Lue keskustelun säännöt.
Tahdon antaa vauvan pois
16.12.2017 |
Tulin vahingossa raskaaksi, kun ehkäisy petti. Mies oli onnensa kukkuloilla, kun meille on vihdoin tulossa perheenlisäystä. Itse mietin vielä pitään aborttia, mutta tuntui, että joka puolelta tuli painostusta. Lähipiiri oli tuntunut kovasti odottaneen, että meille tulisi lapsi ja moni ystävä ja sukulainen kuittasi ajatukseni äitiydestä höpöhöpönä ja sanoivat, että oma lapsi on eri juttu, siihen kiintyy eri tavalla, äidinrakkaus on suurinta maailmassa ja kaikki asiat järjestyvät sitten. Raskauden aikana oli ylämäkeä ja alamäkeä, mutta elin siinä uskossa, että kontakti omaan lapseen syveni sitten. Raskaus ällötti, kun ei hallinnut omaa kroppaansa.
Synnytys oli helvettiä enkä halua kokea sitä enää ikinä uudestaan. Tuntui, ettei keho olisi ollut omani. Nyt parin kuukauden perusteella on pakko sanoa, että lapsi ei kiinnosta sitten pätkääkään, enkä halua olla sen lähellä. Tuntuu, että se on vain tiellä elämässäni ja estää minua pyrkimästä todellisia päämääriä kohti. Aioin perustaa yrityksen, mutta kasvava lapsi tulee syömään säästöt ja kaiken ajan. Mieheni on jo pienyrittäjä. Minusta tuntuu, etten kykene asettamaan 18 vuodeksi etusijalle olentoa, joka ei kiinnostanut alkuunkaan. Lapsen myötä, olen ajatellut, että tällaistako paskaa se loppuelämä tulee olemaan: sitä, että joku on sinusta riippuvainen ja jolle pitää kaikki tehdä valmiiksi. Tiesin kyllä, että vastuuta tulee olemaan, mutta kuvittelin pystyväni siihen, mihin miljoonat muutkin naiset ovat pystyneet ennen minua.
Mies on helvetin loukkaantunut, kun kuvitteli raskausajan muuttaneen mieltäni. Mies on nyt pohtinut, että mikä vika hänessä ja parisuhteessamme on. Hän on myös sanonut, että jos annan lapsen pois, ei halua olla enää tekemisissä kanssani. Toisaalta hän joutuisi jättämään yritystoimintansa kokonaan tauolle, jos haluasi lapsen huoltajuuden, enkä usko, että on valmis tekemäänkään niin. Yritys ei ole vielä varmalla pohjalla.
Kauanko tässä kannattaa enää kokeilla äitileikkiä? Miten adoptio hoidetaan, jos toinen vanhemmista vastustaa sitä? Kuinka kerrotaan isovanhemmille, että ei tästä tullutkaan mitään ja tämä on varmaan ensimmäinen ja viimeinen joulu lapsen kanssa? Tällaisia kevyitä joulumietintöjä.
Kommentit (211)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odota ja kärvistele edes siihen asti, että lapsi on 6 tai 9 kk? Vie lapsi päivähoitoon ja ala toteuttaa ammatillisia haaveitasi. Jos vielä senkin jälkeen tuntuu, että haluat oikeasti tehdä peruuttamattoman päätöksen ja antaa lapsen kokonaan pois, niin sitten teet.
Onko päivähoito nykyään lasten kaatopaikka? Ei ihme, että Suomen nuoriso on ihan kujalla, mikäli suurin osa ajattelee näin. Eikö parempi vaihtoehto ole, että lapsi saisi rakastavat vanhemmat, jotka oikeasti välittää? Minä en sitä rakkautta pysty antamaan. Ap
Sulle ei siis kelpaa mikään kuten ei Porvoossa yleensäkään. Sait edellä oikein hyvän neuvon, jonka mukaan iso osa suomalaisista perheistä elää. Tarhan kutsuminen kaatopaikaksi loukkaa niin vanhempia kuin hoitopaikkaa. Useimmat jatkavat elämää normaalisti vanhemmiksi tultuaan eikä se ole pois rakkaudesta lasta kohtaan.
