Lue keskustelun säännöt.
Tahdon antaa vauvan pois
16.12.2017 |
Tulin vahingossa raskaaksi, kun ehkäisy petti. Mies oli onnensa kukkuloilla, kun meille on vihdoin tulossa perheenlisäystä. Itse mietin vielä pitään aborttia, mutta tuntui, että joka puolelta tuli painostusta. Lähipiiri oli tuntunut kovasti odottaneen, että meille tulisi lapsi ja moni ystävä ja sukulainen kuittasi ajatukseni äitiydestä höpöhöpönä ja sanoivat, että oma lapsi on eri juttu, siihen kiintyy eri tavalla, äidinrakkaus on suurinta maailmassa ja kaikki asiat järjestyvät sitten. Raskauden aikana oli ylämäkeä ja alamäkeä, mutta elin siinä uskossa, että kontakti omaan lapseen syveni sitten. Raskaus ällötti, kun ei hallinnut omaa kroppaansa.
Synnytys oli helvettiä enkä halua kokea sitä enää ikinä uudestaan. Tuntui, ettei keho olisi ollut omani. Nyt parin kuukauden perusteella on pakko sanoa, että lapsi ei kiinnosta sitten pätkääkään, enkä halua olla sen lähellä. Tuntuu, että se on vain tiellä elämässäni ja estää minua pyrkimästä todellisia päämääriä kohti. Aioin perustaa yrityksen, mutta kasvava lapsi tulee syömään säästöt ja kaiken ajan. Mieheni on jo pienyrittäjä. Minusta tuntuu, etten kykene asettamaan 18 vuodeksi etusijalle olentoa, joka ei kiinnostanut alkuunkaan. Lapsen myötä, olen ajatellut, että tällaistako paskaa se loppuelämä tulee olemaan: sitä, että joku on sinusta riippuvainen ja jolle pitää kaikki tehdä valmiiksi. Tiesin kyllä, että vastuuta tulee olemaan, mutta kuvittelin pystyväni siihen, mihin miljoonat muutkin naiset ovat pystyneet ennen minua.
Mies on helvetin loukkaantunut, kun kuvitteli raskausajan muuttaneen mieltäni. Mies on nyt pohtinut, että mikä vika hänessä ja parisuhteessamme on. Hän on myös sanonut, että jos annan lapsen pois, ei halua olla enää tekemisissä kanssani. Toisaalta hän joutuisi jättämään yritystoimintansa kokonaan tauolle, jos haluasi lapsen huoltajuuden, enkä usko, että on valmis tekemäänkään niin. Yritys ei ole vielä varmalla pohjalla.
Kauanko tässä kannattaa enää kokeilla äitileikkiä? Miten adoptio hoidetaan, jos toinen vanhemmista vastustaa sitä? Kuinka kerrotaan isovanhemmille, että ei tästä tullutkaan mitään ja tämä on varmaan ensimmäinen ja viimeinen joulu lapsen kanssa? Tällaisia kevyitä joulumietintöjä.
Kommentit (211)
Sinä voit luopua huoltajuudestasi milloin tahansa ja mies sitten päättää ottaako lapsen huoltajuuden ja sinä maksat elarit vai päättääkö mies myös luopua lapsesta ja se laitetaan adoptioon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh. Oli kamalaa lukea tätä. Kannattaa nyt heti hakea apua, nuo ajatukset kuulostaa masennukselta. Toisaalta itse olen lapseton juuri siksi että pelkäisin tuntevani samoin sitten. Itselläni on huono lapsuus (alkoholismia, väkivaltaa ym) , onko sinullakin?
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen pohtinut vauvan ensi viikkoina ihan samaa, vaikka vauva oli erittäin toivottu. Oletko nyt aivan varma, vaikka jossain vaiheessa helpottaa ja olet vähemmän sidottu? Ei se äidinrakkaus aina heti herää, varsinkin kun lapsi vaan vaatii ja vaatii ja huutaa.
Tämä lapsi ei ole missään vaiheessa ollut toivottu. Huostaanottolukuja katsellessa on vaikea uskoa että kaikkien äidinrakkaus heräisi yllättäen jossain vaiheessa.
Lapsella on kaksi huoltajaa, joten adoptio tuskin on vaihtoehto. Luovut vain omasta huoltajuudestasi. Sitä miehesi ei voi estää. Mies sitten päättää yksin, miten toimii lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Huh. Oli kamalaa lukea tätä. Kannattaa nyt heti hakea apua, nuo ajatukset kuulostaa masennukselta. Toisaalta itse olen lapseton juuri siksi että pelkäisin tuntevani samoin sitten. Itselläni on huono lapsuus (alkoholismia, väkivaltaa ym) , onko sinullakin?
En koe itseäni masennuteeksi. Olen vain tullut siihen tulokseen, ettei minusta ole äidiksi, enkä halua lasta pilaamaan elämääni. Tällä hetkellä kiinnostaisi yritystoiminta, mutta lapsi ei anna mahdollisuutta itseni toteuttamiseen. Kotona ei ole ollut väkivaltaa, eikä alkoholinkäyttöä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse jättäisin vauvan jonkun varakkaan ihmisen asunnon oven eteen.
