Eilinen suklaariita kumppanin kanssa. >:( Koska naurattaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sen jälkeen ihmetellään miksi nainen käy vieraissa

Korjasin kommenttiasi.

Jos nainen käy vieraissa suklaapalleroiden takia, niin kyllä, ihmettelisin minäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otat jotakin mistä se tykkää ja rikot sen, vaikka lempipaidan. Sitku se se suuttun ni käyt ostan uuden. Ja tietysti karmeimman paidan minkä Tokmannin/Halpa-Hallin ale-laarista löydät. Sit jos valittaa niin toteat että et todellakaan ole paidasta maksamassa mitään viittäkymppiä. Sitten mietit että käyttäytyykö se useinkin näin. Itsekkyys on piirre josta ei voi kouluttaa pois.

Syöminen ja rikkominen on eri asia. Rikkominen tehdään puhdasta ilkeydestä, syöminen ehkä ahneudesta tai ajattelemattomuudesta. Taas verrataan kallista paitaa 5e suklaisiin. Missä suhteellisuudentaju? Voiko mies paidan rikkomisen jälkeen mennä heittämään naisen monen sadan euron meikit viemäristä alas?

Hassusti tämä suklaan syönti on päätynyt jo monen sadan euron arvoisiin asioihin. Eikä meikkejä nyt viemäriin heitetä, höpsö, siinähän menee putket tukkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mulle tehtäisiin noin, niin ottaisin miehen kokoelmasta sen 200 € Single Malt -viskipullon, jota se on säästänyt ja vaalinut kuin silmäteräänsä, tyhjentäisin sen ja kertoisin juoneeni sen tyttöjen kanssa kokikseen blandaten. Ja kun mies vetäisi pultit, niin kävisin ostamassa muovisen puolen litran pullon Jack Danielsia tilalle.

Tämän palstan naisilta puuttuu siis suhteellisuudentaju kokonaan. Mies syö viiden euron suklaat -> käynpä tuhoamassa miehen 200 euron viskipullon. Logiikka?

Noo, jotkut eivät opi kuin raskaimman kautta. Sama lopputulos olisi, jos mies saunan jälkeen lähtisi hakemaan jääkaapilta saunaolutta ja pöydällä olisi vain tyhjä tölkki. Sitten vaimo kävisi myöhemmin hakemassa kaupasta pienimmän ja halvimman mitälieoluen. Aivan varmasti miehen mielestä kyseessä olisi kiva pikku jekku, josta tulee hyvälle tuulelle.

Toisen omaisuuden varastamisests voi haastaa oikeuteen. Siinäpä sitten oppisit sinäkin "raskaimman kautta".

Olet siis sitä mieltä itsekin, että mies varasti naiselta syömällä tämän suklaat. Itse en ihan noin pitkälle menisi, mutta makuja on monia.

En ole sitä mieltä, että parin euron suklaiden syöminen on varastamista, ellei tee tuota tuntemattomalle ihmiselle. Jos sen sijaan ilman lupaa käy tuhoamassa miehen monen sadan euron viskin, sitä voi jo kutsua varastamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sen jälkeen ihmetellään miksi nainen käy vieraissa

Korjasin kommenttiasi.

Jos nainen käy vieraissa suklaapalleroiden takia, niin kyllä, ihmettelisin minäkin.

Ei kun sen vuoksi, että mies ei tuonut tilalle samaa laatua, mitä nainen oli ostanut. Ei ne pienpanimoiden oluita tai viinejä harrastavat miehet tykkää, jos sen laatuoluen korvaa tölkillisellä Pirkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mulle tehtäisiin noin, niin ottaisin miehen kokoelmasta sen 200 € Single Malt -viskipullon, jota se on säästänyt ja vaalinut kuin silmäteräänsä, tyhjentäisin sen ja kertoisin juoneeni sen tyttöjen kanssa kokikseen blandaten. Ja kun mies vetäisi pultit, niin kävisin ostamassa muovisen puolen litran pullon Jack Danielsia tilalle.

