Lue keskustelun säännöt.
Tahdon antaa vauvan pois
16.12.2017 |
Tulin vahingossa raskaaksi, kun ehkäisy petti. Mies oli onnensa kukkuloilla, kun meille on vihdoin tulossa perheenlisäystä. Itse mietin vielä pitään aborttia, mutta tuntui, että joka puolelta tuli painostusta. Lähipiiri oli tuntunut kovasti odottaneen, että meille tulisi lapsi ja moni ystävä ja sukulainen kuittasi ajatukseni äitiydestä höpöhöpönä ja sanoivat, että oma lapsi on eri juttu, siihen kiintyy eri tavalla, äidinrakkaus on suurinta maailmassa ja kaikki asiat järjestyvät sitten. Raskauden aikana oli ylämäkeä ja alamäkeä, mutta elin siinä uskossa, että kontakti omaan lapseen syveni sitten. Raskaus ällötti, kun ei hallinnut omaa kroppaansa.
Synnytys oli helvettiä enkä halua kokea sitä enää ikinä uudestaan. Tuntui, ettei keho olisi ollut omani. Nyt parin kuukauden perusteella on pakko sanoa, että lapsi ei kiinnosta sitten pätkääkään, enkä halua olla sen lähellä. Tuntuu, että se on vain tiellä elämässäni ja estää minua pyrkimästä todellisia päämääriä kohti. Aioin perustaa yrityksen, mutta kasvava lapsi tulee syömään säästöt ja kaiken ajan. Mieheni on jo pienyrittäjä. Minusta tuntuu, etten kykene asettamaan 18 vuodeksi etusijalle olentoa, joka ei kiinnostanut alkuunkaan. Lapsen myötä, olen ajatellut, että tällaistako paskaa se loppuelämä tulee olemaan: sitä, että joku on sinusta riippuvainen ja jolle pitää kaikki tehdä valmiiksi. Tiesin kyllä, että vastuuta tulee olemaan, mutta kuvittelin pystyväni siihen, mihin miljoonat muutkin naiset ovat pystyneet ennen minua.
Mies on helvetin loukkaantunut, kun kuvitteli raskausajan muuttaneen mieltäni. Mies on nyt pohtinut, että mikä vika hänessä ja parisuhteessamme on. Hän on myös sanonut, että jos annan lapsen pois, ei halua olla enää tekemisissä kanssani. Toisaalta hän joutuisi jättämään yritystoimintansa kokonaan tauolle, jos haluasi lapsen huoltajuuden, enkä usko, että on valmis tekemäänkään niin. Yritys ei ole vielä varmalla pohjalla.
Kauanko tässä kannattaa enää kokeilla äitileikkiä? Miten adoptio hoidetaan, jos toinen vanhemmista vastustaa sitä? Kuinka kerrotaan isovanhemmille, että ei tästä tullutkaan mitään ja tämä on varmaan ensimmäinen ja viimeinen joulu lapsen kanssa? Tällaisia kevyitä joulumietintöjä.
Kommentit (211)
Vierailija kirjoitti:
Miksi apn kaltaiset kokemukset aina leimataan masennukseksi? Sama kuin jos henkilön heittäisi ihan satunnaiseen ammattiin ilman irtisanoutumismahdollisuutta, ja kun hän ei olisikaan hommaan soveltuva ja tyytyväinen, sanottaisiin vaan että "olet masentunut, ei ole mahdollista että tämä ei vain sovi sinulle".
Jos mieskään ei halua huoltajuutta, on hänen turha syyllistää aptä.
Juu. Olen tuo 21 ja minulle on myöskin tarjottu masennuskorttia sekä perheterapiaa kun en tee kotitöitä enkä halua olla lapsen kanssa kotona. Etenkin jos vähänkään mainitsee olevansa väsynyt joko töistä tai kotiasioista. Jokin ihme hinku tuntuu olevan ammattiauttajilla sekä kotiäideillä saada mahdollisimman suuri osa naisista hullujen kirjoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh. Oli kamalaa lukea tätä. Kannattaa nyt heti hakea apua, nuo ajatukset kuulostaa masennukselta. Toisaalta itse olen lapseton juuri siksi että pelkäisin tuntevani samoin sitten. Itselläni on huono lapsuus (alkoholismia, väkivaltaa ym) , onko sinullakin?