Jos oikeasti on tilanne, ettet halua lastasi, annat miehellesi huoltajuuden. Hän saa aivan varmasti asiat järjestymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on kaksi huoltajaa, joten adoptio tuskin on vaihtoehto. Luovut vain omasta huoltajuudestasi. Sitä miehesi ei voi estää. Mies sitten päättää yksin, miten toimii lapsen kanssa.
Käytännössä siis pilaan miehen alkavan yritystoiminnan ja hän tulee vihaamaan minua. Olisi ollut helpompaa tehdä abortti ja erota. Mies siis tuskin olisi kestänyt aborttia ja ero olisi tullut. Nyt ero on tulossa näköjään riippumatta siitä, minkälaiseen ratkaisuun päädytään. Ap
Kysy niiltä sukulaisilta, että otatteko vauvan, kun he sitä enemmän hinkusivat kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odota ja kärvistele edes siihen asti, että lapsi on 6 tai 9 kk? Vie lapsi päivähoitoon ja ala toteuttaa ammatillisia haaveitasi. Jos vielä senkin jälkeen tuntuu, että haluat oikeasti tehdä peruuttamattoman päätöksen ja antaa lapsen kokonaan pois, niin sitten teet.
Vierailija kirjoitti:
Odota ja kärvistele edes siihen asti, että lapsi on 6 tai 9 kk? Vie lapsi päivähoitoon ja ala toteuttaa ammatillisia haaveitasi. Jos vielä senkin jälkeen tuntuu, että haluat oikeasti tehdä peruuttamattoman päätöksen ja antaa lapsen kokonaan pois, niin sitten teet.
Onko päivähoito nykyään lasten kaatopaikka? Ei ihme, että Suomen nuoriso on ihan kujalla, mikäli suurin osa ajattelee näin. Eikö parempi vaihtoehto ole, että lapsi saisi rakastavat vanhemmat, jotka oikeasti välittää? Minä en sitä rakkautta pysty antamaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lapsi ole noin sitova koko 18 vuotta. Jos kykenisit siirtämään yrityshaaveitasi vuoden tai kaksi, niin siinä vaiheessa lapsi on jo vähemmän riippuvainen juuri sinusta. Voit laittaa lapsen hoitoon ja aloittaa yrityksesi silloin. Vastaavasti voit ehdottaa miehelle sopimusta, että hän yrittää nyt vakiinnuttaa yrityksensä toiminnan ja ottaa lapsesta suuremman vastuun vuoden päästä. Mies ilmeisesti muutenkin on enemmän innoissaan lapsesta, joten voit vaatia häntä ottamaan asiasta vastuuta. Ei se niinkään mene, että mies laittaa aivan kaiken aikansa yrityksensä pystyttämiseen ja sinä hoidat lapsen yksin. Ihan samalla tavalla asia on miehen päätös: haluaako hän huolehtia lapsesta ja siirtyä yrityksestään helpompiin palkkatöihin, vai luopua lapsesta?
Koita sisäistää, että koko raskauden ja vauvan ensimmäisten kuukausien ajan sinun hormonitoiminta on täysin vinksallaan ja muuttunut, mikä vaikuttaa suoraan mielialaasi ja tunteisiisi. Odota siis vaikka puoli vuotta tai vuosi vielä, että meno tasaantuu. Ehdottomasti mene puhumaan tunteistasi jonnekin, koska tarvitset apua ajatustesi setvimiseen joka tapauksessa, ja mahdollisesti saatat kärsiä masennuksesta.
Jos miehesi työ ja yritystoiminta kiilaa tärkeysjärjestyksessä oman lapsen ja isyyden ohi niin lapsi todennäköisesti pyritään sijoittamaan jollekin lähisukulaiselle.
Ei sinulla ole enää mitään menetettävää, ero on tulossa joka tapauksessa. Sanot miehelle miten asia on omalta kohdaltasi ja silloin pallo on hänellä. Joko alkaa isäksi tai tekee kuten sinä. Jos tekee kuten sinä niin hänen vihallaan ei ole mitään oikeaa merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt oikein usko, että sitä yritystä olisi kiva pyöritää tietäen, että oma lapsi on nyt toisten oma.
Vaikuttaa, että lapsen isä lapsen haluaisi, joten saa aivan varmasti järjestettyä lastenhoitoapuakin yksinhuoltajana. On näitä tukiperheitä ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on kaksi huoltajaa, joten adoptio tuskin on vaihtoehto. Luovut vain omasta huoltajuudestasi. Sitä miehesi ei voi estää. Mies sitten päättää yksin, miten toimii lapsen kanssa.