Tämän palstan naisilta puuttuu siis suhteellisuudentaju kokonaan. Mies syö viiden euron suklaat -> käynpä tuhoamassa miehen 200 euron viskipullon. Logiikka?

Noo, jotkut eivät opi kuin raskaimman kautta. Sama lopputulos olisi, jos mies saunan jälkeen lähtisi hakemaan jääkaapilta saunaolutta ja pöydällä olisi vain tyhjä tölkki. Sitten vaimo kävisi myöhemmin hakemassa kaupasta pienimmän ja halvimman mitälieoluen. Aivan varmasti miehen mielestä kyseessä olisi kiva pikku jekku, josta tulee hyvälle tuulelle.

Toisen omaisuuden varastamisests voi haastaa oikeuteen. Siinäpä sitten oppisit sinäkin "raskaimman kautta".

Olet siis sitä mieltä itsekin, että mies varasti naiselta syömällä tämän suklaat. Itse en ihan noin pitkälle menisi, mutta makuja on monia.

En ole sitä mieltä, että parin euron suklaiden syöminen on varastamista, ellei tee tuota tuntemattomalle ihmiselle. Jos sen sijaan ilman lupaa käy tuhoamassa miehen monen sadan euron viskin, sitä voi jo kutsua varastamiseksi.

Viski kun viski, mitä väliä? Ihan samaa alkoholia niissä on merkistä riippumatta. Tuskin siinä hintalappu roikkui, joten mistä sen hinnan voi tietää. 

Ihmettelen miksi joku ostaa KUUSI palaa suklaata? Ehkä mies ajatteli, että olet syönyt enimmät jo, ja jäljellä on muutama joita et jaksanut syödä. Osta seuraavalla kerralla reilummin, tai laita vaikka lappu, että näitä ei sitten saa syödä. Mistä tuon olisi muka voinut tietää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otat jotakin mistä se tykkää ja rikot sen, vaikka lempipaidan. Sitku se se suuttun ni käyt ostan uuden. Ja tietysti karmeimman paidan minkä Tokmannin/Halpa-Hallin ale-laarista löydät. Sit jos valittaa niin toteat että et todellakaan ole paidasta maksamassa mitään viittäkymppiä. Sitten mietit että käyttäytyykö se useinkin näin. Itsekkyys on piirre josta ei voi kouluttaa pois.

Syöminen ja rikkominen on eri asia. Rikkominen tehdään puhdasta ilkeydestä, syöminen ehkä ahneudesta tai ajattelemattomuudesta. Taas verrataan kallista paitaa 5e suklaisiin. Missä suhteellisuudentaju? Voiko mies paidan rikkomisen jälkeen mennä heittämään naisen monen sadan euron meikit viemäristä alas?

Hassusti tämä suklaan syönti on päätynyt jo monen sadan euron arvoisiin asioihin. Eikä meikkejä nyt viemäriin heitetä, höpsö, siinähän menee putket tukkoon.

Nyt haukut väärää puuta. Nimenomaan täällä nämä suhteellisuudentajuttomat naiset ovat kehottaneet ap:tä tuhlaamaan monen sadan euron viskit kostoksi.

Luulet ilmeisesti, että olen mies, kun höpsöksi nimittelet. Väitän, että käytän enemmän meikkiä kuin sinä, ja tiedän kyllä hyvin että meikit voi huuhtoa viemäristä alas, jos niitä ensin liuottaa vedessä. Täällä oli taannoin ketju jossa nainen oli pettänyt miestä, ja mies kostoksi oli tuhonnut naisen kalliit maskeerajan meikit kyseisellä tavalla. Arvaapa vaan kivitettiinkö mies?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mulle tehtäisiin noin, niin ottaisin miehen kokoelmasta sen 200 € Single Malt -viskipullon, jota se on säästänyt ja vaalinut kuin silmäteräänsä, tyhjentäisin sen ja kertoisin juoneeni sen tyttöjen kanssa kokikseen blandaten. Ja kun mies vetäisi pultit, niin kävisin ostamassa muovisen puolen litran pullon Jack Danielsia tilalle.