En koe itseäni masennuteeksi. Olen vain tullut siihen tulokseen, ettei minusta ole äidiksi, enkä halua lasta pilaamaan elämääni. Tällä hetkellä kiinnostaisi yritystoiminta, mutta lapsi ei anna mahdollisuutta itseni toteuttamiseen. Kotona ei ole ollut väkivaltaa, eikä alkoholinkäyttöä. Ap
Kuulostaa kyllä synnytyksen jälkeiseltä masennukselta. Käy neuvolassa juttelemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odota ja kärvistele edes siihen asti, että lapsi on 6 tai 9 kk? Vie lapsi päivähoitoon ja ala toteuttaa ammatillisia haaveitasi. Jos vielä senkin jälkeen tuntuu, että haluat oikeasti tehdä peruuttamattoman päätöksen ja antaa lapsen kokonaan pois, niin sitten teet.
Onko päivähoito nykyään lasten kaatopaikka? Ei ihme, että Suomen nuoriso on ihan kujalla, mikäli suurin osa ajattelee näin. Eikö parempi vaihtoehto ole, että lapsi saisi rakastavat vanhemmat, jotka oikeasti välittää? Minä en sitä rakkautta pysty antamaan. Ap
Sulle ei siis kelpaa mikään kuten ei Porvoossa yleensäkään. Sait edellä oikein hyvän neuvon, jonka mukaan iso osa suomalaisista perheistä elää. Tarhan kutsuminen kaatopaikaksi loukkaa niin vanhempia kuin hoitopaikkaa. Useimmat jatkavat elämää normaalisti vanhemmiksi tultuaan eikä se ole pois rakkaudesta lasta kohtaan.
Monella tuntuu olevan sellainen mentaliteetti, että tarha saa hoitaa sen varsinaisen kasvatuksen. Lapsia viedään tarhaan yhä nuorempana, niin kyllä se vaikuttaa siltä, että vastuu ei kiinnosta. Suoraan sanottuna ei kiinnosta minuakaan ja siksi katson, että parempi vaihtoehto on vanhemmat, joita kiinnistaa. Juuri uutisoitiin, että lasten mielenterveysongelmat ovat entistä yleisempiä. Olisikihan varhainen tarhaanvienti korreloitavissa? Eihän eläimiäkään ns. saisi vierottaa emosta liian aikaisin. Ihminen on yhtälailla eläin. Ap
Häivyt johonkin vähäksi aikaa. Mies eroaa kuitenkin susta ja hankkii äidillisen naisen itselleen. Saa huoltajuuden ja sun ei tarvi nähdä lasta. Sukulaiset ei ikinä anna anteeksi, mutta ehkä kohteliaisuussyistä eivät ikinä puhu koko asiasta. Hankkiudut johonkin psykiatriseen hoitoon, mielellään muutamaksi kuukaudeksi, niin sulla on sitten hyvä syy vedota että sä romahdit johonkin psykoosiin, mies jätti ja vei lapsen. Kaikkea sä et voi saada.
ei ole nykyihmisillä sydäntä
"a estää minua pyrkimästä todellisia päämääriä kohti. Aioin perustaa yrityksen, mutta kasvava lapsi tulee syömään säästöt ja kaiken ajan."
yrityksen? lapsen edelle menee yritys? ei vittu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rikkaat hoitakoon kirjoitti:
Itse jättäisin vauvan jonkun varakkaan ihmisen asunnon oven eteen.