Käytännössä siis pilaan miehen alkavan yritystoiminnan ja hän tulee vihaamaan minua. Olisi ollut helpompaa tehdä abortti ja erota. Mies siis tuskin olisi kestänyt aborttia ja ero olisi tullut. Nyt ero on tulossa näköjään riippumatta siitä, minkälaiseen ratkaisuun päädytään. Ap
No itse päätät. Joko ilmeisesti vauva pilaa sun elämän tai sitten miehesi. Miksi kumpikaan olisi yhtään sen reilumpi asetelma? Jos mies tosissaan myös kokee, että yksinhuoltajana elämä olisi pilalla, niin ehkä sitten se lapsi on annettava adoptioon. Mutta en oikein ymmärrä, että miten se mies niin kovasti halusi lasta, muta ei sitten olekaan halukas huolehtimaan hänestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odota ja kärvistele edes siihen asti, että lapsi on 6 tai 9 kk? Vie lapsi päivähoitoon ja ala toteuttaa ammatillisia haaveitasi. Jos vielä senkin jälkeen tuntuu, että haluat oikeasti tehdä peruuttamattoman päätöksen ja antaa lapsen kokonaan pois, niin sitten teet.
Onko päivähoito nykyään lasten kaatopaikka? Ei ihme, että Suomen nuoriso on ihan kujalla, mikäli suurin osa ajattelee näin. Eikö parempi vaihtoehto ole, että lapsi saisi rakastavat vanhemmat, jotka oikeasti välittää? Minä en sitä rakkautta pysty antamaan. Ap
Sulle ei siis kelpaa mikään kuten ei Porvoossa yleensäkään. Sait edellä oikein hyvän neuvon, jonka mukaan iso osa suomalaisista perheistä elää. Tarhan kutsuminen kaatopaikaksi loukkaa niin vanhempia kuin hoitopaikkaa. Useimmat jatkavat elämää normaalisti vanhemmiksi tultuaan eikä se ole pois rakkaudesta lasta kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odota ja kärvistele edes siihen asti, että lapsi on 6 tai 9 kk? Vie lapsi päivähoitoon ja ala toteuttaa ammatillisia haaveitasi. Jos vielä senkin jälkeen tuntuu, että haluat oikeasti tehdä peruuttamattoman päätöksen ja antaa lapsen kokonaan pois, niin sitten teet.
Onko päivähoito nykyään lasten kaatopaikka? Ei ihme, että Suomen nuoriso on ihan kujalla, mikäli suurin osa ajattelee näin. Eikö parempi vaihtoehto ole, että lapsi saisi rakastavat vanhemmat, jotka oikeasti välittää? Minä en sitä rakkautta pysty antamaan. Ap
Jos haluat tosissaan panostaa yritykseesi, pakkohan se lapsi on hoitoon saada. Ei päivähoito lapsia pidä 24 tuntia vuorokaudessa, vaan työpäiväsi ajan. Pointti on se, että katso vielä puoli vuotta eteenpäin ja tee lopullinen päätös vasta sitten. Johan siinä kenellä tahansa pää hajoaa, kun vauva on riippuvainen ja seurassasi kellon ympäri.
Miksi apn kaltaiset kokemukset aina leimataan masennukseksi? Sama kuin jos henkilön heittäisi ihan satunnaiseen ammattiin ilman irtisanoutumismahdollisuutta, ja kun hän ei olisikaan hommaan soveltuva ja tyytyväinen, sanottaisiin vaan että "olet masentunut, ei ole mahdollista että tämä ei vain sovi sinulle".
Jos mieskään ei halua huoltajuutta, on hänen turha syyllistää aptä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odota ja kärvistele edes siihen asti, että lapsi on 6 tai 9 kk? Vie lapsi päivähoitoon ja ala toteuttaa ammatillisia haaveitasi. Jos vielä senkin jälkeen tuntuu, että haluat oikeasti tehdä peruuttamattoman päätöksen ja antaa lapsen kokonaan pois, niin sitten teet.
Onko päivähoito nykyään lasten kaatopaikka? Ei ihme, että Suomen nuoriso on ihan kujalla, mikäli suurin osa ajattelee näin. Eikö parempi vaihtoehto ole, että lapsi saisi rakastavat vanhemmat, jotka oikeasti välittää? Minä en sitä rakkautta pysty antamaan. Ap
Jos haluat tosissaan panostaa yritykseesi, pakkohan se lapsi on hoitoon saada. Ei päivähoito lapsia pidä 24 tuntia vuorokaudessa, vaan työpäiväsi ajan. Pointti on se, että katso vielä puoli vuotta eteenpäin ja tee lopullinen päätös vasta sitten. Johan siinä kenellä tahansa pää hajoaa, kun vauva on riippuvainen ja seurassasi kellon ympäri.
Luuletko, että se jaksaminen on yhtään paremmalla pohjalla, vaikka vauva olisikin hoidossa ja sitä yritystä alettaisiin perustamaan? Taitaa pikemminkin olla päinvastoin, kun joutuu joka tapauksessa stressaamaan yrityksestä JA vauvasta. Ap
Minäkin olen pohtinut vauvan ensi viikkoina ihan samaa, vaikka vauva oli erittäin toivottu. Oletko nyt aivan varma, vaikka jossain vaiheessa helpottaa ja olet vähemmän sidottu? Ei se äidinrakkaus aina heti herää, varsinkin kun lapsi vaan vaatii ja vaatii ja huutaa.