Tämän palstan naisilta puuttuu siis suhteellisuudentaju kokonaan. Mies syö viiden euron suklaat -> käynpä tuhoamassa miehen 200 euron viskipullon. Logiikka?

Noo, jotkut eivät opi kuin raskaimman kautta. Sama lopputulos olisi, jos mies saunan jälkeen lähtisi hakemaan jääkaapilta saunaolutta ja pöydällä olisi vain tyhjä tölkki. Sitten vaimo kävisi myöhemmin hakemassa kaupasta pienimmän ja halvimman mitälieoluen. Aivan varmasti miehen mielestä kyseessä olisi kiva pikku jekku, josta tulee hyvälle tuulelle.

Toisen omaisuuden varastamisests voi haastaa oikeuteen. Siinäpä sitten oppisit sinäkin "raskaimman kautta".

Olet siis sitä mieltä itsekin, että mies varasti naiselta syömällä tämän suklaat. Itse en ihan noin pitkälle menisi, mutta makuja on monia.

En ole sitä mieltä, että parin euron suklaiden syöminen on varastamista, ellei tee tuota tuntemattomalle ihmiselle. Jos sen sijaan ilman lupaa käy tuhoamassa miehen monen sadan euron viskin, sitä voi jo kutsua varastamiseksi.

Viski kun viski, mitä väliä? Ihan samaa alkoholia niissä on merkistä riippumatta. Tuskin siinä hintalappu roikkui, joten mistä sen hinnan voi tietää. 

Kaksi viimeisintä viestiäsi ovat armottomassa ristiriidassa toistensa kanssa. Ensimmäisessä pidät pahana asiana, että mies toi ap:lle väärää suklaata. Tässä toisessa sitten vähättelet, että viski kun viski? Ei jestas mitä kaksinaismoraalia.

Jos joku omistaa monen sadan euron viskin, kyllä siitä on kumppanin kanssa tullut puhetta ja toisen on täytynyt tietää sen arvo kun on varta vasten sitä mennyt tuhoamasn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mulle tehtäisiin noin, niin ottaisin miehen kokoelmasta sen 200 € Single Malt -viskipullon, jota se on säästänyt ja vaalinut kuin silmäteräänsä, tyhjentäisin sen ja kertoisin juoneeni sen tyttöjen kanssa kokikseen blandaten. Ja kun mies vetäisi pultit, niin kävisin ostamassa muovisen puolen litran pullon Jack Danielsia tilalle.

Tämän palstan naisilta puuttuu siis suhteellisuudentaju kokonaan. Mies syö viiden euron suklaat -> käynpä tuhoamassa miehen 200 euron viskipullon. Logiikka?

Noo, jotkut eivät opi kuin raskaimman kautta. Sama lopputulos olisi, jos mies saunan jälkeen lähtisi hakemaan jääkaapilta saunaolutta ja pöydällä olisi vain tyhjä tölkki. Sitten vaimo kävisi myöhemmin hakemassa kaupasta pienimmän ja halvimman mitälieoluen. Aivan varmasti miehen mielestä kyseessä olisi kiva pikku jekku, josta tulee hyvälle tuulelle.

Toisen omaisuuden varastamisests voi haastaa oikeuteen. Siinäpä sitten oppisit sinäkin "raskaimman kautta".

Olet siis sitä mieltä itsekin, että mies varasti naiselta syömällä tämän suklaat. Itse en ihan noin pitkälle menisi, mutta makuja on monia.

En ole sitä mieltä, että parin euron suklaiden syöminen on varastamista, ellei tee tuota tuntemattomalle ihmiselle. Jos sen sijaan ilman lupaa käy tuhoamassa miehen monen sadan euron viskin, sitä voi jo kutsua varastamiseksi.

Viski kun viski, mitä väliä? Ihan samaa alkoholia niissä on merkistä riippumatta. Tuskin siinä hintalappu roikkui, joten mistä sen hinnan voi tietää. 

Kaksi viimeisintä viestiäsi ovat armottomassa ristiriidassa toistensa kanssa. Ensimmäisessä pidät pahana asiana, että mies toi ap:lle väärää suklaata. Tässä toisessa sitten vähättelet, että viski kun viski? Ei jestas mitä kaksinaismoraalia.