Miten meinaisit myöhemmin selittää viranomaisille, kun rekistereissä teillä on lapsi x, mutta myöhemmin sitä ei olekaan missään?
arkkipiispaMike kirjoitti:
AP: "ja estää minua pyrkimästä todellisia päämääriä kohti. Aioin perustaa yrityksen, mutta kasvava lapsi tulee syömään säästöt ja kaiken ajan."
ehkä paras että tuollaiselta materialisti-sialta otetaan lapsi pois, tai miehesi on sentään ihminen eikä ateistipaska joka ajattelee vain rahaa ja itsekästä menestystä
Jollakin se yritys on perustettava, jollakin on itsensä työllistettävä. Että onnea vaan, jos olet palkolliseksi päätynyt. Potkuja odotellessa sinnekin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä olen sitä mieltä, että ota yhteyttä sosiaalityöntekijään ja pyydä ainakin keskustelu apua. Hän osaa kertoa miten etenet ja mitä viahtoehtoja sinulla on. On mahdollista, että sinulla on masennus, mutta mahdollista on myös, ettei äidinrakkautesi koskaan herää, kun lasta et halunnut missään vaiheessa ja sinut siihen painostettiin.
Minusta on parempi, että teet adoptio päätöksen tai isälle yksinhuoltajuus päätöksen nyt, etkä puolen vuoden päästä. Puolen vuoden päästä vauva on jo niin iso, että muistaa sinut ja osaa kaivata sinua, jos olet hänen pääsääntöinen hoitajansa. Kyllä hän nytkin jo muistaa, mutta vielä on helpompaa oppia elämään isänsä kanssa tai täysin uusien vanhempien kanssa. Se on helpompaa lapselle vielä nyt.
Syvä huokaus näille mänttien "rohkeille ulostuloille".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Häivyt johonkin vähäksi aikaa. Mies eroaa kuitenkin susta ja hankkii äidillisen naisen itselleen. Saa huoltajuuden ja sun ei tarvi nähdä lasta. Sukulaiset ei ikinä anna anteeksi, mutta ehkä kohteliaisuussyistä eivät ikinä puhu koko asiasta. Hankkiudut johonkin psykiatriseen hoitoon, mielellään muutamaksi kuukaudeksi, niin sulla on sitten hyvä syy vedota että sä romahdit johonkin psykoosiin, mies jätti ja vei lapsen. Kaikkea sä et voi saada.
No olispa aika törkerö teko mieheltä. Antaa ap:n toteuttaa äidillisyyttään sillä tapaa kuin hän haluaa, siten hän jaksaa ja voi jopa oppia pitämään siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voit sitten kirjoittaa kirjeen teini iässä olevalle lapsellesi: "lapseni,, se olen minä, rakastin omaa persettäni enemmän kuin sinua, rahaa enemmän kuin sinua, I am so sorry,, mutta elämä on, ihmisen pitää elättää itsensä ja tehtävä työtä"
Vierailija kirjoitti:
Häivyt johonkin vähäksi aikaa. Mies eroaa kuitenkin susta ja hankkii äidillisen naisen itselleen. Saa huoltajuuden ja sun ei tarvi nähdä lasta. Sukulaiset ei ikinä anna anteeksi, mutta ehkä kohteliaisuussyistä eivät ikinä puhu koko asiasta. Hankkiudut johonkin psykiatriseen hoitoon, mielellään muutamaksi kuukaudeksi, niin sulla on sitten hyvä syy vedota että sä romahdit johonkin psykoosiin, mies jätti ja vei lapsen. Kaikkea sä et voi saada.
Mitä vittua???? Hankkiudu vain itse sinne psykiatriseen hoitoon. Tällanen asia pitäisi saada käsiteltyä asiallisesti ihan aikuisten kesken. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odota ja kärvistele edes siihen asti, että lapsi on 6 tai 9 kk? Vie lapsi päivähoitoon ja ala toteuttaa ammatillisia haaveitasi. Jos vielä senkin jälkeen tuntuu, että haluat oikeasti tehdä peruuttamattoman päätöksen ja antaa lapsen kokonaan pois, niin sitten teet.
Onko päivähoito nykyään lasten kaatopaikka? Ei ihme, että Suomen nuoriso on ihan kujalla, mikäli suurin osa ajattelee näin. Eikö parempi vaihtoehto ole, että lapsi saisi rakastavat vanhemmat, jotka oikeasti välittää? Minä en sitä rakkautta pysty antamaan. Ap
Sulle ei siis kelpaa mikään kuten ei Porvoossa yleensäkään. Sait edellä oikein hyvän neuvon, jonka mukaan iso osa suomalaisista perheistä elää. Tarhan kutsuminen kaatopaikaksi loukkaa niin vanhempia kuin hoitopaikkaa. Useimmat jatkavat elämää normaalisti vanhemmiksi tultuaan eikä se ole pois rakkaudesta lasta kohtaan.