Monella tuntuu olevan sellainen mentaliteetti, että tarha saa hoitaa sen varsinaisen kasvatuksen. Lapsia viedään tarhaan yhä nuorempana, niin kyllä se vaikuttaa siltä, että vastuu ei kiinnosta. Suoraan sanottuna ei kiinnosta minuakaan ja siksi katson, että parempi vaihtoehto on vanhemmat, joita kiinnistaa. Juuri uutisoitiin, että lasten mielenterveysongelmat ovat entistä yleisempiä. Olisikihan varhainen tarhaanvienti korreloitavissa? Eihän eläimiäkään ns. saisi vierottaa emosta liian aikaisin. Ihminen on yhtälailla eläin. Ap
Sori vaan ap, mutta en oikein usko sun juttuun. Taidat vain olla joku vela-propagandisti, joka haluaa herätellä kokemuksellaan ihmisiä "äitiyden kauheuteen". Et muka välitä lapsesta ja kuitenkin paasaat antaumuksella siitä, miten tarha on paha ja miten vastuuta pitisi kantaa. Ei sovi yhteen.
Todellisuudessa yrityksen perustaminen + vauva eivät sulje toisiaan pois. Myös varmasti isä arvottaa lapsen siten, ettei anna lasta pois. AInahan voisit erota ja lähteä, selviisit elareiden maksamisella. Mutta todellisuus lienee kuitenkin, että olet keksinyt kaiken päästäsi.
Tiedätkö, velatkin kuulee uutisia miten tarhat pilaa lapset joka tuutista, varsinkin täällä palstalla varhainen tarhaan vienti on lähes saatanan teko. Velat myös tietää, että lasta pitää rakastaa ja kasvattaa tai niiden elämä on pilalla jo pienenä. Minä olen itsekin antanut lapseni adoptioon, kun miehen painostuksesta pidin ja miestä ei lopulta kiinnostanut pätkääkään eikä tapellut edes vastaan tai halunnut yksinhuoltajuutta ja itse vihasin äitiyttä. Ei herännyt äidin vaistot. En kyennyt vastaamaan lapsen tarpeisiin todella. Kun lapsi heitti itkemästä ja heti pois sylistä. Lapsi oli 2kk, kun annoin adoptioon etten kasvata tänne yhtä mentaalitapausta lisää, koska minä en yksinkertaisesti ole pätevä vastaamaan toisesta ihmisestä tai osaa kasvattaa siitä muuta kuin ongelmanuoren. Adoptiovanhemmat tietää mun nimen ja lapselle voi kertoa kuka olen, jos hän haluaa kuulla, mutta toivottavasti on niin onnellinen ettei edes yritä etsiä mua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin Ap,ymmärrän tunteesi.Uskon,että itselläni voisi käydä samoin.Missään tapauksessa en myöskään tuomitse sinua.
Et voi ajatella miehesi yritystä,se ei ole ykkösprioriteettisi.Tärkeintä on päättää miten toimit vauvan kanssa.Miehesi vaikuttaa haluavan lapsensa joten hän ottanee huoltajuuden.On yksinhuoltajuus muillakin yrittäjillä onnistunut.Tämä olisi varmaan paras vaihtoehto lapselle.
Rohkaisen sinua tekemään päätöksiä.Lapsen etu on olla lapsena vanhemmalle joka hänet haluaa.Turha ajatella muuta kuin lasta ja itseäsi jos haluat luopua huoltajuudesta.Sukulaiset yms.vain vaikeuttaa muuten asioita.
Toivottavasti kaikki järjestyy.Ei tämä ole mikään rikos,kyllä lapsellasi edelleen on täydet mahdollisuudet onnelliseen elämään.Sinullakin on oikeus siihen.
Rikkaat hoitakoon kirjoitti:
Itse jättäisin vauvan jonkun varakkaan ihmisen asunnon oven eteen.
Ihan validi vaihtoehto, jos asuu jossain Zimbabwessa, tosin sielläkin lapsi on varmaan rekisteröity johonkin väestötietojärjestelmään.
Älä välitä tuomitsijoista!
Kun isä haluaa lapsen, laittakoot yrityksen tauolle ja pitäkööt lapsen. Minusta parempi kuin vieraalle adoptointi. Säilyy yhteys myös sukuun.