Jos joku omistaa monen sadan euron viskin, kyllä siitä on kumppanin kanssa tullut puhetta ja toisen on täytynyt tietää sen arvo kun on varta vasten sitä mennyt tuhoamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahallisen menetyksen? Monta sataa ne oikeen makso. Ootte te k*sipäitä hohhoijakkaa.

En muista tarkkaa hintaa, koska en ottanut kuittia. Monesti olen kuitenkin ajatellut, että sillä rahalla saisi helposti jo kokonaisen suklaarasian, jolla saa pari Londorin konvehtia. Eli rahallinen menetys on suhteellista. Kumpikin ollaan aika surkeissa ja pienipalkkaisissa duuneissa. Meillä on omat hyllyt jääkaapissa, koska syödään niin erilaisia juttuja ja mies syö niin paljon enemmän kuin minä. Siksi ostin alunperinkin Lindorit vaan itselleni, koska näin me ollaan toimittu, omat ruoat siis.

Mieshän siis ilmeisesti jätti ostamatta mulle korvaavat Lindorit syömiensä tilalle, koska huomasi kaupassa niiden hinnan. Siksi selitteli, että olisi ollut järjetöntä maksaa suklaasta niin paljon ja toi tilalle halvan ja surkean Fazerin suklaapatukan. No minähän maksoin jo, jotta hän sai ahmattina pistää kaikki kerralla kitaansa! Itse siis nautistelen yhden tai korkeintaan kaksi niitä illassaan, mut sillä ei toki ole nyt väliä.. Eli on tosi itsekästä ja törkeää olla ostamatta korvaavaa tuotetta toiselle takaisin sen kalleuden vuoksi! Saman hinnanhan minäkin maksoin, enkä saanut itse yhtään konvehtia niistä alkuperäisistä. >:( Ei ne mitään kultaa maksa, mutta suklaaksi ovat kyllä todella arvokkaita.

En ole tuo edellinen kommentoija, mutta ymmärrän siis kyllä kommenttisi pointin ja miehen itsekkyyden tässä. Mutta mielestäni teidän kannattaa vähän miettiä myös että ehkä joskus kaikkea ei tarvitse mitata rahassa ja ei se nyt maailmanloppu ole jos rakastamasi? mies syö suklaat mitkä ostit. Ehkä seuraavalla kerralla kysyy luvan. 

En ole ap, mutta ilmeisesti et kuitenkaan ymmärtänyt pointtia. Maailmanloppu ei ole se, että rakastamansa mies syö kalliit suklaat vaan se, että rakastamansa mies ei kunnioita ap:ta sen vertaa, että maksaisi 8€ hyvittääkseen mokansa. Ap rakastaa miestä, joka kokee, että on ok viedä toisen tavarat ja ostaa sekundaa tilalle. Näin käyttäytyy itsekäs ihminen. Entä jos ap järkkäisi baari-illan jatkot kotonaan ja tekisi boolin miehen kalliista mallasviskistä kun muuta viinaa ei talossa satu olemaan. Tilalle ostaisi sitten pullon Ballantinesia tuumaten ettei todellakaan maksa 150€ viinasta, känniin tuollakin pääsee. Viski-ihmiset ymmärtävät, ettei kallista viskiä osteta kännin takia, vaan maun ja nautiskelun. Siitä ollaan valmiita maksamaan jos sitä arvostaa. Tuollainen käytös sanoo että "En ymmärrä enkä kunnioita sinun toiveitasi tai mielipiteitäsi joten ohitan ne typerinä ja turhina. En myöskään ole valmis korvaamaan vahinkoa sinulle koska en kunnioita sinua tai omaisuuttasi enkä myöskään tunteitasi."

Mä en käsitä, miten voi toimia liitto, jossa on mm. omay ruokakulut. Musta olisi kamalaa tapella sellaisista asioista. Isot asiat toki käsitellään yhdessä ja katsotaan, miten ne ona varaa maksaa, mutta ei meillä kummallakaan ole niin hirveästi mitään "omia menoja". Ja jos on, ei haittaa. Silloin saa mennä. Yhteistä tuleivaisuutta tässä rakennetaan.

