaja, niin sitten lapsi adoptioon. Lapselle löytyy varmasti rakastavat vanhemmat. Vaikka adoptio on iso asia ja ei niin helppoa lapsellekaan, niin rakkaudettomassa kodissa kasvaminen on vielä pahempaa. Jokainen lapsi ansaitsee rakkautta ja välittävän vanhemman/vanhemmat.
Mutta mietin, jos on kyseessä vauva, niin kyse saattaa olla ihan siitä, että et ole vielä kiintynyt vauvaan ja tarvitset miestäsi (ja muita apuun?) hoitamaan vauvaa ja tilaa tehdä myös omia juttuja. Lapsi ei tarkoita, ettet voi perustaa yritystä tai tehdä omia juttuja. Mutta kenenkään pää ei kestä olla yksin kotona pienen vauvan kanssa, jos on yksin vastuussa hänestä ja mies tekee pitkää päivää muualla. (kuulisitpa ihan juttuja äideiltä, jotka ovat halunneet ja haluavat lapsensa...). Ja sit kun vielä et ole halunnut lasta, niin ei ihme, että sulla on tuollaisia ajatuksia!
Vedä henkeä ja keskustelkaa miehen kanssa arjen jakamisesta ja tunteista. Antakaa ajan kulua (esim puol vuotta) ja katsokaa sitten tilannetta.
Tsemppiä!