Kuulostaa kyllä tosi vastenmieliseltä suvulta, kun painostavat lapsen pitämiseen, sun ja miehen päätös, ei suvun eikä kaverien. KUKAAN ei voi tietää, miten toinen kokee raskauden, synnytyksen ja lapsenhoidon. Ei voi luulla, että jos itse rakastaa omaa lastaan, kaikki muutkin rakastavat. Miksi mies kertoi raskaudesta heti ulkopuolisille.
Puhuisin vakavasti miehen kanssa, että hän pitäisi lapsen ensisijaisena vanhempana. Lapsi ei tosiaankaan tartte biologista äitiä yhtään mihinkään, jos ei imetä. Sen sijaan lapsi tarvitsee sitoutuvan, turvallisen hoivasuhteen. Jos mies haluaa lapsen, luulisi olevan itsestäänselvää, että yrityksestä luopuu, vaikka sekin on lapsi tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on kaksi huoltajaa, joten adoptio tuskin on vaihtoehto. Luovut vain omasta huoltajuudestasi. Sitä miehesi ei voi estää. Mies sitten päättää yksin, miten toimii lapsen kanssa.
Käytännössä siis pilaan miehen alkavan yritystoiminnan ja hän tulee vihaamaan minua. Olisi ollut helpompaa tehdä abortti ja erota. Mies siis tuskin olisi kestänyt aborttia ja ero olisi tullut. Nyt ero on tulossa näköjään riippumatta siitä, minkälaiseen ratkaisuun päädytään. Ap
Mitä hemmettiä? Sä olet tarkoituksellisesti hankkinut ei-toivotun lapsen ja aiot nyt aiheuttaa lapselle pahimman mahdollisen trauman hylkäämällä hänet, ja sun suurin huoli on että mies tulee vihaamaan sinua? Tässä on kyse vähän isommista asioista kuin teidän avioerosta, avuttoman vauvan kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on kaksi huoltajaa, joten adoptio tuskin on vaihtoehto. Luovut vain omasta huoltajuudestasi. Sitä miehesi ei voi estää. Mies sitten päättää yksin, miten toimii lapsen kanssa.
Käytännössä siis pilaan miehen alkavan yritystoiminnan ja hän tulee vihaamaan minua. Olisi ollut helpompaa tehdä abortti ja erota. Mies siis tuskin olisi kestänyt aborttia ja ero olisi tullut. Nyt ero on tulossa näköjään riippumatta siitä, minkälaiseen ratkaisuun päädytään. Ap
Mitä hemmettiä? Sä olet tarkoituksellisesti hankkinut ei-toivotun lapsen ja aiot nyt aiheuttaa lapselle pahimman mahdollisen trauman hylkäämällä hänet, ja sun suurin huoli on että mies tulee vihaamaan sinua? Tässä on kyse vähän isommista asioista kuin teidän avioerosta, avuttoman vauvan kannalta.
Mitä hemmettiä itelles vaan?? Eiköhän "hylkäämistä" pahempi trauma tulis siitä että kasvais semmosen äidin kanssa joka ei rakasta vähääkään (minkä ymmärrän btw täysin, en itsekään rakastaisi tai edes välittäisi) kuin siitä että annetaan beibi perheeseen jossa rakastetaan? Tai vaikka yksistään rakastavan isän huollettevaksi.
Turha enää kommentoida. Ap on jo sammunu kuset housuissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vahingossa raskaaksi? Onneksi yrityksesi perustaminen jäi aikomukseksi. Jos et pysty hanskaamaan elämääsi siviilissä, et pysty sitä taatusti tekemään yritysmaailmassa. En haluaisi tuollaiselle työntekijäksi enkä asiakkaaksi, hanskat naulaan heti kättelyssä. Morjens!
Jos miehen yritys pyörii edes kohtalaisen menestyksekkäästi, miehellä ei ole mitään vaikeuksia löytää uutta naista itselleen hoitamaan joko naisen tai heidän yhteisten lasten sivussa sinunkin lastasi. Eli lapsi isälleen, asiat järjestyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka olisikin provo, niin elämässä nyt vaan voi käydä myös näin. Hae apua neuvolasta, sos. työntekijältä yms. mahdollisimman pian. Pääset juttelemaan asiantuntijoiden kanssa tilanteessa ja voit miettiä mikä olisi paras ratkaisu tilanteelle. Älä jää pitkään kärvistelemään tai odottamaan mitään vuosia koska tilanne voi pahentua.