Ja kyllä, molemmat käyvät töissä, molemmat ovat tehneet uhrauksia ja yhteisiä lapsia kaksi. En käsitä, miten esim. lasten kulut sitten nipotetaan, jos kaikki laitetaan viivottimella tasan. Että hyvää eroa vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mulle tehtäisiin noin, niin ottaisin miehen kokoelmasta sen 200 € Single Malt -viskipullon, jota se on säästänyt ja vaalinut kuin silmäteräänsä, tyhjentäisin sen ja kertoisin juoneeni sen tyttöjen kanssa kokikseen blandaten. Ja kun mies vetäisi pultit, niin kävisin ostamassa muovisen puolen litran pullon Jack Danielsia tilalle.

Tämän palstan naisilta puuttuu siis suhteellisuudentaju kokonaan. Mies syö viiden euron suklaat -> käynpä tuhoamassa miehen 200 euron viskipullon. Logiikka?

Noo, jotkut eivät opi kuin raskaimman kautta. Sama lopputulos olisi, jos mies saunan jälkeen lähtisi hakemaan jääkaapilta saunaolutta ja pöydällä olisi vain tyhjä tölkki. Sitten vaimo kävisi myöhemmin hakemassa kaupasta pienimmän ja halvimman mitälieoluen. Aivan varmasti miehen mielestä kyseessä olisi kiva pikku jekku, josta tulee hyvälle tuulelle.

Toisen omaisuuden varastamisests voi haastaa oikeuteen. Siinäpä sitten oppisit sinäkin "raskaimman kautta".

Olet siis sitä mieltä itsekin, että mies varasti naiselta syömällä tämän suklaat. Itse en ihan noin pitkälle menisi, mutta makuja on monia.

En ole sitä mieltä, että parin euron suklaiden syöminen on varastamista, ellei tee tuota tuntemattomalle ihmiselle. Jos sen sijaan ilman lupaa käy tuhoamassa miehen monen sadan euron viskin, sitä voi jo kutsua varastamiseksi.

Viski kun viski, mitä väliä? Ihan samaa alkoholia niissä on merkistä riippumatta. Tuskin siinä hintalappu roikkui, joten mistä sen hinnan voi tietää. 

Kaksi viimeisintä viestiäsi ovat armottomassa ristiriidassa toistensa kanssa. Ensimmäisessä pidät pahana asiana, että mies toi ap:lle väärää suklaata. Tässä toisessa sitten vähättelet, että viski kun viski? Ei jestas mitä kaksinaismoraalia.

Jos joku omistaa monen sadan euron viskin, kyllä siitä on kumppanin kanssa tullut puhetta ja toisen on täytynyt tietää sen arvo kun on varta vasten sitä mennyt tuhoamaan.

Aivan, nyt sinä alat tajuta. Aloittajan miehelle on ihan sama, mitä suklaata syö, mutta aloittajalle kelpaa vain yksi tietty merkki. Viskiharrastaja tietää, mikä on hänestä hyvää, mutta hänen puolisolle kaikki maistuu yhtä pahalle. Ei öljyväreillä maalaavakaan tykkää, jos joku tuhoaa hänen värinsä ja tuo verivärit tilalle.

Omalla miehellä on kaapissa muutama pullo, jotka hän sai lahjaksi pyöreitä täyttäessään. Minulla ei niiden arvosta ole mitään tietoa. En silti mene niihin koskemaan, koska ne eivät ole minun. Jos vaikka vahingossa rikkoisin jonkun, niin tietenkin toisin takaisin samanlaisen.

Hnvm kirjoitti:

Mä en käsitä, miten voi toimia liitto, jossa on mm. omay ruokakulut. Musta olisi kamalaa tapella sellaisista asioista. Isot asiat toki käsitellään yhdessä ja katsotaan, miten ne ona varaa maksaa, mutta ei meillä kummallakaan ole niin hirveästi mitään "omia menoja". Ja jos on, ei haittaa. Silloin saa mennä. Yhteistä tuleivaisuutta tässä rakennetaan.