Monella tuntuu olevan sellainen mentaliteetti, että tarha saa hoitaa sen varsinaisen kasvatuksen. Lapsia viedään tarhaan yhä nuorempana, niin kyllä se vaikuttaa siltä, että vastuu ei kiinnosta. Suoraan sanottuna ei kiinnosta minuakaan ja siksi katson, että parempi vaihtoehto on vanhemmat, joita kiinnistaa. Juuri uutisoitiin, että lasten mielenterveysongelmat ovat entistä yleisempiä. Olisikihan varhainen tarhaanvienti korreloitavissa? Eihän eläimiäkään ns. saisi vierottaa emosta liian aikaisin. Ihminen on yhtälailla eläin. Ap
Sori vaan ap, mutta en oikein usko sun juttuun. Taidat vain olla joku vela-propagandisti, joka haluaa herätellä kokemuksellaan ihmisiä "äitiyden kauheuteen". Et muka välitä lapsesta ja kuitenkin paasaat antaumuksella siitä, miten tarha on paha ja miten vastuuta pitisi kantaa. Ei sovi yhteen.
Todellisuudessa yrityksen perustaminen + vauva eivät sulje toisiaan pois. Myös varmasti isä arvottaa lapsen siten, ettei anna lasta pois. AInahan voisit erota ja lähteä, selviisit elareiden maksamisella. Mutta todellisuus lienee kuitenkin, että olet keksinyt kaiken päästäsi.
Siis et missään tapauksessa halua olla oman lapsesi elämässä? Ok. Ehdotan että isovanhemmat huolehtivat lapsesta.
AP_ oletko kenties Martina Aitolehto? arvomaailmasi tuntuu samanlaiselta
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä olen sitä mieltä, että ota yhteyttä sosiaalityöntekijään ja pyydä ainakin keskustelu apua. Hän osaa kertoa miten etenet ja mitä viahtoehtoja sinulla on. On mahdollista, että sinulla on masennus, mutta mahdollista on myös, ettei äidinrakkautesi koskaan herää, kun lasta et halunnut missään vaiheessa ja sinut siihen painostettiin.
Minusta on parempi, että teet adoptio päätöksen tai isälle yksinhuoltajuus päätöksen nyt, etkä puolen vuoden päästä. Puolen vuoden päästä vauva on jo niin iso, että muistaa sinut ja osaa kaivata sinua, jos olet hänen pääsääntöinen hoitajansa. Kyllä hän nytkin jo muistaa, mutta vielä on helpompaa oppia elämään isänsä kanssa tai täysin uusien vanhempien kanssa. Se on helpompaa lapselle vielä nyt.
Kiitos. Tämä oli varmaan ensimmäinen järkevä kommentti koko keskusteluun. Ap
Provohan tämä. Jos ei olisi,niin ap.n pitäisi hankkiutua psykiatriseen hoitoon ja antaa vauva isälleen. Pois antamista voisi miettiä sitten kun pää on terve.
Meillä kanssa mies on ollut aivan helvetin loukkaantunut kun en innostunut lastenhoidosta ja kotitöistä vauvan myötäkään vaikka pidänkin lapsista ja etenkin tuosta omastamme. Ennen kuin tehtiin lapsi niin asia oli jo moneen kertaan puitu ja minä olin kertonut että olen minimimäärän kotona ja kotityöt teetetään jollain sekä robotti-imurilla jos lapsia tehdään. Samoin oli puhuttu että jos tulee ero niin minä en aio jäädä lapsen kanssa kahdestaan vaan isän pitää osallistua. Jostain syystä ei ollut mennyt miehelle perille vaan nikottelee aina vaan ja jopa yrittää eristää lasta minusta kun katsoo sen olevan jotenkin vahingollista lapselle vaikkei lapsi missään kohtaan ole ollut heitteille jätetty, pikemminkin päinvastoin.