Minulla äidin rakkaus heräsi myös vasta joskus ristiäisten jälkeen ja ahdisti että mikä minussa on vikana ja tätäkö tämä on. Sitten jossain kohti asia muuttui ja nyt kun poika on yli vuoden en voi edes ymmärtää kuinka paljon häntä rakastan. Ei kaikille näin ehkä käy, mutta vielä en sinuna luovuttaisi. :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla äidin rakkaus heräsi myös vasta joskus ristiäisten jälkeen ja ahdisti että mikä minussa on vikana ja tätäkö tämä on. Sitten jossain kohti asia muuttui ja nyt kun poika on yli vuoden en voi edes ymmärtää kuinka paljon häntä rakastan. Ei kaikille näin ehkä käy, mutta vielä en sinuna luovuttaisi. :-)
Ja vielä lisäyksenä meillä raskaus oli toivottu ja yritetty mutta silti raskausaika oli mielestäni varsin vastenmielinen, kuten myös tätä seuraavaa odottaessa. Myöskään imetys ei tuntunut hyvältä tai luontevalta mutta nyt tosiaa en voisi kuvitellakaan elämää ilman ihanaa poikaani.
Ota yhteyttä Pelastakaa Lapset ry:n aluetoimistoon (googleta pelastakaalapset.fi) ja pyydä saada sijaiskoti lapsellesi pidemmäksi aikaa, kunnes haluat lapsesi takaisin kotiin. Sinulla ja puolisollasi on lapsen tapaamisoikeus ja hyvä sijaiskoti on todella hyvä ratkaisu lapselle, sillä on paljon lapsettomia pariskuntia, jotka toivovat lasta, edes määräajaksi. Muista toimia nopeasti, ettet vahingoita lasta katkeruudellasi ja välinpitämättömyydelläsi. Kun olet saanut lapsen sijaisperheeseen, voit toteuttaa unelmasi omasta yrityksestä hyvällä omallatunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on kaksi huoltajaa, joten adoptio tuskin on vaihtoehto. Luovut vain omasta huoltajuudestasi. Sitä miehesi ei voi estää. Mies sitten päättää yksin, miten toimii lapsen kanssa.
Käytännössä siis pilaan miehen alkavan yritystoiminnan ja hän tulee vihaamaan minua. Olisi ollut helpompaa tehdä abortti ja erota. Mies siis tuskin olisi kestänyt aborttia ja ero olisi tullut. Nyt ero on tulossa näköjään riippumatta siitä, minkälaiseen ratkaisuun päädytään. Ap
Mitä hemmettiä? Sä olet tarkoituksellisesti hankkinut ei-toivotun lapsen ja aiot nyt aiheuttaa lapselle pahimman mahdollisen trauman hylkäämällä hänet, ja sun suurin huoli on että mies tulee vihaamaan sinua? Tässä on kyse vähän isommista asioista kuin teidän avioerosta, avuttoman vauvan kannalta.
Mitä hemmettiä itelles vaan?? Eiköhän "hylkäämistä" pahempi trauma tulis siitä että kasvais semmosen äidin kanssa joka ei rakasta vähääkään (minkä ymmärrän btw täysin, en itsekään rakastaisi tai edes välittäisi) kuin siitä että annetaan beibi perheeseen jossa rakastetaan? Tai vaikka yksistään rakastavan isän huollettevaksi.
Lapselle on valtava trauma menettää yhtäkkiä vauvaiässä se, joka on hänestä ensisijaisesti huolehtinut. Ap tuomitsee vauvan loppuelämän. Mutta viestini oli reaktio tuohon, että ap huolehtii tuossa tilanteessa siitä, vihaako miehensä häntä. Mielestäni äärimmäisen itsekästä.
Täällä porukka tekopyhänä kauhistelee. Näin voi ihan oikeasti käydä, jos lapsia haluamaton niitä kuitenkin päätyy tekemään. Ei ole mitään maagista äidinvaistoa joka kaikille ilmaantuu kuin tyhjästä.