Ja kyllä, molemmat käyvät töissä, molemmat ovat tehneet uhrauksia ja yhteisiä lapsia kaksi. En käsitä, miten esim. lasten kulut sitten nipotetaan, jos kaikki laitetaan viivottimella tasan. Että hyvää eroa vaan.

Aivan samaa mieltä! Tosin tiedän yhden perheen, jossa lapsen kulutkin jaetaan sentilleen tasan vanhempien kesken.  Esim. jos lapselle ostetaan jäätelö, niin nipotetaan "oot sitten 60 senttiä velkaa mulle tosta jäätelöstä"...

Itse en ikipäivänä alkaisi parisuhteeseen kenenkään kanssa, joka on noin hiton tarkka rahoistaan.

Hnvm kirjoitti:

Mä en käsitä, miten voi toimia liitto, jossa on mm. omay ruokakulut. Musta olisi kamalaa tapella sellaisista asioista. Isot asiat toki käsitellään yhdessä ja katsotaan, miten ne ona varaa maksaa, mutta ei meillä kummallakaan ole niin hirveästi mitään "omia menoja". Ja jos on, ei haittaa. Silloin saa mennä. Yhteistä tuleivaisuutta tässä rakennetaan.

Ja kyllä, molemmat käyvät töissä, molemmat ovat tehneet uhrauksia ja yhteisiä lapsia kaksi. En käsitä, miten esim. lasten kulut sitten nipotetaan, jos kaikki laitetaan viivottimella tasan. Että hyvää eroa vaan.

Mä taas en käsitä mitä ajattelit viestisi tuovan tähän keskusteluun. Aloituksesta ei käy ilmi onko heillä lapsia tai miten muuten arki sujuu tai miksi he ovat päätyneet tällaiseen ratkaisuun. Aloittaja kertoo ongelmastaan X ja sinun anti keskusteluun on että "en ymmärrä teidän elämäntapaa. Mä en ikinä voisi elää niinkuin sinä. Minä elän silleen että blaablaa". Onko viestisi pointti että ongelma X katoaisi jos he eläisivät kuten sinä? Vai että ap on vähän niinkuin itse aiheuttanut ongelman kun elää niin kummallisesti (sinun mielestäsi)? Kerro ihmeessä.

No tulen nyt kertomaan sen onnellisen lopun tälle jutulle. Eilen sieltä kaupasta mies osti lopulta mukisematta minulle ne valitsemani kuusi Lindorin konvehtia. Osti kehotuksestani jopa itselleen saman setin, kun tajusi, ettei se hinta meidän taloutta kaada. Etenkään kun ei ihan jatkuvasti noita ostella. Omani ovat kaapissa nyt pois miehen silmien alta ja omat Lindorit mies söi jo eilen. Tajusi se ahmatti pahoitellakin lopulta, kun huomasi miten pahasti vedin herneet nenään tästä. Kertoi rehellisesti, että ajatteli eka vaan maistaa yhden Lindorin konvehdin minulta ja sitten ne olikin niin hyviä, että meni kaikki, vaikkei pitänyt. Myönsi olleensa sika, kun ei tuonut heti korvaavaksi Lindoreja takaisin vaan Fazeria. Olenhan minä ennen syönyt Fazeriakin, niin ei tajunnut sen olevan nyt niin iso moka. Kaikki hyvin nyt siis. :)

Vastaan nyt vielä uudestaan tuohon meidän ruokakulujen ihmettelyyn. Lapsia tai lemmikkejä ei ole. Minä olen kasvissyöjä, miehelle lihaa ja rasvaa täytyy tihkuta joka ruoassa. Muutkin ruokatottumukset ovat poikkeavat meillä. Mies syö sokerijugurtteja ja sokerirahkoja, minä maustamattomia. Mies syö vaaleaa leipää paljon, minä tummaa ja sitäkin aika vähän. Lisäksi mies syö ihan helkkaristi. Yhteiset jutut, eli vessapaperit, lamput ja siivousvälineet ostetaan vuorotellen. Meidän tilanteessa tämä järjestely on vaan puhtaasti järkevintä. Minustakin olisi ihanaa jos talous olisi yhteinen, mutta tämä järjestely oli miehen ehdotus ja onhan se oikeasti järkeväkin. Olisi eri asia jos ruokatottumuksemme olisivat enemmän samanlaiset, niin sitten yhteiset ostot olisivat fiksumpi valinta.

Todella omituisia kommentteja täällä. Mikä ihme ajaa palstamamman puolustelemaan tuollaista miestä?

Jos ette muuten ymmärrä, niin etäännyttäkää tapaus johonkin muuhun ympäristöön. Esim.

Viet lapsellesi päiväkotiin kerrankin kunnon talvihaalarin. Se on laadukasta merkkiä ja maksanut paljon, mutta onpa sitten varmasti hyväkin pihalla räntäpäivinä. Mennessäsi hakemaan lasta kuitenkin kuulet, että haalari onkin annettu toiselle perheelle. Tädit virnuilevat sinulle ja levittelevät käsiään: ei voinut mitään, ne vain näki sen ja heti halus sen niiden lapselle. Raivostuneena vaadit, että tilalle hankitaan samanlainen haalari. Seuraavana päivänä sulle ojennetaan jokin halpisvälikausipuku, laita siitä lapsellesi, vaate se on tämäkin... Tirsk.

Sinäkö olit itsekäs kun vaadit samanlaista haalaria tahallaan hävitetyn tilalle? Ei.

Täytät pyöreitä ja tilaat työpaikalle kakun. Se on suhteessa kallis, mutta eihän näin isoja synttäreitä ole kuin 10 vuoden välein. Juhlapäivän aamuna kun menet duuniin, konditoriosta soitetaan, että kakku on juuri toimitettu firman aulaan ja vahtimestarit ovat ottaneet paketin vastaan. Töihin päästyäsi innoissasi ryntään osastosi keittiöön ja kurkistat jääkaappiin. Ei mitään! Juokset alas. Vahtimestarit virnuillen ja hihitellen toteavat syöneensä osan kakusta aamukahvinsa kanssa ja heittäneensä loput biojätteeseen, hih hih, ei vain voinut mitään, se oli liian hyvännäköinen kakku, pakko oli maistella. Raivostuneena patistat heidät hakemaan tilalle jonkin edes jollain tavalla vastaavan tuotteen, sillä synttärikahvitus on todellakin tänään. Yksi vahtimestareista lähtee vastentahtoisesti läheiseen Saleen ja takaisin laahustettuaan heittää eteesi pilkallisesti virnuillen kääretortun.

Sinäkö olit itsekäs, kun halusit kakkusi korvattavan? Ei.

Ap, ei lapsia tuon miehen kanssa. Ahmiva äijä ja lenkillä käyvä nainen ei tuu toimiin muutenkaan.

Mun mies ei IKINÄ uskaltais syödä mun suklaita :D 

 

Vierailija kirjoitti:

Kauheen kevyttä ja helppoa työtä teet kun jaksat ostoksille ja lenkille hetimmiten töistä tullessasi. Mä itken ja oksennan. Ja mies hieroo ja hellii..

Kärsi kärsi, niin kirkkaamman kruunun saat... :D

Oikeasti, mistä näitä OT-kommentteja sataa? Pitäisiköhän munkin nyt OT-kommentoida tähän, että ap on väärässä, koska minä itse, siis minä, täysin ulkopuolinen ihminen, joka vain sattui vilkaisemaan tätä ketjua, en syö noita kyseisiä suklaapalloja ollenkaan, koska olen allerginen eikä niitä myydä täällä, missä asun, minkä lisäksi mun mies ei ole yleensä kotona, kun tuun töistä, jne. jne. jne. jne. :D

Ehkä siinä vaiheessa naurattaa tai ainakin huokasee helpotuksesta, kun mies oivaltaa, missä meni vikaan.