Olkoon provo tai ei mutta näitä tarinoita on maamme pullollaan. Te samat täällä tuomitsette ap:n mutta kuitenkin vastustatte aborttia ja yritätte velaketjuissa käännyyttää heitä. Minä aivan satavarmasti kokisin lasta kohtaan samoin kuin ap mikäli olisin samassa tilanteessa. Siksi onkin varma ehkäisy käytössä, ettei näin pääse ikinä tapahtumaan. Kaikista ei ole vanhemmiksi eikä tarvikaan olla. Ap kuitenkin yrittää miettiä lapsen parasta ja se on rakkauden teko. Ei häntä voi kylmäksi syyttää.
Ette kai usko tähän huonoon provoon?
Ap suunnittelee yritystoimintaa, eikä osaa sijoittaa suunnitelmiinsa raskautta ja äitiyslomaa. Lapsikin on muiden päätös. Hoh hoi, epäuskottavaa.
Huh. Toivottavasti tämä pieni ihme löytää vanhemmat(/vanhemman), jotka rakastavat häntä ehdoitta, suojelevat häntä ja huolehtivat hänestä lämmöllä, kuten hän ansaitseekin <3 mikä tahansa muu vaihtoehto on liian surullinen. Toivottavasti sinä ensi kerralla muistat huolehtia ehkäisystä tarkkaan, jotta et enää tuhoa pienen ihmisen alkua kylmällä kodilla.
Jos tämä ei ole provo, niin kuvottavaa luettavaa. Voi olla, että vauva ei ole haluttu, mutta hän nyt kuitenkin on olemassa. Vauvan hyvinvointi on nyt prio yksi. Ei sinun tai miehesi yritys, ei isovanhempien painostus, ei edes sinun itsesäälissä märehtimisesi.
En hetkeäkään epäile, että kaikilla ei äidinrakkaus syty välittömästi tai ollenkaan. Silti sinun ja miehesi on nyt vauvasta huolehdittava ja annettava hänelle vaikka sitten pakotetusti rakkauden kaltaista tunnetta.
Adoptio ei tule kyseeseen, jos toinen vanhempi sitä vastustaa. Nyt kannattaa vaan odotella rauhassa vanhempainvapaan loppuun ja sitten alkaa miettiä, miten niitä elämän palikoita nivotaan. Eroatteko miehen kanssa ja lapsi jää isälleen vai jatkatteko yhdessä ja teette vanhempina parhaanne. On paljon vaihtoehtoja tehdä töitä tai perustaa firmaa. Löytyy osittaista hoitovapaata jne. Kenties isovanhemmat voivat hoitaa, kun ovat niin kiintyneitä.
Vauva on erittäin tarvitseva muutaman vuoden, mutta jo 4+ vuotias alkaa olla omatoiminen ja hauskaa seuraa. Pikkukoululaiset ovat jo hyvin itsenäisiä. Ja kun menee yläasteelle, ei juurikaan seurastasi enää perusta.
Joten mitään 18v sidottuna et tosiaan ole.
Tiedän tapauksen, jossa isä on jäänyt lasten kanssa kun äiti ei halunnut olla äiti.
Toisessa tapauksessa vauva annettiin isovanhemmille toiselle puolelle Suomea asumaan viikon vanhana. Ei varsinaisesti adoptoitu, mutta heistä tuli huoltajia.
Joskus kai äitiys ei vain herää. Ei kai sille mitään voi, on vaan ajateltava lapsen etua. Itse ainakin kaipaan aina keskusteluapua vaikeissa tilanteissa, aina ei nää omaa parastaan ihan selkeästi. Jos päätät/päätätte antaa lapsen pois, on olemassa varmasti useampi tapa se tehdä. Eikä kannata tehdä sitä liian pian synnytyksestä, koska on aina se riski että oma nuppi on vielä sekaisin, vaikkei siltä vielä tuntuisikaan.
Jos et ole koskaan ollut lapsi-ihminen eikä ne tunteet sieltä herää, adoptiovanhemmiksi haluavia on onneksi paljon. :)
Provohan tämä, ap poistuu kun väsyi vedättämiseen